Seppo Komssi

Teerikevät alkoi omalta kohdaltani tänä vuonna ajoissa. Talvi oli taas viimevuotiseen tapaan heikko ja vähäluminen. Kävimme tutkimassa maaliskuun puolivälissä perinteistä soidinpaikkaa. Yllätyksekseni ei ollut juurikaan soidinjälkiä. Joitakin pötköjä löytyi elonmerkkeinä. Suo kantoi nippanappa kulkijaa töppäreiden päällä. Päätin kuitenkin pystyttää kojun valmiiksi suon laitaan.

Katso myös: Teerisuolla, Teerisuolla yöpymässä, Teeren soitimella, Teerisuolla kevättä

Kävin muutaman kerran auringonnousun aikaan metsäautotiellä ajelemassa. Pari tuntia auringonnousun jälkeen lensi isohko naarasteeriparvi puihin kuin soitimelta tullessa? Tästä rohkaistuneenna, viikko kojun pystytyksen jälkeen maaliskuun loppupuolella, päätin päästää höyryjä pois ja lähdin kojuttelemaan, kun kerran kojukin oli jo valmiiksi pystyssä. Montako teertä löydät kuvasta. Vastaus jutun lopussa.

Edellisaamun teerien kohtaamisesta innostuneena päätin lähteä seuraavana aamuna onneani koitamaan suon laitaan, kun oli kirkasta ilmaakin luvassa. Oli taas outoa talven jälkeen kävellä pimeässä metsässä kohti kojua. Onkohan täällä hirviä, no varmasti. Susiakin saattaa olla ja jopa karhuun voi törmätä? Kaksipiipuinen juttu, että pitäisi hiljaa edetä, mutta silloin todennäköisyys törmätä ei toivottuun eläimeen kasvaa. Linnut ääntelivät jo yllättävän aktiivisesti pimeässä metsässä. Mustarastas saatteli hienolla laulullaan kulkijaa.

Koju oli edelleen paikalla ja pystyssä. Tuntia ennen auringonnousua olin kojussa. Auringon noustessa alkoivat korpit tutusti reviirin merkkauksen. Tikat rummuttelivat siellä täällä. Käpytikka, harmaapäätikka ja palokärki aloittivat aamutoimet. Teeren pulinat loistivat poissaolollaan. Kolme tuntia istuin kojussa. Vain yksi naaras- ja koirasteeri kävivät suon laidassa puiden latvoissa ruokailemassa. Pitäiskö huolestua teerien vähäisyydestä? Koirasteeri kuvattu n. 170 m:n päästä suon laidassa.

Huhtikuuta oli jo eletty viikko, kun päätin taas lähteä koittamaan suosisiko onni rohkeaa. Metsäautotie oli vielä luminen ja aamuyöllä pakkasta oli -7C. Oli kiva kävellä rapeaa hankikantoa pitkin kojulle. Jahas, täällä on muitakin. Suolla oli kolme kojua lähellä soidinpaikkaa. Itse olin selvästi kauempana suon laidassa teeriä häiritsemästä. Viime vuodesta muistelin, että teeret ovat arkoja tälläisessä muuttuneessa tilanteessa ympäristön suhteen.

Taisi siinä tunti mennä auringonnoususta, kun ensimmäinen teeri tuli hyppelemään suolla olevien kojujen taakse, joten suolla kuvaavat eivät sitä nähneet. Itsellä oli hyvä näköyhteys, mutta puun käppäröitä oli edessä haitaten kuvausta. Vihdoin ja viimein pari koirasteertä lensi suoraan soidinpaikalle ja aloitti välittömästi kähinät. Kerkesin muutaman kuvan ottaa, kun teeret säikähtivät ja lensivät pois.

Todennäköisesti suolla olevista kojuista aloitettiin välittömäst kolmen järkkärin sarjatulitus, joten ei ihme, että pelästyivät. Kuvaajat suolla nousivat tarpeilleen. Se oli sitten siinä, kamat kasaan ja kotimatkalle. Johan nyt alkaa heikosti teerikevät kuvauksen osalta. Tulipahan selvä osoitus, että liian lähellä olevat kojut häiritsevät soidinta. Oma kojuni oli n. 100 m:n päässä soitimesta. Pidempää putkea kuvaajille, tai laajempia kuvia, niin soidin ei häiriinny.

Vähän tuli lohtua, kun muutaman päivän kuluttua ajeltiin pikkutietä, niin tien vieressä pellolla oli 4 koirasteertä rauhassa ruokailemassa. Niitä saikin sitten kuvata mielin määrin auton ikkunasta. Mutta, eipä ollut nytkään soidinta.

Huhtikuun toisella viikolla oli hyvää keliä luvassa kovan kevätmyrskyn jälkeen. Illalla tuntui olo taas levottomalta, joten kamera reppuun ja kelloon herätys neljältä. Herätessäni tunsin pientä vatsan vääntelyä, mutta eipä haitannut intoa lähteä matkaan. Yöllä oli taas ollut lievää pakkasta ja metsäautotie oli edelleen luminen.

Kävelin taas pimeässä metsässä otsalampun valossa kohti kojua. Yhtäkkiä kesken askeleen lensi laatta. Sitä se vatsanvääntely siis tiesi. No, matka jatkui. Pääsin n. 50m metriä, kun sama tapahtui uudelleen. Olin polvillani mättäällä ja hiestä märkänä. Tunsin kuinka kuume nousi ja aloin täristä. Oli vaikeuksia päästä painava kamerareppu selässä ylös, koska veti olon niin heikoksi.

Jatkoin kuitenkin matkaa suu hiukan oudon makuisena. Päästyäni kojulle, huomasin, että myrsky oli repinyt kojun kasaan ja tavarat olivat pitkin suon laitaa. Huuhtelin suun vedellä ja kyhäsin kojun nopeasti jotenkin pystyyn. Onneksi ämpäri ja muovipussi löytyivät läheltä, jos sattuu tarvitsemaan.

Yleensä nautin aamulla kojussa luonnonrauhasta ja -äänistä, mutta nyt oli nautinto kaukana. Puoli tuntia auringonnoususta tuli ensimmäinen teeripari paikalle tappelemaan. Oli kaunis aurinkoinen aamu, mutta hytisin kojussa kuumeisena. Enpä ole ennen kuvannut kintaat kädessä. Paikalla oli parhaillaan neljä teertä, siis melko vähän taas?

Nyt kun ei ollut suolla häirintää, niin soidin kesti runsas pari tuntia. Odotin kärsivällisesti, että pulinat mesässä loppuivat. Pakkasin repun ja nautin puoli kupillista kaakaota, mutta senhän arvasi, että taas mätäs pöllysi välittömästi. Keräsin vielä viimeisillä voimillani myrskyn heittelemät tavarat suon laidasta. Aloitin hitaan etenemisen kohti autoa, koska olo oli jo tosi heikko. Tauti piti viikon olon heikkona, mutta hyviä kuvia tuli, vaikkakin vaikeimman kautta.

Vastaus ensimmäisen kuvatekstin kysymykseen: Ensimmäisessä kuvassa oli siis 14 kpl teeriä.

Teerikevät jatkuu…