Lintujen äänet ovat kiehtovia ja vaikeitakin oppia. Tämä on huomattu kantapään kautta. Kuitenkin linnun tunnistuksen kannalta on joskus tärkeä tunnistaa ääni. Puskassa jos näet pikkulinnun, jota on vaikea tunnistaa, etkä saa hyvää valokuvaa, niin voi lajimääritys jäädä hämäräksi. Mutta lisäksi, jos kuulet ja tunnistat äänen heti, myöhemmin, tai peräti äänitetty, niin tunnistus on jo varmemmalla pohjalla.
Minulla oli jo ennestään olympuksen pieni digitaalitallennin DS-40. Siihen hommasin ns. suuntaavan haulikkomikrofonin, audio-technica ATR6550, niin äänityksen aloituskokoonpano oli valmis. Maastokäyttöön nappikuulokkeet ovat sopivat äänityksen seurantaan.
Äänittäminen on yllättävän analogista valokuvauksen kanssa, joten rohkeasti opettelemaan vaan. Ideaalista olisi tietenkin, jos pääsee äänittämään meluvapaassa ja tuulettomassa ympäristössä. Taustakohinaa ym voi sitten yrittää vähentää hiipimällä lähemmäksi, jolloin vavistukset äänittäessä voivat olla minimissä. Lisäksi ohjelmallisesti jäkikäteen voi yrittää tilannetta korjailla.
Harjoittelin ensin kotipiirissä äänittämällä kirjosiepon ääntä joka lauloi melkein koko toukokuun aamusta iltaan. Taustalta poistettu kohinaa ohjelmallisesti.
Punavarpunen äänitys kotipiirissä.
Ruokokerttunen äänitys Saappaanpohja, Kangasala klo 7.45 aamulla, jolloin liikenne jo aiheutti taustamelua ja äänitys oli tielle päin.
Siikaneva
29.5 lähdimme yölaulajaretkelle Ruovedelle Siikanevan ympäristöön. Pääkohteena oli kehrääjä. Sain vaimon mukaan, kun lupasin, ettei olla pitkään (aamuun asti;). Lähdimme kotoa klo 23 liikenteeseen ja ensimmäinen äänitys oli puukiipijä Haukkakankaalla juuri ennen puolta yötä.
Sivuikkunoiden edessä oli hyttysverkot, joten pystyi ajamaan ja kuuntelemaan ikkunat auki. Poikkesimme metsäautotielle ja ajoimme sen päähän. Kuuntelimme tovin, mutta oli aivan hiljaista. Liian aikaista ajattelin, koska kello oli vasta vähän yli puolenyön.
Palasimme takaisin isommalle soratielle. Hakkuuaukealla joku teräväsiipinen lintu lähti edestä viereisestä ojasta. Kehrääjä ehkä, mutta ei pitänyt ääntä.
Jouttijoella äänitin taas puukiipijän ääntä puoli yhden aikoihin. Jatkoin eteenpäin seuraavaan potentiaaliseen kehrääjäpaikkaan. Tovi kuuntelua ja taas tyhjää.
Seraavaksi käännyin pienelle metsätielle, joka johti Siikanevan itäpuolen parkkipaikalle. Ajoin sen melkein päähän asti. Yhtäkkiä klo varttia vaille yksi auton valoissa n. 2o m:n päässä oli kehrääjä tiellä ja metrin päässä oli naarasteeri. Samalla kuului auton vasemmalta puolelta voimakasta kehrääjän surinaa.
Kamera oli takapenkillä ja väärissä asetuksissa, koska en ollut varautunut enää kuvaamaan pimeässä. Otin kameran ja kuvasin tuulilasin läpi, mutta väärillä asetuksilla ei tullut mitään. Vaihdoin asetuksia ja tarkensin auton valoissa. Samalla, kun painoin laukaisijaa, niin kehrääjä lähti ja sain kuvan vain naarasteerestä. Pettymys oli suuri.
Onneksi oli äänityslaite valmiudessa ja sain äänitettyä jonkin aikaa, ennenkuin sekin loppui ja kehrääjä lensi auton edestä kohti tuulilasia väistäen nipinapin. Kuvaa minulla ei vielä ole kehrääjästä ( klik), kun tämän missasin.
Palasin takaisin isommalle soratielle ja jatkoin seuraavaan potentiaaliseen paikkaan Ollinkiventielle. Kauempaa vasemmalta kuului kehrääjän ääni. Äänitin sen, mutta oli huomattavasti vaimeampaa, kuin edellisen paikan ääni.
Kello oli jo yli yksi yöllä ja lupasin vaimolle, että yksi paikka enää katsotaan ja sitten pääsee kotiin nukkumaan. Soramontuilla oli hiljaista, niin suuntasin kohti kotia. Olimmekin sitten jo kahden jälkeen kotona, joten lupaus vaimolle tuli täytettyä.
Harmi että kehrääjä meni sivu suun. Tosi makea idea laittaa nuo äänet kuvien alle. Mielenkiintoista nähdä minkänäköinen lintu pitää mitäkin ääntä.
Onpa upeaa, kun saa kuulla kuvatun linnun laulavan!