Sääksen ensimmäinen kuvaus tänä keväänä oli 19.4 kun huomasin autolla ajellessa erääseen pikkujärveen laskevan joen suulla nahistelua ilmassa. Sääksi koitti kalastaa ja lokit olivat äänekkäästi kimpussa. Kalaa ei tainut sillä kertaa tulla, vaan lokit saivat ilmaherruuden.
Samalla reissulla lähestyin isompaan järveen laskevan joen suuta metsänlaidassa hiipien. Näin Sääksen lähestyvän ja vetäisin kameran salamana hollille. 7D:n C3:sta lentoasetukset päälle ja kuvia purskeina 8 kuvaa/s. Lyhyen tähystyksen jälkeen tuli sääksen nopea isku puiden välistä kaislikon aukkoon. Sääksi nappasi ison lahnan ja kaarsi nopeasti poispäin. Kuvat eivät olleet hääppöisiä, mutta onnistuin saamaan syöksystä vaikeasta tilanteesta pari kuvaa.
Viime syksynä laitoin Sääksisäätiön nettisivuille useita Pohtiolammen kojuvarauksia minuutin yli, kun varaukset alkoivat. Näistä en saanut yhtäkään, vaan menivät parempiin suihin. Koitin uudestaan kojua huhtikuun viimeiseen viikonloppuun. Se sitten tärppäsi. Sääksethän tulevat heti joukolla tankkaamaan kalaa pitkän muuttoreissun jälkeen, kun järvet ovat vielä jäässä. Sitten, kun järvet aukeavat, niin Pohtiolammella hiljenee. Näin jälkiviisaana olisi pitänyt olla vielä viikkoa aikaisemmin.
Lammen yleisötornin puolelle on rakennettu uusi koju, mistä päässee kuvaamaan aivan veden pinnasta sääksistä nousukuvia. Naamiointia täytynee vielä hiukan parantaa, koska varsinkin kansi kahvoineen oli useassa kuvassa taustana. Tosi hienoa, että paikkaa kehitetään jatkuvasti. Myös yleisötornin viereen rakennetaan ( kai 3? ) lisäpaikkaa vähän korkeammalle.
Perjantai-iltana saavuimme klo 18 maissa. Ensimmäisenä tuli vastaan tulviva vesi. Ei ollut saappaita jalassa, vaan vaelluskengät, jotka kyllä pitivät vettä, mutta olivat liian matalavartiset, koska vettä taisi olla polviin saakka. Jouduin ensitöikseni tekemään pienen sillan, että pääsisimme pelipaikalle. Seuraava yllätys oli, kun piilokoju, mihin aioin mennä oli pullahtanut, kuin korkki pintaan. Ihmettelin, että miten ovat saanee ison ja raskaan kojun revittyä pintaan. Myöhemmin selvisi, että kojun ankkuroinnit olivat pettäneet ja veden noste oli hoitanut loput.
Menimme sitten toiseen kuvauskojuun, joka on varsinainen pääkoju. Se olikin talven jäjiltä siistissä kunnossa, eikä ollut homeen hajuakaan. Vesi oli siis n. puoli metriä normaalia korkeammalla. Iskut: 18.44 -> huti, 18.45 -> kala, 20.21 -> kala, 20.23 -> huti, 20.26 -> kala. Yhteensä siis viisi iskua, joista 2 hutia ja 3 kalaa. Kojutyöskentelyä helpottaa, kun on kaveri tähystämässä, niin voi vuorotella. Muuten on niska aikas lujilla. Lisäksi olivat kalastamassa selkälokki ja isokoskelopariskunta. Isokoskelot olivatkin mestarikalastajia hyvän sukellustaitonsa ansiosta. Lokkihan siitä suuttui isokoskeloille, kun heti kalan saivat. Lokkikin yritti leikkiä sääkseä säälittävillä iskuillaan, mutta taisi kumminkin kalan lopuksi napata. Söimme vaimon laittaman maittavan iltapalan kojussa raikkaassa ilmassa luonnon ääniä kuunnellen hämärtyvässä illassa. Hyvä kuvausilta oli. Sit nukkumaan ja aikaisin aamulla uudestaan.
Lauantaiaamuna saavuimme kojulle auringon nousun aikaan klo 5.30. Kaksi sääkseä tervehti meitä hienosti tulemalla auringosta kojuja kohti. Puikkasimme äkkiä kojuun. Sääkset säikkyivät meitä, mutta tulivat kohta takaisin. Juuri kerkesin saamaan rensselit valmiiksi, kun alkoi syöksyjen sarja. Ilmeisesti, koska vesi oli normaalia korkeammalla, niin huteja tuli rinsaasti. Koko päivänä klo 17 asti saivat, vaan yhden kalan. Altaassa on kuulemma särkeä, ahventa, lahnaa, haukea ja tietysti kasvatettua lohikalaa. Ikänä, en ole kumminkaan nähnyt muuta kalaa sääksen saaneen, kuin lohikalaa. Lokit ja isokoskelot, kyllä saavat särkikalaa.
Iskut: 5.44 -> huti, 5.45 -> huti, 5.46 -> huti, 5.53 -> huti, 5.54 -> kala, 6.08 -> huti, 6.09 -> huti, 6.12 -> huti, 9.07 -> huti. Siis 9 iskua, joista 8 hutia ja yksi kala. Aamun toinen sääksi ei siis saanut kalaa, vaikka iski useasti ja huilasi tolpassa välillä viettäen toista tuntia altaalla. Klo 8 saapui sääksi pellon reunassa olevaan koivuun ja istuskeli siellä 1.5 h varisten kanssa sulassa sovussa. Teki sitten yhden syöksyn, joka päättyi ylösvetoon. Klo 9:n sääksi kyttäsi myös tolpassa pitkään saamatta kalaa. Klo 11 sääksi kyttäsi kanssa tosi pitkään tolpassa iskemättä kertaakaan. Paikan valtias, selkälokki, hääti sen lopulta tihensä. Tosi heikosti siis saivat kalaa useista yrityksistä huolimatta. Toivottavasti altaassa oli kalaa. Näköjään tämä puolen metrin ylimääräinen vedenkorkeus vaikutti näin paljon.
Lisäksi altaalla vierailivat naakat, lokit, räkättirastaat, metsäviklot, pajusirkut, sinisorsat ja telkät. Kuovin ääni kuului pellolta ja näkyi myös. Vaimon lämmittämä hernekeitto lämmitti mukavasti, koska kojussa taisi olla aamulla n. 10 C.
Kommentit