Kategoria: BLOGI

Räkättirastaan pesintä kotipihassa

Räkättirastas valvoo reviiriään.

Touko- kesäkuun vaihteessa 2021 räkättirastaspariskunta rakensi pesän meiltä salaa 10 m:n päähän ulko-oveltamme läheiseen vuorimäntyyn 3 m:n korkeuteen paikkaan, missä runko haarautuu kolmeksi. Emme huomanneet lintuja pesärakennusvaiheessa lainkaan. Ensimmäiset havainnot linnuista ja pesästä olivat, kun parittelivat kesäkuun alussa pesänsä vieressä.

Räkättirastas hautomassa.

Kesäkuun viidentenä päivänä naaras oli pesässä ja ilmeisesti munimassa. Aluksi naaras oli pesässä yksin hautomassa. Sitten jokusien päivien kuluttua koiraskin osallistui kuuliaisesti haudontaan. Tätä vuorottelua sitten jatkui munien kuoriutumiseen saakka.

Orava kyttää.

Välillä oli kovia pesän puolustus taisteluita. Orava yritti tulla munia rosvoamaan. Räkättirastaat puolustivat raivokkaasti pesäänsä lentämällä kiinni oravaan ja nokkimalla sitä. Kerran jo orava pääsi pesään saakka, mutta räkättirastaat saivat ajettua sen taas pois. Saiko orava tehtyä munille vahinkoa, sitä emme tiedä. Lopulta orava luovutti ja loikki käpälämäkeen.

Käpytikka poikanen.

Isolla tontillamme pyörii paljon käpytikkoja. Poikasineen lukumäärä oli toistakymmentä. Tikatkin syövät linnunpoikasia, joten räkättirastaat jotuivat puolustamaan pesäänsä myös useita tikkahyökkäyksiä vastaan. Jokusia kertoja reviirinhaltijat ajoivat myös ylimääräiset räkättirastaat päättäväisesti pois häiritsemästä.

Räkättirastas ja kaksi poikasta.

Neljän viikon kuluttua viikolla 25 se sitten tapahtui, että poikaset kuoriutuivat. Poikasia oli 2 kpl. Sitä emme tiedä, että montako munaa munittiin alunperin. Kesäkuussa hellepäiviä oli peräti 25 kpl, joten lämpötila oli haudontaan otollinen. Kesäkuun keskilämpötila oli ennätyksellisen korkea.

Räkättirastas syöttää marjaa poikasille.
Räkättirastas on mestari saalistamaan matoja.

Sitten alkoi ruokintaralli. Räkättirastaat olivat mestareita saalistamaan matoja nurmikoltamme. Pidin ruohikon hiukan pidempänä helteistä johtuen, joten maa ei päässyt niin pahasti kuivamaan. Räkättirastaat ruokkivat poikasiaan ahkerasti heti auringonnoususta yömyöhään. Jotain marjoja kantoivat myös poikasilleen.

Paluupostissa usein pesältä lähtiessä veivät poikasten jätökset pois. Myöskään aikuiset eivät sotkeneet pesän ympäristöä.

Räkättirastaan poikanen luiskahti pesän ulkopuolelle.

Kesäkuun lopulla toinen poikasista luiskahti pesän ulkopuolelle oksanhankaan. Jännitimme, että kuinkahan poikasen nyt käy, koska ei päässyt yrityksistä huolimatta takaisin pesäänsä. Huolemme oli turhaa, koska aina kun pesään tuotiin ruokaa, niin poikanen sisukkaasti kurkotti kaulansa tosi pitkälle ja piti kovaa ääntä puoliaan pitäen saaden osansa ruokinnasta.

Tikka yritti jälleen röyhkeästi silmiemme edessä ryöstää poikasen pesästä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Räkättilaivue piti mestarillisesti huolen pesän puolustuksesta.

Räkättirastas luotti läsnäoloomme.

Yleensä räkättirastas on pesintäaikana ärhäkkä myös ihmistä kohtaan. Touhusimme pihassa kuitenkin normaalisti. Ruohoakin leikkasin äänekkäällä koneella, mutta räkättirastaat eivä olleet moksiskaan. Katselivat pesän viereiseltä oksalta rauhallisena touhujamme.

Kerran yrittivät häätää vaimoa pesäpuun viereiseltä kukkapenkiltä tekemällä ylilennon. Vaimo sanoi linnulle rauhallisesti tsot tsot ja lintu rauhoittui heti. Meillä oli kesävieraina lapsenlapsia. Meno ja melske oli vauhdikasta. Linnut eivät häiriintyneet tästäkään.

Yritin kiinnittää narua pesäpuun oksaan, sitoakseni pävänvarjoa. Sitä lintu ei enää kestänyt, vaan lennähti pois pesästään. Tuli kuitenkin heti takaisin, kun häirintä loppui. Häätivät varikset ja harakat tehokkaasti 100 m:n säteeltä heti, jos näkivät vilauksenkin niistä.

Räkättirastaan poikanen pesällä viimeisiä hetkiä.
Räkättirastaan poikanen on lähtenyt jo pesästä.

Heinäkuun toinen päivä oli säpinää pesällä. Pesällä oli innokasta lentoharjoittelua siipiä räpyttelemällä. Toinen poikasista oli viereisellä oksalla. Illalla kun olimme keinussa 15 m:n päässä pesäpuusta yrittivät räkättirastaat häätää meitä pois tekemällä ylilentoja läheltämme ja räksättämällä voimakkaasti. Siirryimme keinusta pois, koska todennäköisesti poikaset olivat pesästä lähdössä.

Heinäkuun kolmannen päivän aamuna emme nähneet pesällä enää kuin yhden poikasen. Räkättirastaat olivat jälleen rauhallisia ja jatkoivat pesään jääneen poikasen ruokkimista. Saimme liikkua jälleen normaalisti pesäpuunkin lähellä.

Räkättirastaan pesä tyhjänä.

Heinäkuun neljäntenä päivänä pesä oli tyhjä. Pesä oli hienosti tehty savesta ja oljista tms. Sitten vielä pehmikettä väliin. Joku oli pehmikettä repinyt pesästä.

Räkättirastaan poikanen piilossa.

Löysimme nurmikolta yksinäisen poikasen, joka pystyi tekemään lyhyitä lentopyrähdyksiä. Rastaat ruokkivat poikasiaan madoilla. Emme nähneet kahta poikasta yhtä aikaa, mutta eri paikoissa tonttiamme niitä näimme. Oletimme kummankin poikasen olevan hengissä.

Henäkuun yhdentenätoista päivänä räkättirastaat poikasineen olivat edelleen tontillamme.

Katsekontakti räkättirastaaseen.

Oli mielenkiintoista seurata räkättirastaiden elämää ja kehitystä lähietäisyydeltä. Tuli hieno tunne, kun lähietäisyydeltä katsoimme aikuisia räkättirastaita silmästä silmään. Tuli syvällinen olo, kun saimme kontakia villeihin luontokappaleisiin. Räkättirastasta pidetään henkipattona, koska syövät marjoja. Tämän kokemuksen perusteella voimme sanoa, että on fiksu ja älykäs lintu.

Kiitoksia vaimolle päiväkirjan pitämisestä, minkä pohjalta tämä juttu on kirjoitettu.

Länsirannikon lintuja

Kalatiiran aamuhetki Rantalanlahdella.

Toukokuun puolivälissä 10 – 16.5.2021 teimme jälleen vaimoni kanssa linturetken keväiseen ja kauniiseen suomalaiseen luontoon. Vuokrasimme retkeilyauton tutusta Kangasalan EsaRent:stä. Saimme käyttöömme uuden Adria Twin Plus 640SLB manuaalivaihteisen retkeilyauton. Retkeilyauto on osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi tarpeisiimme.

Pakkaaminen sujui rutiinilla, vaikkakin turhaakin tavaraa tulee lastattua joka kerta varmuuden vuoksi mukaan. Hain auton heti aamu yhdeksältä. Pääsimme silti matkaan vasta klo 15 maissa. Joka kerta yllättää pakkaamiseen kuluva aika. Tavarat olivat jo suurimmaksi osaksi pakattu etukäteen, mutta silti tavaroiden järjestely paikoilleen ym vei aikaa.

Naantali

Ajelimme kohti Naantalia aurinkoisessa kevätsäässä. Ajoimme isoja- ja pikkuteitä. Suosimme kylläkin pienempiä teitä aina mikäli mahdollista. Kevään ensimmäisen tiltaltin kuulimme ja haarapääskyn näimme Yläneellä.

Kalatiirat kevään karkeloissa.

Naantalin Teersalo oli määränpäämme. Täällä oli nähty kyhmyhaahka, minkä mekin halusimme nähdä ja kuvata. Saavuimme klo 19 Teersalon Velkuaan vievään lossirantaan. Paikalla näkyi olevan 3 lintumiestä staijaamassa. Kertoivat, etteivät olleet nähneet vilaustakaan kyhmyhaahkasta, vaikka jo hyvän toivin olivat sitä staijanneet. Ei kuulostanut lupaavalta, mutta päätimme jäädä paikalle, koska tänne asti tultiin. Kolme muuta staijaria lähti pois.

Rännit saari Teersalon edustalla. Kuvan vasemmasta reunasta saaren takaa lensi kyhmyhaahka matalalla vettä viistäen.

Tähyilin puolen kilometrin päässä olevan Rännit saaren suuntaan kiikarilla ja kaukoputkella. Kyhmyhaahkasta ei näkynyt jälkeäkään. Normi haahkoja oli runsaasti. Elättelin toivoa, josko lintu olisi Rännit saaren takana. Olimme tunnin verran tähyilleet ja kuvasin muita lintuja. Ilta alkoi jo hämärtymään ja valoa oli enää niukasti kuvaamiseen.

Kyhmyhaahka 600 m:n päästä hämärässä kuvattuna.

Olimme jo poislähdössä, kun Rännit saaren takaa lensi matalalla meren pintaa viistäen yksinäinen haahka, niin luulin. Kuvasin sitä lennossa hämärtyvässä illassa. Katsoin kuvia ja hämmästyin, kun linnulla olikin punaoranssi kyhmy nokan päällä. Mitä ihmettä, tämähän onkin kyhmyhaahka! Olimme innosta ymmyrikäisenä, kun saimme kuvattua edes dokumenttitasoisen kuvan tavoitelinnusta, joka oli meille elis.

Teersalosta kuvasin ja havainnoimme: haahka, kalatiira, kyhmyhaahka, kyhmyjoutsen, merihanhi, meriharakka, merilokki, naurulokki, tiltaltti, valkoposkihanhi.

Päätimme yöpyä lossirannan parkkipaikalla. Saimme viettää rauhallisen yön ja uni maittoi hyvin.

Mynämäki

Adria Twin Plus 640SLB retkeilyauto.

Heräsime jälleen klo 4 maissa, kuten näillä lintureissuilla on tapana ollut. Aamupalan jälkeen kävimme vielä kurkistamassa Teersalon lossirannassa, olisiko kyhmyhaahka aamulla paikalla ja paremmin kuvattavissa. Ei ollut, joten auton nokka kohti Mynämäkeä. Matkalla Mynämäelle näimme autosta: yksittäisiä kurkia, metsäkauriita pelloilla, rusakko, sepelkyyhkyjä.

Mietoistenlahden Silakkarille johtava polku.

Mynämäen Mietoistenlahdelle saavuimme klo 6.30. Auton parkkeerasimme Silakkarin lintulavan eteen parkkipaikalle. Kävelimme hienossa aurinkoisessa aamussa luonnon ääniä kuunnellen puoli kilometriä Silakkarin staijipaikalle, joka oli kallioinen niemenkärki varustettuna muutamalla pöydällä.

Pansastasku laulaa kurkku suorana kevään riemua.

Jo matkalla Silakkarin staijipaikalle kuvasin ja havainnoimme: kaulushaikara, kiuruja, kottaraisia, kuovi, mustarastaita, pensastasku, rytikerttunen, taivaanvuohi, valkoposkihanhia, viherpeippo.

Lapasorsa

Silakkarin staijipaikalla oli 4 ammattimaista lintuharrastajaa kaukoputkineen. Hyviä näköhavaintoja linnuista tuli solkenaan, kiitos niistä. Lintuja ja lajeja oli kyllä paljon, mutta suurin osa oli kuvaajalle toivottoman kaukana hyvien kuvien saamiseksi. Kallioisella paikalla sai olla tarkkana, että kaukoputki ja kamera pysyivät pystyssä. Merenrannan kalliot ovat paljon liukkaampia, kuin sisämaan kalliot järvien rannoilla.

Lapintiira kalastamassa.

Onneksi edustalla oli jonkinverran kaislikkoa, niin saimme seurata lapintiiran mestarillista kalastusta. Räyskäkin pyörähti paikalla.

Nuolihaukka teki ylilennon suoraan päältä.

Staijipaikalla vierähti nopeasti 3 h lintuja kuvaten, eväitä syöden ja lintumiesten kanssa turisten. Vaimo tarkkaili ilman kiikaria ympäristön pikkulintuja, kun me muut tähystimme pitkien putkien läpi kapealla kuvakulmalla. Vaimo löysikin lähistöltä tarkkasilmäisena useita lajeja, mitkä meiltä muilta olisi jäänyt huomaamatta.

Silakkarin staijikallioilla kuvasin ja havainnoimme: haahka, haapana, heinätavi, hernekerttu, isokoskelo, jouhisorsa, kalatiira, keltavästäräkki, kirjosieppo, kottarainen, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, lapasorsa, lapintiira, liro, meriharakka, merikotka, merimetso, nuolihaukka, pajulintu, punajalkaviklo, punakuiri, rantasipi, ruskosuohaukka, räyskä, suokukko, sääksi, tavi, tukkasotka, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi.

Merimetsoja riittää joka paikassa runsaasti.

Silakkarin parkkipaikalla söimme lounaan ja vaimo nautti keskipäivän auringosta ympäristöä tutkien.

Taivassalo

Iltapäivällä klo 15 jälkeen lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa yöpaikkaa. Pysähdyimme Taivassalon Rantalanlahden lintutornin viereen. Paikka näytti lupaavalta iltaa, yötä ja seuraavaa aamua ajatellen. Koska kello oli vasta 17, niin jatkoimme matkaa kohti Kustavia.

Kustavi Kilpunkarin uimaranta.

Ajoimme Vartsalan lossille, mutta koska lossille oli pitkä autojono, niin käännyin ympäri. Söimme jätskit Kustavin Salessa ja tutkimme Kustavin rantoja. Kilpunkarin uimaranta oli idyllinen paikka, mutta emme kuitenkaan jääneet yöksi, koska ei ollut hyvä aamukuvauspaikka.

Taivassalo Rantalanlahti

Palasimme Taivassaloon Rantalanlahden lintutornin kupeeseen. Vaimo alkoi loihtimaan gourmee illallistaan kuten tavallista. Otin kiikarit ja radiopuhelimen mukaan, sekä lähdin 250 m:n päässä olevalle lintulavalle. Rantalanlahti osoittautui idylliseksi ja rauhalliseksi, joten oli ilmeisen hyvä valinta. Ilmoittelin radiopuhelimella lintulajit vaimolle autoon ja hän kirjasi ne kokkauksen ohessa vihkoonsa.

Illan havaintoja Rantalanlahdella: haarapääskyjä, kalatiiroja, kyhmyjoutsenpariskunta, käki, liejukanan ääni kaislikossa, punajalkaviklo, sääksi kalastamassa, sinisorsia, suokukkoja, tavikoiras, västäräkkejä.

Kyhmyjoutsen ja kalatiira aikaisessa aamussa.

Nukuimme jälleen rauhallisen yön. Klo 4 herätys ja viiden jälkeen olimme jo Rantalanlahden lintutornissa tähyilemässä aamun lintuja. Käki kukkui kävellessämme lintulavalle. Parikymmentä kalatiiraa kalastivat jo heti virkeänä ja kyhmyjoutsenpariskunta lipui arvokkaasti paikalle reviiriään tarkkaillen.

Varis hätistelee merikotkaa.

Vaimo huomasi kohahduksen takaoikealta puissa. Merikotka lehahti puusta lentoon variksen härnäämänä. Varis kävi nyppimässä merikotkan pyrstösulkia lennossa.

Pikkukajava

Kuvasin pienen lokintapaista, mitä kotona tutkittuamme tulkitsimme sen iloisena yllätyksenä pikkukajavaksi. Pikkukajava oli sitten myös elis meille.

Tavi pölähti kaislikosta.

Kaislikossa oli kovasti sutinaa heti aamutuimaan. Pajusirkku lauloi ponnekkaasti. Ruoko- ja rytikerttuset räksättivät iloisesti. Punajalkaviklo lensi soidinlentoaan äännellen voimakkaasti. Vaimon lempilaulaja mustarastas lauloi kauniisti koko aamun.

Taivaanvuohi

Lehtokurppa kurnutti oma eksoottista ääntelyään taustalla taivaanvuohen säestäessä mäkätyksellään.

Ruskosuohaukka saalistamassa.

Viereisellä rantapellolla saalisteli ruskosuohaukka. Onneksi kävi kaislikonkin päällä pyörimässä, niin sain siitä kuvia napattua.

Kyhmyjoutsen häätää tunkeilijaa reviiriltä.

Hektisen kiikaroinnin, kaukoputkitähyilyn ja kuvailun lomassa oli aika rauhalliselle kahvihetkelle kananmunaleivän kera. Aamuaurinko lämmitti jo mukavasti selkää. Kahvihetki keskeytyi, kun lahdelle tuli kyhmyjoutsenparin reviirille kolmas pyörä. Alkoi raivokas taistelu, kun koiraat alkoivat taistelun naaraasta. Lopulta tunkeilija sai rökäletappion ja kyhmyjoutsenpariskunnan auvoinen aamu sai jatkua entisellään.

Parkkipaikka oli mukavan lähellä 250 m:n päässä. Löydätkö auton kuvasta.

Kolmen tunnin hieno luontohetki oli koettu ja oli aika palata retkeilyautolle. Rantalanlahden aamun lintulajeja havainnoimme ja kuvasin: haapana, haarapääsky, harmaahaikara, isokoskelo, kalatiira, korppi, kurki, kyhmyjoutsen, käki, laulujoutsenpariskunta, laulurastas, lehtokurppa, merihanhi, merikotka, merilokki, mustarastas, pajusirkku, pikkukajava, punajalkaviklo, ruokokerttunen, ruskosuohaukka, rytikerttunen, sepelkyyhky, sinisorsa, taivaanvuohi, tavi, telkkä, tukkasotka, varis, västäräkki.

Rihtniemi

Jatkoimme matkaa rannikkoa pitkin kohti pohjoista. Tutkin Uudenkaupungin aluetta, mutta en löytänyt mieleistä staijipaikkaa merenrannalta. Rannikkoa eteenpäin tutkiessani löysin mielenkiintoisen oloisen paikan Rihtniemessä, joka on kaukana kaikesta sivistyksestä. Ajoimme idyllistä ja tosi mutkaista 196 rantatietä koko matkan, joka oli varmasti motoristeille sopivaa mutkatietä, mutta ei ehkä niinkään isolle retkeilyautolle.

Rihtniementielle käännyttäessä tie kapeni huomattavasti ja heräsi epäilys, että kohta on puomi vastassa ja joudumme peruuttamaan takaisin. Ajoimme Rihtniementietä 8 km ja usko meinasi mennä, mutta perille päästiin. Rihtniemi on Etelä-Suomen mantereen läntisin kohta.

Merinäköala Rihtniemen parkkipaikalta.

Rihtniemessä on parkkipaikalta kävellen lintulava n. 150 m:n päässä ja korkea 3 tasoinen huojuva lintutorni n. 300 m:n päässä. Jo heti parkkipaikalta avautuu mykistävän hieno merinäköala. Paikka näytti lupaavalta ja parkkipaikalla oli hyvin tilaa. Päätimme yöpyä täällä. Lämmintä ja tyyntä oli, sekä helleraja meni rikki. Heti parkkipaikalla kirjosiepot ja pajulinnut pitivät konserttiaan. Pariutuminen oli selvästi käynnissä.

Rihtniemen lintutornilta näkymä luoteeseen.

Vaimo jäi laittamaan illalista ja lähdin tutustumaan paikkaan. Paikka oli todella hieno ja lintuja lenteli lupaavasti merellä edestakaisin.

Merihanhet kauniissa väreilevässä merimaisemassa.

Maukkaan illallisen jälkeen lähdimme helteisessä ja aurinkoisessa illassa tutustumaan lintutornin antimiin. Otin mukaan vain pikkukameran minkä kroppikertoimella pääsin 640 mm:n. Ilma oli kirkas, mutta lämpöväreily oli tietysti massiivinen, joten lintukuvaamisen sai lähes unohtaa.

Harmaahaikara ja harmaalokki hienossa merimaisemassa.

Hienon maisemallisen illan lintuhavainnot: haahka, haarapääskyjä, harmaahaikara, harmaalokki, harmaapäätikka, isokoskelo, kalalokki, kalatiira, kirjosieppo, kyhmyjoutsenpariskunta, merihanhipariskunta, meriharakkapariskunta, merimetsoja runsaasti, mustarastas, naurulokki, pajulintu.

Karikkoisella laivareitillä Raumalle on sattunut useita karilleajoja.

Parkkipaikalla oli rauhallinen yö, vaikka jonkinverran kulkijoita olikin. Heräsimme yöllä kolmen aikaan linnunlauluun. Luonnossa ei aina ole niin rauhallista nukkua, kuin luulisi. Linnut pitävät aikamoista metakkaa auringon noustessa ja yölaulajiakin riittää.

Kyhmyjoutsen ja rantasipi lämmittelevät auringon ensi säteissä.

Olimme hämärässä jo klo 5 maissa viereisellä lintulavalla. Valitsin sen lintutornin sijaan, koska oli vakaampi kuvausalusta huojuvan tornin sijaan. Aamu oli jälleen todella hieno ja muutama laivakin seilasi kohti Rauman satamaa.

Pensastasku pyrähteli ilonamme rannan tuntumassa.

Ilma oli seesteinen ja lämpötila aamulla 14 C. Paras kuvausaika on todella lyhyt. Ensin on liian hämärää, sitten on sopivasti valoa, jos on kirkas ilma ja pian onkin sitten kuvat pilaavaa lämpöväreilyä. Paras kuvausaika kestää 1-2 h aamulla.

Haahka on tyypillinen merilintu.

Kauempana merellä lensi, sekä etelään, että pohjoiseen runsaasti mm. haahka-, isokoskelo-, meriharakka-, merimetso-, telkkä- ja valkoposkihanhiparvia.

Vietimme Rihtniemessä hienon ohikiitävän hetken Suomen kauniissa meriluonnossa ja havaitsimme aamustaijauksessa: haahka, haarapääsky, harmaahaikara, isokoskelo, kalalokki, kalatiira, kirjosieppo, kurki, kyhmyjoutsen, käki, laulujoutsen, merihanhi, meriharakka, merimetso, mustarastas, naurulokki, pajulintu, peippo, pensastasku, rantasipi, sepelkyyhky, talitiainen, tavi, telkkä, valkoposkihanhi, västäräkki.

Luvia

Suuntasimme kohti tuttua ja idyllistä Luviaa 25 C helteessä. Luvian keskustassa söimme helteen helpotukseksi jätskit ja suuntasimme Laitakarin satamaan. Laitakarissa oli vilskettä ja vipinää. Veneitä laskettiin vesille, vesijetitjetit pörräsivät ja ihmiset nauttivat lämmöstä ja auringosta. Muitakin asuntoautoja oli paikalla enemmän kuin aiemmilla reissuilla. Kaunis satama, mutta oli tällä kertaa liian rauhatonta yöpymistä ajatellen.

Laitakarissa havainnoimme lintuja: haarapääskyjä, laulujoutsenpariskunta, merimetsoja, peippopariskunta.

Jatkoimme matkaa tuttuun Luvian Lankoorinnokan kalasatamaan. Täälläkin odotti melkoinen vilske. Sukellusporukka palasi mereltä hylkysukellusreissultaan ja pakkasi tavaroitaan, mitä riittikin runsain määrin. Uistelijoita tuli ja meni, koska melkein tuuleton ilma. Yksi venekunta mitä haastattelin oli jopa saanut mitan täyttävän lohenkin. Isompi kalastusalus palasi mereltä kotisatamaansa.

Luvia Lankoorinnokka, auringonlasku retkeilyauton vasemmanpuolen ikkunoista kuvattuna. Säppi taustalla.

Itä-Suomalainen yritys urakoi Säpin saareen Metsähallituksen toimeksiannosta uutta laituria, joten heidänkin kalustoaan oli paljon paikalla. Ensin näytti toivottomalta sopia porukkaan, mutta vaimon ehdotuksesta ajettiin aallonmurtajan edustalle syrjään. Vasemman puolen ikkunoista näkyi fantastinen auringonlasku, mistä jaksoin vielä ottaa kuvat ennen nukkumaanmenoa.

Illalla havainnoin Lankoorinnokassa kiikarilla vaimon kokatessa illallista: merihanhipariskunta, kirjosieppopariskunta pöntöllään, kalatiiroja, lapasorsa, meriharakka, tukkasotka, 6 silkkiuikkua pariutuneet, kyhmyjoutsenpariskunta, isokoskelopariskunta.

Auringonnousu Viasvedenlahdella retkeilyauton oikeanpuolen maakuutilan ikkunasta kuvattuna retkeilyautosta herätessä.

Raikkaassa meri-ilmassa hyvin nukutun yön jälkeen sallimme itsellemme herätyksen vasta kuuden maissa, koska kuvauspaikka oli heti auton vieressä. Satamassa oli muutaman tunnin rauhallista, ennenkuin Säpin laiturinrakentajat tulivat tavaroitaan lastaamaan.

Kirjosieppopariskunta pesänrakennuspuuhissa.

Kuvasin pitkään kirjosieppopariskunnan pesänrakennuspuuhiapuuhia pönttöön. Viasvedenlahti oli voimakkaaseen vastavaloon, joten sinne ei juuri päässyt kuvaamaan.

Säppi vasemmassa reunassa. Ulkomerelle on lyhyt matka.

Meri oli tyyni, joten pienemmilläkin veneillä kelpasi lähteä uistelemaan. Vasemman reunan Säpin jälkeen länteen mennessä seuraava paikka on Ruotsin rannikko.

Vietimme keskipäivän siestaa lämmöstä ja auringosta nauttien, luonnon ääniä kuunnellen ja sataman tohinaa seuraten. Aamun lintuhavainnot Lankoorinnokasta: haahkakoiras, haarapääskypariskunta, harmaalokkipariskunta, isokoskelopariskuntia, kalatiirapariskunta, kirjosieppopariskunta, kuikka, kyhmyjoutsenia, merihanhipariskuntia, merilokki, merimetsoja, mustarastas, naurulokkipariskunta, punajalkaviklo, punarinta, sepelkyyhky, silkkiuikkupariskuntia, sinisorsia, rantasipi, telkkäpariskunta, tiltaltti, tukkasotkapariskunta.

Pori

Yyterin lietteiden Huhtalanraitin parkkipaikalle ajoimme ajatuksena piipahtaa viereisessä Langouran lintutornissa Riitsaranlahtea tutkailemassa. Juuri kun pääsimme paikalle, niin alkoi rankka sadekuuro. Jäimmekin sitten retkeilyautoon kahvihetkelle ja taisimme päivälevollekkin käydä.

Lampiviklo Levon lammilla bongattuna.

Levon lammille suuntasimme, koska siellä oli nähty mm. Lampiviklo, minkä sainkin kuvattua. Lampiviklo oli meille suomielis. Levon lammilta pääsee kuvaamaan, joko lintutornilta, tai kivasti ison tien viereiseltä kävelytieltä. Tämä onkin oikein citybongaajan ihannepaikka. Kuvasin tällä kertaa kävelytieltä lammen lintuja.

Punakuiri

Kuvasin punakuirin millä oli erikoinen nokka. Liekö lievä epämuodostelma yläosan tyviosassa? Vaimo jäi Merisatamantien varteen autoon, mistä näki myös hyvin lammen linnut. Radiopuhelimella ilmoitin lajeja ja vaimo kirjasi ne autossa vihkoonsa.

Kuvassa ainakin kuovisirri, lapinsirri, suokukko, suosirri ja tylli. Jätetään kuvan katsojan riemuksi löytää mahdollisesti lisää lajeja.

Kuovisrriäkin olemme pitkään Suomesta jahdanneet ja nyt sain senkin kuvattua. Kuovisirri oli meille suomielis. Kuvasin sitä ruovikossa ja lentoonlähtevässä parvessa. Levon lammet olikin meille antoisa tällä kertaa kahden suomieliksen kera.

Levon lammilla kuvasin ja havainnoimme lintulajeja: harmaahaikara, kalatiira, kuovisirri, lampiviklo, lapinsirri, liro, meriharakka, naurulokki, nokikana, pikkulokki, punajalkaviklo, punakuiri, rantasipi, silkkiuikku, suokukko, suosirri, taivaanvuohi, tavi, tylli.

Merihanhi

Kirrinsannan tehtaan altailla kävimme bongaamassa siellä nähtyä sitruunavästäräkkiä. Jo hiukan väsyneenä, mutta intoa piukeana nappasin ison kameran jalustoineen ja vielä kiikarit kaulaan. Lähdin puolijuoksua puolen kilometrin päähän, missä lintu oli nähty. Vajaan tunnin tähyilin umpeen kasvanutta tehtaan allasta ja siinä kasvavaa pikku koivikkoa, mutta sitruunavästäräkkiä en löytänyt.

Kirrinsannan tehtaan altailla havainnoin ja kuvasin: merihanhia, silkkiuikkuja, telkkiä.

Harmaahaikarat Surffirannan edustalla.

Surffirannalle suuntasimme illaksi ja yöksi. Paikkaan, joka on aiemmin ollut suosikkipaikkamme. Paikalla oli lisäksemme kaksi matkailuautoa. Suuntasin jälleen heti rantaa tutkimaan vaimon tehdessä illallista. Surffirannan lietteet olivat lähes tyhjiä linnuista. Vain yksi liro oli ruokailemassa rannalla.

Surffirannalta ja mereltä illalla kuvasin ja havainnoin: harmaahaikarapariskunta, liro, meriharakka, mustakurkku-uikkuja, mustalintuja, valkoposkihanhia.

Yksinäinen liro Surffirannan lietteellä ruokailemassa.

Yö sujui Surffirannalla muuten rauhallisesti, mutta yhdessä asuntoautossa vanhempi pariskunta piti kännibileitään ja soitti musiikkia kovalla iltamyöhään. Neljältä nousimme taas ylös ja viideltä olimme jo Surffirannalla tutussa paikassa kuvaamassa. Aamu oli pilvinen, eikä auringon valaisevia säteitä nyt saatu. Rannalla ruokaili vain jo illalla nähty liro.

Munakarin edustalla n. 2,5 km:n päässä oli isoja määriä lintuja, mutta kuvaajalle toivottoman kaukana. Lämpöväreily oli maltillista, joten kaukoputkella lajit näkyivät hyvin. Luoksemme tuli liikuntarajoitteinen mies kiikarin kanssa. Näytin hänelle pyynnöstään kaukoputkella lintuja, jotka olivat hänelle eliksiä. Hän oli linnuista kovasti tyytyväinen, mistä tuli itsellekkin hyvä mieli.

Surffirannalta aamulla kuvasin ja havainnoimme lintulajeja: alli, haahka, jouhisorsa n. 30 kpl, kirjosieppo, laulujoutsen, liro, meriharakka, mustakurkku-uikku, mustalintu satoja, naurulokki, tukkasotka, peippo, pilkkasiipi, silkkiuikku, telkkä, tukkakoskelo, västäräkki.

Liekö telkkäkin hakenut sitruunavästäräkkiä, kun kovasti kurkki alaspäin.

Kirrinsannalle lähdimme jälleen jahtaamaan sitruunavästäräkkiä. Tehtaan altaiden parkkipaikalla oli paljon autoja, joten kuvittelin linnun taas löytyneen. Vaimo jäi autoon ja harpoin taas välineineni paikalle. Porukkaa oli kymmenisen kappaletta, mutta lintua ei ollut kukaan nähnyt.

Puolentoista tunnin ajan ennen puolta päivää tähyilin lintua, mutta ei suostunut tälläkään kertaa näyttäytymään. Olipahan ainakin mukavaa juttuseuraa paikalla. Kirrinsannan tehtaan altailla kuvasin: harmaahaikara, kiuru, kurki, merihanhia, merimetsoja, pajusirkku, pensastasku, telkkä.

Hilskan saaren parkkipaikalle ajoimme varjoiseen paikkaan keskipäivän siestaa viettämään, ruokailemaan ja päikkäreille.

Reposaaren Junnilanjärvi osittain sumun verhoamana.

Reposaareen suuntasimme iltapäiväksi. Reposaaren rantakioskista ostimme jätskit. Kyselin samalla paikkaa missä voisi retkeilyauton vesisäiliön täyttää. Marina Merilokista löytyi septitankin tyhjennys-, ja vesisäiliön täyttöpaikka. Aika harvassa noita septitankin tyhjennyspaikkoja vaan on. Ajoimme kauniin ja idyllisen Reposaaren ympäri hissukseen.

Reposaaren lintuja: haarapääskyjä, isokoskelo, kivitasku, kottarainen, kyhmyjoutsen, meriharakka, mustarastas, naurulokki, valkoposkihanhia.

Ajokilometrejäkin oli jo tullut sen verran, että kävin tankkaamassa Yyterin huoltoasemalla tankin täyteen. Kulutus oli 10 l satasella.

Kokemäenjoen suistoaluetta.

Halssin pienvenesatamaan Kokemäenjoen suistoalueelle suuntasimme iIllaksi ja yöksi. Kokemäenjoen suistoalue on Suomen ja Pohjoismaiden laajin jokisuisto. Tuttu kaava jälleen. Vaimo laittaa retkeilyautossa illallista ja minä menen staijaamaan tällä kertaa vaan kiikarin kanssa, koska ajattelin aamulla suorittaa kuvauspuolen.

Paikalla oli paikallinen ”ammatilintustaijaaja” KH. Häneltä tuli hyviä näköhavaintovinkkejä, kiitos niistä. Näin kiikarilla mm. niittysuohaukan, mikä on meille suomihavaintoelis. Lintu oli niin kaukana, etten kameralla olisi hääppöistä kuvaa saanutkaan, mutta 18x suurentavalla vakaajakiikarilla sen hyvin löysin KH:n avittamana. Lyhyen aikaa, minkä kerkesin ennen illallista staijaamaan kiikarilla, havainnoin: haarapääsky, harmaahaikara, hiirihaukka, jalohaikara, kyhmyjoutsen, käki, laulujoutsen, merihanhi, niittysuohaukka, punasotka, ruskosuohaukka, satakieli.

Satakieli klo 4 aurigonnousun aikaan.

Halssi oli jälleen rauhallinen yöpymispaikka. Yöllä kun heräsin klo 2.30 kuulin luhtakanan äänen, mutta en jaksanut äänittää. Klo 4, kun jälleen heräsin kuulin kaunista satakielen laulua ja äänitin sen.

Halssi ja Kokemäenjoen suistoa.

Halssin aamu olikin sumuinen, joten vakavamman lintukuvauksen sai unohtaa. Nappasin pienemmän järkkäripaketin ja lähdin kiiruusti kalsareillani kuvaamaan muutaman kymmenen metrin päästä laiturilta sumuista maisemaa. Reissu venähtikin tunnin mittaiseksi ja taisin käydä kilometrin päässä kalsareillani kekkuloimassa ja kuvaamassa.

Harmaahaikara aamusumussa.

Otin kuitenkin sumun seasta joitakin lintukuvia. Sumuiset lintukuvat voivat olla onnistuessaan hienoja. Sumua ei ole kuitenkaan aina helppoa vangita kuvaan. Ääniä kuului viereisestä metsästä paljon, mutta kakofonia oli niin kova, että jäi tunnistamatta suurin osa, kun keskityin sumukuvaamiseen. Palattuani autolle vaimokin oli jo herännyt ja aamukahvi maistui kalsarireissun jälkeen hyvältä.

Yön ja aamun lintulajeja Halssissa: harmaahaikara, kaulushaikara Ä, kirjosieppo pesäpönttöllä, käpytikka ä rumm, laulujoutsen, luhtakana ä, merihanhi, merimetsoja, ruokokerttunen, satakieli Ä, silkkiuikku, telkkä, varis, västäräkki.

Kahdeksan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Sepänmäen pelloilla näimme 5 rusakkoa ja koirasfasaanin. 4 merihanhea teki ylilennon edestämme. Päätimme poiketa vielä Levon lammilla ennen kotimatkaa, kun kerran matkan varrella oli.

Keltavästäräkki

Levon lammmmella näin kauempaa kirkkaankeltaisen linnun. Nyt se sitruunavästäräkki on tuolla, ajattelin. Juoksujalkaa taas kameran ja jalustan kanssa menin paikalle kuvaamaan. Olikin kumminkin keltavästäräkki, kun kuvasta katsoin. Hieno lintu sekin.

Lapinsirrejä lietteellä ruokailemassa.

Levon lammella kuvasin ja havainnoimme: keltavästäräkkejä, naurulokkeja, lapinsirrejä, liroja, nokikana, pikkulokkeja, suokukkoja, tyllejä, valkoviklo.

Kirrinsannan tehtaan altailla päätin kuitenkin vielä viimeisen kerran poiketa sitruunavästäräkkiä jahtaamaan. Taas oli paljon porukkaa paikalla ja nyt lintu oli aamulla nähtykin. Meni kuitenkin taas tovi, eikä mitään näkynyt. Takaraivoon hiipi ajatus, että ei ollut minun lintuni tämä.

Sitruunavästäräkki

Paikalle tuli nuori mies isänsä kanssa. Tämä nuori mies löysi linnun kaukoputkella puskista ja sain sen kuvattua vihdoinkin. Meillä oli aiemmin vaan huono suttukuva kaislikon seasta, eikä nytkään kovin hyvää kuvaa tullut, etäisyydestä ja väreilystä johtuen. Parempi kuitenkin kuin aiemmin Yyterin lietteillä v. 2018 kuvattu. Kovaa hommaa joskus tämä lintukuvauskin on. Kolmena päivänä kävin tätä jahtaamassa, ennenkuin tärppäsi.

Sinirinta laulamassa täysin rinnoin.

Kuin kirsikkana kakun päälle täältä oli löydetty sinirinta, minkä sain myös laulavana kuvattua. Sinirinta oli elis meille. Vaimo jäi autoon kokkaamaan päivällistä. Oli hieno palata altailta hyvien lintu-uutisten kera, kun vaimon laittama aina maukas ruoka odotti valmiina retkeilyautossa. Lintuhavainnot ja kuvatut Kirrisannan tehtaan altailta: keltavästäräkki, pajusirkku, ruokokerttunen, sinirinta, sitruunavästäräkki.

Reissu oli onnistunut. Uusia lintupaikkoja nähtiin ja koettiin. Lintulajeja kuvasin ja havainnoimme 91 kpl. Uusia kuvattuja globaali eliksiä meille tuli 3 kpl ( kyhmyhaahka, pikkukajava, sinirinta ), uusia suomikuvaeliksiä tuli 2 kpl ( kuovisirri, lampiviklo) ja suomihavaintoelis 1 kpl ( niittysuohaukka ).

Reissussa vierähti viikko. Tuhansien raw kuvien jälkikäsittelyssä ja tämä blogijuttu lopuksi menikin sitten kuukauden päivät. Joka päivä vähintään puoli päivää tehden.

Lue myös 2021 reissu länsi- ja etelärannikolle.

Kiitoksia Esarent:lle hyvästä ja uudesta retkeilyautosta. Kiitoksia myös reippaalle vaimolle hyvästä kirjanpidosta, ”sissireissun” jaksamisesta ja maukkaista ruuista.

Lintujen rekiretki Joulumaahan

Ohessa tarinaa lintujen rekiretkestä Joulumaahan. Päästäksesi tunnelmaan klikkaa ao. laulunlurittelu soimaan ja katsele kuvat läpi.

Juokse porosein by tonttumuori. Sanat Olli Berg-Vuorinen ( 1842 – 1917 ) Suomalainen kansansävelmä.

Saisikohan Joulupukki kyytiläisiä rekiretkelle Joulumaahan?
En taida uskaltaa, miettii pikkuvarpunen.
Olisikohan pukilla evästä meille mukana, miettii talitiainen?
Voisin kyllä tykätä rekiajelusta, miettii sinitiainen.
Mahdutaanko me molemmat kyytiin, miettivät sini- ja talitiainen.
Joko mennään, sanoo sinitiainen.
Mennään vaan, sanoo talitiainen.
Hei, voinko tulla kuokkimaan lintujen rekiretkelle, tokaisee orava.
Nyt on kyllä liikaa tungosta kiljuvat talitiaiset.
Tälläin pitää kyydissä olla turvallisesti, sanoo talitiainen.
Ei huolita lintuja mukaan, sanoo orava.
Löytyihän sitä lunta, niin reki luistaa paremmin ja matka joutuu.

Hauskaa Joulua toivovat talvilinnut!

Länsi- ja etelärannikon lintuja

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto.

Syyskuussa 2020 lähdimme vaimoni kanssa viikon mittaiselle linturetkelle. Vihdoin löysimme vapaan retkeilyauton kesän kotimaan huippu matkailusesongin jälkeen ja vieläpä lyhyellä varoitusajalla.

Fiat Weinsberg Carabus 601 Fire

Vuokrasimme viikoksi Matkailuautorenting.com:sta Fiat Weinsberg Carabus 601 Fire  vm. 2019 retkeilyauton. Meillä on ollut jo muutaman kerran vuokralla isompi matkailuauto ja halusimme kokeilla pienempää ja ketterämpää retkeilyautoa.

Laulujoutsenparvi ruokailemassa Mutilahden pellolla.

Ajoimme Kokemäenjoen pohjoispuolta kohti länsirannikkoa aurinkoisessa syysilmassa. Matkalla näkyi ihmeen vähän lintuja. Näimme matkalla muutamia närhiä, laulujoutsenia pelloilla ja n. 80 yksilön etelään muuttava kurkiparven.

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto

Rusakko pinkaisee karkuun Mutilahdella.

Metsäisellä Mutilahdentiellä näimme tiellä pyyn joka lehahti metsään edestämme. Pellolla näimme 26 laulujoutsenta evästä tankkaamassa. 40 kpl sepelkyyhkyparvi lensi ylitsemme. Rusakko kiihdytteli automme vieressä voittaen meidät helposti.

Sepelkyyhkyparvi

Saavuimme Mutilahden lintutornille Puurijärven ja Isosuon kansallispuistoon ennen klo 19. Saimme retkeilyauton parkkiin tornin lähelle. Alkoi jo hämärtämään, joten lähdimme kiiruusti viereiselle lintutornille.

Puurijärvi pohjoiseen.

Tornilta avautui hieno näkymä Puurijärvelle pohjoisen suuntaan. Hämärsi jo voimakkaasti, joten valokuvaaminen oli haastavaa. Jatkuvasti lensi ylitsemme pimenevässä illassa isoja pikkulintuparvia, hanhiparvia, kurkiparvia ja laulujoutsenia. Havaitsemiamme lajeja ja jotain kuvasinkin: hömötiainen, isokoskelo, järripeippo, kottarainen, kurki, laulujoutsen, metsähanhi, nokikana, sepelkyyhky, sinisorsa.

Retkeilyautossa kaikki tarvittava löytyy.

Yövyimme täällä eksoottisessa ympäristössä ja täydellisessä pimeydessä. Mutta hiljaista ei ollut, koska hanhet, kurjet yms. pitivät kovaa metakkaa ympäristössä koko ajan. Iltatoimien jälkeen uni tuli nopeasti ja nukuimme makoisasti lämpöisessä retkeilyautossa. Jääkaapin ja lämmityslaitteen hurinat alkuun häiritsivät hiukan, mutta niihinkin totuttiin.

Harmaahaikara

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme pirteänä kuuden maissa. Aamupalaa syödessä seurailin, kun kaksi punarintaa kirmaili lähipuskissa. Aamutoimien jälkeen siirryimme jälleen klo 8 jälkeen viereiselle Mutilahden lintutornille staijaamaan ja kuvaamaan. Näin myöhään syksyllä on kuvaajalle armollisempaa kun aurinko nousee vasta niin myöhään, että ei tarvitse yöllä neljältä herätä.

Laulujoutsen

Nyt olikin Puurijärvellä erilainen meininki kuin illalla. Valoakin oli jo kuvaukseen nippanappa ja linnut olivat yhtä pirteänä kuin mekin. Tornissa oli jo yksi paikallinen pitkän linjan ammattitaitoinen lintuharrastaja. Saimme häneltä arvokasta tietoa Sastamalan linnuista ja olosuhteista. Kiitos siitä!

Ruskosuohaukka saalistuslennolla aamutuimaan.

Vietimme hienossa aamumaisemassa tornilla aikaa 2,5 h. Havaitsimme lintulajeja: haapana, haarapääsky, harmaahaikara, hömötiainen, kiuru, kurki, käpytikka, laulujoutsen, mesähanhi, nokikana, närhi, ruskosuohaukka, sepelkyyhky, sinitiainen.

Sinisuohaukka

Kahvitteluhetken jälkeen retkeilyautossa jatkoimme matkaa. Villiläntieltä Sastamalan Honkolassa havaitsimme sinisuohaukan saalistamassa pellon yläpuolella. Retkeilyautossa istutaan korkeammalla kuin henkilöautossa, joten ikkunasta oli hyvä kuvata saalistavaa sinisuohaukkaa, joka saikin saalista.

Laitila

Ajatuksenamme oli aloittaa rannikkoreissu Porista ja siitä etelään. Tiesin kuitenkin ennakkoon, että Laitilassa oli ollut muutaman päivän harvinainen Tundravikla. Keskustelimme siitä Mutilahden tornilla Sastamalan lintumiehen kanssa. Hän lähettikin minulle viestin, että Laitilan Tundravikla oli edelleen paikalla. Kiitos kaunis!

Muutimme lennossa suunnitelmaa ja ajoimme Laitilaan. Ajoimme retkeilyauton Valkojärven Vasikkahangas:n pellon reunaan parkkiin ja kävelimme muutamia satoja metrejä peltotietä. Näimme muutaman staijarin kaukoputkeen tiirailemassa, joten liityimme porukkaan. Hyvin maastoutuva pieni lintu oli todella vaikea löytää isolta peltoaukealta, vaikka tiesin, että siellä se on.

Tundrakurmitsa vasemmalla ja tundravikla oikealla kiistelevät madosta.

Lopulta löysin sen ja kuvasin useiden satojen metrien päässä olevaa pientä ja harvinaista tundraviklaa. Kuvasin 7DII:lla ja 600 mm objektiivilla. 1,4x jatkeenkin olisi jo voinut vaihtaa, mutta lintu oli niin vaikea löytää, että halusin pitää sen putkessa hallinnassa. Tundravikla oli elis meille, joten mieli oli korkealla ja läpsäytimme perinteiset släpärit.

Tundrakurmitsa löysi madon.

Tundrakurmitsa hengaili lähes koko ajan tundraviklan kanssa. Kun tundravikla sai madon, jonka näin sen saavankin 5 kertaa, niin tundrakurmitsa yritti usein ryöstää madon itselleen. Tosin näin myös tundrakurmitsan saavan madon ihan itsekin. Pellolta löytyi myös tylli.

Söimme pellonreunassa retkeilyautossa vaimon kokkaaman lounaan. Emme lähteneet enää Poriin päin, kun jo näin etelään oli tultu. Sen sijaan lähdimme kohti Mynämäen Mietoistenlahtea.

Mynämäki

Kurkiaura muuttomatkalla etelään.

Kivikyläntiellä Mynämäessä näimme jalohaukan, keltavästäräkkiparven ja komean kurkiauran matkalla kohti etelää.

Mietoistenlahden opastetaulu parkkipaikalla kuvattuna.

Vähän ennen iltaseitsemää saavuimme Mietoistenlahden hyvin hoidetulle parkkipaikalle. Parkkipaikka oli siisti, hyvät opastetaulut ja siistit ulkovessat. Roskapönttöjä ei ollut, mutta ei ollut roskiakaan. Lintuharrastajat ovat siistiä porukkaa ja vievät roskat mennessään, niinkuin kuuluukin.

Koska kello oli taas niin paljon, että kohta tulisi pimeä, lähdimme välittömästi varusteiden kanssa kohti Vasikkahaan lintutornia. Tavaraa oli kuin armeijan pitkällä tst marssilla. Meidän marssimme oli n. puoli kilometriä lintutornille.

Mietoistenlahti kuvattuna Vasikkahaan lintutornista illan hämyssä.
Pieni otos Mietoistenlahden linnuista. Kuvassa valkoposkihanhia.

Torni oli korkea ja näky Mietoistenlahdelle oli mykistävä. Tuhatmäärin mm. kurkia, merihanhia, metsähanhia ja valkoposkihanhia. Lintuja laskeutui koko ajan enemmän kuin lentokoneita maailman vilkkaillemmallekkaan lentokentälle.

Aurinko loihe viime säteensä enää kuuhun jättäen meidät alkavan pimeyden syleilyyn.

Palasimme retkeilyautolle ja söimme maukkaan illallisen. Mietoistenlahden parkkipaikalla saimme viettää rauhallisen yön. Retkeilyauton hurinoihinkin alkoi jo tottua.

Aamunäkymä lounaaseen Vasikkahaan lintutornilta.

Olimme klo 9 jälkeen taas kuvaamassa Vasikkahaan korkeassa tornissa hienossa ja kirkkaassa aamussa.

Muuttohaukka aamun saalistuslennolla.

Eipä mennyt aikaakaan, kun haukka ilmestyi näköpiiriin. Kuvasin sitä kuin Rokka näreikössä. Jee, se olikin muuttohaukka. Elis heti aamutuimaan ensimmäisenä. Olen tuota jahdannutkin jo monta vuotta.

Muuttohaukka ajaa tavia takaa 600 m:n päässä.

Myhemmin kuvasin kaukaa n. 600 m:n päästä, kun muuttohaukka jahtasi tavia, joka sukelsi piiloon. Tavi pullahti sitten pintaan ja lähti karkuun muuttohaukka perässään. Menivät perätoukuria kaislikkoisen saarekkeen taakse, joten en nähnyt lopputulosta.

Ruskosuohaukka ja kaksi muuttohaukkaa 600 m:n päässä kuvattuna.

Sitten tuli toinenkin muuttohaukka paikalle ja ne kisailivat keskenään pitkään. Lopulta tuli ruskosuohaukkakin samaan hässäkkään rähisemään muuttohaukoille. Oli siinä säpinää kerrakseen.

Merikotka säikyttelee hanhiparvia.

Merikotka taisi tehdä kolme kertaa majesteetillisen ylilennon kuin mahtaillakseen ja nauttiakseen, kun valtaisat hanhiparvet säikähtivät ja nousivat lentoon. Palasivat kuitenkin kohta aina takaisin. Mielenkiintoista oli, että hanhet eivät kuitenkaan säikkyneet haukkoja.

Tiibetinhanhi yksinäisenä lajinsa edustajana suuressa hanhimassassa.

Meillä oli ennakkotietoa, että tiibetinhanhi saattaisi olla paikalla. Lintua haettiin valtavasta hanhimassasta purukalla koko aamun kiikareilla, kaukoputkilla ja kameroilla. Kerran se luultiin jo löytyneen, mutta hukkui taas, tai sitten oli näköharha. Lopulta, kun olimme jo poislähdössä, tiibetinhanhi löytyi läheltä rantaa. Tiibetinhanhi oli elis meille.

Mietoistenlahdella havainnoimme ja kuvasimme: haapana, haarapääsky, korppi, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, merihanhi, merikotka, muuttohaukka, nokikana, närhi, palokärki, peippo, piekana, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, suokukko, tavi, tiibetinhanhi, taigametsähanhi, tundrametsähanhi, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi, varis.

Parkkipaikalla söimme retkeilyautossa ansaittua lounasta loistavan lintuaamupäivän ja kahden eliksen jälkeen.

Jatkoimme matkaa kohti etelää kauniissa auringonpaisteessa. Joku Vasikkahaan lintutornilla vinkkasi, että Raisionlahden lintutorni olisi hyvä paikka. Ajoimme E18 tietä lähes tornin viereen, mutta maps ei osannut opastaa pikkutielle, mistä pääsee tornille. E18 tielle ei voinut pysähtyä saati parkkeerata. En alkanut säätämään enempää, vaan jatkoimme matkaa.

Kesäiset kulkupelini. Vastaavalla kuin kuvassa vasemalla kawasaki 900cc Z1:llä museopyörälläni olin -70 luvulla Artukaisten tai Ruissalon ajoissa.

Seuraavaksi suunnistimme kohti Ruissaloa ja Marjaniemen lintutornia. Torni löytyi, mutta ei löytynyt isolle retkeilyautolle sopivaa parkkipaikkaa. Ajoin Ruissalon länsikärkeen katsellen samalla sopivaa yöpymispaikkaa. Muistelin ajaessa, kun olin täälläpäin kuvan kaltaisella moottoripyörälläni ( kawasaki 900cc Z1 ) TT-kilpailussa katsojana joskus -70 luvun alkupuolella.

Sopivaa yöpymispaikkaa ei löytynyt. Länsikärjessä olisi ollut Ruissalo Camping, mutta emme halunneet sinne mennä. Jatkoimme seuraavaksi kohti Paimionlahtea ja siellä olevaa lintutornia. Löysin perille ja edessä oli avattava puomi, joka ei ollut lukossa. Avasin sen ja saavuimme perille idyllisen näköiseen paikkaan, missä oli venesatama ja lintutorni vieressä.

Vaimo alkoi valmistamaan illallista ja menin sillävälin katsastamaan lintutornia. Paikalla oli nuivan oloinen lintuharrastaja, joka oli hämmästyneen näköinen, kun saavuin paikalle. Hän antoi ymmärtää, että torni on vain paikallisten lintuharrastajien käytössä. Ymmärsin yskän, että en ollut toivottu vieras, eikä venesatamassakaan saanut hänen mukaansa olla kuin luvalla.

Ensimmäistä kertaa törmäsin lintutorniin, missä ei saanutkaan olla? Vaimolla oli pihvin paisto kesken, mutta lähdimme pois, koska oli vaarana, että portti lukitaan ja jäämme jumiin. Suuntasin kohti Salon Halikonlahtea n. 35 km:n päähän, mikä oli meille entuudestaan tuttu paikka. Vaimo istui asuintilan penkillä turvavöissä ja piti pihvipannusta kiinni toisella kädellä.

Salo Viurilanlahti

Salo Viurilanlahti.

Saavuimme n. klo 20 hujakoilla Salon Viurilanlahden jo pimeälle rannalle yleiselle parkkipaikalle. Vaimo paistoi pihvit loppuun ja hyvää tuli, vaikka vähän joutui säätämään. Jäimme tähän yöksi, koska vieressä oli pari lintutornia. Saimme jälleen viettää rauhallisen yön, vaikka alkuillasta autoja kävikin rannalla pyörimässä.

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen syksyiseen aamusumuun.

Aamutoimien jälkeen suuntasimme sumun hälvennyttyä klo 10 huudeilla aurinkoisessa ilmassa kohti lintutorni Timalia. Tornista oli hyvä näkyväisyys Viurilanlahden luonnonsuojelualueelle.

Näkymä lintutorni Timalista Salon Viurilanlahdelle.

Tornin edessä ja kuvassa oikealla olevalla lietteellä oli mukavasti lintuja.

Metsä– ja valkoposkihanhia.
Fasaani lymyää puskassa.

Vaimo löysi tarkoilla silmillään ilman kiikareita lähipuskista fasaanin lymyilemästä. Puskakuvaus oksien ja lehtien sekaan on aina haastavaa. Canonin pistetarkennuksella sain kuitenkin hyvän kuvan oksien ja lehtien seasta.

Kuvasimme ja havainnoimme Timalitornilta tunnin verran ja näimme: fasaani, haapana, harmaahaikara, jouhisorsa, lapasorsa, laulujoutsen, merihanhi, metsähanhi, mustarastas, närhi, palokärki, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi. Söimme lounaan retkeilyautossa kauniilla merenrannalla ennen lähtöä.

Karjaa

Hiirihaukka

Puolenpäivän jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Raaseporin Karjaata. Matkalla näimme tuulihaukan lekuttelevan pellon päällä. Saavuimme Karjaan Jäteaseman ympäristöön. Vaimo huomasi hiirihaukan tuijottavan puussa. Käpytikkakin nakutti viereisessä kelossa.

Varpushaukka illan saalistuslennolla.

Löysimme itsemme Timmersmanvägeniltä, joka oli noin puolen km päässä jäteasemasta. Paikalla oli muutama muukin lintuharrastaja. Täällä oli nähty aiempina päivinä harvinainen käärmekotka. Vietimme paikalla 5,5 h, mutta emme nähneet käärmekotkaa. Kaukoputkimies näki kaukana jonkun ison linnun roikottavan jaloissaan jotain pitkää narua tai vastaavaa. En kerennyt paikalle kuvaa ottamaan, joten havainto jäi epäselväksi.

Timpurintie Karjaa.

Havaintomme Karjaan Timmersmanvägeniltä: hemppo, hiirihaukka, käpytikka, palokärki, varpushaukka, västäräkki, vihervarpunen.

Hanko

Hanko Vedagrundet illan hämyssä.

Illansuussa lähdimme ajamaan kohti Hankoa. Saimme parilta lintuharrastajalta vinkkejä staiji- ja yöpymispaikoista. Suuntasimme Vedagrundet:n. Paikalla oli pieni vene- ja uimaranta. Vinkki osoittautui loistavaksi yöpymispaikaksi.

Retkeilyauto merinäköalalla.

Yö sujui taas rauhallisesti retkeilyautossa ”middle of nowhere”. Yön pimeys ja hiljaisuus saattaisi jopa alkaa oudompaa pelottamaan. Oli hieno herätä merinäköalaan.

Kulorastas sumuisessa aamussa.

Vaimo lähti heti heräämisen jälkeen kallioille ihailemaan maisemia. Hän löysi kaksi kulorastasta kujertamasta puun latvasta. Hän myös kuuli oudon ääntelyn kaislikosta. Äänitin sen ja tunnistimme sen luhtahuitiksi. Kuulimme vielä toisenkin luhtahuitin äänen.

Panoraama Vedagrunetista kaakkoon.

Staijasimme ja kuvasimme pari tuntia hienossa auringon paisteessa. Merellä oli kuitenkin vielä usvaa ja sumua haitaten kuvaamista.

Kyhmyjoutsen aamuvalossa kauempana merellä.

Merellä kauempana kellutteli sorsalintuja sankoin joukoin. Oli sumuista ja olivat niin kaukana, että tunnistaminen oli epävarmaa. Vaimo löysi teerenpapanoita rantakalliolta.

Tundrakurmitsa hakee syötävää rantahietikolta.

Vaimon laittaessa ruokaa lähdin kävelemään rantaa pitkin länteen päin. Pari tundrakurmitsaa ruokaili hienolla hiekkarannalla. Kuvailin niitä tovin häiritsemättä ja riittävän kaukaa.

Sinisorsat lähtivät ”kohti Lontoon sumua” kyhmyjoutsenten seasta.

Merellä voi sumu yllättää hetkessä. Niin nytkin, kun ensin oli aurinkoista ja yhtäkkiä oli taas tienoo sumussa. Vedagrunetissa kuvattiin ja havainnoitiin: harmaahaikara, harmaalokki, jalohaikara, kulorastas, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, luhtahuitti, merilokki, närhi, naurulokki, palokärki, sinisorsa, tundrakurmitsa, västäräkki.

Kobbenista itäänpäin kuvattuna. Lintujakin kelluttelee sankoin joukoin taustalla.

Jatkoimme matkaa hiukan Hankoon päin ja poikkesimme Kobbeniin. Täällä on myös pieni pienvenesatama. Perillä oli hieno kalliomuodostelma, mistä on hyvä staijata ja kuvata merelle.

Varpushaukka

Poislähtiessä Kobbenin tiellä kuvasin varpushaukan puussa väijymässä. Kobbenissa kuvasimme ja havainnoimme: kyhmyjoutsen, merimetso, naurulokki, sinisuohaukka, varpushaukka.

Ajoimme Täktomintietä Hankoon. Ajatuksena oli käydä Manner-Suomen eteläisemmässä kohdassa Hankoniemessä. Auto olisi pitänyt kuitenkin jättää niin kauas, että kävelyä tulisi 3,5 km suuntaansa. Mikä sinänsä ei olisi ollut mahdotonta, mutta emme halunneet painavien varusteiden kanssa tällä kertaa sinne mennä. Kurvailimme hiukan kaupungilla, mutta aika hiljaista oli näin syksyllä.

Jatkoimme matkaa kohti itää. Koska reittimme kulki jälleen Karjaan ohi, päätimme käydä vielä kerran katsomassa olisiko käärmekotka nyt paikalla. Karjaan ABC:llä saimme tyhjennettyä retkeilyauton septitankin, mikä on hyvää palvelua matkailijoille.

Karjaan Jäteaseman kupeessa joku villiviini oli syvänpuneisessa ruskan värissä.

Ajoimme tällä kertaa Karjaan Jäteaseman pääportin viereen parkkiin. Kävelimme jäteaseman itäreunaa metsää pitkin avoimen kallion päälle. Staijasimme tunnin verran. Emme kuitenkaan tälläkään kertaa nähneet käärmekotkaa. Sensijaan näimme: lokkeja, käpytikka, närhi, variksia.

Inkoo Kopparnäs

Lähdimme kiiruusti kohti seuraavaa yöpymispaikkaa, koska pian alkoi hämärää pukkaamaan. Saavuimme hämärän hyssyssä Inkoon Kopparnäs:n luonnonsuojelualueelle. Laitoin retkeilyauton parkkiin vralliselle parkkipaikalle. Vaimo jäi autoon kokkaamaan illallista. Kävin pikaisesti niemenkärjessä tutkimassa paikan, joka osoittautui upeaksi, kallioiseksi retkeilypaikaksi.

Inkoo Kopparnäs etelään päin.

Yö sujui jälleen rauhallisesti. Klo 9 jälkeen sumun hälvettyä olimme jälleen terhakkaana hienon kallion päällä luontoa tarkkailemassa.

Kyhmyjoutsenet Märagrundetin luodolla.

Nautimme 2,5 h Suomen kauniista meriluonnosta ja jonkin verran oli lintujakin. Näimme lintulajeja: harmaahaikara, harmaalokki, isokoskelo, kalalokki, kyhmyjoutsen, merimetso, silkkiuikku, telkkä, valkoposkihanhi, varis, vihervarpunen, västäräkki.

Helsinki – Porvoo

Yöpyminen kadun reunassa merisataman kupeessa.

Matkamme jatkui kohti itää kauniissa ja aurinkoisessa ilmassa. Tiet suurenivat ja paranivat kohti Helsinkiä mennessä. Lauttasaaren silloilla näimme kahden merikotkan kisailevan keskenään. Liekö olleet Viikin onnistuneen pesinnän jälkeläisiä?

Saavuimme Porvooseen mitä kauneimmassa aurinkoisesa syysilmassa. Pysäköin retkeilyauton kaupungin keskustan tuntumaan Porvoonjoen kupeeseen. Nautimme aamukahvit autossa ja tutustuimme kävellen kaupunkiin.

Näkymä Porvoonjokea pohjoiseen.

Porvoo osoittautui kauniiksi, idylliseksi ja hyvin hoidetuksi pikkukaupungiksi. Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa, joka oli viehättävä paikka pikku putiikkeineen. Vaimokin pääsi ihastelemaan kädentaitajien taidonnäytteitä.

Porvoo osoittaui tällä kertaa lintuköyhäksi paikaksi. Emme kyllä tosin paikallisissa lintutorneissa käyneetkään. Ajelin pikkuteitä paikallisilla peltoalueilla, mutta emme nähneet naakkoja kummempaa.

Ajelimme loppureissun pikkuteitä pitkin kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa kotiinpäin, mutta linnut olivat tosi vähissä. Retkeilyautolla oli kiva pysähtyä kahvittelemaan, syömään ja yöpymään silloin kun huvittaa. Tavaraakin saa kuskattua ( liikaakin ) mukana enemmän kuin henkilöautossa.

Retkeilyauto osoittautui tälläisessä linturetkeilyssä huomattavasti näppärämmäksi ja sopivammaksi meille kuin isompi asuntoauto. Suunitelmia oli myös helppo muuttaa matkan varrella, kun ei ollut yöpymispaikkoja valmiiksi varattuna.

Länsirannikko voitti tällä kertaa mennen tullen etelärannikon lintujen määrässä ja lajirunsaudessa. Lintulajeja näimme tällä syksyisellä reissuilla 60 kpl. Syksyllä linnut parveutuvat muuttomatkaa varten, joten suurelta osin on hiljaista, mutta sitten jossain, kuten Mynämäellä oli pilvin pimein lintuja.

Loppusiivous otti n. 1,5 h aikaa, joten ei näitä matkailu- tai retkeilyautoja ihan päiväksi kannattane vuokrata. Mutta tälläiseen viikon rundiin on vallan passeli. Kiitoksia taas vaimolle hyvästä reissu- ja lintukaverista. Viikko ahtaahkossa retkeilyautossa on hyvä parisuhdetesti kelle vaan.

Meri-Porin lintuja

Taas veri veti keväiselle linturetkelle Poriin 20-24.5.2020. Vuokrasimme vaimon kanssa asuntoauton Kangasalan EsaRent:stä. Ajatuksena oli kokeilla retkeilyautoa, mutta sitä emme tällä kertaa saaneet vuokralle.

Matkailuauton pakkaamisessa meni yllättävän paljon aikaa. Kun on tilaa, niin tavaraa otetaan enemmän mukaan. Turhaakin tavaraa varmuuden vuoksi tulee otettua paljon. Asuntoauton sisällä oli runsaasti hyllyjä, laatikoita ja lokerikoita. Jääkaapin ja pakastimen täytimme ruuilla. Pääsimme lähtemään vasta klo 19.30

Sastamala

Kauniissa aurinkoisessa kevätillassa ajelimme kohti Sastamalaa. Leiniälässä nuolihaukka saalisti iltapalaa. Isoa matkailuautoa ei niin vaan pysäytettykään kapean tien varteen, vaan piti löytää pysäkki. Haukka hävisi puiden taakse, kun vihdoin sain auton parkkiin. Paikalla pyöri enää kalatiiroja.

Vammalan jälkeen Kaukolassa pysähdyimme tutkimaan Kokemäenjokeen laskevaa Vaunujoen suuta. Kävelin Kaukolantieltä lähtevää pientä rantatietä kohti Vaunujokea pikkuhiljaa hämärtyvässä illassa.

Keltasirkku pusikossa.

Tutkailin tiiviisti puskia tien varressa toiveena löytää sinirinta. Kilometrin verran kävelin, mutta sinirintaa ei löytynyt. Puskakuvaus on erittäin haastavaa, kun valoa on yleensä vähän ja automaattitarkennus tarkentaa helposti väärään paikkaan. Paras on käyttää manuaalivalotusta ja -tarkennusta.

Täältä kuvasin ja havainnoin: keltasirkkuja, kurkipariskunta, laulujoutsenpariskunta, pajulintuja, pajusirkkupariskunta, rantasipipariskunta.

Hartolankoski

Alunperin ajattelimme ajaa suoraan Poriin. Kello oli kuitenkin jo melkein iltakymmenen, joten päätimme yöpyä jossain Kokemäenjoen varressa. Ajoin lähellä olevaan Hartolankosken kupeeseen parkkipaikalle. Tämä onkin matkailuauton valtti, kun suunnitelmia voi muuttaa lennosta ja yöpyä jossain sopivassa paikassa.

Autoa parkkeeratessa vaimo huomasi iltahämärässä taas isomman haukan langalla. Oli ehkä hiirihaukka. Ennenkuin sain auton sopivaan paikkaan, niin lintu hävisi horisonttiin. Tämä on selkeä haittapuoli henkilöautoon verrattuna. Kuvausvalmiuteen pääseminen kestää paljon kauemmin.

Iltapalan jälkeen uni tuli nopeasti asuntoauton hyvissä sängyissä ja raikkaassa ilmassa. Silloin kun ei ole 220 v jännitettä tarjolla, niin kaasulla hoituu jääkaappi, pakastelokero ja lämmitys. Liesi on aina kaasulla. Lisäksi valot, älylaitteiden ja kameroiden lataus tapahtuu auton lisäakuilla, jotka ovat erotetut starttiakusta.

Aamulla heräsimme klo 4 ilman herätyskelloa. Lintujen äänet ja valo hoitavat herätyksen. Matkailuautossa saa kylläkin kaikki ikkunat hienosti pimennettyä, mutta jätin tuulilasin pimentämättä, koska on hienoa herätä aamuauringon säteisiin.

Tyrvään voimalaitos Hartolankoskessa Kokemäenjoella.

Pikaisen aamupalan jälkeen lähdimme tutkimaan voimalaitoksen alajuoksun pohjoispuolen rantaa.

Pienen matkaa kuljettuamme joen rantaa kuulimme hienon linnun lauluäänen. Emme sitä heti tunnistaneet. Tovin hakemisen jälkeen löysimme onneksi linnun puusta haastavassa vastavalossa. Äänen ja dokumenttikuvan perusteella tunnistimme linnun olevan viitakerttunen. Hienosti alkoi reissu, kun heti ensimmäisenä aamuna tuli kuvaelis!

Pajulintu Hartolankoski.

Kävelimme joen rannassa kauniissa kevätaamussa vajaat pari tuntia. Täältä kuvasin ja havainnoimme: haarapääskyjä, kurkia, meriharakoita, mustarastaita, rantasipi, räkättirastaita, silkkiuikkuja, telkkiä, tukkasotkapariskunta, pajulintuja, punatulkku, vihervarpunen, viitakerttunen.

Meri-Pori

Ulvilassa löytyi kiuruja pellolta. Seuraavaksi ajattelin ajaa Luvialle, mutta tiira lintupalvelusta huomasin, että Porin Reposaaren Junnilasta oli löydetty harvinainen tulipäähippiäinen. Suuntasin auton nokan siis sinne. Puolen päivän jälkeen saavuimme Reposaareen. Paikka ja tulipäähippiäinen oli helppo löytää, kun autoja ja porukkaa oli kuin markkinapaikalla.

Tulipäähippiäinen keskipäivän kovassa valossa.

Otin autolta mukaan kroppikennon ja lyhyemmän zoom objektiivin 2x jatkeella varustettuna ( 640 kinomilliä ). Tuolla on helpompi operoida käsivaralta, jos joutuu puskista kuvaamaan. Tunnin verran kuvasin tulipäähippiäistä korkealla oksistossa. Paikalla oli tulipäähippiäispariskunta ja olivat pesimäpuuhissa. Sain kuvattua rengastetun koiraan useaan otteeseen, mutta naarasta en saanut kuvattua.

Kävin autolta hakemassa pidemmän putken ja täyskennoisen kameran. Palasin kuvauspaikalle, mutta tämän jälkeen lintu ei enää suostunutkaan kuvattavaksi. Tulipäähippiäinen oli jälleen elis meille! Toinen elis samana päivänä. Kiitoksia linnun löytäjälle. Reposaaren Junnilassa kuvasin pajulinnun ja tulipäähippiäisen. Lisäksi nuolihaukka teki ylilennon.

Reposaari Kaupparanta.

Siirryimme Reposaaren Kaupparantaan, missä vaimo loihti maukkaan lounaan asuntoauton keittiössä. Tuuli oli melko kovaa, joten ulkona ei tehnyt mieli oleilla ylimääräistä. Täällä havainnoimme valkoposkihanhipariskunnan ja haarapääskyjä.

Reposaaresta poislähtiessä ennen Hilskan siltaa oli merihanhipariskunta. Poikkesin Hilskan lintutornilla. Oli kova tuuli ja keskipäivä, joten linnut olivat vähissä. Vaimo odotti autossa ja radiopuhelimella viestittelin ”kirjanpitäjälle” mitä näkyy. Havainnoin: haarapääskyjä, harmaahaikara, koirastelkkä, pajulintuja, tukkasotkapariskunta.

Surffiranta

Siirryimme Porin Herrainpäivien Surffirannalle. Täällä oli muutama muukin asuntoauto. Koronatilanteesta johtuen asuntoautoja näkyi selvästi enemmän kuin aiempina vuosina tähän aikaan.

Kalatiirat ja virvelöijä kalastavat illan hämyssä.

Päätimme yöpyä täällä, koska tämä on ollut aiemmin hyvä aamukuvauspaikka. Vaimon laittaessa illallista kävelin rannalla ja kiikaroin: kalatiiroja, laulujoutsenpariskunta, meriharakoita, pikkutylli, tavi, telkkiä.

Pikkutylli

Teimme vielä iltareippailun rannalla illallisen jälkeen, jolloin otin 600 mm:n 1,4x jatkeella ja 1DXII täyskärin mukaan. Iltahämärissä kuvasin vielä: kalatiira, meriharakoita, merimetso, pikkutylli, tavi. Mustarastas lauloi kauniisti viereisessä metsässä.

Surffiranta oli rauhallinen yöpymispaikka. Nukuimme jälleen hyvin ja heräsimme klo 4 auringonnousuun. Aamutoimien jälkeen olimme viereisellä Surffirannalla jo kuvaamassa, ennenkuin aurinko metsän takaa loihe ensisäteensä. Mustapääkerttu tervehti meitä laulullaan. Sakari Topelius mainitsi tämän linnun Sylvian Joululaulussa.

Naurulokki aamun ensi säteissä.
Meriharakat saapuvat ruokailemaan.

Merilintuja oli selvästi niukemmin kuin aiempina vuosina. Ilmeisesti johtui siitä, että meriveden korkeus oli +10 – 15 cm. Tällöin lietettä on vähemmän näkyvillä ja sitä kautta ruokaa on vähemmän.

Munakarinsäikkä 3 km:n päästä 840 kinomillillä kuvattuna.

Merilinnut siirtyvät Munakarinsäikälle, kun merivesi on korkealla. Siellä näkyikin kaukoputkella isoja lintumassoja. Mm. telkkiä oli laskettu n. 1300 kpl.

Lintumielessä ja eritoten merilintujen osalta Surffiranta ei ollut nyt parhaimmillaan, mutta hieno aamu kuitenkin. Surffirannalta kuvasin ja havainnoin: alleja, haapanoita, harmaahaikara, harmaalokki, kalalokki, kalatiiroja, käki, käpytikka, laulujoutsenpariskunta, meriharakkapariskunta, merilokki, merimetsoja, mustalintuja, mustapääkerttu, naurulokkeja, pajulintu, selkälokki, sepelkyyhky, sinisorsapariskunta, tavi, telkkiä, tukkakoskelopariskunta, varis, västarakki.

Pari tuntia kuvattuani erittäin hyvässä näkyvyydessä, oli aika siirtyä ansaitulle aamukahville asuntoautolle. Lyhyet päikkärit olivat paikallaan aikaisille herääjille.

Mustarastas lauloi surumielistä säveltään.

Päätimme viettää keskipäivän siestaa edelleen Surffirannalla. Lähdimme pienelle kävelyretkelle kohti metsäistä niemeä, Kräsoorannokkaa.

Metsäkauris luuli olevansa puskan takana piilossa.
Viherpeippo lauloi keskipäivän kovassa valossa.

Lintujen liverrys oli korviahuumaava ja metsäinen reitti oli idyllinen. Takaisin tulimme rannan kautta.

Tunnistimme lintuja mm: haarapääskyjä, kirjosieppo, käki, laulurastas, mustapääkerttu, mustarastas, palokärki, punatulkku, rantasipi, valkoposkihanhia, viherpeippo, vihervarpunen, västäräkki.

Poislähtiessä piipahdimme tutkimassa golfkentän länsipuolella olevat pari nimetöntä pikkulampea. Täältä löytyi: nokikana, peippo, 3 telkkää, tukkakoskelopariskunta, tukkasotkapariskunta.

Liro huuteli nimeään.

Levonlammille pysähdyimme Mäntyluodontien varteen ja pikaisesti kurkkasin lampien lintutarjontaa. Täältä löytyi mm: haapana, harmaahaikarapariskunta, laulujoutsen 7 poikasensa kera, liropariskunta, nokikanoja 2 pariskuntaa, merihanhipariskunta, räystäspääskyjä, tavipariskunta, telkkä, 9 tukkasotkaa.

Jatkoimme matkaa kohti 1920-luvun lopulla rakennettua Porin Halssia, missä emme ole ennen käyneetkään. Isoniittu:ssa näimme 7 harmaahaikaraa lentävän kohti etelää. Pellolla viihtyi myös 12 töyhtöhyyppää.

Halssin veneranta.

Romanttiseen Halssiin saavuttuamme löysimme paikallisen ystävällisellä opastuksella viihtyisän pienen venerannan. Tämä paikka on Kokemäenjoen mereen laskevaa suistoaluetta. Matkailuautolla täytyy tarkkaan tietää mihin menee, koska jos joutuu umpiperään, niin voi olla haastavaa peruutella kapeita teitä pitkin.

Sinitiainen

Tulimme perille sopivasti, kun lämpöväreily alkoi jo hiukan hellittämään, joten pystytin jalustan kameroineen ja aloin kuvaamaan. Vaimo oli hetken seurana, mutta siirtyi pian asuntoautoon kokkaamaan illallista.

Paikalla pyöri uhanalainen punasotkapariskunta ja yksinäinen punasotkakoiras ( kuvassa ).
Kalatiira halusi mukaan veneretkelle.

Kuvattuani tunnin verran, siirryin asuntoautoon, koska en voinut vastustaa herkullista ruuantuoksua, joka levisi laiturille. Vaimon gourmee menu oli meheviä poronpaistisiivuja maukkaassa kastikkeessa, perunoiden, salaatin ja kylmän huurteisen kera. Ruoka oli tosi hyvää ja herkullista, kiitos siitä vaimolle.

Halssin edustan suistoa.

Kesää kohti mentäessä Halssin edustan suisto muuttu dramaattisesti. Maisema on täysin vihreää vesikasveista ja ainoastaan kapea veneura yhdistää Halssin Kokemäenjoen suistoon. Näin kertoi paikallinen virkistyskalastaja meille.

Piti vielä jatkaa matkaa asuntoautolla, mutta vatsa täynnä alkoi niin mukavasti ramaisemaan. Paikkakin oli rauhallinen, joten päätimme yöpyä täällä. Seurailin vielä, kun muutama virkistyskalastaja saapui iltakalasta. Luonnon ääniä kuunnellen oli hyvä vaipua pikkuhiljaa unten maille. Käki kukkui, kaulushaikara puhalteli tuubaansa ja laululinnut konsertoivat kilpaa.

Halssissa kuvasin ja havainnoimme: harmaahaikara, kalatiira, kaulushaikara, kyhmyjoutsen, laulujoutsen pesällä, laulurastas, merimetso, mustarastas, punasotka, ruokokerttunen, ruskosuohaukkapariskunta, sepelkyyhky, silkkiuikkuja, sinitiainen, sääksi, 12 telkkää.

Auringonnousu Halssissa.

Aamulla jälleen vakioherääminen klo 4 luonnon huumaavaan konserttiin ja nousevaan aurinkoon. Aamupalan jälkeen lähdimme pikaisesti kohti Huhtalaraittia.

Saavuimme tutulle Meri-Porin Huhtalanraitin parkkipaikalle. Olimme sen verran myöhässä klo 6.45, että parkkipaikalla oli jo muitakin. Tarkoituksena oli tällä kertaa kuvata pienempiä puskalintuja, joten otin mukaan vain kevyemmän kaluston, 7D2:n ja 70-200 f2.8 tuplajatkeella. Kiikari kulkee tietysti aina mukana.

Skidoo Safari 377

Ensimmäisenä meidät vastaanotti sepelkyyhky huhuillen langalla. Joku oli saapunut moottorikelkalla paikalle. Hyttysiä ei ollut metsäosuudella onneksi ainuttakaan.

Punajalkaviklo soidinlennolla.

Pysähdyimme Yyteri lietteet 1 lintutorniin klo 7.10. Näkyvyys oli loistava. Täältä kuvasin ja havainnoimme mm: jouhisorsia 3 kpl, kiuruja, lapintiira 2 kpl, merihanhi 4kpl, mustarastas, peippoja, punajalkavikloja, suokukkoja 2 kpl, tiltaltti, valkoposkihanhia 22 kpl, valkoviklo.

Ruokerttuset lauloivat ja säksättivät ahkerasti.

Jatkoimme matkaa kohti Sannannokkaa. Matkalla tähyilimme kovasti meriruokojen sekaan. Punajalkaviklot ja taivaanvuohet lensivät soidinlentoaan yläpuolellamme. Ruokokerttuset säksättivät iloisesti ruovikossa.

Ristisorsa

Sannannokan luontotornissa oli jo muutamia staijaajia. Linnut olivat vähissä +10 – 15 cm vedenkorkeudesta johtuen. Linnut olivat edelleen Munkarinsäikällä mihin oli linnuntietä matkaa n. 2,5 km. Katsoin pikaisesti 18×50 kiikarilla rannan tilanteen. Täältä havainnoin mm: laulujoutsenia 2 kpl, merimetsoja 6 kpl lennossa, ristisorsia 3 kpl, suosirri 2 kpl, töyhtöhyyppiä.

Pajusirkku pulleana

Siirryimme eteenpäin kohti Isosantaa. Matkalla kuvasin ja havainnoin: haapana lennossa huusi piuu, kaulushaikara, pajusirkkuja, satakieli lauloi kauniisti, ruokokerttusia.

Pyörähdin myös Isosanta 1 luontotornissa. Täällä oli tällä kertaa hiljaisempaa.

Pakurikääpä

Jatkoimme matkaa kohti Hathurua, missä emme ole ennen olleetkaan. Isosanta 1 luontotornin jälkeen loppuivat pitkospuut. Tähyilimme ahkerasti puskia sinirinnan toivossa, mutta tuloksetta. Sen sijaan löytyi pakurikääpä, jota jotkut käyttävät teenä ja luontaislääkintänä.

Saavuimme Hathurun luontotornille, joka oli keskellä ruovikkoa ja merta ei ollut näkyvissä. Juuri ennen tornia pölähti lehtokurppa lentoon, mutta kuvaa en kerennyt ottaa. Paikalle tuli pari muutakin staijaria kaukoputkineen, joten silmiä oli enemmän tarkkailuun. Ruovikosta kasvoi siellä täällä matalia puita, jotka tarjosivat levähdyspaikan linnuille.

Hahthuru oli idyllinen ja rauhallinen paikka. Täältä oli hyvä havainnoida joka ilmansuuntaan. Kello oli jo 8.30, joten lämpöväreily alkoi jo olla haittaavaa ja hyvät kuvat sai unohtaa.

Niittykirvinen

Tornissa kaukoputkimies Esa löysi erikoisen näköisen linnun, joka näytti niittykirviseltä, mutta alavatsa oli punertava. Kuvasin sen ja lähetin, myös Esalle tutkittavaksi. Molemmat tulimme siihen tulokseen, että se on kuitenkin niittykirvinen.

Sillävälin, kun kuvasin niittykirvistä, näki vaimo hirven koikkelehtimassa metsän reunassa.

Satakieli

Vaimo löysi tornista parin sadan metrin päästä laulavan satakielen. Yritin kuvata sitä tornista, siinä onnistumatta, koska oli vaan lyhyt objektiivi mukana. Myöhemmin poislähtiessä sain sen kuvattua polulta puun oksistossa. Satakieli on yleensä vaikea kuvattava. Meillekkin tämä oli kuvaelis.

Hernekerttu

Hathuru havainnot: hernekerttu, lehtokerttu, lehtokurppa, mustapääkerttu, mustarastas, kurki, pajulintu, pajusirkku, peippo, punakylkirastas, punavarpunen, niittykirvinen, satakieli.

Huhtalanraitin parkkipaikalle lietteiltä palatessa klo 11 maissa, porukkaa tuli vastaan kuin Vilkkilässä kissoja. Suosittu paikka tuntuu olevan. Joku rouva yritti lastenvaunujen kanssa tulla huonompaa metsäosuutta, mutta ei onnistunut.

Luvia

Päivälliselle ajoimme tuttuun Luvian Lankoorinnokan kalasatamaan. Vaimon kokatessa asuntovaunussa päivällistä staijasin kiikarilla Ruusnellinloukon lahtea. Nukuimme taas päikkärit asuntoauton loistavissa sängyissä.

Täältä löytyi puolenpäivän aikaan: isokoskelokoiras, merimetso 2 kpl lennossa, silkkiuikku 7 kpl, telkkä 6 kpl, tukkakoskelopariskunta 10 poikasensa kanssa, tukkasotka 3 kpl.

Emme kuitenkaan yöpyneet Lankoorinnokassa, vaan ajoimme illaksi Luvian Laitakarin satamaan. Ajoin asuntoauton taas siten, että nouseva aamuaurinko paistaa etuikkunasta sisään.

Räystäspääsky

Olemme olleet täällä ennenkin. Satama on hyvin hoidettu ja melko vilkas. Viihdetarjontaakin olisi ollut, mutta nyt korona aikaan kaikki paikat olivat suljettuina. Nyt ei ollut Tröömin lahden lintutarjonta kovinkaan runsasta. Peruskaavaa taas noudatettiin. Vaimo teki illallista ja minä kiikaroin lintuja. Kiikarilla löysin: haarapääskyjä, laulujoutsen, merihanhi 8 kpl lennossa, punavarpunen laulavana, räystäspääskyjä, silkkiuikku 2 kpl, tukkasotkapariskunta.

Haarapääsky vauhdissa. Kuvattu 1/500 s suljinajalla.

Teimme vielä illallisen jäkeen kävelyretken satamaan. Kuvasin pääskysiä iltahämärässä vain 1/500 s suljinajalla, mikä on melko haastavaa nopeille linnuille lennossa.

Auringonnousu Laitakarissa. Punertava taivas oli vain muutaman minuutin.

Nukuimme yömme jälleen hyvin klo 4 asti. Vaikka illalla tuntui satamassa olevan vilskettä, niin yö oli rauhallinen.

Punavarpunen aamuhämärässä ja suttukelissä.

Laitakarista lähtiessä alkoi hiukan vettä tihuuttelemaan. Kuvasin vielä aamuhämärässä punanvarpusesta dokumenttikuvan. Lintu jatkoi aamulla lauluaan siitä mihin illalla jäi. Peipot ja pajulinnut lauloivat myös ahkerasti. Laulujoutsenet ja lokit elämöivät riemukkaasti.

Luvialta lähtiessä Laitakarintien viereisellä pellolla oli 9 metsähanhea ruokailemassa. Ennen Luvian keskustaa Kuivalahdentien viereisellä pellolla ruokaili 34 merihanhea. Kettu kyttäsi ko. pellolla hanhia ja taustalta kuului teeren pulinaa.

Sastamala

Punarinta kähmyilee puskassa.

Ajoimme taas Sastamalan kautta, koska Kaukolassa oli havaittu pensassirkkalintu. Saavuimme paikalle puoli kahdeksan maissa. Kuulimme linnun äänen, mutta kuvaa emme siitä saaneet. Lintu oli meille uusi havainto. Puskassa lymyili myös punarinta ja punavarpunen lauloi kauniisti. Laulujoutsenet töräyttelivät rannassa.

Tikli Hartolankoskella.

Poikkesimme vielä Hartolankoskelle aamukahville. Kahvin juonnin lomassa kuvasin asuntoauton ikkunasta Tiklin ja haarapääskyn, joka haki pesäänsä muuraussavea. Silkkiuikkupariskunta oli kosioretkellä.

Haarapääsky pesänrakennuspuuhissa.

Nokian Eedenissä poikkesimme tauolla. Yhteensä n. 20 räystäs– ja haarapääskyä haki pesänrakennusainetta pienestä lätäköstä.

Ennen asuntoauton luovutusta tankkasin asuntoauton tankin dieseliä täyteen. Kulutus oli n. 12 l/100km. Tyhjensin harmaavesisäiliön ja septitankin. Tavaroiden tyhjentämiseen ja asuntoauton sisäsiivoukseen kului n. 2h.

Näimme hienoja maisemia, yövyimme viihtyisissä joki- ja merenrantapaikoissa omassa rauhassa. Löysimme 4 kpl uutta lajia ( elistä ) ja kuvasin niistä 3 kpl. Lintulajeja havainnoimme kaikkiaan 82 kpl eri lajia. Jos oikein lähtisi yrittämään, niin 100 lajia voisi mennä rikki tuollaisella reissulla Porissa.

Asuntoauto oli erittäin onnistunut ja käytännöllinen valinta tähän korona pandemia aikaan. Kangasalan EsaRent:stä vuokrasimme melkein uuden pari tuhatta ajetun asuntoauton ja saimme erittäin ammattitaitoista ja osaavaa palvelua.

Kiitos taas vaimolle, mukavalle reissukaverille ja tarkkasilmäiselle”kirjanpitäjälle”. Seuraavaa reissua odotellessa.

Kuusamon linturetkeily

Auringonlasku Kuusamon Hietavaarassa.

Maaliskuun puoliväliin v. 2020 sijoitimme vaimoni kanssa lähes jokatalvisen Pohjoisen reissumme. Etelä-Suomessa talvi on ollut melkein lumeton ja Pohjois-Suomessa taasen on ollut ennätyslumet. Monin paikoin on mitattu reilusti yli metrin nietoksia.

Koko ajomatka oli käytännössä lumetonta. Perinteisesti Syötteen kohdalla alkaa luminen talvi, niin nytkin. Penkat olivat jo niin korkeita, ettei välillä autosta ympäröivää luontoa nähnyt.

Hietavaarasta länteen. Taustalla Riisitunturi.

Matkamme suuntautui Rukan ja Kuusamon välissä sijaitsevalle Hietavaaralle ( 345 m myp ). Mökkimme sijaitsi lähes vaaran huipulla, joten maisemat olivat parhaasta päästä. Gps näytti mökin pihassa lukemaa 323 m merenpinnan yläpuolella. Lännessä näkyi jopa Yli-Kitkan takana sijaitseva kuuluisa Riisitunturi.

Hietavaarasta pohjoiseen. Edessä oikealla Pyhävaara ja takana vasemmalla Rukatunturi.

Pohjoiseen näkyi Pyhävaara ( 460 m myp ) lähimpänä ja kauempana Rukatunturi ( 490 m myp ).

Ritakorpi – Suolavaara uralla.

Mukana oli myös moottorikelkka retkeilyä ja kuntoilua varten. Tein 5 reissua kunnoltaan vaihtelevilla Kuusamon reiteillä. Väliin oli lanattua ja useimmiten pomppuista uraa. Kelkkailijoita on niin paljon, että kauan eivät urat pysy kunnossa lanauksen jälkeen. Täällä lanataan iltaisin ja yöllä, joten urat saavat hiukan kovettua ennen päivän kelkkarallia.

Pihasta lähtiessä kuukkeli halusi tulla mukaan.

Kelkkaillessa ei tällä kertaa paljoa lintuja näkynyt. Ritavaarasta Kuusamoon päin ajellessa näin uralla parinsadan metrin päässä mustan eläimen tulevan kohti. En kaivanut kännykkäkameraa esille, koska ajattelin eläimen mahdollisesti olevan jopa ahma, niin piti kädet ja kelkka olla valmiudessa, jos joutuu karkuun lähtemään. No, se olikin ilmeisesti saukko, joka ohitti minut parin metrin päästä varovasti vilkuillen. Kuva jäi sitten ottamatta.

Rukatunturi taustalla.

Etelä-Suomen lumettomasta talvesta johtuen ajokilometrit kelkalla jäivät kotipuolessa nolliin, joten ajokuntokaan ei ollut paras mahdollinen. Viidennen kelkkailureissun jälkeen polvet sanoivat ei kiitos enää, joten oli aikaa enemmän lintureissuille.

Kuntivaara

Suininki järveen laskeva Varisjoki ja kuvassa Variskoski.

Lähdimme ajelemaan autolla kohti itäräjan Kuntivaaraa. Ajoimme Suininki järven pohjoispuolitse. Variskoskella löysimme ensimmäiset linnut, jotka olivat korppeja. Korpit olivat yleensäkin hyvin edustettuina.

Isokenkäisten Klubi lähellä itärajaa.

Lähellä itärajaa ( 4,4 km ), keskellä ei mitään, sijaitseva Isokenkäisten Klubi oli hieno taukopaikka kahvitteluun. Täällä oli myös mahdollisuus ruokailuun ennakkotilauksella. Myös majoitusta oli tarjolla. Täällä näimme pari hömötiaista ruokintapaikalla. Moottorikelkkareittikin menee vierestä, joten kelkkailijoitakin oli jokusia paikalla.

Paikalla oli yllättävän paljon ulkomaalaisia, joita kiinnosti mm. itärajan läheisyys.

Kuntijärvi ja taustalla Kuntivaara.

Kuntijärvellä oli nähty muutama päivä aiemmin lapinpöllö, mutta ei ollut enää paikalla. Olen yleensä käynyt Kuntivaaralla ( 482m myp ) moottorikelkalla, mutta nyt vain autolla. Kaksi kuukkelia näimme täällä pyörimässä.

Koskikara Jyrkkäkoski.

Jyrkänkosken Jyrkkäkoskesta löytyi koskikara. Koskikara tuntuikin olevan täällä hyvin elinvoimainen, koska lähes joka koskesta se löytyi.

Riekko sulautuu hienosti lumihankeen.

Virkkulasta löytyi kaksi riekkoa, joka oli reissumme ensimmäinen kuvaelis. Vaimo huomasi Virkkulantietä ajaessamme hienosti riekot tien vierestä pajunkissoja syömästä. Olen nähnyt kelkkaillessa monta kertaa riekon lähtevän kiepistä ja autosta olemme myös useasti nähneet, mutta vasta nyt saimme sen kuvattua.

Oulangan kansallispuisto

Lammintupa on monipuolinen taukopaikka.

Piipahdimme Lammintuvassa lohisopalla mainion sämpylän kera. Täällä täytyy jokaisen Kuusamossa lomailevan ainakin kerran käydä. Hyvä soppa, munkkikahvit ym.

Poro lepää ajosession jälkeen.

Lammintuvalta löytyy poroajelua, husky safaria, lapsille mootorikelkkailua, napakelkkailua, jääkartingia ym.

Hömötiainen

Lintujakin löytyi kuukkeleita ja hömötiaisia.

Punatulkkupariskunta sysimetsän siimeksessä.

Konttaisen ja Valtavaaran välissä Virkkulantiellä oli lintujen ruokintapaikka parkkipaikan viereisessä metsässä. Täältä löytyi runsaasti hömötiaisia, punatulkkupariskunta ja talitiaisia. Tästä parkkipaikalta on lähtö myös Karhunkierrokselle, Suomen suosituimmalle vaellusreitille.

Konttaisjärvi ja takana Valtavaara.

Suomen Lapissa ei ole vuoria, mutta hienoja tuntureita löytyy yksi toisensa jälkeen.

Koskikara ravintoa hakemassa Käylänkoskella.
Oulangan Luontokeskus.

Ajoimme läpi kauniin Oulangan kansallispuiston. Oulangan Luontokeskuksessa on pienimuotoinen näyttely, shoppailupaikka ja kahvila. Hiljainen oli kylätie tällä kertaa.

Ajoimme edelleen Liikasenvaarantietä rajavyöhykkeelle asti. Matkalla ei näkynyt kuin kaksi kävelijää, rajavartijat autolla ja korppeja. Takaisin ajettiin Juuman kautta ilman lintuhavaintoja edelleen.

Koskenkylä

Ajelimme Kauniissa auringonpaisteessa Kuusamojärven pohjoispuolta kohti itärajan Koskenkylää. Jaapanlahdella korpit kantoivat tuhtia annosta pesätarvikkeita nokassaan. Penikkavaarassa merikotka otti korkeutta nousevassa ilmavirtauksessa.

Pikkukäpylintukoiras ja -naaras.

Törmäsenvaarassa kuvasin ruokinnalta hömötiaisia, punatulkkuja ja talitinttejä. Läheiseen kuuseen tupsahti n. 15 pikkukäpylintua, joita pääsin tovin kuvaamaan, ennenkuin poistuivat. Jotain ne söivät, vaikka käpyjä ei kuusessa ollutkaan. Huomioimme, että täällä on yleensäkin tosi heikosti käpyjä kuusissa.

Laulujoutsenpariskunta Virransalmi.

Virransalmella kuvasin reissun ainoat laulujoutsenet. Olivatten etujoukoissa lähteneet tutkimaan tilannetta. Aikainen lintu parhaan pesäpaikan nappaa.

Koskikara Muokoski. Löydätko kuvasta?

Koskenkylän Muokoskelta löytyi taas koskikara. Oli hieno paikka muutenkin.

Ajattelimme ajaa taas rajavyöhykkeelle asti, mutta loppui auraus, enkä uskaltanut jatkaa, vaikka neliveto sedan olikin alla. Pääsimme 9 km:n päähän valtakunnanrajasta.

Posio

Lähdimme ajelemaan Posiolle, koska vaimo halusi Pentikin tehtaanmyymälässä käymään. Sillävälin kävin itse Posion Nesteellä kelkkajuttuja porisemassa, kun en itse pystynyt ajelemaan kipeytyneiden polvien takia.

Kirintövaara Posio. Taustalla Yli-Kitka järvi.

Paluumatkalla kävimme Kirintövaaralla vanhoja reissuja muistelemassa. Näimme talitinttejä, korppeja ja kauniita maisemia aurinkoisen kelin lisäksi.

Etualalla Yli-Kitka järvi. Taustalla Kuusamon vaaroja.

Ajelimme Patoniementietä kohti Riisitunturia ja Tolvaa hienossa talvisessa lumikelissä.

Riisitunturin vaellusreiteille sisääntulo parkkipaikalta.

Saavuimme kuuluisalle Riisitunturille 466 m myp. Tämä on suosittu retkeilykohde hiihtäjille ja patikoijille. Tällä kertaa ei ollut tykkylumia puissa, koska muutaman päivän plussakelit pudottivat lumet puista.

Korpihilla Tolva.

Tolvan remontoitu Korpihilla oli edelleen tutulla paikalla. Täältä saa kahvit särpimineen. Myös omia tuotteita ja artesaaniherkkuja on myytävänä runsaasti.

Rukatunturin laskettelurinteet.
Hyvä kelkkavuokraamo.

Ajeltiin Ala-Kitkan eteläpuolelta alakitkantietä takaisin ilman lintuhavaintoja. Rukatunturin kupeessa on hyvin palveluja heti E63 tien vieressä. Vaimon mukaan Sale oli hyvä ruokamarket. Kelkka- ja suksivuokraamot löytyvät myös samalta alueelta.

Auringonlasku oli Hietavaarassa aina hieno aurinkoisten päivien jälkeen.

Kärpänkylä

Ajelimme Muojärven pohjoispuolelta kohti itärajan Kärpänkylää. Keli oli aamulla aurinkoinen, mutta iltapäivä oli pilvinen ja lumisateinen.

Urpiainen

Jalmavaarasta löytyi lumisateen keskeltä n. 50 kpl:n urpiaisparvi. Kärppälammelta punatulkkupariskunta. Liekö tuhruinen ilma aiheuttanut sen, että linnut pysyivät piilossa katseiltamme.

Kemijärvi

Lähdimme hienossa aurinkoisessa ilmassa Kemijärvelle katsomaan, löytäisimmekö siellä nähdyn lapinpöllön.

Lapinpöllö 400 m:n päässä metsänlaidassa. Löydätkö kuvasta?

Kolmannesta hakemastamme paikasta lapinpöllö vihdoin löytyi Kotavaaran kupeesta. Oli kirkas auringonpaiste ja -8 °C pakkasta.

Auto on hyvä piilokoju. Ei kannata nousta autosta pois lintua häiritsemään.

Ensin lapinpöllö istuskeli sähkötolpan nokassa parinsadan metrin päässä. Sitten siirtyi 350 m:n päähän toisen sähkötolpan nokkaan.

Lapinpöllö 400 m:n päässä.

Lapinpöllö lenteli sitten 400 m:n päässä metsän reunassa muutamia kertoja puusta toiseen. Koko ajan se katseli ja kuunteli aktiivisesti yli metrin lumipeitteistä peltoa, mutta ei tehnyt saalistuslentoa kertaakan. On sillä melkoinen kuulo, jos metrisen hangen läpi kuulee metsähiiren tai vastaavan rapinaa.

1,5 h seurailimme ja kuvailimme Lapinpöllöä. Samalta paikalta löytyi lisäksi punatulkku, talitiainen ja varpunen. Maltoimme kuitenkin jättää ko. paikan ja jatkoimme matkaa kohti Sallaa.

Sallatunturi 478,8 m myp.

Pysähdyin tienvarteen ottamaan kuvaa Sallatunturista. Välittömästi pysähtyi rajavartijoiden auto viereemme ja he kävelivät molemmille puolille autoamme. Hetken ajattelin, että mitähän pahaa olemme tehneet? Kysyivät kuitenkin vain, että olemmeko ongelmissa, kun pysähdyimme. Tehokasta valvontaa näkyy olevan.

Saunasta oli hieno näkymä Rukatunturille.

Illalla saunoimme matkan rasitukset pois ja paistoimme makkaraa ihmeellisemmässä takassa, mitä olen ikinä nähnyt. Valkoviinin kera nautimme vaimon loihtiman aina herkullisen ruuan. Nukuimme parvella hyvin ja heräsimme, kun aamuaurinko paistoi ikkunasta sisään.

Hietavaara

Kuukkeli tuli jauhelihaa kerjäämään.

Vaimon lempipuuhaa mökillä oli kuukkeleiden syöttäminen. 3 kuukkelia pyöri päivittäin pelottomasti mökimme pihalla. Vaimo syötti niille jauhelihaa. Antoivat myös hyvin kuvata itseään.

Melkein joka päivä satoi jossain vaiheessa lunta. Vaimolla riitti kuntoiltavaa sillävälin, kun olin kelkkailemassa. Itsellenikin kyllä lumitöitä vielä riitti. Pari kertaa kävi onneksi traktorikin jeesaamassa lumitöissä.

Urpiainen söi männynkäpyjen siemeniä.

Urpiaisia pyöri useampana päivänä mökkimme ympäristössä isoina n. 100 yksilön parvina.

Uljas merikotka taivaalla.

Ylväs merikotka kaarteli hienosti Hietavaaran yläpuolella. Liekö ollut saalistamassa, vai ottiko vain korkeutta nousevista virtauksista.

Lisäksi näimme Hietavaaran mökillämme hömötiaisia, sinitiaisen ja talitiaisia.

Hietavaaran auringonlasku.

Aurinko laskee Hietavaarassa meille viimeisen kerran, on aika pakkaamisen…

… ja suunnata auringonnousussa kohti lumetonta Etelä-Suomea.

Mukava oli taas retkeillä hyvässä seurassa Kuusamon ja Lapin kauniissa ja erittäin runsaslumisissa talvimaisemissa. Lintulajeja löytyi muun retkeilyn ohessa 18 kpl joista lapinpöllö ja riekko olivat uusia kuvalajeja meille. Lintulajit: harakka, hömötiainen, korppi, koskikara, kuukkeli, käpytikka, lapinpöllö, laulujoutsen, merikotka, pikkukäpylintu, punatulkku, riekko, sinitiainen, talitiainen, teeri, urpiainen, varis, varpunen. Lisäksi tulomatkalla Äänekoskella näimme hiirihaukan tien vieressä aidantolpalla.

Singaporen linnut, luonto ja nähtävyydet

Marina Bay Singapore.

Lähdimme vaimoni kanssa lokakuussa 2019 lintu- ja lomaretkelle Kaakkois-Aasiassa sijaitsevaan Singaporen Tasavaltaan. Perillä viivyimme 11 päivää, joten ehdimme saada jonkinlaisen läpileikkauksen saaren runsaaseen lintutarjontaan. Tässä artikkelissa kerrotaan lintureissuistamme ja esitellään käymiämme lintupaikkoja.

Sisällysluettelo

Singapore sijaitsee hiukan päiväntasaajan pohjoispuolella Malakan niemimaan eteläkärjessä. Lähin naapurimaa on Johorensalmen pohjoispuolella sijaitseva Malesia.

Finnairin suora lento Helsingistä Singaporeen kestää n. 12 h. Perillä odottaa peräti kuusi kertaa parhaaksi valittu Changin lentokenttä. Singaporen ilmasto on trooppinen ja sademäärät sekä ilmankosteus ovat suuria.

Majoituimme saaren eteläpuolen Leedon Heights:ssä. Meillä oli hieno mahdollisuus majoittautua poikamme luona. Saimme myös paikallistuntemusta, koska 4 v Singaporessa asunut poikamme toimi oppaanamme koko vierailumme ajan.

Birds of Singapore kirjasta kuvattu lintupaikka kartta. Majapaikkamme kohdassa T. Myöhemmin viittaan tämän kartan numerointiin.

Suomessa tutustuimme etukäteen paikalliseen lintulajistoon isäntäperheeltä aiemmin lahjaksi saamamme, Birds of Singapore, kirjan avulla. Tekijöinä Yong Ding Li, Lim Kim Chuah ja Lee Tiah Khee.

Kuvausvälineinä toimivat: Apple iPhone XS, Canon 7D ja 7D mark II, Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM, Canon EF 600 mm f/4L IS II USM, Canon EF-S 24mm f/2.8 STM, Canon Extender EF 1.4x III ja EF 2x III. Jalustana toimi Manfrotto MT055 ja siinä Gitzo Gimbal Head eli kiikku. Lisäksi kiikarina kevyt Swarovski 10×25 Pocket.

Kuvausvälineet kulkivat mukana kahdessa repussa. Lisäksi oli 1 kpl yhdistetty eväs- ja juomalaukku. Koko tämä setti painoi n. 25 kg. Kantajina olivat kaikki tiimin 3 jäsentä vaihtelevasti kuormitettuina.

MacRitchie Reservoir

MacRitchie Reservoir aamutuimaan klo 6.35. Kuva Apple iPhone XS.

Heti ensimmäisenä aamuna aikainen herätys klo 5 paikallista aikaa. Ajoimme auton MacRitchie Reservoir Car Park:n. Olimme MacRitchie Reservoir järven rannalla klo 6.30. Lämpötila oli alle 30 °C ja hiki pukkasi välittömästi pintaan. Sumuinen kostea näkymä oli upea maisemakuvaukseen.

MacRitchie Reservoir järven ja kuvan vasenta laitaa lähdimme kävelemään hienoa rantareittiä.

Kaivoin repusta pienemmän kameran, Canon 7D + Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM, kuvatakseni sillä. Oli kuitenkin liian kosteaa ja lämmintä, koska kamera ja objektiivi menivät välittömästi huuruun. Silläkin oli osansa, että kamera oli kylmempi ulkolämpötilaa oltuaan yön ilmastoidussa viileämmässä tilassa.

Kävelyreittimme MacRithie Reservoir Birds of Singapore kartan kohdassa 7. Kuva Google Maps.

Kävelimme kuumankosteassa ilmassa hiestä märkinä n. 2,3 km suuntaansa ja samaa reittiä takaisin. Koko menomatkan oli sumuista ja hämärää, mikä haittasi lintujen kuvaamista. N. 6 km painavien kamerareppujen ja jalustan kanssa kävi hyvästä aamureippailusta.

Jaavanmakaki perhe päivysti menomatkalla kävelyreitillä.
Ruskohaikara kuvattu retken kääntöpisteessä sankassa sumussa.
Punakaulakyyhky
Kookosmedestäjä

Vasta palattuamme takaisin lähes lähtöpaikkaan klo 8.30, oli aurinko lämmittänyt sumuverhon pois ja ilma oli lintukuvaamiseen sopivampi. Tässä vaiheessa vasta kaivoin esiin isomman kuvausyhdistelmän 7d markII + EF 600 mm f/4L IS II USM. Kauempana puissa kököttävistä linnuista ei ilman pitkää putkea kuvia syntyisikään. Sitten kun valoa on riittävästi, niin extender ef 1,4x III laitetaan objektiivin ja kameran väliin lisäämään ulottuvuutta.

Paluumatkalla oli yksinäinen soittaja puistossa.

Matka oli helppoa kulkea hienoa ja hyvätasoista kävelyreittiä pitkin. Kulkureitti oli osittain tehty järven päälle rantaviivaa seuraten. Tällöin ei reitintekijöiden tarvinnut kaataa hienoja sademetsän puita.

MacRitchie Reservoir:ssa kuvatut lintulajit olivat: haarapääsky, jaavanmaina, jaavansalangaani, keltaperäbulbuli, keltaposkibulbuli, kiiltokottarainen, kookosmedestäjä, punakaulakyyhky, ruskohaikara, tyynenmerenpääsky.

Yhteensä kuvasin 10 lintulajia. Lisäksi näimme viiridrongon lennossa, mutta kuvaa en saanut. Yksi lintuparvi jäi kuvasta huolimatta tunnistamatta.

3 hengen tiimi ( poikani, vaimoni ja minä ) toimi hienosti. 3 silmäparia näkee aina enemmän kuin yksi. Olin kuin lapsi karkkikaupassa, kun lähes kaikki kuvatut linnut olivat uusia lajeja itselleni.

Botanic Gardens

Botanic Gardens

Botanic Gardens, Birds of Singapore kartan kohdassa 8, on keskeisellä paikalla ja lähellä keskustaa. Leedon Heights, missä majoituimme oli kävelymatkan päässä. Menimme kuitenkin aina autolla painavien varusteiden takia.

Botanic Gardens kartta. Kuva esitteestä.

Teimme kolmena eri päivänä aamupäiväreissun Botanic Gardens:n. Puisto on kuitenkin niin laaja ja linturikas, että tämäkään aika ei riittänyt kuin pintaraapaisuun. Paljon jäi tämän puiston lintulajeja vielä kuvaamatta.

Mikä lintu tuolla kaukana puussa on?
Kuvaajalla ko. lintu kuvauksessa, minkä tarkkasilmäiset apurit löysivät. Lintu kauimmaisessa puussa oikeassa reunassa. Salamakengässä on punapistetähtäin, mikä auttaa kohdistamisessa kapealla kuvakulmalla.
Sitten lintu, joka oli aasiansininärhi kaukaa kuvattuna.
Botanic Gardens Symphony Lake
Botanic Gardens
Idyllisiä ja viihtyisiä taukopaikkoja löytyi runsaasti Botanic Garden:ssa.

Puistossa on useita pieniä lampia, mitkä kuvaajan on helppo hallita. Taukopaikkoja on joka lähtöön, ruokapaikkoja, siistejä vessoja, erilaisen biotyypin reittejä jne. Tämän puiston tutkimiseen olisi helposti kulunut koko lomamme. Lintukirjamme mukaan yli 130 lintulajia on havaittu tässä puistossa. Upea paikka!

Veriselkäkukastaja

Tämä lintu mm. kuvattuna tree top walk:lta, eli puiden latvojen tasalla kulkee kävelysilta. Tällöin pääsee kuvaamaan lintua lähempää ja siten, että ei aina kirkas taivas ole taustana.

Keltaperäbulbuli oli yleinen lintu saarella.
Rankkasade voi yllättää nopeasti.
Isokalakotka tarkkailee sateen jälkeen ruokapöytää.
Iso Juovavaraani uiskenteli Symphony Lake lammessa.
Mustajoutsenet luupissa vastarannalla Botanic Gardens Eco Lake:ssa.
Mustajoutsen Botanic Gardens Eco Lake.
Punakorvakilpikonna Botanic Gardens Eco Lake.
Botanic Gardens Eco Lake.
Intiansarvinokka
Näissä puissa intiansarvinokka viihtyi Botanic Gardens:ssa.

Botanic Garden:ssa kuvatut lintulajit: aasiansininärhi, aasianturturikyyhky, harakkatasku, idänmehiläishaukka, intiansarvinokka, isokalakotka, jaavanmaina, jora, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kiinanpikkuhaikara, kirjokeisarikyyhky, kyhmyjoutsen, loistosalangaani, malakanriippukaija, marmoriseppä, mustajoutsen, mustakurkkuräätäli, ojasuokana, oliivimedestäjä, pikkuvarpunen, pitkäpyrstökaija, punakaulakyyhky, punaviidakkokana, ruostepääsky, smyrnankalastaja, tiikerilepinkäinen, veriselkäkukastaja, viiridrongo.

Yhteensä Botanic Garden:ssa kuvasin 29 lintulajia.

Sungei Buloh Wetland Reserve

Sungei Buloh Wetland Reserve keltaisella merkitty reitti.
Kranji Trail ( Coastal Trail ) on punaisella merkitty reitti.

Birds of Singapore kirjan mukaan Sungei Buloh Wetland Reserve, karttapaikka 1, on saaren parhaiten tunnettu lintupaikka. Alue käsittää n. 200 ha mangrove metsää, mutaa ja lampia. Alueelta löytyy lukuisia kuvaus- ja staijipaikkoja. On piilokojuja, lintutorni yms. Reitti on helppokulkuista ja hyväpintaista. Ei ollut tarvetta saappaille.

Kävelyreitillä voi tulla vastaan mitä vaan. Mm. varaaneja, joita on syytä hiukan varoa, eikä ainakaan kannata hätistellä. Syys – marraskuu on parasta aikaa, jolloin muuttolinnut pysähtyvät ruokailemaan. Mm. kahlaajia ja haikaroita on tällöin paljon. Paikalla on tavattu yli 200 lintulajia!

Auton sai parkkiin Neo Tiew Carpark:n lähelle Wetland Center:ä, mistä käydään sisään puistoon. Olimme paikalla vähän ennen klo 8, mikä olikin passeli aika, koska aamusumu oli jo hälvennyt.

Sungei Buloh Bridge.

Heti kun päästään sisään alueelle mennään Sungei Buloh Bridge:n yli. Lintuja oli heti sillalta nähtävissä runsaasti, kun näkymä avautui Sungei Buloh Besar joelle.

Turkoosikalastajapariskunta vietti siestaa ahkeran kalastuksen jälkeen.
Ojasuokana saalisti rantaryteikössä.

Sungei Buloh Bridge:n sillalta kuvasin: harmaahaikara, isokalakotka, jaavanmaina, kyyryhaikara, ojasuokana, pikkujalohaikara, punajalkaviklo, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja, valkoviklo.

Heti sillan jälkeen päästiin Sungei Buloh Wetland Reserve:n alueelle. Kiersimme lenkin myötäpäivään. Vähän väliä tuli eteen mielenkiintoista kuvattavaa.

Aasianiibishaikara altaan vähissä vesissä.
Valkomerikotka Sungei Buloh Aerie Tower:sta kuvattuna.

Kuvausretki oli antoisa. Päivä kuluikin nopeasti. Vietimme alueella 4 h. Olisimme viettäneet mielellään enemmänkin, mutta kuumuus ja auringon säälimätön porotus tekivät tehtävänsä. Huomasin myös kuvissa hiukan normaalia enemmän kohinaa. Johtunee kuumasta ilmasta, auringon porotuksesta ja jatkuvasta kuvaamisesta, jolloin kameran kuvakenno lämpenee normaalia enemmän. Tällöin kohina lisääntyy.

Sungei Buloh Wetland Reserve alueelta sillan jälkeen kuvatut lintulajit: aasianiibishaikara, aasianturturikyyhky, bramiinihaukka, haarapääsky, harmaahaikara, idänvarpushaukka, intianvaris, kookosmedestäjä, kuningaskalastaja, naamiokuhankeittäjä, ruskohaikara, ruskosieppo, silkkihaikara, valkomerikotka.

Sungei Buloh Wetland Reserve:n koko alueelta kuvasin yhteensä 23 lintulajia.

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail )

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail ) on hieno merenrantareitti Birds of Singapore kirjan karttapaikasta 1 vähän länteen päin. Auton parkkeerasimme Kranji Carpark C:n klo 8 paikkeilla.

Parkkipaikan vieressä kuvasin heti puissa mielenkiintoisia lintuja: aasianturturikyyhky, intianvaris, kiiltokottarainen, oliivimedestäjä.

Kiiltokottaraiset lauloivat kauniisti puussa.
Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre

Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre vieressä yo. kuvan puissa oli mukavasti lintuja: aasiansininärhi, keltaperäbulbuli, punakaulakyyhky, punarintakaija.

Aasiansininärhi
Punarintakaija
Aasianturturikyyhy

Kuljimme Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre:n kautta merenrantareitille. Saavuimme merenrannalle Little Heron Deck:n hienolle staijipaikalle. Tässä kuvasin: naamiokuhankeittäjä, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja. Lisäksi kuvasin juovavaraanin rantakivikossa.

Naamiokuhankeittäjä
Fantail Pod lintutorni, Malesia taustalla.

Vastaan tuli upea Fantail Pod lintutorni, joka muistuttaa riisikutojan pesää. Täällä on käytetty rahaa rutkasti, kun näitä on muotoilija suunnitellut.

Kingfisher Pod staijipaikka. Taustalla Malesia.

Vastaan tuli samaa riisikutojan pesää muistuttavia staijipaikkoja. Tässä kuvasin: kyyryhaikara, tyynenmerenpääsky.

Kyyryhaikara
Tyynenmerenpääsky
Mudskipper Pod lintutorni.
Valkomerikotka

Paluumatkalla yhytimme vielä hienon valkomerikotkapariskunnan puussa. Ehkä sulattelivat aamun saalista, kun niin rauhassa olivat. Oli taas fantastisen upea reitti jälleen kerran. Täältä voi kuka vaan hakea mallia luontoreittien rakentamiseen.

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail ) lintulajit: aasiansininärhi, aasianturturikyyhky, intianvaris, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kyyryhaikara, naamiokuhankeittäjä, oliivimedestäjä, punakaulakyyhky, punarintakaija, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja, tyynenmerenpääsky, valkomerikotka. Yhteensä kuvasin15 lintulajia.

Kranji Marshes

Kranji Marshes. Kuva Google Maps.

Kranji Marshes, Birds of Singapore kirjan karttapaikassa 2, on laaja suo- ja ruohoalue. Puustoakin löytyy sopivasti. Yo. kuvan kohdassa A yritimme ensin päästä Turut Track tien kautta suoaltaille. Tietä pääsi kyllä ajamaan, mutta altaille ei päässyt kuvaamaan, koska verkkoaidan portti oli kiinni.

Ruskohaikara aamuhämärässä.

Olimme paikalla puoli kahdeksan maissa. Oli vielä hämärää ja sumuista. Täällä kuvasin pikkuputkella: himalajansalangaani, jaavanmaina, ruskohaikara.

Poikani löysi kuukkelin avulla uuden reitin Neo Tiew Lane 2 tien kautta. Tämä olikin virallinen reitti, kun oli parkkipaikka ja siistit vessatkin, kuten aina näissä luontopaikoissa sisääntullessa. Singapore on tarkkojen sääntöjen maa ja onkin syytä selvittää tarkasti mitkä asiat ovat kiellettyjä.

Seeprakyyhky parkkipaikalla.
Smyrnankalastaja

Parkkipaikalta on kilometrin verran kävelyä Raptor Tower:lle, yo. karttakuvan kohtaan B. Reitti kulki metsän reunaa, joten lintuja näkyi ja ääniä kuului paljon. Matkalla kuvasin: indonesianmehiläissyöjä, kauluskaija, keltaberäbulbuli, punarintakaija, seeprakyyhky, smyrnankalastaja. Lisäksi kuulimme tikan naputtelua melko läheltä, mutta lintu ei suostunut näyttäytymään, joten laji jäi tunnistamatta.

Raptor Tower

Jälleen hiestä märkinä saavuimme hienolle Raptor Tower:lle. Singaporessa on kyllä panostettu luontotornien tekoon. Kaikki ovat tukevia ja turvallisia. Täällä näkee, että ammattilaiset ovat suunnitelleet ja rakentaneet nämä tornit.

Reissun yksi tärkeimmistä varusteista oli vyötäröllä roikkuva pyyhe. Oli näppärä kuivata naamaa välillä, koska muuten jatkuvana valuva hiki kirveli silmissä vaikeuttaen kuvaamista.

Näkymä Raptor Tower tornista oli hieno ympäriinsä .
Kurnulivertäjä

Kuvasin indonesianmehiläissyöjiä yo. kuvan puusta. Vasta kotona löysin kuvasta kurnulivertäjän, mikä olikin mieluisa yllätys. Sattui olemaan vieläpä oikealla tarkennusalueella.

Pitkäpyrstökaija
Indonesianmehiläissyöjä

Raptor Tower:ssa kuvasin: aasiankiitäjä, indonesianmehiläissyöjä, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kurnulivertäjä, pitkäpyrstökaija, punakaulakyyhky.

Moorhen Blind

Siirryimme lähellä sijaitsevaan Moorhen Blind piilokojuun. Tämä olisi varmaan ollut heti aamusta aikaisin hyvä paikka.

Harmaaräätäli

Moorhen Blind:stä kuvasin: harmaaräätäli, marmoriseppä.

Kranji Marshes alueelta kuvasin yhteensä 16 lintulajia. Oli kokonaisuutena taas kerran hieno paikka, parempi kuin ennakkoon kuvittelin.

Mount Faber

Kuva Google Maps:sta.

Tulimme aamulla puoli kahdeksaksi kätevällä Grab Taxilla Mount Faber puistoon, joka sijaitsee Singaporen eteläosassa lähellä Sentosan saarta.

Näkymä Mount Faber alkupäästä. Taustalla Sentosan saari.

Kävelimme runsas 4 km melko mäkistä maastoa. Näköalat olivat hienot, avautuen eteläiselle merialueelle. Kuljimme yli kuuluisan Henderson Waves sillan. Jatkoimme siitä Top of Telok Blangah Hill Park:n. Edelleen kuljimme hienoa tree top walk reittiä kohti määränpäätämme Water Gardenia.

Ruskosieppo Faber Peak:ssa.
Maisema etelään päin Mount Faber hill top view:stä kuvattuna.

Mount Faber hill top view oli suosittu paikka turisteille. Kiljuvia turisteja oli välillä tungokseen asti.

Aasianpalmukiitäjä
Singaporen kansalliseläin patsas Mount Faber hill top:ssa.
Maisema etelään Henderson Waves sillalta.
Aasiankiitäjä Henderson Waves sillalta.

Singaporen eteläosassa tuntui olevan enemmän kiitäjiä yms. kuin pohjoisosassa.

Telok Blangah Hill Park
Common Flying Lizard. Telok Blangah Hill Park:ssa.

Tämä lisko levittää itsensä ja liitää puiden välillä.

Mizuma Gallery

Mizuma Gallery oli tämän retken päätepiste. Tästä jatkoimme taas Grab Taxilla majapaikkaamme Leedon Heights:n. Olipa hieno maisemareitti vaihtelevassa mäkisessä maastossa.

Mount Faber retken kuvatut lintulajit: aasiankiitäjä, jaavanmaina, keltaperäbulbuli, naamiokuhankeittäjä, punakaulakyyhky, ruskosieppo, tutkasalangaani.

Upper Seletar Reservoir

Riversafari reitti Upper Seletar Reservoir järvellä. Kuva Google Maps.

Teimme aamun linturetken lisäksi iltapäiväretken Upper Seletar Reservoir järvelle. Menimme Singapore Zoo:n yhteydessä olevalle Riversafarille, missä isommalla turistiveneellä teimme pienen lenkin järvellä.

Upper Seletar Reservoir järvellä ilmeisesti luontotorni.
Safiirimehiläissyöjä

Riversafarilla kuvasin ainoana lintuna pikkukameralla ja -putkella safiirimehiläissyöjän yo. kartan paikassa C. Riversafari olisi saanut olla paljon pidempi ja aikaisemmin aamulla, niin olisi varmasti ollut enemmän lintuja näkyvillä.

Amurinuunilintu
Oliivimedestäjä

Rantapuskista kuvasin Riversafarin jälkeen amurinuunilinnun ja oliivimedestäjän. Seeprakyyhkyn kuvasin tepastelemassa kävelyreitillä. Riversafarin jälkeen kävelimme myös ympäri Singapore Zoo:n, missä oli paljon mielenkiintoisia eläimiä ja kaloja.

Upper Seletar Reservoir retken kuvatut lintulajit: amurinuunilintu, oliivimedestäjä, safiirimehiläissyöjä, seeprakyyhky.

Singapore Jurong Bird Park

Teimme jälleen aamun linturetken lisäksi iltapäiväretken. Tällä kertaa Jurong Bird Park:n lintupuistoon. Alkuun ajattelin, että onkohan tarpeellista lähteä häkkilintuja katselemaan, kun muutenkin luonnossa näemme paljon lintuja harrastuksestamme johtuen.

Olin väärässä ajatuksineni. Lintupuisto oli todella hyvin hoidettu, siisti ja upea paikka. Jurong Bird Park on Aasian suurin lajissaan ja myös maailman suurimpien joukossa.

Mikä myös hienoa, että ympärillä oli paljon vapaata metsää ja pieniä lampia, joten täällä oli myös villejä lintuja, mitkä eivät kuulu lintupuiston asukkeihin, mutta sattuvat vain elämään täällä. Paikka on lähellä Chinese Garden puistoa ja Jurong Lake järveä, jonne meidän piti myös aiemmin mennä. Oli kuitenkin suljettu. Paikka on Birds of Singapore kartan kohdassa 3.

Ao. linnut olivat vapaana luonnossa eläviä, metsässä tai taivaalla kuvattuina.

Sinikorvakalastaja
Tulitöyhtö

Jurong Bird Parkin ympäristössä kuvasin villejä ja vapaita lintuja: aasianiibishaikara, intianviheltäjäsorsa, kirjokeisarikyyhky, mustajoutsen, pisamapelikaani, sinikorvakalastaja, sundaniibishaikara, tulitöyhtö.

Leedon Heights

Leedon Heights parvekkeelta kuvattuna.

Majapaikkamme oli upea tornitaloalue, missä majoituimme kirjan kartan kohdassa T. Botanic Garden:sta pari kilometriä länteen. Täällä kuvailin tornitalon 20 kerroksen parvekkeelta ja lähiympäristöstä.

Idänmehiläishaukka

Yo. kuvan mehiläishaukkoja pyöri iltapäivisin kauempana parvekkeemme edustalla. Parhaimmillaan näimme niitä 7 kpl yhtä aikaa. Tämä yksilö kuvattu Botanic Gardenissa.

Jaavansalangaani parvekkeelta kuvattuna.
Jaavanmaina kerrostalon puistossa.
Oliivimedestäjä kerrostalon kupeessa.
Leedon Heights:n uima-altaiden yläpuolella lenteli iltapäivisin töyhtökiitäjiä.

Kun ilmastoidusta tilasta vei kameran ulos kuumaan ja kosteaan ulkoilmaan, niin kameran linssit menivät huuruun. Tällöin oli parempi kuvata sisältä ilmastoidusta tilasta parvekkeen edessä lenteleviä lintuja.

Orkidea on Singaporen kansalliskukka.
Majapaikkamme viereisestä ”koirapuistosta” kuvattuna.
Täällä hedelmätkin kasvavat lähipuissa.

Leedon Heights:ssä kuvatut lintulajit: aasianturturikyyhky, idänmehiläishaukka, jaavanmaina, jaavansalangaani, oliivimedestäjä, seeprakyyhky. Ilman kuvaa havaittu töyhtökiitäjä.

Singaporen reissulla kymmenessä päivässä kuvasin 69 lintulajia. Uusia kuvalajeja meille oli 57 kpl, mikä ylitti reilusti odotuksemme. Lisäksi 1 kpl tunnistettu uusi laji ilman kuvaa.

Muita turistireissuja

MegaZip köysirata.

Sentosan lomasaarella kävimme seikkailemassa MegaZip köysiradalla. Näkymät olivat huikeat ja vauhtia riitti.

Marina Bay:ssä kävimme iltadrinkillä. Yömaisema oli upea.
Supertree Grove kuvattuna Marina Bay:stä.

Mielenkiintoinen iltapäivä vietettiin Battlebox:ssa. Singaporen taistelu käytiin 8.–15. helmikuuta 1942. Taistelu käytiin Japanin asevoimien ja Singaporen saarta puolustaneiden brittiläisten, australialaisten ja intialaisten joukkojen välillä.

Näppärällä kuvan jokilaivalla seilasimme Singapore jokea pitkin.
Rakennukset ovat hyväkuntoisia ja tyylikkäitä.
F1 formularata kaupungin keskustan tuntumassa.

Seilasimme Rivercruise risteilyllä Singaporen jokea pitkin 40 min. Oli mainio tapa nähdä nopeasti Singaporen keskustaa.

Reissu Singaporeen oli mielenkiintoinen ja antoisa. Eipä sinne olisi tullut lähdettyä, ellei poikani perheineen olisi siellä ollut ja kutsunut meidät sinne. Isot kiitokset reissuseurasta vaimolleni ja isäntäperheelle vieraanvaraisuudesta. Erityiskiitokset pojallemme, kun jaksoit oppaanamme ja seuranamme olla joka päivä.

Vesijetillä linturetkellä

Vesijärvi Haralanharjulta

Varma syksyn merkki on, kun aamusumu verhoaa viilenevän järven pinnan v. 2019.

Vesijetillä Längelmävedellä

Päätimme vaimoni kanssa kokeilla vesijettiä lintujen tarkkailussa. Olin huomannut jo aiemmin tehdessäni vesijeteillä retkiä poikieni kanssa, että lintuja pääsee häiritsemättä melko lähelle vesijetillä.

Mukana oli vanhempi kamerani canon 7d ja canon 70-200 f2.8 + 2x jatke. Kiikarina canon 18×50 vakaajakiikari. Kamera oli vaimolla repussa ja kiikari oli väliin kaulalla ja jetin säilytysboksissa.

Vesijetin vuokrasimme Kangasalan Motorentistä, missä palvelu oli hyvää ja asiantuntevaa.

Vesijettinä oli seadoo gti 130 hp pitkänä versiona, joten kahdelle oli hyvin tilaa. Varalla oli 10 l bensakannu, jos Rönniltä ei olisi saanutkaan bensaa. Navigointivälineenä oli garmin zumo 600 gps. Kaikuluotain olisi hyvä lisävaruste, niin uskaltaisi kulkea lähempää rantoja tuntemattomilla vesillä.

Lähdimme Kangasalan Mobilian rannasta liikkeelle kohti pohjoista. Ensimmäiset linnut yhytimme ennen pelisalmea olevalla karilla. Pysäytin, sammutin jetin ja katsoin kiikarilla kanadanhania. Jettihän pyörähti heti väärään suuntaan ja oli hankala katsoa heiluvasta jetistä kiikarilla, vaikka oli vakaajalla varustettu.

Ajoimme hiljakseen laivaväylää pitkin kohti pohjoista. Ponsanselällä näkyi kuikkia ja silkkiuikkuja. Aallokko oli kohtalaista, joten vettä lensi naamalle vähän väliä. Keskellä selkää aallokossa ei tehnyt mieli pysähtyä lintuja tarkkailemaan.

Saavuimme Rönnille kapeaa ja hienoa väylää pitkin. Ennen Rönniä näkyi parisataa kurkea kaislikossa. Samassa paikassa lehahti metsää vasten joku iso tuntemattomaksi jäänyt lintu. Nyt tuli jetin etu esiin, kun matalassa rännissä pystyimme hiukan liikkumaan pois väylältä.

Rönni Orivesi.

Tankkasimme Rönnillä tankin täyteen ja pidimme evästauon laituriin kiinnittyneenä. Ennenkuin sain jetin laituriin, niin vastarannan kaislikossa iso, ilmeisesti hiirihaukka jahtasi sorsia. En taaskaan kerennyt kiikareilla tilanteeseen saatikka repussa olevalla kameralla.

Säkkiänselkä Orivesi.

Jatkoimme edelleen kohti pohjoista. Säkkiänselällä oli taas paljon silkkiuikkuja ja jokunen kuikka. Piittalansalmessa olivat isokoskelot poikasineen, yht 18 kpl.

Ajoimme erittäin kauniin Karviansalmen läpi ja saavuimme Länkipohjan venelaituriin. Söimme eväät ja loikoilimme laiturilla leppeässä ilta-auringossa. Västäräkit pörräsivät ympäriinsä rannalla. Länkipohjan vpk tuli pitämään harjoitusta. Katsoivat jettiämme kateellisena ja sanoivat haluavansa samanlaisen.

Paluumatkan ajoin samaa reittiä, kuin tullessa. Näimme aiempien lisäksi kurkia ja harmaahaikaran.

Illan hämärtyessä lisäsin hiukan vauhtia, että kerettiin valoisan aikaan Mobilian satamaan.

Vesijetti oli erinomainen laite retkeilyyn ja myös rauhalliseen kruisailuun. Laite ei ole pelkästään rälläys- ja häiriköintiväline, kuten yleensä helposti luullaan.

Koimme hienon päivän lämpöisen elokuun lopun auringonpaisteessa. Ajomatkaa kertyi n. 120 km. Valokuvaukseen ja lintujen tarkkailuun paketti ei ollut tällä kertaa paras mahdollinen. Vaatisi kuskin, joka vain ajaa. Kiikaroija ja kuvaaja voisi istua takatuhdolla pitäen kameraa valmiudessa nopeita tilanteita varten. Iphone xs toimi tällä kertaa erinomaisesti reissun dokumenttikuvissa, kun järkkäri pysyi visusti repussa.

Yyterin sannat ja pussitiainen Toukarissa

Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna 2019 lähdimme vaimon kanssa perinteiselle linturetkelle Poriin. Ilma oli helteinen ja menomatkalla lämpötila kohosi parhaimmillaan jopa 26,5 °C :n. Matkalla havainnoimme auton ikkunasta mm. räystäspääskyjä ja tuulihaukan.

Katso myös Meri-Porin lintuja.

Toukari

Ajoimme suoraan Porin Toukariin, missä oli nähty harvinainen pussitiainen. Kävelimme hiestä märkinä ja mäkäräisten saattelemina Kokemäenjoen vartta oletettuun paikkaan. Puolisen tuntia haeskelimme pussitiaista ensin parisataa metriä väärästä paikasta. Palasimme hiukan takaisinpäin tietä pitkin ja löysimme rakenteilla olevan pussitiaisen pesän n. 50 m tiestä.

Pussitiainen, European Penduline Tit, Remiz pendulinus, rakentaa ahkerasti pesää Porin Toukarissa.
Pussitiainen rakentaa ahkerasti pesää.

Pystytin jalustan ja kameran kauemmaksi tielle ja jäimme odottamaan lintua ilmestyväksi pesänrakennuspuuhiin. Tovin odoteltuamme pussitiainen lennähti pelottomasti pesälle ja alkoi kutoa taidokkaasti hienoa pesäänsä. Kuvasin varjossa olevaa pesää ja sen sisällä häärivää pussitiaista kovaan vastavaloon haarukoimalla valotusta.

Pussitiainen viivähti pesällään alle 5 min ja lähti hakemaan lisää pesänrakennustarvikkeita. Poistuimme myös takavasemmalle, ettemme häiritse ahkeraa lintua, vaikka kuvasinkin kauempaa 960 kinomillillä.

Toukarissa näimme pussitiaisen, joka oli meille reissun eka elis. Lisäksi näimme ja kuulimme kauniisti laulavan laulurastaan, mustarastaan ja punakylkirastaan.

Virkistyshotelli Yyteri

Kovan keskipäivän valon aikaan oli hyvää aikaa viedä ylimääräiset tavarat majapaikkaan. Tällä kertaa yövyimme Virkistyshotelli Yyterissä. Hotellissa oli myös kylpylä, joka kuului huoneen hintaan, mutta emme kuitenkaan kylpylässä käyneet. Hotellissa ei ollut ilmastointia huoneissa, mutta käytävässä oli, joten pitämällä ovea auki käytävään sai huonetta viilennettyä.

Hilskan torni

Iltakuvauksiin lähdimme Reposaareen johtavan tien varrella olevaan Hilskansaaren luontotorniin. Paikka on helposti saavutettavissa, kun autolla pääsee aivan tornin viereen. Tornista on näkymä etelän suuntaan, joten ilta-aurinko paistaa oikealta puolelta.

Pajusirkku

Pajusirkku toivotti laulullaan tervetulleeksi heti torniin saavuttuamme. Lintuja ei ollut ruuhkaksi asti tornin edustan vesialueella.

Keltavästäräkki

Myös keltavästäräkki tuli heti tutkimaan, että ketä vieraita torniin tuli tällä kertaa. Ruokokerttunen säksätti oikealla kaislikossa, mutta ei tullut näyttäytymään.

Kyhmyjoutsen

Kyhmyjoutsen tutkaili meitä vienosti kumppanin hautoessa lähistöllä.

Harmaahaikara

Harmaahaikarakin saapui arvokkaasti liitäen ilmeisesti yöpymispaikalleen.

Merihanhi

Merihanhipariskunta teki neljän poikasen kanssa maihinnousun 500 m:n päässä Reposaarentien itäpuolella. Toisella pariskunnalla oli kaksi poikasta.

Merimetso

Merimetsoja saapui illan mittaan koko ajan lisää Fänrikit saaren tuntumaan. Lopulta niitä oli vähintään 400 kpl paikalla.

Yllättäen vähän ennen poislähtöä läheiseen pajupuskaan tupsahti idänuunilintu, mikä oli hienosti jo toinen reissun elis meille!

Lintulajeja kuvasimme ja havainnoimme Hilskassa: haahka, haapana, haarapääsky, harmaahaikara, idänuunilintu, isokoskelo, jouhisorsa, kalatiira, keltavästärakki, kyhmyjoutsen, lapasorsa, laulujoutsen, merihanhi, meriharakka, merilokki, merimetso, mustarastas, naurulokki, pajulintu, pajusirkku, pikkulokki, pussitiainen, ruokokerttunen, silkkiuikku, sinisorsa, tavi, telkkä, tukkakoskelo, tukkasotka, tylli, valkoposkihanhi.

Yyterin lietteet Sannannokka

Herätys oli neljän aikaan, että olisimme parhaiden aamuvalojen aikaan paikalla. Vaimo värkkäsi aamupalan huoneessa, koska hotellin aamupala oli tietysti vasta myöhemmin saatavissa.

Klo 4.45 starttasimme auton kohti Yyterin lietteitä. Saavuimme tutulle Huhtalanraitin parkkipaikalle. Tavaraa oli taas kohtuullisesti kannettavana pienelle marssille kohti Sannannokkaa. Pari kameraa pitkine putkineen, kaukoputki, kiikari, pari jalustaa. Repussa lisäksi eväät, vähän varavaatteita ja uutena reissukaverina ipad.

Parkkipaikalla oli jo kohtuullisesti hyttysiä, joten verkkohatut päähän ja menoksi. Jouduin taas selkää säästämään, joten valitettavasti vaimokin joutui toimimaan sherpana. Metsäosuudella kuului hyttysten ininää ja mm tiltaltit säestivät askeltemme rytmiä.

Yyterin lietteet klo 5.28

Ohitimme esimmäisen lintulavan ja saavuimme aamuhämärässä tutulle Sannannokan lintulavalle. Pitkospuilla kuulimme tervetulotoivotuksena taivaanvuohen mäkätystä. Myös valkoviklon uikutus kuului jo pitkospuilla.

Tylli

Heti kaislikon takana parinsadan metrin päässä oli vesilätäkkö, missä ruokaili runsaasti pieniä kahlaajalintuja. Tyllejä oli sankoin joukoin. Kuvatessa on vaikea keskittyä lintujen lukumäärän laskemiseen, joten yleensä tyydymme kuvaamiseen ja lajien tunnistamiseen.

Pikkusirri

Pikkusirrejäkin oli jokusia paikalla.

Lapinsirrit lensivät pois, eivätkä palanneet.

Kerkesimme kuvaamaan parikymmentä minuuttia, ennenkuin ensimmäiset rannallakävelijät ja staijaajat saapuivat paikalle. Vuosi vuodelta nämä lisääntyvät vaikka PLY:n sivuilla kielletään rannallakävely pesimäaikaan. ”Niityllä kulkeminen pesimäaikaan noin 15.3.-31.7. on ehdottomasti kielletty.” Sikäli ihmeellistä, että näillä kulkijoilla oli vain kiikareita ja kaukoputkia, niin aivan hyvin samat linnut näkee lintulavoiltakin. Lintulavoja on 3 kpl lyhyen matkan sisällä, niin näiltä putoaa pohja pois, kun rannalta staijaajat ajavat linnut pois. Nytkin kulki 3 eri porukkaa. Suurin osa linnusta mitä ajoivat ylös, niin eivät palanneet ko. paikkaan.

Kuvaaja työssään.

Ikävä vaan, kun ajaa paikalle pari sataa kilometriä, herää neljältä ja sitten rannalla onkin markkinat. Tämän aamun kuvaussessio meni tältä osin meiltä pieleen.

Jänkäsirriäinen
Suosirri

Nämä lintutorneista ja lavoilta otetut kuvat ovat yleensä kaukaa otettuja dokumenttikuvia, joten itsekin mielelläni menisin rannalle lähempää kuvia ottamaan.

Valkohäntäkauris

Vlkohäntäkauriskin tuli perinteisesti ruokailemaan rannalle kahden vasansa kanssa aamuhämärässä. Tällä kertaa tummat pilvet taivaanrajassa estivät aamuauringon parhaan valon lankeamisen rannalle.

Punajalkaviklo

Punajalkaviklot ääntelivät ja lentelivät ahkerasti soidinlentoa koko aamun.

Ristisorsa

Ristisorsa saapui paikalle hiukan myöhemmin. Olemme joka vuosi täällä käydessämme nähneet ristisorsan.

Taivaanvuohi

Taivaanvuohikin oli koko aamun aktiivinen ja lenteli soidinlentoa.

Taivaanvuohi

Taivaanvuohen mäkättävä ääni syntyy pyrstön reunasulista ilmavirran vaikutuksesta linnun syöksyessä alaspäin. Ensimmäistä kertaa sain kuvattua kuvan, missä reunasulat näkyvät levällään. Suttuinen dokumenttikuva tosin vaan.

Niittykirvinen

Lavan viereiset puskat ja puut ovat hyviä paikkoja kuvaajalle. Pikkulinnut viivähtävät näissä usein hetken.

Lapasorsa ja haapana.

Lapasorsapariskunta retkellä haapanapariskunnan kanssa.

Hernekerttu

Hernekertut tulivat ihmettelemään lavan viereen maailman menoa. Vaimo löysi lähipuskien lintuja hyvin sillävälin, kun itse staijasin ja kuvasin kauempana olevia lintuja. Itsellä, kun ei ole silmiä selässä, niin lisä silmäpareista on aina apua.

Lintulajeja Sannannokasta kuvasimme ja havainnoimme: haahka, haapana, hernekerttu, isokoskelo, jänkäsirriäinen, kalatiira, kuikka, kuovi, kurki, käki, käpytikka, lapasorsa, lapinsirri, lapintiira, laulurastas, meriharakka, merimetso, naurulokki, niittykirvinen, pajulintu, pajusirkku, peippo, pikkulokki, pikkusirri, pikkutylli, punajalkaviklo, punavarpunen, rantasipi, rytikerttunen, räyskä, ristisorsa, sepelkyyhky, suosirri, taivaanvuohi, tervapääsky, tiltaltti, töyhtöhyyppä, tylli, valkoposkihanhi, valkoviklo, vihervarpunen, västäräkki.

2,5 h session jälkeen lähdimme hotellille aamupalalle. Lämpöväreily alkoi lisääntymään ja rannallakävelijät alkoivat tympimään. Hotellissa oli hyvä ja monipuolinen aamupala. Mikä onkin selvä etu hotellimajoituksessa muihin majoitustyyppeihin verrattuna. Olemme aika montaa eri majoitusmuotoa kokeilleetkin näillä Porin lintureissuilla.

Reposaari

Torkkujen ja ruokailujen jälkeen lähdimme iltapäiväkierrokselle. Mukana oli vain kevyempi varustus, yksi kamera 640 kinomillillä varustettuna. Mukana tietysti kiikari 18×50 vakaajalla varustettuna.

Ensimmäisenä suunnistimme Reposaareen. Tahkoluodon risteyksessä vaimo huomasi merikotkan liihottelevan taivaalla. Kaupparannan Kioskille Reposaaressa pysähdyimme jätskille. Kioskista saa kuulemma kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Myyjän mukaan Suomen ainoa posti, mistä saa konjakkia.

Valkoposkihanhi esitteli ylpeänä itseään.

Jätskit syötiin satamapuistossa. Jätskinsyönnistä tosin ei meinannut tulla mitään, koska lintuja pörräsi ympärillä koko ajan. Valkoposkihanhipariskunta oli ruohikolla syömässä kesykyyhkyjen kanssa.

Merimetso

Haarapääskyt esittelivät taitolentonäytöstä päidemme yläpuolella. Merimetsoja lensi Tukkiviikinlahdelle ja takaisin vähän väliä. Kivitasku lennähti satama-altaan reunalle, mutta kuvaaja oli jätski kädessä, niin kuvaa en saanut.

Ajoin Reposaaren eteläkärkeen aallonmurtajan kupeeseen. Allonmurtajan länsipuolen pohjukassa lillui haahkoja ja telkkä. Laulurastas luritti kauniisti viereisessä metsikössä. Vaimo istahti penkille nauttimaan leppoisesta ilmasta ja iltapäivän auringosta.

Laulujoutsen antoi kyytiä kyhmyjoutsenille.

Lähdin kävelemään vajaa 600 m pitkää aallonmurtajaa pitkin. Matkalta löysin naaras isokoskelon ja laulujoutsenen, joka hääti kyhmyjoutsenpariskunnan reviiriltään.

Kalatiira hautomassa pesällään.

Kalatiira hautoi vaatimattomassa pesässään aallonmurtajalla ja toinen puolisko vartioi ilmatilaa.

Mäntyluoto

Tukkakoskelo

Mäntyluodon Uniluodolta löytyi tukkakoskelo, isokoskelo ja kyhmyjoutsenpariskunta. Pyörähdimme myös Mäntykallossa, mistä löytyi meriharakka kauniiden maisemien lisäksi.

Herrainpäivät

Ajoimme Herrainpäivien surffirannalle, mikä on ollut yleensä hyvä kuvauspaikka, koska linnut ovat suhteellisen lähellä lietteellä syödessään. Myöhäisiltapäivällä ei ollut odotettavissa, kuin dokumenttikuvia, koska kuuma hiekka väreilee suorassa auringonpaisteessa sen verran kovasti.

Pikkutylli kuumalla hiekkarannalla.

Surffirannalla näimme: haarapääsky, kylpevä kottarainen, kyhmyjoutsenpariskunta, laulava mustarastas, pikkutylli, tavipariskunta, viisi tukkakoskeloa, joista yksi söi kalaa, tyllejä.

Levon lammet

Levon lammilla piipahdin ilman kameraa, koska auton joutui jättämään huonoon paikkaan tien varteen. Täten myös vaimo jäi autoon tavaroita vartioimaan.

Lintuja kiikaroin: haapana 4 kpl, kalatiira 2 kpl, laulujoutsenpariskunta, nokikana 5 kpl, kaksi rantasipipariskuntaa pesivänä 4 kpl, tavi 2 kpl, kaksi telkkäpariskuntaa 4 kpl.

Yyterin sannat

Viimeisenä aamuna heräsimme jo klo 3.40. Vaimo teki jälleen pikapuuron kuumaan veteen, keitti kahvit ja teki maukkaat voileivät mukaan. Ensin ajattelimme lähteä kävellen Yyterin santojen rantaa pitkin koko varustearsenaali mukana kohti surffirantaa. Hotellilta ei ollut, kuin runsas 100 m meren rantaan.

Yyterin sannat hotellin edusta. Oikella taustalla surffiranta.

Päästyämme rantaan huomasimme, että koko ranta surffirantaan asti oli täynnä lintuja. Aamun sävyt olivat hienoja ja nopeassa tahdissa sävyt vaihtuivat. Emme viitsineet häiritä ja ajaa lintuja lentoon, joten aloimme kuvaamaan ja staijaamaan heti hotellin rannasta. Olisi siinä ollutkin tarpomista surffirannalle pehmeässä hiekassa painavien varusteiden kanssa.

Telkät hienossa aamun valossa.

Telkkiä tuli ja meni runsaasti. Laskin ja arvioin niitä olevan vähintään 800 kpl.

Rusakko

Rusakko pysähtyi hiekkarannalle tuijottamaan meitä toviksi. Ajatteli varmaan, että onpa nohevan näköisiä kummajaisia heti aamutuimaan. Liekö vaimon tekemät hyvät eväät tuoksuneet rusakon nenään, koska mutustelimme niitä raikkaassa meri-ilmassa kuvauksen lomassa.

Ilmeisesti helteet olivat lämmittäneet pintaveden lämpöisemmäksi kuin ilman, koska oli kevyttä sumua ilmassa, haitaten kuvaamista. Vasta, kun aurinko oli noussut kunnolla metsänrajan yläpuolelle, niin ilma selkeni ja kuvaus onnistui paremmin.

Naurulokki

Naurulokki saalisti pikkukaloja pinnan tuntumasta. Kala jäi tunnistamatta, koska omasta vetokalastus vuosista on jo vierähtänyt liian pitkä aika. Silloin uistellessa katselimme näitä maisemia useasti mereltä päin poikani kanssa. Silloin tällöin taimenia ja jopa merilohia uistimeen haksahti.

Meriharakka

Meriharakat olivat energisiä heti aamusta. Lentelivät ja ääntelivät vilkkaasti rannan tuntumassa.

Laulujoutsen

Kullatut laulujoutsenet nauttivat nousevan auringon lämmöstä lähes tyynellä merenlahdella.

Lintulajeja havainnoimme hotellin rannasta: alli, haahka, haarapääsky, harmaalokki, isokoskelo, kalalokki, kalatiira, kuikka, kyhmyjoutsen, käki, käpytikka, laulujoutsen, meriharakka, merimetso, mustakurkku-uikku, mustalintu, naurulokki, pilkkasiipi, tavi, teeri, telkkä, tukkakoskelo, tukkasotka.

Hotellin terassi

Klo 7.30 oli aika siirtyä ansaitulle hotellin aamupalalle. Onneksi ei ollut pitkä matka. Aamupala oli jälleen hyvä ja ravitseva, sekä maisema ikkunasta upea. Terassillakin oli mahdollisuus syödä aamupalaa.

Kotimatkalla tulimme Harjakosken kautta, missä tuntuu olevan ikuinen siltatyömaa. Haarapääskyjä lenteli padon tuntumassa.

Reissu oli jälleen onnistunut. Seura oli hyvää, ilmat suosivat ja hyttysiä oli maltillisesti. Kokeiltuamme lähes kaikki muut majoitusvaihtoehdot, paitsi teltan, niin hotellimajoitusta puoltaa vaivattomuus, sekä hyvä ja vaivaton aamupala. Koko reissulla havainnoimme 72 lintulajia. 3 kpl oli itselleni uusia kuvalajeja: idänuunilintu, pussitiainen, räyskä.

 

Tykölänjärvi lintutorni

Toukokuun alussa v. 2019 vappuaamuna klo 5 lähdimme ajamaan kohti Tykölänjärveä, joka oli meille uusi kohde. Järvellä on kaksi lintutornia. Eteläpään torni kuuluu Valkeakoskeen ja pohjoispään torni Pälkäneeseen.

Nokikana ja silkkiuikut värjöttelevät hämyisessä aamusumussa.

Etelätornin koordinaatit: 61°15’06.1″N 24°12’53.4″E (61.251694°, 24.214833°)

Suuntasimme ensin eteläpään torniin. Lintutornin kyltti näkyy Pälkäneentielle, jos osaa katsoa oikeassa kohdassa. Polku tornille menee opastettua polkua pitkin tiheässä metsässä. Metsässä laulullaan meitä tervehtivät tiltaltit ja peipot.

Laulurastas lurittelee aamutuimaan.

Ennen pitkospuita korkean kuusen kätköissä lauloi laulurastas hienosti. Heti ei sitä löydetty, mutta myöhemmin vaimo löysi linnun, kun kävi lämmittelylenkillä ja kävin kuvaamassa sen.

Loppupäässä kuljetaan pitkospuita pitkin. Torni on avonainen matala ja yksitasoinen. Näkymä Tykölänjärvelle on hyvä ruovikon yli.

Naurulokki pesänrakennustouhussa.
Naurulokit parittelemassa.

Pesintätouhut ja parittelut olivat sumuisessa -3 °C:n kevätaamussa täydessä tohinassa. Naurulokkeja oli runsaasti pesiä rakentamassa.

Nokikana tiirailee pesänrakennustarvikkeita.

Myös nokikanapariskunta rakensi pesäänsä mättäälle. Pajusirkut olivat ahkerana pesänrakennustouhussa rannan ja tornin välisellä alueella.

Lapasorsapariskunta ruokailemassa.

Lapasorsapariskunta ruokaili tiiviisti yhdessä. Taivaanvuohi mäkätti välillä melko lähellä, mutta jäimme ilman näköhavaintoa.

Silkkiuikkuja oli useita pareja soidintamassa. Tikat viestittivät ympäristössä rummuttamalla toisilleen.

Pikkulokki etsii kaveriaan.

Pikkulokinkin onnistuin saamaan kuvaan, joten varmistui, että niitäkin täällä on.

Tavi kiinnostui kuvaajasta.

Tornin vieressä oli talviruokintapaikka, mikä onkin kuvaajalle hyvä lisä. Tosin tässä paikassa oli niin paljon oksia ruokintapaikan edessä, että kuvaaminen oli haastavaa.

Telkkä teki laskuharjoituksia kiitoradalle.
Haapana aamusumussa, kun auringon ensisäteet puskivat sumuverhon läpi.

Aamusumu kesti melko pitkään, joten terävien kuvien saaminen oli haastavaa. Tosin hämyisiä tunnelmakuvia kyllä sai. Kun sumu hälveni, niin aurinko oli jo niin korkealla, että sitten kuvaamista haittasi lämpöväreily.

Näpit olivat jäässä, kun käpistelin kylmää kameranrunkoa ja kiikaria koko aamun ohuet kesähanskat kädessä.

Lintulajeja havainnoimme etelätornissa: haapana, isokoskelo, keltasirkku, korppi, kurki, käpytikka, lapasorsa, laulujoutsen, laulurastas, mustarastas, naurulokki, nokikana, pajusirkku, peippo, pikkulokki, punatulkku, sepelkyyhky, silkkiuikku, taivaanvuohi, tavi, telkkä, tiltaltti, vihervarpunen.

Poislähtiessä kävin vielä piipahtamassa Pälkäneen pohjoispään tornissa, joka on melko uusi torni. Torni oli korkea ja useampi tasoinen. Näkymä alatasanteeltakin oli jo hyvä. Tällä kertaa linnut olivat vähissä. Näin silkkiuikkuja ja pari kurkea.

Pohjoistornin koordinaatit: 61°16’04.2″N 24°11’25.4″E (61.267822, 24.190398)

Linssin takana