Seppo Komssi

Oli sumuinen syyskuun aamu auringon jo pilkottaessa sumuseinän takaa. Lähdin kuvausreissulle katsomaan mitä jännää aamusumun takaa ilmestyy?

Välillä oli pakko pysähtyä kuvaamaan kauniita aamuauringon kultaamia sumuisia maisemia.

Kurjet töräyttelivät riemuaan pellolla, missä auringon lämpö oli jo häivyttänyt sumun. Harakat ja varikset mellastivat läheisessä metsikössä. Muutama kivitasku lämmitteli sähkölangoilla, välillä syöksyen pellon pintaan jotain saalistaen.

Saavuin järven rantaan, joka oli vielä täysin sumun verhoama. Laitoin kameran jalustalle valmiiksi odottamaan sumun hälvenemistä. Olin juuri kaatamassa kahvia kuppiin, kun hanhet, joita en ollut huomannut, lähtivät kovalla lätinällä lentoon. Kerkesin saamaan muutaman hämyisen kuvan hanhista osan kahvista roiskuessa maahan.

Sumu piti itsepintaisesti järven otteessaan, joten kaadoin uudestaan kahvia kuppiin. Seisoin auton vieressä ja katselin tyyntä järvenpintaa kuunnellen hiljaisuutta. Takaani metsästä alkoi kuulumaan epämääräistä kahinaa. Jokin vaisto sai minut siirtymään auki olleen auton ovesta puoliksi autoon istumaan. Kahina jatkui edelleen. Vilkaisin taakseni ja näin n. 10 m:n päässä auton takana ruskean hahmon, jolla oli jotain suussaan, juoksevan kohti niemenkärkeä. Ajattelin sen olevan jonkun metsästäjän koira jänisjahdissa.

Pikkuhiljaa sumu hälveni. Tähystäessäni järvelle näin jonkun eläimen lähtevän uimaan niemenkärjestä. Ajattelin sen olevan äskeisen koiraksi luulemani eläimen. Tosin mitään haukuntaa ei kuulunut. Aloin kuvaamaan ko. eläintä, koska pinnalla näkyi yllättävän suuri osa. Aivan kuin eläin olisi kävellyt matalassa vedessä, mutta tiesin siinä olevan syvää. Yritin zoomata kameran takanäytöltä, mutta kuvasin niin kaukaa, etten saanut selvää mikä eläin olisi kyseessä. Eläin jäi pyörimään ympyrää ja lähtikin uimaan takaisin tulosuuntaansa. Eläimen uitua koivun oksien taakse kahlasin vielä veteen kurkkimaan, että mikä ihme se oli? Olin vielä aikani rannalla kuvailemassa ilman mitään mainittavia havaintoja.

Kotiin päästyäni latasin kuvat heti koneelle nähdäkseni mikä eläin oli kyseessä. Kuvien lataaminen onkin kuvaajalle aina jännä paikka. Sitä aina toivoo, että olisi jotain huippu sattumia kuvissa. Zoomasin kuvat ja huusin vaimolle, että tule katsomaan mikähän tämä eläin on? Katsoimme molemmat kuvaa ensin hiljaisena ja sitten kuin yhdestä suusta. SEHÄN ON KARHU!