Huhtikuun puolenvälin jälkeen, 19 pv, järvistä olivat jo jäät pääosin lähteneet. Lähdimme vaimon kanssa kevättä haistelemaan tutulle järven lahdelle retkieväät mukana. Saavuttuamme rantaan havainnoin, että jäätä ei enää ollut, mutta lahti näytti olevan linnuista tyhjä. Pikkulinnut pitivät rantapuissa riemukasta keväistä sirkutusta.
Laitoin kameran jalustalle rantapuiden suojaan ja tiirailin n. 350 m:n päässä olevaa vanhaa sääksen pesää. Mitä ihmettä, näinkö oikein, siellähän kököttää pesän viereisessä puussa naaras sääksi. Sääksi oli liikkumatta, kuin patsas. Sitä oli vaikea huomata oksien lomasta.
Jonkin ajan kuluttua paikalle lensi toinenkin sääksi, joka osoittautui koiraaksi. Koiras lensi ensin pesään. Naaras vain istui flegmaattisen oloisena puussa.
Koiras pyrähti lentoon ja pyöri naaraan ympärillä, yrittäen herättää huomiota.
Vähän ajan kuluttua naaras osoitti elon merkkejä, lennähti pesään ja alkoi korjailemaan sitä.
Koiras lähti sillä välin pois ruokaa hakemaan, näin kuvittelin.
Eipä mennyt kauaa, kun koiras lensi takaisin iso lahna kynsissään, olin näkevinäni. Olipa nopea kalastus, ajattelin. Tarkemmin tutkittuani kameran näytöltä totesimme sen olevan iso tuppo pesän pehmikettä.
Naaras tuntui hyväksyvän eleen ja meni matalaksi pesää vasten. Koiras hyppäsi välittömästi päälle ja paritteli naaraan kanssa. Näin pääsimme todistamaan luonnon hienoa tapahtumaa ja elämän alkua kahden uljaan petolinnun suorittamana. Hetken huilattuaan sama toistui vielä uudelleen. Koiras lensi rantapuuhun ja naaras alkoi onnellisena korjailemaan pesää tulevia pienokaisia varten.
Hehee olipa hieno ja upeasti kuvitettu tositarina!
Sääksi on komia lintu. Tämä on nyt kuvaussesonkia, kun linnut perustavat perhettään ja palaavat Suomeen ”kesälomalle”.
Näinhän se menee, luonnon kiertokulku ja nyt vaan odotellaan poikasia!
Oletteko käyneet katsomassa tuliko poikasia? Kyllä elmpi kevällä kukkii.