2022 löysin Siikanevan uudestaan 11v tauon jälkeen. Päätimme vaimoni kanssa katsastaa, miltä Pirkanmaan paras ja isoin suoalue nykyään näyttää.

Katso myös v. 2011 Siikanevan pitkospuilla.

Elo-, syys- ja lokakuussa teimmekin peräti 9 reissua hienolle ja mielenrauhaa tarjoavalle suoalueelle.

Elokuu

Ensimmäisen reissun teimme käyttäen lähtöpaikkana Siikanevan pohjoista parkkipaikkaa. Matkalla suoalueen pohjois parkkipaikalle lähes helteisessä auringonpaisteessa metsäteitä ajellessa havaitsimme pensastaskun ja harmaasieppoja.

Kävelimme vastapäivään Jaarikanmaan suuntaan. Välillä oli suota ja hienoja saarekkeita. Pitkospuut olivat vaihtelevassa kunnossa. Vaatii välillä hyvää tasapainoa keikkuvilla lankuilla kulkiessa. Muutamassa paikassa pohjoispuolella oli moolokin kitaa muistuttavia suonsilmäkkeitä heti pitkospuiden vieressä, joten pudota ei parane. Yksin liikkuessa, jos upottavaan suohon putoaa, niin voi olla vaikea päästä ylös. Kaveri on hyvä olla mukana turvallisuudenkin takia.

Näimme kolme tuulihaukkaa kaukana idässä n. 600 metrin päässä suon laidassa saalistamassa. Ilmeisesti emo ja kaksi poikasta.

Mäntyjäkin suolla kasvaa jonkunverran. Osa jo kelottuneita ja muut yrittävät sinnitellä haastavassa kasvuympäristössä.

Toisella elokuun reissulla, kuten muillakin reissuilla myöhemmin, lähdimme itäpuolen parkkipaikalta. Paikalle johtaa hyvä murskeella päällystetty tie. Parkkipaikalla saattaa olla tungosta ja aina ei tilaa autolle olekaan, vaan joutuu jättämään tien varteen.

Suomaisema avautuu upeana heti parkkipaikalta lähdön jälkeen. Pitkospuut ovat paikoin tosi hyviä. Välillä tosin täältäkin päin lähdössä on huonompia ja irtiolevia keikkuvia pitkospuita. Usein kävelimme Jaarikanmaahan ja takaisin, mistä tulee n. 7,5 km lenkki. Alkupään lisälenkkiä mennessä hyödyntäen tulee n. 8,5 km.

Matkalla länteenpäin tulee vastaan hienoja saarekkeita. Ensimmäisenä Pikkulatosaari.

Pitkospuilla lämmitteli nokkosperhosia ja suruvaippoja useammassakin paikassa.

Hömötiaisia löytyi parkkipaikalta lähtiessä suon pohjoisreunalta.

Suon pohjoisreunaa Näkäristönmaalla kulkiessamme löytyi runsaita mustikkapaikkoja. Vaimon mukaan mustikat olivat tosi isoja. Puolukoitakin löytyi mukavasti.

Elokuussa kuvasin ja havaitsimme lintulajeja suoalueella ja reunamilla: harmaasieppo, hernekerttu, hippiäinen Ä, hömötiainen, kivitasku, korppi, käpytikka, niittykirvinen, närhi, palokärki Ä, peippo, pensastasku, pohjantikka Ä, puukiipijä Ä, räkättirastas, sinitiainen, talitiainen, tuulihaukka, viherpeippo, viklolaji.

Syyskuu

Sudenkorentoja näkyi runsaasti pitkospuilla lämmittelemässä elo-, syys- ja vieläpä lokakuussakin.

Saarekkeissa kuului lintujen ääniä, mutta harva suostui kuvattavaksi yrityksestä huolimatta.

Hämmästyimme, kun useassa paikassa oli valmiita kylttejä pylväineen, mutta lojuivat maassa? Olipa peräti kuusen juurella, kuin piilotettu? Miksi työ oli jäänyt kesken?

Itäiseltä parkkipaikalta tulee n. 7,5 km edestakaisin käveltynä Jaarikanmaan laavulle. Laavu oli siisti ja hyvin varusteltu. Paitsi kerran, kun kaksi koululuokkaa oli juuri ennen meitä käynyt. Jättivät sotkunsa muiden siivottavaksi. Jopa sammeleet oli lasketellessa raavittu kallion kyljestä pois. Parasta opetusta nuorisolle olisi, että valvojat opettaisvat kuinka luonnossa toimitaan ja kaikki roskat viedään mukana mitä tuodaan. Paikat myös jätetään siistiin kuntoon.

Itäiseltä parkkipaikalta puolen kilometrin päässä on hyvä nuotiopaikka. Puitakin on reilusti viereisessä liiterissä. Sopiva perhepaikka pienen kävelylenkin kera.

Erään kerran, kun olin yksin liikkeellä ja heti lähdön jälkeen kuulin voimakasta ääntä kuin ampiaisen surinaa. Ison Heinäsaaren länsipuolella oli kaksi Saksalaista suotutkijaa, mies ja nainen, Hyytiälän Metsäaseman toimeksiannosta suorittamassa jonkinlaista Siikanevan kartoitusta. Kuulemma dronen hinta oli 20 k€, joten ei aivan lelusta ollut kyse. Miespuolinen tutkija oli jo rypenyt suossa kainaloita myöten.

Ilmeisesti perhosen toukkia alkoi ilmestymään pitkospuille syyskuun loppupuolella.

Pikkulatosaaressa, kun kääntyy oikealle pohjoiseen vievälle reitille ja myötäpäivään kiertämällä, niin pääsee kiertämään n. 2,5 km pikkulenkin.

Kertaalleen kiersimme koko ympärilenkin 10,2 km. Reitti on vaihtelevaa. Pitkospuita suolla, kauniita metsäsaarekkeita, juurakkopolkua metsässä, kallioita ja mustikkametsää yms.

Löytyi vielä lintukin kuvattavaksi Näräkistön maalla, niin ei tarvinnut kameraa turhaan kanniskella yli kymmentä kilometriä. Syyskuun lintulajeja Siikanevalla: hippiäinen Ä, kivitasku, käpytikka, korppi, lehtokurppa, palokärki Ä, sinitiainen, talitiainen, teeri.

Lokakuu

Suon pohjoisreunalla oli lokakuussa hienoa maaruskaa. Aurinkoisia kelejä vielä välillä piisaa. Suolla oli jo runsaasti karpalonpoimijoita. Eräs karpalonpoimija Jaarikanmaalla tavatessamme kertoi, että oli pudonnut suonsilmäkkeeseen. Ämpäri oli ollut lähes täynnä karpaloita, mutta olivat lentäneet rytäkässä takaisin suolle. Oli kuulemma ollut vaikeuksia päästä pois, kun suo imi vastustamattomasti.

Mielikuvitus lähtee laukalle, kun näitä luonnon muovaamia taideteoksia katselee.

Vanhanladonsaaressa oli hienoja kelopuita ja osa jo maatumisvaiheessa.

Syksy ja sateet ovat saapuneet ja niiden mukana sienet. Kaikki sienet eivät kuitenkaan ole syötäviä.

Karpaloita on suolla siellä täällä harvakseltaan, joten täyden päivätyön saa tehdä ämpärillisen eteen. Poimijoita oli välillä runsaastikin.

Piti sekin kokea, että otan lintukuvan kännykällä, kun ei ollut järkkäriä mukana. Valkoposkihanhet laskeutuivat useana erillisenä parvena suolle ruokailemaan. Yhteensä laskimme n. 400 kpl suolle laskeutuneena.

Aiemmin ihmettelimme kylttien puuttumista. Mutta nyt lokakuussa maassa lojuneita tolppia osa oli pystytetty opastekyltteineen.

Lokakuun loppupuolella yhytimme idästäpäin tullessa ennen Lehtisaarta olevassa pienessä saarekkeessa runsaslukuisen ja -lajisen pikkulintuparven. Parvessa oli mm: hippiäinen, hömötiainen, puukiipijä, sinitiaisia, talitiaisia, töyhtötiaisia. Isoheinäsaaressa oli lisäksi 3 töyhtötiaista ja hippiäinen.

Lokakuun lintulajeja Siikanevalla: hippiäinen, hömötiainen, niittykirvinen, peippo, puukiipijä, korppi, käpytikka, punatulkku, räkättirastas, sinitiainen, talitiainen, töyhtötiainen, valkoposkihanhi.

Joulukuu

Marraskuun puolivälin jälkeen tuli kevyt lumi ja pikkuhiljaa lisää. Yllättäen lumi on pysynyt maassa sen jälkeen sulamatta kertaakaan.

Suomen 105v itsenäisyyspäivänä 6.12.2022 lähdimme perhelenkille nuorimman poikani ja perheensä kanssa. Lunta oli 3 – 5 cm ja keli oli muutaman asteen pikkupakkanen. Pitkospuut olivat yllättävän hyvät kävellä lumisena, mutta ei jäisenä.

Kuvittelin, että talvikelillä täällä ei ole juurikaan muita retkeilijöitä. Mitä vielä, porukkaa oli kuin vilkkilässä kissoja. Jokusia oli ainakin ollut jopa yötä Jaarikanmaalla.

Jäimme tällä kertaa lähimmälle itäpuolen nuotiopaikalle, koska mukana oli pieni lapsi. Nautimme runsaan ja herkullisen itsenäisyyspäivän grilliruokalounaan. Jälkiruokana lättyjä. Saha, kirves ja upouusi sahapukki löytyi. Puuliiterin puut olivat kuivia. Vietimme mukavan päivän Siikanevalla ja hämäränhyssyssä poistuimme mahat pullollaan.

2022 maaliskuun puolenvälin jälkeen lähdimme vaimon kanssa parin viikon Lapin turneelle. Pirkanmaalla oli lähtiessä yli 40 cm lunta, joten sitä ei tarvinnut välttämättä lähteä Lapista hakemaan. Ensimmäistä kertaa keväisellä pohjoisen reissullamme oli lunta, jopa reilustikin, koko automatkan ajan.

Menomatkalla näkyi vain muutamia laulujoutsenia, ym perus talvilintuja. Muuttolinnut eivät vielä olleet kovin sankoin joukoin lähteneet pohjolan perukoille. Koukkasimme Raahen kautta, koska piti saada uudet kelkkalasit. Uudempaa kelkkaakin haikailin, mutta jäi vielä liikkeeseen.

Harrastusvälineiksi mukaan pakkasimme kameravarustuksen ja moottorikelkan. Linnut ovat tähän aikaan Lapissa melko vähissä ja laajalla alueella harvakseltaan. Pääpaino itselläni oli tällä kertaa kuntoilu moottorikelkan sarvissa ja siinä sivussa välipäivinä lintukuvaus mökin lähialueella.

Moottorikelkalla retkeilin 5 reissua. Retkien pituudet vaihtelivat 70 – 160 km välillä ja yhteensä ajoin kelkalla 500 km. Retkeilin Posiolta käsin 2 x Suomulle, Ranualle, Syötteelle ja Rukalle päin.

Välipäivinä kuvailin mökin ympäristössä pyöriviä kuukkeleita. Joita oli 4 kpl enimmillään. Vaimo ruokki niitä päivisin jauhelihalla ja sai palkaksi juttuseuraa linnuista, kun mies seikkaili pitkin Lapin kairoja.

Kuukkelit ovat viisaita Lapin lintuja ja retkeilijöiden kavereita. Saattavat tulla laavulle retkeilijöiden eväsmurusia kyttäämään.

Mökin ympäristöstä löytyi kuukkelien lisäksi harakoita, korppi, käpytikkoja, punatulkkuja, sinitiaisia, talitiaisia, teerien pulinaa ja urpiaisia.

Kahvihetket aurinkoisilla Lapin jänkäsoilla toivat ansaittuja lepohetkiä väsyneille lihaksille. Mieli virkistyi pimeän talven jälkeen katsellessa kaunista Lapin luontoa. Kun pärisevän kelkan sammutti, niin hiljaisuus oli täydellistä, eikä aina kännykän kenttääkään ollut.

Kävimme hiljattain avatussa idyllisessä Korouoman Eräkahvilassa. Emme käyneet rotkoreitillä kävelemässä, koska yöllä oli satanut reilusti lunta ja jalkani olivat kelkkailusta hellinä. Kuulimme ainoastaan käpytikan nakutusta täällä.

Paluumatkalla löysimme laulujoutsenen seisomassa Koppelojärventien viereisen Alalammen järven jäällä umpihangessa yksinäisenä. Koskikara löytyi Rovaniementien varresta Pohjaskoskelta. Poikkesimme Särkeläntielle, mistä löysimme ison parven koiras- ja naarasteeriä.

Posion Nesteellä olimme lättykahveilla hillon kera. Nesteen pihan lehtikuusesta löysimme viherpeippoja ja sinitiaisia.

Kelkkaurat ja reitit olivat Posion puolella melko patikkoisia, joten ajokunto oli väliin koetuksella, mutta vielä jaksoin kelkalla hyppiä kuin kuukkeli konsanaan oksalta oksalle.

Olimme Jaksamossa, 9 km Riisitunturilta luoteeseen, etsimässä joskus kelkkaillessa näkemiäni riekkoja, joita ei nyt näkynyt. Sen sijaan peloton hömötiaispariskunta pyöri ympärillämme laulaen meille kauniisti.

Maaninkavaarantien varrella Uuttulammella näimme laulujoutsenen. Naarasteeri lensi Muikkulammenpuron kohdalla editsemme.

Mekaaniset välineet tarvitsvat joskus huoltoa. Täälläpäin on vielä kunnon huoltoasemia, kun Posion Nesteeltä löytyi rasvaprässi ja rasvaa, millä pääsin rasvaamaan kelkan alustaa.

Kuusamon Koillismotorissa tehtiin kelkkaan hiukan isompi huolto, kun kytkin ja kakkos variaattori huollettiin kuntoon. Kiitokset nopeasta huoltoajasta ja hyvin tehdystä työstä. Kelkka oli kuin uusi tältä osin. Yksin kun ajelen tuolla kairassa, niin kelkan on syytä olla kunnossa.

Samalla kun hain kelkan huollosta ajoin lenkin Ruka – Suolavaara – Ritakorpi paikoin sankassa lumipyryssä. Ritakorvesta löytyi hieno uudehko kota, minkä Kuusamon moottorikelkailijat olivat pystyttäneet 30v taipaleensa kunniaksi. Vuosselijoenkankaalla, kelkkareitin varrelta yhytin n. 20 kpl:n teeriparven, joka tietysti pölähti lentoon.

Tauolla kodassa oli mukava syödä vaimon laittamia hyviä matkaeväitä, jotka olivat matkalla lämmenneet sopivaksi kelkan hot dogger retkigrillissä pakoputken päällä.

Sauna helli mukavasti kelkkareissuissa kipeytyneitä lihaksia. Saunan jälkeen makkaran grillailua mökin hyvässä kivitakassa. Paikallisruokia söimme poronkäristystä, savulohta, leipäjuustoa ja erilaisia rieskoja. Yllätyksenä oli Rukan reissun jälkeen, kun vaimo oli löytänyt paikallista Kitkan muikkua, joka oli parasta muikkua, mitä ikinä olen syönyt.

Kirintövaarassa on hyvät lenkkeilymaastot, tosin melko jyrkkiä rinteitä saa varautua kapuamaan. Vaimo lenkkeili päivisin ja itsekin välillä, vaikka kelkkailu riitti vallan mainiosti kuntoiluun. Kaikennäköistä urheilua on tullut harrastettua, mutta kelkkailu on yksi kovimmista patikkoisessa maastossa harrastettuna.

Toista kertaa luomureittiä Suomulle päin ajaessani reissun viimeistä ajolenkkiä, oli yöllä satanut viitisen senttiä uutta lunta. Oli hienoa ajaessa seurailla lukuisia eläinten jälkiä. Eräässä paikassa oli edessäni kelkkauralla jolkotellut jonossa isoja koiraeläimiä jäljistä päätellen ( susia? ). Oli paikka missä ko. lauma oli piehtaroinut ja leikkinyt yhdessä. Hirvien jälkiä oli reitillä ja jätöksiä myös. Lukuisia pienempien metsän eläinten jälkiä näin myös paljon. Metsän eläimetkin kulkevat mieluummin valmiiksi poljetulla kelkkauralla, kuin umpihangessa.

Paluumatkalla kotiin oli lintuja jo hiukan enemmän, kuin tullessa. Näimme mm laulujoutsenia, mustarastaita, pulmusia ja teeriä. Lumi ei ollut parissa viikossa sulanut juurikaan. Kiitos vaimolle ahkerasta pakkaamisesta ja maukkaista ruuista, sekä muutenkin mukavasta reissusta.

Syyskuussa 13 – 19.2021 lähdimme vaimoni kanssa linturetkelle Itä-Suomeen. Ilma oli kuulas, aurinkoinen ja pohjoisen puoleista tuulta luvattiin koko viikoksi. Lämpötilaa ennustettiin alle 10 astetta ja niin se myös olikin. Kulkuvälineenä oli kevään reissulta tuttu Kangasalan EsaRent:stä vuokrattu Adria Twin Plus 640SLB manuaalivaihteinen retkeilyauto.

Katso Yyterin lietteet.

Loviisa

Ajelimme kauniissa aurinkoisessa syysilmassa 12 tietä kohti Lahtea. Poikkesimme 295 tielle kohti Kärkölää, missä näimme tuulihaukan lekuttelemassa pellolla. Kärkölän Levannossa oli iso parvi peippolajia. Jatkoimme 164 tietä Orimattilaan hienoja maalaisteitä ajellen. 167 tietä ajoimme Myrskylän kautta kohti etelärannikkoa.

Niinijärvi oli ensimmäinen lintukohteemme Loviisassa. 6 tieltä kääntyvän tien päässä oli puomi. Soitin paikallisen lintuyhdistyksen puheenjohtajalle, että voiko ko. paikasta jalan mennä järvelle. Iso automme juuri mahtui parkkiin liittymän reunaan.

Vaimo jäi autoon ja lähdin pikaisesti tutkimaan, että olisiko järvellä hyvää paikkaa lintukuvaukseen. N. 400m käveltyäni saavuin rehevöityneen ja ruovikkoisen järven rantaan. Näkyväisyys oli huono järven avovesialueelle ja lietteelle 600 – 1000 m:n päähän. 18 x suurentavalla kiikarilla ja kameran 640 millillä ei pystynyt erottamaan yksittäisiä pienempiä lintuja, mitä lietteellä oli.

Kurkia oli paikalla hurja määrä, n. 600 ja lisää tuli koko ajan. En nähnyt tarpeelliseksi tulla uudestaan kaukoputken ja pidemmän kameraputken kanssa, koska oli pitkä kuvausetäisyys ja ruovikko edessä. Viereisessä metsikössä rääkyi närhi ja käpytikka nakutti vaimeasti lahopuuta.

Oli jo senverran hämärää, että ajoin kohti suunnittelemaani yöpymispaikkaa Koskenkylän pienvenesatamassa. Paikalla oli puomi, joten kävin kävellen hämärässä katsomassa paikan mahdolliset linnut. Tyhjää oli, mutta olisi ollut hieno paikka yöpyä.

Pienen hakemisen jälkeen löysimme Koskenkylänjoen varresta rantapuiston, missä oli valaistu parkkipaikka. Vieressä oli myös leikkipuisto ja uimapaikka. Laitoin autoon ulkopuolelle 4 magneetti kiinnitteistä hämäräkytkinvaloa. Oli mukavampi mennä ulos, kun valot syttyvät ja ehkä suojaavat jonkinverran mahdollisilta ulkopuolisilta autoa lähestyjiltä.

Illalliseksi vaimo laittoi miniämme keräämiä maukkaita kanttarelleja. Paikka oli rauhallinen yöpyä. Muutaman kerran säpsähdimme, kun tuuli pudotti käpyjä auton katolle. Herätessämme aamulla, kuulimme hienosti muutaman kerran luhtakanan ääntelevän Koskenkylänjoen varressa.

Aamulla tutkimme Koskenkylänjoen hienoa ympäristöä, kuohuvia koskia ja hyvän näköalan tarjoavaa siltaa.

Paikka oli närhien valtakuntaa. Syykin oli selvä, koska tammia oli runsaasti, huomasi vaimo. Näimme peräti viisi närheä samalla alueella. Aamukahvit maistuivat raikkaassa ulkoilmassa reippailun jälkeen.

Ajoimme Loviisan idylliseen keskustaan ja siitä edelleen Rantatietä Laivasillan pienvenesatamaan. Lahdella oli n. 500 kanadanhanhea, 6 tukkasotkaa ja laulujoutsenia. Sataman ympäristö oli hieno ja kesällä varmasti kuhinaa riittää. Piipahdimme Haravakylän lintutornissa Loviisan eteläpuolella, mutta tyhjää oli.

Karttaa tovin tutkittuani löysin paikan, mistä mahdollisesti pääsisi merenrannikolle kuvaamaan. Ajoin hetken matkaa itäänpäin ja sitten saaristotietä Söderby Ropanudden:n. Jomalsundin kanavan pohjoispäässä kökötti merimetso kivellä itseään sukien. Ropabudden olikin lupaava kauas merelle työntyvä kärki. Vietimme täällä 3,5 tuntia.

Kuvasin merikotkaa ja merimetsoja, jotka taistelivat kohtalaisesti puhaltavaa luoteistuulta vastaan.

Vaimo huomasi varpushaukan lentävän parinkymmenen metrin päähän puuhun. Kuvasin retkeilyauton sivuikkunoiden läpi, ettei haukka lähde karkuun ikkunaa avatessa. Haukka pullautteli oksennuspalloja luullessaan, ettei kukaan nää. Harmaahaikara laskeutui viereiselle lahdelle. Hieno paikka, mutta matka jatkuu.

Virolahti

Alunperin suunnittelin käyvämme enemmänkin etelärannikon paikkoja, mutta laskeskelin, että emme kerkeä itärajaa ylöspäin, jos näin teemme. Haminasta olisi löytynyt Lupinlahden ja Kirkkojärven lintutorni. Jälkeenpäin kuulin, että Lupinlahti olisi ollut hyvä paikka ja autolla olisi päässyt lähelle.

Lähdin ajamaan itäänpäin kohti Virolahtea ja siellä olevaa Kellovuoren lintutornia. Virolahti on kuuluisa arktisen muuton seurantapaikka toukokuussa. Ajoimme suurimmaksi osaksi moottoritien viereistä 170 tietä. Pyhtäällä meni 3 hirveä tien yli rauhallisesti. Virolahden Ala-Pihlajassa meni yksi hirvi tien yli edessämme.

Saavuimme illansuussa Kellovuorelle. Venäjän rajalle oli linnuntietä 2 km. Tornin vieressä oli lintuasema rakennuksineen ja yksi auto pihassa. Päätimme jäädä Kellovuorelle yöksi. Lähdin pikaisesti käymään tornissa vaimon jäädessä illallista valmistelemaan. Paikka näytti lupaavalta.

Vilkkilänturalla näkyi vesilintuja, mutta hämärässä ei pystynyt erottamaan lajia. Palokärki kuulutti olemassaoloaan. Parhaaksi illan antimeksi jäi hieno auringonlasku.

Rauhallisen ja hyvin nukutun yön jälkeen olimme valmiita lintutornista staijaukseen. Jo matkalla viereiselle tornille vaimo huomasi varpushaukan varikset kintereillään. Kahden jalustan kera, missä kaukoputki ja lintukuvauskamera, kiipesimme torniin vähän ennen kahdeksaa. Kiikari roikkui tietysti kaulalla.

Tornissa oli jo staijaamassa 82v lintuasemanhoitaja Seppo Grönlund. Lintumies jo -50 luvulla, joten kokemusta löytyi. SG:ltä tuli liukuhihnalta vinkkejä taivaalla liikkuvista linnuista. Vaimo piti kirjanpitoa löydetyistä linnuista, sekä tähysti paljain silmin lähistön lintuja. Mm. pienen hömötiaisparven vaimo näki tornin viereisestä kuusesta ääntelyn perusteella, kun me muut staijasimme taivaanrantaan ja olisi jäänyt nämä huomaamatta. Minä kuvasin, kiikaroin ja tähystin kauemmaksi kukoputkella.

Aamupäivä kului mukavasti muuttolintuja staijaten ja vilkkaan seuramiehen SG tarinoita kuunnellen. Seuraan liittyi myöhemmin myös paikallinen lintuharrastaja PK, jolta löytyi aforismi joka lähtöön.

Tornissa viihdyimme hyvässä seurassa 3 h. Kuvasin vielä jonkin aikaa alhaalta lintuaseman ruokinnalta töyhtötiaista, koska kotopuolessa sitä näkee harvemmin. Lintuasemalta löytyy majoitusta useammallekkin. Keväällä arktikan aikoihin majoitustilat ovat SG:n mukaan täynnä.

Pois lähtiessämme, vartin ajettuamme, yhytimme Hurpuntiellä edessämme varpushaukan sepelkyyhkyn kimpussa. Pysähdyin ja tavoittelin kameraa. Varpushaukka huomasi meidät ja nosti päätään. Samantien saalis huomasi hetkensä koittaneen ja pyristeli itsensä irti. Kyyhky lensi metsään varpushaukka perässään. Kuinka lopulta kävi?

Lintuja kuvasin, havaitsimme ja kuulimme mm: haapanoita, harmaahaikara, hiirihaukkoja, hömötiaisia, jalohaikaroita, jouhisorsia, kanahaukka, kapustarinta, korppeja, kulorastaita, kyhmyjoutsenia, käpytikka, laulujoutsenia, laulurastas, merikotka, merilokkeja, merimetsoja, metsäkirvisiä, närhi, peippoja, ruskosuohaukkoja, nuori selkälokki, sinisorsia, sinitiaisia, taivaanvuohia, talitiaisia, tiklejä, töyhtötiainen ruokinnalla, valkoposkihanhia, variksia.

Imatra

Lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa. Tarkoituksena oli poiketa myös Lappeenrannassa. Koska septitankki kaipasi tyhjennystä, niin ajoin ensin hiukan Lappeenrannan ohi Viipurinportin ABC:lle. Siellä olikin hieno paikka tähän tarkoitukseen. Tankkasin auton ja vesisäiliön samalla. Hetken mietimme jäisimmekö tähän yöksi.

Koska olin jo ajanut Lappenrannan ohi pienen matkaa, niin en viitsinyt enää kääntyä takaisin. Olisin kernaasti kääntynyt, jos olisin tiennyt, että Konnunsuon liepeillä oli pyörinyt hieno arosuohaukka.

Saavuimme Imatralle ja suuntasin heti hienoa Imatrankoskea kuvaamaan. Kesän iltajuoksutukset turisteille olivat kuitenkin jo päättyneet, joten sain tyytyä kuivan kosken kuvaamiseen. Sitäkin liikkuvasta autosta, koska autoja liikkui niin paljon, ettei pystynyt pysähtymään. Auto olisi pitänyt jättää kauemmaksi parkkipaikalle.

Imatran Valtionhotelli, 1903 valmistunut  jugendlinna, oli kuvaamisen arvoinen rakennus.

Yöpaikkaa jouduin haeskelemaan jonkun aikaa, kunnes tärppäsi Vuoksi joen rannalta kaunis ja rauhallinen paikka.

Aamulla matonpesupaikalla tapasin 88v hyväkuntoisen miehen mattoja pesemässä. Turistiin Imatran ajoista, kun hän oli ollut toimitsijana -70 luvulla Imatran ajoissa. Oli hieno muistella omia käyntejäni moottoripyörällä Imatran ajoissa 1972-1973. Katsojia oli silloin jopa 50000 ja fiilis oli korkealla.

Vuoksi joella kellutteli kanadanhanhia ja valkoposkihanhia kolmisensataa.

Ylitsemme lensi valkoposkihanhia kolmessa muuttoparvessa n. 4000. Kurkiparvi aurasi tietään lounaaseen n. 130 yksilön voimin. Naaras isokoskelo kalasteli illan hämärässä menestykkäästi joessa. Imatra oli hieno paikka ja olisi ansainnut pidemmänkin tutkimisen.

Koli

Koitsanlahdella ennen Parikkalan keskustaa havaitsimme pellolla 800 valkoposkihanhea. Selvästi lajin muutto on alkanut todenteolla suotuisten pohjoistuulien avittamana.

Parikkalassa pysähdyimme toviksi haeskelemaan siellä nähtyä mustaleppälintua, mutta emme löytäneet. Jatkoimme matkaa kohti Kolia. Matkalla saimme ihailla valkoposkihanhen syysmuuttoa. Kinnanarniemen pelloilla kilometrin välein lepäili ja ruokaili yhteensä n. 1800 valkoposkihanhea. Kesälahdella Ylä-Kousan järvellä huomasimme kahvittelun lomassa pari kuikkaa sukeltelemassa aktiivisesti.

Saavuimme Kolille ja ajoin suoraan huipulle ylös. Pidempää parkkeeraamista varten auto pitää jättää alemmaksi ja siitä maisemahissillä pääsi ylös. Maisema itään Pieliselle oli huikea. Saimme ihailla yhtä Suomen hienoimpaa kansallismaismaa. Otimme huipulta kuvat ja kävimme Kolin Luontokeskus Ukossa. Kolin huippu ei soveltunut meidän yöpymiseemme, vaikka hieno Break Sokos Hotel Koli siellä olikin.

Ajoimme Kolin itäpuolelle ja yövyimme hienossa maisemapaikassa Pielisen Purnulahdella. Muistelimme -90 luvun alussa tekemäämme koko perheen kesälomaretkeä Itä-Suomeen. Olin Juuassa ja Rääkkylässä Karelia Cup:n 24 h uistelukisassa vanhimman poikani kanssa.

Illan hämyssä näkyi Purnulahdella kaksi laulujoutsenta. Uni maittoi hyvin Pielisen rannalla. Radio Rex viihdytti meitä hyvällä musiikillaan. Aamulla ennen lähtöämme uistelijapariskunta lähti Pieliselle viikonloppuretkelle.

Lentuankoski

Ajelimme kohti pohjoista 6 ja 75 tietä ihaillen lisääntyvää ruskaa. Maaruskaakin alkoi jo olla enenevässä määrin. Kuhmossa poikkesimme Kuhmon luontokeskus Petolaan. Paikka oli todella hieno. Henkilökunta oli ammattitaitoista, palvelualtista ja auttavaista. Pedot liikkeellä hienossa näyttelyssä tuntui kuin itse olisi ollut keskellä metsää petojen ympäröimänä.

Lentuankoskelle oli motiivina poiketa, koska 1973 olin ollut siellä Kontiorallin kokoontumisajossa mottoripyörälläni. Koskeakin päästiin silloin laskemaan muistikuvieni mukaan. Saavuimme Lentua järven rannalle Laivaniemeen, mistä järvi laskee Iso Lentuankosken, Välisuvannon ja Pienen Lentuankosken kautta Poroselälle.

Paikka oli todella hieno ja näytti yöpymiseemme sopivalta. Järven rannassa oli hieno kota, mitä sai vuokrata päiväkäyttöön 35€ vuorokausi.

Otin pienemmän lintukameran mukaan ja lähdimme iltakävelylle Iso Lentuankoskelle. Pitkospuut oli juuri uusittu. Kyllä kelpasi kävellä hienoa kosken rantaa uutuuttaan hohtavia pitkospuita pitkin.

Koski on myös suosittu kalastuspaikka. Paikalla olikin yksi pariskunta perhokalastusvälineineen järvitaimenta ja harjusta pyytämässä. Iso Lentuankosken varrella on myös laavu.

Me emme kuitenkaan olleet kalastamassa tällä kertaa. Koskessa oli n. 30 naarastelkkää, jotka sukeltelivat kuin koskikarat konsanaan. Isokoskelonaaras oli myös koskessa sukeltelemassa. Viivähdimme pari tuntia ihastellen ruskaa, lintuja ja kuunnellen rauhoittavaa kosken pauhua auringon pikkuhiljaa painuessa metsän taakse. Loimme viime silmäyksen tyyneen Lentuanjärven pintaan ja nukuimme taas hyvin täydellisessä luonnonrauhassa.

Aamutoimien jälkeen lähdimme uudestaan Isolle Lentuankoskelle. Matkalla koskelle kuulimme hippiäisen ja korpin äänet, sekä näimme käpytikan puuta nakuttamassa. Punakylkirastasparvi lehahti viereisistä puista lentoon. Lentuan järvellä näimme kaksi koirastelkkää ja kaksi kalastelevaa kuikkaa.

Saavuimme kosken rantaan ja huomasimme, että joku eläin oli yöllä möyhentänyt uutta kävelytietä. Tulkitsimme jäljen karhun tassuksi. Paikasta oli autollemme n. 350 m.

Paikalla oli samat linnut kuin edellisiltana. Kuvailin taas telkkien hienoa koskikalastusta. Vaimo huomasi kivillä hyppivän pikkulinnun, jonka myös näin, mutta kuvaa en saanut. Tulkitsimme sen peukaloiseksi.

Poislähtiessä kävimme vielä fiilistelemässä Lentuankosken leirintäalueella nuoruuteni Kontioralli reissua, mikä oli moottoripyörien kokoontumisajo. Juttelin leirintäalueen pitäjän kanssa ja hän muisti ko. rallin hyvin. Minua hän ei sentään muistanut. Kuvasin Lentuankoskentiellä poislähtiessä hienoa maaruskaa.

Suonenjoki

Ajoimme 76 tietä kohti Vuokattia ajatuksena käydä siellä syömässä poronkäristystä. Paikalla oli kuitenkin niin kova härdelli, että luonnorauhassa viime päivät viihtyneenä lähdimme pikaisesti pois. Siellä oli mm. rullahiihdon sm kisat. Ajoimme 6 tietä kohti Nurmesta ja siitä 75 tietä Siilinjärvelle.

Viimeisen yön yövyimme 9 tien varressa Suonenjoen Koskelon Matkailukeskuksen pihassa. Saimme yöpyä rauhassa vaikka nuoriso mekastikin yöllä kahden aikaan pihassa.

Aamulla näkyi teeri tien reunassa tovin ajettuamme. Hankasalmella kohtasimme tietä ylittävän hirven. Välillä lämpötila laski +1 C:n, joten sai olla tarkkana, ettei ollut jäätä alavissa paikoissa. Hirviä meni koko reissulla tien yli 3 eri paikassa yhteensä 5 kpl.

Ennen reissuunlähtöä aavistelin, että lintuja ei ole yhtä paljon Kaakkois- ja Itäsuomessa kuin länsirannikolla, mikä pitikin paikkansa. Kuvasin, näimme ja kuulimme 4 vuodista ja 50 lintulajia. Lukumäärältään suurimmat olivat valkoposkihanhet, joidenka massamuutto ajoittui reissumme Itä-Suomen osalle, johtuen ajankohdasta ja suotuisista pohjoistuulista.

Ajokilometrejä reissullemme kertyi 1600 km. Sopiva määrä viikon reissulle, niin ei tarvitse koko ajan ajaa.

Kiitoksia taas vaimolle hyvästä reissukaverista, kirjanpitäjästä ja loistavasta kokkaajasta retkeilyauto olosuhteissa.

Touko- kesäkuun vaihteessa 2021 räkättirastaspariskunta rakensi pesän meiltä salaa 10 m:n päähän ulko-oveltamme läheiseen vuorimäntyyn 3 m:n korkeuteen paikkaan, missä runko haarautuu kolmeksi. Emme huomanneet lintuja pesärakennusvaiheessa lainkaan. Ensimmäiset havainnot linnuista ja pesästä olivat, kun parittelivat kesäkuun alussa pesänsä vieressä.

Kesäkuun viidentenä päivänä naaras oli pesässä ja ilmeisesti munimassa. Aluksi naaras oli pesässä yksin hautomassa. Sitten jokusien päivien kuluttua koiraskin osallistui kuuliaisesti haudontaan. Tätä vuorottelua sitten jatkui munien kuoriutumiseen saakka.

Välillä oli kovia pesän puolustus taisteluita. Orava yritti tulla munia rosvoamaan. Räkättirastaat puolustivat raivokkaasti pesäänsä lentämällä kiinni oravaan ja nokkimalla sitä. Kerran jo orava pääsi pesään saakka, mutta räkättirastaat saivat ajettua sen taas pois. Saiko orava tehtyä munille vahinkoa, sitä emme tiedä. Lopulta orava luovutti ja loikki käpälämäkeen.

Isolla tontillamme pyörii paljon käpytikkoja. Poikasineen lukumäärä oli toistakymmentä. Tikatkin syövät linnunpoikasia, joten räkättirastaat jotuivat puolustamaan pesäänsä myös useita tikkahyökkäyksiä vastaan. Jokusia kertoja reviirinhaltijat ajoivat myös ylimääräiset räkättirastaat päättäväisesti pois häiritsemästä.

Neljän viikon kuluttua viikolla 25 se sitten tapahtui, että poikaset kuoriutuivat. Poikasia oli 2 kpl. Sitä emme tiedä, että montako munaa munittiin alunperin. Kesäkuussa hellepäiviä oli peräti 25 kpl, joten lämpötila oli haudontaan otollinen. Kesäkuun keskilämpötila oli ennätyksellisen korkea.

Sitten alkoi ruokintaralli. Räkättirastaat olivat mestareita saalistamaan matoja nurmikoltamme. Pidin ruohikon hiukan pidempänä helteistä johtuen, joten maa ei päässyt niin pahasti kuivamaan. Räkättirastaat ruokkivat poikasiaan ahkerasti heti auringonnoususta yömyöhään. Jotain marjoja kantoivat myös poikasilleen.

Paluupostissa usein pesältä lähtiessä veivät poikasten jätökset pois. Myöskään aikuiset eivät sotkeneet pesän ympäristöä.

Kesäkuun lopulla toinen poikasista luiskahti pesän ulkopuolelle oksanhankaan. Jännitimme, että kuinkahan poikasen nyt käy, koska ei päässyt yrityksistä huolimatta takaisin pesäänsä. Huolemme oli turhaa, koska aina kun pesään tuotiin ruokaa, niin poikanen sisukkaasti kurkotti kaulansa tosi pitkälle ja piti kovaa ääntä puoliaan pitäen saaden osansa ruokinnasta.

Tikka yritti jälleen röyhkeästi silmiemme edessä ryöstää poikasen pesästä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Räkättilaivue piti mestarillisesti huolen pesän puolustuksesta.

Yleensä räkättirastas on pesintäaikana ärhäkkä myös ihmistä kohtaan. Touhusimme pihassa kuitenkin normaalisti. Ruohoakin leikkasin äänekkäällä koneella, mutta räkättirastaat eivä olleet moksiskaan. Katselivat pesän viereiseltä oksalta rauhallisena touhujamme.

Kerran yrittivät häätää vaimoa pesäpuun viereiseltä kukkapenkiltä tekemällä ylilennon. Vaimo sanoi linnulle rauhallisesti tsot tsot ja lintu rauhoittui heti. Meillä oli kesävieraina lapsenlapsia. Meno ja melske oli vauhdikasta. Linnut eivät häiriintyneet tästäkään.

Yritin kiinnittää narua pesäpuun oksaan, sitoakseni pävänvarjoa. Sitä lintu ei enää kestänyt, vaan lennähti pois pesästään. Tuli kuitenkin heti takaisin, kun häirintä loppui. Häätivät varikset ja harakat tehokkaasti 100 m:n säteeltä heti, jos näkivät vilauksenkin niistä.

Heinäkuun toinen päivä oli säpinää pesällä. Pesällä oli innokasta lentoharjoittelua siipiä räpyttelemällä. Toinen poikasista oli viereisellä oksalla. Illalla kun olimme keinussa 15 m:n päässä pesäpuusta yrittivät räkättirastaat häätää meitä pois tekemällä ylilentoja läheltämme ja räksättämällä voimakkaasti. Siirryimme keinusta pois, koska todennäköisesti poikaset olivat pesästä lähdössä.

Heinäkuun kolmannen päivän aamuna emme nähneet pesällä enää kuin yhden poikasen. Räkättirastaat olivat jälleen rauhallisia ja jatkoivat pesään jääneen poikasen ruokkimista. Saimme liikkua jälleen normaalisti pesäpuunkin lähellä.

Heinäkuun neljäntenä päivänä pesä oli tyhjä. Pesä oli hienosti tehty savesta ja oljista tms. Sitten vielä pehmikettä väliin. Joku oli pehmikettä repinyt pesästä.

Löysimme nurmikolta yksinäisen poikasen, joka pystyi tekemään lyhyitä lentopyrähdyksiä. Rastaat ruokkivat poikasiaan madoilla. Emme nähneet kahta poikasta yhtä aikaa, mutta eri paikoissa tonttiamme niitä näimme. Oletimme kummankin poikasen olevan hengissä.

Henäkuun yhdentenätoista päivänä räkättirastaat poikasineen olivat edelleen tontillamme.

Oli mielenkiintoista seurata räkättirastaiden elämää ja kehitystä lähietäisyydeltä. Tuli hieno tunne, kun lähietäisyydeltä katsoimme aikuisia räkättirastaita silmästä silmään. Tuli syvällinen olo, kun saimme kontakia villeihin luontokappaleisiin. Räkättirastasta pidetään henkipattona, koska syövät marjoja. Tämän kokemuksen perusteella voimme sanoa, että on fiksu ja älykäs lintu.

Kiitoksia vaimolle päiväkirjan pitämisestä, minkä pohjalta tämä juttu on kirjoitettu.

Toukokuun puolivälissä 10 – 16.5.2021 teimme jälleen vaimoni kanssa linturetken keväiseen ja kauniiseen suomalaiseen luontoon. Vuokrasimme retkeilyauton tutusta Kangasalan EsaRent:stä. Saimme käyttöömme uuden Adria Twin Plus 640SLB manuaalivaihteisen retkeilyauton. Retkeilyauto on osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi tarpeisiimme.

Pakkaaminen sujui rutiinilla, vaikkakin turhaakin tavaraa tulee lastattua joka kerta varmuuden vuoksi mukaan. Hain auton heti aamu yhdeksältä. Pääsimme silti matkaan vasta klo 15 maissa. Joka kerta yllättää pakkaamiseen kuluva aika. Tavarat olivat jo suurimmaksi osaksi pakattu etukäteen, mutta silti tavaroiden järjestely paikoilleen ym vei aikaa.

Katso Itä-Suomen linturetki.

Naantali

Ajelimme kohti Naantalia aurinkoisessa kevätsäässä. Ajoimme isoja- ja pikkuteitä. Suosimme kylläkin pienempiä teitä aina mikäli mahdollista. Kevään ensimmäisen tiltaltin kuulimme ja haarapääskyn näimme Yläneellä.

Naantalin Teersalo oli määränpäämme. Täällä oli nähty kyhmyhaahka, minkä mekin halusimme nähdä ja kuvata. Saavuimme klo 19 Teersalon Velkuaan vievään lossirantaan. Paikalla näkyi olevan 3 lintumiestä staijaamassa. Kertoivat, etteivät olleet nähneet vilaustakaan kyhmyhaahkasta, vaikka jo hyvän toivin olivat sitä staijanneet. Ei kuulostanut lupaavalta, mutta päätimme jäädä paikalle, koska tänne asti tultiin. Kolme muuta staijaria lähti pois.

Tähyilin puolen kilometrin päässä olevan Rännit saaren suuntaan kiikarilla ja kaukoputkella. Kyhmyhaahkasta ei näkynyt jälkeäkään. Normi haahkoja oli runsaasti. Elättelin toivoa, josko lintu olisi Rännit saaren takana. Olimme tunnin verran tähyilleet ja kuvasin muita lintuja. Ilta alkoi jo hämärtymään ja valoa oli enää niukasti kuvaamiseen.

Olimme jo poislähdössä, kun Rännit saaren takaa lensi matalalla meren pintaa viistäen yksinäinen haahka, niin luulin. Kuvasin sitä lennossa hämärtyvässä illassa. Katsoin kuvia ja hämmästyin, kun linnulla olikin punaoranssi kyhmy nokan päällä. Mitä ihmettä, tämähän onkin kyhmyhaahka! Olimme innosta ymmyrikäisenä, kun saimme kuvattua edes dokumenttitasoisen kuvan tavoitelinnusta, joka oli meille elis.

Teersalosta kuvasin ja havainnoimme: haahka, kalatiira, kyhmyhaahka, kyhmyjoutsen, merihanhi, meriharakka, merilokki, naurulokki, tiltaltti, valkoposkihanhi.

Päätimme yöpyä lossirannan parkkipaikalla. Saimme viettää rauhallisen yön ja uni maittoi hyvin.

Mynämäki

Heräsime jälleen klo 4 maissa, kuten näillä lintureissuilla on tapana ollut. Aamupalan jälkeen kävimme vielä kurkistamassa Teersalon lossirannassa, olisiko kyhmyhaahka aamulla paikalla ja paremmin kuvattavissa. Ei ollut, joten auton nokka kohti Mynämäkeä. Matkalla Mynämäelle näimme autosta: yksittäisiä kurkia, metsäkauriita pelloilla, rusakko, sepelkyyhkyjä.

Mynämäen Mietoistenlahdelle saavuimme klo 6.30. Auton parkkeerasimme Silakkarin lintulavan eteen parkkipaikalle. Kävelimme hienossa aurinkoisessa aamussa luonnon ääniä kuunnellen puoli kilometriä Silakkarin staijipaikalle, joka oli kallioinen niemenkärki varustettuna muutamalla pöydällä.

Jo matkalla Silakkarin staijipaikalle kuvasin ja havainnoimme: kaulushaikara, kiuruja, kottaraisia, kuovi, mustarastaita, pensastasku, rytikerttunen, taivaanvuohi, valkoposkihanhia, viherpeippo.

Silakkarin staijipaikalla oli 4 ammattimaista lintuharrastajaa kaukoputkineen. Hyviä näköhavaintoja linnuista tuli solkenaan, kiitos niistä. Lintuja ja lajeja oli kyllä paljon, mutta suurin osa oli kuvaajalle toivottoman kaukana hyvien kuvien saamiseksi. Kallioisella paikalla sai olla tarkkana, että kaukoputki ja kamera pysyivät pystyssä. Merenrannan kalliot ovat paljon liukkaampia, kuin sisämaan kalliot järvien rannoilla.

Onneksi edustalla oli jonkinverran kaislikkoa, niin saimme seurata lapintiiran mestarillista kalastusta. Räyskäkin pyörähti paikalla.

Staijipaikalla vierähti nopeasti 3 h lintuja kuvaten, eväitä syöden ja lintumiesten kanssa turisten. Vaimo tarkkaili ilman kiikaria ympäristön pikkulintuja, kun me muut tähystimme pitkien putkien läpi kapealla kuvakulmalla. Vaimo löysikin lähistöltä tarkkasilmäisena useita lajeja, mitkä meiltä muilta olisi jäänyt huomaamatta.

Silakkarin staijikallioilla kuvasin ja havainnoimme: haahka, haapana, heinätavi, hernekerttu, isokoskelo, jouhisorsa, kalatiira, keltavästäräkki, kirjosieppo, kottarainen, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, lapasorsa, lapintiira, liro, meriharakka, merikotka, merimetso, nuolihaukka, pajulintu, punajalkaviklo, punakuiri, rantasipi, ruskosuohaukka, räyskä, suokukko, sääksi, tavi, tukkasotka, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi.

Silakkarin parkkipaikalla söimme lounaan ja vaimo nautti keskipäivän auringosta ympäristöä tutkien.

Taivassalo

Iltapäivällä klo 15 jälkeen lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa yöpaikkaa. Pysähdyimme Taivassalon Rantalanlahden lintutornin viereen. Paikka näytti lupaavalta iltaa, yötä ja seuraavaa aamua ajatellen. Koska kello oli vasta 17, niin jatkoimme matkaa kohti Kustavia.

Ajoimme Vartsalan lossille, mutta koska lossille oli pitkä autojono, niin käännyin ympäri. Söimme jätskit Kustavin Salessa ja tutkimme Kustavin rantoja. Kilpunkarin uimaranta oli idyllinen paikka, mutta emme kuitenkaan jääneet yöksi, koska ei ollut hyvä aamukuvauspaikka.

Palasimme Taivassaloon Rantalanlahden lintutornin kupeeseen. Vaimo alkoi loihtimaan gourmee illallistaan kuten tavallista. Otin kiikarit ja radiopuhelimen mukaan, sekä lähdin 250 m:n päässä olevalle lintulavalle. Rantalanlahti osoittautui idylliseksi ja rauhalliseksi, joten oli ilmeisen hyvä valinta. Ilmoittelin radiopuhelimella lintulajit vaimolle autoon ja hän kirjasi ne kokkauksen ohessa vihkoonsa.

Illan havaintoja Rantalanlahdella: haarapääskyjä, kalatiiroja, kyhmyjoutsenpariskunta, käki, liejukanan ääni kaislikossa, punajalkaviklo, sääksi kalastamassa, sinisorsia, suokukkoja, tavikoiras, västäräkkejä.

Nukuimme jälleen rauhallisen yön. Klo 4 herätys ja viiden jälkeen olimme jo Rantalanlahden lintutornissa tähyilemässä aamun lintuja. Käki kukkui kävellessämme lintulavalle. Parikymmentä kalatiiraa kalastivat jo heti virkeänä ja kyhmyjoutsenpariskunta lipui arvokkaasti paikalle reviiriään tarkkaillen.

Vaimo huomasi kohahduksen takaoikealta puissa. Merikotka lehahti puusta lentoon variksen härnäämänä. Varis kävi nyppimässä merikotkan pyrstösulkia lennossa.

Kuvasin pienen lokintapaista, mitä kotona tutkittuamme tulkitsimme sen iloisena yllätyksenä pikkukajavaksi. Pikkukajava oli sitten myös elis meille.

Kaislikossa oli kovasti sutinaa heti aamutuimaan. Pajusirkku lauloi ponnekkaasti. Ruoko- ja rytikerttuset räksättivät iloisesti. Punajalkaviklo lensi soidinlentoaan äännellen voimakkaasti. Vaimon lempilaulaja mustarastas lauloi kauniisti koko aamun.

Lehtokurppa kurnutti oma eksoottista ääntelyään taustalla taivaanvuohen säestäessä mäkätyksellään.

Viereisellä rantapellolla saalisteli ruskosuohaukka. Onneksi kävi kaislikonkin päällä pyörimässä, niin sain siitä kuvia napattua.

Hektisen kiikaroinnin, kaukoputkitähyilyn ja kuvailun lomassa oli aika rauhalliselle kahvihetkelle kananmunaleivän kera. Aamuaurinko lämmitti jo mukavasti selkää. Kahvihetki keskeytyi, kun lahdelle tuli kyhmyjoutsenparin reviirille kolmas pyörä. Alkoi raivokas taistelu, kun koiraat alkoivat taistelun naaraasta. Lopulta tunkeilija sai rökäletappion ja kyhmyjoutsenpariskunnan auvoinen aamu sai jatkua entisellään.

Kolmen tunnin hieno luontohetki oli koettu ja oli aika palata retkeilyautolle. Rantalanlahden aamun lintulajeja havainnoimme ja kuvasin: haapana, haarapääsky, harmaahaikara, isokoskelo, kalatiira, korppi, kurki, kyhmyjoutsen, käki, laulujoutsenpariskunta, laulurastas, lehtokurppa, merihanhi, merikotka, merilokki, mustarastas, pajusirkku, pikkukajava, punajalkaviklo, ruokokerttunen, ruskosuohaukka, rytikerttunen, sepelkyyhky, sinisorsa, taivaanvuohi, tavi, telkkä, tukkasotka, varis, västäräkki.

Rihtniemi

Jatkoimme matkaa rannikkoa pitkin kohti pohjoista. Tutkin Uudenkaupungin aluetta, mutta en löytänyt mieleistä staijipaikkaa merenrannalta. Rannikkoa eteenpäin tutkiessani löysin mielenkiintoisen oloisen paikan Rihtniemessä, joka on kaukana kaikesta sivistyksestä. Ajoimme idyllistä ja tosi mutkaista 196 rantatietä koko matkan, joka oli varmasti motoristeille sopivaa mutkatietä, mutta ei ehkä niinkään isolle retkeilyautolle.

Rihtniementielle käännyttäessä tie kapeni huomattavasti ja heräsi epäilys, että kohta on puomi vastassa ja joudumme peruuttamaan takaisin. Ajoimme Rihtniementietä 8 km ja usko meinasi mennä, mutta perille päästiin. Rihtniemi on Etelä-Suomen mantereen läntisin kohta.

Rihtniemessä on parkkipaikalta kävellen lintulava n. 150 m:n päässä ja korkea 3 tasoinen huojuva lintutorni n. 300 m:n päässä. Jo heti parkkipaikalta avautuu mykistävän hieno merinäköala. Paikka näytti lupaavalta ja parkkipaikalla oli hyvin tilaa. Päätimme yöpyä täällä. Lämmintä ja tyyntä oli, sekä helleraja meni rikki. Heti parkkipaikalla kirjosiepot ja pajulinnut pitivät konserttiaan. Pariutuminen oli selvästi käynnissä.

Vaimo jäi laittamaan illalista ja lähdin tutustumaan paikkaan. Paikka oli todella hieno ja lintuja lenteli lupaavasti merellä edestakaisin.

Maukkaan illallisen jälkeen lähdimme helteisessä ja aurinkoisessa illassa tutustumaan lintutornin antimiin. Otin mukaan vain pikkukameran minkä kroppikertoimella pääsin 640 mm:n. Ilma oli kirkas, mutta lämpöväreily oli tietysti massiivinen, joten lintukuvaamisen sai lähes unohtaa.

Hienon maisemallisen illan lintuhavainnot: haahka, haarapääskyjä, harmaahaikara, harmaalokki, harmaapäätikka, isokoskelo, kalalokki, kalatiira, kirjosieppo, kyhmyjoutsenpariskunta, merihanhipariskunta, meriharakkapariskunta, merimetsoja runsaasti, mustarastas, naurulokki, pajulintu.

Parkkipaikalla oli rauhallinen yö, vaikka jonkinverran kulkijoita olikin. Heräsimme yöllä kolmen aikaan linnunlauluun. Luonnossa ei aina ole niin rauhallista nukkua, kuin luulisi. Linnut pitävät aikamoista metakkaa auringon noustessa ja yölaulajiakin riittää.

Olimme hämärässä jo klo 5 maissa viereisellä lintulavalla. Valitsin sen lintutornin sijaan, koska oli vakaampi kuvausalusta huojuvan tornin sijaan. Aamu oli jälleen todella hieno ja muutama laivakin seilasi kohti Rauman satamaa.

Ilma oli seesteinen ja lämpötila aamulla 14 C. Paras kuvausaika on todella lyhyt. Ensin on liian hämärää, sitten on sopivasti valoa, jos on kirkas ilma ja pian onkin sitten kuvat pilaavaa lämpöväreilyä. Paras kuvausaika kestää 1-2 h aamulla.

Kauempana merellä lensi, sekä etelään, että pohjoiseen runsaasti mm. haahka-, isokoskelo-, meriharakka-, merimetso-, telkkä- ja valkoposkihanhiparvia.

Vietimme Rihtniemessä hienon ohikiitävän hetken Suomen kauniissa meriluonnossa ja havaitsimme aamustaijauksessa: haahka, haarapääsky, harmaahaikara, isokoskelo, kalalokki, kalatiira, kirjosieppo, kurki, kyhmyjoutsen, käki, laulujoutsen, merihanhi, meriharakka, merimetso, mustarastas, naurulokki, pajulintu, peippo, pensastasku, rantasipi, sepelkyyhky, talitiainen, tavi, telkkä, valkoposkihanhi, västäräkki.

Luvia

Suuntasimme kohti tuttua ja idyllistä Luviaa 25 C helteessä. Luvian keskustassa söimme helteen helpotukseksi jätskit ja suuntasimme Laitakarin satamaan. Laitakarissa oli vilskettä ja vipinää. Veneitä laskettiin vesille, vesijetitjetit pörräsivät ja ihmiset nauttivat lämmöstä ja auringosta. Muitakin asuntoautoja oli paikalla enemmän kuin aiemmilla reissuilla. Kaunis satama, mutta oli tällä kertaa liian rauhatonta yöpymistä ajatellen.

Laitakarissa havainnoimme lintuja: haarapääskyjä, laulujoutsenpariskunta, merimetsoja, peippopariskunta.

Jatkoimme matkaa tuttuun Luvian Lankoorinnokan kalasatamaan. Täälläkin odotti melkoinen vilske. Sukellusporukka palasi mereltä hylkysukellusreissultaan ja pakkasi tavaroitaan, mitä riittikin runsain määrin. Uistelijoita tuli ja meni, koska melkein tuuleton ilma. Yksi venekunta mitä haastattelin oli jopa saanut mitan täyttävän lohenkin. Isompi kalastusalus palasi mereltä kotisatamaansa.

Itä-Suomalainen yritys urakoi Säpin saareen Metsähallituksen toimeksiannosta uutta laituria, joten heidänkin kalustoaan oli paljon paikalla. Ensin näytti toivottomalta sopia porukkaan, mutta vaimon ehdotuksesta ajettiin aallonmurtajan edustalle syrjään. Vasemman puolen ikkunoista näkyi fantastinen auringonlasku, mistä jaksoin vielä ottaa kuvat ennen nukkumaanmenoa.

Illalla havainnoin Lankoorinnokassa kiikarilla vaimon kokatessa illallista: merihanhipariskunta, kirjosieppopariskunta pöntöllään, kalatiiroja, lapasorsa, meriharakka, tukkasotka, 6 silkkiuikkua pariutuneet, kyhmyjoutsenpariskunta, isokoskelopariskunta.

Raikkaassa meri-ilmassa hyvin nukutun yön jälkeen sallimme itsellemme herätyksen vasta kuuden maissa, koska kuvauspaikka oli heti auton vieressä. Satamassa oli muutaman tunnin rauhallista, ennenkuin Säpin laiturinrakentajat tulivat tavaroitaan lastaamaan.

Kuvasin pitkään kirjosieppopariskunnan pesänrakennuspuuhiapuuhia pönttöön. Viasvedenlahti oli voimakkaaseen vastavaloon, joten sinne ei juuri päässyt kuvaamaan.

Meri oli tyyni, joten pienemmilläkin veneillä kelpasi lähteä uistelemaan. Vasemman reunan Säpin jälkeen länteen mennessä seuraava paikka on Ruotsin rannikko.

Vietimme keskipäivän siestaa lämmöstä ja auringosta nauttien, luonnon ääniä kuunnellen ja sataman tohinaa seuraten. Aamun lintuhavainnot Lankoorinnokasta: haahkakoiras, haarapääskypariskunta, harmaalokkipariskunta, isokoskelopariskuntia, kalatiirapariskunta, kirjosieppopariskunta, kuikka, kyhmyjoutsenia, merihanhipariskuntia, merilokki, merimetsoja, mustarastas, naurulokkipariskunta, punajalkaviklo, punarinta, sepelkyyhky, silkkiuikkupariskuntia, sinisorsia, rantasipi, telkkäpariskunta, tiltaltti, tukkasotkapariskunta.

Pori

Yyterin lietteiden Huhtalanraitin parkkipaikalle ajoimme ajatuksena piipahtaa viereisessä Langouran lintutornissa Riitsaranlahtea tutkailemassa. Juuri kun pääsimme paikalle, niin alkoi rankka sadekuuro. Jäimmekin sitten retkeilyautoon kahvihetkelle ja taisimme päivälevollekkin käydä.

Levon lammille suuntasimme, koska siellä oli nähty mm. Lampiviklo, minkä sainkin kuvattua. Lampiviklo oli meille suomielis. Levon lammilta pääsee kuvaamaan, joko lintutornilta, tai kivasti ison tien viereiseltä kävelytieltä. Tämä onkin oikein citybongaajan ihannepaikka. Kuvasin tällä kertaa kävelytieltä lammen lintuja.

Kuvasin punakuirin millä oli erikoinen nokka. Liekö lievä epämuodostelma yläosan tyviosassa? Vaimo jäi Merisatamantien varteen autoon, mistä näki myös hyvin lammen linnut. Radiopuhelimella ilmoitin lajeja ja vaimo kirjasi ne autossa vihkoonsa.

Kuovisrriäkin olemme pitkään Suomesta jahdanneet ja nyt sain senkin kuvattua. Kuovisirri oli meille suomielis. Kuvasin sitä ruovikossa ja lentoonlähtevässä parvessa. Levon lammet olikin meille antoisa tällä kertaa kahden suomieliksen kera.

Levon lammilla kuvasin ja havainnoimme lintulajeja: harmaahaikara, kalatiira, kuovisirri, lampiviklo, lapinsirri, liro, meriharakka, naurulokki, nokikana, pikkulokki, punajalkaviklo, punakuiri, rantasipi, silkkiuikku, suokukko, suosirri, taivaanvuohi, tavi, tylli.

Kirrinsannan tehtaan altailla kävimme bongaamassa siellä nähtyä sitruunavästäräkkiä. Jo hiukan väsyneenä, mutta intoa piukeana nappasin ison kameran jalustoineen ja vielä kiikarit kaulaan. Lähdin puolijuoksua puolen kilometrin päähän, missä lintu oli nähty. Vajaan tunnin tähyilin umpeen kasvanutta tehtaan allasta ja siinä kasvavaa pikku koivikkoa, mutta sitruunavästäräkkiä en löytänyt.

Kirrinsannan tehtaan altailla havainnoin ja kuvasin: merihanhia, silkkiuikkuja, telkkiä.

Surffirannalle suuntasimme illaksi ja yöksi. Paikkaan, joka on aiemmin ollut suosikkipaikkamme. Paikalla oli lisäksemme kaksi matkailuautoa. Suuntasin jälleen heti rantaa tutkimaan vaimon tehdessä illallista. Surffirannan lietteet olivat lähes tyhjiä linnuista. Vain yksi liro oli ruokailemassa rannalla.

Surffirannalta ja mereltä illalla kuvasin ja havainnoin: harmaahaikarapariskunta, liro, meriharakka, mustakurkku-uikkuja, mustalintuja, valkoposkihanhia.

Yö sujui Surffirannalla muuten rauhallisesti, mutta yhdessä asuntoautossa vanhempi pariskunta piti kännibileitään ja soitti musiikkia kovalla iltamyöhään. Neljältä nousimme taas ylös ja viideltä olimme jo Surffirannalla tutussa paikassa kuvaamassa. Aamu oli pilvinen, eikä auringon valaisevia säteitä nyt saatu. Rannalla ruokaili vain jo illalla nähty liro.

Munakarin edustalla n. 2,5 km:n päässä oli isoja määriä lintuja, mutta kuvaajalle toivottoman kaukana. Lämpöväreily oli maltillista, joten kaukoputkella lajit näkyivät hyvin. Luoksemme tuli liikuntarajoitteinen mies kiikarin kanssa. Näytin hänelle pyynnöstään kaukoputkella lintuja, jotka olivat hänelle eliksiä. Hän oli linnuista kovasti tyytyväinen, mistä tuli itsellekkin hyvä mieli.

Surffirannalta aamulla kuvasin ja havainnoimme lintulajeja: alli, haahka, jouhisorsa n. 30 kpl, kirjosieppo, laulujoutsen, liro, meriharakka, mustakurkku-uikku, mustalintu satoja, naurulokki, tukkasotka, peippo, pilkkasiipi, silkkiuikku, telkkä, tukkakoskelo, västäräkki.

Kirrinsannalle lähdimme jälleen jahtaamaan sitruunavästäräkkiä. Tehtaan altaiden parkkipaikalla oli paljon autoja, joten kuvittelin linnun taas löytyneen. Vaimo jäi autoon ja harpoin taas välineineni paikalle. Porukkaa oli kymmenisen kappaletta, mutta lintua ei ollut kukaan nähnyt.

Puolentoista tunnin ajan ennen puolta päivää tähyilin lintua, mutta ei suostunut tälläkään kertaa näyttäytymään. Olipahan ainakin mukavaa juttuseuraa paikalla. Kirrinsannan tehtaan altailla kuvasin: harmaahaikara, kiuru, kurki, merihanhia, merimetsoja, pajusirkku, pensastasku, telkkä.

Hilskan saaren parkkipaikalle ajoimme varjoiseen paikkaan keskipäivän siestaa viettämään, ruokailemaan ja päikkäreille.

Reposaareen suuntasimme iltapäiväksi. Reposaaren rantakioskista ostimme jätskit. Kyselin samalla paikkaa missä voisi retkeilyauton vesisäiliön täyttää. Marina Merilokista löytyi septitankin tyhjennys-, ja vesisäiliön täyttöpaikka. Aika harvassa noita septitankin tyhjennyspaikkoja vaan on. Ajoimme kauniin ja idyllisen Reposaaren ympäri hissukseen.

Reposaaren lintuja: haarapääskyjä, isokoskelo, kivitasku, kottarainen, kyhmyjoutsen, meriharakka, mustarastas, naurulokki, valkoposkihanhia.

Ajokilometrejäkin oli jo tullut sen verran, että kävin tankkaamassa Yyterin huoltoasemalla tankin täyteen. Kulutus oli 10 l satasella.

Halssin pienvenesatamaan Kokemäenjoen suistoalueelle suuntasimme iIllaksi ja yöksi. Kokemäenjoen suistoalue on Suomen ja Pohjoismaiden laajin jokisuisto. Tuttu kaava jälleen. Vaimo laittaa retkeilyautossa illallista ja minä menen staijaamaan tällä kertaa vaan kiikarin kanssa, koska ajattelin aamulla suorittaa kuvauspuolen.

Paikalla oli paikallinen ”ammatilintustaijaaja” KH. Häneltä tuli hyviä näköhavaintovinkkejä, kiitos niistä. Näin kiikarilla mm. niittysuohaukan, mikä on meille suomihavaintoelis. Lintu oli niin kaukana, etten kameralla olisi hääppöistä kuvaa saanutkaan, mutta 18x suurentavalla vakaajakiikarilla sen hyvin löysin KH:n avittamana. Lyhyen aikaa, minkä kerkesin ennen illallista staijaamaan kiikarilla, havainnoin: haarapääsky, harmaahaikara, hiirihaukka, jalohaikara, kyhmyjoutsen, käki, laulujoutsen, merihanhi, niittysuohaukka, punasotka, ruskosuohaukka, satakieli.

Halssi oli jälleen rauhallinen yöpymispaikka. Yöllä kun heräsin klo 2.30 kuulin luhtakanan äänen, mutta en jaksanut äänittää. Klo 4, kun jälleen heräsin kuulin kaunista satakielen laulua ja äänitin sen.

Halssin aamu olikin sumuinen, joten vakavamman lintukuvauksen sai unohtaa. Nappasin pienemmän järkkäripaketin ja lähdin kiiruusti kalsareillani kuvaamaan muutaman kymmenen metrin päästä laiturilta sumuista maisemaa. Reissu venähtikin tunnin mittaiseksi ja taisin käydä kilometrin päässä kalsareillani kekkuloimassa ja kuvaamassa.

Otin kuitenkin sumun seasta joitakin lintukuvia. Sumuiset lintukuvat voivat olla onnistuessaan hienoja. Sumua ei ole kuitenkaan aina helppoa vangita kuvaan. Ääniä kuului viereisestä metsästä paljon, mutta kakofonia oli niin kova, että jäi tunnistamatta suurin osa, kun keskityin sumukuvaamiseen. Palattuani autolle vaimokin oli jo herännyt ja aamukahvi maistui kalsarireissun jälkeen hyvältä.

Yön ja aamun lintulajeja Halssissa: harmaahaikara, kaulushaikara Ä, kirjosieppo pesäpönttöllä, käpytikka ä rumm, laulujoutsen, luhtakana ä, merihanhi, merimetsoja, ruokokerttunen, satakieli Ä, silkkiuikku, telkkä, varis, västäräkki.

Kahdeksan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Sepänmäen pelloilla näimme 5 rusakkoa ja koirasfasaanin. 4 merihanhea teki ylilennon edestämme. Päätimme poiketa vielä Levon lammilla ennen kotimatkaa, kun kerran matkan varrella oli.

Levon lammmmella näin kauempaa kirkkaankeltaisen linnun. Nyt se sitruunavästäräkki on tuolla, ajattelin. Juoksujalkaa taas kameran ja jalustan kanssa menin paikalle kuvaamaan. Olikin kumminkin keltavästäräkki, kun kuvasta katsoin. Hieno lintu sekin.

Levon lammella kuvasin ja havainnoimme: keltavästäräkkejä, naurulokkeja, lapinsirrejä, liroja, nokikana, pikkulokkeja, suokukkoja, tyllejä, valkoviklo.

Kirrinsannan tehtaan altailla päätin kuitenkin vielä viimeisen kerran poiketa sitruunavästäräkkiä jahtaamaan. Taas oli paljon porukkaa paikalla ja nyt lintu oli aamulla nähtykin. Meni kuitenkin taas tovi, eikä mitään näkynyt. Takaraivoon hiipi ajatus, että ei ollut minun lintuni tämä.

Paikalle tuli nuori mies isänsä kanssa. Tämä nuori mies löysi linnun kaukoputkella puskista ja sain sen kuvattua vihdoinkin. Meillä oli aiemmin vaan huono suttukuva kaislikon seasta, eikä nytkään kovin hyvää kuvaa tullut, etäisyydestä ja väreilystä johtuen. Parempi kuitenkin kuin aiemmin Yyterin lietteillä v. 2018 kuvattu. Kovaa hommaa joskus tämä lintukuvauskin on. Kolmena päivänä kävin tätä jahtaamassa, ennenkuin tärppäsi.

Kuin kirsikkana kakun päälle täältä oli löydetty sinirinta, minkä sain myös laulavana kuvattua. Sinirinta oli elis meille. Vaimo jäi autoon kokkaamaan päivällistä. Oli hieno palata altailta hyvien lintu-uutisten kera, kun vaimon laittama aina maukas ruoka odotti valmiina retkeilyautossa. Lintuhavainnot ja kuvatut Kirrisannan tehtaan altailta: keltavästäräkki, pajusirkku, ruokokerttunen, sinirinta, sitruunavästäräkki.

Reissu oli onnistunut. Uusia lintupaikkoja nähtiin ja koettiin. Lintulajeja kuvasin ja havainnoimme 91 kpl. Uusia kuvattuja globaali eliksiä meille tuli 3 kpl ( kyhmyhaahka, pikkukajava, sinirinta ), uusia suomikuvaeliksiä tuli 2 kpl ( kuovisirri, lampiviklo) ja suomihavaintoelis 1 kpl ( niittysuohaukka ).

Reissussa vierähti viikko. Tuhansien raw kuvien jälkikäsittelyssä ja tämä blogijuttu lopuksi menikin sitten kuukauden päivät. Joka päivä vähintään puoli päivää tehden.

Lue myös 2021 reissu länsi- ja etelärannikolle.

Kiitoksia Esarent:lle hyvästä ja uudesta retkeilyautosta. Kiitoksia myös reippaalle vaimolle hyvästä kirjanpidosta, ”sissireissun” jaksamisesta ja maukkaista ruuista.

Ohessa tarinaa lintujen rekiretkestä Joulumaahan. Päästäksesi tunnelmaan klikkaa ao. laulunlurittelu soimaan ja katsele kuvat läpi.

Juokse porosein by tonttumuori. Sanat Olli Berg-Vuorinen ( 1842 – 1917 ) Suomalainen kansansävelmä.

Hauskaa Joulua toivovat talvilinnut!

Syyskuussa 2020 lähdimme vaimoni kanssa viikon mittaiselle linturetkelle. Vihdoin löysimme vapaan retkeilyauton kesän kotimaan huippu matkailusesongin jälkeen ja vieläpä lyhyellä varoitusajalla.

Katso Länsirannikon lintuja 2021.

Vuokrasimme viikoksi Matkailuautorenting.com:sta Fiat Weinsberg Carabus 601 Fire  vm. 2019 retkeilyauton. Meillä on ollut jo muutaman kerran vuokralla isompi matkailuauto ja halusimme kokeilla pienempää ja ketterämpää retkeilyautoa.

Ajoimme Kokemäenjoen pohjoispuolta kohti länsirannikkoa aurinkoisessa syysilmassa. Matkalla näkyi ihmeen vähän lintuja. Näimme matkalla muutamia närhiä, laulujoutsenia pelloilla ja n. 80 yksilön etelään muuttava kurkiparven.

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto

Metsäisellä Mutilahdentiellä näimme tiellä pyyn joka lehahti metsään edestämme. Pellolla näimme 26 laulujoutsenta evästä tankkaamassa. 40 kpl sepelkyyhkyparvi lensi ylitsemme. Rusakko kiihdytteli automme vieressä voittaen meidät helposti.

Saavuimme Mutilahden lintutornille Puurijärven ja Isosuon kansallispuistoon ennen klo 19. Saimme retkeilyauton parkkiin tornin lähelle. Alkoi jo hämärtämään, joten lähdimme kiiruusti viereiselle lintutornille.

Tornilta avautui hieno näkymä Puurijärvelle pohjoisen suuntaan. Hämärsi jo voimakkaasti, joten valokuvaaminen oli haastavaa. Jatkuvasti lensi ylitsemme pimenevässä illassa isoja pikkulintuparvia, hanhiparvia, kurkiparvia ja laulujoutsenia. Havaitsemiamme lajeja ja jotain kuvasinkin: hömötiainen, isokoskelo, järripeippo, kottarainen, kurki, laulujoutsen, metsähanhi, nokikana, sepelkyyhky, sinisorsa.

Yövyimme täällä eksoottisessa ympäristössä ja täydellisessä pimeydessä. Mutta hiljaista ei ollut, koska hanhet, kurjet yms. pitivät kovaa metakkaa ympäristössä koko ajan. Iltatoimien jälkeen uni tuli nopeasti ja nukuimme makoisasti lämpöisessä retkeilyautossa. Jääkaapin ja lämmityslaitteen hurinat alkuun häiritsivät hiukan, mutta niihinkin totuttiin.

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme pirteänä kuuden maissa. Aamupalaa syödessä seurailin, kun kaksi punarintaa kirmaili lähipuskissa. Aamutoimien jälkeen siirryimme jälleen klo 8 jälkeen viereiselle Mutilahden lintutornille staijaamaan ja kuvaamaan. Näin myöhään syksyllä on kuvaajalle armollisempaa kun aurinko nousee vasta niin myöhään, että ei tarvitse yöllä neljältä herätä.

Nyt olikin Puurijärvellä erilainen meininki kuin illalla. Valoakin oli jo kuvaukseen nippanappa ja linnut olivat yhtä pirteänä kuin mekin. Tornissa oli jo yksi paikallinen pitkän linjan ammattitaitoinen lintuharrastaja. Saimme häneltä arvokasta tietoa Sastamalan linnuista ja olosuhteista. Kiitos siitä!

Vietimme hienossa aamumaisemassa tornilla aikaa 2,5 h. Havaitsimme lintulajeja: haapana, haarapääsky, harmaahaikara, hömötiainen, kiuru, kurki, käpytikka, laulujoutsen, mesähanhi, nokikana, närhi, ruskosuohaukka, sepelkyyhky, sinitiainen.

Kahvitteluhetken jälkeen retkeilyautossa jatkoimme matkaa. Villiläntieltä Sastamalan Honkolassa havaitsimme sinisuohaukan saalistamassa pellon yläpuolella. Retkeilyautossa istutaan korkeammalla kuin henkilöautossa, joten ikkunasta oli hyvä kuvata saalistavaa sinisuohaukkaa, joka saikin saalista.

Laitila

Ajatuksenamme oli aloittaa rannikkoreissu Porista ja siitä etelään. Tiesin kuitenkin ennakkoon, että Laitilassa oli ollut muutaman päivän harvinainen Tundravikla. Keskustelimme siitä Mutilahden tornilla Sastamalan lintumiehen kanssa. Hän lähettikin minulle viestin, että Laitilan Tundravikla oli edelleen paikalla. Kiitos kaunis!

Muutimme lennossa suunnitelmaa ja ajoimme Laitilaan. Ajoimme retkeilyauton Valkojärven Vasikkahangas:n pellon reunaan parkkiin ja kävelimme muutamia satoja metrejä peltotietä. Näimme muutaman staijarin kaukoputkeen tiirailemassa, joten liityimme porukkaan. Hyvin maastoutuva pieni lintu oli todella vaikea löytää isolta peltoaukealta, vaikka tiesin, että siellä se on.

Lopulta löysin sen ja kuvasin useiden satojen metrien päässä olevaa pientä ja harvinaista tundraviklaa. Kuvasin 7DII:lla ja 600 mm objektiivilla. 1,4x jatkeenkin olisi jo voinut vaihtaa, mutta lintu oli niin vaikea löytää, että halusin pitää sen putkessa hallinnassa. Tundravikla oli elis meille, joten mieli oli korkealla ja läpsäytimme perinteiset släpärit.

Tundrakurmitsa hengaili lähes koko ajan tundraviklan kanssa. Kun tundravikla sai madon, jonka näin sen saavankin 5 kertaa, niin tundrakurmitsa yritti usein ryöstää madon itselleen. Tosin näin myös tundrakurmitsan saavan madon ihan itsekin. Pellolta löytyi myös tylli.

Söimme pellonreunassa retkeilyautossa vaimon kokkaaman lounaan. Emme lähteneet enää Poriin päin, kun jo näin etelään oli tultu. Sen sijaan lähdimme kohti Mynämäen Mietoistenlahtea.

Mynämäki

Kivikyläntiellä Mynämäessä näimme jalohaukan, keltavästäräkkiparven ja komean kurkiauran matkalla kohti etelää.

Vähän ennen iltaseitsemää saavuimme Mietoistenlahden hyvin hoidetulle parkkipaikalle. Parkkipaikka oli siisti, hyvät opastetaulut ja siistit ulkovessat. Roskapönttöjä ei ollut, mutta ei ollut roskiakaan. Lintuharrastajat ovat siistiä porukkaa ja vievät roskat mennessään, niinkuin kuuluukin.

Koska kello oli taas niin paljon, että kohta tulisi pimeä, lähdimme välittömästi varusteiden kanssa kohti Vasikkahaan lintutornia. Tavaraa oli kuin armeijan pitkällä tst marssilla. Meidän marssimme oli n. puoli kilometriä lintutornille.

Torni oli korkea ja näky Mietoistenlahdelle oli mykistävä. Tuhatmäärin mm. kurkia, merihanhia, metsähanhia ja valkoposkihanhia. Lintuja laskeutui koko ajan enemmän kuin lentokoneita maailman vilkkaillemmallekkaan lentokentälle.

Palasimme retkeilyautolle ja söimme maukkaan illallisen. Mietoistenlahden parkkipaikalla saimme viettää rauhallisen yön. Retkeilyauton hurinoihinkin alkoi jo tottua.

Olimme klo 9 jälkeen taas kuvaamassa Vasikkahaan korkeassa tornissa hienossa ja kirkkaassa aamussa.

Eipä mennyt aikaakaan, kun haukka ilmestyi näköpiiriin. Kuvasin sitä kuin Rokka näreikössä. Jee, se olikin muuttohaukka. Elis heti aamutuimaan ensimmäisenä. Olen tuota jahdannutkin jo monta vuotta.

Myhemmin kuvasin kaukaa n. 600 m:n päästä, kun muuttohaukka jahtasi tavia, joka sukelsi piiloon. Tavi pullahti sitten pintaan ja lähti karkuun muuttohaukka perässään. Menivät perätoukuria kaislikkoisen saarekkeen taakse, joten en nähnyt lopputulosta.

Sitten tuli toinenkin muuttohaukka paikalle ja ne kisailivat keskenään pitkään. Lopulta tuli ruskosuohaukkakin samaan hässäkkään rähisemään muuttohaukoille. Oli siinä säpinää kerrakseen.

Merikotka taisi tehdä kolme kertaa majesteetillisen ylilennon kuin mahtaillakseen ja nauttiakseen, kun valtaisat hanhiparvet säikähtivät ja nousivat lentoon. Palasivat kuitenkin kohta aina takaisin. Mielenkiintoista oli, että hanhet eivät kuitenkaan säikkyneet haukkoja.

Meillä oli ennakkotietoa, että tiibetinhanhi saattaisi olla paikalla. Lintua haettiin valtavasta hanhimassasta purukalla koko aamun kiikareilla, kaukoputkilla ja kameroilla. Kerran se luultiin jo löytyneen, mutta hukkui taas, tai sitten oli näköharha. Lopulta, kun olimme jo poislähdössä, tiibetinhanhi löytyi läheltä rantaa. Tiibetinhanhi oli elis meille.

Mietoistenlahdella havainnoimme ja kuvasimme: haapana, haarapääsky, korppi, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, merihanhi, merikotka, muuttohaukka, nokikana, närhi, palokärki, peippo, piekana, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, suokukko, tavi, tiibetinhanhi, taigametsähanhi, tundrametsähanhi, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi, varis.

Parkkipaikalla söimme retkeilyautossa ansaittua lounasta loistavan lintuaamupäivän ja kahden eliksen jälkeen.

Jatkoimme matkaa kohti etelää kauniissa auringonpaisteessa. Joku Vasikkahaan lintutornilla vinkkasi, että Raisionlahden lintutorni olisi hyvä paikka. Ajoimme E18 tietä lähes tornin viereen, mutta maps ei osannut opastaa pikkutielle, mistä pääsee tornille. E18 tielle ei voinut pysähtyä saati parkkeerata. En alkanut säätämään enempää, vaan jatkoimme matkaa.

Seuraavaksi suunnistimme kohti Ruissaloa ja Marjaniemen lintutornia. Torni löytyi, mutta ei löytynyt isolle retkeilyautolle sopivaa parkkipaikkaa. Ajoin Ruissalon länsikärkeen katsellen samalla sopivaa yöpymispaikkaa. Muistelin ajaessa, kun olin täälläpäin kuvan kaltaisella moottoripyörälläni ( kawasaki 900cc Z1 ) TT-kilpailussa katsojana joskus -70 luvun alkupuolella.

Sopivaa yöpymispaikkaa ei löytynyt. Länsikärjessä olisi ollut Ruissalo Camping, mutta emme halunneet sinne mennä. Jatkoimme seuraavaksi kohti Paimionlahtea ja siellä olevaa lintutornia. Löysin perille ja edessä oli avattava puomi, joka ei ollut lukossa. Avasin sen ja saavuimme perille idyllisen näköiseen paikkaan, missä oli venesatama ja lintutorni vieressä.

Vaimo alkoi valmistamaan illallista ja menin sillävälin katsastamaan lintutornia. Paikalla oli nuivan oloinen lintuharrastaja, joka oli hämmästyneen näköinen, kun saavuin paikalle. Hän antoi ymmärtää, että torni on vain paikallisten lintuharrastajien käytössä. Ymmärsin yskän, että en ollut toivottu vieras, eikä venesatamassakaan saanut hänen mukaansa olla kuin luvalla.

Ensimmäistä kertaa törmäsin lintutorniin, missä ei saanutkaan olla? Vaimolla oli pihvin paisto kesken, mutta lähdimme pois, koska oli vaarana, että portti lukitaan ja jäämme jumiin. Suuntasin kohti Salon Halikonlahtea n. 35 km:n päähän, mikä oli meille entuudestaan tuttu paikka. Vaimo istui asuintilan penkillä turvavöissä ja piti pihvipannusta kiinni toisella kädellä.

Salo Viurilanlahti

Saavuimme n. klo 20 hujakoilla Salon Viurilanlahden jo pimeälle rannalle yleiselle parkkipaikalle. Vaimo paistoi pihvit loppuun ja hyvää tuli, vaikka vähän joutui säätämään. Jäimme tähän yöksi, koska vieressä oli pari lintutornia. Saimme jälleen viettää rauhallisen yön, vaikka alkuillasta autoja kävikin rannalla pyörimässä.

Aamutoimien jälkeen suuntasimme sumun hälvennyttyä klo 10 huudeilla aurinkoisessa ilmassa kohti lintutorni Timalia. Tornista oli hyvä näkyväisyys Viurilanlahden luonnonsuojelualueelle.

Tornin edessä ja kuvassa oikealla olevalla lietteellä oli mukavasti lintuja.

Vaimo löysi tarkoilla silmillään ilman kiikareita lähipuskista fasaanin lymyilemästä. Puskakuvaus oksien ja lehtien sekaan on aina haastavaa. Canonin pistetarkennuksella sain kuitenkin hyvän kuvan oksien ja lehtien seasta.

Kuvasimme ja havainnoimme Timalitornilta tunnin verran ja näimme: fasaani, haapana, harmaahaikara, jouhisorsa, lapasorsa, laulujoutsen, merihanhi, metsähanhi, mustarastas, närhi, palokärki, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi. Söimme lounaan retkeilyautossa kauniilla merenrannalla ennen lähtöä.

Karjaa

Puolenpäivän jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Raaseporin Karjaata. Matkalla näimme tuulihaukan lekuttelevan pellon päällä. Saavuimme Karjaan Jäteaseman ympäristöön. Vaimo huomasi hiirihaukan tuijottavan puussa. Käpytikkakin nakutti viereisessä kelossa.

Löysimme itsemme Timmersmanvägeniltä, joka oli noin puolen km päässä jäteasemasta. Paikalla oli muutama muukin lintuharrastaja. Täällä oli nähty aiempina päivinä harvinainen käärmekotka. Vietimme paikalla 5,5 h, mutta emme nähneet käärmekotkaa. Kaukoputkimies näki kaukana jonkun ison linnun roikottavan jaloissaan jotain pitkää narua tai vastaavaa. En kerennyt paikalle kuvaa ottamaan, joten havainto jäi epäselväksi.

Havaintomme Karjaan Timmersmanvägeniltä: hemppo, hiirihaukka, käpytikka, palokärki, varpushaukka, västäräkki, vihervarpunen.

Hanko

Illansuussa lähdimme ajamaan kohti Hankoa. Saimme parilta lintuharrastajalta vinkkejä staiji- ja yöpymispaikoista. Suuntasimme Vedagrundet:n. Paikalla oli pieni vene- ja uimaranta. Vinkki osoittautui loistavaksi yöpymispaikaksi.

Yö sujui taas rauhallisesti retkeilyautossa ”middle of nowhere”. Yön pimeys ja hiljaisuus saattaisi jopa alkaa oudompaa pelottamaan. Oli hieno herätä merinäköalaan.

Vaimo lähti heti heräämisen jälkeen kallioille ihailemaan maisemia. Hän löysi kaksi kulorastasta kujertamasta puun latvasta. Hän myös kuuli oudon ääntelyn kaislikosta. Äänitin sen ja tunnistimme sen luhtahuitiksi. Kuulimme vielä toisenkin luhtahuitin äänen.

Staijasimme ja kuvasimme pari tuntia hienossa auringon paisteessa. Merellä oli kuitenkin vielä usvaa ja sumua haitaten kuvaamista.

Merellä kauempana kellutteli sorsalintuja sankoin joukoin. Oli sumuista ja olivat niin kaukana, että tunnistaminen oli epävarmaa. Vaimo löysi teerenpapanoita rantakalliolta.

Vaimon laittaessa ruokaa lähdin kävelemään rantaa pitkin länteen päin. Pari tundrakurmitsaa ruokaili hienolla hiekkarannalla. Kuvailin niitä tovin häiritsemättä ja riittävän kaukaa.

Merellä voi sumu yllättää hetkessä. Niin nytkin, kun ensin oli aurinkoista ja yhtäkkiä oli taas tienoo sumussa. Vedagrunetissa kuvattiin ja havainnoitiin: harmaahaikara, harmaalokki, jalohaikara, kulorastas, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, luhtahuitti, merilokki, närhi, naurulokki, palokärki, sinisorsa, tundrakurmitsa, västäräkki.

Jatkoimme matkaa hiukan Hankoon päin ja poikkesimme Kobbeniin. Täällä on myös pieni pienvenesatama. Perillä oli hieno kalliomuodostelma, mistä on hyvä staijata ja kuvata merelle.

Poislähtiessä Kobbenin tiellä kuvasin varpushaukan puussa väijymässä. Kobbenissa kuvasimme ja havainnoimme: kyhmyjoutsen, merimetso, naurulokki, sinisuohaukka, varpushaukka.

Ajoimme Täktomintietä Hankoon. Ajatuksena oli käydä Manner-Suomen eteläisemmässä kohdassa Hankoniemessä. Auto olisi pitänyt kuitenkin jättää niin kauas, että kävelyä tulisi 3,5 km suuntaansa. Mikä sinänsä ei olisi ollut mahdotonta, mutta emme halunneet painavien varusteiden kanssa tällä kertaa sinne mennä. Kurvailimme hiukan kaupungilla, mutta aika hiljaista oli näin syksyllä.

Jatkoimme matkaa kohti itää. Koska reittimme kulki jälleen Karjaan ohi, päätimme käydä vielä kerran katsomassa olisiko käärmekotka nyt paikalla. Karjaan ABC:llä saimme tyhjennettyä retkeilyauton septitankin, mikä on hyvää palvelua matkailijoille.

Ajoimme tällä kertaa Karjaan Jäteaseman pääportin viereen parkkiin. Kävelimme jäteaseman itäreunaa metsää pitkin avoimen kallion päälle. Staijasimme tunnin verran. Emme kuitenkaan tälläkään kertaa nähneet käärmekotkaa. Sensijaan näimme: lokkeja, käpytikka, närhi, variksia.

Inkoo Kopparnäs

Lähdimme kiiruusti kohti seuraavaa yöpymispaikkaa, koska pian alkoi hämärää pukkaamaan. Saavuimme hämärän hyssyssä Inkoon Kopparnäs:n luonnonsuojelualueelle. Laitoin retkeilyauton parkkiin vralliselle parkkipaikalle. Vaimo jäi autoon kokkaamaan illallista. Kävin pikaisesti niemenkärjessä tutkimassa paikan, joka osoittautui upeaksi, kallioiseksi retkeilypaikaksi.

Yö sujui jälleen rauhallisesti. Klo 9 jälkeen sumun hälvettyä olimme jälleen terhakkaana hienon kallion päällä luontoa tarkkailemassa.

Nautimme 2,5 h Suomen kauniista meriluonnosta ja jonkin verran oli lintujakin. Näimme lintulajeja: harmaahaikara, harmaalokki, isokoskelo, kalalokki, kyhmyjoutsen, merimetso, silkkiuikku, telkkä, valkoposkihanhi, varis, vihervarpunen, västäräkki.

Helsinki – Porvoo

Matkamme jatkui kohti itää kauniissa ja aurinkoisessa ilmassa. Tiet suurenivat ja paranivat kohti Helsinkiä mennessä. Lauttasaaren silloilla näimme kahden merikotkan kisailevan keskenään. Liekö olleet Viikin onnistuneen pesinnän jälkeläisiä?

Saavuimme Porvooseen mitä kauneimmassa aurinkoisesa syysilmassa. Pysäköin retkeilyauton kaupungin keskustan tuntumaan Porvoonjoen kupeeseen. Nautimme aamukahvit autossa ja tutustuimme kävellen kaupunkiin.

Porvoo osoittautui kauniiksi, idylliseksi ja hyvin hoidetuksi pikkukaupungiksi. Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa, joka oli viehättävä paikka pikku putiikkeineen. Vaimokin pääsi ihastelemaan kädentaitajien taidonnäytteitä.

Porvoo osoittaui tällä kertaa lintuköyhäksi paikaksi. Emme kyllä tosin paikallisissa lintutorneissa käyneetkään. Ajelin pikkuteitä paikallisilla peltoalueilla, mutta emme nähneet naakkoja kummempaa.

Ajelimme loppureissun pikkuteitä pitkin kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa kotiinpäin, mutta linnut olivat tosi vähissä. Retkeilyautolla oli kiva pysähtyä kahvittelemaan, syömään ja yöpymään silloin kun huvittaa. Tavaraakin saa kuskattua ( liikaakin ) mukana enemmän kuin henkilöautossa.

Retkeilyauto osoittautui tälläisessä linturetkeilyssä huomattavasti näppärämmäksi ja sopivammaksi meille kuin isompi asuntoauto. Suunitelmia oli myös helppo muuttaa matkan varrella, kun ei ollut yöpymispaikkoja valmiiksi varattuna.

Länsirannikko voitti tällä kertaa mennen tullen etelärannikon lintujen määrässä ja lajirunsaudessa. Lintulajeja näimme tällä syksyisellä reissuilla 60 kpl. Syksyllä linnut parveutuvat muuttomatkaa varten, joten suurelta osin on hiljaista, mutta sitten jossain, kuten Mynämäellä oli pilvin pimein lintuja.

Loppusiivous otti n. 1,5 h aikaa, joten ei näitä matkailu- tai retkeilyautoja ihan päiväksi kannattane vuokrata. Mutta tälläiseen viikon rundiin on vallan passeli. Kiitoksia taas vaimolle hyvästä reissu- ja lintukaverista. Viikko ahtaahkossa retkeilyautossa on hyvä parisuhdetesti kelle vaan.

Taas veri veti keväiselle linturetkelle Poriin 20-24.5.2020. Vuokrasimme vaimon kanssa asuntoauton Kangasalan EsaRent:stä. Ajatuksena oli kokeilla retkeilyautoa, mutta sitä emme tällä kertaa saaneet vuokralle.

Katso Länsi- ja etelärannikon lintuja.

Matkailuauton pakkaamisessa meni yllättävän paljon aikaa. Kun on tilaa, niin tavaraa otetaan enemmän mukaan. Turhaakin tavaraa varmuuden vuoksi tulee otettua paljon. Asuntoauton sisällä oli runsaasti hyllyjä, laatikoita ja lokerikoita. Jääkaapin ja pakastimen täytimme ruuilla. Pääsimme lähtemään vasta klo 19.30

Sastamala

Kauniissa aurinkoisessa kevätillassa ajelimme kohti Sastamalaa. Leiniälässä nuolihaukka saalisti iltapalaa. Isoa matkailuautoa ei niin vaan pysäytettykään kapean tien varteen, vaan piti löytää pysäkki. Haukka hävisi puiden taakse, kun vihdoin sain auton parkkiin. Paikalla pyöri enää kalatiiroja.

Vammalan jälkeen Kaukolassa pysähdyimme tutkimaan Kokemäenjokeen laskevaa Vaunujoen suuta. Kävelin Kaukolantieltä lähtevää pientä rantatietä kohti Vaunujokea pikkuhiljaa hämärtyvässä illassa.

Tutkailin tiiviisti puskia tien varressa toiveena löytää sinirinta. Kilometrin verran kävelin, mutta sinirintaa ei löytynyt. Puskakuvaus on erittäin haastavaa, kun valoa on yleensä vähän ja automaattitarkennus tarkentaa helposti väärään paikkaan. Paras on käyttää manuaalivalotusta ja -tarkennusta.

Täältä kuvasin ja havainnoin: keltasirkkuja, kurkipariskunta, laulujoutsenpariskunta, pajulintuja, pajusirkkupariskunta, rantasipipariskunta.

Alunperin ajattelimme ajaa suoraan Poriin. Kello oli kuitenkin jo melkein iltakymmenen, joten päätimme yöpyä jossain Kokemäenjoen varressa. Ajoin lähellä olevaan Hartolankosken kupeeseen parkkipaikalle. Tämä onkin matkailuauton valtti, kun suunnitelmia voi muuttaa lennosta ja yöpyä jossain sopivassa paikassa.

Autoa parkkeeratessa vaimo huomasi iltahämärässä taas isomman haukan langalla. Oli ehkä hiirihaukka. Ennenkuin sain auton sopivaan paikkaan, niin lintu hävisi horisonttiin. Tämä on selkeä haittapuoli henkilöautoon verrattuna. Kuvausvalmiuteen pääseminen kestää paljon kauemmin.

Iltapalan jälkeen uni tuli nopeasti asuntoauton hyvissä sängyissä ja raikkaassa ilmassa. Silloin kun ei ole 220 v jännitettä tarjolla, niin kaasulla hoituu jääkaappi, pakastelokero ja lämmitys. Liesi on aina kaasulla. Lisäksi valot, älylaitteiden ja kameroiden lataus tapahtuu auton lisäakuilla, jotka ovat erotetut starttiakusta.

Aamulla heräsimme klo 4 ilman herätyskelloa. Lintujen äänet ja valo hoitavat herätyksen. Matkailuautossa saa kylläkin kaikki ikkunat hienosti pimennettyä, mutta jätin tuulilasin pimentämättä, koska on hienoa herätä aamuauringon säteisiin.

Pikaisen aamupalan jälkeen lähdimme tutkimaan voimalaitoksen alajuoksun pohjoispuolen rantaa.

Pienen matkaa kuljettuamme joen rantaa kuulimme hienon linnun lauluäänen. Emme sitä heti tunnistaneet. Tovin hakemisen jälkeen löysimme onneksi linnun puusta haastavassa vastavalossa. Äänen ja dokumenttikuvan perusteella tunnistimme linnun olevan viitakerttunen. Hienosti alkoi reissu, kun heti ensimmäisenä aamuna tuli kuvaelis!

Kävelimme joen rannassa kauniissa kevätaamussa vajaat pari tuntia. Täältä kuvasin ja havainnoimme: haarapääskyjä, kurkia, meriharakoita, mustarastaita, rantasipi, räkättirastaita, silkkiuikkuja, telkkiä, tukkasotkapariskunta, pajulintuja, punatulkku, vihervarpunen, viitakerttunen.

Meri-Pori

Ulvilassa löytyi kiuruja pellolta. Seuraavaksi ajattelin ajaa Luvialle, mutta tiira lintupalvelusta huomasin, että Porin Reposaaren Junnilasta oli löydetty harvinainen tulipäähippiäinen. Suuntasin auton nokan siis sinne. Puolen päivän jälkeen saavuimme Reposaareen. Paikka ja tulipäähippiäinen oli helppo löytää, kun autoja ja porukkaa oli kuin markkinapaikalla.

Otin autolta mukaan kroppikennon ja lyhyemmän zoom objektiivin 2x jatkeella varustettuna ( 640 kinomilliä ). Tuolla on helpompi operoida käsivaralta, jos joutuu puskista kuvaamaan. Tunnin verran kuvasin tulipäähippiäistä korkealla oksistossa. Paikalla oli tulipäähippiäispariskunta ja olivat pesimäpuuhissa. Sain kuvattua rengastetun koiraan useaan otteeseen, mutta naarasta en saanut kuvattua.

Kävin autolta hakemassa pidemmän putken ja täyskennoisen kameran. Palasin kuvauspaikalle, mutta tämän jälkeen lintu ei enää suostunutkaan kuvattavaksi. Tulipäähippiäinen oli jälleen elis meille! Toinen elis samana päivänä. Kiitoksia linnun löytäjälle. Reposaaren Junnilassa kuvasin pajulinnun ja tulipäähippiäisen. Lisäksi nuolihaukka teki ylilennon.

Siirryimme Reposaaren Kaupparantaan, missä vaimo loihti maukkaan lounaan asuntoauton keittiössä. Tuuli oli melko kovaa, joten ulkona ei tehnyt mieli oleilla ylimääräistä. Täällä havainnoimme valkoposkihanhipariskunnan ja haarapääskyjä.

Reposaaresta poislähtiessä ennen Hilskan siltaa oli merihanhipariskunta. Poikkesin Hilskan lintutornilla. Oli kova tuuli ja keskipäivä, joten linnut olivat vähissä. Vaimo odotti autossa ja radiopuhelimella viestittelin ”kirjanpitäjälle” mitä näkyy. Havainnoin: haarapääskyjä, harmaahaikara, koirastelkkä, pajulintuja, tukkasotkapariskunta.

Siirryimme Porin Herrainpäivien Surffirannalle. Täällä oli muutama muukin asuntoauto. Koronatilanteesta johtuen asuntoautoja näkyi selvästi enemmän kuin aiempina vuosina tähän aikaan.

Päätimme yöpyä täällä, koska tämä on ollut aiemmin hyvä aamukuvauspaikka. Vaimon laittaessa illallista kävelin rannalla ja kiikaroin: kalatiiroja, laulujoutsenpariskunta, meriharakoita, pikkutylli, tavi, telkkiä.

Teimme vielä iltareippailun rannalla illallisen jälkeen, jolloin otin 600 mm:n 1,4x jatkeella ja 1DXII täyskärin mukaan. Iltahämärissä kuvasin vielä: kalatiira, meriharakoita, merimetso, pikkutylli, tavi. Mustarastas lauloi kauniisti viereisessä metsässä.

Surffiranta oli rauhallinen yöpymispaikka. Nukuimme jälleen hyvin ja heräsimme klo 4 auringonnousuun. Aamutoimien jälkeen olimme viereisellä Surffirannalla jo kuvaamassa, ennenkuin aurinko metsän takaa loihe ensisäteensä. Mustapääkerttu tervehti meitä laulullaan. Sakari Topelius mainitsi tämän linnun Sylvian Joululaulussa.

Merilintuja oli selvästi niukemmin kuin aiempina vuosina. Ilmeisesti johtui siitä, että meriveden korkeus oli +10 – 15 cm. Tällöin lietettä on vähemmän näkyvillä ja sitä kautta ruokaa on vähemmän.

Merilinnut siirtyvät Munakarinsäikälle, kun merivesi on korkealla. Siellä näkyikin kaukoputkella isoja lintumassoja. Mm. telkkiä oli laskettu n. 1300 kpl.

Lintumielessä ja eritoten merilintujen osalta Surffiranta ei ollut nyt parhaimmillaan, mutta hieno aamu kuitenkin. Surffirannalta kuvasin ja havainnoin: alleja, haapanoita, harmaahaikara, harmaalokki, kalalokki, kalatiiroja, käki, käpytikka, laulujoutsenpariskunta, meriharakkapariskunta, merilokki, merimetsoja, mustalintuja, mustapääkerttu, naurulokkeja, pajulintu, selkälokki, sepelkyyhky, sinisorsapariskunta, tavi, telkkiä, tukkakoskelopariskunta, varis, västarakki.

Pari tuntia kuvattuani erittäin hyvässä näkyvyydessä, oli aika siirtyä ansaitulle aamukahville asuntoautolle. Lyhyet päikkärit olivat paikallaan aikaisille herääjille.

Päätimme viettää keskipäivän siestaa edelleen Surffirannalla. Lähdimme pienelle kävelyretkelle kohti metsäistä niemeä, Kräsoorannokkaa.

Lintujen liverrys oli korviahuumaava ja metsäinen reitti oli idyllinen. Takaisin tulimme rannan kautta.

Tunnistimme lintuja mm: haarapääskyjä, kirjosieppo, käki, laulurastas, mustapääkerttu, mustarastas, palokärki, punatulkku, rantasipi, valkoposkihanhia, viherpeippo, vihervarpunen, västäräkki.

Poislähtiessä piipahdimme tutkimassa golfkentän länsipuolella olevat pari nimetöntä pikkulampea. Täältä löytyi: nokikana, peippo, 3 telkkää, tukkakoskelopariskunta, tukkasotkapariskunta.

Levonlammille pysähdyimme Mäntyluodontien varteen ja pikaisesti kurkkasin lampien lintutarjontaa. Täältä löytyi mm: haapana, harmaahaikarapariskunta, laulujoutsen 7 poikasensa kera, liropariskunta, nokikanoja 2 pariskuntaa, merihanhipariskunta, räystäspääskyjä, tavipariskunta, telkkä, 9 tukkasotkaa.

Jatkoimme matkaa kohti 1920-luvun lopulla rakennettua Porin Halssia, missä emme ole ennen käyneetkään. Isoniittu:ssa näimme 7 harmaahaikaraa lentävän kohti etelää. Pellolla viihtyi myös 12 töyhtöhyyppää.

Romanttiseen Halssiin saavuttuamme löysimme paikallisen ystävällisellä opastuksella viihtyisän pienen venerannan. Tämä paikka on Kokemäenjoen mereen laskevaa suistoaluetta. Matkailuautolla täytyy tarkkaan tietää mihin menee, koska jos joutuu umpiperään, niin voi olla haastavaa peruutella kapeita teitä pitkin.

Tulimme perille sopivasti, kun lämpöväreily alkoi jo hiukan hellittämään, joten pystytin jalustan kameroineen ja aloin kuvaamaan. Vaimo oli hetken seurana, mutta siirtyi pian asuntoautoon kokkaamaan illallista.

Kuvattuani tunnin verran, siirryin asuntoautoon, koska en voinut vastustaa herkullista ruuantuoksua, joka levisi laiturille. Vaimon gourmee menu oli meheviä poronpaistisiivuja maukkaassa kastikkeessa, perunoiden, salaatin ja kylmän huurteisen kera. Ruoka oli tosi hyvää ja herkullista, kiitos siitä vaimolle.

Kesää kohti mentäessä Halssin edustan suisto muuttu dramaattisesti. Maisema on täysin vihreää vesikasveista ja ainoastaan kapea veneura yhdistää Halssin Kokemäenjoen suistoon. Näin kertoi paikallinen virkistyskalastaja meille.

Piti vielä jatkaa matkaa asuntoautolla, mutta vatsa täynnä alkoi niin mukavasti ramaisemaan. Paikkakin oli rauhallinen, joten päätimme yöpyä täällä. Seurailin vielä, kun muutama virkistyskalastaja saapui iltakalasta. Luonnon ääniä kuunnellen oli hyvä vaipua pikkuhiljaa unten maille. Käki kukkui, kaulushaikara puhalteli tuubaansa ja laululinnut konsertoivat kilpaa.

Halssissa kuvasin ja havainnoimme: harmaahaikara, kalatiira, kaulushaikara, kyhmyjoutsen, laulujoutsen pesällä, laulurastas, merimetso, mustarastas, punasotka, ruokokerttunen, ruskosuohaukkapariskunta, sepelkyyhky, silkkiuikkuja, sinitiainen, sääksi, 12 telkkää.

Aamulla jälleen vakioherääminen klo 4 luonnon huumaavaan konserttiin ja nousevaan aurinkoon. Aamupalan jälkeen lähdimme pikaisesti kohti Huhtalaraittia.

Saavuimme tutulle Meri-Porin Huhtalanraitin parkkipaikalle. Olimme sen verran myöhässä klo 6.45, että parkkipaikalla oli jo muitakin. Tarkoituksena oli tällä kertaa kuvata pienempiä puskalintuja, joten otin mukaan vain kevyemmän kaluston, 7D2:n ja 70-200 f2.8 tuplajatkeella. Kiikari kulkee tietysti aina mukana.

Ensimmäisenä meidät vastaanotti sepelkyyhky huhuillen langalla. Joku oli saapunut moottorikelkalla paikalle. Hyttysiä ei ollut metsäosuudella onneksi ainuttakaan.

Pysähdyimme Yyteri lietteet 1 lintutorniin klo 7.10. Näkyvyys oli loistava. Täältä kuvasin ja havainnoimme mm: jouhisorsia 3 kpl, kiuruja, lapintiira 2 kpl, merihanhi 4kpl, mustarastas, peippoja, punajalkavikloja, suokukkoja 2 kpl, tiltaltti, valkoposkihanhia 22 kpl, valkoviklo.

Jatkoimme matkaa kohti Sannannokkaa. Matkalla tähyilimme kovasti meriruokojen sekaan. Punajalkaviklot ja taivaanvuohet lensivät soidinlentoaan yläpuolellamme. Ruokokerttuset säksättivät iloisesti ruovikossa.

Sannannokan luontotornissa oli jo muutamia staijaajia. Linnut olivat vähissä +10 – 15 cm vedenkorkeudesta johtuen. Linnut olivat edelleen Munkarinsäikällä mihin oli linnuntietä matkaa n. 2,5 km. Katsoin pikaisesti 18×50 kiikarilla rannan tilanteen. Täältä havainnoin mm: laulujoutsenia 2 kpl, merimetsoja 6 kpl lennossa, ristisorsia 3 kpl, suosirri 2 kpl, töyhtöhyyppiä.

Siirryimme eteenpäin kohti Isosantaa. Matkalla kuvasin ja havainnoin: haapana lennossa huusi piuu, kaulushaikara, pajusirkkuja, satakieli lauloi kauniisti, ruokokerttusia.

Pyörähdin myös Isosanta 1 luontotornissa. Täällä oli tällä kertaa hiljaisempaa.

Jatkoimme matkaa kohti Hathurua, missä emme ole ennen olleetkaan. Isosanta 1 luontotornin jälkeen loppuivat pitkospuut. Tähyilimme ahkerasti puskia sinirinnan toivossa, mutta tuloksetta. Sen sijaan löytyi pakurikääpä, jota jotkut käyttävät teenä ja luontaislääkintänä.

Saavuimme Hathurun luontotornille, joka oli keskellä ruovikkoa ja merta ei ollut näkyvissä. Juuri ennen tornia pölähti lehtokurppa lentoon, mutta kuvaa en kerennyt ottaa. Paikalle tuli pari muutakin staijaria kaukoputkineen, joten silmiä oli enemmän tarkkailuun. Ruovikosta kasvoi siellä täällä matalia puita, jotka tarjosivat levähdyspaikan linnuille.

Hahthuru oli idyllinen ja rauhallinen paikka. Täältä oli hyvä havainnoida joka ilmansuuntaan. Kello oli jo 8.30, joten lämpöväreily alkoi jo olla haittaavaa ja hyvät kuvat sai unohtaa.

Tornissa kaukoputkimies Esa löysi erikoisen näköisen linnun, joka näytti niittykirviseltä, mutta alavatsa oli punertava. Kuvasin sen ja lähetin, myös Esalle tutkittavaksi. Molemmat tulimme siihen tulokseen, että se on kuitenkin niittykirvinen.

Sillävälin, kun kuvasin niittykirvistä, näki vaimo hirven koikkelehtimassa metsän reunassa.

Vaimo löysi tornista parin sadan metrin päästä laulavan satakielen. Yritin kuvata sitä tornista, siinä onnistumatta, koska oli vaan lyhyt objektiivi mukana. Myöhemmin poislähtiessä sain sen kuvattua polulta puun oksistossa. Satakieli on yleensä vaikea kuvattava. Meillekkin tämä oli kuvaelis.

Hathuru havainnot: hernekerttu, lehtokerttu, lehtokurppa, mustapääkerttu, mustarastas, kurki, pajulintu, pajusirkku, peippo, punakylkirastas, punavarpunen, niittykirvinen, satakieli.

Huhtalanraitin parkkipaikalle lietteiltä palatessa klo 11 maissa, porukkaa tuli vastaan kuin Vilkkilässä kissoja. Suosittu paikka tuntuu olevan. Joku rouva yritti lastenvaunujen kanssa tulla huonompaa metsäosuutta, mutta ei onnistunut.

Luvia

Päivälliselle ajoimme tuttuun Luvian Lankoorinnokan kalasatamaan. Vaimon kokatessa asuntovaunussa päivällistä staijasin kiikarilla Ruusnellinloukon lahtea. Nukuimme taas päikkärit asuntoauton loistavissa sängyissä.

Täältä löytyi puolenpäivän aikaan: isokoskelokoiras, merimetso 2 kpl lennossa, silkkiuikku 7 kpl, telkkä 6 kpl, tukkakoskelopariskunta 10 poikasensa kanssa, tukkasotka 3 kpl.

Emme kuitenkaan yöpyneet Lankoorinnokassa, vaan ajoimme illaksi Luvian Laitakarin satamaan. Ajoin asuntoauton taas siten, että nouseva aamuaurinko paistaa etuikkunasta sisään.

Olemme olleet täällä ennenkin. Satama on hyvin hoidettu ja melko vilkas. Viihdetarjontaakin olisi ollut, mutta nyt korona aikaan kaikki paikat olivat suljettuina. Nyt ei ollut Tröömin lahden lintutarjonta kovinkaan runsasta. Peruskaavaa taas noudatettiin. Vaimo teki illallista ja minä kiikaroin lintuja. Kiikarilla löysin: haarapääskyjä, laulujoutsen, merihanhi 8 kpl lennossa, punavarpunen laulavana, räystäspääskyjä, silkkiuikku 2 kpl, tukkasotkapariskunta.

Teimme vielä illallisen jäkeen kävelyretken satamaan. Kuvasin pääskysiä iltahämärässä vain 1/500 s suljinajalla, mikä on melko haastavaa nopeille linnuille lennossa.

Nukuimme yömme jälleen hyvin klo 4 asti. Vaikka illalla tuntui satamassa olevan vilskettä, niin yö oli rauhallinen.

Laitakarista lähtiessä alkoi hiukan vettä tihuuttelemaan. Kuvasin vielä aamuhämärässä punanvarpusesta dokumenttikuvan. Lintu jatkoi aamulla lauluaan siitä mihin illalla jäi. Peipot ja pajulinnut lauloivat myös ahkerasti. Laulujoutsenet ja lokit elämöivät riemukkaasti.

Luvialta lähtiessä Laitakarintien viereisellä pellolla oli 9 metsähanhea ruokailemassa. Ennen Luvian keskustaa Kuivalahdentien viereisellä pellolla ruokaili 34 merihanhea. Kettu kyttäsi ko. pellolla hanhia ja taustalta kuului teeren pulinaa.

Sastamala

Ajoimme taas Sastamalan kautta, koska Kaukolassa oli havaittu pensassirkkalintu. Saavuimme paikalle puoli kahdeksan maissa. Kuulimme linnun äänen, mutta kuvaa emme siitä saaneet. Lintu oli meille uusi havainto. Puskassa lymyili myös punarinta ja punavarpunen lauloi kauniisti. Laulujoutsenet töräyttelivät rannassa.

Poikkesimme vielä Hartolankoskelle aamukahville. Kahvin juonnin lomassa kuvasin asuntoauton ikkunasta Tiklin ja haarapääskyn, joka haki pesäänsä muuraussavea. Silkkiuikkupariskunta oli kosioretkellä.

Nokian Eedenissä poikkesimme tauolla. Yhteensä n. 20 räystäs– ja haarapääskyä haki pesänrakennusainetta pienestä lätäköstä.

Ennen asuntoauton luovutusta tankkasin asuntoauton tankin dieseliä täyteen. Kulutus oli n. 12 l/100km. Tyhjensin harmaavesisäiliön ja septitankin. Tavaroiden tyhjentämiseen ja asuntoauton sisäsiivoukseen kului n. 2h.

Näimme hienoja maisemia, yövyimme viihtyisissä joki- ja merenrantapaikoissa omassa rauhassa. Löysimme 4 kpl uutta lajia ( elistä ) ja kuvasin niistä 3 kpl. Lintulajeja havainnoimme kaikkiaan 82 kpl eri lajia. Jos oikein lähtisi yrittämään, niin 100 lajia voisi mennä rikki tuollaisella reissulla Porissa.

Asuntoauto oli erittäin onnistunut ja käytännöllinen valinta tähän korona pandemia aikaan. Kangasalan EsaRent:stä vuokrasimme melkein uuden pari tuhatta ajetun asuntoauton ja saimme erittäin ammattitaitoista ja osaavaa palvelua.

Kiitos taas vaimolle, mukavalle reissukaverille ja tarkkasilmäiselle”kirjanpitäjälle”. Seuraavaa reissua odotellessa.

Maaliskuun puoliväliin v. 2020 sijoitimme vaimoni kanssa lähes jokatalvisen Pohjoisen reissumme. Etelä-Suomessa talvi on ollut melkein lumeton ja Pohjois-Suomessa taasen on ollut ennätyslumet. Monin paikoin on mitattu reilusti yli metrin nietoksia.

Koko ajomatka oli käytännössä lumetonta. Perinteisesti Syötteen kohdalla alkaa luminen talvi, niin nytkin. Penkat olivat jo niin korkeita, ettei välillä autosta ympäröivää luontoa nähnyt.

Matkamme suuntautui Rukan ja Kuusamon välissä sijaitsevalle Hietavaaralle ( 345 m myp ). Mökkimme sijaitsi lähes vaaran huipulla, joten maisemat olivat parhaasta päästä. Gps näytti mökin pihassa lukemaa 323 m merenpinnan yläpuolella. Lännessä näkyi jopa Yli-Kitkan takana sijaitseva kuuluisa Riisitunturi.

Pohjoiseen näkyi Pyhävaara ( 460 m myp ) lähimpänä ja kauempana Rukatunturi ( 490 m myp ).

Mukana oli myös moottorikelkka retkeilyä ja kuntoilua varten. Tein 5 reissua kunnoltaan vaihtelevilla Kuusamon reiteillä. Väliin oli lanattua ja useimmiten pomppuista uraa. Kelkkailijoita on niin paljon, että kauan eivät urat pysy kunnossa lanauksen jälkeen. Täällä lanataan iltaisin ja yöllä, joten urat saavat hiukan kovettua ennen päivän kelkkarallia.

Kelkkaillessa ei tällä kertaa paljoa lintuja näkynyt. Ritavaarasta Kuusamoon päin ajellessa näin uralla parinsadan metrin päässä mustan eläimen tulevan kohti. En kaivanut kännykkäkameraa esille, koska ajattelin eläimen mahdollisesti olevan jopa ahma, niin piti kädet ja kelkka olla valmiudessa, jos joutuu karkuun lähtemään. No, se olikin ilmeisesti saukko, joka ohitti minut parin metrin päästä varovasti vilkuillen. Kuva jäi sitten ottamatta.

Etelä-Suomen lumettomasta talvesta johtuen ajokilometrit kelkalla jäivät kotipuolessa nolliin, joten ajokuntokaan ei ollut paras mahdollinen. Viidennen kelkkailureissun jälkeen polvet sanoivat ei kiitos enää, joten oli aikaa enemmän lintureissuille.

Kuntivaara

Lähdimme ajelemaan autolla kohti itäräjan Kuntivaaraa. Ajoimme Suininki järven pohjoispuolitse. Variskoskella löysimme ensimmäiset linnut, jotka olivat korppeja. Korpit olivat yleensäkin hyvin edustettuina.

Lähellä itärajaa ( 4,4 km ), keskellä ei mitään, sijaitseva Isokenkäisten Klubi oli hieno taukopaikka kahvitteluun. Täällä oli myös mahdollisuus ruokailuun ennakkotilauksella. Myös majoitusta oli tarjolla. Täällä näimme pari hömötiaista ruokintapaikalla. Moottorikelkkareittikin menee vierestä, joten kelkkailijoitakin oli jokusia paikalla.

Paikalla oli yllättävän paljon ulkomaalaisia, joita kiinnosti mm. itärajan läheisyys.

Kuntijärvellä oli nähty muutama päivä aiemmin lapinpöllö, mutta ei ollut enää paikalla. Olen yleensä käynyt Kuntivaaralla ( 482m myp ) moottorikelkalla, mutta nyt vain autolla. Kaksi kuukkelia näimme täällä pyörimässä.

Jyrkänkosken Jyrkkäkoskesta löytyi koskikara. Koskikara tuntuikin olevan täällä hyvin elinvoimainen, koska lähes joka koskesta se löytyi.

Virkkulasta löytyi kaksi riekkoa, joka oli reissumme ensimmäinen kuvaelis. Vaimo huomasi Virkkulantietä ajaessamme hienosti riekot tien vierestä pajunkissoja syömästä. Olen nähnyt kelkkaillessa monta kertaa riekon lähtevän kiepistä ja autosta olemme myös useasti nähneet, mutta vasta nyt saimme sen kuvattua.

Oulangan kansallispuisto

Piipahdimme Lammintuvassa lohisopalla mainion sämpylän kera. Täällä täytyy jokaisen Kuusamossa lomailevan ainakin kerran käydä. Hyvä soppa, munkkikahvit ym.

Lammintuvalta löytyy poroajelua, husky safaria, lapsille mootorikelkkailua, napakelkkailua, jääkartingia ym.

Lintujakin löytyi kuukkeleita ja hömötiaisia.

Konttaisen ja Valtavaaran välissä Virkkulantiellä oli lintujen ruokintapaikka parkkipaikan viereisessä metsässä. Täältä löytyi runsaasti hömötiaisia, punatulkkupariskunta ja talitiaisia. Tästä parkkipaikalta on lähtö myös Karhunkierrokselle, Suomen suosituimmalle vaellusreitille.

Suomen Lapissa ei ole vuoria, mutta hienoja tuntureita löytyy yksi toisensa jälkeen.

Ajoimme läpi kauniin Oulangan kansallispuiston. Oulangan Luontokeskuksessa on pienimuotoinen näyttely, shoppailupaikka ja kahvila. Hiljainen oli kylätie tällä kertaa.

Ajoimme edelleen Liikasenvaarantietä rajavyöhykkeelle asti. Matkalla ei näkynyt kuin kaksi kävelijää, rajavartijat autolla ja korppeja. Takaisin ajettiin Juuman kautta ilman lintuhavaintoja edelleen.

Koskenkylä

Ajelimme Kauniissa auringonpaisteessa Kuusamojärven pohjoispuolta kohti itärajan Koskenkylää. Jaapanlahdella korpit kantoivat tuhtia annosta pesätarvikkeita nokassaan. Penikkavaarassa merikotka otti korkeutta nousevassa ilmavirtauksessa.

Törmäsenvaarassa kuvasin ruokinnalta hömötiaisia, punatulkkuja ja talitinttejä. Läheiseen kuuseen tupsahti n. 15 pikkukäpylintua, joita pääsin tovin kuvaamaan, ennenkuin poistuivat. Jotain ne söivät, vaikka käpyjä ei kuusessa ollutkaan. Huomioimme, että täällä on yleensäkin tosi heikosti käpyjä kuusissa.

Virransalmella kuvasin reissun ainoat laulujoutsenet. Olivatten etujoukoissa lähteneet tutkimaan tilannetta. Aikainen lintu parhaan pesäpaikan nappaa.

Koskenkylän Muokoskelta löytyi taas koskikara. Oli hieno paikka muutenkin.

Ajattelimme ajaa taas rajavyöhykkeelle asti, mutta loppui auraus, enkä uskaltanut jatkaa, vaikka neliveto sedan olikin alla. Pääsimme 9 km:n päähän valtakunnanrajasta.

Posio

Lähdimme ajelemaan Posiolle, koska vaimo halusi Pentikin tehtaanmyymälässä käymään. Sillävälin kävin itse Posion Nesteellä kelkkajuttuja porisemassa, kun en itse pystynyt ajelemaan kipeytyneiden polvien takia.

Paluumatkalla kävimme Kirintövaaralla vanhoja reissuja muistelemassa. Näimme talitinttejä, korppeja ja kauniita maisemia aurinkoisen kelin lisäksi.

Ajelimme Patoniementietä kohti Riisitunturia ja Tolvaa hienossa talvisessa lumikelissä.

Saavuimme kuuluisalle Riisitunturille 466 m myp. Tämä on suosittu retkeilykohde hiihtäjille ja patikoijille. Tällä kertaa ei ollut tykkylumia puissa, koska muutaman päivän plussakelit pudottivat lumet puista.

Tolvan remontoitu Korpihilla oli edelleen tutulla paikalla. Täältä saa kahvit särpimineen. Myös omia tuotteita ja artesaaniherkkuja on myytävänä runsaasti.

Ajeltiin Ala-Kitkan eteläpuolelta alakitkantietä takaisin ilman lintuhavaintoja. Rukatunturin kupeessa on hyvin palveluja heti E63 tien vieressä. Vaimon mukaan Sale oli hyvä ruokamarket. Kelkka- ja suksivuokraamot löytyvät myös samalta alueelta.

Kärpänkylä

Ajelimme Muojärven pohjoispuolelta kohti itärajan Kärpänkylää. Keli oli aamulla aurinkoinen, mutta iltapäivä oli pilvinen ja lumisateinen.

Jalmavaarasta löytyi lumisateen keskeltä n. 50 kpl:n urpiaisparvi. Kärppälammelta punatulkkupariskunta. Liekö tuhruinen ilma aiheuttanut sen, että linnut pysyivät piilossa katseiltamme.

Kemijärvi

Lähdimme hienossa aurinkoisessa ilmassa Kemijärvelle katsomaan, löytäisimmekö siellä nähdyn lapinpöllön.

Kolmannesta hakemastamme paikasta lapinpöllö vihdoin löytyi Kotavaaran kupeesta. Oli kirkas auringonpaiste ja -8 °C pakkasta.

Ensin lapinpöllö istuskeli sähkötolpan nokassa parinsadan metrin päässä. Sitten siirtyi 350 m:n päähän toisen sähkötolpan nokkaan.

Lapinpöllö lenteli sitten 400 m:n päässä metsän reunassa muutamia kertoja puusta toiseen. Koko ajan se katseli ja kuunteli aktiivisesti yli metrin lumipeitteistä peltoa, mutta ei tehnyt saalistuslentoa kertaakan. On sillä melkoinen kuulo, jos metrisen hangen läpi kuulee metsähiiren tai vastaavan rapinaa.

1,5 h seurailimme ja kuvailimme Lapinpöllöä. Samalta paikalta löytyi lisäksi punatulkku, talitiainen ja varpunen. Maltoimme kuitenkin jättää ko. paikan ja jatkoimme matkaa kohti Sallaa.

Pysähdyin tienvarteen ottamaan kuvaa Sallatunturista. Välittömästi pysähtyi rajavartijoiden auto viereemme ja he kävelivät molemmille puolille autoamme. Hetken ajattelin, että mitähän pahaa olemme tehneet? Kysyivät kuitenkin vain, että olemmeko ongelmissa, kun pysähdyimme. Tehokasta valvontaa näkyy olevan.

Illalla saunoimme matkan rasitukset pois ja paistoimme makkaraa ihmeellisemmässä takassa, mitä olen ikinä nähnyt. Valkoviinin kera nautimme vaimon loihtiman aina herkullisen ruuan. Nukuimme parvella hyvin ja heräsimme, kun aamuaurinko paistoi ikkunasta sisään.

Hietavaara

Vaimon lempipuuhaa mökillä oli kuukkeleiden syöttäminen. 3 kuukkelia pyöri päivittäin pelottomasti mökimme pihalla. Vaimo syötti niille jauhelihaa. Antoivat myös hyvin kuvata itseään.

Melkein joka päivä satoi jossain vaiheessa lunta. Vaimolla riitti kuntoiltavaa sillävälin, kun olin kelkkailemassa. Itsellenikin kyllä lumitöitä vielä riitti. Pari kertaa kävi onneksi traktorikin jeesaamassa lumitöissä.

Urpiaisia pyöri useampana päivänä mökkimme ympäristössä isoina n. 100 yksilön parvina.

Ylväs merikotka kaarteli hienosti Hietavaaran yläpuolella. Liekö ollut saalistamassa, vai ottiko vain korkeutta nousevista virtauksista.

Lisäksi näimme Hietavaaran mökillämme hömötiaisia, sinitiaisen ja talitiaisia.

Aurinko laskee Hietavaarassa meille viimeisen kerran, on aika pakkaamisen…

… ja suunnata auringonnousussa kohti lumetonta Etelä-Suomea.

Mukava oli taas retkeillä hyvässä seurassa Kuusamon ja Lapin kauniissa ja erittäin runsaslumisissa talvimaisemissa. Lintulajeja löytyi muun retkeilyn ohessa 18 kpl joista lapinpöllö ja riekko olivat uusia kuvalajeja meille. Lintulajit: harakka, hömötiainen, korppi, koskikara, kuukkeli, käpytikka, lapinpöllö, laulujoutsen, merikotka, pikkukäpylintu, punatulkku, riekko, sinitiainen, talitiainen, teeri, urpiainen, varis, varpunen. Lisäksi tulomatkalla Äänekoskella näimme hiirihaukan tien vieressä aidantolpalla.

Lähdimme vaimoni kanssa lokakuussa 2019 lintu- ja lomaretkelle Kaakkois-Aasiassa sijaitsevaan Singaporen Tasavaltaan. Perillä viivyimme 11 päivää, joten ehdimme saada jonkinlaisen läpileikkauksen saaren runsaaseen lintutarjontaan. Tässä artikkelissa kerrotaan lintureissuistamme ja esitellään käymiämme lintupaikkoja.

Sisällysluettelo

• MacRitchie Reservoir
• Botanic Gardens
• Sungei Buloh Wetland Reserve
• Kranji Nature Trail ( Coastal Trail )
• Kranji Marshes
• Mount Faber
• Upper Seletar Reservoir
• Singapore Jurong Bird Park
• Leedon Heights

Singapore sijaitsee hiukan päiväntasaajan pohjoispuolella Malakan niemimaan eteläkärjessä. Lähin naapurimaa on Johorensalmen pohjoispuolella sijaitseva Malesia.

Finnairin suora lento Helsingistä Singaporeen kestää n. 12 h. Perillä odottaa peräti kuusi kertaa parhaaksi valittu Changin lentokenttä. Singaporen ilmasto on trooppinen ja sademäärät sekä ilmankosteus ovat suuria.

Majoituimme saaren eteläpuolen Leedon Heights:ssä. Meillä oli hieno mahdollisuus majoittautua poikamme luona. Saimme myös paikallistuntemusta, koska 4 v Singaporessa asunut poikamme toimi oppaanamme koko vierailumme ajan.

Suomessa tutustuimme etukäteen paikalliseen lintulajistoon isäntäperheeltä aiemmin lahjaksi saamamme, Birds of Singapore, kirjan avulla. Tekijöinä Yong Ding Li, Lim Kim Chuah ja Lee Tiah Khee.

Kuvausvälineinä toimivat: Apple iPhone XS, Canon 7D ja 7D mark II, Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM, Canon EF 600 mm f/4L IS II USM, Canon EF-S 24mm f/2.8 STM, Canon Extender EF 1.4x III ja EF 2x III. Jalustana toimi Manfrotto MT055 ja siinä Gitzo Gimbal Head eli kiikku. Lisäksi kiikarina kevyt Swarovski 10×25 Pocket.

Kuvausvälineet kulkivat mukana kahdessa repussa. Lisäksi oli 1 kpl yhdistetty eväs- ja juomalaukku. Koko tämä setti painoi n. 25 kg. Kantajina olivat kaikki tiimin 3 jäsentä vaihtelevasti kuormitettuina.

MacRitchie Reservoir

Heti ensimmäisenä aamuna aikainen herätys klo 5 paikallista aikaa. Ajoimme auton MacRitchie Reservoir Car Park:n. Olimme MacRitchie Reservoir järven rannalla klo 6.30. Lämpötila oli alle 30 °C ja hiki pukkasi välittömästi pintaan. Sumuinen kostea näkymä oli upea maisemakuvaukseen.

Kaivoin repusta pienemmän kameran, Canon 7D + Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM, kuvatakseni sillä. Oli kuitenkin liian kosteaa ja lämmintä, koska kamera ja objektiivi menivät välittömästi huuruun. Silläkin oli osansa, että kamera oli kylmempi ulkolämpötilaa oltuaan yön ilmastoidussa viileämmässä tilassa.

Kävelimme kuumankosteassa ilmassa hiestä märkinä n. 2,3 km suuntaansa ja samaa reittiä takaisin. Koko menomatkan oli sumuista ja hämärää, mikä haittasi lintujen kuvaamista. N. 6 km painavien kamerareppujen ja jalustan kanssa kävi hyvästä aamureippailusta.

Vasta palattuamme takaisin lähes lähtöpaikkaan klo 8.30, oli aurinko lämmittänyt sumuverhon pois ja ilma oli lintukuvaamiseen sopivampi. Tässä vaiheessa vasta kaivoin esiin isomman kuvausyhdistelmän 7d markII + EF 600 mm f/4L IS II USM. Kauempana puissa kököttävistä linnuista ei ilman pitkää putkea kuvia syntyisikään. Sitten kun valoa on riittävästi, niin extender ef 1,4x III laitetaan objektiivin ja kameran väliin lisäämään ulottuvuutta.

Matka oli helppoa kulkea hienoa ja hyvätasoista kävelyreittiä pitkin. Kulkureitti oli osittain tehty järven päälle rantaviivaa seuraten. Tällöin ei reitintekijöiden tarvinnut kaataa hienoja sademetsän puita.

MacRitchie Reservoir:ssa kuvatut lintulajit olivat: haarapääsky, jaavanmaina, jaavansalangaani, keltaperäbulbuli, keltaposkibulbuli, kiiltokottarainen, kookosmedestäjä, punakaulakyyhky, ruskohaikara, tyynenmerenpääsky.

Yhteensä kuvasin 10 lintulajia. Lisäksi näimme viiridrongon lennossa, mutta kuvaa en saanut. Yksi lintuparvi jäi kuvasta huolimatta tunnistamatta.

3 hengen tiimi ( poikani, vaimoni ja minä ) toimi hienosti. 3 silmäparia näkee aina enemmän kuin yksi. Olin kuin lapsi karkkikaupassa, kun lähes kaikki kuvatut linnut olivat uusia lajeja itselleni.

Botanic Gardens

Botanic Gardens, Birds of Singapore kartan kohdassa 8, on keskeisellä paikalla ja lähellä keskustaa. Leedon Heights, missä majoituimme oli kävelymatkan päässä. Menimme kuitenkin aina autolla painavien varusteiden takia.

Teimme kolmena eri päivänä aamupäiväreissun Botanic Gardens:n. Puisto on kuitenkin niin laaja ja linturikas, että tämäkään aika ei riittänyt kuin pintaraapaisuun. Paljon jäi tämän puiston lintulajeja vielä kuvaamatta.

Puistossa on useita pieniä lampia, mitkä kuvaajan on helppo hallita. Taukopaikkoja on joka lähtöön, ruokapaikkoja, siistejä vessoja, erilaisen biotyypin reittejä jne. Tämän puiston tutkimiseen olisi helposti kulunut koko lomamme. Lintukirjamme mukaan yli 130 lintulajia on havaittu tässä puistossa. Upea paikka!

Tämä lintu mm. kuvattuna tree top walk:lta, eli puiden latvojen tasalla kulkee kävelysilta. Tällöin pääsee kuvaamaan lintua lähempää ja siten, että ei aina kirkas taivas ole taustana.

Botanic Garden:ssa kuvatut lintulajit: aasiansininärhi, aasianturturikyyhky, harakkatasku, idänmehiläishaukka, intiansarvinokka, isokalakotka, jaavanmaina, jora, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kiinanpikkuhaikara, kirjokeisarikyyhky, kyhmyjoutsen, loistosalangaani, malakanriippukaija, marmoriseppä, mustajoutsen, mustakurkkuräätäli, ojasuokana, oliivimedestäjä, pikkuvarpunen, pitkäpyrstökaija, punakaulakyyhky, punaviidakkokana, ruostepääsky, smyrnankalastaja, tiikerilepinkäinen, veriselkäkukastaja, viiridrongo.

Yhteensä Botanic Garden:ssa kuvasin 29 lintulajia.

Sungei Buloh Wetland Reserve

Birds of Singapore kirjan mukaan Sungei Buloh Wetland Reserve, karttapaikka 1, on saaren parhaiten tunnettu lintupaikka. Alue käsittää n. 200 ha mangrove metsää, mutaa ja lampia. Alueelta löytyy lukuisia kuvaus- ja staijipaikkoja. On piilokojuja, lintutorni yms. Reitti on helppokulkuista ja hyväpintaista. Ei ollut tarvetta saappaille.

Kävelyreitillä voi tulla vastaan mitä vaan. Mm. varaaneja, joita on syytä hiukan varoa, eikä ainakaan kannata hätistellä. Syys – marraskuu on parasta aikaa, jolloin muuttolinnut pysähtyvät ruokailemaan. Mm. kahlaajia ja haikaroita on tällöin paljon. Paikalla on tavattu yli 200 lintulajia!

Auton sai parkkiin Neo Tiew Carpark:n lähelle Wetland Center:ä, mistä käydään sisään puistoon. Olimme paikalla vähän ennen klo 8, mikä olikin passeli aika, koska aamusumu oli jo hälvennyt.

Heti kun päästään sisään alueelle mennään Sungei Buloh Bridge:n yli. Lintuja oli heti sillalta nähtävissä runsaasti, kun näkymä avautui Sungei Buloh Besar joelle.

Sungei Buloh Bridge:n sillalta kuvasin: harmaahaikara, isokalakotka, jaavanmaina, kyyryhaikara, ojasuokana, pikkujalohaikara, punajalkaviklo, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja, valkoviklo.

Heti sillan jälkeen päästiin Sungei Buloh Wetland Reserve:n alueelle. Kiersimme lenkin myötäpäivään. Vähän väliä tuli eteen mielenkiintoista kuvattavaa.

Kuvausretki oli antoisa. Päivä kuluikin nopeasti. Vietimme alueella 4 h. Olisimme viettäneet mielellään enemmänkin, mutta kuumuus ja auringon säälimätön porotus tekivät tehtävänsä. Huomasin myös kuvissa hiukan normaalia enemmän kohinaa. Johtunee kuumasta ilmasta, auringon porotuksesta ja jatkuvasta kuvaamisesta, jolloin kameran kuvakenno lämpenee normaalia enemmän. Tällöin kohina lisääntyy.

Sungei Buloh Wetland Reserve alueelta sillan jälkeen kuvatut lintulajit: aasianiibishaikara, aasianturturikyyhky, bramiinihaukka, haarapääsky, harmaahaikara, idänvarpushaukka, intianvaris, kookosmedestäjä, kuningaskalastaja, naamiokuhankeittäjä, ruskohaikara, ruskosieppo, silkkihaikara, valkomerikotka.

Sungei Buloh Wetland Reserve:n koko alueelta kuvasin yhteensä 23 lintulajia.

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail )

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail ) on hieno merenrantareitti Birds of Singapore kirjan karttapaikasta 1 vähän länteen päin. Auton parkkeerasimme Kranji Carpark C:n klo 8 paikkeilla.

Parkkipaikan vieressä kuvasin heti puissa mielenkiintoisia lintuja: aasianturturikyyhky, intianvaris, kiiltokottarainen, oliivimedestäjä.

Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre vieressä yo. kuvan puissa oli mukavasti lintuja: aasiansininärhi, keltaperäbulbuli, punakaulakyyhky, punarintakaija.

Kuljimme Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre:n kautta merenrantareitille. Saavuimme merenrannalle Little Heron Deck:n hienolle staijipaikalle. Tässä kuvasin: naamiokuhankeittäjä, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja. Lisäksi kuvasin juovavaraanin rantakivikossa.

Vastaan tuli upea Fantail Pod lintutorni, joka muistuttaa riisikutojan pesää. Täällä on käytetty rahaa rutkasti, kun näitä on muotoilija suunnitellut.

Vastaan tuli samaa riisikutojan pesää muistuttavia staijipaikkoja. Tässä kuvasin: kyyryhaikara, tyynenmerenpääsky.

Paluumatkalla yhytimme vielä hienon valkomerikotkapariskunnan puussa. Ehkä sulattelivat aamun saalista, kun niin rauhassa olivat. Oli taas fantastisen upea reitti jälleen kerran. Täältä voi kuka vaan hakea mallia luontoreittien rakentamiseen.

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail ) lintulajit: aasiansininärhi, aasianturturikyyhky, intianvaris, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kyyryhaikara, naamiokuhankeittäjä, oliivimedestäjä, punakaulakyyhky, punarintakaija, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja, tyynenmerenpääsky, valkomerikotka. Yhteensä kuvasin15 lintulajia.

Kranji Marshes

Kranji Marshes, Birds of Singapore kirjan karttapaikassa 2, on laaja suo- ja ruohoalue. Puustoakin löytyy sopivasti. Yo. kuvan kohdassa A yritimme ensin päästä Turut Track tien kautta suoaltaille. Tietä pääsi kyllä ajamaan, mutta altaille ei päässyt kuvaamaan, koska verkkoaidan portti oli kiinni.

Olimme paikalla puoli kahdeksan maissa. Oli vielä hämärää ja sumuista. Täällä kuvasin pikkuputkella: himalajansalangaani, jaavanmaina, ruskohaikara.

Poikani löysi kuukkelin avulla uuden reitin Neo Tiew Lane 2 tien kautta. Tämä olikin virallinen reitti, kun oli parkkipaikka ja siistit vessatkin, kuten aina näissä luontopaikoissa sisääntullessa. Singapore on tarkkojen sääntöjen maa ja onkin syytä selvittää tarkasti mitkä asiat ovat kiellettyjä.

Parkkipaikalta on kilometrin verran kävelyä Raptor Tower:lle, yo. karttakuvan kohtaan B. Reitti kulki metsän reunaa, joten lintuja näkyi ja ääniä kuului paljon. Matkalla kuvasin: indonesianmehiläissyöjä, kauluskaija, keltaberäbulbuli, punarintakaija, seeprakyyhky, smyrnankalastaja. Lisäksi kuulimme tikan naputtelua melko läheltä, mutta lintu ei suostunut näyttäytymään, joten laji jäi tunnistamatta.

Jälleen hiestä märkinä saavuimme hienolle Raptor Tower:lle. Singaporessa on kyllä panostettu luontotornien tekoon. Kaikki ovat tukevia ja turvallisia. Täällä näkee, että ammattilaiset ovat suunnitelleet ja rakentaneet nämä tornit.

Reissun yksi tärkeimmistä varusteista oli vyötäröllä roikkuva pyyhe. Oli näppärä kuivata naamaa välillä, koska muuten jatkuvana valuva hiki kirveli silmissä vaikeuttaen kuvaamista.

Kuvasin indonesianmehiläissyöjiä yo. kuvan puusta. Vasta kotona löysin kuvasta kurnulivertäjän, mikä olikin mieluisa yllätys. Sattui olemaan vieläpä oikealla tarkennusalueella.

Raptor Tower:ssa kuvasin: aasiankiitäjä, indonesianmehiläissyöjä, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kurnulivertäjä, pitkäpyrstökaija, punakaulakyyhky.

Siirryimme lähellä sijaitsevaan Moorhen Blind piilokojuun. Tämä olisi varmaan ollut heti aamusta aikaisin hyvä paikka.

Moorhen Blind:stä kuvasin: harmaaräätäli, marmoriseppä.

Kranji Marshes alueelta kuvasin yhteensä 16 lintulajia. Oli kokonaisuutena taas kerran hieno paikka, parempi kuin ennakkoon kuvittelin.

Mount Faber

Tulimme aamulla puoli kahdeksaksi kätevällä Grab Taxilla Mount Faber puistoon, joka sijaitsee Singaporen eteläosassa lähellä Sentosan saarta.

Kävelimme runsas 4 km melko mäkistä maastoa. Näköalat olivat hienot, avautuen eteläiselle merialueelle. Kuljimme yli kuuluisan Henderson Waves sillan. Jatkoimme siitä Top of Telok Blangah Hill Park:n. Edelleen kuljimme hienoa tree top walk reittiä kohti määränpäätämme Water Gardenia.

Mount Faber hill top view oli suosittu paikka turisteille. Kiljuvia turisteja oli välillä tungokseen asti.

Singaporen eteläosassa tuntui olevan enemmän kiitäjiä yms. kuin pohjoisosassa.

Tämä lisko levittää itsensä ja liitää puiden välillä.

Mizuma Gallery oli tämän retken päätepiste. Tästä jatkoimme taas Grab Taxilla majapaikkaamme Leedon Heights:n. Olipa hieno maisemareitti vaihtelevassa mäkisessä maastossa.

Mount Faber retken kuvatut lintulajit: aasiankiitäjä, jaavanmaina, keltaperäbulbuli, naamiokuhankeittäjä, punakaulakyyhky, ruskosieppo, tutkasalangaani.

Upper Seletar Reservoir

Teimme aamun linturetken lisäksi iltapäiväretken Upper Seletar Reservoir järvelle. Menimme Singapore Zoo:n yhteydessä olevalle Riversafarille, missä isommalla turistiveneellä teimme pienen lenkin järvellä.

Riversafarilla kuvasin ainoana lintuna pikkukameralla ja -putkella safiirimehiläissyöjän yo. kartan paikassa C. Riversafari olisi saanut olla paljon pidempi ja aikaisemmin aamulla, niin olisi varmasti ollut enemmän lintuja näkyvillä.

Rantapuskista kuvasin Riversafarin jälkeen amurinuunilinnun ja oliivimedestäjän. Seeprakyyhkyn kuvasin tepastelemassa kävelyreitillä. Riversafarin jälkeen kävelimme myös ympäri Singapore Zoo:n, missä oli paljon mielenkiintoisia eläimiä ja kaloja.

Upper Seletar Reservoir retken kuvatut lintulajit: amurinuunilintu, oliivimedestäjä, safiirimehiläissyöjä, seeprakyyhky.

Singapore Jurong Bird Park

Teimme jälleen aamun linturetken lisäksi iltapäiväretken. Tällä kertaa Jurong Bird Park:n lintupuistoon. Alkuun ajattelin, että onkohan tarpeellista lähteä häkkilintuja katselemaan, kun muutenkin luonnossa näemme paljon lintuja harrastuksestamme johtuen.

Olin väärässä ajatuksineni. Lintupuisto oli todella hyvin hoidettu, siisti ja upea paikka. Jurong Bird Park on Aasian suurin lajissaan ja myös maailman suurimpien joukossa.

Mikä myös hienoa, että ympärillä oli paljon vapaata metsää ja pieniä lampia, joten täällä oli myös villejä lintuja, mitkä eivät kuulu lintupuiston asukkeihin, mutta sattuvat vain elämään täällä. Paikka on lähellä Chinese Garden puistoa ja Jurong Lake järveä, jonne meidän piti myös aiemmin mennä. Oli kuitenkin suljettu. Paikka on Birds of Singapore kartan kohdassa 3.

Ao. linnut olivat vapaana luonnossa eläviä, metsässä tai taivaalla kuvattuina.

Jurong Bird Parkin ympäristössä kuvasin villejä ja vapaita lintuja: aasianiibishaikara, intianviheltäjäsorsa, kirjokeisarikyyhky, mustajoutsen, pisamapelikaani, sinikorvakalastaja, sundaniibishaikara, tulitöyhtö.

Leedon Heights

Majapaikkamme oli upea tornitaloalue, missä majoituimme kirjan kartan kohdassa T. Botanic Garden:sta pari kilometriä länteen. Täällä kuvailin tornitalon 20 kerroksen parvekkeelta ja lähiympäristöstä.

Yo. kuvan mehiläishaukkoja pyöri iltapäivisin kauempana parvekkeemme edustalla. Parhaimmillaan näimme niitä 7 kpl yhtä aikaa. Tämä yksilö kuvattu Botanic Gardenissa.

Kun ilmastoidusta tilasta vei kameran ulos kuumaan ja kosteaan ulkoilmaan, niin kameran linssit menivät huuruun. Tällöin oli parempi kuvata sisältä ilmastoidusta tilasta parvekkeen edessä lenteleviä lintuja.

Leedon Heights:ssä kuvatut lintulajit: aasianturturikyyhky, idänmehiläishaukka, jaavanmaina, jaavansalangaani, oliivimedestäjä, seeprakyyhky. Ilman kuvaa havaittu töyhtökiitäjä.

Singaporen reissulla kymmenessä päivässä kuvasin 69 lintulajia. Uusia kuvalajeja meille oli 57 kpl, mikä ylitti reilusti odotuksemme. Lisäksi 1 kpl tunnistettu uusi laji ilman kuvaa.

Muita turistireissuja

Sentosan lomasaarella kävimme seikkailemassa MegaZip köysiradalla. Näkymät olivat huikeat ja vauhtia riitti.

Mielenkiintoinen iltapäivä vietettiin Battlebox:ssa. Singaporen taistelu käytiin 8.–15. helmikuuta 1942. Taistelu käytiin Japanin asevoimien ja Singaporen saarta puolustaneiden brittiläisten, australialaisten ja intialaisten joukkojen välillä.

Seilasimme Rivercruise risteilyllä Singaporen jokea pitkin 40 min. Oli mainio tapa nähdä nopeasti Singaporen keskustaa.

Reissu Singaporeen oli mielenkiintoinen ja antoisa. Eipä sinne olisi tullut lähdettyä, ellei poikani perheineen olisi siellä ollut ja kutsunut meidät sinne. Isot kiitokset reissuseurasta vaimolleni ja isäntäperheelle vieraanvaraisuudesta. Erityiskiitokset pojallemme, kun jaksoit oppaanamme ja seuranamme olla joka päivä.