Seppo Komssi

Gran Canaria on eteläisin Canarian suosituimpien turistisaarten ryhmästä. Saari on lähes ympyrän muotoinen n. 50 km halkaisijaltaan tulivuorisaari ja korkein kohta 1 949 metriä (Pico de Las Nieves).

Katso myös: Gran  Canaria linnut 2

Katso myös: Gran  Canaria linnut 3

Katso myös: Azorit, Fuerteventura, Lanzarote, Teneriffa

Saari on maastoltaan omaleimainen verrattuna muihin pääsaariin. Jyrkkiä rotkoja on paljon ja eroosio on kuluttanut vuorten huiput täysin erinäköisiksi, kuin muilla saarilla. Tulee mieleen Gran Canyonin maisemat lännenleffoista.

Tiet ovat suhteellisen hyvät ajella, mutta paikoin hyvin jyrkkiä. Vuokra-automme, Citroen C3, oli hiukan alitehoinen. Ykkösvaihde oli usein liian pieni ja kakkosvaihde liian suuri, joka teki ajamisen jyrkimmissä kohdissa hankalaksi. Alhaalta vääntävä diesel riittävällä moottorikoolla ja automaattivaihteistolla varustettuna voisi olla hyvä näissä lintuhommissa.

Joulukuun reissumme hotelli oli Tauritossa, joka sijaitsee Puerto Moganin ja Puerto Ricon välissä. Paikka osoittautui miellyttäväksi ja rauhalliseksi. Paikka oli auringonlaskun puolella ja näkymät olivat Suomen kaamoksen jälkeen mykistävät. Sitten viime käyntimme moottoritietä oli jatkettu Puerto Moganiin asti.

En odottanut lintukuvausmielessä saarelta ihmeitä. Kuvittelin etukäteen sen olevan Canarian heikoin lintusaari. Sitä tuki myös Tony Clarke & David Collins kirja, mitä tutkin ennakkovalmistelussa. Kirjassa oli melko lyhyt osuus Gran Canariasta. Nykyaikaa olisi, jos lintuoppaissa olisi paikat merkitty lisäksi koordinaatteina. Kirjan paikkakuvaukset käsivara piirroksineen olivat haastavia tulkita.

Satelliittikuvista merkkailin kiinnostavan tuntuiset paikat jo kotona gps:n, joten paikat löytyivät helposti. Patojärviä näkyi satelliittikuvista yllättävän paljon. Myös golf kentät merkkailin, mutta käytännössä niitä oli vaikea lähestyä, koska olivat suljettuja alueita. Myös luonnonpuistot ja mm. laakeripuumetsän merkkailin etukäteen gps:n.

Maspalomasin La Charca allas oli kirjassa merkattu hyväksi ja myös oli sitä. Paikka on helppo saavuttaa ja löytää. Paikalla kannattaa olla vähintään puoli tuntia ennen auringonnousua. Turistivirrat ja lenkkeilijät valloittavat paikan nopeasti auringonnousun jälkeen, jolloin kuvausrauha on mennyttä ja linnut kaikkoavat. Altaalta ja ympäristöstä kuvasin mm. seuraavat linnut: Arabihaukka, etelänharmaalokki, harmaahaikara, kanarianhemppo, kanariantiltaltti, liejukana, liro, nokikana, pikkutylli, riuttatiira, silkkihaikara, turkinkyyhky, tuulihaukka ja valkoviklo.

Tukikohtamme Tauriton puistossa kuvasin jonkinverran lintuja: Afrikansinitiainen, kanarianhemppo, kanariantiltaltti, kesykyyhky, korppi, mustarastas, samettipääkerttu ja turkinkyyhky.

Puerto Mogan on kaunis paikka, mutta lintujen perässä sinne ei kannattane mennä. Paikka on laajentunut tosi paljon sitten viime näkemän. Idyllisestä kalastajakylästä ja satamasta on tulossa hyvää vauhtia massaturismipaikka.

Samoin on rakennettu pilalle ennen niin kaunis ja idyllinen Amadores ranta Puerto Ricon ja Tauriton välissä.

Länsirannikolla sijaitseva Puerto de la Aldea on käymisen arvoinen paikka. Puerto de la Aldea:ssa löytyi pensasvarpusia, lokkeja ja tarkemmin tunnistamattomia kihuja.

Puerto de la Aldean vieressä on kirjankin mainitsema Coastal Lagoon.

Ensimmäisellä käynnillä Coastal Lagooniin aamutuimaan rämmimme siellä liejussa etsiessämme oikeaa paikkaa. Silloin näimme vain pikkukuovin ja lokkeja.

Toisella reissulla Coastal Lagooniin osasimme jo lähestyä lagoonia mukulakivirannan puolelta. Näin vältimme liejussa rämpimisen. Siirryin kuvaamaan lagoonin vieressä laskevan melkein kuivuneen joen viereen. Täällä kuvasin mm: Kanariantiltaltti, rantasipi ja samettipääkerttu.

Patojärviä oli tosiaan yllättävän paljon. Kaikissa ei kuitenkaan lintuja ollut. Embalse de Ayagaures ja Embalse de Gambuesa löytyivät GC-504 tien päästä. Paikalla viihtyivät mm: Kanariantiltaltti, myskisorsa, nokikana ja tuulihaukka. Tuulihaukkoja olikin paljon vuoristossa ajellessa n. 1000 m:n korkeudella. Sisiliskot ilmeisesti pääravintona.

GC-504 tietä takaisin tullessa löytyi kiva ruokapaikka, missä oli jo Suomen lippukin valmiina.

Embalse de Chirasta GC-604 tien varrelta löytyi mm: Etelänisolepinkäinen, hiirihaukka ja kanariantiltaltti.

GC-505 tien päässä oli kuivunut patojärvi Embalse de Soria. Paikka oli erittäin mielenkiintoinen potero korkeiden kallioiden ympäröimänä. Kuvasin täällä tuulihaukan. Paikalla käynyt paikallinen kertoi, että ko. paikassa oli nähty myös maakotka. Me emme kuitenkaan täällä sitä nähneet parin tunnin päivystyksellä.

GC-605 tien varrella oli Embalse de la Cueva de las Ninas patojärvi. Täällä oli retkeilyalue grillipaikkoineen ja sai myös halutessaan yöpyä teltalla. Poikkesimme täällä muutamaan otteeseen. Kuvasin mm: Afrikansinitiainen, hiirihaukka, kanarianhemppo, kanariankirvinen, käpytikka ja tuulihaukka. Tuulihaukka saalisti hienosti nummella. Päästi kuvaajankin n. 20 m:n päähän.

GC-210 tien varrelta löytyi hienoja patojärviä useita. Presa del Parralillo oli näistä antoisin kuvausmielessä. Silkkihaikaroita oli paljon ja myös jokusia harmaahaikaroita.

Kirjasta löytyvä Pajonales on myös erttäin mielenkiintoinen ja idyllinen paikka, vaikka emme kanarianpeippoa löytäneetkään. Soitimme atrappia ym. No onneksi itsellä ko. lintu on kuvattuna Teneriffalla. Ilmeisesti tällä saarella kanta on melko olematon. Olimme n. 1300 m:n korkeudessa Casa Forestal de Pajonales:n ympäristössä aikaisin aamulla muutaman tunnin ja kuvasin mm: Hiirihaukka, kanariantiltaltti, käpytikka ja korppi. Korppipariskunta vahti jokaista liikettämme tarkasti. Paikka oli auringonnousun aikaan tosi idyllinen, eikä tarvinnut pelätä, että muihin turisteihin törmää. Sen verran syrjäinen ko. paikka vuoristossa on.

Erityisen hieno paikka oli 1600 m:n korkeudessa GC-150 tien varrella. Las Palmas näkyi alapuolella meren rannassa, kun kuvasin tuulihaukkoja saalistamassa. Välillä kuvasin kanarianhemppoja omenoita syömässä omenapuusta. Huomasimme jonkun ison linnun lentävän vähän alempana rinteessä. Hiivin lähemmäksi ja sainkin pönö- ja lentokuvia. Luulin ensin sitä hiirihaukaksi, mutta lähempi tarkastelu osoitti linnun olevan ilmeisesti nuori maakotkan poikanen, joka uikutti kovasti emonsa perään. Kuvassa Las Palmas taustalla.

Kävimme myös länsipuolella GC-216 tien varrella olevassa Pinar de Tamadaba luonnonpuistossa n. 1300 m:n korkeudessa. Paikka oli mielenkiintoinen. Meillä oli kuitenkin rajallisesti aikaa auringonlaskuun, joten emme kerenneet paikkaa tarkemmin koluamaan. Ajoimme autolla ko. lenkin ympäri. Kuvasin käpytikan ja kuuntelimme lintujen ääniä. Tamadaba:n luonnonpuistossa kannattanee jalkautua ja kiertää teiden muodostama lenkki ympäri.

Saaren pohjoispuolella oli Barranco de Los Tilos, missä on saaren ainoa laakeripuumetsä. Kuvasin täällä hiirihaukkoja ja mustarastaan. Metsä oli tiheää, eikä lintuja saanut tulemaan kuvausetäisyydelle. Kovasti kuului ääniä, mutta vähän näkyi. Käymisen arvoinen paikka silti ajan kanssa ilman muuta.

Täältä löytyi myös Restaurante Los Tilos, mistä sai ison annoksen maittavaa ruokaa, joten ei tarvinnut nälissään lintuja jahdata.

Pohjoispuolella kävimme myös Faro de Sardina:ssa, eli luoteisosan majakalla. Täällä kuvasin mm. etelänharmaalokkeja. Välillä eksyiltiin banaaniviljelmien keskellä. Sinne labyrinttiin, kun eksyy, niin tulee äkkiä äitiä ikävä, koska aina tulee umpiperä vastaan, eikä pääse välttämättä kääntymään.

Parissa viikossa kerettiin koluamaan paljon muitakin paikkoja, mutta niistä toiste. Se yllätti, ettei Gran Canaria loppujen lopuksi sen huonompi lintusaari ollutkaan, kuin muutkaan GC:n pääsaaret.

Lintukuvauksen kannalta tietysti löytyy parempiakin paikkoja. Mutta, jos otetaan huomioon lentomatkan kesto n. 6 h, aikaero 2 h, valo, aurinko, matkojen edullisuus, halpa autonvuokra ja bensa n. 1 €/l. Lisäksi pohjolan viikingille sopiva ilmasto. Ei liian kylmä, eikä kuuma. Rannikolla 18-24 C, vuorilla oli kylmimmillään 9 C.

Kokonaisuutena ei kaamosretkipaikka tuosta paljon parane. Eikä saarten turvallisuuskaan näinä levottomina aikoina mikään vähäpätöinen asia ole.