Seppo Komssi

Oli harvinaista valoilmiötä luvassa, joten pakkasimme eväät mukaan ja lähdimme helmikuun alun linturetkelle Vesilahdelle mahdollisia merikotkia kuvaamaan.

Katso myös merikotka sisämaassa.

Katsoin kartasta missä tie kulkisi lähellä rantaa, että pääsisisi näkemään järvelle. Löysinkin mielestäni hyvän paikan. Kun lähestyimme kartasta katsomaani paikkaa näimme heti metsän reunassa merikotkan, joka selvästi kävi kurkkimassa uusia tulijoita. Sainkin muutamia kuvia, mutta melko kaukaa.

Parkkeerasin pikkutien laitaan sopivalle tähystyspaikalle. Söimme eväät auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Pari verkkomiestä moottorikelkkoineen oli lähistöllä verkoilla. Verkkomiehet lähtivät, mutta eivät jättäneet kaloja avannon viereen, joten eipä tullut lintujakaan.

Päätimme vaihtaa paikkaa. Koukkailin muutaman kerran pikkuteille lähemmäksi rantaa, mutta mitään ei näkynyt. Olin jo lähtemässä kotiinpäin, kun päätin vielä koittaa niemenkärkeen johtavaa tietä. Ei mitään sielläkään.

Ajelimme jo poispäin, kun huomasimme ison linnun lehahtavan pienen metsäsaarekkeen taakse. Mitä, sehän on kotka huuhdahdin. Kamera äkkiä käteen ja sain puiden takaa muutaman hämyisen kuvan, mistä lintu oli tunnistettavissa merikotkaksi.

Sitten tapahtui jotain, mikä oli kuin toisesta maailmasta. Merikotkia putkahteli ko. metsän takaa yksitellen n. 5 min välein kuin liukuhihnalta. Kuvasin niitä aikani, mutta huomattuaan meidät siirsivät reittinsä hieman kauemmaksi.

Päätin lähteä seuraamaan, että mihin ne menivät. Löysin pienen lumisen metsätien rantaan. Laitoin auton parkkiin ja rämmin rantaan kameran ja jalustan kera.

Silmäni avautuivat lautasen kokoiseksi nähtyäni rannasta avautuvan näkymän. Merikotkia ( n. 30-40 kpl ) oli jäällä, ilmassa ja puiden oksilla. Varikset ja varsinkin korpit härnäsivät kotkia vetämällä niitä pyrstö- ja siipisulista. Oli nuoria, vanhoja merikotkia ja kaikkea siltä väliltä. Yhden maakotkankin olin näkevinäni joukossa. En laskenut tarkkaan merikotkien lukumäärää, koska kuvasin 600 kinomillillä sen minkä kerkesin. Kuva-ala oli kapea ko. milleillä mutta silti kuviin mahtui 9 merikotkaa kerrallaan. Nuoret merikotkat kisailivat vanhempien kanssa esittäen uskomatonta ilma-akrobatiaa.

Kotkat ilmeisesti vaihtavat paikkaa sen mukaan koska ja missä verkkoja koetaan. Kalastajat jättävät ns. roskakalaa avannoille joilla kotkat, varikset, korpit ja lokit herkuttelevat. Merikotkaa on yleensä pidetty merten valtiaana, mutta on näköjään kannan kasvaessa levittäytynyt myös sisämaahan. Merikotkakanta näyttäisi olevan Suomessa kohtuullisella tolalla, kun näin pääsimme todistamaan meille ainutkertaista luonnon näytelmää.