Fuerteventuran linnut

Fuerteventura on Kanariansaarten toiseksi suurin pinta-alaltaan ja sijaitsee lähimpänä Afrikan rannikkoa. Ehkä osaksi tästä syystä saari lieneekin linturikkain Kanariansaarista. Saari on suhteellisen matalaprofiilinen. Saaren korkein huippu on vain 807m merenpinnasta. Asfaltoidut tiet ovat erittäin hyviä ja ajettavia. Hiekkateitäkin ajelee ainakin, kun tiet ovat kuivia. Joulukuu oli sopiva aika kaamospakolaisille. Ei liian kuuma. Vuorilla kylmimmillään 17C ja aavikoilla 27C maksimissaan. Tuuli oli melko kovaa koko ajan ja hiekka lensi. Välillä piti oikein keskittyä kuvatessa, että pystyssä pysyi. Yksi pilvinen päivä sattui muuten aurinkoisien päivien sekaan. Karttakuvat Google Mapsista. Lintukuvia ilmestyy galleriaan pikkuhiljaa.

Katso myös: Azorit, Lanzarote, Teneriffa, Gran Canaria

Maanantai: Tukikohtanamme oli saaren eteläosassa sijaitseva Morro Jable. Ensimmäisenä päivänä tutustuimme lähiympäristöön kävellen.

Aamupäiväkierros tehtiin Morro Jable:n satamaan. Jo kaukaa näin, että aallonmurtajan päällä nökötti joku iso lintu. Otin heti käsivaralta kaukaa tunnistus kuvan. Lintu osoittautui harmaahaikaraksi joka päästi suht lähelle kuvaajan jalustan kera touhuamaan. Kanariankirviset vipelsivät vilkkaasti ympäriinsä. Merihanhet uinuivat, kuin siestalla ikään. Lokkeja tietysti oli, niinkuin jokapaikassa muuallakin.

Iltapäiväkierros tehtiin edelleen kävellen Jandian Majakan lähiympäristöön. Biitsiä riitti koko kävelymatkan ajaksi ja vielä sen jälkeenkin. Lintuja näkyi aika heikosti, johtuen ehkä suuresta ihmismäärästä. Turkinkyyhkyjä, sepelkyyhkyjä ja maaoravia tarttui digikennon kautta muistikortille.

Tiistai: Vuokra-autolla lähdimme koluamaan Punta de Jandia:n eteläisintä kärkeä, Puerto de la Gruz:a.

Tie oli hyväpintaista hiekkatietä. Menomatkalla näkyi muutama kanariankirvinen ja runsaasti vuohia, joita saarella on kuulemma jopa 160000 kpl, eli enemmän, kuin asukkaita.

Kylässä oli jokusia taloja, majakka ja pari ravintolaakin löytyi. Majakalla oli näyttely saaren historiasta. Lintuja näkyi vain lokkeja.

Takaisintullessa ajoimme edelleen hiekkatietä Peninsula de Jandia vuoriston yli niemimaan luoteisreunalle Cofete:n. Korkeimmalla kohdalla oli hieno näköalapaikka alas Cofete:n upeille rannoille. Paikalla oli tähystämässä myös kanariankirvinen ja vuohi. Vaimo antoi sille lempinimeksi jätemylly, koska se söi kaikki roskatkin tupakantumpeista lähtien. Mutta vuohenjuusto oli silti tosi hyvää.
Cofete oli pieni kylä, missä muutamia taloja, ravintola.

Mielenkiintoinen oli Villa Winter ( http://www.villawinter.com ), joka oli ränsistymään päässyt aikoinaan upeaksi rakennettu huvila. Saksalainen Kenraali rakensi sen 1946. Siellä eleli vanha mies koiransa kanssa, joka kutsui meidät sisään, kun katselimme ulkopuolella ja esitteli taloa meille.

Lintuja löysimme kanariantaskuja ( koiras ja naaras ), pensasvarpusia, tuulihaukan ja korppipariskunnan. Kanariantasku on Kanariansaarten kotoperäinen laji, joka elää Fuerteventuran saarella ja mahdollisesti myös Alegranzalla ja Montaña Claralla.

Keskiviikko: Lähdimme autolla aikaisin kauniissa aamuauringossa liikkeelle tavoitteena koluta saarta keskiosiin saakka. Jandian majakan luona oli säpinää, joten pysähdyin kuvailemaan. Korppi, joita täällä on suht paljon pysähtyi malliksi vastavaloon. Turkinkyyhkyn nappasin lennosta. Värikkäät munkkiaratit viuhuivat äänekkäinä ympärillä, kunnes pysähtyivät kuvaushollille. Pensasvarpusiakin oli seassa.

Olin jo lähdössä poispäin, kun retkikaverini huomasi kaipaamiani lehmähaikaroita useampiakin tallustelemassa nurmikolla. Sainkin hyvän setin pönö- ja lentokuvia.

Koukkasin matkalla itärannikkoa pitkin välillä aina sopiviin paikkoihin merenrantaan. Kuuluisalla Playa de Sotavennon rannalla kuvasin jälleen vastavaloon silkkihaikaran. Myös liitovarjoilijoita oli meren rannalla jo jokusia paikalla.

Käännyin La Pared:n johtavalle tielle. Tähyilimme kovasti mm. aavikkojuoksijoita, mutta eipä näkynyt. Saavuimme Playa de La Pared:n, joka oli erittäin kuvauksellinen paikka. Ensi silmäyksellä näytti, että ei lintuja täälläkään. Kävelimme hienoilla rantakallioilla odotellessamme ruokaravintolan aukeamista. Syötyämme olin jo nousemassa autoon, kun huomasin kauempana jotain liikettä. Sieltähän löytyi kuivunut joenuoma, missä lorisi hiukan vettä, joka oli ilmeisesti peräisin jostain urbaanista lähteestä. Siellähän olikin elämää. Pääsin kuvaamaan harjalinnun, rantasipin, kanariantaskunaaraan ja västäräkin. Tästä otettava opiksi, että ei parane luovuttaa heti, vaan paikat on tutkittava tarkemmin.

Ajoin vuoriston eteläreunaa seuraillen La Latijan kautta takaisin. Matkalla ei enää mitään kummempaa. La Latijassa olisi ollut Oasis Park eläinpuisto, mutta ei napannut mennä häkkilintuja kuvaamaan.

Torstai: Olimme juuri tulleet hotellimme Igramarin portista ulos, kun huomasimme meille oudon linnun 2 m:n päässä portinpielesä tuijottavan meitä. Järkkäri oli vielä repussa, mutta tempaisin pokkarin vyöltä ja otin salamalla kuvan. Oli vielä senverran hämärää, että eipä olisi muutenkaan kelpo kuvaa saanut, lohduttauduin. Lintu lennähti pois. Seurasin sitä ja sainkin järkkärillä muutamia kuvia. Lintu osoittautui etelänisolepinkäiseksi.

Päivän teemanana oli koluta saaren keskiosaa, Betancurian vuoristoseutua. Ajoimme Cardonia kohti ja muistin edelliseltä reissulta melkein 10v sitten täällä olevan karting radan. Ajelinkin täällä kartingia viime reissulla ja rata olikin mielenkiintoinen. Päätin käydä vilkaisemassa, etä vieläkö se on olemassa. Olihan se siellä. Korppi tervehti meitä. Huomasimme radan kupeessa pari harjalintua ruokailemassa. Sainkin siitä heti aamutuimaan mukavia kuvia. Kanariantasku kökötti ruosteisen tolpan päällä. Jatkoin matkaa hiekkatietä pitkin kohti isompaa asfalttitietä. Matelimme hiljaa lintuja tarkkaillen, kun takanamme tuli auto kiivaasti tööttäillen ja huitoi meitä menemään pois. Oimme ilmeisesti yksityismailla.

Maisemat muuttuivat todella hienoiksi vuoristoisella alueella. Montana Hendida:n vuoristossa oli komea pukki. Poikkesimme Ajuy:n. Muitakin turisteja tuli juuri parilla linja-autolla ja ruuhka oli sen mukainen. Tästäkö johtuen meni maisemakuvaamiseksi, kun linssiin ei osunu, kuin pari harmaalokkia. Maisemat olivat kyllä hienoja.

Betancurian vuoristo ei pettänyt. Maisemat olivat karuudessaan upeita. Korpista sain lähietäisyydeltä hienoja kuvia. Pensasvarpusiakin oli siellä täällä. Silloin tällöin törmäsimme myös tien varressa lekuttelevaan tuulihaukkaan. Myös pönökuvia sain autosta melko läheltä. Kerran tuulihaukka pölähti lekuttelemaan n. 10m:n päähän tuulilasista, mutta tilanne oli jo ohi, kun sain kameran hollille. Pikkukorppikotka nähtiin myös muutaman kerran, mutta toivottoman kaukana kunnon kuviin. Jotain sain kuitenkin. Hiirihaukka pyöri myös korkealla Betancurian itäpuolella.

Päivä päättyi, kuten alkoikin hauskasti etelänisolepinkäisen tuijotukseen sähkölangoilla.

Perjantai: Ajoin heti suoraan itärannikolle saaren puoliväliin Los Molinos:n mihinkään poikkeilematta. Ensimmäinen kuvauskohde oli, kun lähestyimme Los Molinosta. Tuulihaukkahan se taas saalisti maasta mitä lie pikkujyrsijöitä paikallaan lekutellen, tarkkaan tuijottaen ja välillä syöksyen nopeasti maata kohti. Saatuani auton parkkiin idyllisen Los Molinoksen rantaan, huomasin valkoisen ison linnun pikku purossa kahlaamassa. Kamera hollille ja kuvasin valotusta haarukoimalla, koska valkoinen lintu ”palaa puhki” helposti auringonpaisteessa. Muutaman kymmenen kuvaa kerkesin ottaa, ennenkuin lintu karkasi puroa ylöspäin. Lintu osoittautui kauniiksi silkkihaikaraksi. Seurailin kivikkoista puron vartta lintua aina kuvaten, kun vain hollille osui. Hyvän setin lopulta sainkin.

Kesyjä myskisorsia oli rannenpana ravintolan lähettyvillä. Itätuuli oli kova lennättäen todennäköisesti Saharasta tullutta hiekkaa mukanaan.

Purosta muistui mieleeni, että täällä piti olla joku järvikin lähistöllä. Puroa, joka sadekautena kasvaa joeksi, seuraten löysin järven. Vuohitilan kohdalta käännyttiin etelään hiekkatielle. Järvessähän oli vettä! Melko iso pato oli myös toisessa päässä. Vesi oli kylläkin kohtalaisen matalalla. Järvessä uiskenteli runsaasti ruostesorsia, nokikanoja, lokkeja yms. Kuvausetäisyydet jäivät taas pitkiksi. Joku hepokattikin tiiraili kivien välistä ja löysi tiensä digikikennolle.

Jatkoimme matkaa länsirannikkoa pohjoiseen päin. Käännyimme kohti Tindayan kylää. Kylältä löysimme pari harjalintua maata tonkimassa. Ajelimme kylän läpi kohti Atlanttia ja Tindayan aavikkoa, mistä kuvittelimme löytävämme harvinaisempia aavikkolintuja. Tie oli jonkinlaista asfaltti- ja kivipinnoitetta. Melkoista perunapeltoa oli, vaikka hiljakseen ajelimme lintuja tarkkaillen. Ilma oli 27 C ja ajoimme rantaan n. 5 km halki kuuman aavikon. Minkäänlaista elävää olentoa emme kuulleet, emmekä nähneet. Aikaisin aamulla tilanne olisi varmaan ollut toisenlainen.

Jatkoimme edelleen matkaa länsirannikkoa pohjoiseen päin kohti El Cotilloa. Vähän ennen El Cotilloa pysähdyimme oikealla puolella oleville raunioille kuvaamaan. Kanariankirvisiä ja pensasvarpusia oli sankoin joukoin. Tuulihaukkakin tähysti taas jonkun matkan päässä. El Cotillossa oli upeat rannat, mutta ei ihmeemmin lintuja iltasella.

Ajoimme takaisin Betancurian vuoriston kautta hienossa ilta-auringossa. Yhtäkkiä huomasin tiellä ison hiirihaukan raadolla. Pysäytin auton ja kuvasin pois lentänyttä hiirihaukkaa rinteessä. Yritin hiipiä lähemmäksi, mutta lintu lähti lentoon ja jäi vastatuuleen lähes paikalleen leijumaan ja väijymään saalistaan. Oli kyllä upea näky, mutta vastavalo oli armoton kuvauksen kannalta.

Lauantai: Lauantai oli keräilyerien päivä. Putsasin suttukuvat korteilta ( 16GB+16GB+32GB ) ja kun oli viimeinen kuvauspäivä, niin sai huoletta paukuttaa kortit täyteen. Ajatuksena oli kiertää osin jo käytyjä paikkoja ja joitakin uusia.

Jandian majakan luona otin lehmähaikarasta lento- ja pönökuvia. Varoin valottamasta puhki vitivalkoisia höyheniä, koska aamuauringossakin oli jo puhtia riittävästi.

Seuraavaksi kohti La Pared:a. Matkalla Istmo de la Pared:n aavikolla kuvasin hiirihaukkaa, joka laskeutui rinteeseen maastoutuen siihen niin täydellisesti, että hukkasin sen. Otin silti kuvia rinteestä ja kotona tietsikan ruudulta vasta läysin ko. linnun.

Saavuimme La Pared:n rantaan. Suunnistin välittömästi kuivuneelle joenuomalle, missä edellisestä käynnistä viisastuneena tiesin lintujen olevan. Löysimmekin kuvattavaksi harjalinnun, rantasipin, västäräkin ja valkoviklon.

Jatkoimme matkaa upeita teitä ja maisemia pitkin Betancurian vuoristoon. Hiirihaukkoja ja tuulihaukkoja löytyi jälleen. Tuulihaukka pysähtyi jossain kylässä tolpan nokkaan 10 m:n päähän, joten sehän kelpasi kuvaajalle.

Takaisinpäin käännyttin vuoriston jälkeen ja ajoimme takaisinpäin FV-430 San Antonion tietä. Jokusen kilometrin FV-430 San Antonion tietä ajettuamme huomasin oikealla puolella pienen lammen, siis sinne. Sieltä löytyikin ruostesorsia, nokikanoja ja myskisorsia.

Matkalla törmäsimme myös oudosti käyttäytyvään puluparveen. Pulut lensivät vimmatusti ympyrää lakkaamatta. Olisko joku haukka ne säikäyttänyt?

Sitten vielä pakollinen Catalina Garcia:ssa käynti, joka on tunnetusti yksi saaren parhaista lintupaikoista. Lampi löytyikin helposti aivan tien vierestä. Paikalla oli jokusia kuvaajia pitkien putkiensa kanssa, joten tiesin olevani oikeassa paikassa. Lintuja olikin lampi sakeanaan. Sain kuvattua mm. kanariankirvisiä, pikkupensaskertun, kuovisirrejä, taveja, mustavikloja, harmaasorsia ja silkkihaikaran. Puoliksi kuivuneen lammen pohja oli onneksi senverran kovaa, että kesti kävellä.

Kotimatka oli mukava aloittaa mukana repullinen lintu- ja muita kuvia.

Katso myös 2015 reissu Fuerteventuralle.

Lue myös nämä

  1. 23.08.2011

    Kurkien syysmuutto

Kommentit

  1. Titta 2012.01.05 9:03pm

    Kiitos kivasta reissukuvauksen selvityksestä ja seikkaperäisistä kartoista. Auttaa varmasti seuraavaa kohteeseen lähtevää lintukuvaajaa!

Linssin takana

Viimeisimmät kommentit