Kategoria: 2020 ARTIKKELIT

Lintujen rekiretki Joulumaahan

Ohessa tarinaa lintujen rekiretkestä Joulumaahan. Päästäksesi tunnelmaan klikkaa ao. laulunlurittelu soimaan ja katsele kuvat läpi.

Juokse porosein by tonttumuori. Sanat Olli Berg-Vuorinen ( 1842 – 1917 ) Suomalainen kansansävelmä.

Saisikohan Joulupukki kyytiläisiä rekiretkelle Joulumaahan?
En taida uskaltaa, miettii pikkuvarpunen.
Olisikohan pukilla evästä meille mukana, miettii talitiainen?
Voisin kyllä tykätä rekiajelusta, miettii sinitiainen.
Mahdutaanko me molemmat kyytiin, miettivät sini- ja talitiainen.
Joko mennään, sanoo sinitiainen.
Mennään vaan, sanoo talitiainen.
Hei, voinko tulla kuokkimaan lintujen rekiretkelle, tokaisee orava.
Nyt on kyllä liikaa tungosta kiljuvat talitiaiset.
Tälläin pitää kyydissä olla turvallisesti, sanoo talitiainen.
Ei huolita lintuja mukaan, sanoo orava.
Löytyihän sitä lunta, niin reki luistaa paremmin ja matka joutuu.

Hauskaa Joulua toivovat talvilinnut!

Länsi- ja etelärannikon lintuja

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto.

Syyskuussa 2020 lähdimme vaimoni kanssa viikon mittaiselle linturetkelle. Vihdoin löysimme vapaan retkeilyauton kesän kotimaan huippu matkailusesongin jälkeen ja vieläpä lyhyellä varoitusajalla.

Fiat Weinsberg Carabus 601 Fire

Vuokrasimme viikoksi Matkailuautorenting.com:sta Fiat Weinsberg Carabus 601 Fire  vm. 2019 retkeilyauton. Meillä on ollut jo muutaman kerran vuokralla isompi matkailuauto ja halusimme kokeilla pienempää ja ketterämpää retkeilyautoa.

Laulujoutsenparvi ruokailemassa Mutilahden pellolla.

Ajoimme Kokemäenjoen pohjoispuolta kohti länsirannikkoa aurinkoisessa syysilmassa. Matkalla näkyi ihmeen vähän lintuja. Näimme matkalla muutamia närhiä, laulujoutsenia pelloilla ja n. 80 yksilön etelään muuttava kurkiparven.

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto

Rusakko pinkaisee karkuun Mutilahdella.

Metsäisellä Mutilahdentiellä näimme tiellä pyyn joka lehahti metsään edestämme. Pellolla näimme 26 laulujoutsenta evästä tankkaamassa. 40 kpl sepelkyyhkyparvi lensi ylitsemme. Rusakko kiihdytteli automme vieressä voittaen meidät helposti.

Sepelkyyhkyparvi

Saavuimme Mutilahden lintutornille Puurijärven ja Isosuon kansallispuistoon ennen klo 19. Saimme retkeilyauton parkkiin tornin lähelle. Alkoi jo hämärtämään, joten lähdimme kiiruusti viereiselle lintutornille.

Puurijärvi pohjoiseen.

Tornilta avautui hieno näkymä Puurijärvelle pohjoisen suuntaan. Hämärsi jo voimakkaasti, joten valokuvaaminen oli haastavaa. Jatkuvasti lensi ylitsemme pimenevässä illassa isoja pikkulintuparvia, hanhiparvia, kurkiparvia ja laulujoutsenia. Havaitsemiamme lajeja ja jotain kuvasinkin: hömötiainen, isokoskelo, järripeippo, kottarainen, kurki, laulujoutsen, metsähanhi, nokikana, sepelkyyhky, sinisorsa.

Retkeilyautossa kaikki tarvittava löytyy.

Yövyimme täällä eksoottisessa ympäristössä ja täydellisessä pimeydessä. Mutta hiljaista ei ollut, koska hanhet, kurjet yms. pitivät kovaa metakkaa ympäristössä koko ajan. Iltatoimien jälkeen uni tuli nopeasti ja nukuimme makoisasti lämpöisessä retkeilyautossa. Jääkaapin ja lämmityslaitteen hurinat alkuun häiritsivät hiukan, mutta niihinkin totuttiin.

Harmaahaikara

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme pirteänä kuuden maissa. Aamupalaa syödessä seurailin, kun kaksi punarintaa kirmaili lähipuskissa. Aamutoimien jälkeen siirryimme jälleen klo 8 jälkeen viereiselle Mutilahden lintutornille staijaamaan ja kuvaamaan. Näin myöhään syksyllä on kuvaajalle armollisempaa kun aurinko nousee vasta niin myöhään, että ei tarvitse yöllä neljältä herätä.

Laulujoutsen

Nyt olikin Puurijärvellä erilainen meininki kuin illalla. Valoakin oli jo kuvaukseen nippanappa ja linnut olivat yhtä pirteänä kuin mekin. Tornissa oli jo yksi paikallinen pitkän linjan ammattitaitoinen lintuharrastaja. Saimme häneltä arvokasta tietoa Sastamalan linnuista ja olosuhteista. Kiitos siitä!

Ruskosuohaukka saalistuslennolla aamutuimaan.

Vietimme hienossa aamumaisemassa tornilla aikaa 2,5 h. Havaitsimme lintulajeja: haapana, haarapääsky, harmaahaikara, hömötiainen, kiuru, kurki, käpytikka, laulujoutsen, mesähanhi, nokikana, närhi, ruskosuohaukka, sepelkyyhky, sinitiainen.

Sinisuohaukka

Kahvitteluhetken jälkeen retkeilyautossa jatkoimme matkaa. Villiläntieltä Sastamalan Honkolassa havaitsimme sinisuohaukan saalistamassa pellon yläpuolella. Retkeilyautossa istutaan korkeammalla kuin henkilöautossa, joten ikkunasta oli hyvä kuvata saalistavaa sinisuohaukkaa, joka saikin saalista.

Laitila

Ajatuksenamme oli aloittaa rannikkoreissu Porista ja siitä etelään. Tiesin kuitenkin ennakkoon, että Laitilassa oli ollut muutaman päivän harvinainen Tundravikla. Keskustelimme siitä Mutilahden tornilla Sastamalan lintumiehen kanssa. Hän lähettikin minulle viestin, että Laitilan Tundravikla oli edelleen paikalla. Kiitos kaunis!

Muutimme lennossa suunnitelmaa ja ajoimme Laitilaan. Ajoimme retkeilyauton Valkojärven Vasikkahangas:n pellon reunaan parkkiin ja kävelimme muutamia satoja metrejä peltotietä. Näimme muutaman staijarin kaukoputkeen tiirailemassa, joten liityimme porukkaan. Hyvin maastoutuva pieni lintu oli todella vaikea löytää isolta peltoaukealta, vaikka tiesin, että siellä se on.

Tundrakurmitsa vasemmalla ja tundravikla oikealla kiistelevät madosta.

Lopulta löysin sen ja kuvasin useiden satojen metrien päässä olevaa pientä ja harvinaista tundraviklaa. Kuvasin 7DII:lla ja 600 mm objektiivilla. 1,4x jatkeenkin olisi jo voinut vaihtaa, mutta lintu oli niin vaikea löytää, että halusin pitää sen putkessa hallinnassa. Tundravikla oli elis meille, joten mieli oli korkealla ja läpsäytimme perinteiset släpärit.

Tundrakurmitsa löysi madon.

Tundrakurmitsa hengaili lähes koko ajan tundraviklan kanssa. Kun tundravikla sai madon, jonka näin sen saavankin 5 kertaa, niin tundrakurmitsa yritti usein ryöstää madon itselleen. Tosin näin myös tundrakurmitsan saavan madon ihan itsekin. Pellolta löytyi myös tylli.

Söimme pellonreunassa retkeilyautossa vaimon kokkaaman lounaan. Emme lähteneet enää Poriin päin, kun jo näin etelään oli tultu. Sen sijaan lähdimme kohti Mynämäen Mietoistenlahtea.

Mynämäki

Kurkiaura muuttomatkalla etelään.

Kivikyläntiellä Mynämäessä näimme jalohaukan, keltavästäräkkiparven ja komean kurkiauran matkalla kohti etelää.

Mietoistenlahden opastetaulu parkkipaikalla kuvattuna.

Vähän ennen iltaseitsemää saavuimme Mietoistenlahden hyvin hoidetulle parkkipaikalle. Parkkipaikka oli siisti, hyvät opastetaulut ja siistit ulkovessat. Roskapönttöjä ei ollut, mutta ei ollut roskiakaan. Lintuharrastajat ovat siistiä porukkaa ja vievät roskat mennessään, niinkuin kuuluukin.

Koska kello oli taas niin paljon, että kohta tulisi pimeä, lähdimme välittömästi varusteiden kanssa kohti Vasikkahaan lintutornia. Tavaraa oli kuin armeijan pitkällä tst marssilla. Meidän marssimme oli n. puoli kilometriä lintutornille.

Mietoistenlahti kuvattuna Vasikkahaan lintutornista illan hämyssä.
Pieni otos Mietoistenlahden linnuista. Kuvassa valkoposkihanhia.

Torni oli korkea ja näky Mietoistenlahdelle oli mykistävä. Tuhatmäärin mm. kurkia, merihanhia, metsähanhia ja valkoposkihanhia. Lintuja laskeutui koko ajan enemmän kuin lentokoneita maailman vilkkaillemmallekkaan lentokentälle.

Aurinko loihe viime säteensä enää kuuhun jättäen meidät alkavan pimeyden syleilyyn.

Palasimme retkeilyautolle ja söimme maukkaan illallisen. Mietoistenlahden parkkipaikalla saimme viettää rauhallisen yön. Retkeilyauton hurinoihinkin alkoi jo tottua.

Aamunäkymä lounaaseen Vasikkahaan lintutornilta.

Olimme klo 9 jälkeen taas kuvaamassa Vasikkahaan korkeassa tornissa hienossa ja kirkkaassa aamussa.

Muuttohaukka aamun saalistuslennolla.

Eipä mennyt aikaakaan, kun haukka ilmestyi näköpiiriin. Kuvasin sitä kuin Rokka näreikössä. Jee, se olikin muuttohaukka. Elis heti aamutuimaan ensimmäisenä. Olen tuota jahdannutkin jo monta vuotta.

Muuttohaukka ajaa tavia takaa 600 m:n päässä.

Myhemmin kuvasin kaukaa n. 600 m:n päästä, kun muuttohaukka jahtasi tavia, joka sukelsi piiloon. Tavi pullahti sitten pintaan ja lähti karkuun muuttohaukka perässään. Menivät perätoukuria kaislikkoisen saarekkeen taakse, joten en nähnyt lopputulosta.

Ruskosuohaukka ja kaksi muuttohaukkaa 600 m:n päässä kuvattuna.

Sitten tuli toinenkin muuttohaukka paikalle ja ne kisailivat keskenään pitkään. Lopulta tuli ruskosuohaukkakin samaan hässäkkään rähisemään muuttohaukoille. Oli siinä säpinää kerrakseen.

Merikotka säikyttelee hanhiparvia.

Merikotka taisi tehdä kolme kertaa majesteetillisen ylilennon kuin mahtaillakseen ja nauttiakseen, kun valtaisat hanhiparvet säikähtivät ja nousivat lentoon. Palasivat kuitenkin kohta aina takaisin. Mielenkiintoista oli, että hanhet eivät kuitenkaan säikkyneet haukkoja.

Tiibetinhanhi yksinäisenä lajinsa edustajana suuressa hanhimassassa.

Meillä oli ennakkotietoa, että tiibetinhanhi saattaisi olla paikalla. Lintua haettiin valtavasta hanhimassasta purukalla koko aamun kiikareilla, kaukoputkilla ja kameroilla. Kerran se luultiin jo löytyneen, mutta hukkui taas, tai sitten oli näköharha. Lopulta, kun olimme jo poislähdössä, tiibetinhanhi löytyi läheltä rantaa. Tiibetinhanhi oli elis meille.

Mietoistenlahdella havainnoimme ja kuvasimme: haapana, haarapääsky, korppi, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, merihanhi, merikotka, muuttohaukka, nokikana, närhi, palokärki, peippo, piekana, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, suokukko, tavi, tiibetinhanhi, taigametsähanhi, tundrametsähanhi, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi, varis.

Parkkipaikalla söimme retkeilyautossa ansaittua lounasta loistavan lintuaamupäivän ja kahden eliksen jälkeen.

Jatkoimme matkaa kohti etelää kauniissa auringonpaisteessa. Joku Vasikkahaan lintutornilla vinkkasi, että Raisionlahden lintutorni olisi hyvä paikka. Ajoimme E18 tietä lähes tornin viereen, mutta maps ei osannut opastaa pikkutielle, mistä pääsee tornille. E18 tielle ei voinut pysähtyä saati parkkeerata. En alkanut säätämään enempää, vaan jatkoimme matkaa.

Kesäiset kulkupelini. Vastaavalla kuin kuvassa vasemalla kawasaki 900cc Z1:llä museopyörälläni olin -70 luvulla Artukaisten tai Ruissalon ajoissa.

Seuraavaksi suunnistimme kohti Ruissaloa ja Marjaniemen lintutornia. Torni löytyi, mutta ei löytynyt isolle retkeilyautolle sopivaa parkkipaikkaa. Ajoin Ruissalon länsikärkeen katsellen samalla sopivaa yöpymispaikkaa. Muistelin ajaessa, kun olin täälläpäin kuvan kaltaisella moottoripyörälläni ( kawasaki 900cc Z1 ) TT-kilpailussa katsojana joskus -70 luvun alkupuolella.

Sopivaa yöpymispaikkaa ei löytynyt. Länsikärjessä olisi ollut Ruissalo Camping, mutta emme halunneet sinne mennä. Jatkoimme seuraavaksi kohti Paimionlahtea ja siellä olevaa lintutornia. Löysin perille ja edessä oli avattava puomi, joka ei ollut lukossa. Avasin sen ja saavuimme perille idyllisen näköiseen paikkaan, missä oli venesatama ja lintutorni vieressä.

Vaimo alkoi valmistamaan illallista ja menin sillävälin katsastamaan lintutornia. Paikalla oli nuivan oloinen lintuharrastaja, joka oli hämmästyneen näköinen, kun saavuin paikalle. Hän antoi ymmärtää, että torni on vain paikallisten lintuharrastajien käytössä. Ymmärsin yskän, että en ollut toivottu vieras, eikä venesatamassakaan saanut hänen mukaansa olla kuin luvalla.

Ensimmäistä kertaa törmäsin lintutorniin, missä ei saanutkaan olla? Vaimolla oli pihvin paisto kesken, mutta lähdimme pois, koska oli vaarana, että portti lukitaan ja jäämme jumiin. Suuntasin kohti Salon Halikonlahtea n. 35 km:n päähän, mikä oli meille entuudestaan tuttu paikka. Vaimo istui asuintilan penkillä turvavöissä ja piti pihvipannusta kiinni toisella kädellä.

Salo Viurilanlahti

Salo Viurilanlahti.

Saavuimme n. klo 20 hujakoilla Salon Viurilanlahden jo pimeälle rannalle yleiselle parkkipaikalle. Vaimo paistoi pihvit loppuun ja hyvää tuli, vaikka vähän joutui säätämään. Jäimme tähän yöksi, koska vieressä oli pari lintutornia. Saimme jälleen viettää rauhallisen yön, vaikka alkuillasta autoja kävikin rannalla pyörimässä.

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen syksyiseen aamusumuun.

Aamutoimien jälkeen suuntasimme sumun hälvennyttyä klo 10 huudeilla aurinkoisessa ilmassa kohti lintutorni Timalia. Tornista oli hyvä näkyväisyys Viurilanlahden luonnonsuojelualueelle.

Näkymä lintutorni Timalista Salon Viurilanlahdelle.

Tornin edessä ja kuvassa oikealla olevalla lietteellä oli mukavasti lintuja.

Metsä– ja valkoposkihanhia.
Fasaani lymyää puskassa.

Vaimo löysi tarkoilla silmillään ilman kiikareita lähipuskista fasaanin lymyilemästä. Puskakuvaus oksien ja lehtien sekaan on aina haastavaa. Canonin pistetarkennuksella sain kuitenkin hyvän kuvan oksien ja lehtien seasta.

Kuvasimme ja havainnoimme Timalitornilta tunnin verran ja näimme: fasaani, haapana, harmaahaikara, jouhisorsa, lapasorsa, laulujoutsen, merihanhi, metsähanhi, mustarastas, närhi, palokärki, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi. Söimme lounaan retkeilyautossa kauniilla merenrannalla ennen lähtöä.

Karjaa

Hiirihaukka

Puolenpäivän jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Raaseporin Karjaata. Matkalla näimme tuulihaukan lekuttelevan pellon päällä. Saavuimme Karjaan Jäteaseman ympäristöön. Vaimo huomasi hiirihaukan tuijottavan puussa. Käpytikkakin nakutti viereisessä kelossa.

Varpushaukka illan saalistuslennolla.

Löysimme itsemme Timmersmanvägeniltä, joka oli noin puolen km päässä jäteasemasta. Paikalla oli muutama muukin lintuharrastaja. Täällä oli nähty aiempina päivinä harvinainen käärmekotka. Vietimme paikalla 5,5 h, mutta emme nähneet käärmekotkaa. Kaukoputkimies näki kaukana jonkun ison linnun roikottavan jaloissaan jotain pitkää narua tai vastaavaa. En kerennyt paikalle kuvaa ottamaan, joten havainto jäi epäselväksi.

Timpurintie Karjaa.

Havaintomme Karjaan Timmersmanvägeniltä: hemppo, hiirihaukka, käpytikka, palokärki, varpushaukka, västäräkki, vihervarpunen.

Hanko

Hanko Vedagrundet illan hämyssä.

Illansuussa lähdimme ajamaan kohti Hankoa. Saimme parilta lintuharrastajalta vinkkejä staiji- ja yöpymispaikoista. Suuntasimme Vedagrundet:n. Paikalla oli pieni vene- ja uimaranta. Vinkki osoittautui loistavaksi yöpymispaikaksi.

Retkeilyauto merinäköalalla.

Yö sujui taas rauhallisesti retkeilyautossa ”middle of nowhere”. Yön pimeys ja hiljaisuus saattaisi jopa alkaa oudompaa pelottamaan. Oli hieno herätä merinäköalaan.

Kulorastas sumuisessa aamussa.

Vaimo lähti heti heräämisen jälkeen kallioille ihailemaan maisemia. Hän löysi kaksi kulorastasta kujertamasta puun latvasta. Hän myös kuuli oudon ääntelyn kaislikosta. Äänitin sen ja tunnistimme sen luhtahuitiksi. Kuulimme vielä toisenkin luhtahuitin äänen.

Panoraama Vedagrunetista kaakkoon.

Staijasimme ja kuvasimme pari tuntia hienossa auringon paisteessa. Merellä oli kuitenkin vielä usvaa ja sumua haitaten kuvaamista.

Kyhmyjoutsen aamuvalossa kauempana merellä.

Merellä kauempana kellutteli sorsalintuja sankoin joukoin. Oli sumuista ja olivat niin kaukana, että tunnistaminen oli epävarmaa. Vaimo löysi teerenpapanoita rantakalliolta.

Tundrakurmitsa hakee syötävää rantahietikolta.

Vaimon laittaessa ruokaa lähdin kävelemään rantaa pitkin länteen päin. Pari tundrakurmitsaa ruokaili hienolla hiekkarannalla. Kuvailin niitä tovin häiritsemättä ja riittävän kaukaa.

Sinisorsat lähtivät ”kohti Lontoon sumua” kyhmyjoutsenten seasta.

Merellä voi sumu yllättää hetkessä. Niin nytkin, kun ensin oli aurinkoista ja yhtäkkiä oli taas tienoo sumussa. Vedagrunetissa kuvattiin ja havainnoitiin: harmaahaikara, harmaalokki, jalohaikara, kulorastas, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, luhtahuitti, merilokki, närhi, naurulokki, palokärki, sinisorsa, tundrakurmitsa, västäräkki.

Kobbenista itäänpäin kuvattuna. Lintujakin kelluttelee sankoin joukoin taustalla.

Jatkoimme matkaa hiukan Hankoon päin ja poikkesimme Kobbeniin. Täällä on myös pieni pienvenesatama. Perillä oli hieno kalliomuodostelma, mistä on hyvä staijata ja kuvata merelle.

Varpushaukka

Poislähtiessä Kobbenin tiellä kuvasin varpushaukan puussa väijymässä. Kobbenissa kuvasimme ja havainnoimme: kyhmyjoutsen, merimetso, naurulokki, sinisuohaukka, varpushaukka.

Ajoimme Täktomintietä Hankoon. Ajatuksena oli käydä Manner-Suomen eteläisemmässä kohdassa Hankoniemessä. Auto olisi pitänyt kuitenkin jättää niin kauas, että kävelyä tulisi 3,5 km suuntaansa. Mikä sinänsä ei olisi ollut mahdotonta, mutta emme halunneet painavien varusteiden kanssa tällä kertaa sinne mennä. Kurvailimme hiukan kaupungilla, mutta aika hiljaista oli näin syksyllä.

Jatkoimme matkaa kohti itää. Koska reittimme kulki jälleen Karjaan ohi, päätimme käydä vielä kerran katsomassa olisiko käärmekotka nyt paikalla. Karjaan ABC:llä saimme tyhjennettyä retkeilyauton septitankin, mikä on hyvää palvelua matkailijoille.

Karjaan Jäteaseman kupeessa joku villiviini oli syvänpuneisessa ruskan värissä.

Ajoimme tällä kertaa Karjaan Jäteaseman pääportin viereen parkkiin. Kävelimme jäteaseman itäreunaa metsää pitkin avoimen kallion päälle. Staijasimme tunnin verran. Emme kuitenkaan tälläkään kertaa nähneet käärmekotkaa. Sensijaan näimme: lokkeja, käpytikka, närhi, variksia.

Inkoo Kopparnäs

Lähdimme kiiruusti kohti seuraavaa yöpymispaikkaa, koska pian alkoi hämärää pukkaamaan. Saavuimme hämärän hyssyssä Inkoon Kopparnäs:n luonnonsuojelualueelle. Laitoin retkeilyauton parkkiin vralliselle parkkipaikalle. Vaimo jäi autoon kokkaamaan illallista. Kävin pikaisesti niemenkärjessä tutkimassa paikan, joka osoittautui upeaksi, kallioiseksi retkeilypaikaksi.

Inkoo Kopparnäs etelään päin.

Yö sujui jälleen rauhallisesti. Klo 9 jälkeen sumun hälvettyä olimme jälleen terhakkaana hienon kallion päällä luontoa tarkkailemassa.

Kyhmyjoutsenet Märagrundetin luodolla.

Nautimme 2,5 h Suomen kauniista meriluonnosta ja jonkin verran oli lintujakin. Näimme lintulajeja: harmaahaikara, harmaalokki, isokoskelo, kalalokki, kyhmyjoutsen, merimetso, silkkiuikku, telkkä, valkoposkihanhi, varis, vihervarpunen, västäräkki.

Helsinki – Porvoo

Yöpyminen kadun reunassa merisataman kupeessa.

Matkamme jatkui kohti itää kauniissa ja aurinkoisessa ilmassa. Tiet suurenivat ja paranivat kohti Helsinkiä mennessä. Lauttasaaren silloilla näimme kahden merikotkan kisailevan keskenään. Liekö olleet Viikin onnistuneen pesinnän jälkeläisiä?

Saavuimme Porvooseen mitä kauneimmassa aurinkoisesa syysilmassa. Pysäköin retkeilyauton kaupungin keskustan tuntumaan Porvoonjoen kupeeseen. Nautimme aamukahvit autossa ja tutustuimme kävellen kaupunkiin.

Näkymä Porvoonjokea pohjoiseen.

Porvoo osoittautui kauniiksi, idylliseksi ja hyvin hoidetuksi pikkukaupungiksi. Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa, joka oli viehättävä paikka pikku putiikkeineen. Vaimokin pääsi ihastelemaan kädentaitajien taidonnäytteitä.

Porvoo osoittaui tällä kertaa lintuköyhäksi paikaksi. Emme kyllä tosin paikallisissa lintutorneissa käyneetkään. Ajelin pikkuteitä paikallisilla peltoalueilla, mutta emme nähneet naakkoja kummempaa.

Ajelimme loppureissun pikkuteitä pitkin kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa kotiinpäin, mutta linnut olivat tosi vähissä. Retkeilyautolla oli kiva pysähtyä kahvittelemaan, syömään ja yöpymään silloin kun huvittaa. Tavaraakin saa kuskattua ( liikaakin ) mukana enemmän kuin henkilöautossa.

Retkeilyauto osoittautui tälläisessä linturetkeilyssä huomattavasti näppärämmäksi ja sopivammaksi meille kuin isompi asuntoauto. Suunitelmia oli myös helppo muuttaa matkan varrella, kun ei ollut yöpymispaikkoja valmiiksi varattuna.

Länsirannikko voitti tällä kertaa mennen tullen etelärannikon lintujen määrässä ja lajirunsaudessa. Lintulajeja näimme tällä syksyisellä reissuilla 60 kpl. Syksyllä linnut parveutuvat muuttomatkaa varten, joten suurelta osin on hiljaista, mutta sitten jossain, kuten Mynämäellä oli pilvin pimein lintuja.

Loppusiivous otti n. 1,5 h aikaa, joten ei näitä matkailu- tai retkeilyautoja ihan päiväksi kannattane vuokrata. Mutta tälläiseen viikon rundiin on vallan passeli. Kiitoksia taas vaimolle hyvästä reissu- ja lintukaverista. Viikko ahtaahkossa retkeilyautossa on hyvä parisuhdetesti kelle vaan.

Meri-Porin lintuja

Taas veri veti keväiselle linturetkelle Poriin 20-24.5.2020. Vuokrasimme vaimon kanssa asuntoauton Kangasalan EsaRent:stä. Ajatuksena oli kokeilla retkeilyautoa, mutta sitä emme tällä kertaa saaneet vuokralle.

Matkailuauton pakkaamisessa meni yllättävän paljon aikaa. Kun on tilaa, niin tavaraa otetaan enemmän mukaan. Turhaakin tavaraa varmuuden vuoksi tulee otettua paljon. Asuntoauton sisällä oli runsaasti hyllyjä, laatikoita ja lokerikoita. Jääkaapin ja pakastimen täytimme ruuilla. Pääsimme lähtemään vasta klo 19.30

Sastamala

Kauniissa aurinkoisessa kevätillassa ajelimme kohti Sastamalaa. Leiniälässä nuolihaukka saalisti iltapalaa. Isoa matkailuautoa ei niin vaan pysäytettykään kapean tien varteen, vaan piti löytää pysäkki. Haukka hävisi puiden taakse, kun vihdoin sain auton parkkiin. Paikalla pyöri enää kalatiiroja.

Vammalan jälkeen Kaukolassa pysähdyimme tutkimaan Kokemäenjokeen laskevaa Vaunujoen suuta. Kävelin Kaukolantieltä lähtevää pientä rantatietä kohti Vaunujokea pikkuhiljaa hämärtyvässä illassa.

Keltasirkku pusikossa.

Tutkailin tiiviisti puskia tien varressa toiveena löytää sinirinta. Kilometrin verran kävelin, mutta sinirintaa ei löytynyt. Puskakuvaus on erittäin haastavaa, kun valoa on yleensä vähän ja automaattitarkennus tarkentaa helposti väärään paikkaan. Paras on käyttää manuaalivalotusta ja -tarkennusta.

Täältä kuvasin ja havainnoin: keltasirkkuja, kurkipariskunta, laulujoutsenpariskunta, pajulintuja, pajusirkkupariskunta, rantasipipariskunta.

Hartolankoski

Alunperin ajattelimme ajaa suoraan Poriin. Kello oli kuitenkin jo melkein iltakymmenen, joten päätimme yöpyä jossain Kokemäenjoen varressa. Ajoin lähellä olevaan Hartolankosken kupeeseen parkkipaikalle. Tämä onkin matkailuauton valtti, kun suunnitelmia voi muuttaa lennosta ja yöpyä jossain sopivassa paikassa.

Autoa parkkeeratessa vaimo huomasi iltahämärässä taas isomman haukan langalla. Oli ehkä hiirihaukka. Ennenkuin sain auton sopivaan paikkaan, niin lintu hävisi horisonttiin. Tämä on selkeä haittapuoli henkilöautoon verrattuna. Kuvausvalmiuteen pääseminen kestää paljon kauemmin.

Iltapalan jälkeen uni tuli nopeasti asuntoauton hyvissä sängyissä ja raikkaassa ilmassa. Silloin kun ei ole 220 v jännitettä tarjolla, niin kaasulla hoituu jääkaappi, pakastelokero ja lämmitys. Liesi on aina kaasulla. Lisäksi valot, älylaitteiden ja kameroiden lataus tapahtuu auton lisäakuilla, jotka ovat erotetut starttiakusta.

Aamulla heräsimme klo 4 ilman herätyskelloa. Lintujen äänet ja valo hoitavat herätyksen. Matkailuautossa saa kylläkin kaikki ikkunat hienosti pimennettyä, mutta jätin tuulilasin pimentämättä, koska on hienoa herätä aamuauringon säteisiin.

Tyrvään voimalaitos Hartolankoskessa Kokemäenjoella.

Pikaisen aamupalan jälkeen lähdimme tutkimaan voimalaitoksen alajuoksun pohjoispuolen rantaa.

Pienen matkaa kuljettuamme joen rantaa kuulimme hienon linnun lauluäänen. Emme sitä heti tunnistaneet. Tovin hakemisen jälkeen löysimme onneksi linnun puusta haastavassa vastavalossa. Äänen ja dokumenttikuvan perusteella tunnistimme linnun olevan viitakerttunen. Hienosti alkoi reissu, kun heti ensimmäisenä aamuna tuli kuvaelis!

Pajulintu Hartolankoski.

Kävelimme joen rannassa kauniissa kevätaamussa vajaat pari tuntia. Täältä kuvasin ja havainnoimme: haarapääskyjä, kurkia, meriharakoita, mustarastaita, rantasipi, räkättirastaita, silkkiuikkuja, telkkiä, tukkasotkapariskunta, pajulintuja, punatulkku, vihervarpunen, viitakerttunen.

Meri-Pori

Ulvilassa löytyi kiuruja pellolta. Seuraavaksi ajattelin ajaa Luvialle, mutta tiira lintupalvelusta huomasin, että Porin Reposaaren Junnilasta oli löydetty harvinainen tulipäähippiäinen. Suuntasin auton nokan siis sinne. Puolen päivän jälkeen saavuimme Reposaareen. Paikka ja tulipäähippiäinen oli helppo löytää, kun autoja ja porukkaa oli kuin markkinapaikalla.

Tulipäähippiäinen keskipäivän kovassa valossa.

Otin autolta mukaan kroppikennon ja lyhyemmän zoom objektiivin 2x jatkeella varustettuna ( 640 kinomilliä ). Tuolla on helpompi operoida käsivaralta, jos joutuu puskista kuvaamaan. Tunnin verran kuvasin tulipäähippiäistä korkealla oksistossa. Paikalla oli tulipäähippiäispariskunta ja olivat pesimäpuuhissa. Sain kuvattua rengastetun koiraan useaan otteeseen, mutta naarasta en saanut kuvattua.

Kävin autolta hakemassa pidemmän putken ja täyskennoisen kameran. Palasin kuvauspaikalle, mutta tämän jälkeen lintu ei enää suostunutkaan kuvattavaksi. Tulipäähippiäinen oli jälleen elis meille! Toinen elis samana päivänä. Kiitoksia linnun löytäjälle. Reposaaren Junnilassa kuvasin pajulinnun ja tulipäähippiäisen. Lisäksi nuolihaukka teki ylilennon.

Reposaari Kaupparanta.

Siirryimme Reposaaren Kaupparantaan, missä vaimo loihti maukkaan lounaan asuntoauton keittiössä. Tuuli oli melko kovaa, joten ulkona ei tehnyt mieli oleilla ylimääräistä. Täällä havainnoimme valkoposkihanhipariskunnan ja haarapääskyjä.

Reposaaresta poislähtiessä ennen Hilskan siltaa oli merihanhipariskunta. Poikkesin Hilskan lintutornilla. Oli kova tuuli ja keskipäivä, joten linnut olivat vähissä. Vaimo odotti autossa ja radiopuhelimella viestittelin ”kirjanpitäjälle” mitä näkyy. Havainnoin: haarapääskyjä, harmaahaikara, koirastelkkä, pajulintuja, tukkasotkapariskunta.

Surffiranta

Siirryimme Porin Herrainpäivien Surffirannalle. Täällä oli muutama muukin asuntoauto. Koronatilanteesta johtuen asuntoautoja näkyi selvästi enemmän kuin aiempina vuosina tähän aikaan.

Kalatiirat ja virvelöijä kalastavat illan hämyssä.

Päätimme yöpyä täällä, koska tämä on ollut aiemmin hyvä aamukuvauspaikka. Vaimon laittaessa illallista kävelin rannalla ja kiikaroin: kalatiiroja, laulujoutsenpariskunta, meriharakoita, pikkutylli, tavi, telkkiä.

Pikkutylli

Teimme vielä iltareippailun rannalla illallisen jälkeen, jolloin otin 600 mm:n 1,4x jatkeella ja 1DXII täyskärin mukaan. Iltahämärissä kuvasin vielä: kalatiira, meriharakoita, merimetso, pikkutylli, tavi. Mustarastas lauloi kauniisti viereisessä metsässä.

Surffiranta oli rauhallinen yöpymispaikka. Nukuimme jälleen hyvin ja heräsimme klo 4 auringonnousuun. Aamutoimien jälkeen olimme viereisellä Surffirannalla jo kuvaamassa, ennenkuin aurinko metsän takaa loihe ensisäteensä. Mustapääkerttu tervehti meitä laulullaan. Sakari Topelius mainitsi tämän linnun Sylvian Joululaulussa.

Naurulokki aamun ensi säteissä.
Meriharakat saapuvat ruokailemaan.

Merilintuja oli selvästi niukemmin kuin aiempina vuosina. Ilmeisesti johtui siitä, että meriveden korkeus oli +10 – 15 cm. Tällöin lietettä on vähemmän näkyvillä ja sitä kautta ruokaa on vähemmän.

Munakarinsäikkä 3 km:n päästä 840 kinomillillä kuvattuna.

Merilinnut siirtyvät Munakarinsäikälle, kun merivesi on korkealla. Siellä näkyikin kaukoputkella isoja lintumassoja. Mm. telkkiä oli laskettu n. 1300 kpl.

Lintumielessä ja eritoten merilintujen osalta Surffiranta ei ollut nyt parhaimmillaan, mutta hieno aamu kuitenkin. Surffirannalta kuvasin ja havainnoin: alleja, haapanoita, harmaahaikara, harmaalokki, kalalokki, kalatiiroja, käki, käpytikka, laulujoutsenpariskunta, meriharakkapariskunta, merilokki, merimetsoja, mustalintuja, mustapääkerttu, naurulokkeja, pajulintu, selkälokki, sepelkyyhky, sinisorsapariskunta, tavi, telkkiä, tukkakoskelopariskunta, varis, västarakki.

Pari tuntia kuvattuani erittäin hyvässä näkyvyydessä, oli aika siirtyä ansaitulle aamukahville asuntoautolle. Lyhyet päikkärit olivat paikallaan aikaisille herääjille.

Mustarastas lauloi surumielistä säveltään.

Päätimme viettää keskipäivän siestaa edelleen Surffirannalla. Lähdimme pienelle kävelyretkelle kohti metsäistä niemeä, Kräsoorannokkaa.

Metsäkauris luuli olevansa puskan takana piilossa.
Viherpeippo lauloi keskipäivän kovassa valossa.

Lintujen liverrys oli korviahuumaava ja metsäinen reitti oli idyllinen. Takaisin tulimme rannan kautta.

Tunnistimme lintuja mm: haarapääskyjä, kirjosieppo, käki, laulurastas, mustapääkerttu, mustarastas, palokärki, punatulkku, rantasipi, valkoposkihanhia, viherpeippo, vihervarpunen, västäräkki.

Poislähtiessä piipahdimme tutkimassa golfkentän länsipuolella olevat pari nimetöntä pikkulampea. Täältä löytyi: nokikana, peippo, 3 telkkää, tukkakoskelopariskunta, tukkasotkapariskunta.

Liro huuteli nimeään.

Levonlammille pysähdyimme Mäntyluodontien varteen ja pikaisesti kurkkasin lampien lintutarjontaa. Täältä löytyi mm: haapana, harmaahaikarapariskunta, laulujoutsen 7 poikasensa kera, liropariskunta, nokikanoja 2 pariskuntaa, merihanhipariskunta, räystäspääskyjä, tavipariskunta, telkkä, 9 tukkasotkaa.

Jatkoimme matkaa kohti 1920-luvun lopulla rakennettua Porin Halssia, missä emme ole ennen käyneetkään. Isoniittu:ssa näimme 7 harmaahaikaraa lentävän kohti etelää. Pellolla viihtyi myös 12 töyhtöhyyppää.

Halssin veneranta.

Romanttiseen Halssiin saavuttuamme löysimme paikallisen ystävällisellä opastuksella viihtyisän pienen venerannan. Tämä paikka on Kokemäenjoen mereen laskevaa suistoaluetta. Matkailuautolla täytyy tarkkaan tietää mihin menee, koska jos joutuu umpiperään, niin voi olla haastavaa peruutella kapeita teitä pitkin.

Sinitiainen

Tulimme perille sopivasti, kun lämpöväreily alkoi jo hiukan hellittämään, joten pystytin jalustan kameroineen ja aloin kuvaamaan. Vaimo oli hetken seurana, mutta siirtyi pian asuntoautoon kokkaamaan illallista.

Paikalla pyöri uhanalainen punasotkapariskunta ja yksinäinen punasotkakoiras ( kuvassa ).
Kalatiira halusi mukaan veneretkelle.

Kuvattuani tunnin verran, siirryin asuntoautoon, koska en voinut vastustaa herkullista ruuantuoksua, joka levisi laiturille. Vaimon gourmee menu oli meheviä poronpaistisiivuja maukkaassa kastikkeessa, perunoiden, salaatin ja kylmän huurteisen kera. Ruoka oli tosi hyvää ja herkullista, kiitos siitä vaimolle.

Halssin edustan suistoa.

Kesää kohti mentäessä Halssin edustan suisto muuttu dramaattisesti. Maisema on täysin vihreää vesikasveista ja ainoastaan kapea veneura yhdistää Halssin Kokemäenjoen suistoon. Näin kertoi paikallinen virkistyskalastaja meille.

Piti vielä jatkaa matkaa asuntoautolla, mutta vatsa täynnä alkoi niin mukavasti ramaisemaan. Paikkakin oli rauhallinen, joten päätimme yöpyä täällä. Seurailin vielä, kun muutama virkistyskalastaja saapui iltakalasta. Luonnon ääniä kuunnellen oli hyvä vaipua pikkuhiljaa unten maille. Käki kukkui, kaulushaikara puhalteli tuubaansa ja laululinnut konsertoivat kilpaa.

Halssissa kuvasin ja havainnoimme: harmaahaikara, kalatiira, kaulushaikara, kyhmyjoutsen, laulujoutsen pesällä, laulurastas, merimetso, mustarastas, punasotka, ruokokerttunen, ruskosuohaukkapariskunta, sepelkyyhky, silkkiuikkuja, sinitiainen, sääksi, 12 telkkää.

Auringonnousu Halssissa.

Aamulla jälleen vakioherääminen klo 4 luonnon huumaavaan konserttiin ja nousevaan aurinkoon. Aamupalan jälkeen lähdimme pikaisesti kohti Huhtalaraittia.

Saavuimme tutulle Meri-Porin Huhtalanraitin parkkipaikalle. Olimme sen verran myöhässä klo 6.45, että parkkipaikalla oli jo muitakin. Tarkoituksena oli tällä kertaa kuvata pienempiä puskalintuja, joten otin mukaan vain kevyemmän kaluston, 7D2:n ja 70-200 f2.8 tuplajatkeella. Kiikari kulkee tietysti aina mukana.

Skidoo Safari 377

Ensimmäisenä meidät vastaanotti sepelkyyhky huhuillen langalla. Joku oli saapunut moottorikelkalla paikalle. Hyttysiä ei ollut metsäosuudella onneksi ainuttakaan.

Punajalkaviklo soidinlennolla.

Pysähdyimme Yyteri lietteet 1 lintutorniin klo 7.10. Näkyvyys oli loistava. Täältä kuvasin ja havainnoimme mm: jouhisorsia 3 kpl, kiuruja, lapintiira 2 kpl, merihanhi 4kpl, mustarastas, peippoja, punajalkavikloja, suokukkoja 2 kpl, tiltaltti, valkoposkihanhia 22 kpl, valkoviklo.

Ruokerttuset lauloivat ja säksättivät ahkerasti.

Jatkoimme matkaa kohti Sannannokkaa. Matkalla tähyilimme kovasti meriruokojen sekaan. Punajalkaviklot ja taivaanvuohet lensivät soidinlentoaan yläpuolellamme. Ruokokerttuset säksättivät iloisesti ruovikossa.

Ristisorsa

Sannannokan luontotornissa oli jo muutamia staijaajia. Linnut olivat vähissä +10 – 15 cm vedenkorkeudesta johtuen. Linnut olivat edelleen Munkarinsäikällä mihin oli linnuntietä matkaa n. 2,5 km. Katsoin pikaisesti 18×50 kiikarilla rannan tilanteen. Täältä havainnoin mm: laulujoutsenia 2 kpl, merimetsoja 6 kpl lennossa, ristisorsia 3 kpl, suosirri 2 kpl, töyhtöhyyppiä.

Pajusirkku pulleana

Siirryimme eteenpäin kohti Isosantaa. Matkalla kuvasin ja havainnoin: haapana lennossa huusi piuu, kaulushaikara, pajusirkkuja, satakieli lauloi kauniisti, ruokokerttusia.

Pyörähdin myös Isosanta 1 luontotornissa. Täällä oli tällä kertaa hiljaisempaa.

Pakurikääpä

Jatkoimme matkaa kohti Hathurua, missä emme ole ennen olleetkaan. Isosanta 1 luontotornin jälkeen loppuivat pitkospuut. Tähyilimme ahkerasti puskia sinirinnan toivossa, mutta tuloksetta. Sen sijaan löytyi pakurikääpä, jota jotkut käyttävät teenä ja luontaislääkintänä.

Saavuimme Hathurun luontotornille, joka oli keskellä ruovikkoa ja merta ei ollut näkyvissä. Juuri ennen tornia pölähti lehtokurppa lentoon, mutta kuvaa en kerennyt ottaa. Paikalle tuli pari muutakin staijaria kaukoputkineen, joten silmiä oli enemmän tarkkailuun. Ruovikosta kasvoi siellä täällä matalia puita, jotka tarjosivat levähdyspaikan linnuille.

Hahthuru oli idyllinen ja rauhallinen paikka. Täältä oli hyvä havainnoida joka ilmansuuntaan. Kello oli jo 8.30, joten lämpöväreily alkoi jo olla haittaavaa ja hyvät kuvat sai unohtaa.

Niittykirvinen

Tornissa kaukoputkimies Esa löysi erikoisen näköisen linnun, joka näytti niittykirviseltä, mutta alavatsa oli punertava. Kuvasin sen ja lähetin, myös Esalle tutkittavaksi. Molemmat tulimme siihen tulokseen, että se on kuitenkin niittykirvinen.

Sillävälin, kun kuvasin niittykirvistä, näki vaimo hirven koikkelehtimassa metsän reunassa.

Satakieli

Vaimo löysi tornista parin sadan metrin päästä laulavan satakielen. Yritin kuvata sitä tornista, siinä onnistumatta, koska oli vaan lyhyt objektiivi mukana. Myöhemmin poislähtiessä sain sen kuvattua polulta puun oksistossa. Satakieli on yleensä vaikea kuvattava. Meillekkin tämä oli kuvaelis.

Hernekerttu

Hathuru havainnot: hernekerttu, lehtokerttu, lehtokurppa, mustapääkerttu, mustarastas, kurki, pajulintu, pajusirkku, peippo, punakylkirastas, punavarpunen, niittykirvinen, satakieli.

Huhtalanraitin parkkipaikalle lietteiltä palatessa klo 11 maissa, porukkaa tuli vastaan kuin Vilkkilässä kissoja. Suosittu paikka tuntuu olevan. Joku rouva yritti lastenvaunujen kanssa tulla huonompaa metsäosuutta, mutta ei onnistunut.

Luvia

Päivälliselle ajoimme tuttuun Luvian Lankoorinnokan kalasatamaan. Vaimon kokatessa asuntovaunussa päivällistä staijasin kiikarilla Ruusnellinloukon lahtea. Nukuimme taas päikkärit asuntoauton loistavissa sängyissä.

Täältä löytyi puolenpäivän aikaan: isokoskelokoiras, merimetso 2 kpl lennossa, silkkiuikku 7 kpl, telkkä 6 kpl, tukkakoskelopariskunta 10 poikasensa kanssa, tukkasotka 3 kpl.

Emme kuitenkaan yöpyneet Lankoorinnokassa, vaan ajoimme illaksi Luvian Laitakarin satamaan. Ajoin asuntoauton taas siten, että nouseva aamuaurinko paistaa etuikkunasta sisään.

Räystäspääsky

Olemme olleet täällä ennenkin. Satama on hyvin hoidettu ja melko vilkas. Viihdetarjontaakin olisi ollut, mutta nyt korona aikaan kaikki paikat olivat suljettuina. Nyt ei ollut Tröömin lahden lintutarjonta kovinkaan runsasta. Peruskaavaa taas noudatettiin. Vaimo teki illallista ja minä kiikaroin lintuja. Kiikarilla löysin: haarapääskyjä, laulujoutsen, merihanhi 8 kpl lennossa, punavarpunen laulavana, räystäspääskyjä, silkkiuikku 2 kpl, tukkasotkapariskunta.

Haarapääsky vauhdissa. Kuvattu 1/500 s suljinajalla.

Teimme vielä illallisen jäkeen kävelyretken satamaan. Kuvasin pääskysiä iltahämärässä vain 1/500 s suljinajalla, mikä on melko haastavaa nopeille linnuille lennossa.

Auringonnousu Laitakarissa. Punertava taivas oli vain muutaman minuutin.

Nukuimme yömme jälleen hyvin klo 4 asti. Vaikka illalla tuntui satamassa olevan vilskettä, niin yö oli rauhallinen.

Punavarpunen aamuhämärässä ja suttukelissä.

Laitakarista lähtiessä alkoi hiukan vettä tihuuttelemaan. Kuvasin vielä aamuhämärässä punanvarpusesta dokumenttikuvan. Lintu jatkoi aamulla lauluaan siitä mihin illalla jäi. Peipot ja pajulinnut lauloivat myös ahkerasti. Laulujoutsenet ja lokit elämöivät riemukkaasti.

Luvialta lähtiessä Laitakarintien viereisellä pellolla oli 9 metsähanhea ruokailemassa. Ennen Luvian keskustaa Kuivalahdentien viereisellä pellolla ruokaili 34 merihanhea. Kettu kyttäsi ko. pellolla hanhia ja taustalta kuului teeren pulinaa.

Sastamala

Punarinta kähmyilee puskassa.

Ajoimme taas Sastamalan kautta, koska Kaukolassa oli havaittu pensassirkkalintu. Saavuimme paikalle puoli kahdeksan maissa. Kuulimme linnun äänen, mutta kuvaa emme siitä saaneet. Lintu oli meille uusi havainto. Puskassa lymyili myös punarinta ja punavarpunen lauloi kauniisti. Laulujoutsenet töräyttelivät rannassa.

Tikli Hartolankoskella.

Poikkesimme vielä Hartolankoskelle aamukahville. Kahvin juonnin lomassa kuvasin asuntoauton ikkunasta Tiklin ja haarapääskyn, joka haki pesäänsä muuraussavea. Silkkiuikkupariskunta oli kosioretkellä.

Haarapääsky pesänrakennuspuuhissa.

Nokian Eedenissä poikkesimme tauolla. Yhteensä n. 20 räystäs– ja haarapääskyä haki pesänrakennusainetta pienestä lätäköstä.

Ennen asuntoauton luovutusta tankkasin asuntoauton tankin dieseliä täyteen. Kulutus oli n. 12 l/100km. Tyhjensin harmaavesisäiliön ja septitankin. Tavaroiden tyhjentämiseen ja asuntoauton sisäsiivoukseen kului n. 2h.

Näimme hienoja maisemia, yövyimme viihtyisissä joki- ja merenrantapaikoissa omassa rauhassa. Löysimme 4 kpl uutta lajia ( elistä ) ja kuvasin niistä 3 kpl. Lintulajeja havainnoimme kaikkiaan 82 kpl eri lajia. Jos oikein lähtisi yrittämään, niin 100 lajia voisi mennä rikki tuollaisella reissulla Porissa.

Asuntoauto oli erittäin onnistunut ja käytännöllinen valinta tähän korona pandemia aikaan. Kangasalan EsaRent:stä vuokrasimme melkein uuden pari tuhatta ajetun asuntoauton ja saimme erittäin ammattitaitoista ja osaavaa palvelua.

Kiitos taas vaimolle, mukavalle reissukaverille ja tarkkasilmäiselle”kirjanpitäjälle”. Seuraavaa reissua odotellessa.

Kuusamon linturetkeily

Auringonlasku Kuusamon Hietavaarassa.

Maaliskuun puoliväliin v. 2020 sijoitimme vaimoni kanssa lähes jokatalvisen Pohjoisen reissumme. Etelä-Suomessa talvi on ollut melkein lumeton ja Pohjois-Suomessa taasen on ollut ennätyslumet. Monin paikoin on mitattu reilusti yli metrin nietoksia.

Koko ajomatka oli käytännössä lumetonta. Perinteisesti Syötteen kohdalla alkaa luminen talvi, niin nytkin. Penkat olivat jo niin korkeita, ettei välillä autosta ympäröivää luontoa nähnyt.

Hietavaarasta länteen. Taustalla Riisitunturi.

Matkamme suuntautui Rukan ja Kuusamon välissä sijaitsevalle Hietavaaralle ( 345 m myp ). Mökkimme sijaitsi lähes vaaran huipulla, joten maisemat olivat parhaasta päästä. Gps näytti mökin pihassa lukemaa 323 m merenpinnan yläpuolella. Lännessä näkyi jopa Yli-Kitkan takana sijaitseva kuuluisa Riisitunturi.

Hietavaarasta pohjoiseen. Edessä oikealla Pyhävaara ja takana vasemmalla Rukatunturi.

Pohjoiseen näkyi Pyhävaara ( 460 m myp ) lähimpänä ja kauempana Rukatunturi ( 490 m myp ).

Ritakorpi – Suolavaara uralla.

Mukana oli myös moottorikelkka retkeilyä ja kuntoilua varten. Tein 5 reissua kunnoltaan vaihtelevilla Kuusamon reiteillä. Väliin oli lanattua ja useimmiten pomppuista uraa. Kelkkailijoita on niin paljon, että kauan eivät urat pysy kunnossa lanauksen jälkeen. Täällä lanataan iltaisin ja yöllä, joten urat saavat hiukan kovettua ennen päivän kelkkarallia.

Pihasta lähtiessä kuukkeli halusi tulla mukaan.

Kelkkaillessa ei tällä kertaa paljoa lintuja näkynyt. Ritavaarasta Kuusamoon päin ajellessa näin uralla parinsadan metrin päässä mustan eläimen tulevan kohti. En kaivanut kännykkäkameraa esille, koska ajattelin eläimen mahdollisesti olevan jopa ahma, niin piti kädet ja kelkka olla valmiudessa, jos joutuu karkuun lähtemään. No, se olikin ilmeisesti saukko, joka ohitti minut parin metrin päästä varovasti vilkuillen. Kuva jäi sitten ottamatta.

Rukatunturi taustalla.

Etelä-Suomen lumettomasta talvesta johtuen ajokilometrit kelkalla jäivät kotipuolessa nolliin, joten ajokuntokaan ei ollut paras mahdollinen. Viidennen kelkkailureissun jälkeen polvet sanoivat ei kiitos enää, joten oli aikaa enemmän lintureissuille.

Kuntivaara

Suininki järveen laskeva Varisjoki ja kuvassa Variskoski.

Lähdimme ajelemaan autolla kohti itäräjan Kuntivaaraa. Ajoimme Suininki järven pohjoispuolitse. Variskoskella löysimme ensimmäiset linnut, jotka olivat korppeja. Korpit olivat yleensäkin hyvin edustettuina.

Isokenkäisten Klubi lähellä itärajaa.

Lähellä itärajaa ( 4,4 km ), keskellä ei mitään, sijaitseva Isokenkäisten Klubi oli hieno taukopaikka kahvitteluun. Täällä oli myös mahdollisuus ruokailuun ennakkotilauksella. Myös majoitusta oli tarjolla. Täällä näimme pari hömötiaista ruokintapaikalla. Moottorikelkkareittikin menee vierestä, joten kelkkailijoitakin oli jokusia paikalla.

Paikalla oli yllättävän paljon ulkomaalaisia, joita kiinnosti mm. itärajan läheisyys.

Kuntijärvi ja taustalla Kuntivaara.

Kuntijärvellä oli nähty muutama päivä aiemmin lapinpöllö, mutta ei ollut enää paikalla. Olen yleensä käynyt Kuntivaaralla ( 482m myp ) moottorikelkalla, mutta nyt vain autolla. Kaksi kuukkelia näimme täällä pyörimässä.

Koskikara Jyrkkäkoski.

Jyrkänkosken Jyrkkäkoskesta löytyi koskikara. Koskikara tuntuikin olevan täällä hyvin elinvoimainen, koska lähes joka koskesta se löytyi.

Riekko sulautuu hienosti lumihankeen.

Virkkulasta löytyi kaksi riekkoa, joka oli reissumme ensimmäinen kuvaelis. Vaimo huomasi Virkkulantietä ajaessamme hienosti riekot tien vierestä pajunkissoja syömästä. Olen nähnyt kelkkaillessa monta kertaa riekon lähtevän kiepistä ja autosta olemme myös useasti nähneet, mutta vasta nyt saimme sen kuvattua.

Oulangan kansallispuisto

Lammintupa on monipuolinen taukopaikka.

Piipahdimme Lammintuvassa lohisopalla mainion sämpylän kera. Täällä täytyy jokaisen Kuusamossa lomailevan ainakin kerran käydä. Hyvä soppa, munkkikahvit ym.

Poro lepää ajosession jälkeen.

Lammintuvalta löytyy poroajelua, husky safaria, lapsille mootorikelkkailua, napakelkkailua, jääkartingia ym.

Hömötiainen

Lintujakin löytyi kuukkeleita ja hömötiaisia.

Punatulkkupariskunta sysimetsän siimeksessä.

Konttaisen ja Valtavaaran välissä Virkkulantiellä oli lintujen ruokintapaikka parkkipaikan viereisessä metsässä. Täältä löytyi runsaasti hömötiaisia, punatulkkupariskunta ja talitiaisia. Tästä parkkipaikalta on lähtö myös Karhunkierrokselle, Suomen suosituimmalle vaellusreitille.

Konttaisjärvi ja takana Valtavaara.

Suomen Lapissa ei ole vuoria, mutta hienoja tuntureita löytyy yksi toisensa jälkeen.

Koskikara ravintoa hakemassa Käylänkoskella.
Oulangan Luontokeskus.

Ajoimme läpi kauniin Oulangan kansallispuiston. Oulangan Luontokeskuksessa on pienimuotoinen näyttely, shoppailupaikka ja kahvila. Hiljainen oli kylätie tällä kertaa.

Ajoimme edelleen Liikasenvaarantietä rajavyöhykkeelle asti. Matkalla ei näkynyt kuin kaksi kävelijää, rajavartijat autolla ja korppeja. Takaisin ajettiin Juuman kautta ilman lintuhavaintoja edelleen.

Koskenkylä

Ajelimme Kauniissa auringonpaisteessa Kuusamojärven pohjoispuolta kohti itärajan Koskenkylää. Jaapanlahdella korpit kantoivat tuhtia annosta pesätarvikkeita nokassaan. Penikkavaarassa merikotka otti korkeutta nousevassa ilmavirtauksessa.

Pikkukäpylintukoiras ja -naaras.

Törmäsenvaarassa kuvasin ruokinnalta hömötiaisia, punatulkkuja ja talitinttejä. Läheiseen kuuseen tupsahti n. 15 pikkukäpylintua, joita pääsin tovin kuvaamaan, ennenkuin poistuivat. Jotain ne söivät, vaikka käpyjä ei kuusessa ollutkaan. Huomioimme, että täällä on yleensäkin tosi heikosti käpyjä kuusissa.

Laulujoutsenpariskunta Virransalmi.

Virransalmella kuvasin reissun ainoat laulujoutsenet. Olivatten etujoukoissa lähteneet tutkimaan tilannetta. Aikainen lintu parhaan pesäpaikan nappaa.

Koskikara Muokoski. Löydätko kuvasta?

Koskenkylän Muokoskelta löytyi taas koskikara. Oli hieno paikka muutenkin.

Ajattelimme ajaa taas rajavyöhykkeelle asti, mutta loppui auraus, enkä uskaltanut jatkaa, vaikka neliveto sedan olikin alla. Pääsimme 9 km:n päähän valtakunnanrajasta.

Posio

Lähdimme ajelemaan Posiolle, koska vaimo halusi Pentikin tehtaanmyymälässä käymään. Sillävälin kävin itse Posion Nesteellä kelkkajuttuja porisemassa, kun en itse pystynyt ajelemaan kipeytyneiden polvien takia.

Kirintövaara Posio. Taustalla Yli-Kitka järvi.

Paluumatkalla kävimme Kirintövaaralla vanhoja reissuja muistelemassa. Näimme talitinttejä, korppeja ja kauniita maisemia aurinkoisen kelin lisäksi.

Etualalla Yli-Kitka järvi. Taustalla Kuusamon vaaroja.

Ajelimme Patoniementietä kohti Riisitunturia ja Tolvaa hienossa talvisessa lumikelissä.

Riisitunturin vaellusreiteille sisääntulo parkkipaikalta.

Saavuimme kuuluisalle Riisitunturille 466 m myp. Tämä on suosittu retkeilykohde hiihtäjille ja patikoijille. Tällä kertaa ei ollut tykkylumia puissa, koska muutaman päivän plussakelit pudottivat lumet puista.

Korpihilla Tolva.

Tolvan remontoitu Korpihilla oli edelleen tutulla paikalla. Täältä saa kahvit särpimineen. Myös omia tuotteita ja artesaaniherkkuja on myytävänä runsaasti.

Rukatunturin laskettelurinteet.
Hyvä kelkkavuokraamo.

Ajeltiin Ala-Kitkan eteläpuolelta alakitkantietä takaisin ilman lintuhavaintoja. Rukatunturin kupeessa on hyvin palveluja heti E63 tien vieressä. Vaimon mukaan Sale oli hyvä ruokamarket. Kelkka- ja suksivuokraamot löytyvät myös samalta alueelta.

Auringonlasku oli Hietavaarassa aina hieno aurinkoisten päivien jälkeen.

Kärpänkylä

Ajelimme Muojärven pohjoispuolelta kohti itärajan Kärpänkylää. Keli oli aamulla aurinkoinen, mutta iltapäivä oli pilvinen ja lumisateinen.

Urpiainen

Jalmavaarasta löytyi lumisateen keskeltä n. 50 kpl:n urpiaisparvi. Kärppälammelta punatulkkupariskunta. Liekö tuhruinen ilma aiheuttanut sen, että linnut pysyivät piilossa katseiltamme.

Kemijärvi

Lähdimme hienossa aurinkoisessa ilmassa Kemijärvelle katsomaan, löytäisimmekö siellä nähdyn lapinpöllön.

Lapinpöllö 400 m:n päässä metsänlaidassa. Löydätkö kuvasta?

Kolmannesta hakemastamme paikasta lapinpöllö vihdoin löytyi Kotavaaran kupeesta. Oli kirkas auringonpaiste ja -8 °C pakkasta.

Auto on hyvä piilokoju. Ei kannata nousta autosta pois lintua häiritsemään.

Ensin lapinpöllö istuskeli sähkötolpan nokassa parinsadan metrin päässä. Sitten siirtyi 350 m:n päähän toisen sähkötolpan nokkaan.

Lapinpöllö 400 m:n päässä.

Lapinpöllö lenteli sitten 400 m:n päässä metsän reunassa muutamia kertoja puusta toiseen. Koko ajan se katseli ja kuunteli aktiivisesti yli metrin lumipeitteistä peltoa, mutta ei tehnyt saalistuslentoa kertaakan. On sillä melkoinen kuulo, jos metrisen hangen läpi kuulee metsähiiren tai vastaavan rapinaa.

1,5 h seurailimme ja kuvailimme Lapinpöllöä. Samalta paikalta löytyi lisäksi punatulkku, talitiainen ja varpunen. Maltoimme kuitenkin jättää ko. paikan ja jatkoimme matkaa kohti Sallaa.

Sallatunturi 478,8 m myp.

Pysähdyin tienvarteen ottamaan kuvaa Sallatunturista. Välittömästi pysähtyi rajavartijoiden auto viereemme ja he kävelivät molemmille puolille autoamme. Hetken ajattelin, että mitähän pahaa olemme tehneet? Kysyivät kuitenkin vain, että olemmeko ongelmissa, kun pysähdyimme. Tehokasta valvontaa näkyy olevan.

Saunasta oli hieno näkymä Rukatunturille.

Illalla saunoimme matkan rasitukset pois ja paistoimme makkaraa ihmeellisemmässä takassa, mitä olen ikinä nähnyt. Valkoviinin kera nautimme vaimon loihtiman aina herkullisen ruuan. Nukuimme parvella hyvin ja heräsimme, kun aamuaurinko paistoi ikkunasta sisään.

Hietavaara

Kuukkeli tuli jauhelihaa kerjäämään.

Vaimon lempipuuhaa mökillä oli kuukkeleiden syöttäminen. 3 kuukkelia pyöri päivittäin pelottomasti mökimme pihalla. Vaimo syötti niille jauhelihaa. Antoivat myös hyvin kuvata itseään.

Melkein joka päivä satoi jossain vaiheessa lunta. Vaimolla riitti kuntoiltavaa sillävälin, kun olin kelkkailemassa. Itsellenikin kyllä lumitöitä vielä riitti. Pari kertaa kävi onneksi traktorikin jeesaamassa lumitöissä.

Urpiainen söi männynkäpyjen siemeniä.

Urpiaisia pyöri useampana päivänä mökkimme ympäristössä isoina n. 100 yksilön parvina.

Uljas merikotka taivaalla.

Ylväs merikotka kaarteli hienosti Hietavaaran yläpuolella. Liekö ollut saalistamassa, vai ottiko vain korkeutta nousevista virtauksista.

Lisäksi näimme Hietavaaran mökillämme hömötiaisia, sinitiaisen ja talitiaisia.

Hietavaaran auringonlasku.

Aurinko laskee Hietavaarassa meille viimeisen kerran, on aika pakkaamisen…

… ja suunnata auringonnousussa kohti lumetonta Etelä-Suomea.

Mukava oli taas retkeillä hyvässä seurassa Kuusamon ja Lapin kauniissa ja erittäin runsaslumisissa talvimaisemissa. Lintulajeja löytyi muun retkeilyn ohessa 18 kpl joista lapinpöllö ja riekko olivat uusia kuvalajeja meille. Lintulajit: harakka, hömötiainen, korppi, koskikara, kuukkeli, käpytikka, lapinpöllö, laulujoutsen, merikotka, pikkukäpylintu, punatulkku, riekko, sinitiainen, talitiainen, teeri, urpiainen, varis, varpunen. Lisäksi tulomatkalla Äänekoskella näimme hiirihaukan tien vieressä aidantolpalla.

Linssin takana

Viimeisimmät kommentit