Kategoria: BLOGI

Meri-Porin lintuja

Taas veri veti keväiselle linturetkelle Poriin 20-24.5.2020. Vuokrasimme vaimon kanssa asuntoauton Kangasalan EsaRent:stä. Ajatuksena oli kokeilla retkeilyautoa, mutta sitä emme tällä kertaa saaneet vuokralle.

Matkailuauton pakkaamisessa meni yllättävän paljon aikaa. Kun on tilaa, niin tavaraa otetaan enemmän mukaan. Turhaakin tavaraa varmuuden vuoksi tulee otettua paljon. Asuntoauton sisällä oli runsaasti hyllyjä, laatikoita ja lokerikoita. Jääkaapin ja pakastimen täytimme ruuilla. Pääsimme lähtemään vasta klo 19.30

Sastamala

Kauniissa aurinkoisessa kevätillassa ajelimme kohti Sastamalaa. Leiniälässä nuolihaukka saalisti iltapalaa. Isoa matkailuautoa ei niin vaan pysäytettykään kapean tien varteen, vaan piti löytää pysäkki. Haukka hävisi puiden taakse, kun vihdoin sain auton parkkiin. Paikalla pyöri enää kalatiiroja.

Vammalan jälkeen Kaukolassa pysähdyimme tutkimaan Kokemäenjokeen laskevaa Vaunujoen suuta. Kävelin Kaukolantieltä lähtevää pientä rantatietä kohti Vaunujokea pikkuhiljaa hämärtyvässä illassa.

Keltasirkku pusikossa.

Tutkailin tiiviisti puskia tien varressa toiveena löytää sinirinta. Kilometrin verran kävelin, mutta sinirintaa ei löytynyt. Puskakuvaus on erittäin haastavaa, kun valoa on yleensä vähän ja automaattitarkennus tarkentaa helposti väärään paikkaan. Paras on käyttää manuaalivalotusta ja -tarkennusta.

Täältä kuvasin ja havainnoin: keltasirkkuja, kurkipariskunta, laulujoutsenpariskunta, pajulintuja, pajusirkkupariskunta, rantasipipariskunta.

Hartolankoski

Alunperin ajattelimme ajaa suoraan Poriin. Kello oli kuitenkin jo melkein iltakymmenen, joten päätimme yöpyä jossain Kokemäenjoen varressa. Ajoin lähellä olevaan Hartolankosken kupeeseen parkkipaikalle. Tämä onkin matkailuauton valtti, kun suunnitelmia voi muuttaa lennosta ja yöpyä jossain sopivassa paikassa.

Autoa parkkeeratessa vaimo huomasi iltahämärässä taas isomman haukan langalla. Oli ehkä hiirihaukka. Ennenkuin sain auton sopivaan paikkaan, niin lintu hävisi horisonttiin. Tämä on selkeä haittapuoli henkilöautoon verrattuna. Kuvausvalmiuteen pääseminen kestää paljon kauemmin.

Iltapalan jälkeen uni tuli nopeasti asuntoauton hyvissä sängyissä ja raikkaassa ilmassa. Silloin kun ei ole 220 v jännitettä tarjolla, niin kaasulla hoituu jääkaappi, pakastelokero ja lämmitys. Liesi on aina kaasulla. Lisäksi valot, älylaitteiden ja kameroiden lataus tapahtuu auton lisäakuilla, jotka ovat erotetut starttiakusta.

Aamulla heräsimme klo 4 ilman herätyskelloa. Lintujen äänet ja valo hoitavat herätyksen. Matkailuautossa saa kylläkin kaikki ikkunat hienosti pimennettyä, mutta jätin tuulilasin pimentämättä, koska on hienoa herätä aamuauringon säteisiin.

Tyrvään voimalaitos Hartolankoskessa Kokemäenjoella.

Pikaisen aamupalan jälkeen lähdimme tutkimaan voimalaitoksen alajuoksun pohjoispuolen rantaa.

Pienen matkaa kuljettuamme joen rantaa kuulimme hienon linnun lauluäänen. Emme sitä heti tunnistaneet. Tovin hakemisen jälkeen löysimme onneksi linnun puusta haastavassa vastavalossa. Äänen ja dokumenttikuvan perusteella tunnistimme linnun olevan viitakerttunen. Hienosti alkoi reissu, kun heti ensimmäisenä aamuna tuli kuvaelis!

Pajulintu Hartolankoski.

Kävelimme joen rannassa kauniissa kevätaamussa vajaat pari tuntia. Täältä kuvasin ja havainnoimme: haarapääskyjä, kurkia, meriharakoita, mustarastaita, rantasipi, räkättirastaita, silkkiuikkuja, telkkiä, tukkasotkapariskunta, pajulintuja, punatulkku, vihervarpunen, viitakerttunen.

Meri-Pori

Ulvilassa löytyi kiuruja pellolta. Seuraavaksi ajattelin ajaa Luvialle, mutta tiira lintupalvelusta huomasin, että Porin Reposaaren Junnilasta oli löydetty harvinainen tulipäähippiäinen. Suuntasin auton nokan siis sinne. Puolen päivän jälkeen saavuimme Reposaareen. Paikka ja tulipäähippiäinen oli helppo löytää, kun autoja ja porukkaa oli kuin markkinapaikalla.

Tulipäähippiäinen keskipäivän kovassa valossa.

Otin autolta mukaan kroppikennon ja lyhyemmän zoom objektiivin 2x jatkeella varustettuna ( 640 kinomilliä ). Tuolla on helpompi operoida käsivaralta, jos joutuu puskista kuvaamaan. Tunnin verran kuvasin tulipäähippiäistä korkealla oksistossa. Paikalla oli tulipäähippiäispariskunta ja olivat pesimäpuuhissa. Sain kuvattua rengastetun koiraan useaan otteeseen, mutta naarasta en saanut kuvattua.

Kävin autolta hakemassa pidemmän putken ja täyskennoisen kameran. Palasin kuvauspaikalle, mutta tämän jälkeen lintu ei enää suostunutkaan kuvattavaksi. Tulipäähippiäinen oli jälleen elis meille! Toinen elis samana päivänä. Kiitoksia linnun löytäjälle. Reposaaren Junnilassa kuvasin pajulinnun ja tulipäähippiäisen. Lisäksi nuolihaukka teki ylilennon.

Reposaari Kaupparanta.

Siirryimme Reposaaren Kaupparantaan, missä vaimo loihti maukkaan lounaan asuntoauton keittiössä. Tuuli oli melko kovaa, joten ulkona ei tehnyt mieli oleilla ylimääräistä. Täällä havainnoimme valkoposkihanhipariskunnan ja haarapääskyjä.

Reposaaresta poislähtiessä ennen Hilskan siltaa oli merihanhipariskunta. Poikkesin Hilskan lintutornilla. Oli kova tuuli ja keskipäivä, joten linnut olivat vähissä. Vaimo odotti autossa ja radiopuhelimella viestittelin ”kirjanpitäjälle” mitä näkyy. Havainnoin: haarapääskyjä, harmaahaikara, koirastelkkä, pajulintuja, tukkasotkapariskunta.

Surffiranta

Siirryimme Porin Herrainpäivien Surffirannalle. Täällä oli muutama muukin asuntoauto. Koronatilanteesta johtuen asuntoautoja näkyi selvästi enemmän kuin aiempina vuosina tähän aikaan.

Kalatiirat ja virvelöijä kalastavat illan hämyssä.

Päätimme yöpyä täällä, koska tämä on ollut aiemmin hyvä aamukuvauspaikka. Vaimon laittaessa illallista kävelin rannalla ja kiikaroin: kalatiiroja, laulujoutsenpariskunta, meriharakoita, pikkutylli, tavi, telkkiä.

Pikkutylli

Teimme vielä iltareippailun rannalla illallisen jälkeen, jolloin otin 600 mm:n 1,4x jatkeella ja 1DXII täyskärin mukaan. Iltahämärissä kuvasin vielä: kalatiira, meriharakoita, merimetso, pikkutylli, tavi. Mustarastas lauloi kauniisti viereisessä metsässä.

Surffiranta oli rauhallinen yöpymispaikka. Nukuimme jälleen hyvin ja heräsimme klo 4 auringonnousuun. Aamutoimien jälkeen olimme viereisellä Surffirannalla jo kuvaamassa, ennenkuin aurinko metsän takaa loihe ensisäteensä. Mustapääkerttu tervehti meitä laulullaan. Sakari Topelius mainitsi tämän linnun Sylvian Joululaulussa.

Naurulokki aamun ensi säteissä.
Meriharakat saapuvat ruokailemaan.

Merilintuja oli selvästi niukemmin kuin aiempina vuosina. Ilmeisesti johtui siitä, että meriveden korkeus oli +10 – 15 cm. Tällöin lietettä on vähemmän näkyvillä ja sitä kautta ruokaa on vähemmän.

Munakarinsäikkä 3 km:n päästä 840 kinomillillä kuvattuna.

Merilinnut siirtyvät Munakarinsäikälle, kun merivesi on korkealla. Siellä näkyikin kaukoputkella isoja lintumassoja. Mm. telkkiä oli laskettu n. 1300 kpl.

Lintumielessä ja eritoten merilintujen osalta Surffiranta ei ollut nyt parhaimmillaan, mutta hieno aamu kuitenkin. Surffirannalta kuvasin ja havainnoin: alleja, haapanoita, harmaahaikara, harmaalokki, kalalokki, kalatiiroja, käki, käpytikka, laulujoutsenpariskunta, meriharakkapariskunta, merilokki, merimetsoja, mustalintuja, mustapääkerttu, naurulokkeja, pajulintu, selkälokki, sepelkyyhky, sinisorsapariskunta, tavi, telkkiä, tukkakoskelopariskunta, varis, västarakki.

Pari tuntia kuvattuani erittäin hyvässä näkyvyydessä, oli aika siirtyä ansaitulle aamukahville asuntoautolle. Lyhyet päikkärit olivat paikallaan aikaisille herääjille.

Mustarastas lauloi surumielistä säveltään.

Päätimme viettää keskipäivän siestaa edelleen Surffirannalla. Lähdimme pienelle kävelyretkelle kohti metsäistä niemeä, Kräsoorannokkaa.

Metsäkauris luuli olevansa puskan takana piilossa.
Viherpeippo lauloi keskipäivän kovassa valossa.

Lintujen liverrys oli korviahuumaava ja metsäinen reitti oli idyllinen. Takaisin tulimme rannan kautta.

Tunnistimme lintuja mm: haarapääskyjä, kirjosieppo, käki, laulurastas, mustapääkerttu, mustarastas, palokärki, punatulkku, rantasipi, valkoposkihanhia, viherpeippo, vihervarpunen, västäräkki.

Poislähtiessä piipahdimme tutkimassa golfkentän länsipuolella olevat pari nimetöntä pikkulampea. Täältä löytyi: nokikana, peippo, 3 telkkää, tukkakoskelopariskunta, tukkasotkapariskunta.

Liro huuteli nimeään.

Levonlammille pysähdyimme Mäntyluodontien varteen ja pikaisesti kurkkasin lampien lintutarjontaa. Täältä löytyi mm: haapana, harmaahaikarapariskunta, laulujoutsen 7 poikasensa kera, liropariskunta, nokikanoja 2 pariskuntaa, merihanhipariskunta, räystäspääskyjä, tavipariskunta, telkkä, 9 tukkasotkaa.

Jatkoimme matkaa kohti 1920-luvun lopulla rakennettua Porin Halssia, missä emme ole ennen käyneetkään. Isoniittu:ssa näimme 7 harmaahaikaraa lentävän kohti etelää. Pellolla viihtyi myös 12 töyhtöhyyppää.

Halssin veneranta.

Romanttiseen Halssiin saavuttuamme löysimme paikallisen ystävällisellä opastuksella viihtyisän pienen venerannan. Tämä paikka on Kokemäenjoen mereen laskevaa suistoaluetta. Matkailuautolla täytyy tarkkaan tietää mihin menee, koska jos joutuu umpiperään, niin voi olla haastavaa peruutella kapeita teitä pitkin.

Sinitiainen

Tulimme perille sopivasti, kun lämpöväreily alkoi jo hiukan hellittämään, joten pystytin jalustan kameroineen ja aloin kuvaamaan. Vaimo oli hetken seurana, mutta siirtyi pian asuntoautoon kokkaamaan illallista.

Paikalla pyöri uhanalainen punasotkapariskunta ja yksinäinen punasotkakoiras ( kuvassa ).
Kalatiira halusi mukaan veneretkelle.

Kuvattuani tunnin verran, siirryin asuntoautoon, koska en voinut vastustaa herkullista ruuantuoksua, joka levisi laiturille. Vaimon gourmee menu oli meheviä poronpaistisiivuja maukkaassa kastikkeessa, perunoiden, salaatin ja kylmän huurteisen kera. Ruoka oli tosi hyvää ja herkullista, kiitos siitä vaimolle.

Halssin edustan suistoa.

Kesää kohti mentäessä Halssin edustan suisto muuttu dramaattisesti. Maisema on täysin vihreää vesikasveista ja ainoastaan kapea veneura yhdistää Halssin Kokemäenjoen suistoon. Näin kertoi paikallinen virkistyskalastaja meille.

Piti vielä jatkaa matkaa asuntoautolla, mutta vatsa täynnä alkoi niin mukavasti ramaisemaan. Paikkakin oli rauhallinen, joten päätimme yöpyä täällä. Seurailin vielä, kun muutama virkistyskalastaja saapui iltakalasta. Luonnon ääniä kuunnellen oli hyvä vaipua pikkuhiljaa unten maille. Käki kukkui, kaulushaikara puhalteli tuubaansa ja laululinnut konsertoivat kilpaa.

Halssissa kuvasin ja havainnoimme: harmaahaikara, kalatiira, kaulushaikara, kyhmyjoutsen, laulujoutsen pesällä, laulurastas, merimetso, mustarastas, punasotka, ruokokerttunen, ruskosuohaukkapariskunta, sepelkyyhky, silkkiuikkuja, sinitiainen, sääksi, 12 telkkää.

Auringonnousu Halssissa.

Aamulla jälleen vakioherääminen klo 4 luonnon huumaavaan konserttiin ja nousevaan aurinkoon. Aamupalan jälkeen lähdimme pikaisesti kohti Huhtalaraittia.

Saavuimme tutulle Meri-Porin Huhtalanraitin parkkipaikalle. Olimme sen verran myöhässä klo 6.45, että parkkipaikalla oli jo muitakin. Tarkoituksena oli tällä kertaa kuvata pienempiä puskalintuja, joten otin mukaan vain kevyemmän kaluston, 7D2:n ja 70-200 f2.8 tuplajatkeella. Kiikari kulkee tietysti aina mukana.

Skidoo Safari 377

Ensimmäisenä meidät vastaanotti sepelkyyhky huhuillen langalla. Joku oli saapunut moottorikelkalla paikalle. Hyttysiä ei ollut metsäosuudella onneksi ainuttakaan.

Punajalkaviklo soidinlennolla.

Pysähdyimme Yyteri lietteet 1 lintutorniin klo 7.10. Näkyvyys oli loistava. Täältä kuvasin ja havainnoimme mm: jouhisorsia 3 kpl, kiuruja, lapintiira 2 kpl, merihanhi 4kpl, mustarastas, peippoja, punajalkavikloja, suokukkoja 2 kpl, tiltaltti, valkoposkihanhia 22 kpl, valkoviklo.

Ruokerttuset lauloivat ja säksättivät ahkerasti.

Jatkoimme matkaa kohti Sannannokkaa. Matkalla tähyilimme kovasti meriruokojen sekaan. Punajalkaviklot ja taivaanvuohet lensivät soidinlentoaan yläpuolellamme. Ruokokerttuset säksättivät iloisesti ruovikossa.

Ristisorsa

Sannannokan luontotornissa oli jo muutamia staijaajia. Linnut olivat vähissä +10 – 15 cm vedenkorkeudesta johtuen. Linnut olivat edelleen Munkarinsäikällä mihin oli linnuntietä matkaa n. 2,5 km. Katsoin pikaisesti 18×50 kiikarilla rannan tilanteen. Täältä havainnoin mm: laulujoutsenia 2 kpl, merimetsoja 6 kpl lennossa, ristisorsia 3 kpl, suosirri 2 kpl, töyhtöhyyppiä.

Pajusirkku pulleana

Siirryimme eteenpäin kohti Isosantaa. Matkalla kuvasin ja havainnoin: haapana lennossa huusi piuu, kaulushaikara, pajusirkkuja, satakieli lauloi kauniisti, ruokokerttusia.

Pyörähdin myös Isosanta 1 luontotornissa. Täällä oli tällä kertaa hiljaisempaa.

Pakurikääpä

Jatkoimme matkaa kohti Hathurua, missä emme ole ennen olleetkaan. Isosanta 1 luontotornin jälkeen loppuivat pitkospuut. Tähyilimme ahkerasti puskia sinirinnan toivossa, mutta tuloksetta. Sen sijaan löytyi pakurikääpä, jota jotkut käyttävät teenä ja luontaislääkintänä.

Saavuimme Hathurun luontotornille, joka oli keskellä ruovikkoa ja merta ei ollut näkyvissä. Juuri ennen tornia pölähti lehtokurppa lentoon, mutta kuvaa en kerennyt ottaa. Paikalle tuli pari muutakin staijaria kaukoputkineen, joten silmiä oli enemmän tarkkailuun. Ruovikosta kasvoi siellä täällä matalia puita, jotka tarjosivat levähdyspaikan linnuille.

Hahthuru oli idyllinen ja rauhallinen paikka. Täältä oli hyvä havainnoida joka ilmansuuntaan. Kello oli jo 8.30, joten lämpöväreily alkoi jo olla haittaavaa ja hyvät kuvat sai unohtaa.

Niittykirvinen

Tornissa kaukoputkimies Esa löysi erikoisen näköisen linnun, joka näytti niittykirviseltä, mutta alavatsa oli punertava. Kuvasin sen ja lähetin, myös Esalle tutkittavaksi. Molemmat tulimme siihen tulokseen, että se on kuitenkin niittykirvinen.

Sillävälin, kun kuvasin niittykirvistä, näki vaimo hirven koikkelehtimassa metsän reunassa.

Satakieli

Vaimo löysi tornista parin sadan metrin päästä laulavan satakielen. Yritin kuvata sitä tornista, siinä onnistumatta, koska oli vaan lyhyt objektiivi mukana. Myöhemmin poislähtiessä sain sen kuvattua polulta puun oksistossa. Satakieli on yleensä vaikea kuvattava. Meillekkin tämä oli kuvaelis.

Hernekerttu

Hathuru havainnot: hernekerttu, lehtokerttu, lehtokurppa, mustapääkerttu, mustarastas, kurki, pajulintu, pajusirkku, peippo, punakylkirastas, punavarpunen, niittykirvinen, satakieli.

Huhtalanraitin parkkipaikalle lietteiltä palatessa klo 11 maissa, porukkaa tuli vastaan kuin Vilkkilässä kissoja. Suosittu paikka tuntuu olevan. Joku rouva yritti lastenvaunujen kanssa tulla huonompaa metsäosuutta, mutta ei onnistunut.

Luvia

Päivälliselle ajoimme tuttuun Luvian Lankoorinnokan kalasatamaan. Vaimon kokatessa asuntovaunussa päivällistä staijasin kiikarilla Ruusnellinloukon lahtea. Nukuimme taas päikkärit asuntoauton loistavissa sängyissä.

Täältä löytyi puolenpäivän aikaan: isokoskelokoiras, merimetso 2 kpl lennossa, silkkiuikku 7 kpl, telkkä 6 kpl, tukkakoskelopariskunta 10 poikasensa kanssa, tukkasotka 3 kpl.

Emme kuitenkaan yöpyneet Lankoorinnokassa, vaan ajoimme illaksi Luvian Laitakarin satamaan. Ajoin asuntoauton taas siten, että nouseva aamuaurinko paistaa etuikkunasta sisään.

Räystäspääsky

Olemme olleet täällä ennenkin. Satama on hyvin hoidettu ja melko vilkas. Viihdetarjontaakin olisi ollut, mutta nyt korona aikaan kaikki paikat olivat suljettuina. Nyt ei ollut Tröömin lahden lintutarjonta kovinkaan runsasta. Peruskaavaa taas noudatettiin. Vaimo teki illallista ja minä kiikaroin lintuja. Kiikarilla löysin: haarapääskyjä, laulujoutsen, merihanhi 8 kpl lennossa, punavarpunen laulavana, räystäspääskyjä, silkkiuikku 2 kpl, tukkasotkapariskunta.

Haarapääsky vauhdissa. Kuvattu 1/500 s suljinajalla.

Teimme vielä illallisen jäkeen kävelyretken satamaan. Kuvasin pääskysiä iltahämärässä vain 1/500 s suljinajalla, mikä on melko haastavaa nopeille linnuille lennossa.

Auringonnousu Laitakarissa. Punertava taivas oli vain muutaman minuutin.

Nukuimme yömme jälleen hyvin klo 4 asti. Vaikka illalla tuntui satamassa olevan vilskettä, niin yö oli rauhallinen.

Punavarpunen aamuhämärässä ja suttukelissä.

Laitakarista lähtiessä alkoi hiukan vettä tihuuttelemaan. Kuvasin vielä aamuhämärässä punanvarpusesta dokumenttikuvan. Lintu jatkoi aamulla lauluaan siitä mihin illalla jäi. Peipot ja pajulinnut lauloivat myös ahkerasti. Laulujoutsenet ja lokit elämöivät riemukkaasti.

Luvialta lähtiessä Laitakarintien viereisellä pellolla oli 9 metsähanhea ruokailemassa. Ennen Luvian keskustaa Kuivalahdentien viereisellä pellolla ruokaili 34 merihanhea. Kettu kyttäsi ko. pellolla hanhia ja taustalta kuului teeren pulinaa.

Sastamala

Punarinta kähmyilee puskassa.

Ajoimme taas Sastamalan kautta, koska Kaukolassa oli havaittu pensassirkkalintu. Saavuimme paikalle puoli kahdeksan maissa. Kuulimme linnun äänen, mutta kuvaa emme siitä saaneet. Lintu oli meille uusi havainto. Puskassa lymyili myös punarinta ja punavarpunen lauloi kauniisti. Laulujoutsenet töräyttelivät rannassa.

Tikli Hartolankoskella.

Poikkesimme vielä Hartolankoskelle aamukahville. Kahvin juonnin lomassa kuvasin asuntoauton ikkunasta Tiklin ja haarapääskyn, joka haki pesäänsä muuraussavea. Silkkiuikkupariskunta oli kosioretkellä.

Haarapääsky pesänrakennuspuuhissa.

Nokian Eedenissä poikkesimme tauolla. Yhteensä n. 20 räystäs– ja haarapääskyä haki pesänrakennusainetta pienestä lätäköstä.

Ennen asuntoauton luovutusta tankkasin asuntoauton tankin dieseliä täyteen. Kulutus oli n. 12 l/100km. Tyhjensin harmaavesisäiliön ja septitankin. Tavaroiden tyhjentämiseen ja asuntoauton sisäsiivoukseen kului n. 2h.

Näimme hienoja maisemia, yövyimme viihtyisissä joki- ja merenrantapaikoissa omassa rauhassa. Löysimme 4 kpl uutta lajia ( elistä ) ja kuvasin niistä 3 kpl. Lintulajeja havainnoimme kaikkiaan 82 kpl eri lajia. Jos oikein lähtisi yrittämään, niin 100 lajia voisi mennä rikki tuollaisella reissulla Porissa.

Asuntoauto oli erittäin onnistunut ja käytännöllinen valinta tähän korona pandemia aikaan. Kangasalan EsaRent:stä vuokrasimme melkein uuden pari tuhatta ajetun asuntoauton ja saimme erittäin ammattitaitoista ja osaavaa palvelua.

Kiitos taas vaimolle, mukavalle reissukaverille ja tarkkasilmäiselle”kirjanpitäjälle”. Seuraavaa reissua odotellessa.

Kuusamon linturetkeily

Auringonlasku Kuusamon Hietavaarassa.

Maaliskuun puoliväliin v. 2020 sijoitimme vaimoni kanssa lähes jokatalvisen Pohjoisen reissumme. Etelä-Suomessa talvi on ollut melkein lumeton ja Pohjois-Suomessa taasen on ollut ennätyslumet. Monin paikoin on mitattu reilusti yli metrin nietoksia.

Koko ajomatka oli käytännössä lumetonta. Perinteisesti Syötteen kohdalla alkaa luminen talvi, niin nytkin. Penkat olivat jo niin korkeita, ettei välillä autosta ympäröivää luontoa nähnyt.

Hietavaarasta länteen. Taustalla Riisitunturi.

Matkamme suuntautui Rukan ja Kuusamon välissä sijaitsevalle Hietavaaralle ( 345 m myp ). Mökkimme sijaitsi lähes vaaran huipulla, joten maisemat olivat parhaasta päästä. Gps näytti mökin pihassa lukemaa 323 m merenpinnan yläpuolella. Lännessä näkyi jopa Yli-Kitkan takana sijaitseva kuuluisa Riisitunturi.

Hietavaarasta pohjoiseen. Edessä oikealla Pyhävaara ja takana vasemmalla Rukatunturi.

Pohjoiseen näkyi Pyhävaara ( 460 m myp ) lähimpänä ja kauempana Rukatunturi ( 490 m myp ).

Ritakorpi – Suolavaara uralla.

Mukana oli myös moottorikelkka retkeilyä ja kuntoilua varten. Tein 5 reissua kunnoltaan vaihtelevilla Kuusamon reiteillä. Väliin oli lanattua ja useimmiten pomppuista uraa. Kelkkailijoita on niin paljon, että kauan eivät urat pysy kunnossa lanauksen jälkeen. Täällä lanataan iltaisin ja yöllä, joten urat saavat hiukan kovettua ennen päivän kelkkarallia.

Pihasta lähtiessä kuukkeli halusi tulla mukaan.

Kelkkaillessa ei tällä kertaa paljoa lintuja näkynyt. Ritavaarasta Kuusamoon päin ajellessa näin uralla parinsadan metrin päässä mustan eläimen tulevan kohti. En kaivanut kännykkäkameraa esille, koska ajattelin eläimen mahdollisesti olevan jopa ahma, niin piti kädet ja kelkka olla valmiudessa, jos joutuu karkuun lähtemään. No, se olikin ilmeisesti saukko, joka ohitti minut parin metrin päästä varovasti vilkuillen. Kuva jäi sitten ottamatta.

Rukatunturi taustalla.

Etelä-Suomen lumettomasta talvesta johtuen ajokilometrit kelkalla jäivät kotipuolessa nolliin, joten ajokuntokaan ei ollut paras mahdollinen. Viidennen kelkkailureissun jälkeen polvet sanoivat ei kiitos enää, joten oli aikaa enemmän lintureissuille.

Kuntivaara

Suininki järveen laskeva Varisjoki ja kuvassa Variskoski.

Lähdimme ajelemaan autolla kohti itäräjan Kuntivaaraa. Ajoimme Suininki järven pohjoispuolitse. Variskoskella löysimme ensimmäiset linnut, jotka olivat korppeja. Korpit olivat yleensäkin hyvin edustettuina.

Isokenkäisten Klubi lähellä itärajaa.

Lähellä itärajaa ( 4,4 km ), keskellä ei mitään, sijaitseva Isokenkäisten Klubi oli hieno taukopaikka kahvitteluun. Täällä oli myös mahdollisuus ruokailuun ennakkotilauksella. Myös majoitusta oli tarjolla. Täällä näimme pari hömötiaista ruokintapaikalla. Moottorikelkkareittikin menee vierestä, joten kelkkailijoitakin oli jokusia paikalla.

Paikalla oli yllättävän paljon ulkomaalaisia, joita kiinnosti mm. itärajan läheisyys.

Kuntijärvi ja taustalla Kuntivaara.

Kuntijärvellä oli nähty muutama päivä aiemmin lapinpöllö, mutta ei ollut enää paikalla. Olen yleensä käynyt Kuntivaaralla ( 482m myp ) moottorikelkalla, mutta nyt vain autolla. Kaksi kuukkelia näimme täällä pyörimässä.

Koskikara Jyrkkäkoski.

Jyrkänkosken Jyrkkäkoskesta löytyi koskikara. Koskikara tuntuikin olevan täällä hyvin elinvoimainen, koska lähes joka koskesta se löytyi.

Riekko sulautuu hienosti lumihankeen.

Virkkulasta löytyi kaksi riekkoa, joka oli reissumme ensimmäinen kuvaelis. Vaimo huomasi Virkkulantietä ajaessamme hienosti riekot tien vierestä pajunkissoja syömästä. Olen nähnyt kelkkaillessa monta kertaa riekon lähtevän kiepistä ja autosta olemme myös useasti nähneet, mutta vasta nyt saimme sen kuvattua.

Oulangan kansallispuisto

Lammintupa on monipuolinen taukopaikka.

Piipahdimme Lammintuvassa lohisopalla mainion sämpylän kera. Täällä täytyy jokaisen Kuusamossa lomailevan ainakin kerran käydä. Hyvä soppa, munkkikahvit ym.

Poro lepää ajosession jälkeen.

Lammintuvalta löytyy poroajelua, husky safaria, lapsille mootorikelkkailua, napakelkkailua, jääkartingia ym.

Hömötiainen

Lintujakin löytyi kuukkeleita ja hömötiaisia.

Punatulkkupariskunta sysimetsän siimeksessä.

Konttaisen ja Valtavaaran välissä Virkkulantiellä oli lintujen ruokintapaikka parkkipaikan viereisessä metsässä. Täältä löytyi runsaasti hömötiaisia, punatulkkupariskunta ja talitiaisia. Tästä parkkipaikalta on lähtö myös Karhunkierrokselle, Suomen suosituimmalle vaellusreitille.

Konttaisjärvi ja takana Valtavaara.

Suomen Lapissa ei ole vuoria, mutta hienoja tuntureita löytyy yksi toisensa jälkeen.

Koskikara ravintoa hakemassa Käylänkoskella.
Oulangan Luontokeskus.

Ajoimme läpi kauniin Oulangan kansallispuiston. Oulangan Luontokeskuksessa on pienimuotoinen näyttely, shoppailupaikka ja kahvila. Hiljainen oli kylätie tällä kertaa.

Ajoimme edelleen Liikasenvaarantietä rajavyöhykkeelle asti. Matkalla ei näkynyt kuin kaksi kävelijää, rajavartijat autolla ja korppeja. Takaisin ajettiin Juuman kautta ilman lintuhavaintoja edelleen.

Koskenkylä

Ajelimme Kauniissa auringonpaisteessa Kuusamojärven pohjoispuolta kohti itärajan Koskenkylää. Jaapanlahdella korpit kantoivat tuhtia annosta pesätarvikkeita nokassaan. Penikkavaarassa merikotka otti korkeutta nousevassa ilmavirtauksessa.

Pikkukäpylintukoiras ja -naaras.

Törmäsenvaarassa kuvasin ruokinnalta hömötiaisia, punatulkkuja ja talitinttejä. Läheiseen kuuseen tupsahti n. 15 pikkukäpylintua, joita pääsin tovin kuvaamaan, ennenkuin poistuivat. Jotain ne söivät, vaikka käpyjä ei kuusessa ollutkaan. Huomioimme, että täällä on yleensäkin tosi heikosti käpyjä kuusissa.

Laulujoutsenpariskunta Virransalmi.

Virransalmella kuvasin reissun ainoat laulujoutsenet. Olivatten etujoukoissa lähteneet tutkimaan tilannetta. Aikainen lintu parhaan pesäpaikan nappaa.

Koskikara Muokoski. Löydätko kuvasta?

Koskenkylän Muokoskelta löytyi taas koskikara. Oli hieno paikka muutenkin.

Ajattelimme ajaa taas rajavyöhykkeelle asti, mutta loppui auraus, enkä uskaltanut jatkaa, vaikka neliveto sedan olikin alla. Pääsimme 9 km:n päähän valtakunnanrajasta.

Posio

Lähdimme ajelemaan Posiolle, koska vaimo halusi Pentikin tehtaanmyymälässä käymään. Sillävälin kävin itse Posion Nesteellä kelkkajuttuja porisemassa, kun en itse pystynyt ajelemaan kipeytyneiden polvien takia.

Kirintövaara Posio. Taustalla Yli-Kitka järvi.

Paluumatkalla kävimme Kirintövaaralla vanhoja reissuja muistelemassa. Näimme talitinttejä, korppeja ja kauniita maisemia aurinkoisen kelin lisäksi.

Etualalla Yli-Kitka järvi. Taustalla Kuusamon vaaroja.

Ajelimme Patoniementietä kohti Riisitunturia ja Tolvaa hienossa talvisessa lumikelissä.

Riisitunturin vaellusreiteille sisääntulo parkkipaikalta.

Saavuimme kuuluisalle Riisitunturille 466 m myp. Tämä on suosittu retkeilykohde hiihtäjille ja patikoijille. Tällä kertaa ei ollut tykkylumia puissa, koska muutaman päivän plussakelit pudottivat lumet puista.

Korpihilla Tolva.

Tolvan remontoitu Korpihilla oli edelleen tutulla paikalla. Täältä saa kahvit särpimineen. Myös omia tuotteita ja artesaaniherkkuja on myytävänä runsaasti.

Rukatunturin laskettelurinteet.
Hyvä kelkkavuokraamo.

Ajeltiin Ala-Kitkan eteläpuolelta alakitkantietä takaisin ilman lintuhavaintoja. Rukatunturin kupeessa on hyvin palveluja heti E63 tien vieressä. Vaimon mukaan Sale oli hyvä ruokamarket. Kelkka- ja suksivuokraamot löytyvät myös samalta alueelta.

Auringonlasku oli Hietavaarassa aina hieno aurinkoisten päivien jälkeen.

Kärpänkylä

Ajelimme Muojärven pohjoispuolelta kohti itärajan Kärpänkylää. Keli oli aamulla aurinkoinen, mutta iltapäivä oli pilvinen ja lumisateinen.

Urpiainen

Jalmavaarasta löytyi lumisateen keskeltä n. 50 kpl:n urpiaisparvi. Kärppälammelta punatulkkupariskunta. Liekö tuhruinen ilma aiheuttanut sen, että linnut pysyivät piilossa katseiltamme.

Kemijärvi

Lähdimme hienossa aurinkoisessa ilmassa Kemijärvelle katsomaan, löytäisimmekö siellä nähdyn lapinpöllön.

Lapinpöllö 400 m:n päässä metsänlaidassa. Löydätkö kuvasta?

Kolmannesta hakemastamme paikasta lapinpöllö vihdoin löytyi Kotavaaran kupeesta. Oli kirkas auringonpaiste ja -8 °C pakkasta.

Auto on hyvä piilokoju. Ei kannata nousta autosta pois lintua häiritsemään.

Ensin lapinpöllö istuskeli sähkötolpan nokassa parinsadan metrin päässä. Sitten siirtyi 350 m:n päähän toisen sähkötolpan nokkaan.

Lapinpöllö 400 m:n päässä.

Lapinpöllö lenteli sitten 400 m:n päässä metsän reunassa muutamia kertoja puusta toiseen. Koko ajan se katseli ja kuunteli aktiivisesti yli metrin lumipeitteistä peltoa, mutta ei tehnyt saalistuslentoa kertaakan. On sillä melkoinen kuulo, jos metrisen hangen läpi kuulee metsähiiren tai vastaavan rapinaa.

1,5 h seurailimme ja kuvailimme Lapinpöllöä. Samalta paikalta löytyi lisäksi punatulkku, talitiainen ja varpunen. Maltoimme kuitenkin jättää ko. paikan ja jatkoimme matkaa kohti Sallaa.

Sallatunturi 478,8 m myp.

Pysähdyin tienvarteen ottamaan kuvaa Sallatunturista. Välittömästi pysähtyi rajavartijoiden auto viereemme ja he kävelivät molemmille puolille autoamme. Hetken ajattelin, että mitähän pahaa olemme tehneet? Kysyivät kuitenkin vain, että olemmeko ongelmissa, kun pysähdyimme. Tehokasta valvontaa näkyy olevan.

Saunasta oli hieno näkymä Rukatunturille.

Illalla saunoimme matkan rasitukset pois ja paistoimme makkaraa ihmeellisemmässä takassa, mitä olen ikinä nähnyt. Valkoviinin kera nautimme vaimon loihtiman aina herkullisen ruuan. Nukuimme parvella hyvin ja heräsimme, kun aamuaurinko paistoi ikkunasta sisään.

Hietavaara

Kuukkeli tuli jauhelihaa kerjäämään.

Vaimon lempipuuhaa mökillä oli kuukkeleiden syöttäminen. 3 kuukkelia pyöri päivittäin pelottomasti mökimme pihalla. Vaimo syötti niille jauhelihaa. Antoivat myös hyvin kuvata itseään.

Melkein joka päivä satoi jossain vaiheessa lunta. Vaimolla riitti kuntoiltavaa sillävälin, kun olin kelkkailemassa. Itsellenikin kyllä lumitöitä vielä riitti. Pari kertaa kävi onneksi traktorikin jeesaamassa lumitöissä.

Urpiainen söi männynkäpyjen siemeniä.

Urpiaisia pyöri useampana päivänä mökkimme ympäristössä isoina n. 100 yksilön parvina.

Uljas merikotka taivaalla.

Ylväs merikotka kaarteli hienosti Hietavaaran yläpuolella. Liekö ollut saalistamassa, vai ottiko vain korkeutta nousevista virtauksista.

Lisäksi näimme Hietavaaran mökillämme hömötiaisia, sinitiaisen ja talitiaisia.

Hietavaaran auringonlasku.

Aurinko laskee Hietavaarassa meille viimeisen kerran, on aika pakkaamisen…

… ja suunnata auringonnousussa kohti lumetonta Etelä-Suomea.

Mukava oli taas retkeillä hyvässä seurassa Kuusamon ja Lapin kauniissa ja erittäin runsaslumisissa talvimaisemissa. Lintulajeja löytyi muun retkeilyn ohessa 18 kpl joista lapinpöllö ja riekko olivat uusia kuvalajeja meille. Lintulajit: harakka, hömötiainen, korppi, koskikara, kuukkeli, käpytikka, lapinpöllö, laulujoutsen, merikotka, pikkukäpylintu, punatulkku, riekko, sinitiainen, talitiainen, teeri, urpiainen, varis, varpunen. Lisäksi tulomatkalla Äänekoskella näimme hiirihaukan tien vieressä aidantolpalla.

Singaporen linnut, luonto ja nähtävyydet

Marina Bay Singapore.

Lähdimme vaimoni kanssa lokakuussa 2019 lintu- ja lomaretkelle Kaakkois-Aasiassa sijaitsevaan Singaporen Tasavaltaan. Perillä viivyimme 11 päivää, joten ehdimme saada jonkinlaisen läpileikkauksen saaren runsaaseen lintutarjontaan. Tässä artikkelissa kerrotaan lintureissuistamme ja esitellään käymiämme lintupaikkoja.

Sisällysluettelo

Singapore sijaitsee hiukan päiväntasaajan pohjoispuolella Malakan niemimaan eteläkärjessä. Lähin naapurimaa on Johorensalmen pohjoispuolella sijaitseva Malesia.

Finnairin suora lento Helsingistä Singaporeen kestää n. 12 h. Perillä odottaa peräti kuusi kertaa parhaaksi valittu Changin lentokenttä. Singaporen ilmasto on trooppinen ja sademäärät sekä ilmankosteus ovat suuria.

Majoituimme saaren eteläpuolen Leedon Heights:ssä. Meillä oli hieno mahdollisuus majoittautua poikamme luona. Saimme myös paikallistuntemusta, koska 4 v Singaporessa asunut poikamme toimi oppaanamme koko vierailumme ajan.

Birds of Singapore kirjasta kuvattu lintupaikka kartta. Majapaikkamme kohdassa T. Myöhemmin viittaan tämän kartan numerointiin.

Suomessa tutustuimme etukäteen paikalliseen lintulajistoon isäntäperheeltä aiemmin lahjaksi saamamme, Birds of Singapore, kirjan avulla. Tekijöinä Yong Ding Li, Lim Kim Chuah ja Lee Tiah Khee.

Kuvausvälineinä toimivat: Apple iPhone XS, Canon 7D ja 7D mark II, Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM, Canon EF 600 mm f/4L IS II USM, Canon EF-S 24mm f/2.8 STM, Canon Extender EF 1.4x III ja EF 2x III. Jalustana toimi Manfrotto MT055 ja siinä Gitzo Gimbal Head eli kiikku. Lisäksi kiikarina kevyt Swarovski 10×25 Pocket.

Kuvausvälineet kulkivat mukana kahdessa repussa. Lisäksi oli 1 kpl yhdistetty eväs- ja juomalaukku. Koko tämä setti painoi n. 25 kg. Kantajina olivat kaikki tiimin 3 jäsentä vaihtelevasti kuormitettuina.

MacRitchie Reservoir

MacRitchie Reservoir aamutuimaan klo 6.35. Kuva Apple iPhone XS.

Heti ensimmäisenä aamuna aikainen herätys klo 5 paikallista aikaa. Ajoimme auton MacRitchie Reservoir Car Park:n. Olimme MacRitchie Reservoir järven rannalla klo 6.30. Lämpötila oli alle 30 °C ja hiki pukkasi välittömästi pintaan. Sumuinen kostea näkymä oli upea maisemakuvaukseen.

MacRitchie Reservoir järven ja kuvan vasenta laitaa lähdimme kävelemään hienoa rantareittiä.

Kaivoin repusta pienemmän kameran, Canon 7D + Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM, kuvatakseni sillä. Oli kuitenkin liian kosteaa ja lämmintä, koska kamera ja objektiivi menivät välittömästi huuruun. Silläkin oli osansa, että kamera oli kylmempi ulkolämpötilaa oltuaan yön ilmastoidussa viileämmässä tilassa.

Kävelyreittimme MacRithie Reservoir Birds of Singapore kartan kohdassa 7. Kuva Google Maps.

Kävelimme kuumankosteassa ilmassa hiestä märkinä n. 2,3 km suuntaansa ja samaa reittiä takaisin. Koko menomatkan oli sumuista ja hämärää, mikä haittasi lintujen kuvaamista. N. 6 km painavien kamerareppujen ja jalustan kanssa kävi hyvästä aamureippailusta.

Jaavanmakaki perhe päivysti menomatkalla kävelyreitillä.
Ruskohaikara kuvattu retken kääntöpisteessä sankassa sumussa.
Punakaulakyyhky
Kookosmedestäjä

Vasta palattuamme takaisin lähes lähtöpaikkaan klo 8.30, oli aurinko lämmittänyt sumuverhon pois ja ilma oli lintukuvaamiseen sopivampi. Tässä vaiheessa vasta kaivoin esiin isomman kuvausyhdistelmän 7d markII + EF 600 mm f/4L IS II USM. Kauempana puissa kököttävistä linnuista ei ilman pitkää putkea kuvia syntyisikään. Sitten kun valoa on riittävästi, niin extender ef 1,4x III laitetaan objektiivin ja kameran väliin lisäämään ulottuvuutta.

Paluumatkalla oli yksinäinen soittaja puistossa.

Matka oli helppoa kulkea hienoa ja hyvätasoista kävelyreittiä pitkin. Kulkureitti oli osittain tehty järven päälle rantaviivaa seuraten. Tällöin ei reitintekijöiden tarvinnut kaataa hienoja sademetsän puita.

MacRitchie Reservoir:ssa kuvatut lintulajit olivat: haarapääsky, jaavanmaina, jaavansalangaani, keltaperäbulbuli, keltaposkibulbuli, kiiltokottarainen, kookosmedestäjä, punakaulakyyhky, ruskohaikara, tyynenmerenpääsky.

Yhteensä kuvasin 10 lintulajia. Lisäksi näimme viiridrongon lennossa, mutta kuvaa en saanut. Yksi lintuparvi jäi kuvasta huolimatta tunnistamatta.

3 hengen tiimi ( poikani, vaimoni ja minä ) toimi hienosti. 3 silmäparia näkee aina enemmän kuin yksi. Olin kuin lapsi karkkikaupassa, kun lähes kaikki kuvatut linnut olivat uusia lajeja itselleni.

Botanic Gardens

Botanic Gardens

Botanic Gardens, Birds of Singapore kartan kohdassa 8, on keskeisellä paikalla ja lähellä keskustaa. Leedon Heights, missä majoituimme oli kävelymatkan päässä. Menimme kuitenkin aina autolla painavien varusteiden takia.

Botanic Gardens kartta. Kuva esitteestä.

Teimme kolmena eri päivänä aamupäiväreissun Botanic Gardens:n. Puisto on kuitenkin niin laaja ja linturikas, että tämäkään aika ei riittänyt kuin pintaraapaisuun. Paljon jäi tämän puiston lintulajeja vielä kuvaamatta.

Mikä lintu tuolla kaukana puussa on?
Kuvaajalla ko. lintu kuvauksessa, minkä tarkkasilmäiset apurit löysivät. Lintu kauimmaisessa puussa oikeassa reunassa. Salamakengässä on punapistetähtäin, mikä auttaa kohdistamisessa kapealla kuvakulmalla.
Sitten lintu, joka oli aasiansininärhi kaukaa kuvattuna.
Botanic Gardens Symphony Lake
Botanic Gardens
Idyllisiä ja viihtyisiä taukopaikkoja löytyi runsaasti Botanic Garden:ssa.

Puistossa on useita pieniä lampia, mitkä kuvaajan on helppo hallita. Taukopaikkoja on joka lähtöön, ruokapaikkoja, siistejä vessoja, erilaisen biotyypin reittejä jne. Tämän puiston tutkimiseen olisi helposti kulunut koko lomamme. Lintukirjamme mukaan yli 130 lintulajia on havaittu tässä puistossa. Upea paikka!

Veriselkäkukastaja

Tämä lintu mm. kuvattuna tree top walk:lta, eli puiden latvojen tasalla kulkee kävelysilta. Tällöin pääsee kuvaamaan lintua lähempää ja siten, että ei aina kirkas taivas ole taustana.

Keltaperäbulbuli oli yleinen lintu saarella.
Rankkasade voi yllättää nopeasti.
Isokalakotka tarkkailee sateen jälkeen ruokapöytää.
Iso Juovavaraani uiskenteli Symphony Lake lammessa.
Mustajoutsenet luupissa vastarannalla Botanic Gardens Eco Lake:ssa.
Mustajoutsen Botanic Gardens Eco Lake.
Punakorvakilpikonna Botanic Gardens Eco Lake.
Botanic Gardens Eco Lake.
Intiansarvinokka
Näissä puissa intiansarvinokka viihtyi Botanic Gardens:ssa.

Botanic Garden:ssa kuvatut lintulajit: aasiansininärhi, aasianturturikyyhky, harakkatasku, idänmehiläishaukka, intiansarvinokka, isokalakotka, jaavanmaina, jora, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kiinanpikkuhaikara, kirjokeisarikyyhky, kyhmyjoutsen, loistosalangaani, malakanriippukaija, marmoriseppä, mustajoutsen, mustakurkkuräätäli, ojasuokana, oliivimedestäjä, pikkuvarpunen, pitkäpyrstökaija, punakaulakyyhky, punaviidakkokana, ruostepääsky, smyrnankalastaja, tiikerilepinkäinen, veriselkäkukastaja, viiridrongo.

Yhteensä Botanic Garden:ssa kuvasin 29 lintulajia.

Sungei Buloh Wetland Reserve

Sungei Buloh Wetland Reserve keltaisella merkitty reitti.
Kranji Trail ( Coastal Trail ) on punaisella merkitty reitti.

Birds of Singapore kirjan mukaan Sungei Buloh Wetland Reserve, karttapaikka 1, on saaren parhaiten tunnettu lintupaikka. Alue käsittää n. 200 ha mangrove metsää, mutaa ja lampia. Alueelta löytyy lukuisia kuvaus- ja staijipaikkoja. On piilokojuja, lintutorni yms. Reitti on helppokulkuista ja hyväpintaista. Ei ollut tarvetta saappaille.

Kävelyreitillä voi tulla vastaan mitä vaan. Mm. varaaneja, joita on syytä hiukan varoa, eikä ainakaan kannata hätistellä. Syys – marraskuu on parasta aikaa, jolloin muuttolinnut pysähtyvät ruokailemaan. Mm. kahlaajia ja haikaroita on tällöin paljon. Paikalla on tavattu yli 200 lintulajia!

Auton sai parkkiin Neo Tiew Carpark:n lähelle Wetland Center:ä, mistä käydään sisään puistoon. Olimme paikalla vähän ennen klo 8, mikä olikin passeli aika, koska aamusumu oli jo hälvennyt.

Sungei Buloh Bridge.

Heti kun päästään sisään alueelle mennään Sungei Buloh Bridge:n yli. Lintuja oli heti sillalta nähtävissä runsaasti, kun näkymä avautui Sungei Buloh Besar joelle.

Turkoosikalastajapariskunta vietti siestaa ahkeran kalastuksen jälkeen.
Ojasuokana saalisti rantaryteikössä.

Sungei Buloh Bridge:n sillalta kuvasin: harmaahaikara, isokalakotka, jaavanmaina, kyyryhaikara, ojasuokana, pikkujalohaikara, punajalkaviklo, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja, valkoviklo.

Heti sillan jälkeen päästiin Sungei Buloh Wetland Reserve:n alueelle. Kiersimme lenkin myötäpäivään. Vähän väliä tuli eteen mielenkiintoista kuvattavaa.

Aasianiibishaikara altaan vähissä vesissä.
Valkomerikotka Sungei Buloh Aerie Tower:sta kuvattuna.

Kuvausretki oli antoisa. Päivä kuluikin nopeasti. Vietimme alueella 4 h. Olisimme viettäneet mielellään enemmänkin, mutta kuumuus ja auringon säälimätön porotus tekivät tehtävänsä. Huomasin myös kuvissa hiukan normaalia enemmän kohinaa. Johtunee kuumasta ilmasta, auringon porotuksesta ja jatkuvasta kuvaamisesta, jolloin kameran kuvakenno lämpenee normaalia enemmän. Tällöin kohina lisääntyy.

Sungei Buloh Wetland Reserve alueelta sillan jälkeen kuvatut lintulajit: aasianiibishaikara, aasianturturikyyhky, bramiinihaukka, haarapääsky, harmaahaikara, idänvarpushaukka, intianvaris, kookosmedestäjä, kuningaskalastaja, naamiokuhankeittäjä, ruskohaikara, ruskosieppo, silkkihaikara, valkomerikotka.

Sungei Buloh Wetland Reserve:n koko alueelta kuvasin yhteensä 23 lintulajia.

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail )

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail ) on hieno merenrantareitti Birds of Singapore kirjan karttapaikasta 1 vähän länteen päin. Auton parkkeerasimme Kranji Carpark C:n klo 8 paikkeilla.

Parkkipaikan vieressä kuvasin heti puissa mielenkiintoisia lintuja: aasianturturikyyhky, intianvaris, kiiltokottarainen, oliivimedestäjä.

Kiiltokottaraiset lauloivat kauniisti puussa.
Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre

Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre vieressä yo. kuvan puissa oli mukavasti lintuja: aasiansininärhi, keltaperäbulbuli, punakaulakyyhky, punarintakaija.

Aasiansininärhi
Punarintakaija
Aasianturturikyyhy

Kuljimme Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre:n kautta merenrantareitille. Saavuimme merenrannalle Little Heron Deck:n hienolle staijipaikalle. Tässä kuvasin: naamiokuhankeittäjä, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja. Lisäksi kuvasin juovavaraanin rantakivikossa.

Naamiokuhankeittäjä
Fantail Pod lintutorni, Malesia taustalla.

Vastaan tuli upea Fantail Pod lintutorni, joka muistuttaa riisikutojan pesää. Täällä on käytetty rahaa rutkasti, kun näitä on muotoilija suunnitellut.

Kingfisher Pod staijipaikka. Taustalla Malesia.

Vastaan tuli samaa riisikutojan pesää muistuttavia staijipaikkoja. Tässä kuvasin: kyyryhaikara, tyynenmerenpääsky.

Kyyryhaikara
Tyynenmerenpääsky
Mudskipper Pod lintutorni.
Valkomerikotka

Paluumatkalla yhytimme vielä hienon valkomerikotkapariskunnan puussa. Ehkä sulattelivat aamun saalista, kun niin rauhassa olivat. Oli taas fantastisen upea reitti jälleen kerran. Täältä voi kuka vaan hakea mallia luontoreittien rakentamiseen.

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail ) lintulajit: aasiansininärhi, aasianturturikyyhky, intianvaris, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kyyryhaikara, naamiokuhankeittäjä, oliivimedestäjä, punakaulakyyhky, punarintakaija, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja, tyynenmerenpääsky, valkomerikotka. Yhteensä kuvasin15 lintulajia.

Kranji Marshes

Kranji Marshes. Kuva Google Maps.

Kranji Marshes, Birds of Singapore kirjan karttapaikassa 2, on laaja suo- ja ruohoalue. Puustoakin löytyy sopivasti. Yo. kuvan kohdassa A yritimme ensin päästä Turut Track tien kautta suoaltaille. Tietä pääsi kyllä ajamaan, mutta altaille ei päässyt kuvaamaan, koska verkkoaidan portti oli kiinni.

Ruskohaikara aamuhämärässä.

Olimme paikalla puoli kahdeksan maissa. Oli vielä hämärää ja sumuista. Täällä kuvasin pikkuputkella: himalajansalangaani, jaavanmaina, ruskohaikara.

Poikani löysi kuukkelin avulla uuden reitin Neo Tiew Lane 2 tien kautta. Tämä olikin virallinen reitti, kun oli parkkipaikka ja siistit vessatkin, kuten aina näissä luontopaikoissa sisääntullessa. Singapore on tarkkojen sääntöjen maa ja onkin syytä selvittää tarkasti mitkä asiat ovat kiellettyjä.

Seeprakyyhky parkkipaikalla.
Smyrnankalastaja

Parkkipaikalta on kilometrin verran kävelyä Raptor Tower:lle, yo. karttakuvan kohtaan B. Reitti kulki metsän reunaa, joten lintuja näkyi ja ääniä kuului paljon. Matkalla kuvasin: indonesianmehiläissyöjä, kauluskaija, keltaberäbulbuli, punarintakaija, seeprakyyhky, smyrnankalastaja. Lisäksi kuulimme tikan naputtelua melko läheltä, mutta lintu ei suostunut näyttäytymään, joten laji jäi tunnistamatta.

Raptor Tower

Jälleen hiestä märkinä saavuimme hienolle Raptor Tower:lle. Singaporessa on kyllä panostettu luontotornien tekoon. Kaikki ovat tukevia ja turvallisia. Täällä näkee, että ammattilaiset ovat suunnitelleet ja rakentaneet nämä tornit.

Reissun yksi tärkeimmistä varusteista oli vyötäröllä roikkuva pyyhe. Oli näppärä kuivata naamaa välillä, koska muuten jatkuvana valuva hiki kirveli silmissä vaikeuttaen kuvaamista.

Näkymä Raptor Tower tornista oli hieno ympäriinsä .
Kurnulivertäjä

Kuvasin indonesianmehiläissyöjiä yo. kuvan puusta. Vasta kotona löysin kuvasta kurnulivertäjän, mikä olikin mieluisa yllätys. Sattui olemaan vieläpä oikealla tarkennusalueella.

Pitkäpyrstökaija
Indonesianmehiläissyöjä

Raptor Tower:ssa kuvasin: aasiankiitäjä, indonesianmehiläissyöjä, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kurnulivertäjä, pitkäpyrstökaija, punakaulakyyhky.

Moorhen Blind

Siirryimme lähellä sijaitsevaan Moorhen Blind piilokojuun. Tämä olisi varmaan ollut heti aamusta aikaisin hyvä paikka.

Harmaaräätäli

Moorhen Blind:stä kuvasin: harmaaräätäli, marmoriseppä.

Kranji Marshes alueelta kuvasin yhteensä 16 lintulajia. Oli kokonaisuutena taas kerran hieno paikka, parempi kuin ennakkoon kuvittelin.

Mount Faber

Kuva Google Maps:sta.

Tulimme aamulla puoli kahdeksaksi kätevällä Grab Taxilla Mount Faber puistoon, joka sijaitsee Singaporen eteläosassa lähellä Sentosan saarta.

Näkymä Mount Faber alkupäästä. Taustalla Sentosan saari.

Kävelimme runsas 4 km melko mäkistä maastoa. Näköalat olivat hienot, avautuen eteläiselle merialueelle. Kuljimme yli kuuluisan Henderson Waves sillan. Jatkoimme siitä Top of Telok Blangah Hill Park:n. Edelleen kuljimme hienoa tree top walk reittiä kohti määränpäätämme Water Gardenia.

Ruskosieppo Faber Peak:ssa.
Maisema etelään päin Mount Faber hill top view:stä kuvattuna.

Mount Faber hill top view oli suosittu paikka turisteille. Kiljuvia turisteja oli välillä tungokseen asti.

Aasianpalmukiitäjä
Singaporen kansalliseläin patsas Mount Faber hill top:ssa.
Maisema etelään Henderson Waves sillalta.
Aasiankiitäjä Henderson Waves sillalta.

Singaporen eteläosassa tuntui olevan enemmän kiitäjiä yms. kuin pohjoisosassa.

Telok Blangah Hill Park
Common Flying Lizard. Telok Blangah Hill Park:ssa.

Tämä lisko levittää itsensä ja liitää puiden välillä.

Mizuma Gallery

Mizuma Gallery oli tämän retken päätepiste. Tästä jatkoimme taas Grab Taxilla majapaikkaamme Leedon Heights:n. Olipa hieno maisemareitti vaihtelevassa mäkisessä maastossa.

Mount Faber retken kuvatut lintulajit: aasiankiitäjä, jaavanmaina, keltaperäbulbuli, naamiokuhankeittäjä, punakaulakyyhky, ruskosieppo, tutkasalangaani.

Upper Seletar Reservoir

Riversafari reitti Upper Seletar Reservoir järvellä. Kuva Google Maps.

Teimme aamun linturetken lisäksi iltapäiväretken Upper Seletar Reservoir järvelle. Menimme Singapore Zoo:n yhteydessä olevalle Riversafarille, missä isommalla turistiveneellä teimme pienen lenkin järvellä.

Upper Seletar Reservoir järvellä ilmeisesti luontotorni.
Safiirimehiläissyöjä

Riversafarilla kuvasin ainoana lintuna pikkukameralla ja -putkella safiirimehiläissyöjän yo. kartan paikassa C. Riversafari olisi saanut olla paljon pidempi ja aikaisemmin aamulla, niin olisi varmasti ollut enemmän lintuja näkyvillä.

Amurinuunilintu
Oliivimedestäjä

Rantapuskista kuvasin Riversafarin jälkeen amurinuunilinnun ja oliivimedestäjän. Seeprakyyhkyn kuvasin tepastelemassa kävelyreitillä. Riversafarin jälkeen kävelimme myös ympäri Singapore Zoo:n, missä oli paljon mielenkiintoisia eläimiä ja kaloja.

Upper Seletar Reservoir retken kuvatut lintulajit: amurinuunilintu, oliivimedestäjä, safiirimehiläissyöjä, seeprakyyhky.

Singapore Jurong Bird Park

Teimme jälleen aamun linturetken lisäksi iltapäiväretken. Tällä kertaa Jurong Bird Park:n lintupuistoon. Alkuun ajattelin, että onkohan tarpeellista lähteä häkkilintuja katselemaan, kun muutenkin luonnossa näemme paljon lintuja harrastuksestamme johtuen.

Olin väärässä ajatuksineni. Lintupuisto oli todella hyvin hoidettu, siisti ja upea paikka. Jurong Bird Park on Aasian suurin lajissaan ja myös maailman suurimpien joukossa.

Mikä myös hienoa, että ympärillä oli paljon vapaata metsää ja pieniä lampia, joten täällä oli myös villejä lintuja, mitkä eivät kuulu lintupuiston asukkeihin, mutta sattuvat vain elämään täällä. Paikka on lähellä Chinese Garden puistoa ja Jurong Lake järveä, jonne meidän piti myös aiemmin mennä. Oli kuitenkin suljettu. Paikka on Birds of Singapore kartan kohdassa 3.

Ao. linnut olivat vapaana luonnossa eläviä, metsässä tai taivaalla kuvattuina.

Sinikorvakalastaja
Tulitöyhtö

Jurong Bird Parkin ympäristössä kuvasin villejä ja vapaita lintuja: aasianiibishaikara, intianviheltäjäsorsa, kirjokeisarikyyhky, mustajoutsen, pisamapelikaani, sinikorvakalastaja, sundaniibishaikara, tulitöyhtö.

Leedon Heights

Leedon Heights parvekkeelta kuvattuna.

Majapaikkamme oli upea tornitaloalue, missä majoituimme kirjan kartan kohdassa T. Botanic Garden:sta pari kilometriä länteen. Täällä kuvailin tornitalon 20 kerroksen parvekkeelta ja lähiympäristöstä.

Idänmehiläishaukka

Yo. kuvan mehiläishaukkoja pyöri iltapäivisin kauempana parvekkeemme edustalla. Parhaimmillaan näimme niitä 7 kpl yhtä aikaa. Tämä yksilö kuvattu Botanic Gardenissa.

Jaavansalangaani parvekkeelta kuvattuna.
Jaavanmaina kerrostalon puistossa.
Oliivimedestäjä kerrostalon kupeessa.
Leedon Heights:n uima-altaiden yläpuolella lenteli iltapäivisin töyhtökiitäjiä.

Kun ilmastoidusta tilasta vei kameran ulos kuumaan ja kosteaan ulkoilmaan, niin kameran linssit menivät huuruun. Tällöin oli parempi kuvata sisältä ilmastoidusta tilasta parvekkeen edessä lenteleviä lintuja.

Orkidea on Singaporen kansalliskukka.
Majapaikkamme viereisestä ”koirapuistosta” kuvattuna.
Täällä hedelmätkin kasvavat lähipuissa.

Leedon Heights:ssä kuvatut lintulajit: aasianturturikyyhky, idänmehiläishaukka, jaavanmaina, jaavansalangaani, oliivimedestäjä, seeprakyyhky. Ilman kuvaa havaittu töyhtökiitäjä.

Singaporen reissulla kymmenessä päivässä kuvasin 69 lintulajia. Uusia kuvalajeja meille oli 57 kpl, mikä ylitti reilusti odotuksemme. Lisäksi 1 kpl tunnistettu uusi laji ilman kuvaa.

Muita turistireissuja

MegaZip köysirata.

Sentosan lomasaarella kävimme seikkailemassa MegaZip köysiradalla. Näkymät olivat huikeat ja vauhtia riitti.

Marina Bay:ssä kävimme iltadrinkillä. Yömaisema oli upea.
Supertree Grove kuvattuna Marina Bay:stä.

Mielenkiintoinen iltapäivä vietettiin Battlebox:ssa. Singaporen taistelu käytiin 8.–15. helmikuuta 1942. Taistelu käytiin Japanin asevoimien ja Singaporen saarta puolustaneiden brittiläisten, australialaisten ja intialaisten joukkojen välillä.

Näppärällä kuvan jokilaivalla seilasimme Singapore jokea pitkin.
Rakennukset ovat hyväkuntoisia ja tyylikkäitä.
F1 formularata kaupungin keskustan tuntumassa.

Seilasimme Rivercruise risteilyllä Singaporen jokea pitkin 40 min. Oli mainio tapa nähdä nopeasti Singaporen keskustaa.

Reissu Singaporeen oli mielenkiintoinen ja antoisa. Eipä sinne olisi tullut lähdettyä, ellei poikani perheineen olisi siellä ollut ja kutsunut meidät sinne. Isot kiitokset reissuseurasta vaimolleni ja isäntäperheelle vieraanvaraisuudesta. Erityiskiitokset pojallemme, kun jaksoit oppaanamme ja seuranamme olla joka päivä.

Vesijetillä linturetkellä

Vesijärvi Haralanharjulta

Varma syksyn merkki on, kun aamusumu verhoaa viilenevän järven pinnan v. 2019.

Vesijetillä Längelmävedellä

Päätimme vaimoni kanssa kokeilla vesijettiä lintujen tarkkailussa. Olin huomannut jo aiemmin tehdessäni vesijeteillä retkiä poikieni kanssa, että lintuja pääsee häiritsemättä melko lähelle vesijetillä.

Mukana oli vanhempi kamerani canon 7d ja canon 70-200 f2.8 + 2x jatke. Kiikarina canon 18×50 vakaajakiikari. Kamera oli vaimolla repussa ja kiikari oli väliin kaulalla ja jetin säilytysboksissa.

Vesijetin vuokrasimme Kangasalan Motorentistä, missä palvelu oli hyvää ja asiantuntevaa.

Vesijettinä oli seadoo gti 130 hp pitkänä versiona, joten kahdelle oli hyvin tilaa. Varalla oli 10 l bensakannu, jos Rönniltä ei olisi saanutkaan bensaa. Navigointivälineenä oli garmin zumo 600 gps. Kaikuluotain olisi hyvä lisävaruste, niin uskaltaisi kulkea lähempää rantoja tuntemattomilla vesillä.

Lähdimme Kangasalan Mobilian rannasta liikkeelle kohti pohjoista. Ensimmäiset linnut yhytimme ennen pelisalmea olevalla karilla. Pysäytin, sammutin jetin ja katsoin kiikarilla kanadanhania. Jettihän pyörähti heti väärään suuntaan ja oli hankala katsoa heiluvasta jetistä kiikarilla, vaikka oli vakaajalla varustettu.

Ajoimme hiljakseen laivaväylää pitkin kohti pohjoista. Ponsanselällä näkyi kuikkia ja silkkiuikkuja. Aallokko oli kohtalaista, joten vettä lensi naamalle vähän väliä. Keskellä selkää aallokossa ei tehnyt mieli pysähtyä lintuja tarkkailemaan.

Saavuimme Rönnille kapeaa ja hienoa väylää pitkin. Ennen Rönniä näkyi parisataa kurkea kaislikossa. Samassa paikassa lehahti metsää vasten joku iso tuntemattomaksi jäänyt lintu. Nyt tuli jetin etu esiin, kun matalassa rännissä pystyimme hiukan liikkumaan pois väylältä.

Rönni Orivesi.

Tankkasimme Rönnillä tankin täyteen ja pidimme evästauon laituriin kiinnittyneenä. Ennenkuin sain jetin laituriin, niin vastarannan kaislikossa iso, ilmeisesti hiirihaukka jahtasi sorsia. En taaskaan kerennyt kiikareilla tilanteeseen saatikka repussa olevalla kameralla.

Säkkiänselkä Orivesi.

Jatkoimme edelleen kohti pohjoista. Säkkiänselällä oli taas paljon silkkiuikkuja ja jokunen kuikka. Piittalansalmessa olivat isokoskelot poikasineen, yht 18 kpl.

Ajoimme erittäin kauniin Karviansalmen läpi ja saavuimme Länkipohjan venelaituriin. Söimme eväät ja loikoilimme laiturilla leppeässä ilta-auringossa. Västäräkit pörräsivät ympäriinsä rannalla. Länkipohjan vpk tuli pitämään harjoitusta. Katsoivat jettiämme kateellisena ja sanoivat haluavansa samanlaisen.

Paluumatkan ajoin samaa reittiä, kuin tullessa. Näimme aiempien lisäksi kurkia ja harmaahaikaran.

Illan hämärtyessä lisäsin hiukan vauhtia, että kerettiin valoisan aikaan Mobilian satamaan.

Vesijetti oli erinomainen laite retkeilyyn ja myös rauhalliseen kruisailuun. Laite ei ole pelkästään rälläys- ja häiriköintiväline, kuten yleensä helposti luullaan.

Koimme hienon päivän lämpöisen elokuun lopun auringonpaisteessa. Ajomatkaa kertyi n. 120 km. Valokuvaukseen ja lintujen tarkkailuun paketti ei ollut tällä kertaa paras mahdollinen. Vaatisi kuskin, joka vain ajaa. Kiikaroija ja kuvaaja voisi istua takatuhdolla pitäen kameraa valmiudessa nopeita tilanteita varten. Iphone xs toimi tällä kertaa erinomaisesti reissun dokumenttikuvissa, kun järkkäri pysyi visusti repussa.

Yyterin sannat ja pussitiainen Toukarissa

Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna 2019 lähdimme vaimon kanssa perinteiselle linturetkelle Poriin. Ilma oli helteinen ja menomatkalla lämpötila kohosi parhaimmillaan jopa 26,5 °C :n. Matkalla havainnoimme auton ikkunasta mm. räystäspääskyjä ja tuulihaukan.

Katso myös Meri-Porin lintuja.

Toukari

Ajoimme suoraan Porin Toukariin, missä oli nähty harvinainen pussitiainen. Kävelimme hiestä märkinä ja mäkäräisten saattelemina Kokemäenjoen vartta oletettuun paikkaan. Puolisen tuntia haeskelimme pussitiaista ensin parisataa metriä väärästä paikasta. Palasimme hiukan takaisinpäin tietä pitkin ja löysimme rakenteilla olevan pussitiaisen pesän n. 50 m tiestä.

Pussitiainen, European Penduline Tit, Remiz pendulinus, rakentaa ahkerasti pesää Porin Toukarissa.
Pussitiainen rakentaa ahkerasti pesää.

Pystytin jalustan ja kameran kauemmaksi tielle ja jäimme odottamaan lintua ilmestyväksi pesänrakennuspuuhiin. Tovin odoteltuamme pussitiainen lennähti pelottomasti pesälle ja alkoi kutoa taidokkaasti hienoa pesäänsä. Kuvasin varjossa olevaa pesää ja sen sisällä häärivää pussitiaista kovaan vastavaloon haarukoimalla valotusta.

Pussitiainen viivähti pesällään alle 5 min ja lähti hakemaan lisää pesänrakennustarvikkeita. Poistuimme myös takavasemmalle, ettemme häiritse ahkeraa lintua, vaikka kuvasinkin kauempaa 960 kinomillillä.

Toukarissa näimme pussitiaisen, joka oli meille reissun eka elis. Lisäksi näimme ja kuulimme kauniisti laulavan laulurastaan, mustarastaan ja punakylkirastaan.

Virkistyshotelli Yyteri

Kovan keskipäivän valon aikaan oli hyvää aikaa viedä ylimääräiset tavarat majapaikkaan. Tällä kertaa yövyimme Virkistyshotelli Yyterissä. Hotellissa oli myös kylpylä, joka kuului huoneen hintaan, mutta emme kuitenkaan kylpylässä käyneet. Hotellissa ei ollut ilmastointia huoneissa, mutta käytävässä oli, joten pitämällä ovea auki käytävään sai huonetta viilennettyä.

Hilskan torni

Iltakuvauksiin lähdimme Reposaareen johtavan tien varrella olevaan Hilskansaaren luontotorniin. Paikka on helposti saavutettavissa, kun autolla pääsee aivan tornin viereen. Tornista on näkymä etelän suuntaan, joten ilta-aurinko paistaa oikealta puolelta.

Pajusirkku

Pajusirkku toivotti laulullaan tervetulleeksi heti torniin saavuttuamme. Lintuja ei ollut ruuhkaksi asti tornin edustan vesialueella.

Keltavästäräkki

Myös keltavästäräkki tuli heti tutkimaan, että ketä vieraita torniin tuli tällä kertaa. Ruokokerttunen säksätti oikealla kaislikossa, mutta ei tullut näyttäytymään.

Kyhmyjoutsen

Kyhmyjoutsen tutkaili meitä vienosti kumppanin hautoessa lähistöllä.

Harmaahaikara

Harmaahaikarakin saapui arvokkaasti liitäen ilmeisesti yöpymispaikalleen.

Merihanhi

Merihanhipariskunta teki neljän poikasen kanssa maihinnousun 500 m:n päässä Reposaarentien itäpuolella. Toisella pariskunnalla oli kaksi poikasta.

Merimetso

Merimetsoja saapui illan mittaan koko ajan lisää Fänrikit saaren tuntumaan. Lopulta niitä oli vähintään 400 kpl paikalla.

Yllättäen vähän ennen poislähtöä läheiseen pajupuskaan tupsahti idänuunilintu, mikä oli hienosti jo toinen reissun elis meille!

Lintulajeja kuvasimme ja havainnoimme Hilskassa: haahka, haapana, haarapääsky, harmaahaikara, idänuunilintu, isokoskelo, jouhisorsa, kalatiira, keltavästärakki, kyhmyjoutsen, lapasorsa, laulujoutsen, merihanhi, meriharakka, merilokki, merimetso, mustarastas, naurulokki, pajulintu, pajusirkku, pikkulokki, pussitiainen, ruokokerttunen, silkkiuikku, sinisorsa, tavi, telkkä, tukkakoskelo, tukkasotka, tylli, valkoposkihanhi.

Yyterin lietteet Sannannokka

Herätys oli neljän aikaan, että olisimme parhaiden aamuvalojen aikaan paikalla. Vaimo värkkäsi aamupalan huoneessa, koska hotellin aamupala oli tietysti vasta myöhemmin saatavissa.

Klo 4.45 starttasimme auton kohti Yyterin lietteitä. Saavuimme tutulle Huhtalanraitin parkkipaikalle. Tavaraa oli taas kohtuullisesti kannettavana pienelle marssille kohti Sannannokkaa. Pari kameraa pitkine putkineen, kaukoputki, kiikari, pari jalustaa. Repussa lisäksi eväät, vähän varavaatteita ja uutena reissukaverina ipad.

Parkkipaikalla oli jo kohtuullisesti hyttysiä, joten verkkohatut päähän ja menoksi. Jouduin taas selkää säästämään, joten valitettavasti vaimokin joutui toimimaan sherpana. Metsäosuudella kuului hyttysten ininää ja mm tiltaltit säestivät askeltemme rytmiä.

Yyterin lietteet klo 5.28

Ohitimme esimmäisen lintulavan ja saavuimme aamuhämärässä tutulle Sannannokan lintulavalle. Pitkospuilla kuulimme tervetulotoivotuksena taivaanvuohen mäkätystä. Myös valkoviklon uikutus kuului jo pitkospuilla.

Tylli

Heti kaislikon takana parinsadan metrin päässä oli vesilätäkkö, missä ruokaili runsaasti pieniä kahlaajalintuja. Tyllejä oli sankoin joukoin. Kuvatessa on vaikea keskittyä lintujen lukumäärän laskemiseen, joten yleensä tyydymme kuvaamiseen ja lajien tunnistamiseen.

Pikkusirri

Pikkusirrejäkin oli jokusia paikalla.

Lapinsirrit lensivät pois, eivätkä palanneet.

Kerkesimme kuvaamaan parikymmentä minuuttia, ennenkuin ensimmäiset rannallakävelijät ja staijaajat saapuivat paikalle. Vuosi vuodelta nämä lisääntyvät vaikka PLY:n sivuilla kielletään rannallakävely pesimäaikaan. ”Niityllä kulkeminen pesimäaikaan noin 15.3.-31.7. on ehdottomasti kielletty.” Sikäli ihmeellistä, että näillä kulkijoilla oli vain kiikareita ja kaukoputkia, niin aivan hyvin samat linnut näkee lintulavoiltakin. Lintulavoja on 3 kpl lyhyen matkan sisällä, niin näiltä putoaa pohja pois, kun rannalta staijaajat ajavat linnut pois. Nytkin kulki 3 eri porukkaa. Suurin osa linnusta mitä ajoivat ylös, niin eivät palanneet ko. paikkaan.

Kuvaaja työssään.

Ikävä vaan, kun ajaa paikalle pari sataa kilometriä, herää neljältä ja sitten rannalla onkin markkinat. Tämän aamun kuvaussessio meni tältä osin meiltä pieleen.

Jänkäsirriäinen
Suosirri

Nämä lintutorneista ja lavoilta otetut kuvat ovat yleensä kaukaa otettuja dokumenttikuvia, joten itsekin mielelläni menisin rannalle lähempää kuvia ottamaan.

Valkohäntäkauris

Vlkohäntäkauriskin tuli perinteisesti ruokailemaan rannalle kahden vasansa kanssa aamuhämärässä. Tällä kertaa tummat pilvet taivaanrajassa estivät aamuauringon parhaan valon lankeamisen rannalle.

Punajalkaviklo

Punajalkaviklot ääntelivät ja lentelivät ahkerasti soidinlentoa koko aamun.

Ristisorsa

Ristisorsa saapui paikalle hiukan myöhemmin. Olemme joka vuosi täällä käydessämme nähneet ristisorsan.

Taivaanvuohi

Taivaanvuohikin oli koko aamun aktiivinen ja lenteli soidinlentoa.

Taivaanvuohi

Taivaanvuohen mäkättävä ääni syntyy pyrstön reunasulista ilmavirran vaikutuksesta linnun syöksyessä alaspäin. Ensimmäistä kertaa sain kuvattua kuvan, missä reunasulat näkyvät levällään. Suttuinen dokumenttikuva tosin vaan.

Niittykirvinen

Lavan viereiset puskat ja puut ovat hyviä paikkoja kuvaajalle. Pikkulinnut viivähtävät näissä usein hetken.

Lapasorsa ja haapana.

Lapasorsapariskunta retkellä haapanapariskunnan kanssa.

Hernekerttu

Hernekertut tulivat ihmettelemään lavan viereen maailman menoa. Vaimo löysi lähipuskien lintuja hyvin sillävälin, kun itse staijasin ja kuvasin kauempana olevia lintuja. Itsellä, kun ei ole silmiä selässä, niin lisä silmäpareista on aina apua.

Lintulajeja Sannannokasta kuvasimme ja havainnoimme: haahka, haapana, hernekerttu, isokoskelo, jänkäsirriäinen, kalatiira, kuikka, kuovi, kurki, käki, käpytikka, lapasorsa, lapinsirri, lapintiira, laulurastas, meriharakka, merimetso, naurulokki, niittykirvinen, pajulintu, pajusirkku, peippo, pikkulokki, pikkusirri, pikkutylli, punajalkaviklo, punavarpunen, rantasipi, rytikerttunen, räyskä, ristisorsa, sepelkyyhky, suosirri, taivaanvuohi, tervapääsky, tiltaltti, töyhtöhyyppä, tylli, valkoposkihanhi, valkoviklo, vihervarpunen, västäräkki.

2,5 h session jälkeen lähdimme hotellille aamupalalle. Lämpöväreily alkoi lisääntymään ja rannallakävelijät alkoivat tympimään. Hotellissa oli hyvä ja monipuolinen aamupala. Mikä onkin selvä etu hotellimajoituksessa muihin majoitustyyppeihin verrattuna. Olemme aika montaa eri majoitusmuotoa kokeilleetkin näillä Porin lintureissuilla.

Reposaari

Torkkujen ja ruokailujen jälkeen lähdimme iltapäiväkierrokselle. Mukana oli vain kevyempi varustus, yksi kamera 640 kinomillillä varustettuna. Mukana tietysti kiikari 18×50 vakaajalla varustettuna.

Ensimmäisenä suunnistimme Reposaareen. Tahkoluodon risteyksessä vaimo huomasi merikotkan liihottelevan taivaalla. Kaupparannan Kioskille Reposaaressa pysähdyimme jätskille. Kioskista saa kuulemma kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Myyjän mukaan Suomen ainoa posti, mistä saa konjakkia.

Valkoposkihanhi esitteli ylpeänä itseään.

Jätskit syötiin satamapuistossa. Jätskinsyönnistä tosin ei meinannut tulla mitään, koska lintuja pörräsi ympärillä koko ajan. Valkoposkihanhipariskunta oli ruohikolla syömässä kesykyyhkyjen kanssa.

Merimetso

Haarapääskyt esittelivät taitolentonäytöstä päidemme yläpuolella. Merimetsoja lensi Tukkiviikinlahdelle ja takaisin vähän väliä. Kivitasku lennähti satama-altaan reunalle, mutta kuvaaja oli jätski kädessä, niin kuvaa en saanut.

Ajoin Reposaaren eteläkärkeen aallonmurtajan kupeeseen. Allonmurtajan länsipuolen pohjukassa lillui haahkoja ja telkkä. Laulurastas luritti kauniisti viereisessä metsikössä. Vaimo istahti penkille nauttimaan leppoisesta ilmasta ja iltapäivän auringosta.

Laulujoutsen antoi kyytiä kyhmyjoutsenille.

Lähdin kävelemään vajaa 600 m pitkää aallonmurtajaa pitkin. Matkalta löysin naaras isokoskelon ja laulujoutsenen, joka hääti kyhmyjoutsenpariskunnan reviiriltään.

Kalatiira hautomassa pesällään.

Kalatiira hautoi vaatimattomassa pesässään aallonmurtajalla ja toinen puolisko vartioi ilmatilaa.

Mäntyluoto

Tukkakoskelo

Mäntyluodon Uniluodolta löytyi tukkakoskelo, isokoskelo ja kyhmyjoutsenpariskunta. Pyörähdimme myös Mäntykallossa, mistä löytyi meriharakka kauniiden maisemien lisäksi.

Herrainpäivät

Ajoimme Herrainpäivien surffirannalle, mikä on ollut yleensä hyvä kuvauspaikka, koska linnut ovat suhteellisen lähellä lietteellä syödessään. Myöhäisiltapäivällä ei ollut odotettavissa, kuin dokumenttikuvia, koska kuuma hiekka väreilee suorassa auringonpaisteessa sen verran kovasti.

Pikkutylli kuumalla hiekkarannalla.

Surffirannalla näimme: haarapääsky, kylpevä kottarainen, kyhmyjoutsenpariskunta, laulava mustarastas, pikkutylli, tavipariskunta, viisi tukkakoskeloa, joista yksi söi kalaa, tyllejä.

Levon lammet

Levon lammilla piipahdin ilman kameraa, koska auton joutui jättämään huonoon paikkaan tien varteen. Täten myös vaimo jäi autoon tavaroita vartioimaan.

Lintuja kiikaroin: haapana 4 kpl, kalatiira 2 kpl, laulujoutsenpariskunta, nokikana 5 kpl, kaksi rantasipipariskuntaa pesivänä 4 kpl, tavi 2 kpl, kaksi telkkäpariskuntaa 4 kpl.

Yyterin sannat

Viimeisenä aamuna heräsimme jo klo 3.40. Vaimo teki jälleen pikapuuron kuumaan veteen, keitti kahvit ja teki maukkaat voileivät mukaan. Ensin ajattelimme lähteä kävellen Yyterin santojen rantaa pitkin koko varustearsenaali mukana kohti surffirantaa. Hotellilta ei ollut, kuin runsas 100 m meren rantaan.

Yyterin sannat hotellin edusta. Oikella taustalla surffiranta.

Päästyämme rantaan huomasimme, että koko ranta surffirantaan asti oli täynnä lintuja. Aamun sävyt olivat hienoja ja nopeassa tahdissa sävyt vaihtuivat. Emme viitsineet häiritä ja ajaa lintuja lentoon, joten aloimme kuvaamaan ja staijaamaan heti hotellin rannasta. Olisi siinä ollutkin tarpomista surffirannalle pehmeässä hiekassa painavien varusteiden kanssa.

Telkät hienossa aamun valossa.

Telkkiä tuli ja meni runsaasti. Laskin ja arvioin niitä olevan vähintään 800 kpl.

Rusakko

Rusakko pysähtyi hiekkarannalle tuijottamaan meitä toviksi. Ajatteli varmaan, että onpa nohevan näköisiä kummajaisia heti aamutuimaan. Liekö vaimon tekemät hyvät eväät tuoksuneet rusakon nenään, koska mutustelimme niitä raikkaassa meri-ilmassa kuvauksen lomassa.

Ilmeisesti helteet olivat lämmittäneet pintaveden lämpöisemmäksi kuin ilman, koska oli kevyttä sumua ilmassa, haitaten kuvaamista. Vasta, kun aurinko oli noussut kunnolla metsänrajan yläpuolelle, niin ilma selkeni ja kuvaus onnistui paremmin.

Naurulokki

Naurulokki saalisti pikkukaloja pinnan tuntumasta. Kala jäi tunnistamatta, koska omasta vetokalastus vuosista on jo vierähtänyt liian pitkä aika. Silloin uistellessa katselimme näitä maisemia useasti mereltä päin poikani kanssa. Silloin tällöin taimenia ja jopa merilohia uistimeen haksahti.

Meriharakka

Meriharakat olivat energisiä heti aamusta. Lentelivät ja ääntelivät vilkkaasti rannan tuntumassa.

Laulujoutsen

Kullatut laulujoutsenet nauttivat nousevan auringon lämmöstä lähes tyynellä merenlahdella.

Lintulajeja havainnoimme hotellin rannasta: alli, haahka, haarapääsky, harmaalokki, isokoskelo, kalalokki, kalatiira, kuikka, kyhmyjoutsen, käki, käpytikka, laulujoutsen, meriharakka, merimetso, mustakurkku-uikku, mustalintu, naurulokki, pilkkasiipi, tavi, teeri, telkkä, tukkakoskelo, tukkasotka.

Hotellin terassi

Klo 7.30 oli aika siirtyä ansaitulle hotellin aamupalalle. Onneksi ei ollut pitkä matka. Aamupala oli jälleen hyvä ja ravitseva, sekä maisema ikkunasta upea. Terassillakin oli mahdollisuus syödä aamupalaa.

Kotimatkalla tulimme Harjakosken kautta, missä tuntuu olevan ikuinen siltatyömaa. Haarapääskyjä lenteli padon tuntumassa.

Reissu oli jälleen onnistunut. Seura oli hyvää, ilmat suosivat ja hyttysiä oli maltillisesti. Kokeiltuamme lähes kaikki muut majoitusvaihtoehdot, paitsi teltan, niin hotellimajoitusta puoltaa vaivattomuus, sekä hyvä ja vaivaton aamupala. Koko reissulla havainnoimme 72 lintulajia. 3 kpl oli itselleni uusia kuvalajeja: idänuunilintu, pussitiainen, räyskä.

 

Tykölänjärvi lintutorni

Toukokuun alussa v. 2019 vappuaamuna klo 5 lähdimme ajamaan kohti Tykölänjärveä, joka oli meille uusi kohde. Järvellä on kaksi lintutornia. Eteläpään torni kuuluu Valkeakoskeen ja pohjoispään torni Pälkäneeseen.

Nokikana ja silkkiuikut värjöttelevät hämyisessä aamusumussa.

Etelätornin koordinaatit: 61°15’06.1″N 24°12’53.4″E (61.251694°, 24.214833°)

Suuntasimme ensin eteläpään torniin. Lintutornin kyltti näkyy Pälkäneentielle, jos osaa katsoa oikeassa kohdassa. Polku tornille menee opastettua polkua pitkin tiheässä metsässä. Metsässä laulullaan meitä tervehtivät tiltaltit ja peipot.

Laulurastas lurittelee aamutuimaan.

Ennen pitkospuita korkean kuusen kätköissä lauloi laulurastas hienosti. Heti ei sitä löydetty, mutta myöhemmin vaimo löysi linnun, kun kävi lämmittelylenkillä ja kävin kuvaamassa sen.

Loppupäässä kuljetaan pitkospuita pitkin. Torni on avonainen matala ja yksitasoinen. Näkymä Tykölänjärvelle on hyvä ruovikon yli.

Naurulokki pesänrakennustouhussa.
Naurulokit parittelemassa.

Pesintätouhut ja parittelut olivat sumuisessa -3 °C:n kevätaamussa täydessä tohinassa. Naurulokkeja oli runsaasti pesiä rakentamassa.

Nokikana tiirailee pesänrakennustarvikkeita.

Myös nokikanapariskunta rakensi pesäänsä mättäälle. Pajusirkut olivat ahkerana pesänrakennustouhussa rannan ja tornin välisellä alueella.

Lapasorsapariskunta ruokailemassa.

Lapasorsapariskunta ruokaili tiiviisti yhdessä. Taivaanvuohi mäkätti välillä melko lähellä, mutta jäimme ilman näköhavaintoa.

Silkkiuikkuja oli useita pareja soidintamassa. Tikat viestittivät ympäristössä rummuttamalla toisilleen.

Pikkulokki etsii kaveriaan.

Pikkulokinkin onnistuin saamaan kuvaan, joten varmistui, että niitäkin täällä on.

Tavi kiinnostui kuvaajasta.

Tornin vieressä oli talviruokintapaikka, mikä onkin kuvaajalle hyvä lisä. Tosin tässä paikassa oli niin paljon oksia ruokintapaikan edessä, että kuvaaminen oli haastavaa.

Telkkä teki laskuharjoituksia kiitoradalle.
Haapana aamusumussa, kun auringon ensisäteet puskivat sumuverhon läpi.

Aamusumu kesti melko pitkään, joten terävien kuvien saaminen oli haastavaa. Tosin hämyisiä tunnelmakuvia kyllä sai. Kun sumu hälveni, niin aurinko oli jo niin korkealla, että sitten kuvaamista haittasi lämpöväreily.

Näpit olivat jäässä, kun käpistelin kylmää kameranrunkoa ja kiikaria koko aamun ohuet kesähanskat kädessä.

Lintulajeja havainnoimme etelätornissa: haapana, isokoskelo, keltasirkku, korppi, kurki, käpytikka, lapasorsa, laulujoutsen, laulurastas, mustarastas, naurulokki, nokikana, pajusirkku, peippo, pikkulokki, punatulkku, sepelkyyhky, silkkiuikku, taivaanvuohi, tavi, telkkä, tiltaltti, vihervarpunen.

Poislähtiessä kävin vielä piipahtamassa Pälkäneen pohjoispään tornissa, joka on melko uusi torni. Torni oli korkea ja useampi tasoinen. Näkymä alatasanteeltakin oli jo hyvä. Tällä kertaa linnut olivat vähissä. Näin silkkiuikkuja ja pari kurkea.

Pohjoistornin koordinaatit: 61°16’04.2″N 24°11’25.4″E (61.267822, 24.190398)

Pehkijärvi lintutorni

Huhtikuun puolessavälissä 2019 lähdimme tutustumaan Tammelan Pehkijärven uudehkoon lintutorniin. Lisäpontimena toimi järvellä nähty morsiosorsa ja mandariinisorsa.

Ruskosuohaukka tervehti meitä, sekä matkalla, että järvellä.

Gps ohjasi Teurontieltä Loukkuhuhdantielle. Saavuimme maalaistalon pihaan ja paikan isäntä ystävällisesti viittoi jättämään auton pihaan. Paikalta poistui juuri audimies, joka kertoi nähneensä ko. linnut matalan kaislikon yli vastarannalla.

Tornin sijainti: 60°50’41.0″N 23°52’47.7″E ( 60.844711°, 23.879908° ).

Kävelimme mullospellon yli, mihin oli tehty hienosti purulla päällystetty polku. Saavuimme rantaan ja tähyilin länteen ja lounaaseen vastarannalle kaukoputkella. Vastavaloon en havainnut ko. lintuja. Jälkeenpäin tajusin, että olisi ehkä pitänyt katsoa suoraan eteläänpäin, koska sieläkin oli vastaranta?

Jouhisorsa Pehkijärvi Kangasala. Northern Pintail, Anas acuta.
Jouhisorsa kovassa vastavalossa.

Päätimme jatkaa metsän läpi lintutornille, jos vaikka korkeammalta näkyisi paremmin. Vastavalo vaivasi edelleen näkemistä. Vaarana on silmän vaurioituminen, jos näillä superteleillä ja kaukoputkilla katsoo liian kirkkaaseen kohteeseen.

Torni oli uudehko, melko tukeva kaksitasoinen ja katolla varustettu, mikä on tietysti luksusta sateella. Haittaa kuitenkin kuvausta ja staijaamista ylöspäin.

Merikotka Pehkijärvi Tammela. White-tailed Sea Eagle, Haliaeetus albicilla
Merikotka lentää puuhun 600 m:n päässä.

Melko pian eteläpuolen linnut joutuivat paniikkiin ja lentelivät ympäriinsä, kun nuori merikotka tuli lintuja saalistamaan. Nyt meni sitten koko paletti uusiksi ajattelin. Nuori merikotka meni puuhun tähyilemään. Linnut rauhoittuivat vähitellen.

Merikotka Pehkijärvi Tammela. White-tailed Sea Eagle, Haliaeetus albicilla
Merikotka 500 m:n päässä.

Melko pian saapui kuitenkin pohjoisesta aikuisempi merikotka ja taas linnut joutuivat paniikkiin. Lopuksi merikotkat alkoivat taistelemaan ja vanhempi rökitti nuorempaa.

Pajusirkku Pehkijärvi Tammela. Eurasian Reed Bunting, Schoeniclus schoeniclus.
Tornin vieressä hääri pajusirkku. Liekö hakenut pesätarvikkeita?

Porukkaa torniin tuli ja meni, mutta kukaan ei ainakaan tornista nähnyt näitä tavoitelintuja. Iltapäivällä, kun osa porukasta lähti poispäin, niin pyysin soittamaan, jos morsiosorsa vielä näkyisi matkalla.

Uivelo Pehkijärvi Tammela. Smew, mergellus albellus.
Uivelo edelleen vastavaloon kuvattuna.

Kohta tulikin ystävällinen Naantalin kaveri ilmoittamaan, että jotain oli näkynyt eteläpuolella. Se oli ollut mandariinisorsa. Lähdimme paikalle pikimiten. Pystytin jalustan ja aloin skannaamaan ko. paikkaa kaukoputkella.

Samassa eteläpuolen vastarannan kesämökin laiturille ilmestyi ilmeisesti lintuporukkaa kiikareineen. Lähistön linnut säikähtivät ja lensivät itäpuolen lahteen näkymättömiin. Lintumiehet lähtivät vikkelästi laiturilta huomattuaan meidät. Ilmeisesti olivat luvatta kesämökin laiturilla.

Lähdimme vielä Naantalin kaverin kanssa tutkimaan, jos itäpuolen lahdelle pääsisi jostain kautta näkemään . Emme kuitenkaan löytäneet sopivaa kulkukelpoista reittiä kovasta yrityksestä huolimatta, koska ojat tulvivat, niin ei pystynyt yli loikkimaan. Aina ei voi voittaa. Tätä kirjoittaessa kyseiset morsiosorsa ja mandariinisorsa koiraat seikkailevat Oulun seudulla ja ovat jo valtakunnanjulkkiksia.

Lintulajeja havainnoimme mm: haapana, harmaahanhilaji, isokoskelo, jouhisorsa, kurki, käpytikka, laulujoutsen, merikotka, pajusirkku, ruskosuohaukka, tavi, telkkä, töyhtöhyyppä, uivelo.

Oli hieno päivä taas luonnossa. Pehkijärvi torneineen oli hyvä ja runsas lajistoltaan, joten käymisen arvoinen lintupaikka. Torniin kannattaa tulla aamulla aikaisin, niin pääsee kuvaamaan ja staijaamaan myötävaloon.

Lapin lumoa etsien

Luvattumaa Ice Gallery

Maaliskuun lopulla 2019 lähdimme yhdistetylle kelkkailu- ja linturetkelle Lappiin. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Levi hyvin hoidettujen kelkkareittien toivossa.

Lauantaina ajelimme hienossa keväisessä ilmassa pienempiä asfalttiteitä n. 900 km. Matkalla tarkkailimme ajankuluksi lintuja. Kangasala – Oulu välillä näkyi siellä täällä muuttomatkalta palailevia lintuja pelloilla. Näimme mm: kottaraisia, käpytikan, laulujoutsenia, närhiä, telkkiä, töyhtöhyyppiä. Lisäksi näimme joukon metsäkauriita aamuhämärissä.

Limingan jälkeen lintuhavainnot kokolailla loppuivat. Loppumatkasta Ylläksentiellä pölähti hämäränhyssyssä 5 kpl riekkoja, joka oli yksi reissun tavoitelinnuista kameralla. Nyt en pystynyt pysähtymään jäisellä tiellä loivassa alamäessä ja painava peräkärry perässä.

Saavuimme lauantai-iltana Levin Isorakkaan ja vastassa olivat poikani ja vaimonsa, jotka olivat jo viikon lomailleet paikalla. Tavarat lähtivät vikkelästi kärrystä, kun oli riski poika auttamassa.

Heti sunnuntaiaamuna lähdin poikani Tamin kanssa kelkkailemaan Kittilän pohjoisosan erämaamaisemiin. Ajoimme itäpuolta Pokkaan ja pysähdyimme tankkaamaan kelkat ja itsemme legendaarisessa Tieva baarissa. Oli hieno nähdä, että Tieva baari oli samanlainen kuin v. 2006 viimeksi käydessäni.

Tieva baari, Pokka.

Tamilla tuli pieni lisälenkki, kun perälaukku oli pudonnut kelkan tarakalta ja joutui palaamaan 10 km samoja jälkiä takaisinpäin hakemaan sen. Onneksi ei koskenut heikkokuntoista, niin ei tuntunut missään.

Raijankiselkä autiotupa.

Jatkoimme länteen upeaa erämaamaisemaa kohti Puljua. Reitti oli sopivan möykkyistä, niin ei päässyt vilu yllättämään. Pysähdyimme Raijankiselän autiotuvalle juomatauolle ja kelkkojen alustoja säätämään.

Pyhävasa autiotupa.

Seuraava pysähdys oli Pyhävasan autiotupa. Olipa kiva tulla, kun edellämme menevä kelkkaporukka oli tehnyt tulet valmiiksi. Käristimme makkarat ja söimme eväät hienossa autiotuvassa puron solistessa iloisesti vieressä. Eipä ollut tälläkään kertaan kännykkään kenttää, joten pitkä kävelymatka tulee, jos kelkat hajoavat.

Seuranamme oli pieni päästäinen, joka pelottomasti tuli ruokaa kerjäämään. Tottakai ruokimme kämpän vakioasukasta.

Keväinen puro solisi iloisesti Pyhävasan autiotuvan vieressä.
Pallastunturi taustalla.

Jatkoimme matkaa energiaa ja intoa täynnä kohti Pallastunturia. Keli ja reitti olivat hyviä. Alustatkin alkoivat pelaamaan ahkeran säätämisen jälkeen.

Puljun risteyksessä katselin opasviittoja. Hettaan olisi enää 75 km. Tami katseli kauhulla, että ei kai se tuonne enää lähde. Koko lenkille olisi tullut tällöin mittaa 350 km, joten päätin jättää väliin, koska oli vasta ensimmäinen ajopäivä.

Levi jo taustalla häämöttää.

Puljusta jatkoimme Lompoloon, Tepastoon ja lopulta Leville. Loppumatkasta alkoi jo väsy hiipiä puseroon, kun oli reittikin melko pattista Puljusta Leville. Matkaa tuli yli 200 km, joten oli siinä ensimmäiseksi reissuksi riittävästi.

Iltaisin saunoimme ja söimme tukevasti hyvässä seurassa Tamin, Tarun, Sirin ja Laran kanssa.

Luvattumaa Ice Gallery.

Maanantaina pidimme lepopäivän kelkkailusta ja suuntasimme Tarun ehdotuksesta Levin Luvattumaan Ice Galleryyn. Paikka oli upea ja taidolla tehty. Tätä paikkaa kelpaa näyttää ulkomaalaisille. Otimme paljon valokuvia, nautimme taidokkaista luviveistoksista ja lumoavista valoista.

Levitunturin huippu.

Tiistaina lepopäivän jälkeen lähdimme vielä kipeillä lihaksilla jälleen kelkkaretkelle. Suuntasimme ensin itäpuolen kautta Levin huipulle, mistä avautuu huikea näköala Lapin lumoon.

Muoniossa.

Tämän jälkeen laskeuduimme länsipuolta alas ja suuntasimme Kätkätunturin pohjoispuolelta hienossa kelissä kohti Muoniota. Muutaman evästauon jälkeen saavuimme Muonioon. Reitti oli möykkyineen mukavaa ajettavaa ja Lapin lumoa löytyi jälleen. Ajomatkaa kertyi n. 150 km.

Rouvat ulkoiluttivat koiria mm. Immeljärven jäällä ja kävivät shoppailemassa Levin putiikeissa. Shoppailut jäivät tosi vähiin, koska Levillä oli hinnoissa levilisä.

Kohti Yllästä.

Keskiviikkona hurautimme Ylläkselle. Pääsimme ajamaan lanattua jälkeä, mikä ei ollut hääppöistä sekään. Lanausjälki on huonoa nykyään Levillä. Päiväseltään kun lanataan, niin pehmeä jälki ajetaan parissa tunnissa ruvelle. Iltaisin, jos lanattaisiin, niin jälki saisi ainakin yön yli kovettua.

Ylläksen huipulla.

Kävimme Ylläksen huipulla ihailemassa komeita maisemia ja niitähän riitti.

Reitti Ylläksen huipulle oli jo aika jyrkkää.
Venejoen pikis.

Takaisin ajettiin Kittilän kautta. parinkymmenen kilometrin Venejoen pätkä oli kivaa ajettavaa. Ajomatkaa tuli n. 150 km.

Lähellä Leviä Kittilästä tullessa pääsimme puhaltamaan kelkkapoliisien pilliin. Hyvä, että kännääjiä valvotaan! Metvurstileipäni ei saanut viisaria värähtämään. Tutut rutiinit taas illalla.

Torstaina lähdin vaimon kanssa lintukuvausretkelle. Ajoimme ensin Luvattuun maahan, kun viimeksi käydessä omistajat sanoivat, että aamuisin näkyy riekkoja ja teeriä. Nyt oli vain hiljainen kylätie.

Taviokuurna naaras Lompolossa.

Ensimmäiset kunnon lintuhavainnot tehtiin ennen Lompolon kylää, kun punatulkkupariskunta yhytti kameran kennon. Lompolon kylässä Näimme hiiripöllön langalla ja n. 35 taviokuurnaa, jotka lauloivat iloisesti talvisessa lumisateessa.

Hiiripöllö Lompolossa.

Lompolon jälkeen Rovakoskessa näimme yhden koskikaran jään reunalla tepastelemassa. Nunnasessa näimme taas parven taviokuurnia.

Hetassa söimme hotellin seisovassa pöydässä. Koko kylän virkamiehistö oli myös paikalla lounastamassa. Ikkunasta huomasimme parven pikkuvarpusia.

Takaisin ajelimme Pallastunturin itäpuolta Raattaman kautta takaisin. Näimme paluumatkalla kuukkelin ja isolepinkäisen. Poromarkkinoilla kävimme matkan varrella ihastelemassa käsityöläisten luomuksia. Vaimolle tarttui käsin tehty sormus mukaan. Lapussa mukaan tuli jopa koordinaatit, mistä sormuksen ainekset on poimittu.

Pallastunturissa Lapland hotel Pallaksen yhteydessä on hieno luontokeskus, joka on käymisen arvoinen paikka luontoihmiselle ja muillekkin.

Poro on parasta.

Porot jäivät ihmettelemään, kun kuvasin niitä Pallastunturin kupeessa.

Perjantai oli viimeinen kelkkailupäivä ja suuntasimme Kumputunturille, missä kaikki kelkkailijat käyvät Levin reissulla ainakin kerran.

Erämaakeitas erämaassa.

Ensimmäinen pysähdys oli Erämaakeitaassa. 2004 vuonna kun kävin täällä, niin oli mettässä vain pöytä ja termospullossa kahvia ym särvintä. 2006 vuonna oli asuntovaunu ja tarjontaa hiukan enemmän. Nyt vuonna 2019 oli jo lupien kanssa rakennettu pieni pytinki, hienoa!

Kumputunturi

Kumputunturista on hienot näkymät ympäriinsä. Kelkkoja oli huipulla paljon. Ylhäällä oli lisäksi pari kamiinoilla varustettua autiotupaa.

Rapaskota, Palkaskuru.

Päätimme ajaa puoli kilometriä Sodankylään päin kodalle. Täällä oli tosi paljon kelkkailijoita ja makkaratuletkin valmiina. Isossa kodassa oli ainakin parikymmentä ukkoa yhtäaikaa nuotion ympärillä makkaraa paistamassa.

Takaisin ajettiin fiilistellen viimeistä kelkkaretkeä tänä vuonna. Ajomatkaa kertyi n. 100 km. Viikon aikana tuli ajokilometrejä runsas 600 km, joten oli siinä riittävästi tälle kunnolle. Kiitoksia loistavalle kelkkakaverille kelkkareissuista!

Vielä viimeiset saunomiset Tamin ja Tarun kanssa. Kävimme vielä pitsalla Classic pizzeriassa. Itse söin Rudolf:n, mikä sisälsi: Tomaattikastiketta, mozzarellaa, kylmäsavustettua poroa, leipäjuustoa, karpaloita ja lakkahilloa. Olipa tosi maukasta pitsaa ja siinäkin oli Lapin lumoa. Reissun ikävin vaihe itselleni on pakkaaminen, mutta onneksi elämän reissukaverini on hyvä ”ammattipakkaaja”.

Kotimatkalla lauantaina kuvasin vielä aamulla lähtiessä Ylläksentiellä toisenkin hiiripöllön. Illalla viimeiset parisataa kilometriä tuli pimeässä ajaen ja hirviä väistellen. Väsyneenä, mutta onnellisena, kuten sanonta kuuluu.

Kiitoksia kaikille mukaville reissukavereille mukavasta matkaseurasta! Seuraavalla kerralla yksi matkakumppani lisää.

Teneriffan ja La Gomeran linnut

Taas on kaamoksen aika Suomessa v. 2018 joulukuussa, joten on aika suunnata vaimon kanssa etelään, mihin osa meitä viisaammat linnutkin suuntaavat talveksi. Tuttu Kanarian saarten Teneriffa valikoitui kohteeksi. Aurinkoa, lämpöä, valoa ja vähän lintujakin odotettavissa.

Teide half an hour before sunrise, from Tenerife.
Teide puoli tuntia ennen auringonnousua.

Teneriffalla olimme viimeksi v. 2013 lintuaiheisella lomareissulla, joten on aika päivittää lintutilanne saarella. Lähinnä etukäteen kiinnostivat lajeista meiltä puuttuva kanariankyyhky ja lisäksi kalliovarpunen olisi kiva saada lisättyä lajilistaan.

Jet Time Boeing 737
Ensimmäiset auringonsäteet kaamoksen jälkeen aina sykähdyttävät Jet Time Boeing 737 ikkunasta.

Olimme TUI:n matkalla ja Jet Time koneella. Koneeseen sai viedä vain 5 kg käsimatkatavaroita, joten se tuotti hankaluuksia kameratarvikkeille. Otin mukaan vain yhden järkkärin ja siihen 600 mm objektiivin lintukuvaukseen ja 24 mm pannukakkuobjektiivin maisemakuvaukseen. Teleobjektiiviin otin mukaan jatkeet 1,4x ja 2x.

Hotel Royal Sun Los Gigantes Tenerife.
Hotel Royal Sun Los Gigantes Teneriffa.

Lisäksi otin mukaan kaukoputken, koska hotellimme oli Los Gigantes:ssa meren rannalla. Ajatuksena oli staijailla parvekkeelta merilintuja merelle, jos vaikka muitakin kuin lokkeja näkyisi, vaikkakin joulukuu on varmaan huonoin aika siihen hommaan.

Seat Leon Tenerife.
Seat Leon

Auton vuokrasimme jo kentältä. Otin pykälää suuremman Seat Leonin Cigarin vuokraamolta, että olisi moottorissa hiukan enemmän vääntöä jyrkille vuoristoteille. Ajelimme tuttuja teitä motaria pitkin Los Gigantesiin. Loppupäässä oli rakennettu uutta 2 kaistaista tietä lähes Los Gigantesiin saakka. Päivittämätön Garmin gepsini ei tuntenut tätä tietä.

Hotellissa otin tallipaikan autolle, koska tien varsi oli täynnä. Oli vaarana iltaisin hotellille tullessa, että ei autopaikkaa löydykkään. Hotelli ja huoneistomme oli hyvä. Varsinkin merelle länteen aukeava iso parveke oli loistava.

Los Gigantes Tenerife.
Hotellimme parvekkeelta saimme seurata vilkasta laivaliikennettä, kun erilaiset laivat kuljettivat turisteja.

Emme ottaneet hotellin aamupalaa ja ruokailuja, koska ne sitovat liikaa aikatauluja. Pitäydyimme vaimon tekemissä gourmee ruuissa. Aamuisin olimme liikkeellä jo pimeän aikaan, että olisimme auringonnousun aikaan pelipaikoilla. Linnut ovat tällöin aktiivisimmillan ja valo on sopivan pehmeää. Tosin täällä aurinko nousee ja laskee niin pystysuoraan ja nopeasti, että parhaat valot eivät kauaa kestä. Jos olet väärässä paikassa aamulla, niin hot spot on ohitse ennenkuin huomaatkaan.

Lintupaikat olivat jo entuudestaan tuttuja. Koordinaatitkin olivat edelliseltä reissulta jo valmiiksi gepsissä. Ei tarvinnut liiaksi ihmetellä, että mihinkähän menisi.

Los Gigantes

Streptopelia decaocto , turkinkyyhky, Eurasian Collared Dove from Tenerife Los Gigantes.
Turkinkyyhky parvekkeelta kuvattuna

Los Gigantesissa staijailimme pääosin parvekkeelta käsin, joka oli 158 m korkeudella merenpinnasta. Kerran teimme kävelyreissun jyrkkää tietä pitkin alas satamaan. Sataman lähellä oli tiet kaivettu auki, joten useammin ei sinne viitsinyt mennä.

La Gomera in the backround, from Tenerife.
Aurinko laskee länteen La Gomeran taakse

Iltaisin kuvasin kaunista auringonlaskua, joka laski 30 km:n päässä olevan La Gomeran taakse. La Gomera oli usein pilviverhon peittämä, mutta joka ilta maisema oli erilainen ja mykistävän kaunis.

La Gomera on the left and La Palma on the right in the backround, from Tenerife.
La Palma horisontissa oikealla ja La Gomera vasemmalla. Aurinko oli jo laskenut, mutta taivas värjääntyi punaiseksi, kuin tulipalo olisi ollut taustalla.

Muutamana päivänä oli niin kirkas keli, että La Palmakin näkyi 100 km:n päässä horisontissa. Los Gigantesissa havaitut linnut: etelänharmaalokki, kalliokyyhky , kanarianhemppo, kanariankirvinen, kanariantiltaltti, korppi, merilokki, munkkiaratti , selkälokki, turkinkyyhky, tuulihaukka.

Adeje

Adejessa suuntasimme suoraan Barranco del Infiernon rotkon reunalle ravintola Otelon yläpuolelle ajatuksena tehdä pieni vaellus rotkon pohjoisreunan polkua pitkin.

Systeemit olivatkin muuttuneet sitten viime reissun. Sisäänpääsymaksu polulle oli turisteilta 8,5 € ja lisäksi olisi pitänyt käydä puolen tunnin koulutus. Hintaan olisi kuulunut kypärät ja muut vermeet. Koska tarkoitus oli tehdä vain lyhyt lenkki polulla, niin se tuntui liian monimutkaiselta.

Barranco del Infierno Adeje, from Tenerife.
Näkymä Barranco del Infierno:n rotkon pohjoisreunalle, missä polku menee.

Kysyin luvan ja saimme mennä kuvaamaan näköalatasanteelle, joka oli 375 m korkeudella merenpinnasta ja mistä näkee hyvin rotkoon.

Falco tinnunculus, tuulihaukka, Common Kestrel. Adeje, from Tenerife.
Tuulihaukka aamutuimaan saalistuskierroksella.

Ko. tasanteelta näkyi hyvin mm. paikkaan, mikä aiemmin on ollut arabihaukkojen levähdyspaikka. Ei näkynyt vilaustakaan arabihaukasta, eikä kalliopyystä. Tuulihaukka, joka on yleinen saarella, sen sijaan saalisti aamupalaa.

Phylloscopus canariensis, kanariantiltaltti, Canary Islands Chiffchaff. Adeje, from Tenerife.
Kanariantiltaltin äätä kuulee joka paikassa ympäri saarta.

Kanariantiltaltit lauloivat tilt-talt-tilt-talt… kanarianhempot ja afrikansinitiainen myös lauloivat kauniisti.

Curruca melanocephala, samettipääkerttu, Sardinian Warbler . Adeje, from Tenerife.
Samettipääkerttu marja-aterialla.

Samettipääkertut kisailivat ja räksättivät puskissa auringon paisteen kasvaessa hetki hetkeltä poistaen aamun koleuden.

Mantis, Adeje, from Tenerife..
Rukoilijasirkka lämmittelee aamuauringossa.

Korppikin merkkasi kaverinsa kanssa reviiriään ja kalliokyyhkyt kirmasivat vuoren rinteessä. Rukoilijasirkka venytteli jäseniään aamuauringon lämmössä huoltokopin seinällä.

Tovin kuvattuamme tuli joku kaupungin virkailija huonolla englannin kielellä kyselemään, että mihin tarkoitukseen kuvaan ja kauanko aion kuvata? Olisikohan siitäkin pitänyt maksaa, että saa kuvata heidän lintujaan ja rotkoaan?

Pari tuntia kuvailimme näköalatasanteelta. Ravintola Otelon alueelta voisi kanssa kuvata, jos menee vaikka kahville. Ravintola aukeaa kuitenkin vasta myöhemmin, kun aurinko on jo liian korkealla.

Kävin vielä tsekkaamassa kaupungin laidalla olevan vesialtaan, mutta se oli tyhjä ja kuiva, joten ei ollut vesilintujakaan. Muuallakin saaren eteläpuolella vesialtaat olivat tyhjiä, ne mitä kävin kurkkaamassa.

Merendero de Chío

TF-38 from the road to landscape before sunrise, from Tenerife.
TF-38 tieltä maisema ennen auringonnousua.

Los Gigantes:sta, kun ajoimme Teideä kohti TF-38 tietä, niin oikealla puolella löytyi meille uusi leirintäalue, Merendero de Chío, 2114 m:n korkeudessa. Täältä löytyi melko paljon vain Teneriffalla eläviä endeemisiä kanarianpeippoja ( fringilla teydea ).

Las Lajas

Las Lajas camping, from Tenerife.
Las Lajas leirintäalue.

Pyörähdimme pari kertaa Las Lajas:n leirintäalueella 2110 m:n korkeudessa, joka sijaitsee TF-21 tien varrella, kun Teideltä laskeudutaan etelään päin kohti La Orotavaa.

Serinus canaria, kanarianhemppo, Atlantic Canary. Las Lajas camping, from Tenerife.
Kanarianhemppo laulaa aamun ensi säteissä.

Olimme auringonnousun aikaan paikalla. Moottoripyörällä liikkeellä oleva nuoripari yöpyi teltalla alueella. Ilma oli vielä 7 °C koleaa ja tuulista. Yksinäinen kanarianhemppo lauleli auringonnousun aikaan klo 8 maissa havupuun latvassa. Käpytikan nakutus kaikui ympärillä ja kohta kameran etsinkin löysi koiraan punaisen niskalaikun.

Corvus corax, korppi, Common Raven. Las Lajas, from Tenerife.
Korppipariskunta aamuhetkessä.

Korppipariskunta kisaili, piti jonkinlaista soidintaan ja hyväili toisiaan. Olikohan sama pariskunta mitä v. 2013 kuvasin?

Fringilla teydea, kanarianpeippo, Tenerife Blue Chaffinch. Las Lajas, from Tenerife.
Kanarianpeippo juomapisteellä.

Kanarianpeipot ilmestyivät paikalle vähän myöhemmin n. klo 9 maissa. Ensin kuului kaunista kujerrusta kanarianmäntymetsiköstä ja sitten ilmestyivät puiden oksille. Kävivät vähän väliä juomassa vettä leirintäalueen yhdestä tietystä vesipisteestä.

Dendrocopos major, käpytikka, Great Spotted Woodpecker. Las Lajas, from Tenerife.
Käpytikkaa janottaa.

Juomapistettä hyödynsivät myös kalliokyyhkyt, kanarianhempot, korpit ja käpytikka, joka osasi juoda suoraan hanasta. Lisäksi afrikansinitiainen hyppeli ympäriinsä.

Muuten oli hyvä kuvauspaikka, mutta välillä kova tuuli pyöritti pölypilveä, kuin Saharassa konsanaan. Oli täysi homma suojata kuvausvälineitä sankalta pölypilveltä ja jalustasta sai pitää tosissaan kiinni, kun tuli tuulenpuuska.

El Portillo

El Portillo, from Tenerife.
El Portillo on suosittu paikka myös motoristien parissa. Moottoripyöräily, joka meidän motoristien mielestä on ulkoilua parhaimmillaan kauniiden maisemien ja hyvien mutkateiden parissa.

Teideltä, kun lähdetään kohti pohjoista TF-21 tietä löytyy Restaurant El Portillo 1980 m:n korkeudessa TF-21 ja TF-24 tien risteyksessä. Paikassa löytyy hyvän ruuan lisäksi myös lintuja. Söimme maukkaan 3 ruokalajin menun 8,90 €:lla juomineen.

Chaetura pelagica, piippukiitäjä, Chimney Swift, from Tenerife.
Piippukiitäjä oli yllätyksenä madeirankiitäjien joukossa.

Kuvasin kauempana runsaina pyöriviä madeirankiitäjiä. Linnut olivat kaukana, vauhti ja käännökset olivat niin rajuja, että käsivaralla ja painavalla putkella oli tekemistä pysyä mukana. Jo reissussa kiinnitin huomiota muutamiin kuviin, missä kiitäjä näytti vähän oudommalta. Kotona isommalta näytöltä tutkiessa selvisi, että se oli Euroopassa harvinainen harhailija, joka on pohjoisamerikkalainen laji nimeltä piippukiitäjä. No sehän meille kelpasi uutena lajina tietysti.

Ramón el Caminero

Las Cañadas del Teide, from Tenerife
Las Cañadas del Teide.

Ajoimme Teiden kautta, missä oli -4 °C alimmillaan klo 7.20 yli 2000 m:n korkeudella. Teideltä laskeududuimme TF-21 tietä kohti Puerto de la Cruzia. Matkalla pysähdyimme kurkkaamaan 1594 m:n korkeudessa Ramón el Caminero:n grillauspaikan lintuja. Täältäkin löytyi kanarianpeippoja, kuten aiemminkin v. 2013.

La Caldera

La Caldera, from Tenerife.
La Caldera retkeilypaikka.

Edelleen jatkoimme TF-21 tietä kohti Puerto de la Cruzia. Oikealla puolella on La Caldera:n retkeilypaikka 1193 m:n korkeudessa. Pienessä kraaterissa on vesipisteitä, grillauspaikkoja, pöytiä, lasten leikkipaikkoja ja erittäin hyvin hoidettu iso wc tila, mutta ilman vessapaperia. Wc aukesi vasta klo 9, harmi…

La Caldera Tenerife.
La Caldera

Heti tullessamme parkkipaikalle vaimo kuuli matalaa kurnutusta ja huhuilua, joka saattoi olla kanariankyyhky, mutta emme pitäneet sitä varmana. Lisäksi mennessämme kraateriin, joku kyyhky lehahti puista, mutta en kerennyt tunnistaa sitä hämärässä.

Accipiter nisus, varpushaukka, Eurasian Sparrowhawk. La Caldera, from Tenerife.
Varpushaukka väijyy saalista.

Kovasti kuului taas puista lintujen ääniä, mutta mitään ei näkynyt pitkään aikaan. Ensimmäinen kunnon näköhavainto oli, kun kuivuneessa puussa korkealla oli joku lintu. Otin kuvan ja zoomasin näytölle. Oho, sehän onkin vanha koiras varpushaukka, joka kyttäsi lintuja aamupalaksi. Eipä ihme, ettei muita lintuja näkynyt, vaan pysyivät piilossa.

Motacilla cinerea, virtavästäräkki, Grey Wagtail. La Caldera, from Tenerife.
Virtavästäräkki hakee ravintoa kivenkoloista.

Kun varpushaukka poistui paikalta ilman saalista, niin johan alkoivat pikkulinnut elämöimään ja tulivat näkyviin. Virtavästäräkki tuli pelottomasti vesilätäkköön ruokailemaan ja antoi kuvata itseään rauhassa.

Lisäksi havainnoimme: afrikansinitiainen, hippiäinen , kanariantiltaltti, mustarastas, peippo.

La Laguna

Kävimme pyörähtämässä myös pohjoisen La Lagunan yliopistokaupungissa. Täällä on jopa lentokenttä, koska on saaren entinen pääkaupunki.

La laguna, from Tenerife.

Suuntasimme suoraan v. 2013 reissulta tuttuun Parque de La Vega puistoon 555 m:n korkeudelle, joka oli silloin hienossa kunnossa. Pettymys oli suuri, kun astuimme puistoon sisään. Puisto oli päästetty ränsistymään ja oli huonossa kunnossa. Kahvilaakaan ei enää ollut.

Läpi virtaavassa vedessä ei ollut ainuttakaan vesilintua enää. Pikkulintuja viipotti, äänteli ja lauloi puissa, mutta eivät nekään suostuneet näyttäytymään. Perus kanariantiltaltteja ja kanarianhemppoja kyllä oli. Muut mahdolliset suuruudet jäivät näkemättä ja kuulematta. Lintutauluja oli, mutta nekin puoliksi hajalla.

Parque Rural de Anaga

Sunnuntaipäivänä ajelimme kohti koillisen Anaga vuoristoa, joka kohoaa n. 1000 m korkeuteen. Täältä löytyy Euroopan vanhinta metsää ja mm. laakeripuumetsääkin löytyy, missä on nähty kanariankyyhkyjäkin, joten toivossa on hyvä elää.

Oli virhe lähteä tänne viikonloppuna, koska tiet, levähdyspaikat ja näköalapaikat olivat täynnä autoja, moottoripyöräilijöitä ja pyöräilijöitä. Pyöräilijät olivat monesti ongelma, koska tuntui, että liikennesäännöt eivät koske heitä ollenkaan.

Kerrankin tulivat porukalla vastaan miehittäen myös oman kaistani. Kun kevyesti töräytin torvea varoittaakseni, niin keskisormia nousi pystyyn, eivätkä silti väistäneet omalle kaistalleen. Pääkaupunki Santa Cruz:n läheisyys tekee tämän viikonloppuruuhkan. Jos näimme mielenkiintoisia maisemia tai lintuja, niin ei ollut mahdollisuutta pysähtyä, koska muuten torvet soivat. Levähdys- ja näköalapaikat olivat täynnä autoja ja ihmisiä.

Jatkoimme TF-123 tietä kohti Chamorgaa. Ruuhkat alkoivat jo hellittää, koska suurin osa viikonloppuajelijoista kiertää lenkin TF-12 tietä pitkin.

Fringilla coelebs tintillon, peippo, Common Chaffinch, Monte del Anaga, from Tenerife.
Peippo löysi ”lontiaisen”.

Pysähdyimme kuvaamaan aiemmin tutulle levähdyspaikalle 776 m:n korkeudella. Pikkulintuja kuhisi sysipimeässä ja tiheässä metsikössä. Kennolle tarttui afrikansinitiainen, kanariantiltaltti ja peippo. Tästä kuvan tintillon alalajin peiposta voisi hyvinkin tehdä oman lajin, koska eroaa niin paljon normi peiposta?

Casa Alvaro Chamorga Tenerife.
Täältä saa maukasta kotiruokaa.

Jatkoimme edelleen matkaa kohti Chamorgaa, koska muistimme, että täältä sai hyvää kotiruokaa. Casa Alvaro Chamorga oli edelleen paikalla ja söimme mureaa lihapataa. Täältä lähtee vaellusreittejä ja ilmeisesti ovat hyviä, koska vaeltajia oli niin paljon paikalla.

Chamorga, from Tenerife.
”mustanaamiokukkula”

Lintuja löysimme Chamorgassa: kanariantiltaltti, kanarianhemppo ja tuulihaukka.

La Grimona

La Grimona, from Tenerife.
La Grimonassa rinteen yläosan tummempan metsikköön kallioiden alapuolelle palmankyyhky ilmesyy, jos on ilmestyäkseen.

La Grimona:n levähdyspaikalla 95 m:n korkeudella poikkesimme 3 kertaa vanhaa tuttuamme palmankyyhkyä tarkkailemassa. Vain yhtenä kertana yhytimme palmankyyhkyn.

Falco tinnunculus canariensis, tuulihaukka, Common Kestrel. La Grimona, from Tenerife.
Tuulihaukka istui palmankyyhkyjen yläpuolella.

Ensin tuli tuulihaukka väijymään laakeripuumetsä saarekkeeseen. Ajattelimme, että nyt ei sitten ainakaan palmankyyhkyjä näy, kun haukka on paikalla.

Columba junoniae, palmankyyhky, White-tailed Laurel Pigeon. La Grimona, from Tenerife.
Palmankyyhky

Suureksi yllätyksemme kaksi palmankyyhkyä lensi suhteellisen lähelle tuulihaukkaa sen alapuolelle, eivätkä olleet moksiskaan tuulihaukasta ja olivat siinä tovin hyvin kuvattavana.

Cafeteria El Mirador, from Tenerife.
Harmaahaikara kuvassa keskellä. Kuvattu 24 mm objektiivilla.

Kun La Grimonassa käytiin, niin oli hyvä tilaisuus käydä saaren upeimmalla huoltoasemalla. Huoltoasema on tasokas, niin tankkauksen, ravintolan, kuin näköalankin suhteen. Tankkauksen yhteydessä ”bensapoika” pesi tuulilasin ja tuli vielä pussukka karamellejakin lahjaksi. Ravintolassa on parhaat purilaiset, kakku- ja kahvipulla tarjonnat. Ravintolan ikkunasta kuvasin harmaahaikaran hienon maiseman yhteydessä.

Buenavista

Buenavista, from Tenerife.
Buenavistan kraateri vesisäiliö. Buenavista sijaitsee kraaterin ja kallion välissä taustalla vasemmalla.

Buenavista sijaitsee saaren luoteisnurkassa, missä kävimme Punta del Tenon käyntien yhteydessä.

Buenavista, from Tenerife.
Buenavistan ranta.

Buenavistan rannalla on kioski, mistä saa pikkupurtavaa. Lisäksi löytyy tasokkaampi ravintola Restaurante El Burgado, missä söimme päivällä kerran papas arrugadas con mojo. Golfkenttä ja uimahalli sisältäen kuntosalin löytyy vierestä. Lintuja löytyi: etelänharmaalokki, kanarianhemppo, pikkukuovi, rantasipi, afrikansinitiainen, tuulihaukka.

Punta del Teno

The road leading to Punta del Teno Tenerife.
Punta del Tenoon johtava tie.

Luoteisnurkan Punta del Tenossa käytiin kolme kertaa. Aiemmin vaarallinen tie tippuvien kivien takia oli nyt parempi. Osalle matkasta suojaksi tippuvilta kiviltä oli laitettu teräsverkko.

Meiltä puuttuvaa kalliovarpusta pääasiassa täältä jahtasimme. Ensimmäisellä kerralla olimme puolenpäivän jälkeen liikkeellä. Oli tosi kuumaa ja lintujen ääniä kyllä kuului, mutta pysyivät piilossa.

cactus in Punta del Teno.
Kaktus Punta del Teno.

Ainoa saalis olivat kaktuksenpiikit, joita sain sääreeni 13 kpl, kun kävelin suoraan kaktusta päin katsellessani kauemmas.

13 cactus spikes in the leg, from Tenerife.
13 kpl kaktuksenpiikkiä oli sääressä.

Hiukan piti tarkkailla, ettei tule tulehdusta jalkaan. Yksi piikki osui suoraan pintaverisuoneen. Hyvin tuostakin kumminkin selvittiin.

Anthus berthelotii, kanariankirvinen, Berthelot's Pipit. Punta del Teno, from Tenerife.
Kanariankirviset ääntelivät iloisesti.

Toisellakin kerralla ehdimme vasta klo 11 maissa paikalle. Tälläkin kertaa saalis oli laiha. Kanariankirvisiä ja tuulihaukka löytyi.

Punta del Teno, from Tenerife.
Aurinko pysyi pitkään piilossa, koska nousee vuoren takaa.

Olimme jo luovuttamassa kalliovarpusen suhteen. Toiseksi viimeisenä päivänä päätimme yrittää vielä viimeisen kerran. Lähdimme hyvissä ajoin ennen auringonnousua liikkeelle ja ajoimme suoraan Punta del Tenoon poikkeamatta mihinkään. Olimme perillä sopivasti juuri ennen auringonnousua.

Punta del Teno Tenerife.
Punta del Teno.

Noudatimme samaa taktiikkaa, kuin ennenkin. Vaimo kulkee ympäriinsä edelläni, minä haen aina jonkun korkeamman paikan ja laitan kameran jalustalle, että olen valmiina kuvaamaan, jos jotain näkyy. Lintuja oli kyllä mukavasti piilossa puskissa, eikä ihme, koska tuulihaukka väijyi vähän väliä taivaalla. Vaikka tuulihaukka ei pikkulintuja söisikään, niin linnut eivät sitä välttämättä tiedä.

Curruca melanocephala, samettipääkerttu, Sardinian Warbler. Punta del Teno, from Tenerife.
Samettipääkerttu uskaltautui puskasta näkösälle.

Kiertelimme 3,5 h pitkin ja poikin aavikkoa, mutta kalliovarpusesta ei vilaustakaan. Kuvasin puskista: kanarianhemppo, kanariankirvinen, kanariantiltaltti, keltahemppo, pikkupensaskerttu, samettipääkerttu.

Lighthouse in Punta del Teno Tenerife.
Majakka Punta del Teno.

Se oli siinä, ei löytynyt taaskaan kalliovarpusta tokaisin vaimolle. Auton nokka oli kohti majakkaa. Piti käydä kääntymässä majakan kupeessa, koska oli niin kapea tie. Takaisin tullessa hiukan enemmän majakalle päin, missä olimme aiemmin pyörineet, oli vanhojen viljelyksien jäänteet. Parvi pikkulintuja pyöri siinä.

Pysäytin auton ja avasin ikkunan. Pikkulintu pysähtyi 10 m:n päähän metallisen aidantolpan päähän. Katsoin kiikarilla, koska kamera oli jo pakattu laukkuun. Voihan vitalis, sehän on kalliovarpunen, huudahdin vaimolle.

Otin äkkiä peräluukusta kameran esille ja jalustalle. Lintu tietysti lähti heti livohkaan. Laitoin kameran jalustoineen tien poskeen ja jäin odottamaan, koska useita potentiaalisia aidantolppia oli lähistöllä. Taas tuli lintuparvi pellolle. Kuvasin niitä, mutta ne olivat kanarianhemppoja.

Petronia petronia, kalliovarpunen, Eurasian Rock Sparrow. Punta del Teno, from Tenerife.
Kalliovarpunen viimeinkin kameran etsimessä.

Puoli tuntia odotimme paikallaan liikkumatta. Taas tuli pikkulintu aidantolpalle parinkymmenen metrin päähän. Katsoin kiikarilla ja sehän olikin kalliovarpunen. Huh, käänsin kameraa varovasti peläten, että lintu lähtee heti käpälämäkeen, niinkuin ne yleensä tekevät.

Eipä lähtenyt karkuun, vaan sain otettua runsaasti kuvia ennenkuin kalliovarpunen livahti taas lentoon. Ylävitoset lensivät ja mieli oli iloinen, kun viimein tämäkin lymyilijä saatiin kameran kennolle. Niinhän se on, että työ tekijäänsä palkitsee, kun aikansa sinnikkäästi yrittää.

Senverran koville kuvaussessio otti, että mennessämme päiväsnäkärille Buenavistan rannan kioskille ja syödessäni chicken bocadilloa juomapullo toisessa kädessä, niin se putosi maahan. Maistuihan se bocadillo ilman juomaakin.

Erjos

Erjos, Monte del Agua, from Tenerife.
Monte del Aguan vuoristoon johtava tie.

Kävimme kolmena eri kertana Erjoksessa, joka kuuluu saaren kärkipään lintupaikkoihin. Lähdimme kuvaamaan meiltä puuttuvaa kanariankyyhkyä Monte del Agua:n vuoristoon. Olikin yllätys, että vuoristoon menevä tie oli suljettu portilla. Emme olleet varautuneen yli 10 km:n vaellukseen, joten eipä sinne sitten mentykään.

Phylloscopus canariensis, kanariantiltaltti, Canary Islands Chiffchaff, from Tenerife.
Kanarianhemppoa vielä väsytti aamuauringossa.

Kuvasimme yo. paikassa 1053 m:n korkeudella portin vieressä kanarianhemppoja, kalliokyyhkyjä ja hiirihaukkoja.

Buteo buteo, hiirihaukka, Eurasian Buzzard. Erjos, from Tenerife..
Hiirihaukka syöksyy saaliin kimppuun.

Ajoimme tätä tietä 0,5 km takaisin kohti Erjosta tien alimpaan kohtaan, missä aamun aurinko porotti jo lämpimästi. Arabihaukka ajoi takaa hiirihaukkaa. Olipa yllätys, kun ensimmäisen kerran löysimme arabihaukan tällä saarella. Vieläpä kuvan kanssa, tosin huonon sellaisen, etäisyydestä johtuen. Täällä kuvasimme: arabihaukka, hiirihaukka, kanarianhemppo, mustapääkerttu, mustarastas, samettipääkerttu.

Erjos pools, from Tenerife.
Erjos altaat.

Toisena kertana suuntasimme Erjoksen altaille vähän yli 1000 m:n korkeudelle heti aamutuimaan. Altaalla pääsi kuvaamaan, joko ylhäältä ( yo. kuva ) pusikoiden välista, tai kuvasta katsoen oikealta alhaalta paremmalla kuvakulmalla. Tämä oli miellyttävä ja rauhallinen paikka. Autolla pääsee hyvin perille. Vaeltajia lappasi välillä kyselemässä linnuista.

Gallinula chloropus, liejukana, Common Moorhen, from Tenerife.
Liejukanoja nähtiin 3 kpl.

Altaalta, ympäriltä ja ilmasta löytyivät: hiirihaukka, kanarianhemppo, kanariantiltaltti, liejukana, mustarastas, nokikana, tuulihaukka, virtavästäräkki.

Gallinula chloropus, liejukana, 
 Common Moorhen . Erjos, from Tenerife.
Tuulihaukka syöksyy ilmeisesti sisiliskon kimppuun.

Altaan linnut säikkyivät syöksyvää tuulihaukkaa, vaikka tuskin siitä vaaraa oli toisin, kuin lukuisista ilmassa pyörivistä hiirihaukoista, joita näimme 4 kpl yhtä aikaa ilmassa.

Alectoris barbara, kalliopyy, Barbary Partridge. Erjos, from Tenerife.
Kalliopyy

Kolmannella kerralla olimme jälleen aamutuimaan liikkeellä. Tullessamme klo 8.35 oli +2 °C, mutta maassa oli kuuraa, joten yöllä oli ollut pakkasta yli 1000 m:n korkeudessa. Ennenkun kerkesimme altaalle asti, niin kohtasimme sinne johtavalla soratiellä kaksi kalliopyytä, jotka olivat ilmeisesti tiellä kiviä syömässä.

La Gomera

Koska tavoiteltua kanariankyyhkyä ei vielä ollut plakkarissa, niin päätimme suunnata La Gomeran saarelle, koska sieltä kuuleman mukaan löytyy myös sekä palmankyyhkyjä, että kanariankyyhkyjä Tony Clarke & David Collinsin kirjan mukaan.

Los Cristianos, from Tenerife.
Los Cristianos, lastaus Fred Olsen katamaraaniin.

Ajoimme Los Cristianos :n satamaan klo 7 aikaan. Hain lauttaliput satamatoimistosta Fred Olsenin katamaraaniin. Yläkerrasta löytyi myös hyvä kahvila, mistä sai halutessaan pikkupurtavaa.


Fred Olsen katamaraani lähti klo 9.00 kohti La Gomeran San Sebastiania. Matkaa oli 40 km ja nopeus oli 22 kn ( 41 km/h ). Katamaraani oli hieno, tilava ja kulki vakaasti. Laivalta löytyi pari kahvilaa ja pieni shoppailupaikka. Olimme peräkannella passissa kameran kanssa jalustoineen, jos kiinnostavia merilintuja löytyisi. Vauhti oli vähän liiankin kova kuvaamista ajatellen.

Pilot whale, Tenerife - La Gomera.
Pallopäävalasparvi Teneriffan ja La Gomeran välillä.

Ihmiset kohahtivat ja kamerat lauloivat, kun pallopäävalasparvi ilmestyi tyyrpuuriin. Emme olleet aiemmin näitä nähneetkään. Myöhemmin näimme myös hotellimme parvekkeelta kaukoputkella 15-20 km:n päässä 8 kpl pallopäävalasta, joita turistiveneet joukolla piirittivät ja kuvasivat.

Armas Tenerife - La Gomera.
Armas Teneriffa – La Gomera välillä.

Vanhempi Armas laiva lähti puoli tuntia aiemmin, mutta otimme sen kiinni. Voisi olla parempi kuvauksen kannalta Armaksen hitaampi vauhti. Lintuja ei löytynyt matkalla etelänharmaalokkia kummempaa.

Olin aiemmin merkannut gepsiin potentiaalisia kanariankyyhkyn paikkoja Tony Clarke & David Collins kirjan mukaan. Lähdimme GM-1 tietä kohti luodetta.

View after Tunel el Cumbre La Gomera.
Näkymä Tunel el Cumbre La Gomera jälkeen.

Pysähdyimme viimeisen tunnelin, Tunel el Cumbren jälkeiselle näköalapaikalle. Kiikaroimme tässä puolisen tuntia. Näimme ensimmäisen kanariankyyhkyn pölähtävän lentoon. Se oli sitten tavoitelintu siinä. Vielä kuva kanariankyyhkystä, niin päivän tavoite on pulkassa, ajattelin. Lisäksi näimme: kanariantiltaltti, korppi, tuulihaukka.

Käännyimme CV-14 tielle kohti lounasta. Pysähdyimme levähdys paikalle vähän ennen Mirador el Rejoa. Heti autosta noustuamme kuului useiden kanariankyyhkyjen kurnutusta vieressä olevasta jyrkästä laakeripuiden täyttämästä vuorenrinteestä.

Corvus corax, korppi, Common Raven.  La Gomera.
Korppikin tuli seuraamaan, että mitä ihmettä täällä tapahtuu.

Puusto oli niin tiheää, että lintuja ei näkynyt, kunnes yksi kanariankyyhky lehahti lentoon ja meni vastapäisen vuorenrinteen laakeripuuhun. Seurasin kiikarilla tarkkaan ja katsoin paikan. Siirsin katseeni kameran etsimeen, mutta en enää löytänyt sitä. Kyllä harmitti, kuin pientä oravaa, kun en kuvaa saanut.

Mirador el Bailadero, La Gomera.
Mirador el Bailadero La Gomera

Siirryimme samaa tietä eteenpäin Mirador el Bailaderoon. Lähdin tutkimaan vuoren yläpuolelta sitä samaa vuorenrinnettä, mihin edellisen paikan kanariankyyhky lensi. Löytyi hyvä tähystyspaikka, muuten mutta niin täynnä puskaa, ettei nähnyt mitään. Vaimo oli taas sillävälin nähnyt kanariankyyhkyn, kun oli lentänyt aivan vierestä.

La Gomera.
Calle el Cedro La Gomera

Jatkoimme edelleen CV-14 tietä kaakkoon päin. Käännyimme El Cedroon menevälle metsätielle. Tie meni alaspäin ja oli kivipohjaiseksi rakennettu. Ensin ajattelin, että saakohan tälläisella Hannu ja Kerttu tiellä autolla ajaakaan, mutta sitten näin muutaman muunkin auton. Synkässä metsässä ei lintuja näkynyt.

El Cedro La Gomera
El Cedro La Gomera.

Ajoimme vähän yli 2 km tätä peikkotietä ja saavuimme lähes El Cedroon. Tästä näki koko laakson kerralla. Vastarinteessä oli Campig la Vista.

Falco tinnunculus, tuulihaukka, Common Kestrel Canariensis. Ei Cedro, La Gomera.
Tuulihaukka, El Cedro La Gomera.

Vastarinteessä 300 m:n päässä kuvasin tuulihaukan. Muita lintuja löytyi: afrikansinitiainen, kanariantiltaltti, mustarastas.

Barranco de las Lagunetas La Gomera.
Barranco de las Lagunetas La Gomera.

Käännyimme takaisin ja jatkoimme matkaa GM-2 tietä länteen päin. Pysähtyimme palaneen metsän kohdalle. Huolimatta rujosta näkymästä, niin kuulimme kaunista afrikansinitiaisten liverrystä. V. 2012 saarella oli ollut tuhoisa metsäpalo jolloin 12% saaren pinta-alasta paloi.

Los Chorros de Epina, La Gomera.
Los Chorros de Epina, La Gomera.

Luoteisnurkan Bar Restaurantesta Los Chorros de Epinassa GM-1:n varrella ostimme maukkaat kanapeen tyyppiset paikalliset leivonnaiset. Lintuja näkyivät hiirihaukka ja afrikansinitiainen.

Olimme alunperin suunnitelleet koko saaren ympäri kiertämistä, mutta kello näytti lahjomattomasti, ettei keretä, koska lautta lähti klo 17.30 takaisin. Käännyimme siis ympäri ja ajelimme aluksi samaa tietä takaisin päin. Näimme paluumatkalla vielä pari hiirihaukkaa, korpin ja tuulihaukan.

Mirador de Los Roques La Gomera
Mirador de Los Roques La Gomera.

Loppupätkä ajettiin GM-2 tietä San Sebastianiin. Tie oli todella upea jylhine maisemineen. La Gomeralla olivat muutkin tiet hyvässä kunnossa. Paljon teitä ajettiin ”puutunnelissa”, missä oksat olivat kääntyneet tien päälle. Lintujen tarkkailun kannalta tämä oli hankalaa, kun oli niin heikko näkyväisyys. Tavoiteltua kanariankyyhkyä en saanut kuvattua, mutta nähtiin 3 eri kertaa.

Port of San Sebastian La Gomera.
Satama San Sebastian La Gomera.

San Sebastianissa syötiin laivaa odotellessa pitsat huurteisten kera hyvän päivän kunniaksi. Satama oli pullollaan autoja Fred Olsenin katamaraaniin menossa.

San Sebastian La Gomera - Los Cristianos Teneriffa.
Fred Olsen katamaraani San Sebastian – Los Cristianos.

45 min merimatka, San Sebastian La Gomera – Los Cristianos Teneriffa, meni auringonlaskua kuvaillessa.

Los cristianos, from Tenerife.
Los cristianos Teneriffa.

Los Cristianin päässä lähellä satamaa etelänharmaalokit jahtasivat merimetsoa. Oli mukava päivä ja reissu kannatti tehdä.

Monte del Agua

Olimme jo lähes luovuttaneet kanariankyyhkyn suhteen kuvan saamisesta. La Gomeran reissun jälkeen, kun pidimme kuvauksista vapaapäivän, olimme taas virtaa täynnä. Kysyin vaimolta, että lähdetäänkö 11 km:n patikkaretkelle. Hän nyökkäsi, joten pakkasimme minimivarusteet mukaan. Suuntasimme auton nokan kohti Erjosta, mistä lähtee vaellusreitti Monte del Agualle.

Monte del Agua, from Tenerife.
Aamuauringon ensi säteet Monte del Agua.

Olimme paikalla juuri auringonnousun aikaan ja parkkeerasimme auton vaellusreitin puomin eteen. Klo 8.10 lähdimme liikkeelle. Suurin osa matkasta kuljettiin taas peikkometsän puutunnelissa, kuten La Gomerallakin, mistä taivasta ei juuri näkynyt.

Gps näytti menomatkan kävelymatkaksi puomilta 5,2 km. Kyyhkyjä pölähteli silloin tällöin lentoon rinteessä alapuoleltamme, mutta ne olivat todennäköisesti kalliokyyhkyjä. Matkalla havainnoimme pikkulintuja: hippiäinen, kanariantiltaltti, mustaras , peippo, punarinta.

Monte del Agua, from Tenerife.
Kanariankyyhkyjä kuvaamassa Monte del Aguassa.

Saavuimme 890 m:n korkeudessa olevalle oletetulle kanariankyyhkypaikalle klo 9.20. Paikasta ei ollut epäselvyyttä, koska en kerennyt saamaan kameraa jalustalle, kun alkoi jo kanariankyyhkyjä lentelemään vuorenrinteessä 300 – 500 m:n päässä.

Columba bollii, kanariankyyhky, Dark-tailed Laurel Pigeon. Monte del Agua, from Tenerife.
Kanariankyyhky Monte del Agua.

Yritin saada lentokuvaa lujaa lentävistä kanariankyyhkyistä. Rinne oli varjon puolella, joten välillä oli valoa niukasti ja sitten taas auringossa valoa oli liikaa. Tarkoitus oli pitää kameran isot siedettävänä samalla, kun piti olla riittävän nopea suljinaika nopeasti lentävien lintujen pysäyttämiseksi. Lisäksi kuvakulma oli melko kapea, mistä lintuja pystyi seuraamaan puiden välistä.

Columba bollii, kanariankyyhky, Dark-tailed Laurel Pigeon. Monte del Agua, from Tenerife.
Kanariankyyhky Monte del Agua.

Sitten kun kanariankyyhkyt lennosta sukelsivat puiden sekaan, ne joko hävisivät sinne, tai olivat niin sysipimeässä paikassa, ettei valo tahtonut riittää.

Buteo buteo, hiirihaukka, Eurasian Buzzard. Monte gel Agua, from Tenerife.
Hiirihaukka Monte del Agua.

Hiiriihaukka tuli välillä pyörimään taivaalle vuorenrinteen yläpuolelle. Kanariankyyhkyt pysyivät tällöin visusti piilossa. 20 min kesti haukan poistumisen jälkeen ennenkuin kanariankyyhkyjä alkoi taas lentelemään.

Vajaan 3 h kuvailimme kanariankyyhky paikalla. Lintujen lennot alkoivat loppua, joten oli aika lähteä paluumatkalle. Pikkulintuja vilisi paljon puskissa. Nyt oli enemmän aikaa tarkkailla ympäristöä ja mieli oli iloinen, koska saimme viimein kuvattua kanariankyyhkyn.

Monte del Agua, from Tenerife.
Monte del Aguan ”peikkometsässä”.
Monte del Agua, from Tenerife. La Palma in the background on the horizon.
Monte del Agua. La Palma taustalla horisontissa.

Loppupäässä paluumatkalla pysähdyimme näköalapaikalle ansaitulle kahvitauolle ja nautimme auringon lämmöstä.

Erjos in the foreground and Teide in the background, from Tenerife.
Erjos etualalla ja Teide taustalla.

Saavuimme autolle klo 13.50 ja totesimme, että kannatti taivaltaa 11 km kanariankyyhkyn perässä painavien varusteiden kera. Teide näkyi ensimmäistä kertaa Erjoksesta käsin, koska oli niin selkeä ilma.

Columba livia, kalliokyyhky, Rock Dove, from Tenerife.
Kalliokyyhky

Paluumatkalla Los Gigantesiin TF-82 tiellä pysähdyimme päivälliselle. Restaurante Fleytas:n takana rinteessä oli kalliokyyhkyjen pesäpaikka, mitä jo aiemmin kuvattiin.


Restaurante Fleytasissa söimme ( liian ) ison menun, mikä sisälsi elämämme isoimman porsaankyljyksen. Lautanen oli iso, mutta siltikään kyljys ei mahtunut lautaselle kokonaan.

Hotellissamme oli hieno uima-allas.

Kaamosreissu täytti taas tehtävänsä ja jokunen lintukin tuli siinä sivussa kuvattua. Aurinko paistoi ja lämpötila nousi joka päivä Los Gigantesissa 24°C tuntumaan. Oli myös heikkotuulista, niin oli miellyttävä kuvata. Alimmillaan lämpötila putosi -4°C:n Teidellä klo 7.20 ennen auringonnousua.

Yhtenä yönä oli kova myrsky ja yöllä repeytyi parvekkeemme markiisi seinästä irti. Huoltomies joutui tulemaan yöllä klo 05 korjaamaan sitä, kun se paukutti seinää, ettei saanut nukuttua. Seuraavana aamupäivänä oli sitten vähän harmaampi ilma.

Penalta saimme lintutiedotuksia ensimmäisellä viikolla Kap Verdeltä ja Titalta Fuerteventuralta toisella viikolla.

Teneriffa, La Gomera.
Pilvilinnut lentävät La Gomeran yli ja lentävät kohti Pohjolaa kevään airuina.

Aurinko laski meille viimeisen kerran Los Gigantesissa ja kuin symboliikkana taivaalle ilmestyivät auringonlaskun jälkeen pilvistä muodostuneet linnut, jotka suunnittelevat muuttomatkaa takaisin Pohjolaan, kuten mekin mielellämme teemme. Kiitokset taas yhä enemmän harrastukseen innostuvalle tarkkasilmäiselle vaimolleni!

Lintulajeja Teneriffalla ja La Gomeralla kuvasin 33 kpl ja lisäksi 6 kpl havainnoitiin ilman kuvaa, eli 39 yhteensä. Uusia lajeja itselle olivat  kanariankyyhky, kalliovarpunen, keltahemppo ja harvinainen piippukiitäjä.

Lajilista Teneriffa:

Afrikansinitiainen, cyanistes teneriffae teneriffae
Arabihaukka, falco pelegrinoides
Etelänharmaalokki,  larus michahellis michahellis
Harmaahaikara, ardea cinerea
Hiirihaukka, buteo buteo insularum
Hippiäinen, regulus teneriffae
Kalliokyyhky, columba livia canariensis
Kalliopyy, alectoris barbara koenigi
Kalliovarpunen, petronia petronia madeirensis
Kanarianhemppo, serinus canaria, endeeminen Macaronesia
Kanariankirvinen , anthus berthelotii berthelotii, end Macaronesia
Kanariankyyhky , columba bollii, endeeminen Canary Islands
Kanarianpeippo, fringilla teydea , endeeminen Teneriffa
Kanariantiltaltti, phylloscopus canariensis canariensis, end Canary Islands
Keltahemppo, serinus serinus
Kesykyyhky, columba livia canariensis
Korppi, corvus corax canariensis
Käpytikka, dendrocopos major canariensis
Liejukana, gallinula chloropus
Madeirankiitäjä, apus unicolor, endeeminen Macaronesia
Merilokki, larus marinus
Merimetso, phalacrocorax carbo
Munkkiaratti, myiopsitta monachus
Mustapääkerttu, sylvia atricapilla
Mustarastas, turdus merula cabrerae
Nokikana, fulica atra
Palmankyyhky, columba junoniae, endeeminen Canary Islands
Peippo, fringilla coelebs tintillon
Piippukiitäjä, chaetura pelagica
Pikkukuovi, numenius phaeopus
Pikkupensaskerttu, curruca conspicillata orbitalis
Rantasipi, actitis hypoleucos
Samettipääkerttu, curruca melanocephala leucogastra
Selkälokki, larus fuscus
Turkinkyyhky, streptopelia decaocto
Tuulihaukka, falco tinnunculus canariensis
Varpushaukka, accipiter nisus granti
Virtavästäräkki, motacilla cinerea canariensis
Punarinta, erithacus superbus

La Gomeralla kuvasin lintulajeja vain 3 kpl ja havainnoitiin lisäksi 5 kpl. Pääasiassa jahtasin kameralla vain kanarinkyyhkyä, jota sitten ei saatu kuvattua, mutta nähtiin 3 kertaa. Kaikki La Gomeralla havainoimamme lintulajit näimme myös Teneriffalla.

Lajilista La Gomera: afrikansinitiainen, etelänharmaalokki, hiirihaukka, kanariankyyhky, kanariantiltaltti, korppi, mustarastas, tuulihaukka.

Nyt meillä on kuvattuna kaikki Kanarian saarten endeemiset lajit ( niin ensin luulin ). Ei sitten ollutkaan, koska Gran Canarian kanarianpeippo erotettiin v. 2016 omaksi lajikseen. Syystäkin, koska ovathan ne eri näköisiäkin. Suuri osa endeemisistä alalajeistakin on jo plakkarissa.

Olimme v. 2014 tätä Gran Canarian kanarinpeipon silloista alalajia jahtaamassa, mutta ei heti löydetty. Sitten luovutettiin, kun ajateltiin, että meillä on kumminkin jo kanarianpeippo Teneriffalla kuvattuna.

Urjala Kortejärvi linturetki

Lähdimme 25.6.2018 Urjalan Kortejärvelle linturetkelle, jos vaikka löytäisimme järvellä oleilleen harvinaisen linnun. Ajoin poikkeuksellisesti isoja teitä pikkuteiden sijaan, koska tarkoitus oli, että matkalla ei huuhailla muita lintupaikkoja. Olimme näköjään kuuluisia, kun huomio herpaantui ja meitä piti valtion toimesta oikein kuvatakin. Tosin 140 € maksulappu kuvasta tuli postissa.

Olimme perillä puolen päivän aikaa Kortejärven hienolla  v. 2001 käyttöön otetulla lintutornilla. Paikalle on helppo löytää ja parkkipaikka on aivan tornin vieressä. Tulentekopaikkakin löytyy. Tornin vieressä on esimerkillisesti lintulajiesittely kuvien kera. 

Torni on hyväkuntoinen, melko korkea ja rappuset jyrkät. Sai olla tarkkana ylöspäin kiipeämisessä, koska toisessa kädessä oli kamera putkineen ja toisessa jalusta, joten kaiteesta ei saanut tukea. Horjahdus voisi olla kohtalokasta. Torni on katettu, joten sateen sattuessa ei kastu, mutta toisaalta muuttoaikana katto on havainnoinnin tiellä.

Olimme alkuun ainoita tornissa. Staijasin kaukoputkella vastarantaa n. 560 m:n päässä. Taveja oli runsaasti laajalla alueella pitkin kaislikkoista rantaviivaa. Huh, taitaakin tulla työläs iltapäivä, jos tuolta meinaa harvinaisuuden löytää.

Sudenkorento

Välillä oli aikaa kuvata lähipuussa majailevaa sudenkorentoa.

Torniin saapui piakkoin pariskunta, jotka olivat jo aamulla aikaisin olleet paikalla ja olivat löytäneet hakemani linnun vastarannalta. Linnut nuokkuivat päiväunta pää piilossa siiven alla, joten oli mahdotonta erottaa tuntomerkkejä. Porukkaa tuli torniin koko ajan lisää, joten juttuseuraa piisasi ja mekään emme ole siitä hiljaisimmasta päästä. Tosin lintujen havainnointi kärsii höpöttäessä.

Amerikantavi

Staijasimme vajaan pari tuntia, kun kaislikon takaa lipui lisää taveja. Nyt löytyi amerikantavi! Huudahdin muillekkin ilouutisen. Valkoinen pystytolppa on hyvä tuntomerkki, mistä ei voi erehtyä, kun sen näkee. Osa staijaajista tuli katsomaan kaukoputkestani sijainnin. Siirryin kameran taakse kuvaamaan amerikantavia, joka olikin haastavaa pitkästä 560 m:n etäisyydestä johtuen. Sainkin kohtuulisia dokumenttikuvia etäisyys huomioon ottaen. Aurinko paistoi pilviverhon takaa, joten ei ollut juurikaan lämpöväreilyä.

Amerikantavi ja kurki taustalla patsastelemassa

Välillä amerikantavi lennähti tai uiskenteli piiloon, kunnes joku porukasta taas löysi sen.  Tälläisissä tapauksissa on hyvä, kun on useita kaukoputkia paikalla.

Nuolihaukka saalistamassa

Joku löysi kauempana pellon päällä lpyörivän haukan, joka osoittautui nuolihaukaksi. Onneksi vaimo huomasi, kun nuolihaukka pyörähti tornin lähellä, joten sain kuvankin. Lentokuva pitkällä putkella on joskus haastavaa, koska kuvakulma on niin kapea.

Kurjenpoikanen ja töyhtöhyyppä

Läheisellä pellolla pyöri kurki kahden poikasensa kanssa. Töyhtöhyypät eivät tykänneet seurasta, vaan hätistelivät kurkia ahkerasti.

Staijasimme ja kuvasimme tornista viitisen tuntia. Havainnoimme lajeja mm: amerikantavi, haapana, haarapääsky, kalatiira, kottarainen, kuovi, kurki, laulujoutsen, liro, merikotka, naurulokki, nokikana, nuolihaukka, ruokokerttunen, rytikerttunen, satakieli, sepelkyyhky, silkkiuikku, sudenkorento, tavi, töyhtöhyyppä.

Linssin takana

Viikon suosituimmat