Kuusamon linturetkeily

Auringonlasku Kuusamon Hietavaarassa.

Maaliskuun puoliväliin v. 2020 sijoitimme vaimoni kanssa lähes jokatalvisen Pohjoisen reissumme. Etelä-Suomessa talvi on ollut melkein lumeton ja Pohjois-Suomessa taasen on ollut ennätyslumet. Monin paikoin on mitattu reilusti yli metrin nietoksia.

Koko ajomatka oli käytännössä lumetonta. Perinteisesti Syötteen kohdalla alkaa luminen talvi, niin nytkin. Penkat olivat jo niin korkeita, ettei välillä autosta ympäröivää luontoa nähnyt.

Hietavaarasta länteen. Taustalla Riisitunturi.

Matkamme suuntautui Rukan ja Kuusamon välissä sijaitsevalle Hietavaaralle ( 345 m myp ). Mökkimme sijaitsi lähes vaaran huipulla, joten maisemat olivat parhaasta päästä. Gps näytti mökin pihassa lukemaa 323 m merenpinnan yläpuolella. Lännessä näkyi jopa Yli-Kitkan takana sijaitseva kuuluisa Riisitunturi.

Hietavaarasta pohjoiseen. Edessä oikealla Pyhävaara ja takana vasemmalla Rukatunturi.

Pohjoiseen näkyi Pyhävaara ( 460 m myp ) lähimpänä ja kauempana Rukatunturi ( 490 m myp ).

Ritakorpi – Suolavaara uralla.

Mukana oli myös moottorikelkka retkeilyä ja kuntoilua varten. Tein 5 reissua kunnoltaan vaihtelevilla Kuusamon reiteillä. Väliin oli lanattua ja useimmiten pomppuista uraa. Kelkkailijoita on niin paljon, että kauan eivät urat pysy kunnossa lanauksen jälkeen. Täällä lanataan iltaisin ja yöllä, joten urat saavat hiukan kovettua ennen päivän kelkkarallia.

Pihasta lähtiessä kuukkeli halusi tulla mukaan.

Kelkkaillessa ei tällä kertaa paljoa lintuja näkynyt. Ritavaarasta Kuusamoon päin ajellessa näin uralla parinsadan metrin päässä mustan eläimen tulevan kohti. En kaivanut kännykkäkameraa esille, koska ajattelin eläimen mahdollisesti olevan jopa ahma, niin piti kädet ja kelkka olla valmiudessa, jos joutuu karkuun lähtemään. No, se olikin ilmeisesti saukko, joka ohitti minut parin metrin päästä varovasti vilkuillen. Kuva jäi sitten ottamatta.

Rukatunturi taustalla.

Etelä-Suomen lumettomasta talvesta johtuen ajokilometrit kelkalla jäivät kotipuolessa nolliin, joten ajokuntokaan ei ollut paras mahdollinen. Viidennen kelkkailureissun jälkeen polvet sanoivat ei kiitos enää, joten oli aikaa enemmän lintureissuille.

Kuntivaara

Suininki järveen laskeva Varisjoki ja kuvassa Variskoski.

Lähdimme ajelemaan autolla kohti itäräjan Kuntivaaraa. Ajoimme Suininki järven pohjoispuolitse. Variskoskella löysimme ensimmäiset linnut, jotka olivat korppeja. Korpit olivat yleensäkin hyvin edustettuina.

Isokenkäisten Klubi lähellä itärajaa.

Lähellä itärajaa ( 4,4 km ), keskellä ei mitään, sijaitseva Isokenkäisten Klubi oli hieno taukopaikka kahvitteluun. Täällä oli myös mahdollisuus ruokailuun ennakkotilauksella. Myös majoitusta oli tarjolla. Täällä näimme pari hömötiaista ruokintapaikalla. Moottorikelkkareittikin menee vierestä, joten kelkkailijoitakin oli jokusia paikalla.

Paikalla oli yllättävän paljon ulkomaalaisia, joita kiinnosti mm. itärajan läheisyys.

Kuntijärvi ja taustalla Kuntivaara.

Kuntijärvellä oli nähty muutama päivä aiemmin lapinpöllö, mutta ei ollut enää paikalla. Olen yleensä käynyt Kuntivaaralla ( 482m myp ) moottorikelkalla, mutta nyt vain autolla. Kaksi kuukkelia näimme täällä pyörimässä.

Koskikara Jyrkkäkoski.

Jyrkänkosken Jyrkkäkoskesta löytyi koskikara. Koskikara tuntuikin olevan täällä hyvin elinvoimainen, koska lähes joka koskesta se löytyi.

Riekko sulautuu hienosti lumihankeen.

Virkkulasta löytyi kaksi riekkoa, joka oli reissumme ensimmäinen kuvaelis. Vaimo huomasi Virkkulantietä ajaessamme hienosti riekot tien vierestä pajunkissoja syömästä. Olen nähnyt kelkkaillessa monta kertaa riekon lähtevän kiepistä ja autosta olemme myös useasti nähneet, mutta vasta nyt saimme sen kuvattua.

Oulangan kansallispuisto

Lammintupa on monipuolinen taukopaikka.

Piipahdimme Lammintuvassa lohisopalla mainion sämpylän kera. Täällä täytyy jokaisen Kuusamossa lomailevan ainakin kerran käydä. Hyvä soppa, munkkikahvit ym.

Poro lepää ajosession jälkeen.

Lammintuvalta löytyy poroajelua, husky safaria, lapsille mootorikelkkailua, napakelkkailua, jääkartingia ym.

Hömötiainen

Lintujakin löytyi kuukkeleita ja hömötiaisia.

Punatulkkupariskunta sysimetsän siimeksessä.

Konttaisen ja Valtavaaran välissä Virkkulantiellä oli lintujen ruokintapaikka parkkipaikan viereisessä metsässä. Täältä löytyi runsaasti hömötiaisia, punatulkkupariskunta ja talitiaisia. Tästä parkkipaikalta on lähtö myös Karhunkierrokselle, Suomen suosituimmalle vaellusreitille.

Konttaisjärvi ja takana Valtavaara.

Suomen Lapissa ei ole vuoria, mutta hienoja tuntureita löytyy yksi toisensa jälkeen.

Koskikara ravintoa hakemassa Käylänkoskella.
Oulangan Luontokeskus.

Ajoimme läpi kauniin Oulangan kansallispuiston. Oulangan Luontokeskuksessa on pienimuotoinen näyttely, shoppailupaikka ja kahvila. Hiljainen oli kylätie tällä kertaa.

Ajoimme edelleen Liikasenvaarantietä rajavyöhykkeelle asti. Matkalla ei näkynyt kuin kaksi kävelijää, rajavartijat autolla ja korppeja. Takaisin ajettiin Juuman kautta ilman lintuhavaintoja edelleen.

Koskenkylä

Ajelimme Kauniissa auringonpaisteessa Kuusamojärven pohjoispuolta kohti itärajan Koskenkylää. Jaapanlahdella korpit kantoivat tuhtia annosta pesätarvikkeita nokassaan. Penikkavaarassa merikotka otti korkeutta nousevassa ilmavirtauksessa.

Pikkukäpylintukoiras ja -naaras.

Törmäsenvaarassa kuvasin ruokinnalta hömötiaisia, punatulkkuja ja talitinttejä. Läheiseen kuuseen tupsahti n. 15 pikkukäpylintua, joita pääsin tovin kuvaamaan, ennenkuin poistuivat. Jotain ne söivät, vaikka käpyjä ei kuusessa ollutkaan. Huomioimme, että täällä on yleensäkin tosi heikosti käpyjä kuusissa.

Laulujoutsenpariskunta Virransalmi.

Virransalmella kuvasin reissun ainoat laulujoutsenet. Olivatten etujoukoissa lähteneet tutkimaan tilannetta. Aikainen lintu parhaan pesäpaikan nappaa.

Koskikara Muokoski. Löydätko kuvasta?

Koskenkylän Muokoskelta löytyi taas koskikara. Oli hieno paikka muutenkin.

Ajattelimme ajaa taas rajavyöhykkeelle asti, mutta loppui auraus, enkä uskaltanut jatkaa, vaikka neliveto sedan olikin alla. Pääsimme 9 km:n päähän valtakunnanrajasta.

Posio

Lähdimme ajelemaan Posiolle, koska vaimo halusi Pentikin tehtaanmyymälässä käymään. Sillävälin kävin itse Posion Nesteellä kelkkajuttuja porisemassa, kun en itse pystynyt ajelemaan kipeytyneiden polvien takia.

Kirintövaara Posio. Taustalla Yli-Kitka järvi.

Paluumatkalla kävimme Kirintövaaralla vanhoja reissuja muistelemassa. Näimme talitinttejä, korppeja ja kauniita maisemia aurinkoisen kelin lisäksi.

Etualalla Yli-Kitka järvi. Taustalla Kuusamon vaaroja.

Ajelimme Patoniementietä kohti Riisitunturia ja Tolvaa hienossa talvisessa lumikelissä.

Riisitunturin vaellusreiteille sisääntulo parkkipaikalta.

Saavuimme kuuluisalle Riisitunturille 466 m myp. Tämä on suosittu retkeilykohde hiihtäjille ja patikoijille. Tällä kertaa ei ollut tykkylumia puissa, koska muutaman päivän plussakelit pudottivat lumet puista.

Korpihilla Tolva.

Tolvan remontoitu Korpihilla oli edelleen tutulla paikalla. Täältä saa kahvit särpimineen. Myös omia tuotteita ja artesaaniherkkuja on myytävänä runsaasti.

Rukatunturin laskettelurinteet.
Hyvä kelkkavuokraamo.

Ajeltiin Ala-Kitkan eteläpuolelta alakitkantietä takaisin ilman lintuhavaintoja. Rukatunturin kupeessa on hyvin palveluja heti E63 tien vieressä. Vaimon mukaan Sale oli hyvä ruokamarket. Kelkka- ja suksivuokraamot löytyvät myös samalta alueelta.

Auringonlasku oli Hietavaarassa aina hieno aurinkoisten päivien jälkeen.

Kärpänkylä

Ajelimme Muojärven pohjoispuolelta kohti itärajan Kärpänkylää. Keli oli aamulla aurinkoinen, mutta iltapäivä oli pilvinen ja lumisateinen.

Urpiainen

Jalmavaarasta löytyi lumisateen keskeltä n. 50 kpl:n urpiaisparvi. Kärppälammelta punatulkkupariskunta. Liekö tuhruinen ilma aiheuttanut sen, että linnut pysyivät piilossa katseiltamme.

Kemijärvi

Lähdimme hienossa aurinkoisessa ilmassa Kemijärvelle katsomaan, löytäisimmekö siellä nähdyn lapinpöllön.

Lapinpöllö 400 m:n päässä metsänlaidassa. Löydätkö kuvasta?

Kolmannesta hakemastamme paikasta lapinpöllö vihdoin löytyi Kotavaaran kupeesta. Oli kirkas auringonpaiste ja -8 °C pakkasta.

Auto on hyvä piilokoju. Ei kannata nousta autosta pois lintua häiritsemään.

Ensin lapinpöllö istuskeli sähkötolpan nokassa parinsadan metrin päässä. Sitten siirtyi 350 m:n päähän toisen sähkötolpan nokkaan.

Lapinpöllö 400 m:n päässä.

Lapinpöllö lenteli sitten 400 m:n päässä metsän reunassa muutamia kertoja puusta toiseen. Koko ajan se katseli ja kuunteli aktiivisesti yli metrin lumipeitteistä peltoa, mutta ei tehnyt saalistuslentoa kertaakan. On sillä melkoinen kuulo, jos metrisen hangen läpi kuulee metsähiiren tai vastaavan rapinaa.

1,5 h seurailimme ja kuvailimme Lapinpöllöä. Samalta paikalta löytyi lisäksi punatulkku, talitiainen ja varpunen. Maltoimme kuitenkin jättää ko. paikan ja jatkoimme matkaa kohti Sallaa.

Sallatunturi 478,8 m myp.

Pysähdyin tienvarteen ottamaan kuvaa Sallatunturista. Välittömästi pysähtyi rajavartijoiden auto viereemme ja he kävelivät molemmille puolille autoamme. Hetken ajattelin, että mitähän pahaa olemme tehneet? Kysyivät kuitenkin vain, että olemmeko ongelmissa, kun pysähdyimme. Tehokasta valvontaa näkyy olevan.

Saunasta oli hieno näkymä Rukatunturille.

Illalla saunoimme matkan rasitukset pois ja paistoimme makkaraa ihmeellisemmässä takassa, mitä olen ikinä nähnyt. Valkoviinin kera nautimme vaimon loihtiman aina herkullisen ruuan. Nukuimme parvella hyvin ja heräsimme, kun aamuaurinko paistoi ikkunasta sisään.

Hietavaara

Kuukkeli tuli jauhelihaa kerjäämään.

Vaimon lempipuuhaa mökillä oli kuukkeleiden syöttäminen. 3 kuukkelia pyöri päivittäin pelottomasti mökimme pihalla. Vaimo syötti niille jauhelihaa. Antoivat myös hyvin kuvata itseään.

Melkein joka päivä satoi jossain vaiheessa lunta. Vaimolla riitti kuntoiltavaa sillävälin, kun olin kelkkailemassa. Itsellenikin kyllä lumitöitä vielä riitti. Pari kertaa kävi onneksi traktorikin jeesaamassa lumitöissä.

Urpiainen söi männynkäpyjen siemeniä.

Urpiaisia pyöri useampana päivänä mökkimme ympäristössä isoina n. 100 yksilön parvina.

Uljas merikotka taivaalla.

Ylväs merikotka kaarteli hienosti Hietavaaran yläpuolella. Liekö ollut saalistamassa, vai ottiko vain korkeutta nousevista virtauksista.

Lisäksi näimme Hietavaaran mökillämme hömötiaisia, sinitiaisen ja talitiaisia.

Hietavaaran auringonlasku.

Aurinko laskee Hietavaarassa meille viimeisen kerran, on aika pakkaamisen…

… ja suunnata auringonnousussa kohti lumetonta Etelä-Suomea.

Mukava oli taas retkeillä hyvässä seurassa Kuusamon ja Lapin kauniissa ja erittäin runsaslumisissa talvimaisemissa. Lintulajeja löytyi muun retkeilyn ohessa 18 kpl joista lapinpöllö ja riekko olivat uusia kuvalajeja meille. Lintulajit: harakka, hömötiainen, korppi, koskikara, kuukkeli, käpytikka, lapinpöllö, laulujoutsen, merikotka, pikkukäpylintu, punatulkku, riekko, sinitiainen, talitiainen, teeri, urpiainen, varis, varpunen. Lisäksi tulomatkalla Äänekoskella näimme hiirihaukan tien vieressä aidantolpalla.

Lue myös nämä

  1. 17.06.2020

    Meri-Porin lintuja

Kommentit

  1. Titta 2020.04.19 2:13pm

    Kauniin näköiset, talviset maisemat. Paljon lintuja onnistuitte myös taltioimaan reissun aikana. Esimerkiksi pikkukäpylintu on raikkaan värinen kuvassa ja lapin pöllöstä komea kuva.

  2. Karim 2020.04.19 2:41pm

    Hienot kuvat kuukkelista, urpiaisesta riekosta ja vieläpä lapinpöllöstä. Kyllä se vaan keskellä kylmintä talvekain onnistuu lintukuvaus.

  3. Tami 2020.04.19 3:57pm

    Kiitos kivasta reissu tarinasta ja upeista kuvista jälleen kerran. onnittelut lapinpöllön kuvaamisesta käsittämättömän hyvä kuva lentävästä pöllöstä 400m päässä.

  4. Liisu 2020.04.19 9:13pm

    Upeita lintu- ja maisemakuvia ja niinkuin aina kiinnostava matkakuvaus. Seurasin Google kartasta päiväreissujanne; teille kertyi Kuusamossakin varmaan aika paljon kilometrejä!

  5. Taru 2020.04.20 10:58am

    Ai että, kyllä se Lappi on vaan niin hieno paikka. On mukava katsella kuvia lumisista maisemista ja hienoista auringonlaskusta.
    Mökki on ollut kyllä aivan ihanalla paikalla, ja mitkä maisemat saunasta. Sielu lepää, ei voi muuta sanoa.

    Riisitunturi oli kyllä hieno kokemus, mukava katsella tuttuja paikkoja. Odotan tytön ensimmäisiä pohjoisen reissuja innolla. Kyllä se autolla kiertely on kanssa hienoa hommaa kelkkailun lisäksi. Toivottavasti ei jäänyt kelkkailuhammas kiristelemään. Harmin huono talvi tosiaan täällä etelässä ollut.

    Ihastuin Urpiaiseen, ihanan pörröinen. Onnittelut Lapinpöllöstä. On se kyllä hieno lintu.

Linssin takana