Elokuu tuo tullessaan sadonkorjuun. Meillä satoa korjataan punaherukoiden, mustaherukoiden, karviaismarjojen ja kirsikoiden muodossa. Marjoja notkuvat puskat ovat huomanneet myös marjoja syövät linnut ja nisäkkäät. Linnut, kuten me ihmisetkin, tuntuvat olevan ronkeleita. Vain kypsät marjat kelpaavat.
Katso myös linnut pihlajanmarjoja syömässä.
Ensimmäisenä saapuivat, kuinkas muutenkaan, räkättirastaat. Punaherukkapensaissa oli kymmeniä räkättirastaita. Muut lajikkeet saivat olla alkuun rastailta rauhassa, jos punaherukoita riitti. Punaherukkapensaissa viihtyivät myös harakat ja pikkuvarpuset. Tulipa yksinäinen kottarainenkin piipahtamaan, mutta ei suostunut kuvattavaksi.
Emäntä hoiti ongelman pikapikaa ja poimi kypsät punaherukat pois pienten apureiden avustamana. Kaikki olivat tyytyväisiä. Linnut saivat osansa, niinkuin kuuluukin ja me oman osamme.
Mustaherukoita tulivat aamuisin innokkaasti syömään myös fasaaniperhe uljaan koiraan näyttäessä esimerkkiä.
Pajulintukin tuli tutkailemaan mustaherukkapensaita, mutta en huomannut niille marjojen kelpaavan.
Tulipa eräänä aamuna isompikin vieras marjapensaita tutkimaan. Alkuun näkyivät mystisesti vaan sarvet viljapellon yläpuolella. Valkohäntäkauris lipui majesteetillisesti viljapellon kautta kohti marjapuskia. Olin liikkumatta kuistilla ja seurasin kun valkohäntäkauris tutki marjapensaita ja saattoipa puskien kätköissä niitä maistellakkin.
Karviaismarjoja en nähnyt muiden kuin harakoiden varovasti syövän. Sitäkin innokkaammin harakat popsivat kirsikoita, kunhan olivat kypsyneet happamasta makeiksi. Myös räksät olivat tietysti innolla tälläkin apajalla. Vaikkakin harakat hallitsivat halutessaan tätä apajaa.
Emäntä poimi a-tikkailla minkä yletti. Onneksi löytyi myös pidempi ja rohkeampi apuri kiipeämään tikapuilla kohti latvuksia, kun kerrankin tuli hyvä sato kirsikoista.
Pikkuvarpusellekkin makeat kirsikat maistuivat.
Harmaasieppo kävi tutkimassa kirsikkapuuta, mutta taisi vaan tutkailla puusta hyönteisiä.
Hauskaa oli, kun poimimme kirsikoita puusta, niin viereiseen kirsikkapuuhun muutaman metrin päähän tuli orava syömään kirsikoita, ennenkuin loppuu.
Wau! Onpa upeita kuvia!
Kylläpä on ollut vipinää ja erilaisia elikoita apajilla. Valkohäntäkauris lieni yllätyksellisin vieras!
Kyllä kuvaa on jälleen hienoille apajille päässyt ja vielä ihan omassa pihassa. Kyllä on hienoja kuvia. En ole aikaisemmin tajunnutkaan kuinka harakankin musta höyhenväri auringossa muuttuu, hienot värit. Kyllä on peuralla korvat tarkkana.
Olipa kiva tarina ja enpä olisi uskonut että kaikkien noiden vieraiden keskellä myös Valkohäntäkauris piipahti kekkereissä 🙂
Kiitos, ihania kuvia ja tärkeitä kommentteja.
Komulaisen Irma-Liisa