Siikaneva retkeily

Siikaneva vihreänä elokuun alussa.

2022 löysin Siikanevan uudestaan 11v tauon jälkeen. Päätimme vaimoni kanssa katsastaa, miltä Pirkanmaan paras ja isoin suoalue nykyään näyttää.

Katso myös v. 2011 Siikanevan pitkospuilla.

Elo-, syys- ja lokakuussa teimmekin peräti 9 reissua hienolle ja mielenrauhaa tarjoavalle suoalueelle.

Kartta Topogps ja 10,2 km reitti ympärikäveltynä.

Elokuu

Ensimmäisen reissun teimme käyttäen lähtöpaikkana Siikanevan pohjoista parkkipaikkaa. Matkalla suoalueen pohjoisparkkipaikalle lähes helteisessä auringonpaisteessa metsäteitä ajellessa havaitsimme pensastaskun ja harmaasieppoja.

Pensastasku
Harmaasieppo

Kävelimme vastapäivään Jaarikanmaan suuntaan. Välillä oli suota ja hienoja saarekkeita. Pitkospuut olivat vaihtelevassa kunnossa. Vaatii välillä hyvää tasapainoa keikkuvilla lankuilla kulkiessa. Muutamassa paikassa pohjoispuolella oli moolokin kitaa muistuttavia suonsilmäkkeitä heti pitkospuiden vieressä, joten pudota ei parane. Yksin liikkuessa, jos upottavaan suohon putoaa, niin voi olla vaikea päästä ylös. Kaveri on hyvä olla mukana turvallisuudenkin takia.

Kuvassa 3 tuulihaukkaa.

Näimme kolme tuulihaukkaa kaukana idässä n. 600 metrin päässä suon laidassa saalistamassa. Ilmeisesti emo ja kaksi poikasta.

Mäntyjäkin suolla kasvaa jonkunverran. Osa jo kelottuneita ja muut yrittävät sinnitellä haastavassa kasvuympäristössä.

Toisella elokuun reissulla, kuten muillakin reissuilla myöhemmin, lähdimme itäpuolen parkkipaikalta. Paikalle johtaa hyvä murskeella päällystetty tie. Parkkipaikalla saattaa olla tungosta ja aina ei tilaa autolle olekaan, vaan joutuu jättämään tien varteen.

Suomaisema avautuu upeana heti parkkipaikalta lähdön jälkeen. Pitkospuut ovat paikoin tosi hyviä. Välillä tosin täältäkin päin lähdössä on huonompia ja irtiolevia keikkuvia pitkospuita. Usein kävelimme Jaarikanmaahan ja takaisin, mistä tulee n. 7,5 km lenkki. Alkupään lisälenkkiä mennessä hyödyntäen tulee n. 8,5 km.

Pikkulatosaari

Matkalla länteenpäin tulee vastaan hienoja saarekkeita. Ensimmäisenä Pikkulatosaari.

Luonto muovaa puita mieleisekseen.
Nokkosperhonen
Suruvaippa

Pitkospuilla lämmitteli nokkosperhosia ja suruvaippoja useammassakin paikassa.

Kanerva- ja suokukkamätäs
Pensastasku
Niittykirvinen Pikkulatosaaren pohjoispuolella.
Muutama kivitasku Pikkulatosaaren pohjoispuolella.
Hömötiainen

Hömötiaisia löytyi parkkipaikalta lähtiessä suon pohjoisreunalta.

Suon pohjoisreunaa Näkäristönmaalla kulkiessamme löytyi runsaita mustikkapaikkoja. Vaimon mukaan mustikat olivat tosi isoja. Puolukoitakin löytyi mukavasti.

Elokuussa kuvasin ja havaitsimme lintulajeja suoalueella ja reunamilla: harmaasieppo, hernekerttu, hippiäinen Ä, hömötiainen, kivitasku, korppi, käpytikka, niittykirvinen, närhi, palokärki Ä, peippo, pensastasku, pohjantikka Ä, puukiipijä Ä, räkättirastas, sinitiainen, talitiainen, tuulihaukka, viherpeippo, viklolaji.

Syyskuu

Sudenkorento

Sudenkorentoja näkyi runsaasti pitkospuilla lämmittelemässä elo-, syys- ja vieläpä lokakuussakin.

Saarekkeissa kuului lintujen ääniä, mutta harva suostui kuvattavaksi yrityksestä huolimatta.

Hämmästyimme, kun useassa paikassa oli valmiita kylttejä pylväineen, mutta lojuivat maassa? Olipa peräti kuusen juurella, kuin piilotettu? Miksi työ oli jäänyt kesken?

Jaarikanmaa
Jaarikanmaa laavu

Itäiseltä parkkipaikalta tulee n. 7,5 km edestakaisin käveltynä Jaarikanmaan laavulle. Laavu oli siisti ja hyvin varusteltu. Paitsi kerran, kun kaksi koululuokkaa oli juuri ennen meitä käynyt. Jättivät sotkunsa muiden siivottavaksi. Jopa sammeleet oli lasketellessa raavittu kallion kyljestä pois. Parasta opetusta nuorisolle olisi, että valvojat opettaisvat kuinka luonnossa toimitaan ja kaikki roskat viedään mukana mitä tuodaan. Paikat myös jätetään siistiin kuntoon.

Jaarikanmaalta avautuu hieno suomaisema.
Vääräjärvenmaa nuotiopaikka.

Itäiseltä parkkipaikalta puolen kilometrin päässä on hyvä nuotiopaikka. Puitakin on reilusti viereisessä liiterissä. Sopiva perhepaikka pienen kävelylenkin kera.

Erään kerran, kun olin yksin liikkeellä ja heti lähdön jälkeen kuulin voimakasta ääntä kuin ampiaisen surinaa. Ison Heinäsaaren länsipuolella oli kaksi Saksalaista suotutkijaa, mies ja nainen, Hyytiälän Metsäaseman toimeksiannosta suorittamassa jonkinlaista Siikanevan kartoitusta. Kuulemma dronen hinta oli 20 k€, joten ei aivan lelusta ollut kyse. Miespuolinen tutkija oli jo rypenyt suossa kainaloita myöten.

Perhosentoukka

Ilmeisesti perhosen toukkia alkoi ilmestymään pitkospuille syyskuun loppupuolella.

Pikkulatosaaresta pohjoiseen.

Pikkulatosaaressa, kun kääntyy oikealle pohjoiseen vievälle reitille ja myötäpäivään kiertämällä, niin pääsee kiertämään n. 2,5 km pikkulenkin.

Syyskuun puolivälin jälkeen alkoi näkymään suosirkkoja pitkospuilla.
Jaarikanmaa – Saarihuhdanmaa.
Kamera kulkee usein mukana. Ei ole aina kuitenkaan kaikkein mukavin kannettava pidemmällä lenkillä.

Kertaalleen kiersimme koko ympärilenkin 10,2 km. Reitti on vaihtelevaa. Pitkospuita suolla, kauniita metsäsaarekkeita, juurakkopolkua metsässä, kallioita ja mustikkametsää yms.

Peikkometsää Saarihuhdanmaalla.
Käpytikka nakuttaa siemeniä kävystä puunkoloon tukien.

Löytyi vielä lintukin kuvattavaksi Näräkistön maalla, niin ei tarvinnut kameraa turhaan kanniskella yli kymmentä kilometriä. Syyskuun lintulajeja Siikanevalla: hippiäinen Ä, kivitasku, käpytikka, korppi, lehtokurppa, palokärki Ä, sinitiainen, talitiainen, teeri.

Lokakuu

Juolukka

Suon pohjoisreunalla oli lokakuussa hienoa maaruskaa. Aurinkoisia kelejä vielä välillä piisaa. Suolla oli jo runsaasti karpalonpoimijoita. Eräs karpalonpoimija Jaarikanmaalla tavatessamme kertoi, että oli pudonnut suonsilmäkkeeseen. Ämpäri oli ollut lähes täynnä karpaloita, mutta olivat lentäneet rytäkässä takaisin suolle. Oli kuulemma ollut vaikeuksia päästä pois, kun suo imi vastustamattomasti.

Isosaaren ”hirviö”.
Isosaaren ”lammas”.

Mielikuvitus lähtee laukalle, kun näitä luonnon muovaamia taideteoksia katselee.

Vanhanladonsaaressa oli hienoja kelopuita ja osa jo maatumisvaiheessa.

Syksy ja sateet ovat saapuneet ja niiden mukana sienet. Kaikki sienet eivät kuitenkaan ole syötäviä.

Karpalo

Karpaloita on suolla siellä täällä harvakseltaan, joten täyden päivätyön saa tehdä ämpärillisen eteen. Poimijoita oli välillä runsaastikin.

Kaarnakuoriaisen taidetta
Kääpä loisii puissa.
Metsässä puuankkuri.
Valasko suolla?
Järeämpi ”hämähäkinseitti”.
Tupasluikkaa kasvaa paljon soilla.
Valkoposkihanhet muutolla.

Piti sekin kokea, että otan lintukuvan kännykällä, kun ei ollut järkkäriä mukana. Valkoposkihanhet laskeutuivat useana erillisenä parvena suolle ruokailemaan. Yhteensä laskimme n. 400 kpl suolle laskeutuneena.

Aiemmin ihmettelimme kylttien puuttumista. Mutta nyt lokakuussa maassa lojuneita tolppia osa oli pystytetty opastekyltteineen.

Osa tolpista lojui silti edelleen puoliksi piilossa esim. kuusen juurella.
Ilma on puhdasta, koska naavaa kasvaa puissa niin runsaasti.
Pitkospuut paikoin merkitty käävillä.
Töyhtötiainen
Puukiipijä hämyisessä metsässä.
Hippiäinen löysi valonpilkahduksen pimeästä metsästä.

Lokakuun loppupuolella yhytimme idästäpäin tullessa ennen Lehtisaarta olevassa pienessä saarekkeessa runsaslukuisen ja -lajisen pikkulintuparven. Parvessa oli mm: hippiäinen, hömötiainen, puukiipijä, sinitiaisia, talitiaisia, töyhtötiaisia. Isoheinäsaaressa oli lisäksi 3 töyhtötiaista ja hippiäinen.

Lokakuun lintulajeja Siikanevalla: hippiäinen, hömötiainen, niittykirvinen, peippo, puukiipijä, korppi, käpytikka, punatulkku, räkättirastas, sinitiainen, talitiainen, töyhtötiainen, valkoposkihanhi.

Lue myös nämä

  1. 15.04.2022

    Posion kuukkelit

Kommentit

  1. Titta 2022.11.13 2:03pm

    Paljon on lintuja suoympäristössä. Kauniisti olet kuvannut luonnonvaihtelut elokuusta lokakuuhun. Syksyn muutokset näkyvät kuvissa hienosti. Täytyykin käydä reippailemassa Siikanevalla.

  2. Tuukka 2022.11.13 4:08pm

    Mahtavan yksityiskohtaisia kuvia teidän retkiltänne! Tosi kivat syksyn värit kuvissa. Suruvaippa, Suomen kansallisperhonenkin siellä hienosti paistatteli päivää.

  3. Tami 2022.11.16 10:28pm

    Onpa kerrassaan kaunis paikka. Täytyy käydä itsekin patikoimassa. Taitaa olla ruska paras ajankohta tuolla vierailuun?

  4. Taru 2022.11.22 2:10pm

    Onpa hieno paikka. Kyllä pitkospuilla etenimisessä on omaa viehätysvoimansa. Ei kyllä Pohjoisen suomaisemille paljoa kylmene.
    Kyllä olet niin hienosti maisemat kuvannut, että täytyy kyllä omin silmin päästä myös näkemään. Hienosti lintujakin bongattu, ja kolme tuulihaukka samassa kuvassa. Vautsi.
    Harmi, että vaihtelevat puukylttejä, metalisiin. Sitä on nyt harrastettu aika paljon. Kyllä se puukyltti on paljon hienompi metsässä, mutta ilmeisesti metalliset kyltit sitten pysyvät paremmassa kunnossa. Harmi, että siihen päädytään.

  5. Liisu 2022.11.28 10:53am

    Tosi kauniita suokuvia! Jos olisi lähempänä, lähtisin heti paikalla itse katsomaan. Myös hienoja lintukuvia. Ja mielenkiintoinen kertomus niinkuin aina!

Linssin takana