Seppo Komssi

Teneriffa on Kanarian saarten suurin saari ja sijaitsee Kanarian suurimmista matkailusaarista kauimpana Afrikan rannikosta länteen päin. Saari on hyvin jyrkkäpiirteinen, johtuen Espanjan korkeimmasta vuoresta. Teide on uinuva tulivuori, joka ylettyy 3718 m:n korkeuteen.

Katso myös Teneriffan ja La Gomeran linnut 2018 reissulta.

Katso myös: Azorit, Fuerteventura, Lanzarote, Gran Canaria.

Etelässä on karua ja kuivaa, mutta pohjoisessa on vihreää ja hiukan viileämpää. Lämpötila vaihteli v. 2013 joulukuisella reissullamme läntisestä Playa de Arenan 27 °C:sta vuoriston 8 °C:n. Pohjoisen majapaikassamme Puerto de la Cruz:ssa oli aamuisin 14-16 °C, joka iltapäiväksi lämpeni parhaillaan 22 °C:n tuntumaan.

Lintupaikkaoppaiksi tilasin Lintuvarusteesta englanninkielisen A Birdwatchers’ Guide To The Canary Islands, Tony Clarke & David Collins. Eduardo Garcia del Rey:n tekemää, Donde ver Aves en Tenerife, pelkästään Teneriffaa käsittelemää kirjaa ei löytynyt enää, kuin espanjaksi. Eduardo Garcia del Rey:n kirja osoittautui selvästi paremmaksi ja kattavammaksi huolimatta Espanjankielisyydestään. Suomessa hain koordinaatit lintupaikoille, joten perillä oli huomattavasti helpompi laittaa koordinaatit gps:n ja menoksi.

Endeemisiä lajeja lienee 7 kpl Kanaria ja Madeira mukaanluettuina. Nämä luonnollisesti kiinnostivat eniten, hyljeksimättä muitakaan lajeja. Näistä osa jo digikennolta löytyikin aikaisemmilta reissuilta. Lintuja ilmestyy saitille pikkuhiljaa.

Kartassa lintukuvauspaikkamme Lightroomin karttaosiosta.

Heti Eden hotelliin saavuttuamme oli vastassa uskomattoman hieno lintukonsertti. Mustarastaat, kanariantiltaltit, kanarianhempot ja afrikansinitiaiset toivottivat tervetulleeksi laulaen niin myöhään iltahämärässä, että kuvaaminen ei ollut enää mahdollista. Mustarastaan kaunis liverrys tuntui Suomen synkän kaamoksen jälkeen uskomattomalta. Afrikansinitiainen lauloi kanssa täysin rinnoin ja eri sävelellä, kuin Suomen serkkunsa. Afrikan serkku veti pidemmän korren laulun kauneudessa.

La Grimonassa pääsimme ihailemaan monenlaisia lentäviä otuksia.

Puerto de la Cruz:sta ajettaessa rantatietä kohti saaren luoteisnurkkaa n. 9 km, ensimmäinen mielenkiintoinen paikka oli La Grimona, mitä ei ollut kirjoissa mainittu. Olimme tässä paikassa neljänä eri kertana, mutta vain yhtenä kertana näimme himoitun endeemisen palmankyyhkyn. Ensin yhden ja lopulta niitä tupsahti 7 kpl korkealle vuoren rinteeseen laakeripuuhun istuskelemaan. Liekö saalistavat hiirihaukka ja tuulihaukka karkoittaneet aiemmilla käynneillämme arat palmankyyhkyt. Paikalla oli muutamana kertana sama Saksalainen lintuharrastaja, jonka kanssa oli mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia.

La Grimonasta kilometri eteenpäin löytyi reissun paras hampurilainen hienon näköalan omaavasta tasokkaalta huoltoasemalta. Tunnelma oli luotu jouluiseksi ja viihtyisäksi. Kakkuvalikoimaa en ole missään huoltoasemalla nähnyt yhtä kattavaa.

TF-42:sta edelleen luoteeseen löytyy idyllinen Garachico, mistä löytyy oivalliset päivällispaikat höystettynä huikealla maisemalla. Pieniä putiikkeja löytyy sopivasti shoppailtavaksi.

Edelleen jatketaan samaa tietä. Lintuja kannattaa käydä tutkailemassa myös La Caleta:n rannoilta. Los Silos:sa oli iso kasteluallas, mistä löytyi nokikanoja, silkkihaikara ja rantasipi.

Buenavista del Norte:sta hiukan eteenpäin löytyy hieno kivikkoranta Playa de Fraile. Lintuja voi tutkailla halutessaan suoraan meren rannalla olevasta ravintolasta. Täältä löytyy myös Piscina de Buenavista ja golf kenttä. Löysin täältä pikkukuoveja, kanariankirvisiä, kanarianhemppoja ja lokkeja.

Punta de Teno:n johtava tie oli suljettu puomilla tien vaarallisuuden ja putoilevien kivien vuoksi. Haastattelin paikallista ihmistä ja ymmärsin, että suljettu pysyvästi? Harmi, sillä aiemmilta reissuilta muistan, että paikka oli hieno ja potentiaalinen myös lintujen kannalta.

Takaisintullessa kannattaa ajaa La Guanchan kautta. Tällä tiellä näkyi harmaahaikara, tuulihaukkoja ja hiirihaukkoja. Tällä tiellä kannattaa ehdottomasti pysähtyä Mirador El Lance:n. Paikalta saa kahvia ja sämpylöitä huikean maiseman kera. Muurin yli kannattaa tähytä tarkasti alas pusikoihin. Täällä näin mm. samettipääkerttuja, kanariantiltaltteja, tuulihaukan ja hiirihaukan.

Puerto de la Cruz:sta ajetaan n. 18 km mutkaista TF-21 tietä kohti Teideä niin löytyy Aguamansa:n yläpuolelta retkeilypaikka La Caldera n. 1190 m:n korkeudelta. Paikalle pääsee myös bussilla. Tällä paikalla kannattaa olla ajoissa aamulla, koska siitä lähtee patikointireittejä. Linnut häiriintyvät, kun liikenne kasvaa. Paikalla kuvasin virtavästäräkkejä ja afrikansinitiaisia. Ympäristön puissa oli kyllä kuhinaa, mutta eivät suostuneet näyttäytymään.

La Calderasta n. 5 km eteenpäin löytyy retkeilypaikka Ramon Caminero 1630 m:n korkeudelta. Täällä kuvasin endeemisiä, kanarianpeippoja ja afrikansinitiaisia. Tällä paikalla pyörähdin jokusia kertoja Teidelle mennessä ja joka kerta löytyi kanarianpeippoja. Varma paikka siis.

Puistotyöntekijä siivoaa palmunlehdellä käytäviä.

Puerto de la Cruz:sta 35 km länteen löytyy yliopistokaupunki La Laguna. Myös siellä pyörin kirjan paikat läpi. Paras paikka oli Parque de la Vega puisto. Täällä kuvasin mm. liejukanan ja mustarastaan. Puisto oli siisti ja hoidettu. Kahvipaikkakin löytyi ja kahvia tilattiin: ”dos cafe con leche por favor”. Puistosta löytyi erilaisia aktiviteetteja nuorisolle mm. kiipeilypaikka.

Sateisena aamupäivänä päätimme pistäytyä hotellimme vieressä olevaan Taoro Park:n puistoon. Puisto oli kyllä potentiaalinen pikkulintujen kuvauspaikka, mutta sateesta johtuen jätin kameran autoon. Autolla poislähtiessä huomasimme Taoro tien vieressä jonkun ison linnun kököttävän palmun oksalla. Kameralla katsoessani huomasin linnun nukkuvan. Sain rauhassa kuvata sitä auton ikkunasta. Vasta kotona selvisi linnun olevan yöhaikara.

La Laguna:sta jatkoimme TF-12 tietä kohti Anagan vuoristoa. Matkalla kuvasin mm. punarinnan, hippiäisen ja mustarastaan. Jatkoimme vuoristoa koilliseen. Tie kapeni ja huononi koko ajan. Mielessä pyöri, että ympäri on käännyttävä. Seikkailija minäni vaati kuitenkin jatkamaan. Eräässä risteyksessä luojan selän takana tutkin karttaa. Nälkäkin jo oli, mutta täältä tuskin löytyy ruokapaikkaa. Saksalainen pariskunta autollaan pysähtyi viereeni ja varoitti, että toinen tie oli poikki. Valinta oli siis helppo. Jatkoin toista tietä pikkuhiljaa eteenpäin varoen joka mutkaa kapealla tiellä.

Olimme ajaneet 32 km La Lagunasta ja lopulta laaksossa näkyi muutaman talon pieni kylä nimeltä Chamorga. Uskomatonta millaisiin paikkoihin ihminen itsensä änkeää asumaan. Täältä löytyi jopa ruokapaikka. Ruoka oli maittavaa kotiruokaa. Täällä kuvasin punarinnan ja tuulihaukan.

Puerto de la Cruz:sta 37 km TF-82 tietä lounaaseen löytyy Erjos 1020 m:n korkeudelta. Käännyimme oikealle Monte del Agua:n johtavalle metsätielle Erjos kylän päättymistä osoittavan kyltin kohdalta. Muutaman kilometrin ajettuamme näimme hiirihaukan lintu kynsissään ja toinen hiirihaukka huusi kurkku suorana vaatien saaliista osuutta itselleen. Saalilla oli oranssit pitkähköt jalat. Kuvista ei pystynyt tunnistamaan revittyä lintua.

Jatkoimme tätä kapeata metsätietä n. 5-6 km. Tavoitteena oli löytää endeeminen kanariankyyhky, joka täällä varmuudella elelee. Tähyilimme ylös kallioille. Aina välillä siirryimme hiukan eteenpäin. Näimme hiirihaukkoja, hippiäisen ja kanarianhemppoja. Emme kuitenkaan nähneet vilaustakaan kanariankyyhkystä.

Palasimme takaisin Erjoksen kylään ja jatkoimme n. 300 m Erjos kyltin kohdalta eteenpäin ja käännyimme oikealle alas Erjoksen altaille. Sumua oli senverran, että näkyvyys oli tosi heikko. Altailla oli nokikanoja. Paremmalla näkyväisyydella altaalla olisi näkynyt todennäköisesti enemmänkin lintuja. Lähellä saalisti tuulihaukka. Yllätyksekseni myös hiirihaukka lekutteli matalalla kuin tuulihaukka ja syöksyi pusikkoon saaliin perässä.

Takaisintullessa kuvailimme iltahämärissä hiirihaukkoja saalistamassa Erjoksen ja San Juan del Reparo:n välillä. Tämä olikin paras väli hiirihaukkojen kuvaukseen.

Puerto de la Cruz:sta ajoimme n. 43 km TF-21:sta Las Canadas del Teide:n kraateriin. Kraaterin alueelta löytyi hyvin vähän lintuja. Näimme mm. kanarianhemppoja ja afrikansinitiaisia. Sykähdyttäviä maisemia löytyi senkin edestä, Teide etunenässä. Olemme olleet Teneriffalla monta kertaa, mutta Teiden lumoon ei kyllästy. Korkeimmillaan autolla taisi päästä n. 2400 m:n korkeuteen. Kraaterista pääsee hissillä n. 3500 metriin. Patikoimalla pääsee ylemmäs mutta se vaatii kirjallisen luvan Santa Cruz:sta. Pena on patikoinut tosimiehenä ylös asti.

Jatkoimme etelään päin TF-21:sta. Poikkesimme Las Lajaksen leirintäalueelle ennen Vilafloria n. 2180 m:n korkeudella. Paikan pitäisi ennakkotietojen perusteella olla varma kanarianpeipon paikka. Emme nähneet ko. linnusta vilaustakaan, kuten emme toisellakaan kertaa. Käpytikka, afrikansinitiainen ja korppi poikasensa kanssa tuli kuvattua. Paikka on melko vilkas retkeilypaikka.

Jatkoimme vuoren rinnettä alas lounaisrannikon Adeje:n ja siellä Barranco del Infierno:n rotkon reunalle lintuja kuvaamaan. Löysimme hyvän tähystyspaikan huikean rotkon reunalta. Heti alkuun afrikansinitiainen pörräsi ympärillä laulaen kauniisti. Tuulihaukka saalisti rotkon pohjalla. Näin myös erikoisen ruskenvalkoisen kyyhkyn. Sitten alkoi kuulua erikoista ääntä rotkosta. Päättelimme äänen kuuluvan kalliopyylle. Katselimme silmät sirrillään pitkään, ennenkuin vaimo tarkkasilmäisenä löysi kalliopyyn puskista. Sainkin siitä parempia kuvia, kuin Lanzarotella viime vuonna.

Yhtä lintua vielä kaipasin. Se oli arabihaukka, joka on nähty täällä. Emme sinnikkäästä tähystyksestä huolimatta huomanneet, kuin tuulihaukkoja. Siirryimme rotkoa ylöspäin. Söimme päiväsnäkärit hienossa näköalaravintolassa rotkon reunalla nimeltä Otelo. Juttelimme paikallisen papukaijan kanssa ja siirryimme vielä tähystämään arabihaukkaa. Emme kuitenkaan sitä löytäneet.

Takaisintullessa kävimme lämmittelemässä länsipuolen Playa Arena:ssa. Paikka on tosi idyllinen laavahiekkaranta. Reissun korkein lämpötila 27 °C autonmittarin mukaan löytyi täältä. Takaisin ajettiin Santiago del Teide:n kautta. Eipä tarvinnut kauaa ajaa vuorelle, kun lämpötila putosi 10 °C:n ja maisema muuttui sumuiseksi. Kontrasti oli melkoinen.

Ajoimme takaisin kauniin Masca:n kautta. Masca:n ei kannata mennä keskipäivällä, koska turisteja on niin paljon liikkeellä ja meno sen mukaista kapealla tiellä, että vaaratilanteita syntyy.

Poikkesimme vielä lounaisosan Teno:n kylässä. Myös tänne mennään erittäin kapeaa tietä. Jotkut töräyttävät kurveissa äänitorvea, mutta silloin on turha linnuista haaveilla. Täällä pyöri hiirihaukkoja ja kanarianhemppoja. Vuohet tulivat vastaan tien leveydeltä. Silloin on syytä pysäyttää auto ja odottaa, että ruuhka on ohi.

Viimeisenä päivänä ajoin itäpuolen moottoritietä El Medanoon. Matkalla tutkailin muutamia paikkoja. Tuulihaukkoja ja kanariankirvisiä löytyi. El Medano on lentokentän takana oleva idyllinen kasvava entinen kalastajakylä. Täältä löytyi lokkeja, tiiroja, silkkihaikaroita, tuulihaukka ja kylmää olutta merenrantaterassilta.

Katso myös Teneriffan ja La Gomeran linnut 2018 reissulta.