Taas on kaamoksen aika Suomessa v. 2018 joulukuussa, joten on aika suunnata vaimon kanssa etelään, mihin osa meitä viisaammat linnutkin suuntaavat talveksi. Tuttu Kanarian saarten Teneriffa valikoitui kohteeksi. Aurinkoa, lämpöä, valoa ja vähän lintujakin odotettavissa.

Teneriffalla olimme viimeksi v. 2013 lintuaiheisella lomareissulla, joten on aika päivittää lintutilanne saarella. Lähinnä etukäteen kiinnostivat lajeista meiltä puuttuva kanariankyyhky ja lisäksi kalliovarpunen olisi kiva saada lisättyä lajilistaan.

Olimme TUI:n matkalla ja Jet Time koneella. Koneeseen sai viedä vain 5 kg käsimatkatavaroita, joten se tuotti hankaluuksia kameratarvikkeille. Otin mukaan vain yhden järkkärin ja siihen 600 mm objektiivin lintukuvaukseen ja 24 mm pannukakkuobjektiivin maisemakuvaukseen. Teleobjektiiviin otin mukaan jatkeet 1,4x ja 2x.

Lisäksi otin mukaan kaukoputken, koska hotellimme oli Los Gigantes:ssa meren rannalla. Ajatuksena oli staijailla parvekkeelta merilintuja merelle, jos vaikka muitakin kuin lokkeja näkyisi, vaikkakin joulukuu on varmaan huonoin aika siihen hommaan.

Auton vuokrasimme jo kentältä. Otin pykälää suuremman Seat Leonin Cigarin vuokraamolta, että olisi moottorissa hiukan enemmän vääntöä jyrkille vuoristoteille. Ajelimme tuttuja teitä motaria pitkin Los Gigantesiin. Loppupäässä oli rakennettu uutta 2 kaistaista tietä lähes Los Gigantesiin saakka. Päivittämätön Garmin gepsini ei tuntenut tätä tietä.

Hotellissa otin tallipaikan autolle, koska tien varsi oli täynnä. Oli vaarana iltaisin hotellille tullessa, että ei autopaikkaa löydykkään. Hotelli ja huoneistomme oli hyvä. Varsinkin merelle länteen aukeava iso parveke oli loistava.

Emme ottaneet hotellin aamupalaa ja ruokailuja, koska ne sitovat liikaa aikatauluja. Pitäydyimme vaimon tekemissä gourmee ruuissa. Aamuisin olimme liikkeellä jo pimeän aikaan, että olisimme auringonnousun aikaan pelipaikoilla. Linnut ovat tällöin aktiivisimmillan ja valo on sopivan pehmeää. Tosin täällä aurinko nousee ja laskee niin pystysuoraan ja nopeasti, että parhaat valot eivät kauaa kestä. Jos olet väärässä paikassa aamulla, niin hot spot on ohitse ennenkuin huomaatkaan.

Lintupaikat olivat jo entuudestaan tuttuja. Koordinaatitkin olivat edelliseltä reissulta jo valmiiksi gepsissä. Ei tarvinnut liiaksi ihmetellä, että mihinkähän menisi.

Los Gigantes

Los Gigantesissa staijailimme pääosin parvekkeelta käsin, joka oli 158 m korkeudella merenpinnasta. Kerran teimme kävelyreissun jyrkkää tietä pitkin alas satamaan. Sataman lähellä oli tiet kaivettu auki, joten useammin ei sinne viitsinyt mennä.

Iltaisin kuvasin kaunista auringonlaskua, joka laski 30 km:n päässä olevan La Gomeran taakse. La Gomera oli usein pilviverhon peittämä, mutta joka ilta maisema oli erilainen ja mykistävän kaunis.

Muutamana päivänä oli niin kirkas keli, että La Palmakin näkyi 100 km:n päässä horisontissa. Los Gigantesissa havaitut linnut: etelänharmaalokki, kalliokyyhky , kanarianhemppo, kanariankirvinen, kanariantiltaltti, korppi, merilokki, munkkiaratti , selkälokki, turkinkyyhky, tuulihaukka.

Adeje

Adejessa suuntasimme suoraan Barranco del Infiernon rotkon reunalle ravintola Otelon yläpuolelle ajatuksena tehdä pieni vaellus rotkon pohjoisreunan polkua pitkin.

Systeemit olivatkin muuttuneet sitten viime reissun. Sisäänpääsymaksu polulle oli turisteilta 8,5 € ja lisäksi olisi pitänyt käydä puolen tunnin koulutus. Hintaan olisi kuulunut kypärät ja muut vermeet. Koska tarkoitus oli tehdä vain lyhyt lenkki polulla, niin se tuntui liian monimutkaiselta.

Kysyin luvan ja saimme mennä kuvaamaan näköalatasanteelle, joka oli 375 m korkeudella merenpinnasta ja mistä näkee hyvin rotkoon.

Ko. tasanteelta näkyi hyvin mm. paikkaan, mikä aiemmin on ollut arabihaukkojen levähdyspaikka. Ei näkynyt vilaustakaan arabihaukasta, eikä kalliopyystä. Tuulihaukka, joka on yleinen saarella, sen sijaan saalisti aamupalaa.

Kanariantiltaltit lauloivat tilt-talt-tilt-talt… kanarianhempot ja afrikansinitiainen myös lauloivat kauniisti.

Samettipääkertut kisailivat ja räksättivät puskissa auringon paisteen kasvaessa hetki hetkeltä poistaen aamun koleuden.

Korppikin merkkasi kaverinsa kanssa reviiriään ja kalliokyyhkyt kirmasivat vuoren rinteessä. Rukoilijasirkka venytteli jäseniään aamuauringon lämmössä huoltokopin seinällä.

Tovin kuvattuamme tuli joku kaupungin virkailija huonolla englannin kielellä kyselemään, että mihin tarkoitukseen kuvaan ja kauanko aion kuvata? Olisikohan siitäkin pitänyt maksaa, että saa kuvata heidän lintujaan ja rotkoaan?

Pari tuntia kuvailimme näköalatasanteelta. Ravintola Otelon alueelta voisi kanssa kuvata, jos menee vaikka kahville. Ravintola aukeaa kuitenkin vasta myöhemmin, kun aurinko on jo liian korkealla.

Kävin vielä tsekkaamassa kaupungin laidalla olevan vesialtaan, mutta se oli tyhjä ja kuiva, joten ei ollut vesilintujakaan. Muuallakin saaren eteläpuolella vesialtaat olivat tyhjiä, ne mitä kävin kurkkaamassa.

Merendero de Chío

Los Gigantes:sta, kun ajoimme Teideä kohti TF-38 tietä, niin oikealla puolella löytyi meille uusi leirintäalue, Merendero de Chío, 2114 m:n korkeudessa. Täältä löytyi melko paljon vain Teneriffalla eläviä endeemisiä kanarianpeippoja ( fringilla teydea ).

Las Lajas

Pyörähdimme pari kertaa Las Lajas:n leirintäalueella 2110 m:n korkeudessa, joka sijaitsee TF-21 tien varrella, kun Teideltä laskeudutaan etelään päin kohti La Orotavaa.

Olimme auringonnousun aikaan paikalla. Moottoripyörällä liikkeellä oleva nuoripari yöpyi teltalla alueella. Ilma oli vielä 7 °C koleaa ja tuulista. Yksinäinen kanarianhemppo lauleli auringonnousun aikaan klo 8 maissa havupuun latvassa. Käpytikan nakutus kaikui ympärillä ja kohta kameran etsinkin löysi koiraan punaisen niskalaikun.

Korppipariskunta kisaili, piti jonkinlaista soidintaan ja hyväili toisiaan. Olikohan sama pariskunta mitä v. 2013 kuvasin?

Kanarianpeipot ilmestyivät paikalle vähän myöhemmin n. klo 9 maissa. Ensin kuului kaunista kujerrusta kanarianmäntymetsiköstä ja sitten ilmestyivät puiden oksille. Kävivät vähän väliä juomassa vettä leirintäalueen yhdestä tietystä vesipisteestä.

Juomapistettä hyödynsivät myös kalliokyyhkyt, kanarianhempot, korpit ja käpytikka, joka osasi juoda suoraan hanasta. Lisäksi afrikansinitiainen hyppeli ympäriinsä.

Muuten oli hyvä kuvauspaikka, mutta välillä kova tuuli pyöritti pölypilveä, kuin Saharassa konsanaan. Oli täysi homma suojata kuvausvälineitä sankalta pölypilveltä ja jalustasta sai pitää tosissaan kiinni, kun tuli tuulenpuuska.

El Portillo

Teideltä, kun lähdetään kohti pohjoista TF-21 tietä löytyy Restaurant El Portillo 1980 m:n korkeudessa TF-21 ja TF-24 tien risteyksessä. Paikassa löytyy hyvän ruuan lisäksi myös lintuja. Söimme maukkaan 3 ruokalajin menun 8,90 €:lla juomineen.

Kuvasin kauempana runsaina pyöriviä madeirankiitäjiä. Linnut olivat kaukana, vauhti ja käännökset olivat niin rajuja, että käsivaralla ja painavalla putkella oli tekemistä pysyä mukana. Jo reissussa kiinnitin huomiota muutamiin kuviin, missä kiitäjä näytti vähän oudommalta. Kotona isommalta näytöltä tutkiessa selvisi, että se oli Euroopassa harvinainen harhailija, joka on pohjoisamerikkalainen laji nimeltä piippukiitäjä. No sehän meille kelpasi uutena lajina tietysti.

Ramón el Caminero

Ajoimme Teiden kautta, missä oli -4 °C alimmillaan klo 7.20 yli 2000 m:n korkeudella. Teideltä laskeududuimme TF-21 tietä kohti Puerto de la Cruzia. Matkalla pysähdyimme kurkkaamaan 1594 m:n korkeudessa Ramón el Caminero:n grillauspaikan lintuja. Täältäkin löytyi kanarianpeippoja, kuten aiemminkin v. 2013.

La Caldera

Edelleen jatkoimme TF-21 tietä kohti Puerto de la Cruzia. Oikealla puolella on La Caldera:n retkeilypaikka 1193 m:n korkeudessa. Pienessä kraaterissa on vesipisteitä, grillauspaikkoja, pöytiä, lasten leikkipaikkoja ja erittäin hyvin hoidettu iso wc tila, mutta ilman vessapaperia. Wc aukesi vasta klo 9, harmi…

Heti tullessamme parkkipaikalle vaimo kuuli matalaa kurnutusta ja huhuilua, joka saattoi olla kanariankyyhky, mutta emme pitäneet sitä varmana. Lisäksi mennessämme kraateriin, joku kyyhky lehahti puista, mutta en kerennyt tunnistaa sitä hämärässä.

Kovasti kuului taas puista lintujen ääniä, mutta mitään ei näkynyt pitkään aikaan. Ensimmäinen kunnon näköhavainto oli, kun kuivuneessa puussa korkealla oli joku lintu. Otin kuvan ja zoomasin näytölle. Oho, sehän onkin vanha koiras varpushaukka, joka kyttäsi lintuja aamupalaksi. Eipä ihme, ettei muita lintuja näkynyt, vaan pysyivät piilossa.

Kun varpushaukka poistui paikalta ilman saalista, niin johan alkoivat pikkulinnut elämöimään ja tulivat näkyviin. Virtavästäräkki tuli pelottomasti vesilätäkköön ruokailemaan ja antoi kuvata itseään rauhassa.

Lisäksi havainnoimme: afrikansinitiainen, hippiäinen , kanariantiltaltti, mustarastas, peippo.

La Laguna

Kävimme pyörähtämässä myös pohjoisen La Lagunan yliopistokaupungissa. Täällä on jopa lentokenttä, koska on saaren entinen pääkaupunki.

Suuntasimme suoraan v. 2013 reissulta tuttuun Parque de La Vega puistoon 555 m:n korkeudelle, joka oli silloin hienossa kunnossa. Pettymys oli suuri, kun astuimme puistoon sisään. Puisto oli päästetty ränsistymään ja oli huonossa kunnossa. Kahvilaakaan ei enää ollut.

Läpi virtaavassa vedessä ei ollut ainuttakaan vesilintua enää. Pikkulintuja viipotti, äänteli ja lauloi puissa, mutta eivät nekään suostuneet näyttäytymään. Perus kanariantiltaltteja ja kanarianhemppoja kyllä oli. Muut mahdolliset suuruudet jäivät näkemättä ja kuulematta. Lintutauluja oli, mutta nekin puoliksi hajalla.

Parque Rural de Anaga

Sunnuntaipäivänä ajelimme kohti koillisen Anaga vuoristoa, joka kohoaa n. 1000 m korkeuteen. Täältä löytyy Euroopan vanhinta metsää ja mm. laakeripuumetsääkin löytyy, missä on nähty kanariankyyhkyjäkin, joten toivossa on hyvä elää.

Oli virhe lähteä tänne viikonloppuna, koska tiet, levähdyspaikat ja näköalapaikat olivat täynnä autoja, moottoripyöräilijöitä ja pyöräilijöitä. Pyöräilijät olivat monesti ongelma, koska tuntui, että liikennesäännöt eivät koske heitä ollenkaan.

Kerrankin tulivat porukalla vastaan miehittäen myös oman kaistani. Kun kevyesti töräytin torvea varoittaakseni, niin keskisormia nousi pystyyn, eivätkä silti väistäneet omalle kaistalleen. Pääkaupunki Santa Cruz:n läheisyys tekee tämän viikonloppuruuhkan. Jos näimme mielenkiintoisia maisemia tai lintuja, niin ei ollut mahdollisuutta pysähtyä, koska muuten torvet soivat. Levähdys- ja näköalapaikat olivat täynnä autoja ja ihmisiä.

Jatkoimme TF-123 tietä kohti Chamorgaa. Ruuhkat alkoivat jo hellittää, koska suurin osa viikonloppuajelijoista kiertää lenkin TF-12 tietä pitkin.

Pysähdyimme kuvaamaan aiemmin tutulle levähdyspaikalle 776 m:n korkeudella. Pikkulintuja kuhisi sysipimeässä ja tiheässä metsikössä. Kennolle tarttui afrikansinitiainen, kanariantiltaltti ja peippo. Tästä kuvan tintillon alalajin peiposta voisi hyvinkin tehdä oman lajin, koska eroaa niin paljon normi peiposta?

Jatkoimme edelleen matkaa kohti Chamorgaa, koska muistimme, että täältä sai hyvää kotiruokaa. Casa Alvaro Chamorga oli edelleen paikalla ja söimme mureaa lihapataa. Täältä lähtee vaellusreittejä ja ilmeisesti ovat hyviä, koska vaeltajia oli niin paljon paikalla.

Lintuja löysimme Chamorgassa: kanariantiltaltti, kanarianhemppo ja tuulihaukka.

La Grimona

La Grimona:n levähdyspaikalla 95 m:n korkeudella poikkesimme 3 kertaa vanhaa tuttuamme palmankyyhkyä tarkkailemassa. Vain yhtenä kertana yhytimme palmankyyhkyn.

Ensin tuli tuulihaukka väijymään laakeripuumetsä saarekkeeseen. Ajattelimme, että nyt ei sitten ainakaan palmankyyhkyjä näy, kun haukka on paikalla.

Suureksi yllätyksemme kaksi palmankyyhkyä lensi suhteellisen lähelle tuulihaukkaa sen alapuolelle, eivätkä olleet moksiskaan tuulihaukasta ja olivat siinä tovin hyvin kuvattavana.

Kun La Grimonassa käytiin, niin oli hyvä tilaisuus käydä saaren upeimmalla huoltoasemalla. Huoltoasema on tasokas, niin tankkauksen, ravintolan, kuin näköalankin suhteen. Tankkauksen yhteydessä ”bensapoika” pesi tuulilasin ja tuli vielä pussukka karamellejakin lahjaksi. Ravintolassa on parhaat purilaiset, kakku- ja kahvipulla tarjonnat. Ravintolan ikkunasta kuvasin harmaahaikaran hienon maiseman yhteydessä.

Buenavista

Buenavista sijaitsee saaren luoteisnurkassa, missä kävimme Punta del Tenon käyntien yhteydessä.

Buenavistan rannalla on kioski, mistä saa pikkupurtavaa. Lisäksi löytyy tasokkaampi ravintola Restaurante El Burgado, missä söimme päivällä kerran papas arrugadas con mojo. Golfkenttä ja uimahalli sisältäen kuntosalin löytyy vierestä. Lintuja löytyi: etelänharmaalokki, kanarianhemppo, pikkukuovi, rantasipi, afrikansinitiainen, tuulihaukka.

Punta del Teno

Luoteisnurkan Punta del Tenossa käytiin kolme kertaa. Aiemmin vaarallinen tie tippuvien kivien takia oli nyt parempi. Osalle matkasta suojaksi tippuvilta kiviltä oli laitettu teräsverkko.

Meiltä puuttuvaa kalliovarpusta pääasiassa täältä jahtasimme. Ensimmäisellä kerralla olimme puolenpäivän jälkeen liikkeellä. Oli tosi kuumaa ja lintujen ääniä kyllä kuului, mutta pysyivät piilossa.

Ainoa saalis olivat kaktuksenpiikit, joita sain sääreeni 13 kpl, kun kävelin suoraan kaktusta päin katsellessani kauemmas.

Hiukan piti tarkkailla, ettei tule tulehdusta jalkaan. Yksi piikki osui suoraan pintaverisuoneen. Hyvin tuostakin kumminkin selvittiin.

Toisellakin kerralla ehdimme vasta klo 11 maissa paikalle. Tälläkin kertaa saalis oli laiha. Kanariankirvisiä ja tuulihaukka löytyi.

Olimme jo luovuttamassa kalliovarpusen suhteen. Toiseksi viimeisenä päivänä päätimme yrittää vielä viimeisen kerran. Lähdimme hyvissä ajoin ennen auringonnousua liikkeelle ja ajoimme suoraan Punta del Tenoon poikkeamatta mihinkään. Olimme perillä sopivasti juuri ennen auringonnousua.

Noudatimme samaa taktiikkaa, kuin ennenkin. Vaimo kulkee ympäriinsä edelläni, minä haen aina jonkun korkeamman paikan ja laitan kameran jalustalle, että olen valmiina kuvaamaan, jos jotain näkyy. Lintuja oli kyllä mukavasti piilossa puskissa, eikä ihme, koska tuulihaukka väijyi vähän väliä taivaalla. Vaikka tuulihaukka ei pikkulintuja söisikään, niin linnut eivät sitä välttämättä tiedä.

Kiertelimme 3,5 h pitkin ja poikin aavikkoa, mutta kalliovarpusesta ei vilaustakaan. Kuvasin puskista: kanarianhemppo, kanariankirvinen, kanariantiltaltti, keltahemppo, pikkupensaskerttu, samettipääkerttu.

Se oli siinä, ei löytynyt taaskaan kalliovarpusta tokaisin vaimolle. Auton nokka oli kohti majakkaa. Piti käydä kääntymässä majakan kupeessa, koska oli niin kapea tie. Takaisin tullessa hiukan enemmän majakalle päin, missä olimme aiemmin pyörineet, oli vanhojen viljelyksien jäänteet. Parvi pikkulintuja pyöri siinä.

Pysäytin auton ja avasin ikkunan. Pikkulintu pysähtyi 10 m:n päähän metallisen aidantolpan päähän. Katsoin kiikarilla, koska kamera oli jo pakattu laukkuun. Voihan vitalis, sehän on kalliovarpunen, huudahdin vaimolle.

Otin äkkiä peräluukusta kameran esille ja jalustalle. Lintu tietysti lähti heti livohkaan. Laitoin kameran jalustoineen tien poskeen ja jäin odottamaan, koska useita potentiaalisia aidantolppia oli lähistöllä. Taas tuli lintuparvi pellolle. Kuvasin niitä, mutta ne olivat kanarianhemppoja.

Puoli tuntia odotimme paikallaan liikkumatta. Taas tuli pikkulintu aidantolpalle parinkymmenen metrin päähän. Katsoin kiikarilla ja sehän olikin kalliovarpunen. Huh, käänsin kameraa varovasti peläten, että lintu lähtee heti käpälämäkeen, niinkuin ne yleensä tekevät.

Eipä lähtenyt karkuun, vaan sain otettua runsaasti kuvia ennenkuin kalliovarpunen livahti taas lentoon. Ylävitoset lensivät ja mieli oli iloinen, kun viimein tämäkin lymyilijä saatiin kameran kennolle. Niinhän se on, että työ tekijäänsä palkitsee, kun aikansa sinnikkäästi yrittää.

Senverran koville kuvaussessio otti, että mennessämme päiväsnäkärille Buenavistan rannan kioskille ja syödessäni chicken bocadilloa juomapullo toisessa kädessä, niin se putosi maahan. Maistuihan se bocadillo ilman juomaakin.

Erjos

Kävimme kolmena eri kertana Erjoksessa, joka kuuluu saaren kärkipään lintupaikkoihin. Lähdimme kuvaamaan meiltä puuttuvaa kanariankyyhkyä Monte del Agua:n vuoristoon. Olikin yllätys, että vuoristoon menevä tie oli suljettu portilla. Emme olleet varautuneen yli 10 km:n vaellukseen, joten eipä sinne sitten mentykään.

Kuvasimme yo. paikassa 1053 m:n korkeudella portin vieressä kanarianhemppoja, kalliokyyhkyjä ja hiirihaukkoja.

Ajoimme tätä tietä 0,5 km takaisin kohti Erjosta tien alimpaan kohtaan, missä aamun aurinko porotti jo lämpimästi. Arabihaukka ajoi takaa hiirihaukkaa. Olipa yllätys, kun ensimmäisen kerran löysimme arabihaukan tällä saarella. Vieläpä kuvan kanssa, tosin huonon sellaisen, etäisyydestä johtuen. Täällä kuvasimme: arabihaukka, hiirihaukka, kanarianhemppo, mustapääkerttu, mustarastas, samettipääkerttu.

Toisena kertana suuntasimme Erjoksen altaille vähän yli 1000 m:n korkeudelle heti aamutuimaan. Altaalla pääsi kuvaamaan, joko ylhäältä ( yo. kuva ) pusikoiden välista, tai kuvasta katsoen oikealta alhaalta paremmalla kuvakulmalla. Tämä oli miellyttävä ja rauhallinen paikka. Autolla pääsee hyvin perille. Vaeltajia lappasi välillä kyselemässä linnuista.

Altaalta, ympäriltä ja ilmasta löytyivät: hiirihaukka, kanarianhemppo, kanariantiltaltti, liejukana, mustarastas, nokikana, tuulihaukka, virtavästäräkki.

Altaan linnut säikkyivät syöksyvää tuulihaukkaa, vaikka tuskin siitä vaaraa oli toisin, kuin lukuisista ilmassa pyörivistä hiirihaukoista, joita näimme 4 kpl yhtä aikaa ilmassa.

Kolmannella kerralla olimme jälleen aamutuimaan liikkeellä. Tullessamme klo 8.35 oli +2 °C, mutta maassa oli kuuraa, joten yöllä oli ollut pakkasta yli 1000 m:n korkeudessa. Ennenkun kerkesimme altaalle asti, niin kohtasimme sinne johtavalla soratiellä kaksi kalliopyytä, jotka olivat ilmeisesti tiellä kiviä syömässä.

La Gomera

Koska tavoiteltua kanariankyyhkyä ei vielä ollut plakkarissa, niin päätimme suunnata La Gomeran saarelle, koska sieltä kuuleman mukaan löytyy myös sekä palmankyyhkyjä, että kanariankyyhkyjä Tony Clarke & David Collinsin kirjan mukaan.

Ajoimme Los Cristianos :n satamaan klo 7 aikaan. Hain lauttaliput satamatoimistosta Fred Olsenin katamaraaniin. Yläkerrasta löytyi myös hyvä kahvila, mistä sai halutessaan pikkupurtavaa.

Fred Olsen katamaraani lähti klo 9.00 kohti La Gomeran San Sebastiania. Matkaa oli 40 km ja nopeus oli 22 kn ( 41 km/h ). Katamaraani oli hieno, tilava ja kulki vakaasti. Laivalta löytyi pari kahvilaa ja pieni shoppailupaikka. Olimme peräkannella passissa kameran kanssa jalustoineen, jos kiinnostavia merilintuja löytyisi. Vauhti oli vähän liiankin kova kuvaamista ajatellen.

Ihmiset kohahtivat ja kamerat lauloivat, kun pallopäävalasparvi ilmestyi tyyrpuuriin. Emme olleet aiemmin näitä nähneetkään. Myöhemmin näimme myös hotellimme parvekkeelta kaukoputkella 15-20 km:n päässä 8 kpl pallopäävalasta, joita turistiveneet joukolla piirittivät ja kuvasivat.

Vanhempi Armas laiva lähti puoli tuntia aiemmin, mutta otimme sen kiinni. Voisi olla parempi kuvauksen kannalta Armaksen hitaampi vauhti. Lintuja ei löytynyt matkalla etelänharmaalokkia kummempaa.

Olin aiemmin merkannut gepsiin potentiaalisia kanariankyyhkyn paikkoja Tony Clarke & David Collins kirjan mukaan. Lähdimme GM-1 tietä kohti luodetta.

Pysähdyimme viimeisen tunnelin, Tunel el Cumbren jälkeiselle näköalapaikalle. Kiikaroimme tässä puolisen tuntia. Näimme ensimmäisen kanariankyyhkyn pölähtävän lentoon. Se oli sitten tavoitelintu siinä. Vielä kuva kanariankyyhkystä, niin päivän tavoite on pulkassa, ajattelin. Lisäksi näimme: kanariantiltaltti, korppi, tuulihaukka.

Käännyimme CV-14 tielle kohti lounasta. Pysähdyimme levähdys paikalle vähän ennen Mirador el Rejoa. Heti autosta noustuamme kuului useiden kanariankyyhkyjen kurnutusta vieressä olevasta jyrkästä laakeripuiden täyttämästä vuorenrinteestä.

Puusto oli niin tiheää, että lintuja ei näkynyt, kunnes yksi kanariankyyhky lehahti lentoon ja meni vastapäisen vuorenrinteen laakeripuuhun. Seurasin kiikarilla tarkkaan ja katsoin paikan. Siirsin katseeni kameran etsimeen, mutta en enää löytänyt sitä. Kyllä harmitti, kuin pientä oravaa, kun en kuvaa saanut.

Siirryimme samaa tietä eteenpäin Mirador el Bailaderoon. Lähdin tutkimaan vuoren yläpuolelta sitä samaa vuorenrinnettä, mihin edellisen paikan kanariankyyhky lensi. Löytyi hyvä tähystyspaikka, muuten mutta niin täynnä puskaa, ettei nähnyt mitään. Vaimo oli taas sillävälin nähnyt kanariankyyhkyn, kun oli lentänyt aivan vierestä.

Jatkoimme edelleen CV-14 tietä kaakkoon päin. Käännyimme El Cedroon menevälle metsätielle. Tie meni alaspäin ja oli kivipohjaiseksi rakennettu. Ensin ajattelin, että saakohan tälläisella Hannu ja Kerttu tiellä autolla ajaakaan, mutta sitten näin muutaman muunkin auton. Synkässä metsässä ei lintuja näkynyt.

Ajoimme vähän yli 2 km tätä peikkotietä ja saavuimme lähes El Cedroon. Tästä näki koko laakson kerralla. Vastarinteessä oli Campig la Vista.

Vastarinteessä 300 m:n päässä kuvasin tuulihaukan. Muita lintuja löytyi: afrikansinitiainen, kanariantiltaltti, mustarastas.

Käännyimme takaisin ja jatkoimme matkaa GM-2 tietä länteen päin. Pysähtyimme palaneen metsän kohdalle. Huolimatta rujosta näkymästä, niin kuulimme kaunista afrikansinitiaisten liverrystä. V. 2012 saarella oli ollut tuhoisa metsäpalo jolloin 12% saaren pinta-alasta paloi.

Luoteisnurkan Bar Restaurantesta Los Chorros de Epinassa GM-1:n varrella ostimme maukkaat kanapeen tyyppiset paikalliset leivonnaiset. Lintuja näkyivät hiirihaukka ja afrikansinitiainen.

Olimme alunperin suunnitelleet koko saaren ympäri kiertämistä, mutta kello näytti lahjomattomasti, ettei keretä, koska lautta lähti klo 17.30 takaisin. Käännyimme siis ympäri ja ajelimme aluksi samaa tietä takaisin päin. Näimme paluumatkalla vielä pari hiirihaukkaa, korpin ja tuulihaukan.

Loppupätkä ajettiin GM-2 tietä San Sebastianiin. Tie oli todella upea jylhine maisemineen. La Gomeralla olivat muutkin tiet hyvässä kunnossa. Paljon teitä ajettiin ”puutunnelissa”, missä oksat olivat kääntyneet tien päälle. Lintujen tarkkailun kannalta tämä oli hankalaa, kun oli niin heikko näkyväisyys. Tavoiteltua kanariankyyhkyä en saanut kuvattua, mutta nähtiin 3 eri kertaa.

San Sebastianissa syötiin laivaa odotellessa pitsat huurteisten kera hyvän päivän kunniaksi. Satama oli pullollaan autoja Fred Olsenin katamaraaniin menossa.

45 min merimatka, San Sebastian La Gomera – Los Cristianos Teneriffa, meni auringonlaskua kuvaillessa.

Los Cristianin päässä lähellä satamaa etelänharmaalokit jahtasivat merimetsoa. Oli mukava päivä ja reissu kannatti tehdä.

Monte del Agua

Olimme jo lähes luovuttaneet kanariankyyhkyn suhteen kuvan saamisesta. La Gomeran reissun jälkeen, kun pidimme kuvauksista vapaapäivän, olimme taas virtaa täynnä. Kysyin vaimolta, että lähdetäänkö 11 km:n patikkaretkelle. Hän nyökkäsi, joten pakkasimme minimivarusteet mukaan. Suuntasimme auton nokan kohti Erjosta, mistä lähtee vaellusreitti Monte del Agualle.

Olimme paikalla juuri auringonnousun aikaan ja parkkeerasimme auton vaellusreitin puomin eteen. Klo 8.10 lähdimme liikkeelle. Suurin osa matkasta kuljettiin taas peikkometsän puutunnelissa, kuten La Gomerallakin, mistä taivasta ei juuri näkynyt.

Gps näytti menomatkan kävelymatkaksi puomilta 5,2 km. Kyyhkyjä pölähteli silloin tällöin lentoon rinteessä alapuoleltamme, mutta ne olivat todennäköisesti kalliokyyhkyjä. Matkalla havainnoimme pikkulintuja: hippiäinen, kanariantiltaltti, mustaras , peippo, punarinta.

Saavuimme 890 m:n korkeudessa olevalle oletetulle kanariankyyhkypaikalle klo 9.20. Paikasta ei ollut epäselvyyttä, koska en kerennyt saamaan kameraa jalustalle, kun alkoi jo kanariankyyhkyjä lentelemään vuorenrinteessä 300 – 500 m:n päässä.

Yritin saada lentokuvaa lujaa lentävistä kanariankyyhkyistä. Rinne oli varjon puolella, joten välillä oli valoa niukasti ja sitten taas auringossa valoa oli liikaa. Tarkoitus oli pitää kameran isot siedettävänä samalla, kun piti olla riittävän nopea suljinaika nopeasti lentävien lintujen pysäyttämiseksi. Lisäksi kuvakulma oli melko kapea, mistä lintuja pystyi seuraamaan puiden välistä.

Sitten kun kanariankyyhkyt lennosta sukelsivat puiden sekaan, ne joko hävisivät sinne, tai olivat niin sysipimeässä paikassa, ettei valo tahtonut riittää.

Hiiriihaukka tuli välillä pyörimään taivaalle vuorenrinteen yläpuolelle. Kanariankyyhkyt pysyivät tällöin visusti piilossa. 20 min kesti haukan poistumisen jälkeen ennenkuin kanariankyyhkyjä alkoi taas lentelemään.

Vajaan 3 h kuvailimme kanariankyyhky paikalla. Lintujen lennot alkoivat loppua, joten oli aika lähteä paluumatkalle. Pikkulintuja vilisi paljon puskissa. Nyt oli enemmän aikaa tarkkailla ympäristöä ja mieli oli iloinen, koska saimme viimein kuvattua kanariankyyhkyn.

Loppupäässä paluumatkalla pysähdyimme näköalapaikalle ansaitulle kahvitauolle ja nautimme auringon lämmöstä.

Saavuimme autolle klo 13.50 ja totesimme, että kannatti taivaltaa 11 km kanariankyyhkyn perässä painavien varusteiden kera. Teide näkyi ensimmäistä kertaa Erjoksesta käsin, koska oli niin selkeä ilma.

Paluumatkalla Los Gigantesiin TF-82 tiellä pysähdyimme päivälliselle. Restaurante Fleytas:n takana rinteessä oli kalliokyyhkyjen pesäpaikka, mitä jo aiemmin kuvattiin.

Restaurante Fleytasissa söimme ( liian ) ison menun, mikä sisälsi elämämme isoimman porsaankyljyksen. Lautanen oli iso, mutta siltikään kyljys ei mahtunut lautaselle kokonaan.

Kaamosreissu täytti taas tehtävänsä ja jokunen lintukin tuli siinä sivussa kuvattua. Aurinko paistoi ja lämpötila nousi joka päivä Los Gigantesissa 24°C tuntumaan. Oli myös heikkotuulista, niin oli miellyttävä kuvata. Alimmillaan lämpötila putosi -4°C:n Teidellä klo 7.20 ennen auringonnousua.

Yhtenä yönä oli kova myrsky ja yöllä repeytyi parvekkeemme markiisi seinästä irti. Huoltomies joutui tulemaan yöllä klo 05 korjaamaan sitä, kun se paukutti seinää, ettei saanut nukuttua. Seuraavana aamupäivänä oli sitten vähän harmaampi ilma.

Penalta saimme lintutiedotuksia ensimmäisellä viikolla Kap Verdeltä ja Titalta Fuerteventuralta toisella viikolla.

Aurinko laski meille viimeisen kerran Los Gigantesissa ja kuin symboliikkana taivaalle ilmestyivät auringonlaskun jälkeen pilvistä muodostuneet linnut, jotka suunnittelevat muuttomatkaa takaisin Pohjolaan, kuten mekin mielellämme teemme. Kiitokset taas yhä enemmän harrastukseen innostuvalle tarkkasilmäiselle vaimolleni!

Lintulajeja Teneriffalla ja La Gomeralla kuvasin 33 kpl ja lisäksi 6 kpl havainnoitiin ilman kuvaa, eli 39 yhteensä. Uusia lajeja itselle olivat  kanariankyyhky, kalliovarpunen, keltahemppo ja harvinainen piippukiitäjä.

Lajilista Teneriffa:

Afrikansinitiainen, cyanistes teneriffae teneriffae
Arabihaukka, falco pelegrinoides
Etelänharmaalokki,  larus michahellis michahellis
Harmaahaikara, ardea cinerea
Hiirihaukka, buteo buteo insularum
Hippiäinen, regulus teneriffae
Kalliokyyhky, columba livia canariensis
Kalliopyy, alectoris barbara koenigi
Kalliovarpunen, petronia petronia madeirensis
Kanarianhemppo, serinus canaria, endeeminen Macaronesia
Kanariankirvinen , anthus berthelotii berthelotii, end Macaronesia
Kanariankyyhky , columba bollii, endeeminen Canary Islands
Kanarianpeippo, fringilla teydea , endeeminen Teneriffa
Kanariantiltaltti, phylloscopus canariensis canariensis, end Canary Islands
Keltahemppo, serinus serinus
Kesykyyhky, columba livia canariensis
Korppi, corvus corax canariensis
Käpytikka, dendrocopos major canariensis
Liejukana, gallinula chloropus
Madeirankiitäjä, apus unicolor, endeeminen Macaronesia
Merilokki, larus marinus
Merimetso, phalacrocorax carbo
Munkkiaratti, myiopsitta monachus
Mustapääkerttu, sylvia atricapilla
Mustarastas, turdus merula cabrerae
Nokikana, fulica atra
Palmankyyhky, columba junoniae, endeeminen Canary Islands
Peippo, fringilla coelebs tintillon
Piippukiitäjä, chaetura pelagica
Pikkukuovi, numenius phaeopus
Pikkupensaskerttu, curruca conspicillata orbitalis
Rantasipi, actitis hypoleucos
Samettipääkerttu, curruca melanocephala leucogastra
Selkälokki, larus fuscus
Turkinkyyhky, streptopelia decaocto
Tuulihaukka, falco tinnunculus canariensis
Varpushaukka, accipiter nisus granti
Virtavästäräkki, motacilla cinerea canariensis
Punarinta, erithacus superbus

La Gomeralla kuvasin lintulajeja vain 3 kpl ja havainnoitiin lisäksi 5 kpl. Pääasiassa jahtasin kameralla vain kanarinkyyhkyä, jota sitten ei saatu kuvattua, mutta nähtiin 3 kertaa. Kaikki La Gomeralla havainoimamme lintulajit näimme myös Teneriffalla.

Lajilista La Gomera: afrikansinitiainen, etelänharmaalokki, hiirihaukka, kanariankyyhky, kanariantiltaltti, korppi, mustarastas, tuulihaukka.

Nyt meillä on kuvattuna kaikki Kanarian saarten endeemiset lajit ( niin ensin luulin ). Ei sitten ollutkaan, koska Gran Canarian kanarianpeippo erotettiin v. 2016 omaksi lajikseen. Syystäkin, koska ovathan ne eri näköisiäkin. Suuri osa endeemisistä alalajeistakin on jo plakkarissa.

Olimme v. 2014 tätä Gran Canarian kanarinpeipon silloista alalajia jahtaamassa, mutta ei heti löydetty. Sitten luovutettiin, kun ajateltiin, että meillä on kumminkin jo kanarianpeippo Teneriffalla kuvattuna.

Lähdimme 25.6.2018 Urjalan Kortejärvelle linturetkelle, jos vaikka löytäisimme järvellä oleilleen harvinaisen linnun. Ajoin poikkeuksellisesti isoja teitä pikkuteiden sijaan, koska tarkoitus oli, että matkalla ei huuhailla muita lintupaikkoja. Olimme näköjään kuuluisia, kun huomio herpaantui ja meitä piti valtion toimesta oikein kuvatakin. Tosin 140 € maksulappu kuvasta tuli postissa.

Olimme perillä puolen päivän aikaa Kortejärven hienolla  v. 2001 käyttöön otetulla lintutornilla. Paikalle on helppo löytää ja parkkipaikka on aivan tornin vieressä. Tulentekopaikkakin löytyy. Tornin vieressä on esimerkillisesti lintulajiesittely kuvien kera. 

Torni on hyväkuntoinen, melko korkea ja rappuset jyrkät. Sai olla tarkkana ylöspäin kiipeämisessä, koska toisessa kädessä oli kamera putkineen ja toisessa jalusta, joten kaiteesta ei saanut tukea. Horjahdus voisi olla kohtalokasta. Torni on katettu, joten sateen sattuessa ei kastu, mutta toisaalta muuttoaikana katto on havainnoinnin tiellä.

Olimme alkuun ainoita tornissa. Staijasin kaukoputkella vastarantaa n. 560 m:n päässä. Taveja oli runsaasti laajalla alueella pitkin kaislikkoista rantaviivaa. Huh, taitaakin tulla työläs iltapäivä, jos tuolta meinaa harvinaisuuden löytää.

Välillä oli aikaa kuvata lähipuussa majailevaa sudenkorentoa.

Torniin saapui piakkoin pariskunta, jotka olivat jo aamulla aikaisin olleet paikalla ja olivat löytäneet hakemani linnun vastarannalta. Linnut nuokkuivat päiväunta pää piilossa siiven alla, joten oli mahdotonta erottaa tuntomerkkejä. Porukkaa tuli torniin koko ajan lisää, joten juttuseuraa piisasi ja mekään emme ole siitä hiljaisimmasta päästä. Tosin lintujen havainnointi kärsii höpöttäessä.

Staijasimme vajaan pari tuntia, kun kaislikon takaa lipui lisää taveja. Nyt löytyi amerikantavi! Huudahdin muillekkin ilouutisen. Valkoinen pystytolppa on hyvä tuntomerkki, mistä ei voi erehtyä, kun sen näkee. Osa staijaajista tuli katsomaan kaukoputkestani sijainnin. Siirryin kameran taakse kuvaamaan amerikantavia, joka olikin haastavaa pitkästä 560 m:n etäisyydestä johtuen. Sainkin kohtuulisia dokumenttikuvia etäisyys huomioon ottaen. Aurinko paistoi pilviverhon takaa, joten ei ollut juurikaan lämpöväreilyä.

Välillä amerikantavi lennähti tai uiskenteli piiloon, kunnes joku porukasta taas löysi sen.  Tälläisissä tapauksissa on hyvä, kun on useita kaukoputkia paikalla.

Joku löysi kauempana pellon päällä lpyörivän haukan, joka osoittautui nuolihaukaksi. Onneksi vaimo huomasi, kun nuolihaukka pyörähti tornin lähellä, joten sain kuvankin. Lentokuva pitkällä putkella on joskus haastavaa, koska kuvakulma on niin kapea.

Läheisellä pellolla pyöri kurki kahden poikasensa kanssa. Töyhtöhyypät eivät tykänneet seurasta, vaan hätistelivät kurkia ahkerasti.

Staijasimme ja kuvasimme tornista viitisen tuntia. Havainnoimme lajeja mm: amerikantavi, haapana, haarapääsky, kalatiira, kottarainen, kuovi, kurki, laulujoutsen, liro, merikotka, naurulokki, nokikana, nuolihaukka, ruokokerttunen, rytikerttunen, satakieli, sepelkyyhky, silkkiuikku, sudenkorento, tavi, töyhtöhyyppä.

Lintujen äänet ovat kiehtovia ja vaikeitakin oppia. Tämä on huomattu kantapään kautta. Kuitenkin linnun tunnistuksen kannalta on joskus tärkeä tunnistaa ääni. Puskassa jos näet pikkulinnun, jota on vaikea tunnistaa, etkä saa hyvää valokuvaa, niin voi lajimääritys jäädä hämäräksi. Mutta lisäksi, jos kuulet ja tunnistat äänen heti, myöhemmin, tai peräti äänitetty, niin tunnistus on jo varmemmalla pohjalla.

Minulla oli jo ennestään olympuksen pieni digitaalitallennin DS-40. Siihen hommasin ns. suuntaavan haulikkomikrofonin, audio-technica ATR6550, niin äänityksen aloituskokoonpano oli valmis. Maastokäyttöön nappikuulokkeet ovat sopivat äänityksen seurantaan.

Äänittäminen on yllättävän analogista valokuvauksen kanssa, joten rohkeasti opettelemaan vaan. Ideaalista olisi tietenkin, jos pääsee äänittämään meluvapaassa ja tuulettomassa ympäristössä. Taustakohinaa ym voi sitten yrittää vähentää hiipimällä lähemmäksi, jolloin vavistukset äänittäessä voivat olla minimissä. Lisäksi ohjelmallisesti jäkikäteen voi yrittää tilannetta korjailla.

Harjoittelin ensin kotipiirissä äänittämällä kirjosiepon ääntä joka lauloi melkein koko toukokuun aamusta iltaan. Taustalta poistettu kohinaa ohjelmallisesti.

Punavarpunen äänitys kotipiirissä.

Ruokokerttunen äänitys Saappaanpohja, Kangasala klo 7.45 aamulla, jolloin liikenne jo aiheutti taustamelua ja äänitys oli tielle päin.

Siikaneva

29.5 lähdimme yölaulajaretkelle Ruovedelle Siikanevan ympäristöön. Pääkohteena oli kehrääjä. Sain vaimon mukaan, kun lupasin, ettei olla pitkään (aamuun asti;). Lähdimme kotoa klo 23 liikenteeseen ja ensimmäinen äänitys oli puukiipijä Haukkakankaalla juuri ennen puolta yötä. 

Sivuikkunoiden edessä oli hyttysverkot, joten pystyi ajamaan ja kuuntelemaan ikkunat auki. Poikkesimme metsäautotielle ja ajoimme sen päähän. Kuuntelimme tovin, mutta oli aivan hiljaista. Liian aikaista ajattelin, koska kello oli vasta vähän yli puolenyön.

Palasimme takaisin isommalle soratielle. Hakkuuaukealla joku teräväsiipinen lintu lähti edestä viereisestä ojasta. Kehrääjä ehkä, mutta ei pitänyt ääntä. 

Jouttijoella äänitin taas puukiipijän ääntä puoli yhden aikoihin. Jatkoin eteenpäin seuraavaan potentiaaliseen kehrääjäpaikkaan. Tovi kuuntelua ja taas tyhjää.

Seraavaksi käännyin pienelle metsätielle, joka johti Siikanevan itäpuolen parkkipaikalle. Ajoin sen melkein päähän asti. Yhtäkkiä klo varttia vaille yksi auton valoissa n. 2o m:n päässä oli kehrääjä tiellä ja metrin päässä oli naarasteeri. Samalla kuului auton vasemmalta puolelta voimakasta kehrääjän surinaa.

Kamera oli takapenkillä ja väärissä asetuksissa, koska en ollut varautunut enää kuvaamaan pimeässä. Otin kameran ja kuvasin tuulilasin läpi, mutta väärillä asetuksilla ei tullut mitään. Vaihdoin asetuksia ja tarkensin auton valoissa. Samalla, kun painoin laukaisijaa, niin kehrääjä lähti ja sain kuvan vain naarasteerestä. Pettymys oli suuri.

Onneksi oli äänityslaite valmiudessa ja sain äänitettyä jonkin aikaa, ennenkuin sekin loppui ja kehrääjä lensi auton edestä kohti tuulilasia väistäen nipinapin. Kuvaa minulla ei vielä ole kehrääjästä ( klik), kun tämän missasin.

Palasin takaisin isommalle soratielle ja jatkoin seuraavaan potentiaaliseen paikkaan Ollinkiventielle. Kauempaa vasemmalta kuului kehrääjän ääni. Äänitin sen, mutta oli huomattavasti vaimeampaa, kuin edellisen paikan ääni.

Kello oli jo yli yksi yöllä ja lupasin vaimolle, että yksi paikka enää katsotaan ja sitten pääsee kotiin nukkumaan. Soramontuilla oli hiljaista, niin suuntasin kohti kotia. Olimmekin sitten jo kahden jälkeen kotona, joten lupaus vaimolle tuli täytettyä.

 

Lähdimme jo perinteiseksi muodostuneelle Yyterin linturetkelle Poriin 17-20.5.2018. Toukokuu oli tosi lämmin, joten odotettavissa oli, että myös hyttyset olivat aikaisin liikkeellä.

Katso myös: Yyterin sannat 2019.

Majoitusvaihtoehtona oli asuntoauto tai mökinvuokraus. Vaimon toivomuksesta majapaikaksi valikoitui Yyterin lomakeskuksessa sijaitseva Villa Yyteri, joka oli lähellä lintupaikkoja, niin ei tarvinnut aamulla käyttää aikaa turhaan ajeluun.

Ajomatkalla Poriin vaimo tiiraili aikansa kuluksi lintuja autosta. Pupillien näköpiiristä löytyi lintulajeja: haarapääsky, harakka, haukkoja 2 kpl, laulujoutsen, mustarastas, naakka, töyhtöhyyppä, varis.

Majapaikkamme sijaitsi n. 470 m:n päässä merenrannasta ja linnuntietä n. 3 km:n päässä Sannanokasta, joka oli ensimmäisen aamun kohteemme. 

Munakarinsäikkä

Tuloiltana lähdimme testaamaan reittiä mökiltä Sannannokalle, jos aamulla lähtisimme kävellen sinne. Löysimme polun pään heti mökin läheltä ja kävelimme hiekkapohjaista kangasmaastoa kauniissa mäntymetsässä.

Käki kukkui klo 17 edessämme n. 50 m päässä ja peipot liversivät täysin rinnoin. Sini– ja talitintit olivat myös seuranamme. Mäntymetsä vaihtui kuusimetsäksi, missä hyttyset löysivät meidät ja pistivät ovelasti selkään paidan läpi.

Pari kilometriä käveltyämme tuli niin leveä oja tai joki, että olisi pitänyt uida ylitse. Käännyimme ympäri, koska ei tullut räpylöitä mukaan ja päädyimme Munakarinsäikälle staijailemaan kiikarilla Munakarin suuntaan, mistä löytyi kalatiiroja ja naurulokkeja.

 

Rantaa pitkin olisi ilmeisesti päässyt Sannannokalle, mutta aamulla olisi varusteiden kanssa liian raskasta kävellä pehmeällä hiekalla n. 4 km, joten päädyimme ajamaan autolla perinteisesti Huhtalanraitin kautta. Illalla söimme vaimon loihtiman erinomaisen merihenkisen illallisen terassillamme ja menimme aikaisin nukkumaan.

Sannannokka

Aamulla oli klo 4 herätys, mikä otti ensimmäisenä aamuna koville. Onneksi kaikki tavarat olivat jo pakattuina, koska aivot kävivät tyhjäkäynnillä vielä tovin. 

Olimme ensimmäisenä Huhtalanraitin parkkipaikalla. Vajaan parin kilomerin kävelymatka oli edessä varusteiden kanssa Sannanokan lintulavalle. Onneksi hyttysiä ei ollut kovin paljoa.

Lehtokurppa kurnutti hienosti metsäosuudella vasemmalla puolella jonkun matkan päässä. Musta- ja laulurastas lauloivat myös kauniisti metsän pitkospuilla kävellessä.

Räkättirastaskin varoitteli olemassaolostaan. Luhtahuitti huittaili, juuri kun tulimme metsäosuudelta aukealle. Edelleen n. 50 m käveltyämme hienoja pitkospuita pitkin, lauloi pajusirkku parinkymmenen metrin päässä oikealla ruovikossa.

Tällä kertaa oli mukana myös swarovskin kaukoputki maustettuna telejatkeella. Järkkäri putkineen oli pakattuina reppuun, niin en saanut kävelymatkalta kuvia.

2 kpl jalustoja kulki kädessä, joten kannettavaa piisasi. Kiikari oli kaulalla, joten sillä sai katsottua kävelymatkalla lintuja ja jätettyä muistijäljen aivoihin, hataran tosin.

Kuvausetäisyydet vaihtelivat paristasadasta metristä 4 km:n, joten mitään valokuvaajan unelmia nämä lintulavat ja -tornit eivät ole. Lajeja täällä piisaa kaukoputkella katseltavaksi, joka onkin kameraa parempi lintujen terkkailuun näin kaukaa.

Kuvassa pikkutiira kuvattuna 2600 m:n päästä kuvattuna 600*1,4*1,6=1344 kinomillillä ja kropattuna fullhd kokoon. Kuva on elis itselleni, joten tämäkin kelpaa silloin. Linnun löytämisessä ja määrityksessä auttoi kaukoputkella taitava Porilainen lintuharrastaja Pekka Eriksson.

Kuvassa sitruunavästäräkki kuvattuna samoilla milleillä, kuin pikkutiiran kuva yllä ja kroppaamaton. Punaisella ympyröity lintu on kaislikon sisällä. Kuvausetäisyys n. 250 m. Löytäjät Tuomas Ketonen ja Tapani Lilja seisovat linnun takana näyttäen linnun paikan kaislikossa.

Tuostakin vielä kropattiin jonkinlainen elis suttu dokumenttikuvaksi, mistä linnun erottaa ja tunnistaa. Kuva osoituksena, että ei tämä aina niin helppoa ole.

Kuvasimme ja havainnoimme Sannannokasta klo 5.45 – 9.30 mm: haahka, haarapääsky, harmaahaikara, harmaalokki, haukkalaji, kalatiira, keräkurmitsa (elis), kiuru, kurki, lapasotka, lapinsirri, laulujoutsen, luhtakana ( useita ), merihanhi, meriharakka, merikihu (vaalea), merikotka, merimetso, mustalintu, naurulokki, pajusirkku, peippo, pikkusirri, pikkutiira (elis), pilkkasiipi, punajalkaviklo, punakuiri, punakylkirastas, ristisorsa, ruokokerttunen, selkälokki, sepelkyyhky, sitruunavästäräkki (elis), suokukko, suosirri, taivaanvuohi, tukkakoskelo, tylli, valkoposkihanhi, varis, vihervarpunen, västäräkki.

Iltapäivä huilattiin aamureissun jälkeen. Katselin aamun kuvat kamerasta ja raakkasin sutut pois. Vaimo nautti auringosta Villan terassilla.

Langoura

Illalla alkoi taas polttelemaan, ei aurinko vaan lintukuvaus, joten lähdimme Langouran lintutornille Riitsaranlahdelle. 

Torni on helposti tavoitettavissa. Huhtalanraitin parkkipaikalta muutaman sadan metrin kävelymatkan päässä. Torni on eteläänpäin, joten ilta-aurinko paistoi sopivasti takaviistosta.

Kuvausetäisyys lietteelle on n. 350 – 500 m riippuen meriveden pinnankorkeudesta. Kaukoputkella löysin linnut kauempaa ja kameralla yritin saada jonkunlaisia dokumenttikuvia.

Haikaroita pörräsi taivaalla runsaanpuoleisesti. Vaimo laski niitä olevan n. 20. Myöhemmin niitä on nähty vieläkin enemmän.

Kottarainen ruokki pesuettaan isolla lontiaisella.

Vastarannallakin oli lintutorni. Leveäkari vai joku muu? Porin merenranta on lintutornien luvattu maa. Tälläkin lahdella on ainakin 3 lintutornia.

Langouralla oli hieno aurinkoinen ilta. Kuvasimme ja havainnoimme klo 18.25 – 19.45 mm: harmaahaikara, haapana, kiuru, kottarainen, lapinsirri, laulujoutsen, liro, meriharakka, närhi, punajalkaviklo, punasotka, rantasipi, selkälokki, sinisorsa, taivaanvuohi, tavi, töyhtöhyyppä ja valkoviklo.

 

Illalla saunottiin Villan hienossa saunassa. Musiikista ei ollut pulaa, kun mökissämme oli hyvät äänentoistolaitteet ja lisäksi naapuriin tuli nuorisoporukka rellestämään. Pari kertaa jouduin huomauttamaan, mutta eipä juurikaan auttanut.

Aamulla herätys taas klo 4. Nyt sujuivat aikaisen aamun lähtö jo helpommin. Musiikki oli vaihtunut naapurissa hitaisiin kappaleisiin, mutta bileet jatkuivat.

Levon lammet

Levon lammille saavuttiin aamun sumussa klo 5.25. Oli pakko pysähtyä kuvaamaan sumun mystisesti verhoamia lammen lintuja. Lammella havainnoitiin mm: laulujoutsen, nokikana, ruokokerttunen, rytikerttunen, taivaanvuohi, telkkä, ja töyhtöhyyppä.

Herrainpäivät

Jatkoimme matkaa Herrainpäivien surffirannalle. Sumu oli jo hälvennyt ja aamuaurinko oli nousemassa. Tällä rannalla on usein aamukävelijöitä, joten kuvaajan on hyvä olla ennen niitä, koska linnut siirtyvät kauemmaksi, kun joku kävelee rannalla.

Aamun jälki rannalla.

Meriharakka nautti aamun ensimmäisistä auringonsäteistä. Kuvasin metsän suojasta puiden välistä, kun linnut olivat vielä lähietäisyydellä rannan tuntumassa.

Enpä ole allia ennen näin rannan tuntumasta kuvannutkaan. Hyvin pian alli siirtyikin kauemmaksi merelle.

Jouhisorsalla on lentovoimaa, kun lähtee vedestä melkein pystysuoraan ylös.

Surffirannalla kuvasimme ja havainnoimme klo 6.00 – 7.25  mm: alli, haahka, haapana, isokoskelo, jouhisorsa, kalalokki, kalatiira, käki, meriharakka, mustarastas, naurulokki, peippo, punasotka, silkkiuikku, sinisorsa, telkkä, tikli, tukkakoskelo, valkoposkihanhi.

Herrainpäivillä oli useita idyllisiä pikku lampia.

Herrainpäivien ympäristön pikku lammilla kuvasimme ja havainnoimme  klo 8 – 8.50 mm: kurki, leppälintu, merimetso, metsäkauris, mustakurkku-uikku, mustarastas, nokikana, peippo, sinisorsa, telkkä, tukkakoskelo ja västäräkki.

Levon lammet

Kävin Herrainpäiviltä poislähtiessä vielä kurkkaamassa linnut kiikarilla klo 9 Levon lampien lintutornista, minne oli tieltä vain n. 100 m pitkospuita pitkin: haapana, kalatiira, laulujoutsen, nokikana (runsaasti), peippo ja taivaanvuohi.

Mäntyluoto

Uni- ja Mäntyluodosta klo 9.15 – 10.20 kuvasimme ja havainnoimme mereltä mm: haahka, haarapääsky, harmaalokki, isokoskelo, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, merimetso, naurulokki, sinisorsa,sinitiainen, telkkä, västäräkki.

Kallo

Kallossa kävelin aallonmurtajan päähän. Tuntemattomaksi jäänyt pikkulintu hyppi koko matkan edellä kivikossa. Kallossa oli rakennettu uusi hieno terassikioski.

Reposaari

Ajelimme kohti Reposaarta ja poikkesimme Hilskansaaren lintutorniin. Kello oli jo 10.45, joten vastavalo ja lämpöväreily teki kuvauksen mahdottomaksi. Havainnoimme mm: kalatiira, pikkulokki, punajalkaviklo, ruokokerttunen ja satakieli.

Pitihän Reposaaressakin vielä pyörähtää, kun tänne asti päästiin. Pohjoispuolen Satamapuistoon rakennettiin uutta laituria. 

Reposaaren linnakkeen kohdalta merestä klo 12.25 kuvasin kyhmyjoutsenen ja haahkoja.

Enäjärvi etelä

Piti löytää seuraavaksi aamuksi joku hyvä kuvauspaikka, koska aamulla ei kannata hukata parasta kuvausaikaa paikan hakemiseen. Suuntasimme Enäjärven eteläpuolen lintulavalle.

Jonkin verran oli lintuja mm. tukkasotka, ym ja klo 12.50 merikotka liihotteli taivaalla. Ei kuitenkaan näyttänyt aamupaikaksi riittävän hyvältä.

Laitakari

Seuraavaksi oli tarkoitus tutkia Laitakarin tornia, mutta kuulin Enäjärven lavalla lintuharrastajalta, että oli kasvanut puita eteen, joten ei näe kunnolla paikkaan, missä linnut ovat.

Herääkin kysymys, että miksi puita ei raivata, koska mitä sellaisella tornilla tekee, mistä ei mitään nää. Samainen harrastaja kertoi, että Leveäkarin kärjestä näkyy kyseinen lintupaikka.

Leveäkari

Ajelimme ja vähän hortoilimmekin kyseiseen paikkaan, löysimme kuitenkin. Auto piti jättää melko kauas, hyttysiä oli paljon ja olisi tarvinnut korkeat saappaat kahlausta varten, että Leveäkarin kärkeen kyseiseen havainnointipaikkaan pääsee.

Sain kyseisen tiedon lintuharrastajalta, joka parkkipaikalle juoksi hengästyneenä kumisaappaita hakemaan autoltaan. Päätimme, ettei ollut meidän aamupaikka tämäkään. Aamupaikka jäi nyt mietinnän alle.

Illalla naapurimökissä oli bileporukka vaihtunut naisseurueeseen. Hauskaa pitivät, mutta huomattavasti hillitymmin, kuin poikaporukka edellispäivänä. Me pidimme hauskaa hillitysti saunomisen ja hyvän illallisen parissa.

Kolmantenakaan aamuna ei hellitetty, vaan herätys oli taas klo 4 ja aamutoimien jälkeen välittömästi lähdimme baanalle. Päätimme, että mennään Hilskansaarelle, koska se jäi tutkimatta eilen huonoissa olosuhteissa.

Majapaikalta lähtiessä klo 4.40 kuului teeren soidinääntä lähistöltä, en kuitenkaan lähtenyt sitä kuvailemaan.

Surffiranta

Vaimo ehdotti matkalla, että käydään vielä Surffirannan hyvässä kuvauspaikassa pikipäin, joten sinne sitten.

Kuvasimme ja havainnoimme klo 5.15 – 5.40 mm: haapanapariskunta, meriharakka, naurulokki, teeri, telkkä ja tukkasotka. Golfkentän vieressä oli valkoposkihanhia ja kottaraisia. Merikotka lensi klo 5.50 Kirrinsannalla auton edestä matalalla.

Hilskansaari

Hilskansaarella kuvailimme ja staijailimme klo 6 – 8.50. Paikalla olikin runsaasti vilskettä, joten oli hyvä valinta aamukuvauspaikaksi. Sirkutus, räksätys ja liverrys oli korviahuumaava. Torni on kahdessa kerroksessa, mikä on hyvä.

Kevätlaulajia  kuvattiin: keltavästäräkki, pajusirkku, punavarpunen, ruokokerttunen. Lisäksi kuultiin satakieli, joka ei antautunut kuvattavaksi kovasta yrityksestä huolimatta.

Muita lintuja kuvattiin ja havainnoitiin: haarapääsky, harmaahaikara, heinätavi,isokoskelo, kalatiira, kuovi, lapasotka, laulujoutsen, merihanhi, meriharakka, merimetso, naurulokki, pikkulokki, suokukko, tavi, tylli, töyhtöhyyppä, tukkakoskelo, valkoposkihanhi, västäräkki.

Enäjärvi pohjoinen

Vaikka päivän lintusaldo oli jo täynnä,  niin halusin käydä vielä Enäjärven pohjoispään tornilla. Vähän hortoiltiin, vaikka paikka oli gepsissä. Tiejärjestelyt olivat ilmeisesti muuttuneet, koska gps ei osannut opastaa oikeita teitä paikalle ja minulla ei ollut uusia tiepäivityksiä garminissa.  Aravakylässä nähtiin fasaani kekkaloimassa.

Lopulta parkkeerasin Mäntyluodontielle tien varteen mistä ei ollut, kuin kivenheitto Enäjärven pohjoispään lintutornille. Kiikarilla silmäilin pikimiten järvelle. Laulujoutsenia, lokkeja ja tiltaltti olivat näkyvillä näin päiväsaikaan. Lisäksi näkyi peura rannalla ja joku piisami tai vastaava uiskenteli vedessä.

Teemuluoto

Vielä himotti käydä kurkkaamassa Teemuluodon lintutorni Kokemäenjoen suistoalueella. Löysimmekin parkkipaikan ja polun pään, joka johti tornille. Kävelymatkaa olisi ollut jonkin matkaa ja hyttysiä oli kuulemma tosi paljon matkalla. Ei sitten viitsitty kantamuksien kanssa lähteä hikipäässä kävelemään tornille, kun oli tarkoituskin vaan käydä kurkkaamassa paikka.

 

Ajettiin sitten Villa Yyteriin takaisin, syötiin ja pakattiin. Onneksi loppusiivous kuului hintaan, niin päästiin heti kotimatkalle.

Harjakoski

Kotimatkalle lähdettiin Pomarkun kautta. Harjakoskella kävin vielä kiikaroimassa. Löytyi haarapääskyjä, mustaviklo lähti sillan alta lentoon ja muutama vihervarpunenkin lenteli ympäriinsä. 

Kannatti taas lähteä reissuun erääseen Suomen parhaimpiin kuuluviin lintupaikkoihin. Kuvasin 44 lintulajia ja lisäksi nähtiin tai kuultiin lintulajeja 44 kpl, joten kaikkiaan koko reissulla havainnoitiin 88 lintulajia.

Itselleni uusia kuvattuja lintulajeja löytyi 3 kpl, jotka kaikki Sannannokasta. Herrainpäivät ja Hilskansaari olivat kuvaajalle mieluisimpia, koska pääsi lähempää kuvaamaan. Muutamia nisäkkäitäkin löytyi jonon jatkoksi. Joka päivä paistoi aurinko, joka ei kuitenkaan kuvaajalle ole aina se paras vaihtoehto jyrkkine kontrasteineen, koska nykyisissä digijärkkäreissä on vielä kohtalaisen huono dynamiikka ( tummien ja kirkkaiden alueiden toisto ).

Kiitokset reissukaverille ja tarkkanäköiselle vaimolle, joka luomuna ( ilman kiikareita ) tarkkailee lintuja.

 

Tontillamme on jo useita vuosia pitänyt reviiriään harakkapariskunta. Ovat rakentanet pesänsäkin jo monena vuonna tontillemme useaan eri puuhun. Poikasiakin ovat saaneet keskimäärin kolmen kappaleen vuositahtia.

Ovat tietysti oppineet käyttämään myös ruokintapaikkaamme. Ovat melkoisia rohmuja, kun syövät kaiken minkä irti saavat. Käyvät jemmaamassa varastoihinsa loput, mitä eivät jaksa syödä. Ovat kyllä onneksi tosi arkoja. Ei tarvitse, kuin ikkunassa kättä heilauttaa, niin lähtevät pois, ainakin vähäksi aikaa.

Huhtikuun loppupuolella aurinkoisena kevätpäivänä lumet olivat jo melkein sulaneet kunnon lumi- ja pakkastalven jälkeen. Huomasimme 30 m:n päässä tontillamme olevalla pienellä kukkulalla jonkun mytyn pyörivän maassa. Nappasin järkkärin käteen ja aloin kuvaamaan 400 millisellä harakoiden raivokasta reviiritaistelua. Kuvasin vaikeassa asennossa kapeasta tuuletusikkunasta.

Reviirin haltija oli jo tässä vaiheessa niskan päällä. Reviirin toinen osapuoli kävi välillä tarkastamassa tilanteen, mutta ei puuttunut taisteluun.

Alimmaisena oleva tunkeilija oli jo väsynyt ja alakynnessä, mutta kerättyään voimia se jaksoi taas pistää kampoihin ja maassa kieriskely jatkui.

Tässä vaiheessa tunkeilijalta oli jo nokittu toinen silmä pois ja toiseen tähdätään.

Tunkeilija tarraa jalallaan niskan päällä olevan variksen nokasta kiinni, estäen näin toisenkin silmänsä nokkimisen. 

Nyt reviirinhaltija sai tunkeilijan kurkusta otteen ja yrittänee tukehduttaa kilpailijan, joka on jo tosi voipumeen näköinen.

Odottaako tunkeilija viimeistä iskua päälläolijan kerätessä voimia?

Lopulta n. puolen tunnin taistelun jälkeen tunkeilija pääsi karkuun ja toinen silmäkin oli ilmeisesti tallella. Harakka viisaana lintuna oppinee tulevaisuudessa kunnioittamaan toisten reviirejä.