Kategoria: 2017 ARTIKKELIT

Fuerteventuran linnut 3

2017 joulukuussa suuntasimme vaimon kanssa jälleen parin viikon aktiivilomailulle Fuerteventuralle. Kyseessä oli neljäs matkamme Fuerteventuralle, joista yksi turistireissu ja nyt kolmas lintureissu. Luulisi, että kahdella aiemmalla lintureissulla olisi jo kuvattu kaikki saaren linnut, mutta katsotaan…

Katso myös: Azorit, Fuerteventura, Lanzarote, Teneriffa, Gran Canaria

Kanarian saarten aavikkolinnuista minulta edelleen puuttuu mm. aavikkojuoksija. Lännenkaulustrappi on jo kuvattu Lanzarotella, mutta ei Fuerteventuralla. Reissun pääkohde oli tällä kertaa aavikkojuoksija. Merilintujakin voisi yrittää kuvailla enemmän rannalta käsin.

Pakkaamisessa oli ongelmia, kun Novair:n koneeseen sai viedä käsimatkatavaroina vaan 5 kg. Mukaan piti kuitenkin saada 2 järkkäriä isoine lintuobjektiiveineen. Ruumaan kameroita en uskalla laittaa. Kikkailemalla tavarat onnistuttiin kuskaamaan, mutta kuinka, se on toinen tarina.

Lentoasemalta vuokrattiin kulkuvälineeksi Fiat 500X. Yritin saada nelivetoa, koska aavikkoreissuja oli tiedossa, mutta en saanut. Fiat 500X oli etuvetoinen, mutta selvästi normaalia korkeampi maavara ja pitkäjoustoinen.

Tuttuja teitä ajeltiin länsirannikon La Pared:n missä majapaikkamme Hotel La Pared sijaitsi Atlantin kupeessa. Hotelli on samaa ketjua, kuin Las Playitas itärannikolla, missä olimme pari vuotta sitten. Hotelli oli rauhallisella alueella. Hotelli mainosti itseään sporttihotellina, kuten Las Playitaskin. Punttisali, sauna, poreallas ja lämmitetty uima-allas löytyi. Aktiviteetteja oli tarjolla runsaasti. Mitään kaupunkeja ei ollut lähelläkään. Tästä syystä otimme puolihoidon, aamupala ja illallinen.

Puolihoito oli hyvä ratkaisu, koska aina pääsi valmiiseen pöytään. Ruuat olivat tosi hyviä ja sitä oli riittävästi. Ongelma oli, että olimme sidottuja aikatauluihin ja tuli syötyä itsensä koko ajan ähkyksi. Aamupala oli klo 8-10 ja illallinen klo 18.30 – 21. Aamupalan aikoihin olisi pitänyt olla jo liikkeellä ja kuvauspaikoilla valmiina. Illalla taas oli kiire hotellin illalliselle, jos oltiin saaren pohjoispäässä.

Aamuisin ennen aamupalaa kävimme lenkillä ja staijailemassa kiikarilla muutaman sadan metrin päässä olevalla rannalla, missä olikin hienoja laguuneita.

Surffikoululaiset olivat jo ennen auringonnousua rannalla harjoittelemassa.

Kalliokyyhky

Pikkutylli

Rantasipi

Yhtenä päivänä raahasin aamulenkille mukaan ison putken. Kuvausaikaa ei ollut paljon, koska aurinko nousi kukkuloiden takaa vasta puoli kahdeksan maissa ja silloin piti jo kiiruhtaa aamupalalle. Läheiseltä mereen laskevalta joelta, missä virtasi pikku noro vettä, löytyi kalliokyyhkyjä, pikkutyllejä, pensasvarpusia ja rantasipejä. Etelänharmaalokit ja muutama merilokkikin olivat jo liikkeellä auringonnousun aikaan.

Silkkihaikara

Hotel La Paredin ympäristöstä löytyi lisäksi Silkkihaikara hiukan kauempana merestä kuivuneelta joenuomalta, missä siellä täällä kuitenkin satunnaisesti lorisi vettä.

Paksujalka

Paksujalkoja löytyi parhaillaan 8 kpl. Lähes joka aamu oli kuitenkin jokusia paksujalkoja hotellin viereisellä hiekkakuopalla.

Punaperäbulbuli

Hotellin vieressä oli hieno golf harjoittelukenttä. Jälkeenpäin ilmeni siskon kanssa jutellessa, että harjoittelukenttä on hänen miehensä, huippu golfkenttäarkkitehti, Itävaltalaisen Gunther Hauserin suunnittelema. Siitä vierestä löytyi eräänä aamuna outo ja hienonnäköinen lintu. Olin innoissani, että nyt löytyi itselleni uusi lintu, elis. Kuvatessani lintua se alkoikin näyttää tutulta ja muistin kuvanneeni Dubaissa saman linnun, joka oli punaperäpulbuli. Niitä oli 2 kpl, naaras ja koiras. Lauloivat ja lensivät jonkinlaista soidinlentoakin. Kuulimme saman linnun laulavan toisenakin aamuna samassa paikassa. Lisäksi näimme sen kerran hotellialueella syömässä taateleita palmusta juuri auringonnousun aikoihin. Enpä olisi uskonut, että löydän punaperäbulbulin Fuerteventuralta.

Eräänä aamuna aamukävelyn yhteydessä juuri auringonnousun aikaan näimme kevyessä vastavalossa hienosti silhuettina taivasta vasten hiekkadyynin päällä kävelemässä 4 kpl kuoveja, tai pikkukuoveja. Ensiksi määritin ne kuoveiksi, mutta koska harmillisesti en valokuvaa saanut aloin epäilemään lajimääritystä. Siksi en lajilistaan kuovia hyväksynyt. Mukana oli vaan pokkari ja sillähän ei nopeampiin tilanteisiin kerkiä.

Etelänisolepinkäinen

Kesykyyhky

Ruostesorsa

La Pared:sta, kun lähdetään, mennään FV-605 tien yli soratielle ja jatketaan 1,5 km niin tullaan vuohitilalle. Täältä voi löytää kaikkea mielenkiintoista. Me löysimme etelänisolepinkäisen, kesykyyhkyjä ja useita ruostesorsia.

Kanariantasku

Vuohitilalta, kun jatketaan kilometrin, niin tullaan Las Hermosas:n. Pieni kylä, missä kuvasimme tämän reissun ensimmäisen, harvinaisen ja endeemisen kanariantaskun.

Hiirihaukka

La Paredin eteläpuolen kukkulalta FV-605 tien varrelta kuvasin hiiriahukan. Lähes samoilta huudeilta, kuin vuonna 2015. Hiirihaukkoja näkyi kuitenkin vähemmän kuin aiemmalla Fuerteventuran reissulla.

Kanariankirvinen

Aavikkojuoksijan jahtaaminen aloitettiin El Jablen aavikolta. Ajoimme FV-605 tietä etelään päin La Paredista n. 4 km ja käännyimme oikealle etelään El Jablen kuumalle aavikolle. Mitään varsinaista tietä ei ollut. Ilmeisesti voimalinjojen korjaajat olivat ajelleet maastureilla, koska joitain renkaanjälkiä löytyi. Kanariankirvisiä löytyi heti ensimmäisen mäen päältä.

Tuulihaukka

Välillä pysähdyimme ja tiirailin kiikareilla, josko aavikkojuoksijoita näkyisi. Oli hieno ajella Fiat 500X:n korkeammalla maavaralla. Ei rappaillut pohja kiinni ollenkaan, kunhan varovasti ajeli. Pudotin lisäksi rengaspaineet aavikkoajelua varten 1,5 bar:n, niin pito vielä lisääntyi pehmeällä alustalla. Tunnin aavikkoajelun jälkeen löytyi muutama etelänisolepinkäinen ja tuulihaukka, joka väijyi sisiliskoja.

Mikä iso lintu tuolla on? Aavikolla oli liikkeellä myös voimalinjojen korjaajia. Varoittelivat ajamasta linjojen alta peläten putoavia sähköjohtoja.

El Jable aavikko

Kerran jouduin vaihtamaan reittisuunnitelmaani, koska oli niin jyrkkä ylämäki ja pehmeää hiekkaa. Jopa minunkin itsesuojeluvaistoni alkoi kuiskuttelemaan, että voi tulla pitkä kävelymatka, jos tuonne lähdet. Kierrettiin lopulta koko El Jablen laaja aavikko ympäri myötäpäivään hiljaa ajaen ja saavuttiin La Pared:n länsipuolelta aavikkoa pitkin. Onneksi ei tullut ajoa estäviä esteitä, muuten olisi illallinen jäänyt syömättä, koska olisi joutunut palaamaan samaa reittiä takaisin. Aavikko oli n. 11×6 km laaja. Aavikkojuoksijaa ei kuitenkaan taaskaan löytynyt…

Koko päivä meni aavikkoreissuun. Illallisella oli taas mukava syödä itsensä ähkyyn seisovasta pöydästä;) Iltaisin käveltiin pieni ruuansulatuslenkki. Kovin pitkälle ei viìtsinyt kävellä, koska hotellin ulkopuolella kaikki katuvalot olivat kivitetty rikki. Hotellin alueella oli turvallista, koska vartija kierteli koko ajan. Iso pamppu ja käsiraudat roikkuivat vyöllä.

Kolme päivää meni El Jablen aavikkoreissusta toipuessa ja seikkailtiin muualla. Sitten lähdettiin taas aavikkojuoksijaa innolla jahtaamaan pohjoiseen aavikoille, missä joku joskus on uskonut aavikkojuoksijan nähneensä.

Lajareksen risteyksestä käännyttiin vasemmalle FV-10 tien eteläpuolelle. Siinä oli alkuun jonkilainen krossirata. Siitä läpi ja sitten oikealle taas kärrypolulle. Alussa oli oikein kylttejäkin aavikkolinnuista, joten lupaavalta näytti. Kuvasin pariin otteeseen kanariantaskun, mutta siihen se jäi. Reitti oli 5 km El Cotillon tielle.

El Cotillon päässä tapasin miehen vuohiaitausta tekemässä. Kysyin, että pääseekö Tindayan aavikolle suoraan merenrantaa pitkin. Ei päässyt. Kaveri oli Englantilainen Bryan, joka on monta vuotta sitten muuttanut tulivuoren kupeeseen ja rakentanut talon sinne. Oli kuulemma järjestänyt Englantilaisille lintureissuja. Oli pari huonetta vuokrattavana. Kutsui myös kylään, mutta ei keretty, kun piti aavikkoja koluta.

Hietakyyhky

Loppupäivä pyörittiin Tindayan aavikkoa ristiin rastiin. Kuvasin hietakyyhkyjä, etelänisolepinkäisiä ja tuulihaukkoja. Ei taaskaan aavikkojuoksijaa… Alkoi usko loppumaan, että ei tälläkään reissulla aavikkojuoksijaa. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Taisi olla siinä aavikkoajelut tällä reissulla, niin uskoin?

Meni taas 3 päivää muita paikkoja kolutessa. Saavuimme Embalse de los Molinos:n patojärvelle. Oli niin tuulista, ettei autosta juuri viitsinyt ulos nousta. Katselin autosta kiikarilla järven lintuja, kun staijari pariskunta käveli autoamme kohti. Olivat Ranskalainen Cannesista kotoisin oleva lintuharrastaja pariskunta. Juttelimme linnuista, hän käytti latinankielisiä nimityksiä ja minä englanninkielisiä. Lintukirjojen avulla asiat kuitenkin selvisivät.

Kerroin, että olin kovasti hakenut aavikkojuoksijaa. He olivat eksyilleet ”väärää” reittiä etelänpuolelta vuohitilojen läpi. Olivat joutuneet jättämään autonsa n. kilometrin päähän aavikolle patojärvestä. Uskoi nähneensä aavikkojuoksijan kiikarilla vuohitilan kupeessa.

Lähdimme porukalla kyseiseen paikkaan. Ranskalainen alkoi jo epäilemään näkemäänsä ja sanoi, että ei ole mitään takuuta, että löytäisimme aavikkojuoksijan. Saavuimme kyseiseen paikkaan ja kuului ”bien, oiseau trouvé”. Jotakin liikkui parinsadan metrin päässä kivien välissä. Iski pieni paniikki, kun 1300 kinomillilläni oli niin kapea kuvakulma, etten heti löytänyt kivien seasta liikkeen aiheuttajaa.

Aavikkojuoksija

Piinallisten sekuntien jälkeen vihdoin löysin linnun kameran etsimeen ja huudahdin, että se on aavikkojuoksija! Kerkesin kuvaamaan pari sarjaa ennenkuin hävisivät kivenkoloihin. Niitä oli 2 kpl. Eivät enää ilmestyneet näkyviin sen jälkeen. Noita aavikkojuoksijoita ei näe tuolla taustalla, jos eivät liiku. Juoksin kädet levällään Ranskalaisia kohti kiitoshalauksille. Kysyivät, että osaanko Ranskaa. Vastasin, että ”Je t’aime”. Herätti hilpeyttä. Voimakas lämpöväreily teki kuvista ainoastaan dokumenttikelpoisia, mutta olin silti enemmän kuin tyytyväinen, kun reissun tavoitelintu on kuvattu.

Taas vietettiin 4 päivää aavikkokrapulaa, kunnes veri veti taas aavikkoa tutkimaan. Ajoimme La Paredista FV-605 tietä kohti Costa Calmaa ja käännyimme vasemmalle Istmo de la Pared:n aavikolle. Ajelimme pari tuntia ristiin rastiin hiekka-aavikkoa, emmekä nähneen mitään elävää olentoa. Käännyin sitten etelänpuoleiselle tummemmalle laavakivirinteelle. Muutaman kilometrin ajettuani näimme rinteessä harjalinnun ruokailemassa. Aloin sitä innolla kuvaamaan, vaikka etelänpuoleisella tummapohjaisella laavakivirinteellä lämpöväreily oli vieläkin voimakkaampaa kuin vaaleahiekkaisella pohjalla.

Aavikkojuoksija

Kuvasin harjalintua ja vaimo tarkkaili ympäristöä. Tuolla on aavikkojuoksijoita, kuului innokas huudahdus! Jo tutuksi tulleita aavikkojuoksijoita oli jokusen sadan metrin päässä. Niitähän oli useita. Siirsin autoa lähemmäksi ja vaimo piti koko ajan silmällä aavikkojuoksijoita, koska paikalla oli paljon puskia, mihin linnut pääsivät piiloon. Kuvasin aavikkojuoksijoita vaikeissa olosuhteissa yli kaksi tuntia. Auringon paistaessa täydeltä terältä kuvat olivat aivan kuraa voimakkaan lämpöväreilyn takia. Heti, kun tuli pilviharsoa auringon eteen, niin kuvista sai jotain selvää. Lisäksi paikalta löytyi aavikkotulkkuja. Aavikkojuoksijoita oli jopa toistakymmentä. Oli vaikea laskea, kun ne vilistivät puskissa edestakaisin.

Näköjään sama kuin urheilussa, kun apina putoaa harteilta, niin tulosta tulee. Kun löysimme ensimmäiset aavikkojuoksijat monen reissun jälkeen, niin sitten samalla reissulla löytyi heti uudestaan.

Aavikkotulkku

Costa Calman ja Oasis Parkin puolivälistä FV-2 tieltä löysimme lupaavan soratien, joka meni kohti pohjoista laakson pohjaa pitkin. Nimesimme se betoniasemantieksi, koska vajaan 10 km:n päässä oli betoniasema ja tiellä ei kait mitään virallista nimeä ollut. Mehän liikuimme teillä, mitä turistikartat eivät tunne. Täältä löytyi aavikkotulkkuja ja kanariantaskuja.

Hemppo

FV-618 tien varrelta Cardon:ssa kuvasin pikkupensaskertun, aavikkotulkun ja hempon.

Pikkukorppikotka

Uhanalaisia pikkukorppikotkia löytyi tällä reissulla huomattavasti vähemmän kuin v. 2015 reissulla. Kuvasin pikkukorppikotkia Las Casitas:ssa ja Tesejerague:ssa. Kummassakin oli 1 kpl aikuinen. Muutamia nuorempia yksilöitä nähtiin FV-2 tien varrella Malpaís Grande:n kohdalla.

Lehmähaikara

Liejukana ja valkoviklo

Lajimäärältään antoisin lintupaikka, Los Molinoksen patojärven ohella, oli FV-511 tien varrella oleva lampi. Täällä kuvasin: kalliopääsky, kanariantiltaltti, lapasorsa, lehmähaikara, liejukana, nokikana, pensasvarpunen, pikkutylli, pitkäjalka, rantasipi, ristisorsa, rusorintakerttu, valkoviklo ja västäräkki. Lisäksi nähtiin mustapääkerttu, mutta ei kuvattu. Kalliopääsky ja rusorintakerttu olivat itselleni uusia lajeja.

Harjalintu

Tuinejesta itään lähtevän tien, Camino Teguerey:n ja Tiscamanita tien risteyksessä oli oliivipuu viljelys, missä kuvasin toisen kerran harjalintua.

Afrikansinitiainen

Pajarasta, kun lähdetään Betancuriaan päin FV-30 tietä on heti oikella parkkipaikka, mikä on ollut joka reissulla hyvä lintupaikka. Nyt ei ollut niin hyvä, koska reunalla olevia puita oli kaadettu. Mutta jotain löytyi sentään. Täällä kuvasin: afrikansinitiainen, kanariantiltaltti ja turkinkyyhky.

Korppi

Presa de las Peñitas:n ympäristöä käytiin tutkimassa sekä länsi-, että itäpuolelta. Länsipuolelle löytää, kun ajaa Ajuy:n FV-621 tietä ja kääntyy oikealle FV-627 tielle ja ajaa sitä päähän asti. Jos haluaa mennä Peñitas:n patojärvelle joutuu patikoimaan kivikkoista reittiä n. kilometrin verran. Emme lähteneet kivikkoiselle patikkaretkelle tällä kertaa painavien kameroiden ja jalustan kanssa. Hierottiin tuttavuutta korppien kanssa. Tulivat lähelle ja alkoivat komentamaan, että ruokaa! No, vähän leipää löytyi ja vastapalvelukseksi sain lähikuvia hienon kiiltävänmustasta korpista.

Las Penitas Betancuria

Toinen reitti löytyy itäpuolelta, kun FV-30 tieltä kääntyy länteen Calle San Sebastián tielle ja ajaa sen päähän asti.

Presa De Las Peñitas

Täältä on jo lyhyempi matka päästä tarkastelemaan kuivunutta Presa de las Peñitas:n patojärveä.

Samettipääkerttu

Täällä kuvasin: etelänisolepinkäinen, samettipääkerttu ja turkinkyyhky. Lisäksi nähtiin ja kuultiin hiirihaukka, joka hienosti kuulutti reviiriään, piuu, laaksossa. Lisäksi kalliopyy äänteli aktiivisesti rinteessä, mutta ei löydetty sitä kuvattavaksi.

African monarch, danaus chrysippus

Viereen lennähti perhonen, african monarch ( danaus chrysippus ), minkä kuvasin pokkarin makroasetuksella. Tämä oli vaimon lempipaikka, koska oli lämpöistä, tuuletonta ja paljon tutkittavaa.

Merimetso

FV-430 tienvarren lammelta löytyi suureksi yllätykseksi merimetso. Lisäksi löytyi harmaahaikara, kanariankirvisiä, ruostesorsia.

Kapustahaikara ja pitkäjalka

Embalse de los Molinos:n patojärvelle tehtiin pari reissua. Täällä kuvasin 15 lajia, joista kapustahaikara ( 4 kpl ) oli itselleni uusi laji. Patojärvi on ehkä saaren paras lintupaikka. Kuvauksen suhteen paikka oli ongelmallinen, koska tuuli niin lujaa, että kamera tärisi jalustalla, kuin haavan lehti. Kiikarilla staijaamiseen hyvä paikka, kun pääsee yläviistosta näkemään koko järven. Pitäisi olla aamulla heti auringonnousun aikaan paikalla, jolloin tuuli ja valo olisi optimaalisimmillaan. Täällä kuvasin: harmaahaikara, hietakyyhky, kanariantasku, kapustahaikara, naurulokki, nokikana, pikkukorppikotka, pitkäjalka, rantasipi, ruostesorsa, silkkihaikara, sinisorsa, taivaanvuohi, tavi ja tuulihaukka.

Vuohitilan vahtikoira

Embalse de los Molinos:n patojärveltä poislähtiessä näimme kaksi isoa hiirihaukkaa istumassa kivellä vuohitilan aitauksessa Embalse de los Molinos:n ja FV-221 tien risteyksessä. Mitähän kyttäsivät. Kuvaa en kerennyt saamaan. Vuohitiloilla oli aina jämerät vahdit paikalla.

Riuttatiira

Pääkaupungissa Puerto Rosariossakin käytiin pyörähtämässä. Ajettiin v. 2015 tutuksi tulleelle staijipaikalle Playa Blanca rannan kupeeseen. Staijasin merelle, jos vaikka liitäjiä näkyisi. Eipä näkynyt, ainakaan tunnistettavasti 8x suurentavalla kiikarilla. Kaukoputki pitäisi olla meristaijauksessa. Kuvailin etelänharmaalokkeja ja riuttatiiroja, kun ne syöksylivät ja saalistivat meren pinnasta pikkukaloja.

Tundrakurmitsa

Olimme jo pois lähdössä, kun rannan kivien lomaan ilmestyi tundrakurmitsa. Sikäli hauska tapahtuma, että v. 2015 kuvasin saman lajin täsmälleen samasta paikasta. Olisiko ollut peräti sama lintu? Siihen malliin katseli kuvaajaa, että taisi tunnistaa;)

Pikkukuovi

Vielä ennen poislähtöä kuvasin myös pikkukuovin rantakivillä syömässä.

Etelänharmaalokki

Merilintuja lähdettiin staijailemaan Playa De La Barca:n ja Sotaventon rannoilta. Täältä löytyi auringonpalvojien ja leijasurffajien lisäksi: etelänharmaalokki, merilokki, pikkukuovi ja riuttatiira. En viitsinyt pitkän putken kanssa liikkua rannalla, ettei tule vääriä käsityksiä. Tyydyin kuvailemaan autosta sen mitä pystyi.

Etelänharmaalokki

Pulmussirri

Kävimme myös Playa Lagoon ja Playa Risco rannoilla staijaamassa. Nämä sijaitsevat Sotavento:sta etelään. Olimme täällä auringonlaskuun saakka. Täällä oli myös joitakin nudeja, joten piti olla tarkkana mihin päin pitkää lintuputkea sohotteli. Näillä rannoilla oli kielto leijasurffaajille, joten oli vähemmän häirintää linnuille. Kävelimme Playa Lagoonin meren rajaan saakka. Laskuvesi jätti linnuille mukavia vesialtaita temmellettäväksi. Täällä kuvasin: etelänharmaalokki, merilokki, pikkukuovi, pulmussirri, riuttatiira ja silkkihaikara.

Playa Del Mal Nombre

Playa Lagoonista eteläänpäin on Playa Del Mal Nombre missä myös kävimme meristaijia harrastamassa. Täälä näimme etelänharmaalokkeja, kanariankirvisiä ja pulmusirrejä. Lisäksi kani hyppeli pusikoissa.

Keltanokkaliitäjää ja suulaa kovasti havittelimme meristaijeissa, mutta jäi kuvaamatta tällä reissulla kovasta yrityksestä huolimatta. Oliko ajankohta näille linnuille väärä, koska keväämmällä niitä nähdään?
Yhtenä päivänä kävimme staijaamassa Faro de Punta Jandia ja Faro Punta Pesebre majakoilla Jandian eteläkärjessä. Menestys oli laiha. Vain jokusia etelänharmaalokkeja näkyi. Juttelin Espanjalaisen lintuharrastajan kanssa, joka kovasti tutki Punta Jandian aavikoita löytämättä kuitenkaan mitään.

Villa Winter

Kävimme samalla Jandian reissulla myös länsipuolella atlantin rannalla sijaitsevassa syrjäisessä Cofete:n kylässä. Aiemmilla reissuilla toiminnassa ollut ruokapaikka näytti kovasti hiljaiselta, liekö toiminta loppunut. Villa Winter oli entisellään. Jokusia autoja oli pihassa.

Playa de Cofete

Playa de Cofete on hieno ranta, mutta auringonpalvojia ei tällä kertaa näkynyt. Tänne ei pääse, muuta kuin omalla autolla rupuisen tien kautta, niin kävijät ovat vähissä.

Hadadaiibis

Jouluaattona tehtiin turistireissu Morro Jableen. En ottanut mukaan, kuin yhden järkkärin pienemmällä objektiivilla jatkeineen. Käytiin Ventura Shopping Center:ssä rihkamaa katsomassa krääsäkojuissa. Parasta antia oli hyvä jäätelö kaupasta. Kävelimme puistossa ja hupsista täältähän löytyi kuvattavaa. Puistossa kuvasin: afrikansinitiainen, hadadaiibis 2 kpl ( elis ), kanariantiltaltti, kauluskaija, munkkiaratti, turkinkyyhky ja turturikyyhky ( elis ). Puistossa voisi olla enemmänkin lajeja, kun käyttäisi enemmän aikaa.

Auto toimii hyvänä piilokojuna. Ensimmäisenä ei kannata rynnätä autosta ulos, kun linnun näkee. Tältä rannalta, kun lähdin ja pysähdyin pehmeän tasarakeisen hiekan kohdalle katselemaan lintuja, niin siihen jäi. Eturenkaat sutivat eikä auto liikkunut mihinkään. Onneksi on kokemusta moottorikelkkailusta Suomen Lapista. Metriseen hankeen, jos jää kiinni, niin on huolellisesti valmisteltava poistumisreitti, eikä saa kaivattaa syvemmälle. Sama oli tässä tilanteessa. Kaivoin renkaiden eteen vapaata tilaa. Tamppasin poistumisreitin huolellisesti. Sitten liikkeelle varovasti ilman suditusta ja pois päästiin ilman hinausautoa. Jos renkaat kaivattaa niin syvälle, että jää pohjasta kiinni, niin tulee hinausautokeikka.

Aiemmin hyvällä lintupaikalla, Catalina Garcia:ssa, FV-20 tien varressa poikkesimme myös tutkailemassa. Ajoin autolla niin lähelle, kuin pääsin ja katsoin kiikarilla tilannetta. Lampi näytti täysin kuivuneelta ja muutenkin oli linnuista hiljaista, joten emme lähteneet sen tarkemmin paikkaa tutkimaan, vaan jätimme tämän paikan suosiolla väliin tällä kertaa.

Hotel La Pared Fuerteventura

Aurinko laski tällä reissulla viimeistä kertaa Fuerteventuralla. Hotellilla oli lämmitetty allas, kuulemma. Emme pulahtaneet kertaakaan uima-altaaseen. Illalla, kun tulimme hotellille päivän reissusta oli aina kiire illalliselle ja täysinäisenä ei viitsinyt enää pulahtaa altaaseen.

Sitten Suomeen…

Reissu oli onnistunut ja ilmat olivat pohjoisen asukeille sopivat. Ensimmäisen viikon kova tuuli oli ainoa häiriötekijä. Lintulajeja kuvasin 54 kpl ja 3 kpl havainnoitiin ilman kuvaa, eli 57 yhteensä. Uusia lajeja itselleni kuvasin peräti 6 kpl. Tämä oli selvästi seitsemästä lintureissusta Kanarian saarille lajimäärältään paras. Aiemmat reissut Kanarian saarille lajimäärältään ovat olleet 27-37 kpl haarukassa. Kiitoksia tarkkasilmäiselle vaimolle mukavasta reissusta!

Lajilista kuvatut linnut: aavikkojuoksija, aavikkotulkku, afrikansinitiainen, etelänharmaalokki, etelänisolepikäinen, hadadaiibis, harjalintu, harmaahaikara, hemppo, hietakyyhky, hiirihaukka, kalliokyyhky, kalliopääsky, kanariankirvinen, kanariantasku, kanariantiltaltti, kapustahaikara, kauluskaija, kesykykyyhky, korppi, lapasorsa, lehmähaikara, liejukana, merilokki, merimetso, munkkiaratti, myskisorsa, naurulokki, nokikana, paksujalka, pensasvarpunen, pikkukorppikotka, pikkukuovi, pikkupensaskerttu, pikkutylli, pitkäjalka, pulmussirri, punaperäbulbuli, rantasipi, ristisorsa, riuttatiira, ruostesorsa, rusorintakerttu, samettipääkerttu, silkkihaikara, sinisorsa, taivaanvuohi, tavi, tundrakurmitsa, turkinkyyhky, turturikyyhky, tuulihaukka, valkoviklo ja västäräkki.

Lisäksi ei kuvatut linnut: kalliopyy ääni, pikkukiuru nähty ja mustapääkerttu nähty.

Yyterin linnut

Viime vuoden Yyterin reissusta viisastuneena teimme nyt lintureissun ennen hyttysaikaa. Tänä vuonna 2017 on kevät selvästi viime vuotista jäljessä. Lädimme matkaan kolmeksi päiväksi toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla.

Katso myös Yyterin linturetki 2018.

Ensimmäinen kohde oli linturikas Sastamalan alue. Kello oli jo yli puolenpäivän, joten linnut olivat päivälevolla. Meskalan rannassa tähyilin edellisinä päivinä nähtyjä sirrejä, mutta joen rannat olivat nyt tyhjänä. Pensaskerttu lauleli puussa. Lokit ja tiirat mekastivat läheisellä saarekkeella.Jokunen isokoskelo lensi joenpintaa viistäen ja auringon helminauhaa seuraillen kohti länttä.

Ajoimme kaunista Kokemäenjokea seuraillen kohti länttä. Ajoimme pieniä maalaisteitä pitkin kohti rannikkoa ja saavuimme idylliselle Luvialle. Jatkoimme matkaamme meren rantaan ja saavuimme Laitakarin venesatamaan. Paikka oli tuttu jo 90-luvulta, kun poikani kanssa teimme mm. täältä käsin uistelureissuja merelle. 

Viime vuonna testasimme asuntovaunua ja nyt olimme asuntoautolla liikkeellä. Parkkeerasin auton Tröömin lahden puolelle suojaiseen paikkaan. Vaimo alkoi loihtimaan illallista kaasuhellalla. Nappasin kameran jalustan kera mukaan ja siirryin kuvaamaan lahden lintuja.

Merimetso

Kyhmyjoutsen lipui paikalle upeassa soidin asennossa. Canonin kennolle tarttui touhujamme tutkimaan tullut kirjosieppo. Merimetsopariskunta tuli kalastelemaan lahdelle. Kuikka kalasti kauempana kuuluttaen välillä reviiriään.

Sääksi

Sääksi tutkaili tovin veden pintaa paikallaan räpytellen.Sääksellä oli satelliittipaikannin selässä. Varikset jahtasivat sääkseä herkeämättä. Sääksi poistui paikalta ilman saalista tällä kertaa. Paikallinen kalastaja oli ikänsä asunut täällä, eikä ollut ikinä nähnyt sääkseä. Liekö sääksi ollut aina niin korkealla, ettei erota ilman kiikareita.

Söimme maukkaan illallisen asuntovaunussa upeassa merimaisemassa ilta-auringon luodessa lämmittäviä säteitään. Linnut lauloivat keväisiä säkeitään, joten muuta musiikkia ei kaivannut. Johan alkoi ramaisemaan raikkaassa meri-ilmassa, mutta ilta oli vielä nuori.

Jututin paikallista kalastajaa, joka kertoi, että saukot ovat riesa kalastajille. Repivät ja syövät kalat verkoista. Myös merimetsoista on ollut jonkin verran haittaa.

Asettelin mukaan ottamani ulkotuolit ja pöydän rannalle. Vaimo nautti lämpimistä ilta-auringon säteistä. Itse tietysti kuvailin ja kiikarilla tiirailin.

Merihanhi

Merihanhia lensi ylitsemme laumoittain johonkin ruokailemaan ja myöhemmin illalla lensivät samaa reittiä takaisin.

Räystäspääsky

Räystäspääskyt rakensivat pesäänsä vanhan piipun päähän.

Täällä kuvasin lisäksi myös:  laulujoutsen, sinisorsa, tukkakoskelo, valkoviklo ja viherpeippo.

Menimme aikaisin nukkumaan. Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme klo 3 aamutoimille. Laitoin lämmityksen päälle ja nopeasti puhallin lämmitti tilan miellyttäväksi. Pikaisen aamupalan jälkeen lähdimme kohti vajaan 40 km:n päässä olevaa Yyterin lietteitä. Matkalla oli sumua, joten mietitytti, ettei merellä olisi sumua peittäen näkyvyyden lietteille.

Saavuimme Huhtalanraitin parkkipaikalle ollen ensimmäinen auto paikalla. Lastasin isomman kamerarepun ja jalustan joskus laivalta tuotuun ”kaljakärryyn”. Vaimolla parempiselkäisenä oli toinen reppu selässä. Hiukan oli hankala vetää pitkospuilla ko. kärryjä, koska pyörät muljuilivat välillä pois pitkospuilta.

Kävelimme suoraan Sannannokan lintulavalle. Oli upeaa katsella taas kaunista Yyterin merimaisemaa, kun oli rauhallista ja paikalla ei ollut kuin linnut ja me. Kamerat framille, 7d mark ii ja 600 mm ( 960 kinomilliä ) putki jalustalle ilman telejatketta aluksi, kun oli vielä hämärämpää. Pienempi yhdistelmä, 7d ja 70-200 f2.8 2x jatkeella oli ilman jalustaa lentokuvia varten. Taskukiikarit 8×25 olivat taskussa. Kompassilla varustettu 7×50 merikiikari oli lisäksi mukana. Kaukoputki olisi vielä hyvä olla, mutta kantamuksien määrässä tulee raja vastaan.

MetsäkaurisSannannokan eteläpuolelta käveli heti aamutuimaan kaksi metsäkaurista kaislikon läpi suoraan merenrantaan asti.

Meriharakka

Luotin siihen, että kaukoputkimiehet tulevat kohta paikalle. Niin tapahtuikin, kun 4 nuorta lahjakasta lintuharrastajaa pölähti kaukoputkineen paikalle. Pojat alkoivat vauhdilla määrittää lintuja ja minä peesasin kameralla. Pitkällä kamerayhdistelmällä saa kyllä hyvästä kuvasta kropattua käyttökelpoisen ja ainakin tunnistuskuvan, mutta kauempana merellä olevia ei tunnista suoraan kameran okulaarista. Lähilietteen linnut kyllä tunnistaa kamerallakin.

Suosirri

Valon lisääntyessä lisäsin jatkeita 600 mm objektiiviin. Ensin 1,4x ( 1344 kinomilliä ) ja sitten lopuksi 2x ( 1920 kinomilliä ) jatkeen. Lintuporukka lavalla alkoi lisääntymään ja alusta tärisi välillä tehden kuvauksen vaikeaksi. Lämpöväreily haittasi kuvausta jo merkittävästi klo 8 aikoihin, kuten viime vuonnakin. Porukka lisääntyi ja kaverit kertoilivat ( huusivat ) tarinoitaan älykännykköihinsä, joten aamun rauha oli mennyttä. Täällä kuvasin mm: isosirri, jänkasirriäinen, kurki, lapinsirri, lapintiira, kalatiira, meriharakka, niittykirvinen soidinlennossa, pajusirkku, pikkusirri, pikkuvarpunen, punajalkaviklo soidinlennossa, ristisorsa, suosirri, töyhtöhyyppä, tylli, urpiainen, valkoposkihanhi, västäräkki. Lisäksi näimme tai kuulimme ainakin: harmaahaikara, luhtahuitti, luhtakana, harmaalokki, kalalokki, kalatiira, keltavästäräkki, kiuru, korppi, naurulokki, rytikerttunen, töyhtöhyyppä, peippo, taivaanvuohi, viiksitimali.

Isosirri, Punakuiri

Siirryimme vähän matkan päässä olevalle Isosannan lintulavalle. Lietteellä olevat linnut olivat hiukan lähempänä, kuin edellisessä paikassa, mutta lintuja oli vähemmän. Täällä oli taas rauhallista vähän aikaa, kunnes porukka seurasi perässä;) Täällä kuvasin mm: isosirri, punakuiri, ruokokerttunen, tuulihaukka.

Kuvailimme näillä huudeilla klo 11 asti, joka oli turhan pitkään, koska kuvia suttaava lämpöväreily voimistui koko ajan. Takaisin käveltiin jo auringon porottaessa hiki päässä. Onneksi asuntoautossa oli ilmastointi, niin hiki laski pian.

Kyhmyjoutsen

Ajoimme Uniluodon viereiselle parkkipaikalle. Nostelin vaatteet ulos kuivumaan raikkaaseen merituuleen. Vaimo laittoi taas herkullisen päivällisen matkalaisille. Huilasimme hetken asuntoauton mukavilla patjoilla. Kuvailin auton ikkunasta Uniluodon uimarannan lintuja mm: kyhmyjoutsen ja tukkasotka.

Poislähtiessä pyörähdin Kallon kärjen kautta. Siellä rakennettiin kesäterassia ja pohjat olivat jo valmiina. Puskassa huomasin hernekertun, mutta kuvaa en saanut.

Ajelimme hiljakseen Herrainpäivien surffirannan parkkipaikalle. Olipas hieno, rauhallinen ranta golfkentän vieressä ja merinäköalalla tietysti. Juotiin kaasuliedellä keitetyt kaffet autossa.

Suosirri

Siirryimme 20 m päähän rannalle tutkailemaan taas lintuja. Täällä pääsin paljon lähemmäksi kuvaamaan mukavissa iltavaloissa ja tulikin paljon parempia kuvia kuin Yyterin lietteillä. Kuvasin mm: keltasirkku, lapinsirri, meriharakka, suosirri, tylli.

Lapinsirri

Vietimme taas mukavan illan kauniissa ilta-auringossa mennen aikaisin nukkumaan. Nyt oli herätys klo 5, kun olimme heti rannan vieressä yötä. Aurinko helotti jo liiankin voimakkasti, kun aamutoimien jälkeen siirryimme rannalle kuvaamaan. Maisema oli, kuin postikortista. Kuvailimme muutaman tunnin mm: alli, haapana, isokoskelo, lapinsirri, meriharakka, merilokki, silkkiuikku, suosirri, telkkä, tukkakoskelo, tylli.

Lopuksi roudasimme tuolit ja pöydän rannalle. Vaimo taikoi pienen aamupiknikin. Vähensimme vaatteita, nautimme auringosta ja elämästä.

Mustakurkku-uikku

Ennen kymmentä lähdimme taas matkaan. Vaimo huomasi pari km ajettuamme pienen lammikon tien varressa. Hyppäsin kärppänä autosta kiikarit mukana. Lammella olikin lintuja. Palasin hakemaan ison kameran ja jalustan. Lampi olikin oikein helmi. Pari mustakurkku-uikku pariskuntaa uiskenteli kuvausetäisyydellä. Sainkin hyviä kuvia ja lisäksi kuvasin: nokikana, silkkiuikku, tukkakoskelo

Virtavästäräkki

Oli jo poislähdön aika, koska vuokra-asuntoauto piti luovuttaa klo 18 mennessä. Ajoin Pomarkun kautta, kun Harjakoskella oli nähty virtavastaräkki. Koski löytyi ja myös virtavästäräkki pienen haeskelun jälkeen. Lisäksi paikalla oli pesivä ( ilmeisesti ?) koskikarapariskunta.

Enää oli jäljellä kahvipaussi järven rannalla. Asuntoauto oli paljon näppärämpi ratkaisu lintuhommissa, kuin asuntovaunu. Ketterämpi, saa ajaa sataa, vakaampi ja helpompi käsitellä ahtaissa paikoissa. Loppusiivouksessa ja ulkopuolisessa pesussa vierähtää helposti pari tuntia, joten ihan päiväksi ei kannattane vuokrata. 

Reissu oli erittäin onnistunut. Kuvasin 47 lintulajia. Lisäksi nähtiin tai kuultiin 19 lintulajia. Yhteensä havainnoitiin 66 lintulajia ja yksi nisäkäs. Kuvasin 7 itselleni uutta lintulajia, joka nosti kaikkiaan kuvaamani lintulajit 245 kpl:n vajaa 7 v aikana. Lisäksi yksi itselleni uusi Suomi laji. Maisemat olivat hienoja ja kelit suosivat. 

Kanahaukka saalistaa

Huhtikuun alussa on vielä kylmiä öitä. -5 ja -10°C asteen pakkasia on vielä harva se yö. Aurinko paistaa päivisin, joten päivällä ilma lämpiää saman verran plussalle, mitä yöllä oli pakkasta.

Olin tietokoneen ääressä ikkunan vieressä, kun ulkoa kuului normaalia kovempi harakoiden metakka. Otin kiikarin mukaan ja menin katsomaan tilannetta. Harakat syöksähtelivät viereisen pellon reunaan. Katsoin kiikareilla n. 10 m:n päähän ruohikon sekaan. Huomasin surkean näköisen naakaan, joka huusi sydäntäsärkevästi. Samassa ko. paikasta lennähti haukka viereiseen kuuseen ja jäi siihen päivystämään.

Lähdin hakemaan sisältä kameraa. Palattuani takaisin haukka teki taas syöksyjä pellon pintaan ja nappasi maassa makaavan naakan mukaansa. Haukka lensi tien toiselle puolelle ja laskeutui johonkin. Ensin ajattelin, että se oli siinä ja kuvaa en saanut.

Tien toiselta puolelta kuului taas naakan surkea huuto ja varikset räksättivät kiivaasti tuijottaen tiettyyn suuntaan. Hyppäsin autoon ja otin vaimon jalustan kera lisäsilmiksi havainnoimaan. Löysimme haukan helposti varisten avulla. Ajoin auton n. 10 m päähän haukasta.

Kanahaukka syö kiihkossa naakkaa.

Maassa kanahaukka söi elävältä vieläkin ääntelevää naakkaa. Kanahaukka tuijotti välillä meitä, mutta ei kiihkossaan välittänyt meistä. Kanahaukka jatkoi syöntiään, niin että höyhenet pöllysivät ja lihanpalaset roikkuivat haukan nokasta ja silmäkulmista. Naakka yritti vieläkin sitkeästi välillä pyristellä karkuun. Eihän se enää onnistunut, koska kanahaukka puristi toisella jalalla naakan päästä ja kynnet olivat uppoutuneena pään sisään.

Kanahaukan tullessa kylläisemmäksi suurin kiihko hävisi ja haukka lennähti vieläkin elävä naakka kynsissään kauemmaksi kuusen juurelle. Annoin kanahaukalle ruokarauhan ja poistuimme paikalta.

Koko tilanne kesti puolisen tuntia ja oli rajun näköistä katseltavaa. Kanahaukka tappoi ja söi nälkäänsä, joka kuuluu luonnon kiertokulkuun. Naakka oli harvinaisen sitkeä ja voimakas ylivoimaisen kanahaukan kynsissä.

Linssin takana

Viikon suosituimmat