Seppo Komssi

 Kuva: Tuke.

Kuva: retkikartta.fi. Siikaneva on Pirkanmaan suurin yhtenäinen suoalue ja sijaitsee Ruovedellä. Paikka on suosittu retkeily- ja lintujen seurantakohde.

Katso myös v. 2022 Siikaneva retkeily.

Auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta syyskuun puolivälissä saavuimme lähtöpaikkaamme, pohjoispuolen parkkipaikalle. Mukana oli testimielessä pari gepsiä ja suunnistaja ( Tuke ) kompassin ja kartan kera, joten eiköhän me pärjätä.

 

Kuva: Tuke. Tietysti kameravarustus oli molemmilla mukana. Lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään ajatuksena  valon optimaalinen tulosuunta kuvaustilanteissa. Itäpuoli on alkuun metsäreittiä melko pitkään. Metsässä oli jonkin verran lintuja, jotka nätisti pakenivat edestämme.

 

Kolme varttia kuljettuamme alkoi koillisesta kuulua voimistuvaa kurkien elämöintiä.

 

Pian näimmekin ensimmäisen kurkiauran saavuttuamme suon laitaan. Tuuli oli pohjoisen suunnasta ja ilma kirkas, joten mikäs siinä oli kurkien muuttaessa etelään kohti Espanjaa ja Pohjois-Afrikkaa.

 

Kuva: Tuke.  Suuntasimme risteyksestä suon yli suoraan etelään Pikkulatosaareen pitkospuita pitkin.

 

Ylityksen aikana näimme muutamia isoja kurkiauroja lisää.

 

Kuva: Tuke.  Kurjet pyörivät välillä melko pitkään suon päällä nousevassa ilmavirtauksessa keräten korkeutta ja levähtäen välillä. Lintujen määrästä voi helposti päätellä, että Kurkien syysmuutto on täydessä vauhdissa.

Suon ylityksen jälkeen saavuimme viitoitettuun risteykseen mistä jatkoimme länteen.

 

Ison Heinäsaaren kautta tulimme Vanhanladonsaareen, missä joimme kahvit ruisleivän kera. Muita lintuja, kuin kurkia ei näkynyt. Jokunen varis lensi kauempana ja siinä se. Välillä pitkospuiden päällä oli n. 5 cm vettä, joten aivan pikkukengillä reitistä ei selviä.

Kuva: Tuke. Reitti kulki välillä saaressa ( Isosaari, Lehtisaari ) ja sitten taas pitkospuilla suota pitkin. Paikoin pitkospuut ovat uusimisen tarpeessa, ettei tarvitse mulia suossa.

 

Saapuessamme Jaarikanmaan hienolle ja hyvin varustetulle laavupaikalle tuli savunhaju jo kaukaa nenään. Laavupaikalla olikin jo elämää, joten nuotiota ei tarvinnut itse sytytellä. Makkarat vaan ritilälle, leivät poskeen kahvin ja jääteen kera.

 

Olimme korkeammalla kalliolla, joten suota pääsi kuvaamaan kauemmaksi, mutta lintuja ei edelleenkään näkynyt.

 

Lähdettyämme laavupaikalta huomasi Tuke kauniin suruvaippa perhosen puussa, jota kuvasimmekin innolla.

 

Oho, löysimme hömötiaisen kuvattavaksi Jaarikanmaalta.

 

Ja hippiäinenkin vielä, edelleen Jaarikanmaalta.

 

Kuljimme kohti pohjoista ja Saarihuhdanmaan niemeä, jolloin alkoi kuulumaan taas kurkiparven kova mökä taivaanrannasta. Tovin haravoimme katseella taivasta, ennenkuin huomasimme taas ison parven matkalla kohti etelää.

 

Moskulanmäellä on vanha palovartiotorni. Ilmeisesti nykyään lintuharrastajien käytössä?

 

Tuossa on joku isompi porukka majaillut?

 

Retkelle tuli gepsin mukaan mittaa n. 8 km. Hieno reitti upeassa syyssäässä ja vielä hyvässä seurassa. Kiitoksia Tukelle mukavasta retkiseurasta. Aina neljä silmää havainnoi enemmän, kuin kaksi. Päivän aikana näimme toista tuhatta kurkea muuttopuuhissa.

 

Siikakankaalla poispäin metsätietä autolla ajaessamme yhytimme vielä teeriparven, josta kerkesin napata muutaman kuvan.

Kuva: Tuke. Kauniin syyspäivän erikoisen värinen auringonlasku kruunasi päivän.