Viime vuonna toukokuussa olimme lenkillä vaimoni kanssa paikallisella kävelytiellä, joka johti pienen metsikön läpi. Huomasimme n. 15 m:n päässä palokärkipariskunnan olevan kiihkeässä puuhassa. Ne kiersivät männynrunkoa ympäri, siten, että toinen oli aina vastapuolella. Ne eivät kiinnittäneet ympäristöön mitään huomiota. Loistava valokuvaustilanne ajattelin, mutta en lähtenyt kameraa hakemaan muutaman kilometrin päästä. Ajattelin, että huomenna sitten kamera mukaan. Kamera oli kyllä seuraavalla reissulla mukana, mutta palokärjet olivat tipotiessään. En nähnyt koko kesänä enää palokärkiä.
Tänä vuonna huhtikuussa, kun lunta oli vielä reilusti, niin ajelimme metsäautotietä kuvattavia lintuja tiiraillen. Auraus loppui erääseen risteykseen, joten matkanteko loppui siihen. Sammutin auton ja pysähdyin kuuntelemaan ja katselemaan läheistä hakkuuaukeaa. Korppi kiersi reviiriään kauempana, äännellen samalla kuuluvasti. Sepelkyyhkyjen huhuileva ääni kuului myös kauempaa. Puiden välissä vilahti haukka, niin luulin, mistä otin nopeasti pari lentokuvaa.
Kotona paljastui, että haukkani olikin sepelkyyhky. Samassa huomasin n. 300 m:n päässä palokärjen nakuttavan puun runkoa. Nostin kameran hollille kuvausasentoon. Kuului vaan palokärjen rääkäisy ja se hävisi. Kuvaa en saanut, koska oli niin paljon risukkoa edessä. Tänne on palattava, päätin.
Palasinkin seuraavalla viikolla. Metsäautotie oli edelleen lumesta tukossa. Parkkeerasin auton, siten, että pystyin risujen ja oksien välistä kuvaamaan puuta, missä viimeksi palokärjen näin. En noussut autosta pois, koska autohan on tunnetusti tosi hyvä piilokoju.
Noin puoli tuntia odoteltuamme kuului taas tuttu palokärjen rääkäisy. Se lensi ensin toiseen puuhun, mutta pystyin siitäkin vastavaloon ottamaan muutaman kuvan. Yläfemma heitettiin vaimon kanssa, kun sain kuvat otettua. Nyt palokärki siirtyi puuhun, missä oli aiemminkin ollut ja ilmeisesti pesäkolo tekeillä. Silhuetti näkyi hienosti vastavaloon taivasta vasten 400 mm polttovälillä sain jonkinlaisia kuvia, vaikka aivan liian kaukana olivatkin. Se siirtyi välillä puun eteläpuolelle, siis vastapuolelle meistä, nakuttelemaan. Sitten taas silhuettina puun sivulle.
Lopuksi kuului taas palokärjen rääkäisy ja lintu loittoni metsään hienosti samalla äännellen. Sain kyllä paljon kuvia vaikka olisin halunnut olla paljon lähempänä. Tuonne vastapuolelle ryteikköön myötävaloon sitten ensi kerralla piilokojun kanssa, ajattelin poislähtiessäni.
Kommentit