Lähdimme 25.6.2018 Urjalan Kortejärvelle linturetkelle, jos vaikka löytäisimme järvellä oleilleen harvinaisen linnun. Ajoin poikkeuksellisesti isoja teitä pikkuteiden sijaan, koska tarkoitus oli, että matkalla ei huuhailla muita lintupaikkoja. Olimme näköjään kuuluisia, kun huomio herpaantui ja meitä piti valtion toimesta oikein kuvatakin. Tosin 140 € maksulappu kuvasta tuli postissa.

Olimme perillä puolen päivän aikaa Kortejärven hienolla  v. 2001 käyttöön otetulla lintutornilla. Paikalle on helppo löytää ja parkkipaikka on aivan tornin vieressä. Tulentekopaikkakin löytyy. Tornin vieressä on esimerkillisesti lintulajiesittely kuvien kera. 

Torni on hyväkuntoinen, melko korkea ja rappuset jyrkät. Sai olla tarkkana ylöspäin kiipeämisessä, koska toisessa kädessä oli kamera putkineen ja toisessa jalusta, joten kaiteesta ei saanut tukea. Horjahdus voisi olla kohtalokasta. Torni on katettu, joten sateen sattuessa ei kastu, mutta toisaalta muuttoaikana katto on havainnoinnin tiellä.

Olimme alkuun ainoita tornissa. Staijasin kaukoputkella vastarantaa n. 560 m:n päässä. Taveja oli runsaasti laajalla alueella pitkin kaislikkoista rantaviivaa. Huh, taitaakin tulla työläs iltapäivä, jos tuolta meinaa harvinaisuuden löytää.

Välillä oli aikaa kuvata lähipuussa majailevaa sudenkorentoa.

Torniin saapui piakkoin pariskunta, jotka olivat jo aamulla aikaisin olleet paikalla ja olivat löytäneet hakemani linnun vastarannalta. Linnut nuokkuivat päiväunta pää piilossa siiven alla, joten oli mahdotonta erottaa tuntomerkkejä. Porukkaa tuli torniin koko ajan lisää, joten juttuseuraa piisasi ja mekään emme ole siitä hiljaisimmasta päästä. Tosin lintujen havainnointi kärsii höpöttäessä.

Staijasimme vajaan pari tuntia, kun kaislikon takaa lipui lisää taveja. Nyt löytyi amerikantavi! Huudahdin muillekkin ilouutisen. Valkoinen pystytolppa on hyvä tuntomerkki, mistä ei voi erehtyä, kun sen näkee. Osa staijaajista tuli katsomaan kaukoputkestani sijainnin. Siirryin kameran taakse kuvaamaan amerikantavia, joka olikin haastavaa pitkästä 560 m:n etäisyydestä johtuen. Sainkin kohtuulisia dokumenttikuvia etäisyys huomioon ottaen. Aurinko paistoi pilviverhon takaa, joten ei ollut juurikaan lämpöväreilyä.

Välillä amerikantavi lennähti tai uiskenteli piiloon, kunnes joku porukasta taas löysi sen.  Tälläisissä tapauksissa on hyvä, kun on useita kaukoputkia paikalla.

Joku löysi kauempana pellon päällä lpyörivän haukan, joka osoittautui nuolihaukaksi. Onneksi vaimo huomasi, kun nuolihaukka pyörähti tornin lähellä, joten sain kuvankin. Lentokuva pitkällä putkella on joskus haastavaa, koska kuvakulma on niin kapea.

Läheisellä pellolla pyöri kurki kahden poikasensa kanssa. Töyhtöhyypät eivät tykänneet seurasta, vaan hätistelivät kurkia ahkerasti.

Staijasimme ja kuvasimme tornista viitisen tuntia. Havainnoimme lajeja mm: amerikantavi, haapana, haarapääsky, kalatiira, kottarainen, kuovi, kurki, laulujoutsen, liro, merikotka, naurulokki, nokikana, nuolihaukka, ruokokerttunen, rytikerttunen, satakieli, sepelkyyhky, silkkiuikku, sudenkorento, tavi, töyhtöhyyppä.

Lintujen äänet ovat kiehtovia ja vaikeitakin oppia. Tämä on huomattu kantapään kautta. Kuitenkin linnun tunnistuksen kannalta on joskus tärkeä tunnistaa ääni. Puskassa jos näet pikkulinnun, jota on vaikea tunnistaa, etkä saa hyvää valokuvaa, niin voi lajimääritys jäädä hämäräksi. Mutta lisäksi, jos kuulet ja tunnistat äänen heti, myöhemmin, tai peräti äänitetty, niin tunnistus on jo varmemmalla pohjalla.

Minulla oli jo ennestään olympuksen pieni digitaalitallennin DS-40. Siihen hommasin ns. suuntaavan haulikkomikrofonin, audio-technica ATR6550, niin äänityksen aloituskokoonpano oli valmis. Maastokäyttöön nappikuulokkeet ovat sopivat äänityksen seurantaan.

Äänittäminen on yllättävän analogista valokuvauksen kanssa, joten rohkeasti opettelemaan vaan. Ideaalista olisi tietenkin, jos pääsee äänittämään meluvapaassa ja tuulettomassa ympäristössä. Taustakohinaa ym voi sitten yrittää vähentää hiipimällä lähemmäksi, jolloin vavistukset äänittäessä voivat olla minimissä. Lisäksi ohjelmallisesti jäkikäteen voi yrittää tilannetta korjailla.

Harjoittelin ensin kotipiirissä äänittämällä kirjosiepon ääntä joka lauloi melkein koko toukokuun aamusta iltaan. Taustalta poistettu kohinaa ohjelmallisesti.

Punavarpunen äänitys kotipiirissä.

Ruokokerttunen äänitys Saappaanpohja, Kangasala klo 7.45 aamulla, jolloin liikenne jo aiheutti taustamelua ja äänitys oli tielle päin.

Siikaneva

29.5 lähdimme yölaulajaretkelle Ruovedelle Siikanevan ympäristöön. Pääkohteena oli kehrääjä. Sain vaimon mukaan, kun lupasin, ettei olla pitkään (aamuun asti;). Lähdimme kotoa klo 23 liikenteeseen ja ensimmäinen äänitys oli puukiipijä Haukkakankaalla juuri ennen puolta yötä. 

Sivuikkunoiden edessä oli hyttysverkot, joten pystyi ajamaan ja kuuntelemaan ikkunat auki. Poikkesimme metsäautotielle ja ajoimme sen päähän. Kuuntelimme tovin, mutta oli aivan hiljaista. Liian aikaista ajattelin, koska kello oli vasta vähän yli puolenyön.

Palasimme takaisin isommalle soratielle. Hakkuuaukealla joku teräväsiipinen lintu lähti edestä viereisestä ojasta. Kehrääjä ehkä, mutta ei pitänyt ääntä. 

Jouttijoella äänitin taas puukiipijän ääntä puoli yhden aikoihin. Jatkoin eteenpäin seuraavaan potentiaaliseen kehrääjäpaikkaan. Tovi kuuntelua ja taas tyhjää.

Seraavaksi käännyin pienelle metsätielle, joka johti Siikanevan itäpuolen parkkipaikalle. Ajoin sen melkein päähän asti. Yhtäkkiä klo varttia vaille yksi auton valoissa n. 2o m:n päässä oli kehrääjä tiellä ja metrin päässä oli naarasteeri. Samalla kuului auton vasemmalta puolelta voimakasta kehrääjän surinaa.

Kamera oli takapenkillä ja väärissä asetuksissa, koska en ollut varautunut enää kuvaamaan pimeässä. Otin kameran ja kuvasin tuulilasin läpi, mutta väärillä asetuksilla ei tullut mitään. Vaihdoin asetuksia ja tarkensin auton valoissa. Samalla, kun painoin laukaisijaa, niin kehrääjä lähti ja sain kuvan vain naarasteerestä. Pettymys oli suuri.

Onneksi oli äänityslaite valmiudessa ja sain äänitettyä jonkin aikaa, ennenkuin sekin loppui ja kehrääjä lensi auton edestä kohti tuulilasia väistäen nipinapin. Kuvaa minulla ei vielä ole kehrääjästä ( klik), kun tämän missasin.

Palasin takaisin isommalle soratielle ja jatkoin seuraavaan potentiaaliseen paikkaan Ollinkiventielle. Kauempaa vasemmalta kuului kehrääjän ääni. Äänitin sen, mutta oli huomattavasti vaimeampaa, kuin edellisen paikan ääni.

Kello oli jo yli yksi yöllä ja lupasin vaimolle, että yksi paikka enää katsotaan ja sitten pääsee kotiin nukkumaan. Soramontuilla oli hiljaista, niin suuntasin kohti kotia. Olimmekin sitten jo kahden jälkeen kotona, joten lupaus vaimolle tuli täytettyä.

 

Lähdimme jo perinteiseksi muodostuneelle Yyterin linturetkelle Poriin 17-20.5.2018. Toukokuu oli tosi lämmin, joten odotettavissa oli, että myös hyttyset olivat aikaisin liikkeellä.

Katso myös: Yyterin sannat 2019.

Majoitusvaihtoehtona oli asuntoauto tai mökinvuokraus. Vaimon toivomuksesta majapaikaksi valikoitui Yyterin lomakeskuksessa sijaitseva Villa Yyteri, joka oli lähellä lintupaikkoja, niin ei tarvinnut aamulla käyttää aikaa turhaan ajeluun.

Ajomatkalla Poriin vaimo tiiraili aikansa kuluksi lintuja autosta. Pupillien näköpiiristä löytyi lintulajeja: haarapääsky, harakka, haukkoja 2 kpl, laulujoutsen, mustarastas, naakka, töyhtöhyyppä, varis.

Majapaikkamme sijaitsi n. 470 m:n päässä merenrannasta ja linnuntietä n. 3 km:n päässä Sannanokasta, joka oli ensimmäisen aamun kohteemme. 

Munakarinsäikkä

Tuloiltana lähdimme testaamaan reittiä mökiltä Sannannokalle, jos aamulla lähtisimme kävellen sinne. Löysimme polun pään heti mökin läheltä ja kävelimme hiekkapohjaista kangasmaastoa kauniissa mäntymetsässä.

Käki kukkui klo 17 edessämme n. 50 m päässä ja peipot liversivät täysin rinnoin. Sini– ja talitintit olivat myös seuranamme. Mäntymetsä vaihtui kuusimetsäksi, missä hyttyset löysivät meidät ja pistivät ovelasti selkään paidan läpi.

Pari kilometriä käveltyämme tuli niin leveä oja tai joki, että olisi pitänyt uida ylitse. Käännyimme ympäri, koska ei tullut räpylöitä mukaan ja päädyimme Munakarinsäikälle staijailemaan kiikarilla Munakarin suuntaan, mistä löytyi kalatiiroja ja naurulokkeja.

 

Rantaa pitkin olisi ilmeisesti päässyt Sannannokalle, mutta aamulla olisi varusteiden kanssa liian raskasta kävellä pehmeällä hiekalla n. 4 km, joten päädyimme ajamaan autolla perinteisesti Huhtalanraitin kautta. Illalla söimme vaimon loihtiman erinomaisen merihenkisen illallisen terassillamme ja menimme aikaisin nukkumaan.

Sannannokka

Aamulla oli klo 4 herätys, mikä otti ensimmäisenä aamuna koville. Onneksi kaikki tavarat olivat jo pakattuina, koska aivot kävivät tyhjäkäynnillä vielä tovin. 

Olimme ensimmäisenä Huhtalanraitin parkkipaikalla. Vajaan parin kilomerin kävelymatka oli edessä varusteiden kanssa Sannanokan lintulavalle. Onneksi hyttysiä ei ollut kovin paljoa.

Lehtokurppa kurnutti hienosti metsäosuudella vasemmalla puolella jonkun matkan päässä. Musta- ja laulurastas lauloivat myös kauniisti metsän pitkospuilla kävellessä.

Räkättirastaskin varoitteli olemassaolostaan. Luhtahuitti huittaili, juuri kun tulimme metsäosuudelta aukealle. Edelleen n. 50 m käveltyämme hienoja pitkospuita pitkin, lauloi pajusirkku parinkymmenen metrin päässä oikealla ruovikossa.

Tällä kertaa oli mukana myös swarovskin kaukoputki maustettuna telejatkeella. Järkkäri putkineen oli pakattuina reppuun, niin en saanut kävelymatkalta kuvia.

2 kpl jalustoja kulki kädessä, joten kannettavaa piisasi. Kiikari oli kaulalla, joten sillä sai katsottua kävelymatkalla lintuja ja jätettyä muistijäljen aivoihin, hataran tosin.

Kuvausetäisyydet vaihtelivat paristasadasta metristä 4 km:n, joten mitään valokuvaajan unelmia nämä lintulavat ja -tornit eivät ole. Lajeja täällä piisaa kaukoputkella katseltavaksi, joka onkin kameraa parempi lintujen terkkailuun näin kaukaa.

Kuvassa pikkutiira kuvattuna 2600 m:n päästä kuvattuna 600*1,4*1,6=1344 kinomillillä ja kropattuna fullhd kokoon. Kuva on elis itselleni, joten tämäkin kelpaa silloin. Linnun löytämisessä ja määrityksessä auttoi kaukoputkella taitava Porilainen lintuharrastaja Pekka Eriksson.

Kuvassa sitruunavästäräkki kuvattuna samoilla milleillä, kuin pikkutiiran kuva yllä ja kroppaamaton. Punaisella ympyröity lintu on kaislikon sisällä. Kuvausetäisyys n. 250 m. Löytäjät Tuomas Ketonen ja Tapani Lilja seisovat linnun takana näyttäen linnun paikan kaislikossa.

Tuostakin vielä kropattiin jonkinlainen elis suttu dokumenttikuvaksi, mistä linnun erottaa ja tunnistaa. Kuva osoituksena, että ei tämä aina niin helppoa ole.

Kuvasimme ja havainnoimme Sannannokasta klo 5.45 – 9.30 mm: haahka, haarapääsky, harmaahaikara, harmaalokki, haukkalaji, kalatiira, keräkurmitsa (elis), kiuru, kurki, lapasotka, lapinsirri, laulujoutsen, luhtakana ( useita ), merihanhi, meriharakka, merikihu (vaalea), merikotka, merimetso, mustalintu, naurulokki, pajusirkku, peippo, pikkusirri, pikkutiira (elis), pilkkasiipi, punajalkaviklo, punakuiri, punakylkirastas, ristisorsa, ruokokerttunen, selkälokki, sepelkyyhky, sitruunavästäräkki (elis), suokukko, suosirri, taivaanvuohi, tukkakoskelo, tylli, valkoposkihanhi, varis, vihervarpunen, västäräkki.

Iltapäivä huilattiin aamureissun jälkeen. Katselin aamun kuvat kamerasta ja raakkasin sutut pois. Vaimo nautti auringosta Villan terassilla.

Langoura

Illalla alkoi taas polttelemaan, ei aurinko vaan lintukuvaus, joten lähdimme Langouran lintutornille Riitsaranlahdelle. 

Torni on helposti tavoitettavissa. Huhtalanraitin parkkipaikalta muutaman sadan metrin kävelymatkan päässä. Torni on eteläänpäin, joten ilta-aurinko paistoi sopivasti takaviistosta.

Kuvausetäisyys lietteelle on n. 350 – 500 m riippuen meriveden pinnankorkeudesta. Kaukoputkella löysin linnut kauempaa ja kameralla yritin saada jonkunlaisia dokumenttikuvia.

Haikaroita pörräsi taivaalla runsaanpuoleisesti. Vaimo laski niitä olevan n. 20. Myöhemmin niitä on nähty vieläkin enemmän.

Kottarainen ruokki pesuettaan isolla lontiaisella.

Vastarannallakin oli lintutorni. Leveäkari vai joku muu? Porin merenranta on lintutornien luvattu maa. Tälläkin lahdella on ainakin 3 lintutornia.

Langouralla oli hieno aurinkoinen ilta. Kuvasimme ja havainnoimme klo 18.25 – 19.45 mm: harmaahaikara, haapana, kiuru, kottarainen, lapinsirri, laulujoutsen, liro, meriharakka, närhi, punajalkaviklo, punasotka, rantasipi, selkälokki, sinisorsa, taivaanvuohi, tavi, töyhtöhyyppä ja valkoviklo.

 

Illalla saunottiin Villan hienossa saunassa. Musiikista ei ollut pulaa, kun mökissämme oli hyvät äänentoistolaitteet ja lisäksi naapuriin tuli nuorisoporukka rellestämään. Pari kertaa jouduin huomauttamaan, mutta eipä juurikaan auttanut.

Aamulla herätys taas klo 4. Nyt sujuivat aikaisen aamun lähtö jo helpommin. Musiikki oli vaihtunut naapurissa hitaisiin kappaleisiin, mutta bileet jatkuivat.

Levon lammet

Levon lammille saavuttiin aamun sumussa klo 5.25. Oli pakko pysähtyä kuvaamaan sumun mystisesti verhoamia lammen lintuja. Lammella havainnoitiin mm: laulujoutsen, nokikana, ruokokerttunen, rytikerttunen, taivaanvuohi, telkkä, ja töyhtöhyyppä.

Herrainpäivät

Jatkoimme matkaa Herrainpäivien surffirannalle. Sumu oli jo hälvennyt ja aamuaurinko oli nousemassa. Tällä rannalla on usein aamukävelijöitä, joten kuvaajan on hyvä olla ennen niitä, koska linnut siirtyvät kauemmaksi, kun joku kävelee rannalla.

Aamun jälki rannalla.

Meriharakka nautti aamun ensimmäisistä auringonsäteistä. Kuvasin metsän suojasta puiden välistä, kun linnut olivat vielä lähietäisyydellä rannan tuntumassa.

Enpä ole allia ennen näin rannan tuntumasta kuvannutkaan. Hyvin pian alli siirtyikin kauemmaksi merelle.

Jouhisorsalla on lentovoimaa, kun lähtee vedestä melkein pystysuoraan ylös.

Surffirannalla kuvasimme ja havainnoimme klo 6.00 – 7.25  mm: alli, haahka, haapana, isokoskelo, jouhisorsa, kalalokki, kalatiira, käki, meriharakka, mustarastas, naurulokki, peippo, punasotka, silkkiuikku, sinisorsa, telkkä, tikli, tukkakoskelo, valkoposkihanhi.

Herrainpäivillä oli useita idyllisiä pikku lampia.

Herrainpäivien ympäristön pikku lammilla kuvasimme ja havainnoimme  klo 8 – 8.50 mm: kurki, leppälintu, merimetso, metsäkauris, mustakurkku-uikku, mustarastas, nokikana, peippo, sinisorsa, telkkä, tukkakoskelo ja västäräkki.

Levon lammet

Kävin Herrainpäiviltä poislähtiessä vielä kurkkaamassa linnut kiikarilla klo 9 Levon lampien lintutornista, minne oli tieltä vain n. 100 m pitkospuita pitkin: haapana, kalatiira, laulujoutsen, nokikana (runsaasti), peippo ja taivaanvuohi.

Mäntyluoto

Uni- ja Mäntyluodosta klo 9.15 – 10.20 kuvasimme ja havainnoimme mereltä mm: haahka, haarapääsky, harmaalokki, isokoskelo, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, merimetso, naurulokki, sinisorsa,sinitiainen, telkkä, västäräkki.

Kallo

Kallossa kävelin aallonmurtajan päähän. Tuntemattomaksi jäänyt pikkulintu hyppi koko matkan edellä kivikossa. Kallossa oli rakennettu uusi hieno terassikioski.

Reposaari

Ajelimme kohti Reposaarta ja poikkesimme Hilskansaaren lintutorniin. Kello oli jo 10.45, joten vastavalo ja lämpöväreily teki kuvauksen mahdottomaksi. Havainnoimme mm: kalatiira, pikkulokki, punajalkaviklo, ruokokerttunen ja satakieli.

Pitihän Reposaaressakin vielä pyörähtää, kun tänne asti päästiin. Pohjoispuolen Satamapuistoon rakennettiin uutta laituria. 

Reposaaren linnakkeen kohdalta merestä klo 12.25 kuvasin kyhmyjoutsenen ja haahkoja.

Enäjärvi etelä

Piti löytää seuraavaksi aamuksi joku hyvä kuvauspaikka, koska aamulla ei kannata hukata parasta kuvausaikaa paikan hakemiseen. Suuntasimme Enäjärven eteläpuolen lintulavalle.

Jonkin verran oli lintuja mm. tukkasotka, ym ja klo 12.50 merikotka liihotteli taivaalla. Ei kuitenkaan näyttänyt aamupaikaksi riittävän hyvältä.

Laitakari

Seuraavaksi oli tarkoitus tutkia Laitakarin tornia, mutta kuulin Enäjärven lavalla lintuharrastajalta, että oli kasvanut puita eteen, joten ei näe kunnolla paikkaan, missä linnut ovat.

Herääkin kysymys, että miksi puita ei raivata, koska mitä sellaisella tornilla tekee, mistä ei mitään nää. Samainen harrastaja kertoi, että Leveäkarin kärjestä näkyy kyseinen lintupaikka.

Leveäkari

Ajelimme ja vähän hortoilimmekin kyseiseen paikkaan, löysimme kuitenkin. Auto piti jättää melko kauas, hyttysiä oli paljon ja olisi tarvinnut korkeat saappaat kahlausta varten, että Leveäkarin kärkeen kyseiseen havainnointipaikkaan pääsee.

Sain kyseisen tiedon lintuharrastajalta, joka parkkipaikalle juoksi hengästyneenä kumisaappaita hakemaan autoltaan. Päätimme, ettei ollut meidän aamupaikka tämäkään. Aamupaikka jäi nyt mietinnän alle.

Illalla naapurimökissä oli bileporukka vaihtunut naisseurueeseen. Hauskaa pitivät, mutta huomattavasti hillitymmin, kuin poikaporukka edellispäivänä. Me pidimme hauskaa hillitysti saunomisen ja hyvän illallisen parissa.

Kolmantenakaan aamuna ei hellitetty, vaan herätys oli taas klo 4 ja aamutoimien jälkeen välittömästi lähdimme baanalle. Päätimme, että mennään Hilskansaarelle, koska se jäi tutkimatta eilen huonoissa olosuhteissa.

Majapaikalta lähtiessä klo 4.40 kuului teeren soidinääntä lähistöltä, en kuitenkaan lähtenyt sitä kuvailemaan.

Surffiranta

Vaimo ehdotti matkalla, että käydään vielä Surffirannan hyvässä kuvauspaikassa pikipäin, joten sinne sitten.

Kuvasimme ja havainnoimme klo 5.15 – 5.40 mm: haapanapariskunta, meriharakka, naurulokki, teeri, telkkä ja tukkasotka. Golfkentän vieressä oli valkoposkihanhia ja kottaraisia. Merikotka lensi klo 5.50 Kirrinsannalla auton edestä matalalla.

Hilskansaari

Hilskansaarella kuvailimme ja staijailimme klo 6 – 8.50. Paikalla olikin runsaasti vilskettä, joten oli hyvä valinta aamukuvauspaikaksi. Sirkutus, räksätys ja liverrys oli korviahuumaava. Torni on kahdessa kerroksessa, mikä on hyvä.

Kevätlaulajia  kuvattiin: keltavästäräkki, pajusirkku, punavarpunen, ruokokerttunen. Lisäksi kuultiin satakieli, joka ei antautunut kuvattavaksi kovasta yrityksestä huolimatta.

Muita lintuja kuvattiin ja havainnoitiin: haarapääsky, harmaahaikara, heinätavi,isokoskelo, kalatiira, kuovi, lapasotka, laulujoutsen, merihanhi, meriharakka, merimetso, naurulokki, pikkulokki, suokukko, tavi, tylli, töyhtöhyyppä, tukkakoskelo, valkoposkihanhi, västäräkki.

Enäjärvi pohjoinen

Vaikka päivän lintusaldo oli jo täynnä,  niin halusin käydä vielä Enäjärven pohjoispään tornilla. Vähän hortoiltiin, vaikka paikka oli gepsissä. Tiejärjestelyt olivat ilmeisesti muuttuneet, koska gps ei osannut opastaa oikeita teitä paikalle ja minulla ei ollut uusia tiepäivityksiä garminissa.  Aravakylässä nähtiin fasaani kekkaloimassa.

Lopulta parkkeerasin Mäntyluodontielle tien varteen mistä ei ollut, kuin kivenheitto Enäjärven pohjoispään lintutornille. Kiikarilla silmäilin pikimiten järvelle. Laulujoutsenia, lokkeja ja tiltaltti olivat näkyvillä näin päiväsaikaan. Lisäksi näkyi peura rannalla ja joku piisami tai vastaava uiskenteli vedessä.

Teemuluoto

Vielä himotti käydä kurkkaamassa Teemuluodon lintutorni Kokemäenjoen suistoalueella. Löysimmekin parkkipaikan ja polun pään, joka johti tornille. Kävelymatkaa olisi ollut jonkin matkaa ja hyttysiä oli kuulemma tosi paljon matkalla. Ei sitten viitsitty kantamuksien kanssa lähteä hikipäässä kävelemään tornille, kun oli tarkoituskin vaan käydä kurkkaamassa paikka.

 

Ajettiin sitten Villa Yyteriin takaisin, syötiin ja pakattiin. Onneksi loppusiivous kuului hintaan, niin päästiin heti kotimatkalle.

Harjakoski

Kotimatkalle lähdettiin Pomarkun kautta. Harjakoskella kävin vielä kiikaroimassa. Löytyi haarapääskyjä, mustaviklo lähti sillan alta lentoon ja muutama vihervarpunenkin lenteli ympäriinsä. 

Kannatti taas lähteä reissuun erääseen Suomen parhaimpiin kuuluviin lintupaikkoihin. Kuvasin 44 lintulajia ja lisäksi nähtiin tai kuultiin lintulajeja 44 kpl, joten kaikkiaan koko reissulla havainnoitiin 88 lintulajia.

Itselleni uusia kuvattuja lintulajeja löytyi 3 kpl, jotka kaikki Sannannokasta. Herrainpäivät ja Hilskansaari olivat kuvaajalle mieluisimpia, koska pääsi lähempää kuvaamaan. Muutamia nisäkkäitäkin löytyi jonon jatkoksi. Joka päivä paistoi aurinko, joka ei kuitenkaan kuvaajalle ole aina se paras vaihtoehto jyrkkine kontrasteineen, koska nykyisissä digijärkkäreissä on vielä kohtalaisen huono dynamiikka ( tummien ja kirkkaiden alueiden toisto ).

Kiitokset reissukaverille ja tarkkanäköiselle vaimolle, joka luomuna ( ilman kiikareita ) tarkkailee lintuja.