Ohessa tarinaa lintujen rekiretkestä Joulumaahan. Päästäksesi tunnelmaan klikkaa ao. laulunlurittelu soimaan ja katsele kuvat läpi.
Juokse porosein by tonttumuori. Sanat Olli Berg-Vuorinen ( 1842 – 1917 ) Suomalainen kansansävelmä.
Hauskaa Joulua toivovat talvilinnut!
Syyskuussa 2020 lähdimme vaimoni kanssa viikon mittaiselle linturetkelle. Vihdoin löysimme vapaan retkeilyauton kesän kotimaan huippu matkailusesongin jälkeen ja vieläpä lyhyellä varoitusajalla.
Katso Länsirannikon lintuja 2021.
Vuokrasimme viikoksi Matkailuautorenting.com:sta Fiat Weinsberg Carabus 601 Fire vm. 2019 retkeilyauton. Meillä on ollut jo muutaman kerran vuokralla isompi matkailuauto ja halusimme kokeilla pienempää ja ketterämpää retkeilyautoa.
Ajoimme Kokemäenjoen pohjoispuolta kohti länsirannikkoa aurinkoisessa syysilmassa. Matkalla näkyi ihmeen vähän lintuja. Näimme matkalla muutamia närhiä, laulujoutsenia pelloilla ja n. 80 yksilön etelään muuttava kurkiparven.
Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto
Metsäisellä Mutilahdentiellä näimme tiellä pyyn joka lehahti metsään edestämme. Pellolla näimme 26 laulujoutsenta evästä tankkaamassa. 40 kpl sepelkyyhkyparvi lensi ylitsemme. Rusakko kiihdytteli automme vieressä voittaen meidät helposti.
Saavuimme Mutilahden lintutornille Puurijärven ja Isosuon kansallispuistoon ennen klo 19. Saimme retkeilyauton parkkiin tornin lähelle. Alkoi jo hämärtämään, joten lähdimme kiiruusti viereiselle lintutornille.
Tornilta avautui hieno näkymä Puurijärvelle pohjoisen suuntaan. Hämärsi jo voimakkaasti, joten valokuvaaminen oli haastavaa. Jatkuvasti lensi ylitsemme pimenevässä illassa isoja pikkulintuparvia, hanhiparvia, kurkiparvia ja laulujoutsenia. Havaitsemiamme lajeja ja jotain kuvasinkin: hömötiainen, isokoskelo, järripeippo, kottarainen, kurki, laulujoutsen, metsähanhi, nokikana, sepelkyyhky, sinisorsa.
Yövyimme täällä eksoottisessa ympäristössä ja täydellisessä pimeydessä. Mutta hiljaista ei ollut, koska hanhet, kurjet yms. pitivät kovaa metakkaa ympäristössä koko ajan. Iltatoimien jälkeen uni tuli nopeasti ja nukuimme makoisasti lämpöisessä retkeilyautossa. Jääkaapin ja lämmityslaitteen hurinat alkuun häiritsivät hiukan, mutta niihinkin totuttiin.
Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme pirteänä kuuden maissa. Aamupalaa syödessä seurailin, kun kaksi punarintaa kirmaili lähipuskissa. Aamutoimien jälkeen siirryimme jälleen klo 8 jälkeen viereiselle Mutilahden lintutornille staijaamaan ja kuvaamaan. Näin myöhään syksyllä on kuvaajalle armollisempaa kun aurinko nousee vasta niin myöhään, että ei tarvitse yöllä neljältä herätä.
Nyt olikin Puurijärvellä erilainen meininki kuin illalla. Valoakin oli jo kuvaukseen nippanappa ja linnut olivat yhtä pirteänä kuin mekin. Tornissa oli jo yksi paikallinen pitkän linjan ammattitaitoinen lintuharrastaja. Saimme häneltä arvokasta tietoa Sastamalan linnuista ja olosuhteista. Kiitos siitä!
Vietimme hienossa aamumaisemassa tornilla aikaa 2,5 h. Havaitsimme lintulajeja: haapana, haarapääsky, harmaahaikara, hömötiainen, kiuru, kurki, käpytikka, laulujoutsen, mesähanhi, nokikana, närhi, ruskosuohaukka, sepelkyyhky, sinitiainen.
Kahvitteluhetken jälkeen retkeilyautossa jatkoimme matkaa. Villiläntieltä Sastamalan Honkolassa havaitsimme sinisuohaukan saalistamassa pellon yläpuolella. Retkeilyautossa istutaan korkeammalla kuin henkilöautossa, joten ikkunasta oli hyvä kuvata saalistavaa sinisuohaukkaa, joka saikin saalista.
Laitila
Ajatuksenamme oli aloittaa rannikkoreissu Porista ja siitä etelään. Tiesin kuitenkin ennakkoon, että Laitilassa oli ollut muutaman päivän harvinainen Tundravikla. Keskustelimme siitä Mutilahden tornilla Sastamalan lintumiehen kanssa. Hän lähettikin minulle viestin, että Laitilan Tundravikla oli edelleen paikalla. Kiitos kaunis!
Muutimme lennossa suunnitelmaa ja ajoimme Laitilaan. Ajoimme retkeilyauton Valkojärven Vasikkahangas:n pellon reunaan parkkiin ja kävelimme muutamia satoja metrejä peltotietä. Näimme muutaman staijarin kaukoputkeen tiirailemassa, joten liityimme porukkaan. Hyvin maastoutuva pieni lintu oli todella vaikea löytää isolta peltoaukealta, vaikka tiesin, että siellä se on.
Lopulta löysin sen ja kuvasin useiden satojen metrien päässä olevaa pientä ja harvinaista tundraviklaa. Kuvasin 7DII:lla ja 600 mm objektiivilla. 1,4x jatkeenkin olisi jo voinut vaihtaa, mutta lintu oli niin vaikea löytää, että halusin pitää sen putkessa hallinnassa. Tundravikla oli elis meille, joten mieli oli korkealla ja läpsäytimme perinteiset släpärit.
Tundrakurmitsa hengaili lähes koko ajan tundraviklan kanssa. Kun tundravikla sai madon, jonka näin sen saavankin 5 kertaa, niin tundrakurmitsa yritti usein ryöstää madon itselleen. Tosin näin myös tundrakurmitsan saavan madon ihan itsekin. Pellolta löytyi myös tylli.
Söimme pellonreunassa retkeilyautossa vaimon kokkaaman lounaan. Emme lähteneet enää Poriin päin, kun jo näin etelään oli tultu. Sen sijaan lähdimme kohti Mynämäen Mietoistenlahtea.
Mynämäki
Kivikyläntiellä Mynämäessä näimme jalohaukan, keltavästäräkkiparven ja komean kurkiauran matkalla kohti etelää.
Vähän ennen iltaseitsemää saavuimme Mietoistenlahden hyvin hoidetulle parkkipaikalle. Parkkipaikka oli siisti, hyvät opastetaulut ja siistit ulkovessat. Roskapönttöjä ei ollut, mutta ei ollut roskiakaan. Lintuharrastajat ovat siistiä porukkaa ja vievät roskat mennessään, niinkuin kuuluukin.
Koska kello oli taas niin paljon, että kohta tulisi pimeä, lähdimme välittömästi varusteiden kanssa kohti Vasikkahaan lintutornia. Tavaraa oli kuin armeijan pitkällä tst marssilla. Meidän marssimme oli n. puoli kilometriä lintutornille.
Torni oli korkea ja näky Mietoistenlahdelle oli mykistävä. Tuhatmäärin mm. kurkia, merihanhia, metsähanhia ja valkoposkihanhia. Lintuja laskeutui koko ajan enemmän kuin lentokoneita maailman vilkkaillemmallekkaan lentokentälle.
Palasimme retkeilyautolle ja söimme maukkaan illallisen. Mietoistenlahden parkkipaikalla saimme viettää rauhallisen yön. Retkeilyauton hurinoihinkin alkoi jo tottua.
Olimme klo 9 jälkeen taas kuvaamassa Vasikkahaan korkeassa tornissa hienossa ja kirkkaassa aamussa.
Eipä mennyt aikaakaan, kun haukka ilmestyi näköpiiriin. Kuvasin sitä kuin Rokka näreikössä. Jee, se olikin muuttohaukka. Elis heti aamutuimaan ensimmäisenä. Olen tuota jahdannutkin jo monta vuotta.
Myhemmin kuvasin kaukaa n. 600 m:n päästä, kun muuttohaukka jahtasi tavia, joka sukelsi piiloon. Tavi pullahti sitten pintaan ja lähti karkuun muuttohaukka perässään. Menivät perätoukuria kaislikkoisen saarekkeen taakse, joten en nähnyt lopputulosta.
Sitten tuli toinenkin muuttohaukka paikalle ja ne kisailivat keskenään pitkään. Lopulta tuli ruskosuohaukkakin samaan hässäkkään rähisemään muuttohaukoille. Oli siinä säpinää kerrakseen.
Merikotka taisi tehdä kolme kertaa majesteetillisen ylilennon kuin mahtaillakseen ja nauttiakseen, kun valtaisat hanhiparvet säikähtivät ja nousivat lentoon. Palasivat kuitenkin kohta aina takaisin. Mielenkiintoista oli, että hanhet eivät kuitenkaan säikkyneet haukkoja.
Meillä oli ennakkotietoa, että tiibetinhanhi saattaisi olla paikalla. Lintua haettiin valtavasta hanhimassasta purukalla koko aamun kiikareilla, kaukoputkilla ja kameroilla. Kerran se luultiin jo löytyneen, mutta hukkui taas, tai sitten oli näköharha. Lopulta, kun olimme jo poislähdössä, tiibetinhanhi löytyi läheltä rantaa. Tiibetinhanhi oli elis meille.
Mietoistenlahdella havainnoimme ja kuvasimme: haapana, haarapääsky, korppi, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, merihanhi, merikotka, muuttohaukka, nokikana, närhi, palokärki, peippo, piekana, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, suokukko, tavi, tiibetinhanhi, taigametsähanhi, tundrametsähanhi, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi, varis.
Parkkipaikalla söimme retkeilyautossa ansaittua lounasta loistavan lintuaamupäivän ja kahden eliksen jälkeen.
Jatkoimme matkaa kohti etelää kauniissa auringonpaisteessa. Joku Vasikkahaan lintutornilla vinkkasi, että Raisionlahden lintutorni olisi hyvä paikka. Ajoimme E18 tietä lähes tornin viereen, mutta maps ei osannut opastaa pikkutielle, mistä pääsee tornille. E18 tielle ei voinut pysähtyä saati parkkeerata. En alkanut säätämään enempää, vaan jatkoimme matkaa.
Seuraavaksi suunnistimme kohti Ruissaloa ja Marjaniemen lintutornia. Torni löytyi, mutta ei löytynyt isolle retkeilyautolle sopivaa parkkipaikkaa. Ajoin Ruissalon länsikärkeen katsellen samalla sopivaa yöpymispaikkaa. Muistelin ajaessa, kun olin täälläpäin kuvan kaltaisella moottoripyörälläni ( kawasaki 900cc Z1 ) TT-kilpailussa katsojana joskus -70 luvun alkupuolella.
Sopivaa yöpymispaikkaa ei löytynyt. Länsikärjessä olisi ollut Ruissalo Camping, mutta emme halunneet sinne mennä. Jatkoimme seuraavaksi kohti Paimionlahtea ja siellä olevaa lintutornia. Löysin perille ja edessä oli avattava puomi, joka ei ollut lukossa. Avasin sen ja saavuimme perille idyllisen näköiseen paikkaan, missä oli venesatama ja lintutorni vieressä.
Vaimo alkoi valmistamaan illallista ja menin sillävälin katsastamaan lintutornia. Paikalla oli nuivan oloinen lintuharrastaja, joka oli hämmästyneen näköinen, kun saavuin paikalle. Hän antoi ymmärtää, että torni on vain paikallisten lintuharrastajien käytössä. Ymmärsin yskän, että en ollut toivottu vieras, eikä venesatamassakaan saanut hänen mukaansa olla kuin luvalla.
Ensimmäistä kertaa törmäsin lintutorniin, missä ei saanutkaan olla? Vaimolla oli pihvin paisto kesken, mutta lähdimme pois, koska oli vaarana, että portti lukitaan ja jäämme jumiin. Suuntasin kohti Salon Halikonlahtea n. 35 km:n päähän, mikä oli meille entuudestaan tuttu paikka. Vaimo istui asuintilan penkillä turvavöissä ja piti pihvipannusta kiinni toisella kädellä.
Salo Viurilanlahti
Saavuimme n. klo 20 hujakoilla Salon Viurilanlahden jo pimeälle rannalle yleiselle parkkipaikalle. Vaimo paistoi pihvit loppuun ja hyvää tuli, vaikka vähän joutui säätämään. Jäimme tähän yöksi, koska vieressä oli pari lintutornia. Saimme jälleen viettää rauhallisen yön, vaikka alkuillasta autoja kävikin rannalla pyörimässä.
Aamutoimien jälkeen suuntasimme sumun hälvennyttyä klo 10 huudeilla aurinkoisessa ilmassa kohti lintutorni Timalia. Tornista oli hyvä näkyväisyys Viurilanlahden luonnonsuojelualueelle.
Tornin edessä ja kuvassa oikealla olevalla lietteellä oli mukavasti lintuja.
Vaimo löysi tarkoilla silmillään ilman kiikareita lähipuskista fasaanin lymyilemästä. Puskakuvaus oksien ja lehtien sekaan on aina haastavaa. Canonin pistetarkennuksella sain kuitenkin hyvän kuvan oksien ja lehtien seasta.
Kuvasimme ja havainnoimme Timalitornilta tunnin verran ja näimme: fasaani, haapana, harmaahaikara, jouhisorsa, lapasorsa, laulujoutsen, merihanhi, metsähanhi, mustarastas, närhi, palokärki, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi. Söimme lounaan retkeilyautossa kauniilla merenrannalla ennen lähtöä.
Karjaa
Puolenpäivän jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Raaseporin Karjaata. Matkalla näimme tuulihaukan lekuttelevan pellon päällä. Saavuimme Karjaan Jäteaseman ympäristöön. Vaimo huomasi hiirihaukan tuijottavan puussa. Käpytikkakin nakutti viereisessä kelossa.
Löysimme itsemme Timmersmanvägeniltä, joka oli noin puolen km päässä jäteasemasta. Paikalla oli muutama muukin lintuharrastaja. Täällä oli nähty aiempina päivinä harvinainen käärmekotka. Vietimme paikalla 5,5 h, mutta emme nähneet käärmekotkaa. Kaukoputkimies näki kaukana jonkun ison linnun roikottavan jaloissaan jotain pitkää narua tai vastaavaa. En kerennyt paikalle kuvaa ottamaan, joten havainto jäi epäselväksi.
Havaintomme Karjaan Timmersmanvägeniltä: hemppo, hiirihaukka, käpytikka, palokärki, varpushaukka, västäräkki, vihervarpunen.
Hanko
Illansuussa lähdimme ajamaan kohti Hankoa. Saimme parilta lintuharrastajalta vinkkejä staiji- ja yöpymispaikoista. Suuntasimme Vedagrundet:n. Paikalla oli pieni vene- ja uimaranta. Vinkki osoittautui loistavaksi yöpymispaikaksi.
Yö sujui taas rauhallisesti retkeilyautossa ”middle of nowhere”. Yön pimeys ja hiljaisuus saattaisi jopa alkaa oudompaa pelottamaan. Oli hieno herätä merinäköalaan.
Vaimo lähti heti heräämisen jälkeen kallioille ihailemaan maisemia. Hän löysi kaksi kulorastasta kujertamasta puun latvasta. Hän myös kuuli oudon ääntelyn kaislikosta. Äänitin sen ja tunnistimme sen luhtahuitiksi. Kuulimme vielä toisenkin luhtahuitin äänen.
Staijasimme ja kuvasimme pari tuntia hienossa auringon paisteessa. Merellä oli kuitenkin vielä usvaa ja sumua haitaten kuvaamista.
Merellä kauempana kellutteli sorsalintuja sankoin joukoin. Oli sumuista ja olivat niin kaukana, että tunnistaminen oli epävarmaa. Vaimo löysi teerenpapanoita rantakalliolta.
Vaimon laittaessa ruokaa lähdin kävelemään rantaa pitkin länteen päin. Pari tundrakurmitsaa ruokaili hienolla hiekkarannalla. Kuvailin niitä tovin häiritsemättä ja riittävän kaukaa.
Merellä voi sumu yllättää hetkessä. Niin nytkin, kun ensin oli aurinkoista ja yhtäkkiä oli taas tienoo sumussa. Vedagrunetissa kuvattiin ja havainnoitiin: harmaahaikara, harmaalokki, jalohaikara, kulorastas, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, luhtahuitti, merilokki, närhi, naurulokki, palokärki, sinisorsa, tundrakurmitsa, västäräkki.
Jatkoimme matkaa hiukan Hankoon päin ja poikkesimme Kobbeniin. Täällä on myös pieni pienvenesatama. Perillä oli hieno kalliomuodostelma, mistä on hyvä staijata ja kuvata merelle.
Poislähtiessä Kobbenin tiellä kuvasin varpushaukan puussa väijymässä. Kobbenissa kuvasimme ja havainnoimme: kyhmyjoutsen, merimetso, naurulokki, sinisuohaukka, varpushaukka.
Ajoimme Täktomintietä Hankoon. Ajatuksena oli käydä Manner-Suomen eteläisemmässä kohdassa Hankoniemessä. Auto olisi pitänyt kuitenkin jättää niin kauas, että kävelyä tulisi 3,5 km suuntaansa. Mikä sinänsä ei olisi ollut mahdotonta, mutta emme halunneet painavien varusteiden kanssa tällä kertaa sinne mennä. Kurvailimme hiukan kaupungilla, mutta aika hiljaista oli näin syksyllä.
Jatkoimme matkaa kohti itää. Koska reittimme kulki jälleen Karjaan ohi, päätimme käydä vielä kerran katsomassa olisiko käärmekotka nyt paikalla. Karjaan ABC:llä saimme tyhjennettyä retkeilyauton septitankin, mikä on hyvää palvelua matkailijoille.
Ajoimme tällä kertaa Karjaan Jäteaseman pääportin viereen parkkiin. Kävelimme jäteaseman itäreunaa metsää pitkin avoimen kallion päälle. Staijasimme tunnin verran. Emme kuitenkaan tälläkään kertaa nähneet käärmekotkaa. Sensijaan näimme: lokkeja, käpytikka, närhi, variksia.
Inkoo Kopparnäs
Lähdimme kiiruusti kohti seuraavaa yöpymispaikkaa, koska pian alkoi hämärää pukkaamaan. Saavuimme hämärän hyssyssä Inkoon Kopparnäs:n luonnonsuojelualueelle. Laitoin retkeilyauton parkkiin vralliselle parkkipaikalle. Vaimo jäi autoon kokkaamaan illallista. Kävin pikaisesti niemenkärjessä tutkimassa paikan, joka osoittautui upeaksi, kallioiseksi retkeilypaikaksi.
Yö sujui jälleen rauhallisesti. Klo 9 jälkeen sumun hälvettyä olimme jälleen terhakkaana hienon kallion päällä luontoa tarkkailemassa.
Nautimme 2,5 h Suomen kauniista meriluonnosta ja jonkin verran oli lintujakin. Näimme lintulajeja: harmaahaikara, harmaalokki, isokoskelo, kalalokki, kyhmyjoutsen, merimetso, silkkiuikku, telkkä, valkoposkihanhi, varis, vihervarpunen, västäräkki.
Helsinki – Porvoo
Matkamme jatkui kohti itää kauniissa ja aurinkoisessa ilmassa. Tiet suurenivat ja paranivat kohti Helsinkiä mennessä. Lauttasaaren silloilla näimme kahden merikotkan kisailevan keskenään. Liekö olleet Viikin onnistuneen pesinnän jälkeläisiä?
Saavuimme Porvooseen mitä kauneimmassa aurinkoisesa syysilmassa. Pysäköin retkeilyauton kaupungin keskustan tuntumaan Porvoonjoen kupeeseen. Nautimme aamukahvit autossa ja tutustuimme kävellen kaupunkiin.
Porvoo osoittautui kauniiksi, idylliseksi ja hyvin hoidetuksi pikkukaupungiksi. Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa, joka oli viehättävä paikka pikku putiikkeineen. Vaimokin pääsi ihastelemaan kädentaitajien taidonnäytteitä.
Porvoo osoittaui tällä kertaa lintuköyhäksi paikaksi. Emme kyllä tosin paikallisissa lintutorneissa käyneetkään. Ajelin pikkuteitä paikallisilla peltoalueilla, mutta emme nähneet naakkoja kummempaa.
Ajelimme loppureissun pikkuteitä pitkin kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa kotiinpäin, mutta linnut olivat tosi vähissä. Retkeilyautolla oli kiva pysähtyä kahvittelemaan, syömään ja yöpymään silloin kun huvittaa. Tavaraakin saa kuskattua ( liikaakin ) mukana enemmän kuin henkilöautossa.
Retkeilyauto osoittautui tälläisessä linturetkeilyssä huomattavasti näppärämmäksi ja sopivammaksi meille kuin isompi asuntoauto. Suunitelmia oli myös helppo muuttaa matkan varrella, kun ei ollut yöpymispaikkoja valmiiksi varattuna.
Länsirannikko voitti tällä kertaa mennen tullen etelärannikon lintujen määrässä ja lajirunsaudessa. Lintulajeja näimme tällä syksyisellä reissuilla 60 kpl. Syksyllä linnut parveutuvat muuttomatkaa varten, joten suurelta osin on hiljaista, mutta sitten jossain, kuten Mynämäellä oli pilvin pimein lintuja.
Loppusiivous otti n. 1,5 h aikaa, joten ei näitä matkailu- tai retkeilyautoja ihan päiväksi kannattane vuokrata. Mutta tälläiseen viikon rundiin on vallan passeli. Kiitoksia taas vaimolle hyvästä reissu- ja lintukaverista. Viikko ahtaahkossa retkeilyautossa on hyvä parisuhdetesti kelle vaan.
Taas veri veti keväiselle linturetkelle Poriin 20-24.5.2020. Vuokrasimme vaimon kanssa asuntoauton Kangasalan EsaRent:stä. Ajatuksena oli kokeilla retkeilyautoa, mutta sitä emme tällä kertaa saaneet vuokralle.
Katso Länsi- ja etelärannikon lintuja.
Matkailuauton pakkaamisessa meni yllättävän paljon aikaa. Kun on tilaa, niin tavaraa otetaan enemmän mukaan. Turhaakin tavaraa varmuuden vuoksi tulee otettua paljon. Asuntoauton sisällä oli runsaasti hyllyjä, laatikoita ja lokerikoita. Jääkaapin ja pakastimen täytimme ruuilla. Pääsimme lähtemään vasta klo 19.30
Kauniissa aurinkoisessa kevätillassa ajelimme kohti Sastamalaa. Leiniälässä nuolihaukka saalisti iltapalaa. Isoa matkailuautoa ei niin vaan pysäytettykään kapean tien varteen, vaan piti löytää pysäkki. Haukka hävisi puiden taakse, kun vihdoin sain auton parkkiin. Paikalla pyöri enää kalatiiroja.
Vammalan jälkeen Kaukolassa pysähdyimme tutkimaan Kokemäenjokeen laskevaa Vaunujoen suuta. Kävelin Kaukolantieltä lähtevää pientä rantatietä kohti Vaunujokea pikkuhiljaa hämärtyvässä illassa.
Tutkailin tiiviisti puskia tien varressa toiveena löytää sinirinta. Kilometrin verran kävelin, mutta sinirintaa ei löytynyt. Puskakuvaus on erittäin haastavaa, kun valoa on yleensä vähän ja automaattitarkennus tarkentaa helposti väärään paikkaan. Paras on käyttää manuaalivalotusta ja -tarkennusta.
Täältä kuvasin ja havainnoin: keltasirkkuja, kurkipariskunta, laulujoutsenpariskunta, pajulintuja, pajusirkkupariskunta, rantasipipariskunta.
Alunperin ajattelimme ajaa suoraan Poriin. Kello oli kuitenkin jo melkein iltakymmenen, joten päätimme yöpyä jossain Kokemäenjoen varressa. Ajoin lähellä olevaan Hartolankosken kupeeseen parkkipaikalle. Tämä onkin matkailuauton valtti, kun suunnitelmia voi muuttaa lennosta ja yöpyä jossain sopivassa paikassa.
Autoa parkkeeratessa vaimo huomasi iltahämärässä taas isomman haukan langalla. Oli ehkä hiirihaukka. Ennenkuin sain auton sopivaan paikkaan, niin lintu hävisi horisonttiin. Tämä on selkeä haittapuoli henkilöautoon verrattuna. Kuvausvalmiuteen pääseminen kestää paljon kauemmin.
Iltapalan jälkeen uni tuli nopeasti asuntoauton hyvissä sängyissä ja raikkaassa ilmassa. Silloin kun ei ole 220 v jännitettä tarjolla, niin kaasulla hoituu jääkaappi, pakastelokero ja lämmitys. Liesi on aina kaasulla. Lisäksi valot, älylaitteiden ja kameroiden lataus tapahtuu auton lisäakuilla, jotka ovat erotetut starttiakusta.
Aamulla heräsimme klo 4 ilman herätyskelloa. Lintujen äänet ja valo hoitavat herätyksen. Matkailuautossa saa kylläkin kaikki ikkunat hienosti pimennettyä, mutta jätin tuulilasin pimentämättä, koska on hienoa herätä aamuauringon säteisiin.
Pikaisen aamupalan jälkeen lähdimme tutkimaan voimalaitoksen alajuoksun pohjoispuolen rantaa.
Pienen matkaa kuljettuamme joen rantaa kuulimme hienon linnun lauluäänen. Emme sitä heti tunnistaneet. Tovin hakemisen jälkeen löysimme onneksi linnun puusta haastavassa vastavalossa. Äänen ja dokumenttikuvan perusteella tunnistimme linnun olevan viitakerttunen. Hienosti alkoi reissu, kun heti ensimmäisenä aamuna tuli kuvaelis!
Kävelimme joen rannassa kauniissa kevätaamussa vajaat pari tuntia. Täältä kuvasin ja havainnoimme: haarapääskyjä, kurkia, meriharakoita, mustarastaita, rantasipi, räkättirastaita, silkkiuikkuja, telkkiä, tukkasotkapariskunta, pajulintuja, punatulkku, vihervarpunen, viitakerttunen.
Ulvilassa löytyi kiuruja pellolta. Seuraavaksi ajattelin ajaa Luvialle, mutta tiira lintupalvelusta huomasin, että Porin Reposaaren Junnilasta oli löydetty harvinainen tulipäähippiäinen. Suuntasin auton nokan siis sinne. Puolen päivän jälkeen saavuimme Reposaareen. Paikka ja tulipäähippiäinen oli helppo löytää, kun autoja ja porukkaa oli kuin markkinapaikalla.
Otin autolta mukaan kroppikennon ja lyhyemmän zoom objektiivin 2x jatkeella varustettuna ( 640 kinomilliä ). Tuolla on helpompi operoida käsivaralta, jos joutuu puskista kuvaamaan. Tunnin verran kuvasin tulipäähippiäistä korkealla oksistossa. Paikalla oli tulipäähippiäispariskunta ja olivat pesimäpuuhissa. Sain kuvattua rengastetun koiraan useaan otteeseen, mutta naarasta en saanut kuvattua.
Kävin autolta hakemassa pidemmän putken ja täyskennoisen kameran. Palasin kuvauspaikalle, mutta tämän jälkeen lintu ei enää suostunutkaan kuvattavaksi. Tulipäähippiäinen oli jälleen elis meille! Toinen elis samana päivänä. Kiitoksia linnun löytäjälle. Reposaaren Junnilassa kuvasin pajulinnun ja tulipäähippiäisen. Lisäksi nuolihaukka teki ylilennon.
Siirryimme Reposaaren Kaupparantaan, missä vaimo loihti maukkaan lounaan asuntoauton keittiössä. Tuuli oli melko kovaa, joten ulkona ei tehnyt mieli oleilla ylimääräistä. Täällä havainnoimme valkoposkihanhipariskunnan ja haarapääskyjä.
Reposaaresta poislähtiessä ennen Hilskan siltaa oli merihanhipariskunta. Poikkesin Hilskan lintutornilla. Oli kova tuuli ja keskipäivä, joten linnut olivat vähissä. Vaimo odotti autossa ja radiopuhelimella viestittelin ”kirjanpitäjälle” mitä näkyy. Havainnoin: haarapääskyjä, harmaahaikara, koirastelkkä, pajulintuja, tukkasotkapariskunta.
Siirryimme Porin Herrainpäivien Surffirannalle. Täällä oli muutama muukin asuntoauto. Koronatilanteesta johtuen asuntoautoja näkyi selvästi enemmän kuin aiempina vuosina tähän aikaan.
Päätimme yöpyä täällä, koska tämä on ollut aiemmin hyvä aamukuvauspaikka. Vaimon laittaessa illallista kävelin rannalla ja kiikaroin: kalatiiroja, laulujoutsenpariskunta, meriharakoita, pikkutylli, tavi, telkkiä.
Teimme vielä iltareippailun rannalla illallisen jälkeen, jolloin otin 600 mm:n 1,4x jatkeella ja 1DXII täyskärin mukaan. Iltahämärissä kuvasin vielä: kalatiira, meriharakoita, merimetso, pikkutylli, tavi. Mustarastas lauloi kauniisti viereisessä metsässä.
Surffiranta oli rauhallinen yöpymispaikka. Nukuimme jälleen hyvin ja heräsimme klo 4 auringonnousuun. Aamutoimien jälkeen olimme viereisellä Surffirannalla jo kuvaamassa, ennenkuin aurinko metsän takaa loihe ensisäteensä. Mustapääkerttu tervehti meitä laulullaan. Sakari Topelius mainitsi tämän linnun Sylvian Joululaulussa.
Merilintuja oli selvästi niukemmin kuin aiempina vuosina. Ilmeisesti johtui siitä, että meriveden korkeus oli +10 – 15 cm. Tällöin lietettä on vähemmän näkyvillä ja sitä kautta ruokaa on vähemmän.
Merilinnut siirtyvät Munakarinsäikälle, kun merivesi on korkealla. Siellä näkyikin kaukoputkella isoja lintumassoja. Mm. telkkiä oli laskettu n. 1300 kpl.
Lintumielessä ja eritoten merilintujen osalta Surffiranta ei ollut nyt parhaimmillaan, mutta hieno aamu kuitenkin. Surffirannalta kuvasin ja havainnoin: alleja, haapanoita, harmaahaikara, harmaalokki, kalalokki, kalatiiroja, käki, käpytikka, laulujoutsenpariskunta, meriharakkapariskunta, merilokki, merimetsoja, mustalintuja, mustapääkerttu, naurulokkeja, pajulintu, selkälokki, sepelkyyhky, sinisorsapariskunta, tavi, telkkiä, tukkakoskelopariskunta, varis, västarakki.
Pari tuntia kuvattuani erittäin hyvässä näkyvyydessä, oli aika siirtyä ansaitulle aamukahville asuntoautolle. Lyhyet päikkärit olivat paikallaan aikaisille herääjille.
Päätimme viettää keskipäivän siestaa edelleen Surffirannalla. Lähdimme pienelle kävelyretkelle kohti metsäistä niemeä, Kräsoorannokkaa.
Lintujen liverrys oli korviahuumaava ja metsäinen reitti oli idyllinen. Takaisin tulimme rannan kautta.
Tunnistimme lintuja mm: haarapääskyjä, kirjosieppo, käki, laulurastas, mustapääkerttu, mustarastas, palokärki, punatulkku, rantasipi, valkoposkihanhia, viherpeippo, vihervarpunen, västäräkki.
Poislähtiessä piipahdimme tutkimassa golfkentän länsipuolella olevat pari nimetöntä pikkulampea. Täältä löytyi: nokikana, peippo, 3 telkkää, tukkakoskelopariskunta, tukkasotkapariskunta.
Levonlammille pysähdyimme Mäntyluodontien varteen ja pikaisesti kurkkasin lampien lintutarjontaa. Täältä löytyi mm: haapana, harmaahaikarapariskunta, laulujoutsen 7 poikasensa kera, liropariskunta, nokikanoja 2 pariskuntaa, merihanhipariskunta, räystäspääskyjä, tavipariskunta, telkkä, 9 tukkasotkaa.
Jatkoimme matkaa kohti 1920-luvun lopulla rakennettua Porin Halssia, missä emme ole ennen käyneetkään. Isoniittu:ssa näimme 7 harmaahaikaraa lentävän kohti etelää. Pellolla viihtyi myös 12 töyhtöhyyppää.
Romanttiseen Halssiin saavuttuamme löysimme paikallisen ystävällisellä opastuksella viihtyisän pienen venerannan. Tämä paikka on Kokemäenjoen mereen laskevaa suistoaluetta. Matkailuautolla täytyy tarkkaan tietää mihin menee, koska jos joutuu umpiperään, niin voi olla haastavaa peruutella kapeita teitä pitkin.
Tulimme perille sopivasti, kun lämpöväreily alkoi jo hiukan hellittämään, joten pystytin jalustan kameroineen ja aloin kuvaamaan. Vaimo oli hetken seurana, mutta siirtyi pian asuntoautoon kokkaamaan illallista.
Kuvattuani tunnin verran, siirryin asuntoautoon, koska en voinut vastustaa herkullista ruuantuoksua, joka levisi laiturille. Vaimon gourmee menu oli meheviä poronpaistisiivuja maukkaassa kastikkeessa, perunoiden, salaatin ja kylmän huurteisen kera. Ruoka oli tosi hyvää ja herkullista, kiitos siitä vaimolle.
Kesää kohti mentäessä Halssin edustan suisto muuttu dramaattisesti. Maisema on täysin vihreää vesikasveista ja ainoastaan kapea veneura yhdistää Halssin Kokemäenjoen suistoon. Näin kertoi paikallinen virkistyskalastaja meille.
Piti vielä jatkaa matkaa asuntoautolla, mutta vatsa täynnä alkoi niin mukavasti ramaisemaan. Paikkakin oli rauhallinen, joten päätimme yöpyä täällä. Seurailin vielä, kun muutama virkistyskalastaja saapui iltakalasta. Luonnon ääniä kuunnellen oli hyvä vaipua pikkuhiljaa unten maille. Käki kukkui, kaulushaikara puhalteli tuubaansa ja laululinnut konsertoivat kilpaa.
Halssissa kuvasin ja havainnoimme: harmaahaikara, kalatiira, kaulushaikara, kyhmyjoutsen, laulujoutsen pesällä, laulurastas, merimetso, mustarastas, punasotka, ruokokerttunen, ruskosuohaukkapariskunta, sepelkyyhky, silkkiuikkuja, sinitiainen, sääksi, 12 telkkää.
Aamulla jälleen vakioherääminen klo 4 luonnon huumaavaan konserttiin ja nousevaan aurinkoon. Aamupalan jälkeen lähdimme pikaisesti kohti Huhtalaraittia.
Saavuimme tutulle Meri-Porin Huhtalanraitin parkkipaikalle. Olimme sen verran myöhässä klo 6.45, että parkkipaikalla oli jo muitakin. Tarkoituksena oli tällä kertaa kuvata pienempiä puskalintuja, joten otin mukaan vain kevyemmän kaluston, 7D2:n ja 70-200 f2.8 tuplajatkeella. Kiikari kulkee tietysti aina mukana.
Ensimmäisenä meidät vastaanotti sepelkyyhky huhuillen langalla. Joku oli saapunut moottorikelkalla paikalle. Hyttysiä ei ollut metsäosuudella onneksi ainuttakaan.
Pysähdyimme Yyteri lietteet 1 lintutorniin klo 7.10. Näkyvyys oli loistava. Täältä kuvasin ja havainnoimme mm: jouhisorsia 3 kpl, kiuruja, lapintiira 2 kpl, merihanhi 4kpl, mustarastas, peippoja, punajalkavikloja, suokukkoja 2 kpl, tiltaltti, valkoposkihanhia 22 kpl, valkoviklo.
Jatkoimme matkaa kohti Sannannokkaa. Matkalla tähyilimme kovasti meriruokojen sekaan. Punajalkaviklot ja taivaanvuohet lensivät soidinlentoaan yläpuolellamme. Ruokokerttuset säksättivät iloisesti ruovikossa.
Sannannokan luontotornissa oli jo muutamia staijaajia. Linnut olivat vähissä +10 – 15 cm vedenkorkeudesta johtuen. Linnut olivat edelleen Munkarinsäikällä mihin oli linnuntietä matkaa n. 2,5 km. Katsoin pikaisesti 18×50 kiikarilla rannan tilanteen. Täältä havainnoin mm: laulujoutsenia 2 kpl, merimetsoja 6 kpl lennossa, ristisorsia 3 kpl, suosirri 2 kpl, töyhtöhyyppiä.
Siirryimme eteenpäin kohti Isosantaa. Matkalla kuvasin ja havainnoin: haapana lennossa huusi piuu, kaulushaikara, pajusirkkuja, satakieli lauloi kauniisti, ruokokerttusia.
Pyörähdin myös Isosanta 1 luontotornissa. Täällä oli tällä kertaa hiljaisempaa.
Jatkoimme matkaa kohti Hathurua, missä emme ole ennen olleetkaan. Isosanta 1 luontotornin jälkeen loppuivat pitkospuut. Tähyilimme ahkerasti puskia sinirinnan toivossa, mutta tuloksetta. Sen sijaan löytyi pakurikääpä, jota jotkut käyttävät teenä ja luontaislääkintänä.
Saavuimme Hathurun luontotornille, joka oli keskellä ruovikkoa ja merta ei ollut näkyvissä. Juuri ennen tornia pölähti lehtokurppa lentoon, mutta kuvaa en kerennyt ottaa. Paikalle tuli pari muutakin staijaria kaukoputkineen, joten silmiä oli enemmän tarkkailuun. Ruovikosta kasvoi siellä täällä matalia puita, jotka tarjosivat levähdyspaikan linnuille.
Hahthuru oli idyllinen ja rauhallinen paikka. Täältä oli hyvä havainnoida joka ilmansuuntaan. Kello oli jo 8.30, joten lämpöväreily alkoi jo olla haittaavaa ja hyvät kuvat sai unohtaa.
Tornissa kaukoputkimies Esa löysi erikoisen näköisen linnun, joka näytti niittykirviseltä, mutta alavatsa oli punertava. Kuvasin sen ja lähetin, myös Esalle tutkittavaksi. Molemmat tulimme siihen tulokseen, että se on kuitenkin niittykirvinen.
Sillävälin, kun kuvasin niittykirvistä, näki vaimo hirven koikkelehtimassa metsän reunassa.
Vaimo löysi tornista parin sadan metrin päästä laulavan satakielen. Yritin kuvata sitä tornista, siinä onnistumatta, koska oli vaan lyhyt objektiivi mukana. Myöhemmin poislähtiessä sain sen kuvattua polulta puun oksistossa. Satakieli on yleensä vaikea kuvattava. Meillekkin tämä oli kuvaelis.
Hathuru havainnot: hernekerttu, lehtokerttu, lehtokurppa, mustapääkerttu, mustarastas, kurki, pajulintu, pajusirkku, peippo, punakylkirastas, punavarpunen, niittykirvinen, satakieli.
Huhtalanraitin parkkipaikalle lietteiltä palatessa klo 11 maissa, porukkaa tuli vastaan kuin Vilkkilässä kissoja. Suosittu paikka tuntuu olevan. Joku rouva yritti lastenvaunujen kanssa tulla huonompaa metsäosuutta, mutta ei onnistunut.
Päivälliselle ajoimme tuttuun Luvian Lankoorinnokan kalasatamaan. Vaimon kokatessa asuntovaunussa päivällistä staijasin kiikarilla Ruusnellinloukon lahtea. Nukuimme taas päikkärit asuntoauton loistavissa sängyissä.
Täältä löytyi puolenpäivän aikaan: isokoskelokoiras, merimetso 2 kpl lennossa, silkkiuikku 7 kpl, telkkä 6 kpl, tukkakoskelopariskunta 10 poikasensa kanssa, tukkasotka 3 kpl.
Emme kuitenkaan yöpyneet Lankoorinnokassa, vaan ajoimme illaksi Luvian Laitakarin satamaan. Ajoin asuntoauton taas siten, että nouseva aamuaurinko paistaa etuikkunasta sisään.
Olemme olleet täällä ennenkin. Satama on hyvin hoidettu ja melko vilkas. Viihdetarjontaakin olisi ollut, mutta nyt korona aikaan kaikki paikat olivat suljettuina. Nyt ei ollut Tröömin lahden lintutarjonta kovinkaan runsasta. Peruskaavaa taas noudatettiin. Vaimo teki illallista ja minä kiikaroin lintuja. Kiikarilla löysin: haarapääskyjä, laulujoutsen, merihanhi 8 kpl lennossa, punavarpunen laulavana, räystäspääskyjä, silkkiuikku 2 kpl, tukkasotkapariskunta.
Teimme vielä illallisen jäkeen kävelyretken satamaan. Kuvasin pääskysiä iltahämärässä vain 1/500 s suljinajalla, mikä on melko haastavaa nopeille linnuille lennossa.
Nukuimme yömme jälleen hyvin klo 4 asti. Vaikka illalla tuntui satamassa olevan vilskettä, niin yö oli rauhallinen.
Laitakarista lähtiessä alkoi hiukan vettä tihuuttelemaan. Kuvasin vielä aamuhämärässä punanvarpusesta dokumenttikuvan. Lintu jatkoi aamulla lauluaan siitä mihin illalla jäi. Peipot ja pajulinnut lauloivat myös ahkerasti. Laulujoutsenet ja lokit elämöivät riemukkaasti.
Luvialta lähtiessä Laitakarintien viereisellä pellolla oli 9 metsähanhea ruokailemassa. Ennen Luvian keskustaa Kuivalahdentien viereisellä pellolla ruokaili 34 merihanhea. Kettu kyttäsi ko. pellolla hanhia ja taustalta kuului teeren pulinaa.
Ajoimme taas Sastamalan kautta, koska Kaukolassa oli havaittu pensassirkkalintu. Saavuimme paikalle puoli kahdeksan maissa. Kuulimme linnun äänen, mutta kuvaa emme siitä saaneet. Lintu oli meille uusi havainto. Puskassa lymyili myös punarinta ja punavarpunen lauloi kauniisti. Laulujoutsenet töräyttelivät rannassa.
Poikkesimme vielä Hartolankoskelle aamukahville. Kahvin juonnin lomassa kuvasin asuntoauton ikkunasta Tiklin ja haarapääskyn, joka haki pesäänsä muuraussavea. Silkkiuikkupariskunta oli kosioretkellä.
Nokian Eedenissä poikkesimme tauolla. Yhteensä n. 20 räystäs– ja haarapääskyä haki pesänrakennusainetta pienestä lätäköstä.
Ennen asuntoauton luovutusta tankkasin asuntoauton tankin dieseliä täyteen. Kulutus oli n. 12 l/100km. Tyhjensin harmaavesisäiliön ja septitankin. Tavaroiden tyhjentämiseen ja asuntoauton sisäsiivoukseen kului n. 2h.
Näimme hienoja maisemia, yövyimme viihtyisissä joki- ja merenrantapaikoissa omassa rauhassa. Löysimme 4 kpl uutta lajia ( elistä ) ja kuvasin niistä 3 kpl. Lintulajeja havainnoimme kaikkiaan 82 kpl eri lajia. Jos oikein lähtisi yrittämään, niin 100 lajia voisi mennä rikki tuollaisella reissulla Porissa.
Asuntoauto oli erittäin onnistunut ja käytännöllinen valinta tähän korona pandemia aikaan. Kangasalan EsaRent:stä vuokrasimme melkein uuden pari tuhatta ajetun asuntoauton ja saimme erittäin ammattitaitoista ja osaavaa palvelua.
Kiitos taas vaimolle, mukavalle reissukaverille ja tarkkasilmäiselle”kirjanpitäjälle”. Seuraavaa reissua odotellessa.
Maaliskuun puoliväliin v. 2020 sijoitimme vaimoni kanssa lähes jokatalvisen Pohjoisen reissumme. Etelä-Suomessa talvi on ollut melkein lumeton ja Pohjois-Suomessa taasen on ollut ennätyslumet. Monin paikoin on mitattu reilusti yli metrin nietoksia.
Koko ajomatka oli käytännössä lumetonta. Perinteisesti Syötteen kohdalla alkaa luminen talvi, niin nytkin. Penkat olivat jo niin korkeita, ettei välillä autosta ympäröivää luontoa nähnyt.
Matkamme suuntautui Rukan ja Kuusamon välissä sijaitsevalle Hietavaaralle ( 345 m myp ). Mökkimme sijaitsi lähes vaaran huipulla, joten maisemat olivat parhaasta päästä. Gps näytti mökin pihassa lukemaa 323 m merenpinnan yläpuolella. Lännessä näkyi jopa Yli-Kitkan takana sijaitseva kuuluisa Riisitunturi.
Pohjoiseen näkyi Pyhävaara ( 460 m myp ) lähimpänä ja kauempana Rukatunturi ( 490 m myp ).
Mukana oli myös moottorikelkka retkeilyä ja kuntoilua varten. Tein 5 reissua kunnoltaan vaihtelevilla Kuusamon reiteillä. Väliin oli lanattua ja useimmiten pomppuista uraa. Kelkkailijoita on niin paljon, että kauan eivät urat pysy kunnossa lanauksen jälkeen. Täällä lanataan iltaisin ja yöllä, joten urat saavat hiukan kovettua ennen päivän kelkkarallia.
Kelkkaillessa ei tällä kertaa paljoa lintuja näkynyt. Ritavaarasta Kuusamoon päin ajellessa näin uralla parinsadan metrin päässä mustan eläimen tulevan kohti. En kaivanut kännykkäkameraa esille, koska ajattelin eläimen mahdollisesti olevan jopa ahma, niin piti kädet ja kelkka olla valmiudessa, jos joutuu karkuun lähtemään. No, se olikin ilmeisesti saukko, joka ohitti minut parin metrin päästä varovasti vilkuillen. Kuva jäi sitten ottamatta.
Etelä-Suomen lumettomasta talvesta johtuen ajokilometrit kelkalla jäivät kotipuolessa nolliin, joten ajokuntokaan ei ollut paras mahdollinen. Viidennen kelkkailureissun jälkeen polvet sanoivat ei kiitos enää, joten oli aikaa enemmän lintureissuille.
Lähdimme ajelemaan autolla kohti itäräjan Kuntivaaraa. Ajoimme Suininki järven pohjoispuolitse. Variskoskella löysimme ensimmäiset linnut, jotka olivat korppeja. Korpit olivat yleensäkin hyvin edustettuina.
Lähellä itärajaa ( 4,4 km ), keskellä ei mitään, sijaitseva Isokenkäisten Klubi oli hieno taukopaikka kahvitteluun. Täällä oli myös mahdollisuus ruokailuun ennakkotilauksella. Myös majoitusta oli tarjolla. Täällä näimme pari hömötiaista ruokintapaikalla. Moottorikelkkareittikin menee vierestä, joten kelkkailijoitakin oli jokusia paikalla.
Paikalla oli yllättävän paljon ulkomaalaisia, joita kiinnosti mm. itärajan läheisyys.
Kuntijärvellä oli nähty muutama päivä aiemmin lapinpöllö, mutta ei ollut enää paikalla. Olen yleensä käynyt Kuntivaaralla ( 482m myp ) moottorikelkalla, mutta nyt vain autolla. Kaksi kuukkelia näimme täällä pyörimässä.
Jyrkänkosken Jyrkkäkoskesta löytyi koskikara. Koskikara tuntuikin olevan täällä hyvin elinvoimainen, koska lähes joka koskesta se löytyi.
Virkkulasta löytyi kaksi riekkoa, joka oli reissumme ensimmäinen kuvaelis. Vaimo huomasi Virkkulantietä ajaessamme hienosti riekot tien vierestä pajunkissoja syömästä. Olen nähnyt kelkkaillessa monta kertaa riekon lähtevän kiepistä ja autosta olemme myös useasti nähneet, mutta vasta nyt saimme sen kuvattua.
Piipahdimme Lammintuvassa lohisopalla mainion sämpylän kera. Täällä täytyy jokaisen Kuusamossa lomailevan ainakin kerran käydä. Hyvä soppa, munkkikahvit ym.
Lammintuvalta löytyy poroajelua, husky safaria, lapsille mootorikelkkailua, napakelkkailua, jääkartingia ym.
Lintujakin löytyi kuukkeleita ja hömötiaisia.
Konttaisen ja Valtavaaran välissä Virkkulantiellä oli lintujen ruokintapaikka parkkipaikan viereisessä metsässä. Täältä löytyi runsaasti hömötiaisia, punatulkkupariskunta ja talitiaisia. Tästä parkkipaikalta on lähtö myös Karhunkierrokselle, Suomen suosituimmalle vaellusreitille.
Suomen Lapissa ei ole vuoria, mutta hienoja tuntureita löytyy yksi toisensa jälkeen.
Ajoimme läpi kauniin Oulangan kansallispuiston. Oulangan Luontokeskuksessa on pienimuotoinen näyttely, shoppailupaikka ja kahvila. Hiljainen oli kylätie tällä kertaa.
Ajoimme edelleen Liikasenvaarantietä rajavyöhykkeelle asti. Matkalla ei näkynyt kuin kaksi kävelijää, rajavartijat autolla ja korppeja. Takaisin ajettiin Juuman kautta ilman lintuhavaintoja edelleen.
Ajelimme Kauniissa auringonpaisteessa Kuusamojärven pohjoispuolta kohti itärajan Koskenkylää. Jaapanlahdella korpit kantoivat tuhtia annosta pesätarvikkeita nokassaan. Penikkavaarassa merikotka otti korkeutta nousevassa ilmavirtauksessa.
Törmäsenvaarassa kuvasin ruokinnalta hömötiaisia, punatulkkuja ja talitinttejä. Läheiseen kuuseen tupsahti n. 15 pikkukäpylintua, joita pääsin tovin kuvaamaan, ennenkuin poistuivat. Jotain ne söivät, vaikka käpyjä ei kuusessa ollutkaan. Huomioimme, että täällä on yleensäkin tosi heikosti käpyjä kuusissa.
Virransalmella kuvasin reissun ainoat laulujoutsenet. Olivatten etujoukoissa lähteneet tutkimaan tilannetta. Aikainen lintu parhaan pesäpaikan nappaa.
Koskenkylän Muokoskelta löytyi taas koskikara. Oli hieno paikka muutenkin.
Ajattelimme ajaa taas rajavyöhykkeelle asti, mutta loppui auraus, enkä uskaltanut jatkaa, vaikka neliveto sedan olikin alla. Pääsimme 9 km:n päähän valtakunnanrajasta.
Lähdimme ajelemaan Posiolle, koska vaimo halusi Pentikin tehtaanmyymälässä käymään. Sillävälin kävin itse Posion Nesteellä kelkkajuttuja porisemassa, kun en itse pystynyt ajelemaan kipeytyneiden polvien takia.
Paluumatkalla kävimme Kirintövaaralla vanhoja reissuja muistelemassa. Näimme talitinttejä, korppeja ja kauniita maisemia aurinkoisen kelin lisäksi.
Ajelimme Patoniementietä kohti Riisitunturia ja Tolvaa hienossa talvisessa lumikelissä.
Saavuimme kuuluisalle Riisitunturille 466 m myp. Tämä on suosittu retkeilykohde hiihtäjille ja patikoijille. Tällä kertaa ei ollut tykkylumia puissa, koska muutaman päivän plussakelit pudottivat lumet puista.
Tolvan remontoitu Korpihilla oli edelleen tutulla paikalla. Täältä saa kahvit särpimineen. Myös omia tuotteita ja artesaaniherkkuja on myytävänä runsaasti.
Ajeltiin Ala-Kitkan eteläpuolelta alakitkantietä takaisin ilman lintuhavaintoja. Rukatunturin kupeessa on hyvin palveluja heti E63 tien vieressä. Vaimon mukaan Sale oli hyvä ruokamarket. Kelkka- ja suksivuokraamot löytyvät myös samalta alueelta.
Ajelimme Muojärven pohjoispuolelta kohti itärajan Kärpänkylää. Keli oli aamulla aurinkoinen, mutta iltapäivä oli pilvinen ja lumisateinen.
Jalmavaarasta löytyi lumisateen keskeltä n. 50 kpl:n urpiaisparvi. Kärppälammelta punatulkkupariskunta. Liekö tuhruinen ilma aiheuttanut sen, että linnut pysyivät piilossa katseiltamme.
Lähdimme hienossa aurinkoisessa ilmassa Kemijärvelle katsomaan, löytäisimmekö siellä nähdyn lapinpöllön.
Kolmannesta hakemastamme paikasta lapinpöllö vihdoin löytyi Kotavaaran kupeesta. Oli kirkas auringonpaiste ja -8 °C pakkasta.
Ensin lapinpöllö istuskeli sähkötolpan nokassa parinsadan metrin päässä. Sitten siirtyi 350 m:n päähän toisen sähkötolpan nokkaan.
Lapinpöllö lenteli sitten 400 m:n päässä metsän reunassa muutamia kertoja puusta toiseen. Koko ajan se katseli ja kuunteli aktiivisesti yli metrin lumipeitteistä peltoa, mutta ei tehnyt saalistuslentoa kertaakan. On sillä melkoinen kuulo, jos metrisen hangen läpi kuulee metsähiiren tai vastaavan rapinaa.
1,5 h seurailimme ja kuvailimme Lapinpöllöä. Samalta paikalta löytyi lisäksi punatulkku, talitiainen ja varpunen. Maltoimme kuitenkin jättää ko. paikan ja jatkoimme matkaa kohti Sallaa.
Pysähdyin tienvarteen ottamaan kuvaa Sallatunturista. Välittömästi pysähtyi rajavartijoiden auto viereemme ja he kävelivät molemmille puolille autoamme. Hetken ajattelin, että mitähän pahaa olemme tehneet? Kysyivät kuitenkin vain, että olemmeko ongelmissa, kun pysähdyimme. Tehokasta valvontaa näkyy olevan.
Illalla saunoimme matkan rasitukset pois ja paistoimme makkaraa ihmeellisemmässä takassa, mitä olen ikinä nähnyt. Valkoviinin kera nautimme vaimon loihtiman aina herkullisen ruuan. Nukuimme parvella hyvin ja heräsimme, kun aamuaurinko paistoi ikkunasta sisään.
Vaimon lempipuuhaa mökillä oli kuukkeleiden syöttäminen. 3 kuukkelia pyöri päivittäin pelottomasti mökimme pihalla. Vaimo syötti niille jauhelihaa. Antoivat myös hyvin kuvata itseään.
Melkein joka päivä satoi jossain vaiheessa lunta. Vaimolla riitti kuntoiltavaa sillävälin, kun olin kelkkailemassa. Itsellenikin kyllä lumitöitä vielä riitti. Pari kertaa kävi onneksi traktorikin jeesaamassa lumitöissä.
Urpiaisia pyöri useampana päivänä mökkimme ympäristössä isoina n. 100 yksilön parvina.
Ylväs merikotka kaarteli hienosti Hietavaaran yläpuolella. Liekö ollut saalistamassa, vai ottiko vain korkeutta nousevista virtauksista.
Lisäksi näimme Hietavaaran mökillämme hömötiaisia, sinitiaisen ja talitiaisia.
Aurinko laskee Hietavaarassa meille viimeisen kerran, on aika pakkaamisen…
… ja suunnata auringonnousussa kohti lumetonta Etelä-Suomea.
Mukava oli taas retkeillä hyvässä seurassa Kuusamon ja Lapin kauniissa ja erittäin runsaslumisissa talvimaisemissa. Lintulajeja löytyi muun retkeilyn ohessa 18 kpl joista lapinpöllö ja riekko olivat uusia kuvalajeja meille. Lintulajit: harakka, hömötiainen, korppi, koskikara, kuukkeli, käpytikka, lapinpöllö, laulujoutsen, merikotka, pikkukäpylintu, punatulkku, riekko, sinitiainen, talitiainen, teeri, urpiainen, varis, varpunen. Lisäksi tulomatkalla Äänekoskella näimme hiirihaukan tien vieressä aidantolpalla.
Lähdimme vaimoni kanssa lokakuussa 2019 lintu- ja lomaretkelle Kaakkois-Aasiassa sijaitsevaan Singaporen Tasavaltaan. Perillä viivyimme 11 päivää, joten ehdimme saada jonkinlaisen läpileikkauksen saaren runsaaseen lintutarjontaan. Tässä artikkelissa kerrotaan lintureissuistamme ja esitellään käymiämme lintupaikkoja.
Singapore sijaitsee hiukan päiväntasaajan pohjoispuolella Malakan niemimaan eteläkärjessä. Lähin naapurimaa on Johorensalmen pohjoispuolella sijaitseva Malesia.
Finnairin suora lento Helsingistä Singaporeen kestää n. 12 h. Perillä odottaa peräti kuusi kertaa parhaaksi valittu Changin lentokenttä. Singaporen ilmasto on trooppinen ja sademäärät sekä ilmankosteus ovat suuria.
Majoituimme saaren eteläpuolen Leedon Heights:ssä. Meillä oli hieno mahdollisuus majoittautua poikamme luona. Saimme myös paikallistuntemusta, koska 4 v Singaporessa asunut poikamme toimi oppaanamme koko vierailumme ajan.
Suomessa tutustuimme etukäteen paikalliseen lintulajistoon isäntäperheeltä aiemmin lahjaksi saamamme, Birds of Singapore, kirjan avulla. Tekijöinä Yong Ding Li, Lim Kim Chuah ja Lee Tiah Khee.
Kuvausvälineinä toimivat: Apple iPhone XS, Canon 7D ja 7D mark II, Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM, Canon EF 600 mm f/4L IS II USM, Canon EF-S 24mm f/2.8 STM, Canon Extender EF 1.4x III ja EF 2x III. Jalustana toimi Manfrotto MT055 ja siinä Gitzo Gimbal Head eli kiikku. Lisäksi kiikarina kevyt Swarovski 10×25 Pocket.
Kuvausvälineet kulkivat mukana kahdessa repussa. Lisäksi oli 1 kpl yhdistetty eväs- ja juomalaukku. Koko tämä setti painoi n. 25 kg. Kantajina olivat kaikki tiimin 3 jäsentä vaihtelevasti kuormitettuina.
Heti ensimmäisenä aamuna aikainen herätys klo 5 paikallista aikaa. Ajoimme auton MacRitchie Reservoir Car Park:n. Olimme MacRitchie Reservoir järven rannalla klo 6.30. Lämpötila oli alle 30 °C ja hiki pukkasi välittömästi pintaan. Sumuinen kostea näkymä oli upea maisemakuvaukseen.
Kaivoin repusta pienemmän kameran, Canon 7D + Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM, kuvatakseni sillä. Oli kuitenkin liian kosteaa ja lämmintä, koska kamera ja objektiivi menivät välittömästi huuruun. Silläkin oli osansa, että kamera oli kylmempi ulkolämpötilaa oltuaan yön ilmastoidussa viileämmässä tilassa.
Kävelimme kuumankosteassa ilmassa hiestä märkinä n. 2,3 km suuntaansa ja samaa reittiä takaisin. Koko menomatkan oli sumuista ja hämärää, mikä haittasi lintujen kuvaamista. N. 6 km painavien kamerareppujen ja jalustan kanssa kävi hyvästä aamureippailusta.
Vasta palattuamme takaisin lähes lähtöpaikkaan klo 8.30, oli aurinko lämmittänyt sumuverhon pois ja ilma oli lintukuvaamiseen sopivampi. Tässä vaiheessa vasta kaivoin esiin isomman kuvausyhdistelmän 7d markII + EF 600 mm f/4L IS II USM. Kauempana puissa kököttävistä linnuista ei ilman pitkää putkea kuvia syntyisikään. Sitten kun valoa on riittävästi, niin extender ef 1,4x III laitetaan objektiivin ja kameran väliin lisäämään ulottuvuutta.
Matka oli helppoa kulkea hienoa ja hyvätasoista kävelyreittiä pitkin. Kulkureitti oli osittain tehty järven päälle rantaviivaa seuraten. Tällöin ei reitintekijöiden tarvinnut kaataa hienoja sademetsän puita.
MacRitchie Reservoir:ssa kuvatut lintulajit olivat: haarapääsky, jaavanmaina, jaavansalangaani, keltaperäbulbuli, keltaposkibulbuli, kiiltokottarainen, kookosmedestäjä, punakaulakyyhky, ruskohaikara, tyynenmerenpääsky.
Yhteensä kuvasin 10 lintulajia. Lisäksi näimme viiridrongon lennossa, mutta kuvaa en saanut. Yksi lintuparvi jäi kuvasta huolimatta tunnistamatta.
3 hengen tiimi ( poikani, vaimoni ja minä ) toimi hienosti. 3 silmäparia näkee aina enemmän kuin yksi. Olin kuin lapsi karkkikaupassa, kun lähes kaikki kuvatut linnut olivat uusia lajeja itselleni.
Botanic Gardens, Birds of Singapore kartan kohdassa 8, on keskeisellä paikalla ja lähellä keskustaa. Leedon Heights, missä majoituimme oli kävelymatkan päässä. Menimme kuitenkin aina autolla painavien varusteiden takia.
Teimme kolmena eri päivänä aamupäiväreissun Botanic Gardens:n. Puisto on kuitenkin niin laaja ja linturikas, että tämäkään aika ei riittänyt kuin pintaraapaisuun. Paljon jäi tämän puiston lintulajeja vielä kuvaamatta.
Puistossa on useita pieniä lampia, mitkä kuvaajan on helppo hallita. Taukopaikkoja on joka lähtöön, ruokapaikkoja, siistejä vessoja, erilaisen biotyypin reittejä jne. Tämän puiston tutkimiseen olisi helposti kulunut koko lomamme. Lintukirjamme mukaan yli 130 lintulajia on havaittu tässä puistossa. Upea paikka!
Tämä lintu mm. kuvattuna tree top walk:lta, eli puiden latvojen tasalla kulkee kävelysilta. Tällöin pääsee kuvaamaan lintua lähempää ja siten, että ei aina kirkas taivas ole taustana.
Botanic Garden:ssa kuvatut lintulajit: aasiansininärhi, aasianturturikyyhky, harakkatasku, idänmehiläishaukka, intiansarvinokka, isokalakotka, jaavanmaina, jora, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kiinanpikkuhaikara, kirjokeisarikyyhky, kyhmyjoutsen, loistosalangaani, malakanriippukaija, marmoriseppä, mustajoutsen, mustakurkkuräätäli, ojasuokana, oliivimedestäjä, pikkuvarpunen, pitkäpyrstökaija, punakaulakyyhky, punaviidakkokana, ruostepääsky, smyrnankalastaja, tiikerilepinkäinen, veriselkäkukastaja, viiridrongo.
Yhteensä Botanic Garden:ssa kuvasin 29 lintulajia.
Birds of Singapore kirjan mukaan Sungei Buloh Wetland Reserve, karttapaikka 1, on saaren parhaiten tunnettu lintupaikka. Alue käsittää n. 200 ha mangrove metsää, mutaa ja lampia. Alueelta löytyy lukuisia kuvaus- ja staijipaikkoja. On piilokojuja, lintutorni yms. Reitti on helppokulkuista ja hyväpintaista. Ei ollut tarvetta saappaille.
Kävelyreitillä voi tulla vastaan mitä vaan. Mm. varaaneja, joita on syytä hiukan varoa, eikä ainakaan kannata hätistellä. Syys – marraskuu on parasta aikaa, jolloin muuttolinnut pysähtyvät ruokailemaan. Mm. kahlaajia ja haikaroita on tällöin paljon. Paikalla on tavattu yli 200 lintulajia!
Auton sai parkkiin Neo Tiew Carpark:n lähelle Wetland Center:ä, mistä käydään sisään puistoon. Olimme paikalla vähän ennen klo 8, mikä olikin passeli aika, koska aamusumu oli jo hälvennyt.
Heti kun päästään sisään alueelle mennään Sungei Buloh Bridge:n yli. Lintuja oli heti sillalta nähtävissä runsaasti, kun näkymä avautui Sungei Buloh Besar joelle.
Sungei Buloh Bridge:n sillalta kuvasin: harmaahaikara, isokalakotka, jaavanmaina, kyyryhaikara, ojasuokana, pikkujalohaikara, punajalkaviklo, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja, valkoviklo.
Heti sillan jälkeen päästiin Sungei Buloh Wetland Reserve:n alueelle. Kiersimme lenkin myötäpäivään. Vähän väliä tuli eteen mielenkiintoista kuvattavaa.
Kuvausretki oli antoisa. Päivä kuluikin nopeasti. Vietimme alueella 4 h. Olisimme viettäneet mielellään enemmänkin, mutta kuumuus ja auringon säälimätön porotus tekivät tehtävänsä. Huomasin myös kuvissa hiukan normaalia enemmän kohinaa. Johtunee kuumasta ilmasta, auringon porotuksesta ja jatkuvasta kuvaamisesta, jolloin kameran kuvakenno lämpenee normaalia enemmän. Tällöin kohina lisääntyy.
Sungei Buloh Wetland Reserve alueelta sillan jälkeen kuvatut lintulajit: aasianiibishaikara, aasianturturikyyhky, bramiinihaukka, haarapääsky, harmaahaikara, idänvarpushaukka, intianvaris, kookosmedestäjä, kuningaskalastaja, naamiokuhankeittäjä, ruskohaikara, ruskosieppo, silkkihaikara, valkomerikotka.
Sungei Buloh Wetland Reserve:n koko alueelta kuvasin yhteensä 23 lintulajia.
Kranji Nature Trail ( Coastal Trail ) on hieno merenrantareitti Birds of Singapore kirjan karttapaikasta 1 vähän länteen päin. Auton parkkeerasimme Kranji Carpark C:n klo 8 paikkeilla.
Parkkipaikan vieressä kuvasin heti puissa mielenkiintoisia lintuja: aasianturturikyyhky, intianvaris, kiiltokottarainen, oliivimedestäjä.
Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre vieressä yo. kuvan puissa oli mukavasti lintuja: aasiansininärhi, keltaperäbulbuli, punakaulakyyhky, punarintakaija.
Kuljimme Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre:n kautta merenrantareitille. Saavuimme merenrannalle Little Heron Deck:n hienolle staijipaikalle. Tässä kuvasin: naamiokuhankeittäjä, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja. Lisäksi kuvasin juovavaraanin rantakivikossa.
Vastaan tuli upea Fantail Pod lintutorni, joka muistuttaa riisikutojan pesää. Täällä on käytetty rahaa rutkasti, kun näitä on muotoilija suunnitellut.
Vastaan tuli samaa riisikutojan pesää muistuttavia staijipaikkoja. Tässä kuvasin: kyyryhaikara, tyynenmerenpääsky.
Paluumatkalla yhytimme vielä hienon valkomerikotkapariskunnan puussa. Ehkä sulattelivat aamun saalista, kun niin rauhassa olivat. Oli taas fantastisen upea reitti jälleen kerran. Täältä voi kuka vaan hakea mallia luontoreittien rakentamiseen.
Kranji Nature Trail ( Coastal Trail ) lintulajit: aasiansininärhi, aasianturturikyyhky, intianvaris, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kyyryhaikara, naamiokuhankeittäjä, oliivimedestäjä, punakaulakyyhky, punarintakaija, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja, tyynenmerenpääsky, valkomerikotka. Yhteensä kuvasin15 lintulajia.
Kranji Marshes, Birds of Singapore kirjan karttapaikassa 2, on laaja suo- ja ruohoalue. Puustoakin löytyy sopivasti. Yo. kuvan kohdassa A yritimme ensin päästä Turut Track tien kautta suoaltaille. Tietä pääsi kyllä ajamaan, mutta altaille ei päässyt kuvaamaan, koska verkkoaidan portti oli kiinni.
Olimme paikalla puoli kahdeksan maissa. Oli vielä hämärää ja sumuista. Täällä kuvasin pikkuputkella: himalajansalangaani, jaavanmaina, ruskohaikara.
Poikani löysi kuukkelin avulla uuden reitin Neo Tiew Lane 2 tien kautta. Tämä olikin virallinen reitti, kun oli parkkipaikka ja siistit vessatkin, kuten aina näissä luontopaikoissa sisääntullessa. Singapore on tarkkojen sääntöjen maa ja onkin syytä selvittää tarkasti mitkä asiat ovat kiellettyjä.
Parkkipaikalta on kilometrin verran kävelyä Raptor Tower:lle, yo. karttakuvan kohtaan B. Reitti kulki metsän reunaa, joten lintuja näkyi ja ääniä kuului paljon. Matkalla kuvasin: indonesianmehiläissyöjä, kauluskaija, keltaberäbulbuli, punarintakaija, seeprakyyhky, smyrnankalastaja. Lisäksi kuulimme tikan naputtelua melko läheltä, mutta lintu ei suostunut näyttäytymään, joten laji jäi tunnistamatta.
Jälleen hiestä märkinä saavuimme hienolle Raptor Tower:lle. Singaporessa on kyllä panostettu luontotornien tekoon. Kaikki ovat tukevia ja turvallisia. Täällä näkee, että ammattilaiset ovat suunnitelleet ja rakentaneet nämä tornit.
Reissun yksi tärkeimmistä varusteista oli vyötäröllä roikkuva pyyhe. Oli näppärä kuivata naamaa välillä, koska muuten jatkuvana valuva hiki kirveli silmissä vaikeuttaen kuvaamista.
Kuvasin indonesianmehiläissyöjiä yo. kuvan puusta. Vasta kotona löysin kuvasta kurnulivertäjän, mikä olikin mieluisa yllätys. Sattui olemaan vieläpä oikealla tarkennusalueella.
Raptor Tower:ssa kuvasin: aasiankiitäjä, indonesianmehiläissyöjä, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kurnulivertäjä, pitkäpyrstökaija, punakaulakyyhky.
Siirryimme lähellä sijaitsevaan Moorhen Blind piilokojuun. Tämä olisi varmaan ollut heti aamusta aikaisin hyvä paikka.
Moorhen Blind:stä kuvasin: harmaaräätäli, marmoriseppä.
Kranji Marshes alueelta kuvasin yhteensä 16 lintulajia. Oli kokonaisuutena taas kerran hieno paikka, parempi kuin ennakkoon kuvittelin.
Tulimme aamulla puoli kahdeksaksi kätevällä Grab Taxilla Mount Faber puistoon, joka sijaitsee Singaporen eteläosassa lähellä Sentosan saarta.
Kävelimme runsas 4 km melko mäkistä maastoa. Näköalat olivat hienot, avautuen eteläiselle merialueelle. Kuljimme yli kuuluisan Henderson Waves sillan. Jatkoimme siitä Top of Telok Blangah Hill Park:n. Edelleen kuljimme hienoa tree top walk reittiä kohti määränpäätämme Water Gardenia.
Mount Faber hill top view oli suosittu paikka turisteille. Kiljuvia turisteja oli välillä tungokseen asti.
Singaporen eteläosassa tuntui olevan enemmän kiitäjiä yms. kuin pohjoisosassa.
Tämä lisko levittää itsensä ja liitää puiden välillä.
Mizuma Gallery oli tämän retken päätepiste. Tästä jatkoimme taas Grab Taxilla majapaikkaamme Leedon Heights:n. Olipa hieno maisemareitti vaihtelevassa mäkisessä maastossa.
Mount Faber retken kuvatut lintulajit: aasiankiitäjä, jaavanmaina, keltaperäbulbuli, naamiokuhankeittäjä, punakaulakyyhky, ruskosieppo, tutkasalangaani.
Teimme aamun linturetken lisäksi iltapäiväretken Upper Seletar Reservoir järvelle. Menimme Singapore Zoo:n yhteydessä olevalle Riversafarille, missä isommalla turistiveneellä teimme pienen lenkin järvellä.
Riversafarilla kuvasin ainoana lintuna pikkukameralla ja -putkella safiirimehiläissyöjän yo. kartan paikassa C. Riversafari olisi saanut olla paljon pidempi ja aikaisemmin aamulla, niin olisi varmasti ollut enemmän lintuja näkyvillä.
Rantapuskista kuvasin Riversafarin jälkeen amurinuunilinnun ja oliivimedestäjän. Seeprakyyhkyn kuvasin tepastelemassa kävelyreitillä. Riversafarin jälkeen kävelimme myös ympäri Singapore Zoo:n, missä oli paljon mielenkiintoisia eläimiä ja kaloja.
Upper Seletar Reservoir retken kuvatut lintulajit: amurinuunilintu, oliivimedestäjä, safiirimehiläissyöjä, seeprakyyhky.
Teimme jälleen aamun linturetken lisäksi iltapäiväretken. Tällä kertaa Jurong Bird Park:n lintupuistoon. Alkuun ajattelin, että onkohan tarpeellista lähteä häkkilintuja katselemaan, kun muutenkin luonnossa näemme paljon lintuja harrastuksestamme johtuen.
Olin väärässä ajatuksineni. Lintupuisto oli todella hyvin hoidettu, siisti ja upea paikka. Jurong Bird Park on Aasian suurin lajissaan ja myös maailman suurimpien joukossa.
Mikä myös hienoa, että ympärillä oli paljon vapaata metsää ja pieniä lampia, joten täällä oli myös villejä lintuja, mitkä eivät kuulu lintupuiston asukkeihin, mutta sattuvat vain elämään täällä. Paikka on lähellä Chinese Garden puistoa ja Jurong Lake järveä, jonne meidän piti myös aiemmin mennä. Oli kuitenkin suljettu. Paikka on Birds of Singapore kartan kohdassa 3.
Ao. linnut olivat vapaana luonnossa eläviä, metsässä tai taivaalla kuvattuina.
Jurong Bird Parkin ympäristössä kuvasin villejä ja vapaita lintuja: aasianiibishaikara, intianviheltäjäsorsa, kirjokeisarikyyhky, mustajoutsen, pisamapelikaani, sinikorvakalastaja, sundaniibishaikara, tulitöyhtö.
Majapaikkamme oli upea tornitaloalue, missä majoituimme kirjan kartan kohdassa T. Botanic Garden:sta pari kilometriä länteen. Täällä kuvailin tornitalon 20 kerroksen parvekkeelta ja lähiympäristöstä.
Yo. kuvan mehiläishaukkoja pyöri iltapäivisin kauempana parvekkeemme edustalla. Parhaimmillaan näimme niitä 7 kpl yhtä aikaa. Tämä yksilö kuvattu Botanic Gardenissa.
Kun ilmastoidusta tilasta vei kameran ulos kuumaan ja kosteaan ulkoilmaan, niin kameran linssit menivät huuruun. Tällöin oli parempi kuvata sisältä ilmastoidusta tilasta parvekkeen edessä lenteleviä lintuja.
Leedon Heights:ssä kuvatut lintulajit: aasianturturikyyhky, idänmehiläishaukka, jaavanmaina, jaavansalangaani, oliivimedestäjä, seeprakyyhky. Ilman kuvaa havaittu töyhtökiitäjä.
Singaporen reissulla kymmenessä päivässä kuvasin 69 lintulajia. Uusia kuvalajeja meille oli 57 kpl, mikä ylitti reilusti odotuksemme. Lisäksi 1 kpl tunnistettu uusi laji ilman kuvaa.
Sentosan lomasaarella kävimme seikkailemassa MegaZip köysiradalla. Näkymät olivat huikeat ja vauhtia riitti.
Mielenkiintoinen iltapäivä vietettiin Battlebox:ssa. Singaporen taistelu käytiin 8.–15. helmikuuta 1942. Taistelu käytiin Japanin asevoimien ja Singaporen saarta puolustaneiden brittiläisten, australialaisten ja intialaisten joukkojen välillä.
Seilasimme Rivercruise risteilyllä Singaporen jokea pitkin 40 min. Oli mainio tapa nähdä nopeasti Singaporen keskustaa.
Reissu Singaporeen oli mielenkiintoinen ja antoisa. Eipä sinne olisi tullut lähdettyä, ellei poikani perheineen olisi siellä ollut ja kutsunut meidät sinne. Isot kiitokset reissuseurasta vaimolleni ja isäntäperheelle vieraanvaraisuudesta. Erityiskiitokset pojallemme, kun jaksoit oppaanamme ja seuranamme olla joka päivä.
Varma syksyn merkki on, kun aamusumu verhoaa viilenevän järven pinnan v. 2019.
Päätimme vaimoni kanssa kokeilla vesijettiä lintujen tarkkailussa. Olin huomannut jo aiemmin tehdessäni vesijeteillä retkiä poikieni kanssa, että lintuja pääsee häiritsemättä melko lähelle vesijetillä.
Mukana oli vanhempi kamerani canon 7d ja canon 70-200 f2.8 + 2x jatke. Kiikarina canon 18×50 vakaajakiikari. Kamera oli vaimolla repussa ja kiikari oli väliin kaulalla ja jetin säilytysboksissa.
Vesijetin vuokrasimme Kangasalan Motorentistä, missä palvelu oli hyvää ja asiantuntevaa.
Vesijettinä oli seadoo gti 130 hp pitkänä versiona, joten kahdelle oli hyvin tilaa. Varalla oli 10 l bensakannu, jos Rönniltä ei olisi saanutkaan bensaa. Navigointivälineenä oli garmin zumo 600 gps. Kaikuluotain olisi hyvä lisävaruste, niin uskaltaisi kulkea lähempää rantoja tuntemattomilla vesillä.
Lähdimme Kangasalan Mobilian rannasta liikkeelle kohti pohjoista. Ensimmäiset linnut yhytimme ennen pelisalmea olevalla karilla. Pysäytin, sammutin jetin ja katsoin kiikarilla kanadanhania. Jettihän pyörähti heti väärään suuntaan ja oli hankala katsoa heiluvasta jetistä kiikarilla, vaikka oli vakaajalla varustettu.
Ajoimme hiljakseen laivaväylää pitkin kohti pohjoista. Ponsanselällä näkyi kuikkia ja silkkiuikkuja. Aallokko oli kohtalaista, joten vettä lensi naamalle vähän väliä. Keskellä selkää aallokossa ei tehnyt mieli pysähtyä lintuja tarkkailemaan.
Saavuimme Rönnille kapeaa ja hienoa väylää pitkin. Ennen Rönniä näkyi parisataa kurkea kaislikossa. Samassa paikassa lehahti metsää vasten joku iso tuntemattomaksi jäänyt lintu. Nyt tuli jetin etu esiin, kun matalassa rännissä pystyimme hiukan liikkumaan pois väylältä.
Tankkasimme Rönnillä tankin täyteen ja pidimme evästauon laituriin kiinnittyneenä. Ennenkuin sain jetin laituriin, niin vastarannan kaislikossa iso, ilmeisesti hiirihaukka jahtasi sorsia. En taaskaan kerennyt kiikareilla tilanteeseen saatikka repussa olevalla kameralla.
Jatkoimme edelleen kohti pohjoista. Säkkiänselällä oli taas paljon silkkiuikkuja ja jokunen kuikka. Piittalansalmessa olivat isokoskelot poikasineen, yht 18 kpl.
Ajoimme erittäin kauniin Karviansalmen läpi ja saavuimme Länkipohjan venelaituriin. Söimme eväät ja loikoilimme laiturilla leppeässä ilta-auringossa. Västäräkit pörräsivät ympäriinsä rannalla. Länkipohjan vpk tuli pitämään harjoitusta. Katsoivat jettiämme kateellisena ja sanoivat haluavansa samanlaisen.
Paluumatkan ajoin samaa reittiä, kuin tullessa. Näimme aiempien lisäksi kurkia ja harmaahaikaran.
Illan hämärtyessä lisäsin hiukan vauhtia, että kerettiin valoisan aikaan Mobilian satamaan.
Vesijetti oli erinomainen laite retkeilyyn ja myös rauhalliseen kruisailuun. Laite ei ole pelkästään rälläys- ja häiriköintiväline, kuten yleensä helposti luullaan.
Koimme hienon päivän lämpöisen elokuun lopun auringonpaisteessa. Ajomatkaa kertyi n. 120 km. Valokuvaukseen ja lintujen tarkkailuun paketti ei ollut tällä kertaa paras mahdollinen. Vaatisi kuskin, joka vain ajaa. Kiikaroija ja kuvaaja voisi istua takatuhdolla pitäen kameraa valmiudessa nopeita tilanteita varten. Iphone xs toimi tällä kertaa erinomaisesti reissun dokumenttikuvissa, kun järkkäri pysyi visusti repussa.
Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna 2019 lähdimme vaimon kanssa perinteiselle linturetkelle Poriin. Ilma oli helteinen ja menomatkalla lämpötila kohosi parhaimmillaan jopa 26,5 °C :n. Matkalla havainnoimme auton ikkunasta mm. räystäspääskyjä ja tuulihaukan.
Katso myös Meri-Porin lintuja.
Ajoimme suoraan Porin Toukariin, missä oli nähty harvinainen pussitiainen. Kävelimme hiestä märkinä ja mäkäräisten saattelemina Kokemäenjoen vartta oletettuun paikkaan. Puolisen tuntia haeskelimme pussitiaista ensin parisataa metriä väärästä paikasta. Palasimme hiukan takaisinpäin tietä pitkin ja löysimme rakenteilla olevan pussitiaisen pesän n. 50 m tiestä.
Pystytin jalustan ja kameran kauemmaksi tielle ja jäimme odottamaan lintua ilmestyväksi pesänrakennuspuuhiin. Tovin odoteltuamme pussitiainen lennähti pelottomasti pesälle ja alkoi kutoa taidokkaasti hienoa pesäänsä. Kuvasin varjossa olevaa pesää ja sen sisällä häärivää pussitiaista kovaan vastavaloon haarukoimalla valotusta.
Pussitiainen viivähti pesällään alle 5 min ja lähti hakemaan lisää pesänrakennustarvikkeita. Poistuimme myös takavasemmalle, ettemme häiritse ahkeraa lintua, vaikka kuvasinkin kauempaa 960 kinomillillä.
Toukarissa näimme pussitiaisen, joka oli meille reissun eka elis. Lisäksi näimme ja kuulimme kauniisti laulavan laulurastaan, mustarastaan ja punakylkirastaan.
Kovan keskipäivän valon aikaan oli hyvää aikaa viedä ylimääräiset tavarat majapaikkaan. Tällä kertaa yövyimme Virkistyshotelli Yyterissä. Hotellissa oli myös kylpylä, joka kuului huoneen hintaan, mutta emme kuitenkaan kylpylässä käyneet. Hotellissa ei ollut ilmastointia huoneissa, mutta käytävässä oli, joten pitämällä ovea auki käytävään sai huonetta viilennettyä.
Iltakuvauksiin lähdimme Reposaareen johtavan tien varrella olevaan Hilskansaaren luontotorniin. Paikka on helposti saavutettavissa, kun autolla pääsee aivan tornin viereen. Tornista on näkymä etelän suuntaan, joten ilta-aurinko paistaa oikealta puolelta.
Pajusirkku toivotti laulullaan tervetulleeksi heti torniin saavuttuamme. Lintuja ei ollut ruuhkaksi asti tornin edustan vesialueella.
Myös keltavästäräkki tuli heti tutkimaan, että ketä vieraita torniin tuli tällä kertaa. Ruokokerttunen säksätti oikealla kaislikossa, mutta ei tullut näyttäytymään.
Kyhmyjoutsen tutkaili meitä vienosti kumppanin hautoessa lähistöllä.
Harmaahaikarakin saapui arvokkaasti liitäen ilmeisesti yöpymispaikalleen.
Merihanhipariskunta teki neljän poikasen kanssa maihinnousun 500 m:n päässä Reposaarentien itäpuolella. Toisella pariskunnalla oli kaksi poikasta.
Merimetsoja saapui illan mittaan koko ajan lisää Fänrikit saaren tuntumaan. Lopulta niitä oli vähintään 400 kpl paikalla.
Yllättäen vähän ennen poislähtöä läheiseen pajupuskaan tupsahti idänuunilintu, mikä oli hienosti jo toinen reissun elis meille!
Lintulajeja kuvasimme ja havainnoimme Hilskassa: haahka, haapana, haarapääsky, harmaahaikara, idänuunilintu, isokoskelo, jouhisorsa, kalatiira, keltavästärakki, kyhmyjoutsen, lapasorsa, laulujoutsen, merihanhi, meriharakka, merilokki, merimetso, mustarastas, naurulokki, pajulintu, pajusirkku, pikkulokki, pussitiainen, ruokokerttunen, silkkiuikku, sinisorsa, tavi, telkkä, tukkakoskelo, tukkasotka, tylli, valkoposkihanhi.
Herätys oli neljän aikaan, että olisimme parhaiden aamuvalojen aikaan paikalla. Vaimo värkkäsi aamupalan huoneessa, koska hotellin aamupala oli tietysti vasta myöhemmin saatavissa.
Klo 4.45 starttasimme auton kohti Yyterin lietteitä. Saavuimme tutulle Huhtalanraitin parkkipaikalle. Tavaraa oli taas kohtuullisesti kannettavana pienelle marssille kohti Sannannokkaa. Pari kameraa pitkine putkineen, kaukoputki, kiikari, pari jalustaa. Repussa lisäksi eväät, vähän varavaatteita ja uutena reissukaverina ipad.
Parkkipaikalla oli jo kohtuullisesti hyttysiä, joten verkkohatut päähän ja menoksi. Jouduin taas selkää säästämään, joten valitettavasti vaimokin joutui toimimaan sherpana. Metsäosuudella kuului hyttysten ininää ja mm tiltaltit säestivät askeltemme rytmiä.
Ohitimme esimmäisen lintulavan ja saavuimme aamuhämärässä tutulle Sannannokan lintulavalle. Pitkospuilla kuulimme tervetulotoivotuksena taivaanvuohen mäkätystä. Myös valkoviklon uikutus kuului jo pitkospuilla.
Heti kaislikon takana parinsadan metrin päässä oli vesilätäkkö, missä ruokaili runsaasti pieniä kahlaajalintuja. Tyllejä oli sankoin joukoin. Kuvatessa on vaikea keskittyä lintujen lukumäärän laskemiseen, joten yleensä tyydymme kuvaamiseen ja lajien tunnistamiseen.
Pikkusirrejäkin oli jokusia paikalla.
Kerkesimme kuvaamaan parikymmentä minuuttia, ennenkuin ensimmäiset rannallakävelijät ja staijaajat saapuivat paikalle. Vuosi vuodelta nämä lisääntyvät vaikka PLY:n sivuilla kielletään rannallakävely pesimäaikaan. ”Niityllä kulkeminen pesimäaikaan noin 15.3.-31.7. on ehdottomasti kielletty.” Sikäli ihmeellistä, että näillä kulkijoilla oli vain kiikareita ja kaukoputkia, niin aivan hyvin samat linnut näkee lintulavoiltakin. Lintulavoja on 3 kpl lyhyen matkan sisällä, niin näiltä putoaa pohja pois, kun rannalta staijaajat ajavat linnut pois. Nytkin kulki 3 eri porukkaa. Suurin osa linnusta mitä ajoivat ylös, niin eivät palanneet ko. paikkaan.
Ikävä vaan, kun ajaa paikalle pari sataa kilometriä, herää neljältä ja sitten rannalla onkin markkinat. Tämän aamun kuvaussessio meni tältä osin meiltä pieleen.
Nämä lintutorneista ja lavoilta otetut kuvat ovat yleensä kaukaa otettuja dokumenttikuvia, joten itsekin mielelläni menisin rannalle lähempää kuvia ottamaan.
Vlkohäntäkauriskin tuli perinteisesti ruokailemaan rannalle kahden vasansa kanssa aamuhämärässä. Tällä kertaa tummat pilvet taivaanrajassa estivät aamuauringon parhaan valon lankeamisen rannalle.
Punajalkaviklot ääntelivät ja lentelivät ahkerasti soidinlentoa koko aamun.
Ristisorsa saapui paikalle hiukan myöhemmin. Olemme joka vuosi täällä käydessämme nähneet ristisorsan.
Taivaanvuohikin oli koko aamun aktiivinen ja lenteli soidinlentoa.
Taivaanvuohen mäkättävä ääni syntyy pyrstön reunasulista ilmavirran vaikutuksesta linnun syöksyessä alaspäin. Ensimmäistä kertaa sain kuvattua kuvan, missä reunasulat näkyvät levällään. Suttuinen dokumenttikuva tosin vaan.
Lavan viereiset puskat ja puut ovat hyviä paikkoja kuvaajalle. Pikkulinnut viivähtävät näissä usein hetken.
Lapasorsapariskunta retkellä haapanapariskunnan kanssa.
Hernekertut tulivat ihmettelemään lavan viereen maailman menoa. Vaimo löysi lähipuskien lintuja hyvin sillävälin, kun itse staijasin ja kuvasin kauempana olevia lintuja. Itsellä, kun ei ole silmiä selässä, niin lisä silmäpareista on aina apua.
Lintulajeja Sannannokasta kuvasimme ja havainnoimme: haahka, haapana, hernekerttu, isokoskelo, jänkäsirriäinen, kalatiira, kuikka, kuovi, kurki, käki, käpytikka, lapasorsa, lapinsirri, lapintiira, laulurastas, meriharakka, merimetso, naurulokki, niittykirvinen, pajulintu, pajusirkku, peippo, pikkulokki, pikkusirri, pikkutylli, punajalkaviklo, punavarpunen, rantasipi, rytikerttunen, räyskä, ristisorsa, sepelkyyhky, suosirri, taivaanvuohi, tervapääsky, tiltaltti, töyhtöhyyppä, tylli, valkoposkihanhi, valkoviklo, vihervarpunen, västäräkki.
2,5 h session jälkeen lähdimme hotellille aamupalalle. Lämpöväreily alkoi lisääntymään ja rannallakävelijät alkoivat tympimään. Hotellissa oli hyvä ja monipuolinen aamupala. Mikä onkin selvä etu hotellimajoituksessa muihin majoitustyyppeihin verrattuna. Olemme aika montaa eri majoitusmuotoa kokeilleetkin näillä Porin lintureissuilla.
Torkkujen ja ruokailujen jälkeen lähdimme iltapäiväkierrokselle. Mukana oli vain kevyempi varustus, yksi kamera 640 kinomillillä varustettuna. Mukana tietysti kiikari 18×50 vakaajalla varustettuna.
Ensimmäisenä suunnistimme Reposaareen. Tahkoluodon risteyksessä vaimo huomasi merikotkan liihottelevan taivaalla. Kaupparannan Kioskille Reposaaressa pysähdyimme jätskille. Kioskista saa kuulemma kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Myyjän mukaan Suomen ainoa posti, mistä saa konjakkia.
Jätskit syötiin satamapuistossa. Jätskinsyönnistä tosin ei meinannut tulla mitään, koska lintuja pörräsi ympärillä koko ajan. Valkoposkihanhipariskunta oli ruohikolla syömässä kesykyyhkyjen kanssa.
Haarapääskyt esittelivät taitolentonäytöstä päidemme yläpuolella. Merimetsoja lensi Tukkiviikinlahdelle ja takaisin vähän väliä. Kivitasku lennähti satama-altaan reunalle, mutta kuvaaja oli jätski kädessä, niin kuvaa en saanut.
Ajoin Reposaaren eteläkärkeen aallonmurtajan kupeeseen. Allonmurtajan länsipuolen pohjukassa lillui haahkoja ja telkkä. Laulurastas luritti kauniisti viereisessä metsikössä. Vaimo istahti penkille nauttimaan leppoisesta ilmasta ja iltapäivän auringosta.
Lähdin kävelemään vajaa 600 m pitkää aallonmurtajaa pitkin. Matkalta löysin naaras isokoskelon ja laulujoutsenen, joka hääti kyhmyjoutsenpariskunnan reviiriltään.
Kalatiira hautoi vaatimattomassa pesässään aallonmurtajalla ja toinen puolisko vartioi ilmatilaa.
Mäntyluodon Uniluodolta löytyi tukkakoskelo, isokoskelo ja kyhmyjoutsenpariskunta. Pyörähdimme myös Mäntykallossa, mistä löytyi meriharakka kauniiden maisemien lisäksi.
Ajoimme Herrainpäivien surffirannalle, mikä on ollut yleensä hyvä kuvauspaikka, koska linnut ovat suhteellisen lähellä lietteellä syödessään. Myöhäisiltapäivällä ei ollut odotettavissa, kuin dokumenttikuvia, koska kuuma hiekka väreilee suorassa auringonpaisteessa sen verran kovasti.
Surffirannalla näimme: haarapääsky, kylpevä kottarainen, kyhmyjoutsenpariskunta, laulava mustarastas, pikkutylli, tavipariskunta, viisi tukkakoskeloa, joista yksi söi kalaa, tyllejä.
Levon lammilla piipahdin ilman kameraa, koska auton joutui jättämään huonoon paikkaan tien varteen. Täten myös vaimo jäi autoon tavaroita vartioimaan.
Lintuja kiikaroin: haapana 4 kpl, kalatiira 2 kpl, laulujoutsenpariskunta, nokikana 5 kpl, kaksi rantasipipariskuntaa pesivänä 4 kpl, tavi 2 kpl, kaksi telkkäpariskuntaa 4 kpl.
Viimeisenä aamuna heräsimme jo klo 3.40. Vaimo teki jälleen pikapuuron kuumaan veteen, keitti kahvit ja teki maukkaat voileivät mukaan. Ensin ajattelimme lähteä kävellen Yyterin santojen rantaa pitkin koko varustearsenaali mukana kohti surffirantaa. Hotellilta ei ollut, kuin runsas 100 m meren rantaan.
Päästyämme rantaan huomasimme, että koko ranta surffirantaan asti oli täynnä lintuja. Aamun sävyt olivat hienoja ja nopeassa tahdissa sävyt vaihtuivat. Emme viitsineet häiritä ja ajaa lintuja lentoon, joten aloimme kuvaamaan ja staijaamaan heti hotellin rannasta. Olisi siinä ollutkin tarpomista surffirannalle pehmeässä hiekassa painavien varusteiden kanssa.
Telkkiä tuli ja meni runsaasti. Laskin ja arvioin niitä olevan vähintään 800 kpl.
Rusakko pysähtyi hiekkarannalle tuijottamaan meitä toviksi. Ajatteli varmaan, että onpa nohevan näköisiä kummajaisia heti aamutuimaan. Liekö vaimon tekemät hyvät eväät tuoksuneet rusakon nenään, koska mutustelimme niitä raikkaassa meri-ilmassa kuvauksen lomassa.
Ilmeisesti helteet olivat lämmittäneet pintaveden lämpöisemmäksi kuin ilman, koska oli kevyttä sumua ilmassa, haitaten kuvaamista. Vasta, kun aurinko oli noussut kunnolla metsänrajan yläpuolelle, niin ilma selkeni ja kuvaus onnistui paremmin.
Naurulokki saalisti pikkukaloja pinnan tuntumasta. Kala jäi tunnistamatta, koska omasta vetokalastus vuosista on jo vierähtänyt liian pitkä aika. Silloin uistellessa katselimme näitä maisemia useasti mereltä päin poikani kanssa. Silloin tällöin taimenia ja jopa merilohia uistimeen haksahti.
Meriharakat olivat energisiä heti aamusta. Lentelivät ja ääntelivät vilkkaasti rannan tuntumassa.
Kullatut laulujoutsenet nauttivat nousevan auringon lämmöstä lähes tyynellä merenlahdella.
Lintulajeja havainnoimme hotellin rannasta: alli, haahka, haarapääsky, harmaalokki, isokoskelo, kalalokki, kalatiira, kuikka, kyhmyjoutsen, käki, käpytikka, laulujoutsen, meriharakka, merimetso, mustakurkku-uikku, mustalintu, naurulokki, pilkkasiipi, tavi, teeri, telkkä, tukkakoskelo, tukkasotka.
Klo 7.30 oli aika siirtyä ansaitulle hotellin aamupalalle. Onneksi ei ollut pitkä matka. Aamupala oli jälleen hyvä ja ravitseva, sekä maisema ikkunasta upea. Terassillakin oli mahdollisuus syödä aamupalaa.
Kotimatkalla tulimme Harjakosken kautta, missä tuntuu olevan ikuinen siltatyömaa. Haarapääskyjä lenteli padon tuntumassa.
Reissu oli jälleen onnistunut. Seura oli hyvää, ilmat suosivat ja hyttysiä oli maltillisesti. Kokeiltuamme lähes kaikki muut majoitusvaihtoehdot, paitsi teltan, niin hotellimajoitusta puoltaa vaivattomuus, sekä hyvä ja vaivaton aamupala. Koko reissulla havainnoimme 72 lintulajia. 3 kpl oli itselleni uusia kuvalajeja: idänuunilintu, pussitiainen, räyskä.
Toukokuun alussa v. 2019 vappuaamuna klo 5 lähdimme ajamaan kohti Tykölänjärveä, joka oli meille uusi kohde. Järvellä on kaksi lintutornia. Eteläpään torni kuuluu Valkeakoskeen ja pohjoispään torni Pälkäneeseen.
Etelätornin koordinaatit: 61°15’06.1″N 24°12’53.4″E (61.251694°, 24.214833°)
Suuntasimme ensin eteläpään torniin. Lintutornin kyltti näkyy Pälkäneentielle, jos osaa katsoa oikeassa kohdassa. Polku tornille menee opastettua polkua pitkin tiheässä metsässä. Metsässä laulullaan meitä tervehtivät tiltaltit ja peipot.
Ennen pitkospuita korkean kuusen kätköissä lauloi laulurastas hienosti. Heti ei sitä löydetty, mutta myöhemmin vaimo löysi linnun, kun kävi lämmittelylenkillä ja kävin kuvaamassa sen.
Loppupäässä kuljetaan pitkospuita pitkin. Torni on avonainen matala ja yksitasoinen. Näkymä Tykölänjärvelle on hyvä ruovikon yli.
Pesintätouhut ja parittelut olivat sumuisessa -3 °C:n kevätaamussa täydessä tohinassa. Naurulokkeja oli runsaasti pesiä rakentamassa.
Myös nokikanapariskunta rakensi pesäänsä mättäälle. Pajusirkut olivat ahkerana pesänrakennustouhussa rannan ja tornin välisellä alueella.
Lapasorsapariskunta ruokaili tiiviisti yhdessä. Taivaanvuohi mäkätti välillä melko lähellä, mutta jäimme ilman näköhavaintoa.
Silkkiuikkuja oli useita pareja soidintamassa. Tikat viestittivät ympäristössä rummuttamalla toisilleen.
Pikkulokinkin onnistuin saamaan kuvaan, joten varmistui, että niitäkin täällä on.
Tornin vieressä oli talviruokintapaikka, mikä onkin kuvaajalle hyvä lisä. Tosin tässä paikassa oli niin paljon oksia ruokintapaikan edessä, että kuvaaminen oli haastavaa.
Aamusumu kesti melko pitkään, joten terävien kuvien saaminen oli haastavaa. Tosin hämyisiä tunnelmakuvia kyllä sai. Kun sumu hälveni, niin aurinko oli jo niin korkealla, että sitten kuvaamista haittasi lämpöväreily.
Näpit olivat jäässä, kun käpistelin kylmää kameranrunkoa ja kiikaria koko aamun ohuet kesähanskat kädessä.
Lintulajeja havainnoimme etelätornissa: haapana, isokoskelo, keltasirkku, korppi, kurki, käpytikka, lapasorsa, laulujoutsen, laulurastas, mustarastas, naurulokki, nokikana, pajusirkku, peippo, pikkulokki, punatulkku, sepelkyyhky, silkkiuikku, taivaanvuohi, tavi, telkkä, tiltaltti, vihervarpunen.
Poislähtiessä kävin vielä piipahtamassa Pälkäneen pohjoispään tornissa, joka on melko uusi torni. Torni oli korkea ja useampi tasoinen. Näkymä alatasanteeltakin oli jo hyvä. Tällä kertaa linnut olivat vähissä. Näin silkkiuikkuja ja pari kurkea.
Pohjoistornin koordinaatit: 61°16’04.2″N 24°11’25.4″E (61.267822, 24.190398)
Huhtikuun puolessavälissä 2019 lähdimme tutustumaan Tammelan Pehkijärven uudehkoon lintutorniin. Lisäpontimena toimi järvellä nähty morsiosorsa ja mandariinisorsa.
Gps ohjasi Teurontieltä Loukkuhuhdantielle. Saavuimme maalaistalon pihaan ja paikan isäntä ystävällisesti viittoi jättämään auton pihaan. Paikalta poistui juuri audimies, joka kertoi nähneensä ko. linnut matalan kaislikon yli vastarannalla.
Tornin sijainti: 60°50’41.0″N 23°52’47.7″E ( 60.844711°, 23.879908° ).
Kävelimme mullospellon yli, mihin oli tehty hienosti purulla päällystetty polku. Saavuimme rantaan ja tähyilin länteen ja lounaaseen vastarannalle kaukoputkella. Vastavaloon en havainnut ko. lintuja. Jälkeenpäin tajusin, että olisi ehkä pitänyt katsoa suoraan eteläänpäin, koska sieläkin oli vastaranta?
Päätimme jatkaa metsän läpi lintutornille, jos vaikka korkeammalta näkyisi paremmin. Vastavalo vaivasi edelleen näkemistä. Vaarana on silmän vaurioituminen, jos näillä superteleillä ja kaukoputkilla katsoo liian kirkkaaseen kohteeseen.
Torni oli uudehko, melko tukeva kaksitasoinen ja katolla varustettu, mikä on tietysti luksusta sateella. Haittaa kuitenkin kuvausta ja staijaamista ylöspäin.
Melko pian eteläpuolen linnut joutuivat paniikkiin ja lentelivät ympäriinsä, kun nuori merikotka tuli lintuja saalistamaan. Nyt meni sitten koko paletti uusiksi ajattelin. Nuori merikotka meni puuhun tähyilemään. Linnut rauhoittuivat vähitellen.
Melko pian saapui kuitenkin pohjoisesta aikuisempi merikotka ja taas linnut joutuivat paniikkiin. Lopuksi merikotkat alkoivat taistelemaan ja vanhempi rökitti nuorempaa.
Porukkaa torniin tuli ja meni, mutta kukaan ei ainakaan tornista nähnyt näitä tavoitelintuja. Iltapäivällä, kun osa porukasta lähti poispäin, niin pyysin soittamaan, jos morsiosorsa vielä näkyisi matkalla.
Kohta tulikin ystävällinen Naantalin kaveri ilmoittamaan, että jotain oli näkynyt eteläpuolella. Se oli ollut mandariinisorsa. Lähdimme paikalle pikimiten. Pystytin jalustan ja aloin skannaamaan ko. paikkaa kaukoputkella.
Samassa eteläpuolen vastarannan kesämökin laiturille ilmestyi ilmeisesti lintuporukkaa kiikareineen. Lähistön linnut säikähtivät ja lensivät itäpuolen lahteen näkymättömiin. Lintumiehet lähtivät vikkelästi laiturilta huomattuaan meidät. Ilmeisesti olivat luvatta kesämökin laiturilla.
Lähdimme vielä Naantalin kaverin kanssa tutkimaan, jos itäpuolen lahdelle pääsisi jostain kautta näkemään . Emme kuitenkaan löytäneet sopivaa kulkukelpoista reittiä kovasta yrityksestä huolimatta, koska ojat tulvivat, niin ei pystynyt yli loikkimaan. Aina ei voi voittaa. Tätä kirjoittaessa kyseiset morsiosorsa ja mandariinisorsa koiraat seikkailevat Oulun seudulla ja ovat jo valtakunnanjulkkiksia.
Lintulajeja havainnoimme mm: haapana, harmaahanhilaji, isokoskelo, jouhisorsa, kurki, käpytikka, laulujoutsen, merikotka, pajusirkku, ruskosuohaukka, tavi, telkkä, töyhtöhyyppä, uivelo.
Oli hieno päivä taas luonnossa. Pehkijärvi torneineen oli hyvä ja runsas lajistoltaan, joten käymisen arvoinen lintupaikka. Torniin kannattaa tulla aamulla aikaisin, niin pääsee kuvaamaan ja staijaamaan myötävaloon.
Maaliskuun lopulla 2019 lähdimme yhdistetylle kelkkailu- ja linturetkelle Lappiin. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Levi hyvin hoidettujen kelkkareittien toivossa.
Lauantaina ajelimme hienossa keväisessä ilmassa pienempiä asfalttiteitä n. 900 km. Matkalla tarkkailimme ajankuluksi lintuja. Kangasala – Oulu välillä näkyi siellä täällä muuttomatkalta palailevia lintuja pelloilla. Näimme mm: kottaraisia, käpytikan, laulujoutsenia, närhiä, telkkiä, töyhtöhyyppiä. Lisäksi näimme joukon metsäkauriita aamuhämärissä.
Limingan jälkeen lintuhavainnot kokolailla loppuivat. Loppumatkasta Ylläksentiellä pölähti hämäränhyssyssä 5 kpl riekkoja, joka oli yksi reissun tavoitelinnuista kameralla. Nyt en pystynyt pysähtymään jäisellä tiellä loivassa alamäessä ja painava peräkärry perässä.
Saavuimme lauantai-iltana Levin Isorakkaan ja vastassa olivat poikani ja vaimonsa, jotka olivat jo viikon lomailleet paikalla. Tavarat lähtivät vikkelästi kärrystä, kun oli riski poika auttamassa.
Heti sunnuntaiaamuna lähdin poikani Tamin kanssa kelkkailemaan Kittilän pohjoisosan erämaamaisemiin. Ajoimme itäpuolta Pokkaan ja pysähdyimme tankkaamaan kelkat ja itsemme legendaarisessa Tieva baarissa. Oli hieno nähdä, että Tieva baari oli samanlainen kuin v. 2006 viimeksi käydessäni.
Tamilla tuli pieni lisälenkki, kun perälaukku oli pudonnut kelkan tarakalta ja joutui palaamaan 10 km samoja jälkiä takaisinpäin hakemaan sen. Onneksi ei koskenut heikkokuntoista, niin ei tuntunut missään.
Jatkoimme länteen upeaa erämaamaisemaa kohti Puljua. Reitti oli sopivan möykkyistä, niin ei päässyt vilu yllättämään. Pysähdyimme Raijankiselän autiotuvalle juomatauolle ja kelkkojen alustoja säätämään.
Seuraava pysähdys oli Pyhävasan autiotupa. Olipa kiva tulla, kun edellämme menevä kelkkaporukka oli tehnyt tulet valmiiksi. Käristimme makkarat ja söimme eväät hienossa autiotuvassa puron solistessa iloisesti vieressä. Eipä ollut tälläkään kertaan kännykkään kenttää, joten pitkä kävelymatka tulee, jos kelkat hajoavat.
Seuranamme oli pieni päästäinen, joka pelottomasti tuli ruokaa kerjäämään. Tottakai ruokimme kämpän vakioasukasta.
Jatkoimme matkaa energiaa ja intoa täynnä kohti Pallastunturia. Keli ja reitti olivat hyviä. Alustatkin alkoivat pelaamaan ahkeran säätämisen jälkeen.
Puljun risteyksessä katselin opasviittoja. Hettaan olisi enää 75 km. Tami katseli kauhulla, että ei kai se tuonne enää lähde. Koko lenkille olisi tullut tällöin mittaa 350 km, joten päätin jättää väliin, koska oli vasta ensimmäinen ajopäivä.
Puljusta jatkoimme Lompoloon, Tepastoon ja lopulta Leville. Loppumatkasta alkoi jo väsy hiipiä puseroon, kun oli reittikin melko pattista Puljusta Leville. Matkaa tuli yli 200 km, joten oli siinä ensimmäiseksi reissuksi riittävästi.
Iltaisin saunoimme ja söimme tukevasti hyvässä seurassa Tamin, Tarun, Sirin ja Laran kanssa.
Maanantaina pidimme lepopäivän kelkkailusta ja suuntasimme Tarun ehdotuksesta Levin Luvattumaan Ice Galleryyn. Paikka oli upea ja taidolla tehty. Tätä paikkaa kelpaa näyttää ulkomaalaisille. Otimme paljon valokuvia, nautimme taidokkaista luviveistoksista ja lumoavista valoista.
Tiistaina lepopäivän jälkeen lähdimme vielä kipeillä lihaksilla jälleen kelkkaretkelle. Suuntasimme ensin itäpuolen kautta Levin huipulle, mistä avautuu huikea näköala Lapin lumoon.
Tämän jälkeen laskeuduimme länsipuolta alas ja suuntasimme Kätkätunturin pohjoispuolelta hienossa kelissä kohti Muoniota. Muutaman evästauon jälkeen saavuimme Muonioon. Reitti oli möykkyineen mukavaa ajettavaa ja Lapin lumoa löytyi jälleen. Ajomatkaa kertyi n. 150 km.
Rouvat ulkoiluttivat koiria mm. Immeljärven jäällä ja kävivät shoppailemassa Levin putiikeissa. Shoppailut jäivät tosi vähiin, koska Levillä oli hinnoissa levilisä.
Keskiviikkona hurautimme Ylläkselle. Pääsimme ajamaan lanattua jälkeä, mikä ei ollut hääppöistä sekään. Lanausjälki on huonoa nykyään Levillä. Päiväseltään kun lanataan, niin pehmeä jälki ajetaan parissa tunnissa ruvelle. Iltaisin, jos lanattaisiin, niin jälki saisi ainakin yön yli kovettua.
Kävimme Ylläksen huipulla ihailemassa komeita maisemia ja niitähän riitti.
Takaisin ajettiin Kittilän kautta. parinkymmenen kilometrin Venejoen pätkä oli kivaa ajettavaa. Ajomatkaa tuli n. 150 km.
Lähellä Leviä Kittilästä tullessa pääsimme puhaltamaan kelkkapoliisien pilliin. Hyvä, että kännääjiä valvotaan! Metvurstileipäni ei saanut viisaria värähtämään. Tutut rutiinit taas illalla.
Torstaina lähdin vaimon kanssa lintukuvausretkelle. Ajoimme ensin Luvattuun maahan, kun viimeksi käydessä omistajat sanoivat, että aamuisin näkyy riekkoja ja teeriä. Nyt oli vain hiljainen kylätie.
Ensimmäiset kunnon lintuhavainnot tehtiin ennen Lompolon kylää, kun punatulkkupariskunta yhytti kameran kennon. Lompolon kylässä Näimme hiiripöllön langalla ja n. 35 taviokuurnaa, jotka lauloivat iloisesti talvisessa lumisateessa.
Lompolon jälkeen Rovakoskessa näimme yhden koskikaran jään reunalla tepastelemassa. Nunnasessa näimme taas parven taviokuurnia.
Hetassa söimme hotellin seisovassa pöydässä. Koko kylän virkamiehistö oli myös paikalla lounastamassa. Ikkunasta huomasimme parven pikkuvarpusia.
Takaisin ajelimme Pallastunturin itäpuolta Raattaman kautta takaisin. Näimme paluumatkalla kuukkelin ja isolepinkäisen. Poromarkkinoilla kävimme matkan varrella ihastelemassa käsityöläisten luomuksia. Vaimolle tarttui käsin tehty sormus mukaan. Lapussa mukaan tuli jopa koordinaatit, mistä sormuksen ainekset on poimittu.
Pallastunturissa Lapland hotel Pallaksen yhteydessä on hieno luontokeskus, joka on käymisen arvoinen paikka luontoihmiselle ja muillekkin.
Porot jäivät ihmettelemään, kun kuvasin niitä Pallastunturin kupeessa.
Perjantai oli viimeinen kelkkailupäivä ja suuntasimme Kumputunturille, missä kaikki kelkkailijat käyvät Levin reissulla ainakin kerran.
Ensimmäinen pysähdys oli Erämaakeitaassa. 2004 vuonna kun kävin täällä, niin oli mettässä vain pöytä ja termospullossa kahvia ym särvintä. 2006 vuonna oli asuntovaunu ja tarjontaa hiukan enemmän. Nyt vuonna 2019 oli jo lupien kanssa rakennettu pieni pytinki, hienoa!
Kumputunturista on hienot näkymät ympäriinsä. Kelkkoja oli huipulla paljon. Ylhäällä oli lisäksi pari kamiinoilla varustettua autiotupaa.
Päätimme ajaa puoli kilometriä Sodankylään päin kodalle. Täällä oli tosi paljon kelkkailijoita ja makkaratuletkin valmiina. Isossa kodassa oli ainakin parikymmentä ukkoa yhtäaikaa nuotion ympärillä makkaraa paistamassa.
Takaisin ajettiin fiilistellen viimeistä kelkkaretkeä tänä vuonna. Ajomatkaa kertyi n. 100 km. Viikon aikana tuli ajokilometrejä runsas 600 km, joten oli siinä riittävästi tälle kunnolle. Kiitoksia loistavalle kelkkakaverille kelkkareissuista!
Vielä viimeiset saunomiset Tamin ja Tarun kanssa. Kävimme vielä pitsalla Classic pizzeriassa. Itse söin Rudolf:n, mikä sisälsi: Tomaattikastiketta, mozzarellaa, kylmäsavustettua poroa, leipäjuustoa, karpaloita ja lakkahilloa. Olipa tosi maukasta pitsaa ja siinäkin oli Lapin lumoa. Reissun ikävin vaihe itselleni on pakkaaminen, mutta onneksi elämän reissukaverini on hyvä ”ammattipakkaaja”.
Kotimatkalla lauantaina kuvasin vielä aamulla lähtiessä Ylläksentiellä toisenkin hiiripöllön. Illalla viimeiset parisataa kilometriä tuli pimeässä ajaen ja hirviä väistellen. Väsyneenä, mutta onnellisena, kuten sanonta kuuluu.
Kiitoksia kaikille mukaville reissukavereille mukavasta matkaseurasta! Seuraavalla kerralla yksi matkakumppani lisää.
Olen sporttinen valokuvaaja Kangasalta. Valokuvausharrastuksenani kuvaan enimmäkseen lintuja. Välillä myös maisemia ja muita eläimiä.
Suurimmaksi osaksi kuvaan Suomessa, mutta lomareissut ovat jo pitkään olleet myös lintukuvausreissuja.
Viimeisimmät kommentit