Seppo Komssi

Elokuun puolivälissä mennään ja Sääksien ruokailu Pohtiolammella alkaa lähestyä kiihkeintä vaihetta. Päätin ex tempore lähteä Sääksiä kuvailemaan maailman parhaalle Sääksien kuvauspaikalle Pohtiolammelle. Tämä on jo kesän neljäs kuvausreissu Pohtiolammelle, joten paikat ja tavat ovat tuttuja. Lammen vieressä on 6 piilokojua, mistä pääsee lähietäisyydeltä kuvaamaan. Nämä 6 kojua ovat yhden kuvaajan tai porukan käytössä koko vuorokauden. Kojut pitää varata jo syksyllä seuraavaksi kesäksi, jos meinaa saada paikan. Yleisötornissa on lisäksi 6 kuvauspaikkaa n. 30 m:n etäisyydellä lammesta, joita ei periaatteessa varata etukäteen.

Olin vasta puolen päivän aikaan liikkeellä, joten sain viimeisen paikan. Olo oli kuin ompeluseurassa, kun kamerat laukoivat sarjalla sääksen iskiessä. Aamulla oli kuulemma ollut sumua ja sääksiä parhaillaan 7 kpl ilmassa. Vanhemmat tulivat 1-2:n poikasen kanssa ja jäivät korkeammalle tarkkailemaan, kun poikanen yritti saalistaa. Vanhemmat antoivat ääntelemällä kovasti ohjeita. Poikasen saatua kalan, vanhemmat saattoivat sitä vähän aikaa Vesijärven, Sahalahden, tai Längelmäveden suuntaan. Tämän jälkeen vanhemmat tulivat joskus itse ruokailemaan, joskus taas jatkoivat poikasen perässä pesälle. Muutaman kerran poikanen otti kala kynsissä korkeutta pellon päällä nousevassa ilmavirtauksessa, ennenkuin lähti vastatuuleen kohti pesää.

Uhuu, kylläpä on kylmää.

Missä se vastatuuli on, käännytäänpäs sinne.

Jotain on kynsissä, lähdetäänpä lentoon.

Huh, kylläpäs painaa.

No voihan…, taisin nousta myötätuuleen.

Ei tuu mitään, mutta pakko yrittää.

Apua, nokilleen mennään.

Pakko pudottaa elämäni suurin kala pois.

Sinne meni ja noin hyvän näköinen.

Mitä, eikö meinaa irrota?

Joutuuko tässä vielä uudestaan sukeltamaan?

Huh, tiukka paikka. Mutta juurihan mä opin vasta lentämään.

Ei muuta, kun pää pensaaseen ja uusi kierros. Seuraavalla kertaa pienempi kala ja nousu vastatuuleen.

Koska kuvauskaverit kojussa olivat saaneet hienoja Sääksikuvia aikaisin aamulla sumussa päätin maksaa seuraavankin päivän kojuvuokran ja tulla jo aikaisin aamulla paikalle.

Sunnuntaiaamuna olimmekin vaimon kanssa paikalla jo ennen kuutta. Olimme ensimmäisiä yleisötornin kojussa. Lammen pääkojussa oli jo kuvaaja paikalla. Aurinko alkoi juuri sopivasti pilkistämään metsän takaa, mutta sumua ei pettymykseni ollut. Alkuun aurinko paistoi pahasti suoraan linssiin. Vaimo oli mukana, koska keskityin syöksykuvien ottamieen. Kuvaaminen on tällöin tosi haastavaa, koska kojuista on vaikea kurkkia ylös ja pitäisi olla valmiina kuvaamaan syöksyä. Vaimo oli siis ennakkovaroittajana, että koska Sääksi lähtee syöksyyn. Nyt homma alkoikin pelittämään ja sain useita syöksykuvia.

Klo 6 – 9 kuvat olivat vastavalokuvia ja klo 9:n jälkeen paistoi oikealta sivusta. Sääksiä näimme parhaimmillaan 5 kpl yhtä aikaa pyörimässä lammen päällä. Kymmenen maissa ensimmäinen kortti oli jo täynnä ( n. 550 kuvaa ). Puolen päivän jälkeen käytiin syömässä ja tyhjensin kortit tietokoneelle. Sen verran vilkaisin kuvia, että huomasin syöksykuvien olevan hiukan epäteräviä. Suljinaikojen piti riittää koska parhaillan taisi olla 1/6400 s. Kamera ei siis kerennyt Sääksen syöksyssä ( n. 50 – 60 km/h ) tarkentamaan, koska alakojuista ei pystynyt seuraamaan kameralla syöksyä, vaan kuvasin 8 kuvaa/s, kun vaimo antoi merkin. Lammen pinta lisäksi kiilteli, niin af ilmeisesti häiriintyi.

Muutin taktiikkaa ja hain lammen sivusta sopivan korren samalta etäisyydeltä, mihin lukitsin tarkennuksen. Objektiivista af pois ja mahdollisuuksien mukaan hiukan svyväterävyyttä lisää pienentämällä aukkoa. Sujinajan laitoin 1/4000 s tasolle.Uusi yritys uusilla säädöillä. Johan alkoi vähän parempaa esitystä kameran takanäytöltä tulemaan ja sain kohtuullisia syöksykuvia. Vaikkakin parannettavaa jäi vielä.