Lanzaroten linnut 2

Kaamosmatkamme suuntautui tällä kertaa Lanzarotelle ja ajoittui jälleen joulukuulle. Olimme reissussa 3 viikkoa, joten aika riitti hyvin pienen saaren tutkimiseen. Majoituimme saaren pohjoisosaan Los Morros nimiseen pikkukylään. Lennot ( Finnair ), auto lentokentältä ( Cigar ) ja yksityismajoitus meren rannalla ( Caleta Campos ) toimivat loistavasti.

Katso myös: Azorit, Fuerteventura, Lanzarote, Teneriffa, Gran Canaria

Los Morros oli pieni ja rauhallinen kylä kaukana turistipyydyksistä, kuvassa majapaikkamme.

Vieressä oli Punta Mujeres ja Arrieta, joihin oli mukava tehdä kävelyretkiä auringonlaskun aikaan ja tutkia laskuveden paljastamia merenrantoja. Näimme, kun pikkukuovi riepotteli tälläistä jo parhaat päivänsä nähnyttä rapua. Mahtoiko saada syötyä? Meren rannalla huomasi selvästi meren pinnankorkeuden vaihtelut, joka oli maksimissaan n. 3 m.

Punta Mujeres:ssa oli useita laavakivillä kehystettyjä meriuima-altaita merenrannalla, jotka hienosti täyttyivät ja tyhjenivät vuoroveden mukaan.

Casa Carmelina, talo Punta Mujeres:ssa. Oli näköjään otolliset olosuhteet mehikasvien kasvattamiseen.

Arrietassa oli yksi meriuima-allas. Taustalla Arrietan kuuluisin talo, jota kutsutaan nukketaloksi. Argentiinalainen rikas vehnänviljelijä Don Juan de Leon Perdomo rakensi sen v. 1916 raikkaaseen meri-ilmastoon tyttärelleen Juana de Leon Aleman:lle, joka sairasti tuberkuloosia.

Arrietassa on myös uimaranta auringonpalvojille.

Majapaikkamme oli merenrannalla. Meren kohinaan ja välillä tuuliseenkin mereen sai tottua loman aikana. Surffarit olivat kärppänä paikalla, kun vuorevesi ja tuuli yhdessä loivat otolliset olosuhteet harrastukselle.

Lähirantojen kävelyretkillä löytyi mm. etelänharmaalokkeja, harmaahaikaroita (kuvassa), karikukkoja, tyllejä, pikkukuoveja, rantasipejä ja silkkihaikaroita. Linnut hyödynsivät laskuveden paljastamaa rantaa ja sen eliöstöä.

Arrietassa pensasvarpuset tekivät pesiään palmuihin.

Reissun yksi pääkohteista oli lännenkaulustrappi, joka viihtyy aavikoilla. Plussana olisi aavikkojuoksija, joka lienee jo vaikeampi tapaus. Aiemmilla reissuilla Fuerteventuralla ko. lintuja jahdattiin kahdella eri reissulla useita kertoja mm. Tindayan aavikolla, mutta tuloksetta. Nyt suuntasimme Lanzarotella El Jablen aavikolle, missä ko. lintuja voisi olla? Teimme ensin 2 reissua aavikolle ajellen vähän parempia nimismiehen kiharalla olevia hiekkateitä. Pikkulintuja löytyi kohtalaisesti mm: etelänisolepinkäinen, kanariankirvinen, kiuru, kuvan pikkukiuru, joka oli uusi laji itselleni ja ruostesorsia ylilennolla. Vaan ei lännenkaulustrappeja. Taitaa tulla pitkä kolmeviikoinen aavikoilla, jos ei ala löytymään, ajattelin. Minulla oli päähänpinttymä, että tällä reissulla lännenkaulustrappi kuvataan.

Kolmannella El Jablen reissulla käännyin pienemmille, melkein näkymättömille hiekkateille Soon itäpuolelle. Uskalsin näitä ajella, koska aavikon pohja oli melko hyvää eikä isoja laavamöhkäleitä ollut. Minä tähystin kuskin puolelle ja vaimo repsikan puolelle. Tuolla on, huudahti vaimo! Näin myös lännenkaulustrapin ( kuvassa ) välittömästi auton oikealla puolella n. 100 m:n päässä. Sydän pamppaillen nousin matalana autosta ulos, tuin vajaata 1000 kinomilliä auton kattoa vasten. Kerkesin ottamaan muutaman kuvan, ennenkuin lännenkaulustrappi hävisi pienen töppäreen taakse. Tarkistin asetukset näytöltä ja hämmästyin, koska kuvassa olikin 2 lännenkaulustrappia. Huh, ja kameran säädötkin vielä suht kohdallaan. Justeerasin säätöjä vielä hiukan ja odotin kamera valmiina, josko vielä ilmestyisivät.

Tulivathan ne ja vielä soidintivatkin. Sain otettua runsaasti onnistuneita kuvia, ennenkuin silminnähden onnellinen lännenkaulustrappipariskunta poistui takavasemmalle kukkaniitylle. Ilo oli ylimmillään ja ylävitoset lentelivät onnistuneen kuvaussession jälkeen.

Ennen auringonlaskua teimme päivittäin n. 5 km:n kävelylenkin merenrannalla ja uimalenkin +17°C virkistävässä uimaaltaassamme. Pimenevässä illassa pidimme terassillamme pienet trappipirskeet vaimon laittaman hyvän ruuan ja valkoviinin merkeissä. Lemmikkimme seurasivat herkeämättä, josko irtoaisi makupaloja. No irtosihan niitä, kuin koti-Suomessa mukavia koiravieraitamme, Laraa ja Siriä ruokkiessa ruokapöydästä.

Kun trappipaikka löytyi, niin löysimme samasta paikasta seuraavallakin reissulla lännenkaulustrapin, kun iso vuohilauma ajoi trapin piilostaan liikkeelle.

Hienosti näki lajikäyttäytymisen, kun lännekaulustrappi ( kuvassa ) puskissa lymyillen matalana kulkien kiersi meidät. Jos ei olisi pitkällä putkella seurannut koko ajan, niin lintua ei enää olisi löytänyt, koska maastoutui niin hyvin. Muniquen itäpuolelta LZ-401 tien läheltä löysimme vielä eri reissulla yhden lännenkaulustrapin. Teimme 6 reissua El Jablen aavikolle ja kolmena kertana trappi löytyi. Aavikosta tulikin reissun lempipaikkani. Vaikka muualla oli pilvistä, niin aavikon yllä oli aina taivas auki, koska lämmin ilma nousi ylöspäin poistaen pilvet.

Löysimme yllättäen lännenkaulustrapin myös Guinaten pohjoispuolen ylängöltäkin. Lisäksi löytyi: hemppo, kanariankirvinen ja pikkupensaskerttu.

Ajoimme Mirador del Riolle johtavaa LZ-202 länsipuolen tietä, kun huomasimme jyrkänteen reunan alapuolella kovaa vauhtia lentävän haukan. Arvelin sen olevan arabihaukka, joka lienee jopa maailman nopeimpana lintuna pidettyä muuttohaukkaakin nopeampi. Arabihaukka onkin muuttohaukasta pienempi versio ja lähisukulainen. En kerennyt kuitenkaan ottamaan kuvaa nuolen nopudella lentävästä linnusta. Kyttäsimme aikamme, mutta haukkaa ei enää näkynyt uudestaan.

Tulimme heti seuraavana päivänä uudestaan auringonnousun jälkeen mahdollista arabihaukkaa kyttäämään. Oli niin kova tuuli, ettei meinannut pystyssä pysyä. Lähdin kameran ja jalustan kanssa kohti jyrkänteen reunaa. Ajattelin, että voisin nähdä pesän n. 500 m korkean jyrkänteen reunan alapuolella. Vaimo huusi tuulen sekaan, että älä mene sinne! No, pitihän sinne silti yrittää, mutta tuuli oli niin kova, että oli palattava takaisin turvallisempaan paikkaan. N. klo 9 maissa haukka sukelsi taas jyrkänteen alla. Vähän ajan kuluttua se kurvasi takaisin ja toinenkin arabihaukka sukelsi jyrkänteeltä sekaan. Nyt sain kauempaa lentokuvia, jopa kahdesta kisailevasta haukasta yhtä aikaa ja ne olivat harvinaisia arabihaukkoja.

Parin päivän kuluttua tulimme taas samaan haukkapaikkaan. Arabiaukka lensi taas klo 9 aikoihin jyrkänteen alla, mutta en saanut kuvia. Odotin tunnin kamera valmiina, jos haukka vielä ilmestyisi. Yhtäkkiä arabihaukka syöksyi vastatuuleen ylös jyrkänteen takaa. Zoomilla rajaus sopivaksi ja kamera lauloi. Sainkin melko hyviä kuvia, koska arabihaukka ei päässyt vastatuuleen niin lujaa, mutta vauhdikkaasti kumminkin. Lopuksi arabihaukka teki huiman pystysuoran syöksyn alaspäin häviten jyrkänteen reunan taakse.

Mirador del Rion ympäristössä löytyi arabihaukkoja 2 kpl, etelänharmaalokkeja, kanariankirvisiä, korppeja, pikkukiuruja ja pikkuisia liskoja saalistavia tuulihaukkoja ( kuvassa ).

Orzola, saaren pohjoiskärjessä oli muuttunut jonkin verran. Laivaliikenne Orzola – La Graciosa välillä oli lisääntynyt selvästi. Suosikki kalaravintolamme oli kiinni, joten jäimme ilman päiväruokaa. Satamasta löytyi etelänharmaalokkeja, karikukkoja, punajalkavikloja ( kuvassa ), silkkihaikara ja tyllejä. Jos La Graciosalle aikoo mennä kuvailemaan, niin kannattaa valita tuuleton päivä. Meillä jäi nyt sinne meno väliin.

Kapea LZ-207 tie läpi Tabayesco:n ja varsinkin mutkainen loppupää oli hyvää lintukuvauspaikkaa ja muutenkin tosi idyllistä ajella. Aamulla, kun ajettiin ylöspäin kauniin auringonnousun kullatessa rinteitä, niin pysähdyttiin kuvaamaan kauniisti laulavia afrikansinitiaisia ( kuvassa ) ja kanarianhemppoja. Ajoimme eteenpäin seuraavan mutkan taakse ja melkein säikähdin, kun tielle pölähti yleensä harvemmin nähtyjä ja piilottelevia kalliopyitä, joita oli peräti 6 kpl. Käänsin auton välittömästi kapealla tiellä poikittain, että pääsen sivuikkunasta kuvaamaan. Parhaillaan sain samaan kuvaan sopimaan 3 kpl kalliopyitä. Kuvausjuhlaa kesti hetken, kunnes auto tuli vastaan ja oli lähdettävä tietä tukkimasta pois.

Ylhäällä LZ-207 ja LZ-10 tien risteyksessä on kanssa hyvä kuvauspaikka Siihen mahtuu parkkeeraamaan auton tien sivuun. Täällä kuvasin hemppoja, kanarianhemppoja ( kuvassa ) ja kanariankirvisiä.

LZ-404 tietä tuli ajettua useasti. Vain kerran, kun oli sumuisempi aamu, niin Teseguiten keskustasta löytyi harjalintuja 2 kpl ( kuvassa ), pikkupensaskerttuja ja turkinkyyhkyjä. Muina kertoina oli yllättäen tyhjää.

LZ-10 tien varressa oleva Peña del Silbo:n ylänkö oli parasta haukkapaikkaa. Edellisellä reissulla kuvasin täällä mm. niittysuohaukan ja nyt tällä reissulla kuvasin etelänisolepikäisiä ( kuvassa ) iloisesti laulamassa, korppeja, tuulihaukkoja ja kuin kirsikkana kakussa sinisuohaukan.

Sinisuohaukka lekutteli Peña del Silbo:ssa hienosti vastatuuleen lähellä maanpintaa. Sinisuohaukka tutki n. parin kilometrin reitin pariin kertaan silloin tällöin syöksyen pöheikköön.

Saaren varmimpia lintupaikkoja on Salinas de Janubion suola-altaat, joten pitihän sinnekkin tehdä pari reissua.

Lintuja oli jälleen runsaasti, mutta ehkä hiukan vähemmän, kuin aiemmalla Lanzaroten reissulla. Eteläpuolen pikku lahdessa oli hyvä päivystää retkituolilla istuen ja kamera jalustalla jököttäen. Autonkin saa melko lähelle eteläpuolella.

Laguna de Janubiosta löytyi kanariankirvisiä, karikukkoja, lapasorsia 2 kpl, pitkäjalkoja runsaasti, punajalkavikloja, rantasipejä, ruostesorsia, taveja 2 kpl, tuulihaukkoja, tyllejä, ja kuvan valkovikloja.

Eteläpuolen Playa Blanca oli melkoinen turistirysä. Oli laajentunut voimakkaasti länteen päin ja mielestäni jo liian lähelle eksoottisia ja hienoja Papagayo laguuneja, jonne kannattaa suunnata, jos rantahommat kiinnostaa. Tietäkin oli sinne hiukan parannettu. Papagayolle johtavan tien varrelta kuvasin kuvan lehmähaikaran.

Femeksessä kannattaa poiketa hienoon näköalaravintolaan, joka on yli 600 m korkealla. Söin El Mirador De Femes:ssä päiväsnäkärillä ”ajo langostinos” annoksen, eli katkarapuja valkosipulissa. Katkaravut ovat runsaassa öljyssä paistettu ja mukana vielä chilipalko. Tarjoillaan pienessä kuumassa saviastiassa. Vei kielen mennessään. Vaimon bravuri päivisin oli kanarialaiset ryppyperunat ”papas arrugadas con mojo”. Sisältää pieniä kanarianperunoita, jotka keitetään runsaassa suolassa. Mukana tulee maittavia mojo kastikkeita.

Playa Quemadassa oli meressä kalankasvattamo. Siellä oli tietenkin runsaasti lokkeja ja saattaahan siitä muitakin vesilintuja bongata. Muutama ravintolakin oli tullut rannalle lisää.

Puerto Caleron satama oli vaimon suosikkipaikka. Tiistaina oli pienet markkinat. Merkkiliikkeitä ja muita kauppoja löytyi runsaasti. Ravintoloita löytyy varmasti jokaisen makuun. Venebongarille löytyi nähtävää paljon ja löytyipä Suomalaisten valmistama sukellusvenekin ( kuvassa ).

Puerto del Carmen oli laajentunut massiiviseksi turistirysäksi. Läpi ajettiin ja se riitti, eikä uudestaan tarvinnut mennä, vaikka sielläkin olemme joskus yöpyneet parin viikon verran.

Saaren pääkaupunkiin Arrecifeen tehtiin pari reissua, joista toinen oli kuvausreissu. Menimme sunnuntaina, koska silloin on selvästi rauhallisempaa. Auto vietiin Gran Hotel:n alakerran parkkihalliin, koska rantatiellä tulee takuuvarmasti lahjakortti, jos sinne autonsa jättää. Siitä on kilometrin kävely Castillo de San Gabriel:n, missä on laskuveden aikaan hyvät lieterannat ja siten lintuja kuvattavaksi asti. Kesken kuvauksen iski kova sadekuuro ja olimme toisiimme liimautuneena pienen sateevarjon alla, kuin Don Juan ja Carmen. Iso kamerakin jalustalla piti saada sekaan. Ohi kulkijakin katsoi meitä hymyillen, että ompa hempeätä heti aamulla:)

Arrecifessa kuvasimme harmaahaikaran, merilokkeja, pikkukuovin, pulmussirrejä, tundrakurmitsoja ( kuvassa ) ja tyllejä. Paluumatkalla autolle palkitsimme itsemme herkullisilla leivoskahveilla rantatien Panaderia pasteleria Lolitassa.

Costa Teguise on selvästi rauhallisempi paikka ja väljempi ympäristö, jos saaren eteläpuolella haluaa majoittua, vaikka sekin pikkuhiljaa jatkaa kasvamistaan.. Golf kentän ympäristö on hyvää kuvauspaikkaa. Täällä kuvasin lehmähaikaroita, tuulihaukkoja ja vaaleakiitäjiä ( kuvassa ), joka oli itselleni uusi laji.

Costa Teguisen kautta ajoimme aamutuimaan tutkimaan hiekkatietä Los Ancones:n päin. Läheltä Los Anconesta löytyi parina kertana kalliopyitä. Ensimmäisellä reissulla 1 kpl ja toisella 2 kpl. Täällä kuvasin myös etelänisolepikäisiä.

My way is the highway. Cueva de los Verdes:lle johtava tie.

Jos markkinoista tykkää, niin entiseen pääkaupunkiin Teguise:n kannattaa mennä sunnuntaina. Muutenkin kiva paikka käveleskellä ympäriinsä. Miehille löytyy rautakauppa ja naisille paljon pikku putiikkeja

Teguisen kukkulalta löytyy Santa Bárbara Castle, joka rakennettiin Guanapay tulivuoren huipulle 1400 luvulla Teguisen kaupungin suojelemiseksi merirosvoilta.

Caleta de Famara, joka on surffareiden mekka oli jonkin verran laajentunut sitten viime reissun. Lintuja emme tällä kertaa täältä hakeneet, vaan söimme eväät katsellen surffareiden touhuja.

Club La Santa, joka on urheilijoiden mekka oli laajentunut voimakkaasti. Kuvassa keskellä äärimmäisenä meren rannalla. Ranta on myös surffareiden suosiossa korkeine aaltoineen. Lintuja ei ollut lokkeja kummempaa.

El Golfo oli samanlainen hässäkkäpaikka, kuin ennenkin. Paljon ravintoloita ja sisäänheittäjiä, mutta jos rauhallisempaa paikkaa hakee, niin tänne ei kannata mennä.

Timanfayan kansallispusto oli edelleen säilynyt lähes koskemattoman oloisena turistivirrasta huolimatta. Jos tykkää lumoavista kraaterimaisemista, niin silloin tämä on oikea paikka.

Lintukuvauspaikat tällä reissulla. Kuva LR karttaosiosta.

Kuvasin 35 lintulajia joista 3 kpl oli itselleni uusia. Lännenkaulustrappi oli mieluisin tällä kertaa. Viikossa kyllä kerkeää tämän pienen, kauniin ja matalapiirteisen saaren koluamaan, mutta kiirettä pitää. 2 viikkoa on passeli ja 3 viikossa joutuu jo samoja paikkoja koluamaan moneen kertaan. Saari on helppo autoilla ja pääosin hyvät tiet. Päivälämpötilat olivat 21 – 24°C ja aamuisin 16 – 19°C. Muutaman kerran satoi. Väliin oli melko tuulistakin. Viimeinen viikko oli kylmempi, kun käänsi tuulen pohjoiseen. Kaamosreissuun verraton paikka. Kiitoksia tarkkanäköiselle matkakumppanille lintuhavainnoista, joka laittoi lisäksi niin hyvää ruokaa, ettei tehnyt iltaisin ravintoloihin mieli mennä syömään. Päivisin tietysti syötiin snäkäreitä reissun päällä. Paitsi sunnuntaina, kun melkein kaikki paikat olivat kiinni.

Lue myös nämä

  1. 14.07.2016

    Yyterin lietteet

Kommentit

  1. Titta 2017.01.27 8:06pm

    Kiitos mielenkiintoisesta reissubloggauksesta! Hienosti olet yhdistänyt matkailua ja lintukuvausta höystettynä todella mahtavilla kuvilla. Toivottavasti mahdollisimman moni löytää sinun blogin ja hyödyntää reissu- ja lintutietoa ja kokemuksia elävöitettynä tarkoilla ja kauniilla kuvilla!

  2. Karim 2017.01.27 8:36pm

    Kauniita kuvia linnuista. Korvaamattomia kuvia, joista kannattaa olla ylpeä.

  3. Tami 2017.01.27 9:48pm

    Olipa mukava lueskella hyvää tarinaa upeilla kuvilla kuorrutettuna. On se uskomatonta miten noita eri lintulajejakin piisaa!

  4. Pena 2017.01.28 6:24pm

    Hieno kuvaus hieman toisesta näkökulmasta vanhaan matkailusaareen. Silmä lepää upeissa kuvissa.

  5. Liisu 2017.02.01 8:32pm

    Oli taas kerran ilo lukea matkakuvaustasi ja katsella upeita kuvia! Terveisiä Etelä-Afrikasta (täällä olisi myös paljon lintuja ja hienoja maisemia 😉 ).

  6. Pilar 2017.02.09 1:10pm

    Wow Seppo!!! Amazing ;DDDDD

Linssin takana