Kategoria: 2022 ARTIKKELIT

Posion kuukkelit

Posio Kirintövaara

2022 maaliskuun puolenvälin jälkeen lähdimme vaimon kanssa parin viikon Lapin turneelle. Pirkanmaalla oli lähtiessä yli 40 cm lunta, joten sitä ei tarvinnut välttämättä lähteä Lapista hakemaan. Ensimmäistä kertaa keväisellä pohjoisen reissullamme oli lunta, jopa reilustikin, koko automatkan ajan.

Menomatkalla näkyi vain muutamia laulujoutsenia, ym perus talvilintuja. Muuttolinnut eivät vielä olleet kovin sankoin joukoin lähteneet pohjolan perukoille. Koukkasimme Raahen kautta, koska piti saada uudet kelkkalasit. Uudempaa kelkkaakin haikailin, mutta jäi vielä liikkeeseen.

Harrastusvälineiksi mukaan pakkasimme kameravarustuksen ja moottorikelkan. Linnut ovat tähän aikaan Lapissa melko vähissä ja laajalla alueella harvakseltaan. Pääpaino itselläni oli tällä kertaa kuntoilu moottorikelkan sarvissa ja siinä sivussa välipäivinä lintukuvaus mökin lähialueella.

Moottorikelkalla retkeilin 5 reissua. Retkien pituudet vaihtelivat 70 – 160 km välillä ja yhteensä ajoin kelkalla 500 km. Retkeilin Posiolta käsin 2 x Suomulle, Ranualle, Syötteelle ja Rukalle päin.

Kuukkeli

Välipäivinä kuvailin mökin ympäristössä pyöriviä kuukkeleita. Joita oli 4 kpl enimmillään. Vaimo ruokki niitä päivisin jauhelihalla ja sai palkaksi juttuseuraa linnuista, kun mies seikkaili pitkin Lapin kairoja.

Kuukkeli

Kuukkelit ovat viisaita Lapin lintuja ja retkeilijöiden kavereita. Saattavat tulla laavulle retkeilijöiden eväsmurusia kyttäämään.

Mökin ympäristöstä löytyi kuukkelien lisäksi harakoita, korppi, käpytikkoja, punatulkkuja, sinitiaisia, talitiaisia, teerien pulinaa ja urpiaisia.

Kahvihetket aurinkoisilla Lapin jänkäsoilla toivat ansaittuja lepohetkiä väsyneille lihaksille. Mieli virkistyi pimeän talven jälkeen katsellessa kaunista Lapin luontoa. Kun pärisevän kelkan sammutti, niin hiljaisuus oli täydellistä, eikä aina kännykän kenttääkään ollut.

Maskit naamalla Korouoman Eräkahvilassa

Kävimme hiljattain avatussa idyllisessä Korouoman Eräkahvilassa. Emme käyneet rotkoreitillä kävelemässä, koska yöllä oli satanut reilusti lunta ja jalkani olivat kelkkailusta hellinä. Kuulimme ainoastaan käpytikan nakutusta täällä.

Paluumatkalla löysimme laulujoutsenen seisomassa Koppelojärventien viereisen Alalammen järven jäällä umpihangessa yksinäisenä. Koskikara löytyi Rovaniementien varresta Pohjaskoskelta. Poikkesimme Särkeläntielle, mistä löysimme ison parven koiras- ja naarasteeriä.

Posion Nesteellä olimme lättykahveilla hillon kera. Nesteen pihan lehtikuusesta löysimme viherpeippoja ja sinitiaisia.

Kelkkaurat ja reitit olivat Posion puolella melko patikkoisia, joten ajokunto oli väliin koetuksella, mutta vielä jaksoin kelkalla hyppiä kuin kuukkeli konsanaan oksalta oksalle.

Hömötiainen

Olimme Jaksamossa, 9 km Riisitunturilta luoteeseen, etsimässä joskus kelkkaillessa näkemiäni riekkoja, joita ei nyt näkynyt. Sen sijaan peloton hömötiaispariskunta pyöri ympärillämme laulaen meille kauniisti.

Jaksamon kelopuu.

Maaninkavaarantien varrella Uuttulammella näimme laulujoutsenen. Naarasteeri lensi Muikkulammenpuron kohdalla editsemme.

Mekaaniset välineet tarvitsvat joskus huoltoa. Täälläpäin on vielä kunnon huoltoasemia, kun Posion Nesteeltä löytyi rasvaprässi ja rasvaa, millä pääsin rasvaamaan kelkan alustaa.

Kuusamon Koillismotorissa tehtiin kelkkaan hiukan isompi huolto, kun kytkin ja kakkos variaattori huollettiin kuntoon. Kiitokset nopeasta huoltoajasta ja hyvin tehdystä työstä. Kelkka oli kuin uusi tältä osin. Yksin kun ajelen tuolla kairassa, niin kelkan on syytä olla kunnossa.

Samalla kun hain kelkan huollosta ajoin lenkin Ruka – Suolavaara – Ritakorpi paikoin sankassa lumipyryssä. Ritakorvesta löytyi hieno uudehko kota, minkä Kuusamon moottorikelkailijat olivat pystyttäneet 30v taipaleensa kunniaksi. Vuosselijoenkankaalla, kelkkareitin varrelta yhytin n. 20 kpl:n teeriparven, joka tietysti pölähti lentoon.

Tauolla kodassa oli mukava syödä vaimon laittamia hyviä matkaeväitä, jotka olivat matkalla lämmenneet sopivaksi kelkan hot dogger retkigrillissä pakoputken päällä.

Kitkan muikkuja.

Sauna helli mukavasti kelkkareissuissa kipeytyneitä lihaksia. Saunan jälkeen makkaran grillailua mökin hyvässä kivitakassa. Paikallisruokia söimme poronkäristystä, savulohta, leipäjuustoa ja erilaisia rieskoja. Yllätyksenä oli Rukan reissun jälkeen, kun vaimo oli löytänyt paikallista Kitkan muikkua, joka oli parasta muikkua, mitä ikinä olen syönyt.

Taas löytyi kelopuu Kirikeskuksesta.

Kirintövaarassa on hyvät lenkkeilymaastot, tosin melko jyrkkiä rinteitä saa varautua kapuamaan. Vaimo lenkkeili päivisin ja itsekin välillä, vaikka kelkkailu riitti vallan mainiosti kuntoiluun. Kaikennäköistä urheilua on tullut harrastettua, mutta kelkkailu on yksi kovimmista patikkoisessa maastossa harrastettuna.

Toista kertaa luomureittiä Suomulle päin ajaessani reissun viimeistä ajolenkkiä, oli yöllä satanut viitisen senttiä uutta lunta. Oli hienoa ajaessa seurailla lukuisia eläinten jälkiä. Eräässä paikassa oli edessäni kelkkauralla jolkotellut jonossa isoja koiraeläimiä jäljistä päätellen ( susia? ). Oli paikka missä ko. lauma oli piehtaroinut ja leikkinyt yhdessä. Hirvien jälkiä oli reitillä ja jätöksiä myös. Lukuisia pienempien metsän eläinten jälkiä näin myös paljon. Metsän eläimetkin kulkevat mieluummin valmiiksi poljetulla kelkkauralla, kuin umpihangessa.

Paluumatkalla kotiin oli lintuja jo hiukan enemmän, kuin tullessa. Näimme mm laulujoutsenia, mustarastaita, pulmusia ja teeriä. Lumi ei ollut parissa viikossa sulanut juurikaan. Kiitos vaimolle ahkerasta pakkaamisesta ja maukkaista ruuista, sekä muutenkin mukavasta reissusta.

Linssin takana