Lapin lumoa etsien

Luvattumaa Ice Gallery

Maaliskuun lopulla 2019 lähdimme yhdistetylle kelkkailu- ja linturetkelle Lappiin. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Levi hyvin hoidettujen kelkkareittien toivossa.

Lauantaina ajelimme hienossa keväisessä ilmassa pienempiä asfalttiteitä n. 900 km. Matkalla tarkkailimme ajankuluksi lintuja. Kangasala – Oulu välillä näkyi siellä täällä muuttomatkalta palailevia lintuja pelloilla. Näimme mm: kottaraisia, käpytikan, laulujoutsenia, närhiä, telkkiä, töyhtöhyyppiä. Lisäksi näimme joukon metsäkauriita aamuhämärissä.

Limingan jälkeen lintuhavainnot kokolailla loppuivat. Loppumatkasta Ylläksentiellä pölähti hämäränhyssyssä 5 kpl riekkoja, joka oli yksi reissun tavoitelinnuista kameralla. Nyt en pystynyt pysähtymään jäisellä tiellä loivassa alamäessä ja painava peräkärry perässä.

Saavuimme lauantai-iltana Levin Isorakkaan ja vastassa olivat poikani ja vaimonsa, jotka olivat jo viikon lomailleet paikalla. Tavarat lähtivät vikkelästi kärrystä, kun oli riski poika auttamassa.

Heti sunnuntaiaamuna lähdin poikani Tamin kanssa kelkkailemaan Kittilän pohjoisosan erämaamaisemiin. Ajoimme itäpuolta Pokkaan ja pysähdyimme tankkaamaan kelkat ja itsemme legendaarisessa Tieva baarissa. Oli hieno nähdä, että Tieva baari oli samanlainen kuin v. 2006 viimeksi käydessäni.

Tieva baari, Pokka.

Tamilla tuli pieni lisälenkki, kun perälaukku oli pudonnut kelkan tarakalta ja joutui palaamaan 10 km samoja jälkiä takaisinpäin hakemaan sen. Onneksi ei koskenut heikkokuntoista, niin ei tuntunut missään.

Raijankiselkä autiotupa.

Jatkoimme länteen upeaa erämaamaisemaa kohti Puljua. Reitti oli sopivan möykkyistä, niin ei päässyt vilu yllättämään. Pysähdyimme Raijankiselän autiotuvalle juomatauolle ja kelkkojen alustoja säätämään.

Pyhävasa autiotupa.

Seuraava pysähdys oli Pyhävasan autiotupa. Olipa kiva tulla, kun edellämme menevä kelkkaporukka oli tehnyt tulet valmiiksi. Käristimme makkarat ja söimme eväät hienossa autiotuvassa puron solistessa iloisesti vieressä. Eipä ollut tälläkään kertaan kännykkään kenttää, joten pitkä kävelymatka tulee, jos kelkat hajoavat.

Seuranamme oli pieni päästäinen, joka pelottomasti tuli ruokaa kerjäämään. Tottakai ruokimme kämpän vakioasukasta.

Keväinen puro solisi iloisesti Pyhävasan autiotuvan vieressä.
Pallastunturi taustalla.

Jatkoimme matkaa energiaa ja intoa täynnä kohti Pallastunturia. Keli ja reitti olivat hyviä. Alustatkin alkoivat pelaamaan ahkeran säätämisen jälkeen.

Puljun risteyksessä katselin opasviittoja. Hettaan olisi enää 75 km. Tami katseli kauhulla, että ei kai se tuonne enää lähde. Koko lenkille olisi tullut tällöin mittaa 350 km, joten päätin jättää väliin, koska oli vasta ensimmäinen ajopäivä.

Levi jo taustalla häämöttää.

Puljusta jatkoimme Lompoloon, Tepastoon ja lopulta Leville. Loppumatkasta alkoi jo väsy hiipiä puseroon, kun oli reittikin melko pattista Puljusta Leville. Matkaa tuli yli 200 km, joten oli siinä ensimmäiseksi reissuksi riittävästi.

Iltaisin saunoimme ja söimme tukevasti hyvässä seurassa Tamin, Tarun, Sirin ja Laran kanssa.

Luvattumaa Ice Gallery.

Maanantaina pidimme lepopäivän kelkkailusta ja suuntasimme Tarun ehdotuksesta Levin Luvattumaan Ice Galleryyn. Paikka oli upea ja taidolla tehty. Tätä paikkaa kelpaa näyttää ulkomaalaisille. Otimme paljon valokuvia, nautimme taidokkaista luviveistoksista ja lumoavista valoista.

Levitunturin huippu.

Tiistaina lepopäivän jälkeen lähdimme vielä kipeillä lihaksilla jälleen kelkkaretkelle. Suuntasimme ensin itäpuolen kautta Levin huipulle, mistä avautuu huikea näköala Lapin lumoon.

Muoniossa.

Tämän jälkeen laskeuduimme länsipuolta alas ja suuntasimme Kätkätunturin pohjoispuolelta hienossa kelissä kohti Muoniota. Muutaman evästauon jälkeen saavuimme Muonioon. Reitti oli möykkyineen mukavaa ajettavaa ja Lapin lumoa löytyi jälleen. Ajomatkaa kertyi n. 150 km.

Rouvat ulkoiluttivat koiria mm. Immeljärven jäällä ja kävivät shoppailemassa Levin putiikeissa. Shoppailut jäivät tosi vähiin, koska Levillä oli hinnoissa levilisä.

Kohti Yllästä.

Keskiviikkona hurautimme Ylläkselle. Pääsimme ajamaan lanattua jälkeä, mikä ei ollut hääppöistä sekään. Lanausjälki on huonoa nykyään Levillä. Päiväseltään kun lanataan, niin pehmeä jälki ajetaan parissa tunnissa ruvelle. Iltaisin, jos lanattaisiin, niin jälki saisi ainakin yön yli kovettua.

Ylläksen huipulla.

Kävimme Ylläksen huipulla ihailemassa komeita maisemia ja niitähän riitti.

Reitti Ylläksen huipulle oli jo aika jyrkkää.
Venejoen pikis.

Takaisin ajettiin Kittilän kautta. parinkymmenen kilometrin Venejoen pätkä oli kivaa ajettavaa. Ajomatkaa tuli n. 150 km.

Lähellä Leviä Kittilästä tullessa pääsimme puhaltamaan kelkkapoliisien pilliin. Hyvä, että kännääjiä valvotaan! Metvurstileipäni ei saanut viisaria värähtämään. Tutut rutiinit taas illalla.

Torstaina lähdin vaimon kanssa lintukuvausretkelle. Ajoimme ensin Luvattuun maahan, kun viimeksi käydessä omistajat sanoivat, että aamuisin näkyy riekkoja ja teeriä. Nyt oli vain hiljainen kylätie.

Taviokuurna naaras Lompolossa.

Ensimmäiset kunnon lintuhavainnot tehtiin ennen Lompolon kylää, kun punatulkkupariskunta yhytti kameran kennon. Lompolon kylässä Näimme hiiripöllön langalla ja n. 35 taviokuurnaa, jotka lauloivat iloisesti talvisessa lumisateessa.

Hiiripöllö Lompolossa.

Lompolon jälkeen Rovakoskessa näimme yhden koskikaran jään reunalla tepastelemassa. Nunnasessa näimme taas parven taviokuurnia.

Hetassa söimme hotellin seisovassa pöydässä. Koko kylän virkamiehistö oli myös paikalla lounastamassa. Ikkunasta huomasimme parven pikkuvarpusia.

Takaisin ajelimme Pallastunturin itäpuolta Raattaman kautta takaisin. Näimme paluumatkalla kuukkelin ja isolepinkäisen. Poromarkkinoilla kävimme matkan varrella ihastelemassa käsityöläisten luomuksia. Vaimolle tarttui käsin tehty sormus mukaan. Lapussa mukaan tuli jopa koordinaatit, mistä sormuksen ainekset on poimittu.

Pallastunturissa Lapland hotel Pallaksen yhteydessä on hieno luontokeskus, joka on käymisen arvoinen paikka luontoihmiselle ja muillekkin.

Poro on parasta.

Porot jäivät ihmettelemään, kun kuvasin niitä Pallastunturin kupeessa.

Perjantai oli viimeinen kelkkailupäivä ja suuntasimme Kumputunturille, missä kaikki kelkkailijat käyvät Levin reissulla ainakin kerran.

Erämaakeitas erämaassa.

Ensimmäinen pysähdys oli Erämaakeitaassa. 2004 vuonna kun kävin täällä, niin oli mettässä vain pöytä ja termospullossa kahvia ym särvintä. 2006 vuonna oli asuntovaunu ja tarjontaa hiukan enemmän. Nyt vuonna 2019 oli jo lupien kanssa rakennettu pieni pytinki, hienoa!

Kumputunturi

Kumputunturista on hienot näkymät ympäriinsä. Kelkkoja oli huipulla paljon. Ylhäällä oli lisäksi pari kamiinoilla varustettua autiotupaa.

Rapaskota, Palkaskuru.

Päätimme ajaa puoli kilometriä Sodankylään päin kodalle. Täällä oli tosi paljon kelkkailijoita ja makkaratuletkin valmiina. Isossa kodassa oli ainakin parikymmentä ukkoa yhtäaikaa nuotion ympärillä makkaraa paistamassa.

Takaisin ajettiin fiilistellen viimeistä kelkkaretkeä tänä vuonna. Ajomatkaa kertyi n. 100 km. Viikon aikana tuli ajokilometrejä runsas 600 km, joten oli siinä riittävästi tälle kunnolle. Kiitoksia loistavalle kelkkakaverille kelkkareissuista!

Vielä viimeiset saunomiset Tamin ja Tarun kanssa. Kävimme vielä pitsalla Classic pizzeriassa. Itse söin Rudolf:n, mikä sisälsi: Tomaattikastiketta, mozzarellaa, kylmäsavustettua poroa, leipäjuustoa, karpaloita ja lakkahilloa. Olipa tosi maukasta pitsaa ja siinäkin oli Lapin lumoa. Reissun ikävin vaihe itselleni on pakkaaminen, mutta onneksi elämän reissukaverini on hyvä ”ammattipakkaaja”.

Kotimatkalla lauantaina kuvasin vielä aamulla lähtiessä Ylläksentiellä toisenkin hiiripöllön. Illalla viimeiset parisataa kilometriä tuli pimeässä ajaen ja hirviä väistellen. Väsyneenä, mutta onnellisena, kuten sanonta kuuluu.

Kiitoksia kaikille mukaville reissukavereille mukavasta matkaseurasta! Seuraavalla kerralla yksi matkakumppani lisää.

Lue myös nämä

Kommentit

  1. Taru Komssi 2019.04.18 4:55pm

    Ihanat muistot kyllä jälleen saatiin kasaan. Toi pöllö on kyllä ihan mahtava. Kiitos paljon seurasta ja maukkaita tarjoiluista.

  2. Titta 2019.04.18 11:06pm

    Mukava oli lukea teidän reissutarinaa. Pääsitte kelkalla näkemään monipuolisesti Levin maastoa ja luontoa. Ja paikallisia lintuja myös. Kiitos kivasta blogista.

  3. Tami 2019.04.19 9:27am

    Kiitos hienoista kuvista ja hyvästä tarinasta. Mukava että jää reissusta myös tällainen muisto, jotta voi myöhemmin elää reissun uudelleen!

  4. Nimetön 2019.04.29 10:35am

    Taas kerran kiinnostava matkakuvaus, aina kiva lukea. Upea kuva pöllöstä lumisateessa!

Linssin takana

Viikon suosituimmat