Seppo Komssi

Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna päätin poistaa aukon sivistyksestä ja lähdimme pe-su viikonloppuretkelle kuuluisalle Utö:n saarelle. Utö sijaitsee Turusta n. 85 km linnuntietä lounaaseen kaukana ulkomerellä, ollen viimeisimpiä saaria, ennenkuin Suomenlahden ja Itämeren rannattomat ulapat aukeavat merenkulkijoille. Utö on Suomen eteläisin asuttu saari. Majakanvartijat, tullimiehet ja sotilaat ovat kuuluneet kiinteästi Utö:n historiaan jo 1600-luvulta lähtien.

Katso myös Utössä lampöväreilyä.

Majakka on kuulunut kiinteästi Utö:n horisonttiin ensimmäisenä näkymänä mereltä lähestyttäessä. Ensimmäinen majakka rakennettiin jo 1753. Sodissa tuhoutuneen tilalle rakennettiin nykyinen majakka 1814. Majakasta huolimatta saaren ympäristössä on tapahtunut lukuisia haaksirikkoja merenkulkijoille.

Saarella on myös sotainen historiansa. Vuorollaan Venäläiset, Ruotsalaiset ja nyt Suomalaiset ovat hallinneet saarta. Sotilaat poistuivat saarelta v. 2005 lopulla, jonka jälkeen luontomatkailu on kasvanut. Saarella on kohtuullisen hyvä majoituskapasiteetti kokoonsa nähden. Vanhasta sotilaiden kasarmista tehtiin hotelli ja kasarmialueen rivitalot ovat myös hotellin käytössä. Keväisin ja syksyisin lintuharrastajat valtaavat saaren. Kesäisin saaren edusta on täynnä vierasveneitä.

Mieli virittäytyy rentoon saaristolaistunnelmaan heti Kaarinan jälkeen ajaessamme 180 tietä kohti saaristoa. Pääsimme haistelemaan meri-ilmaa Lillmälö:n ja Pikku-Nauvo:n välisellä lauttayhteydellä. Paikalla oli 3 lauttaa, joten ruuhkia ei pitäisi syntyä. Kesäviikonloppuisin on kuitenkin syytä varata ylimääräistä aikaa. Tällöin lauttayhteys voi ruuhkautua ja ylimääräistä odotusta tulee.

Heti saavuttuamme lautalla Pikku-Nauvoon sain kuvattua ensimmäiset haahkat kauniissa auringonpaisteessa. Matka jatkui Iso-Nauvon läpi Pärnaiseen, mistä m/s Eivor lähtee kohti Utö:ä. Nauvon pelloilla oli kurkia, laulujoutsenia ym. muuttolintuja ruokailemassa.

Ennakkovarausta ja matkalippua ei laivalle tarvita, koska merimatka on ilmainen. Laivalla oli mukavasti erilaisia oleskelupaikkoja. Kannella oli hyvin tilaa maisemien katseluun. Laivan viihtyisä ravintola rempseine myyjineen tarjosivat mukavat puitteet ruokailuun ja kahvitteluun. Laivaan pääsee jo 1,5 h ennen lähtöä, niin ei tarvitse sateen sattuessa taivasalla värjötellä. Rannassa oli kyllä kahvilakin.

Laiva lähti klo 18.15, joten oli vielä runsaasti valoisaa aikaa kuvata ja tarkkailla kaunista saaristoluontoa ja lintuja. Laiva meni usein melko läheltä saaria, joten saarten rantojen ja kaislikkojen suojissa lymyilevät linnut näkyivät hyvin. Matkalla kuvasin mm: Haahka, isokoskelo, kyhmyjoutsen, meriharakka, merikihu, merikotka, merimetso, naurulokki, tukkakoskelo ja tukkasotka.

Laiva poikkesi Nötössä, Aspössä ja Jurmossa. Jurmo on myös merkittävä luontokohde ja lintusaari muuttoaikoihin. Siellä sijaitsee mm. lintuasema. Majoituskapasiteetti on vähäisempää, kuin Utössä.

Hienot valot näkyivät pimeässä, kun m/s Eivor laiva lähestyi Utötä klo 22 jälkeen. Rantauduimme Enskärin kärkeen lähelle hotellia. Maitokärryt ja mönkijät peräkärryineen odottivat osaa matkailijoita. Yritin pimeässä seurata muita, jos hotelli sieltä löytyisi. Yövyimme Havshotel Kalkaksessa, mikä olikin yllättävän tasokas majoitus näin karulla ulkosaarella.

Kello soitti viiden aikaan. Mieli oli vielä raukea meri-ilmastossa hyvin nukutun yön jälkeen. Vaimo avasi sälekaihtimen ja huudahti, että ohhoh… onpa mielettömän hieno auringonnousu. Tempaisin kameran käteen ja ryntäsin parvekkeelle puolialasti kuvaamaan. Aivan rannan tuntumassa oli satoja haahkoja. Koirashaahkat huokailivat lemmenääniään ja naaraat kotkottivat omia ääniään.

Nopeiden aamutoimien jälkeen lähdimme tutustumaan lähiympäristöön kameroiden kera. Hotellin aamiainen oli kahdeksalta, joten kerkesimme pienen lenkin heittämään. Maisemat olivat karut ja lumoavat kera upean auringonnousun. Lähisaaren rannikkotykkien silhuetit piirtyivät auringon punaamaa taivasta vasten.

Aamulenkillä hotellin ympäristössä kuvasin mm. haahkoja, naurulokkeja, västäräkkeja, peippoja, kottaraisia, tyllejä, tukkakoskeloita, korppeja, variksia, punarintoja, meriharakoita, harmaalokkeja, naakkoja, lapasorsia ja punajalkaviklon.

Havshotellin aamiainen oli hyvä, lisämausteena saaristolaisletut tomusokerilla kuorrutettuina. Välittömästi aamupalan jälkeen lähdimme kauniissa auringonpaisteessa saarta tutkimaan painavat kamera-arsenaalit mukana. Sataman vierestä kulkeva kylätie oli kaunis ja idyllinen. Tien oikealla puolella oli ’puisto’, missä oli runsaasti punarintoja, kuten ympäri saarta muuallakin.

Kylän läpi kulkiessa sai nauttia hienosta saaristolaisidyllistä.

Suuntasimme kylän läpi itärannikolle. Leirikoululaiset olivat majoittuneet pulijoukkueteltalla alueen viereen, pitäen melkoista metakkaa. Kuljimme tarkasti polkuja pitkin ja ohjeiden mukaan jätimme rantapolun tutkimatta. Jotkut ilmeisesti suosituksia tietämättömät kyllä siellä kävelivät. Täällä kuvasin mm. punarintoja, tyllejä, niittykirvisen, peipon, kottaraisia, taivaanvuohen, tukkakoskeloita ja komean koiras ristisorsan. Saaren eteläpuolella viihtyvää kyhmyhaahkaa en tajunnut mennä kuvaamaan.

Hotellin lounas iltapäivällä oli vaimon mukaan gourmet tasoa. Estonian turmasta sevinnyt huippuluokan kokki oli palkkansa väärtti. Lounaan lomassa saimme katsella hienoa merimaisemaa ja hotellin tasokasta valokuvanäyttelyä.

Iltalenkillä tutkimme taas hotellin lähiympäristöä, koska lintuja tuntui olevan enemmän, kuin esim. itäniityllä. Päivälle uusia lintuja kuvasin mm: Merikotkapariskunta, järripeippo, kalatiira ja selkälokki.

Sunnuntaiaamuna herätys jälleen klo 5. Tällä kertaa säleverhon avaus ei tuottanut samanlaista tunnetta, kuin ensimmäisenä aamuna. Sankka sumu verhosi ympäristön vaippaansa. Jatkoimme unia, koska kuvaamisesta ei hernerokkasumussa tule mitään.

Aamupalan jälkeen lähdimme sumusta huolimatta kuitenkin saarta kiertämään. Kylän puistossa kuvasin vihervarpusen, punarinnan ja satamassa isokoskelon. Kävin ostamassa idyllisestä Hannan puodista Utö lippalakin. Päädyimme luotsiaseman viereiselle mäelle, joka tunnetaan oivallisena staijipaikkana.

Sumu olikin ’pudottanut’ muuttolintuja saarelle lepäämään. Sumukuvia ja reissun uusia lintuja löytyi mm: Leppälintu, kivitasku ja kirjosieppo. Kaikki vastaantulevat lintuharrastajat kyselivät, että olemmeko sepelrastasta nähneet, no emme olleet.

Kuvasin vielä ennen lähtöä parvekkeelta sumun hiukan jo hälvettyä rantapuiden lintuja, joita tuntui tulevan aina vain lisää valon myötä. Kameran kennolle löytyi mm: Merikotkapariskunta, laulurastas, hippiäinen, viherpeippo, punakylkirastas, pajusirkku ja lopuksi, kuin kruunuksi kaikkien himoitsema sepelrastas!

M/s Eivor lähti paluumatkalle klo 13. Laivan irrotessa laiturista, voilà ilma kirkastui ja aurinko alkoi paistamaan.

Nötö:n saavuttaessa ilma olikin jo vallan mainio. Olimmekin koko paluumatkan kannella ihailemassa maisemia ja saariston lintuja.

Sääksi päivystää Lom:n saaren edustan merimerkillä.

Tein laivamatkalla yhteistyötä lahjakkaiden lintuharrastajien kanssa. Kaverit löysivät kaukoputkillaan lintuja ja tekivät lajimäärityksen. Minä kuvasin ja muutaman kerran lajimääritys varmistettiin kameran näytöltä. Jurmon lintu varmistui kiuruksi vasta seuraavana päivänä tietokoneen näytöltä. Useasti kaukoputkimiesten löytämät linnut olivat liian kaukana kuvaajalle. Paluumatkalla uusia reissun lajeja kuvasin mm. kiurun, merihanhipariskunnan, sääksen, pilkkasiipiparven ja selkälokkeja.

Paluumatka meni kuin siivillä aurinkoisessa meri-ilmassa. Pärnainen tupsahtikin yllättäen eteen ja laivareissu oli ohitse. Oli ensimmäinen, mutta ei viimeinen Utö:n reissu. Saari sopii hyvin luontomatkaajille ja lintuharrastajille. Kyllä tavalliset lapsiperheetkin sieltä viikonlopuksi tekemistä löytävät, jos vaan sää suosii, eikä ole myrskyä, vesisadetta, tai sumua.

Sekä Havshotellin, että m/s Eivorin henkilökunta olivat erittäin ystävällisiä ja ammattitaitoisia.