Juhannusaattona paluureissulla päätimme poiketa Urjalan Kortejärvelle katsomaan, olisiko Ruskosuohaukkaa näkyvillä, koska oli erittäin kuvaukselliset iltavalot. Ajoin lintutornin viereiselle parkkipaikalle tähyilemään. Töyhtöhyyppä parvi pyöri läheisellä pellolla. Joko nuokin ovat muuttopuuhissa, vaikka suvi on kauneimmillaan, ajattelin. Söimme evästä samalla, kun tutkailin ympäristöä. Auton ikkunaa ei voinut avata, koska ötökkää oli ilma sakeanaan. Aika hiljaista oli linturintamalla, joten päätimme lähteä pois käymättä lintutornissa.
Ilmeisesti valkohäntäpeuroja oli kauempana pellolla ruokailemassa. Noita riittääkin tällä alueella runsaasti, joten illalla ajellessa täytyy olla varovainen.
Tovin peltotietä ajettuamme vaimo huomasi haukan pellolla saalistamassa. Otin muutaman kuvan ja tarkistin takanäytöltä, että Ruskosuohaukkahan siinä saalistaa. Kello oli jo yli kymmenen ja valo riitti niukin naukin lentokuvien ottamiseen. Tosin iso:t pyörivät jo 3200 paikkeilla.
Mitä ihmettä! Siinä paikassa mihin haukka iskee toistamiseen oli pari rusakkoa korvat pystyssä. Saalistaako ruskosuohaukka rusakoita, vai onko samalla paikalla myös jotain peltohiiriä yms?
Välillä ruskosuohaukka laskeutui kauemmas pellolle, kuin hengähtääkseen. Kymmenisen minuuttia lepäiltyään ruskosuohaukka oli taas valmiina taistoon tuimaan.
Tovin päästä saalistus jatkui taas samassa paikassa, missä rusakotkin olivat. Yli puoli tuntia seurailimme ruskosuohaukan temmellystä rusakoiden kanssa, mutta ei näyttänyt saalista saavan. Auringon laskettua puiden taa oli pakko lähteä, koska valo ei riittänyt enää kuvaamiseen. Ruskosuohaukka jäi vielä saalistamaan pellolle.
Oli hieno ajella kotiinpäin hämärtyvässä kauniissa juhannusaatto illassa kokkojen savuvanoja seuraillen. Sääksmäen sillalla kaunis auringonlasku harmaalokin kera.
Mukava tarina ja hienon värisiä kuvia!