Punajalkaviklo
Liejukana
Tundrakurmitsa
Lanzaroten linnut
Lanzarote on pohjoisin Kanariasaarten isoimmista saarista. Saari on täynnä purkautuneiden tulivuorien jäännöksiä. Timanfayan kansallispuistossa on edelleen tuliperäistä toimintaa.
Cesar Manrique on vaikuttanut merkittävästi saaren arkkitehtuuriin pitäen rantojen rakentamisen maltillisena.
Saarella on yksi ainoa tornihotelli pääkaupunki Arrecifessa.
Katso myös: Azorit, Fuerteventura, Lanzarote 2, Teneriffa, Gran Canaria
Tukikohtamme oli Puerto del Carmenissa, joka on vanha kalastajakylä. Nykyään se on kuitenkin kehittynyt melkoiseksi turistirysäksi.
Jotain tekemistä piti pariksi viikoksi kehittää, kun ei jaksa rannalla maata. Joten autovuokraamoon mars, halpa vuokra-auto alle ja lintuja kuvailemaan. Tiestön kunto on hyvä, mutta pikkuautolla asfaltilta poistuminen tehty vaikeaksi, koska auton pohja otti usein kiinni asfaltin reunaan.
Saaren eteläpuolella paras lintukuvauspaikka oli Arrecife ja siellä Castillo San Gabrielin ympäristö.
Castillo San Gabrielin ympäristössä oli runsaasti vesilintuja: silkkihaikara, pikkukuovi, kuvan karikukko, kuvan pulmussirri, tundrakurmitsa ja tylli.
Saaren luoteisnurkasta läytyy majakka Faro Pechiguera. Täältä löytyi vain etelänharmaalokkeja.
Saaren länsipuolen ylivoimaisesti paras paikka oli Salinas de Janubio:n suola-altaat.
Salinas de Janubio:n suola-altailla kuvasin mm: kuvan arabihaukka, tuulihaukka, ruostesorsa, pitkäjalka, metsäviklo, punajalkaviklo, rantasipi, korppi, karikukko, tylli, tavi, lapasorsa, valkoviklo. Hieno ja haastava kuvattava oli, kun arabihaukka teki jyrkän rinteen takaa syöksyn lentävän pitkäjalan kimppuun. Saalistus kuitenkin epäonnistui jääden höyhenten pöllyttämiseen.
Saaren pohjoisosa oli yllättäen melko linturikasta aluetta. La Santa mm: Harmaahaikara, silkkihaikara ja kuvan tuulihaukka. Club la Santa on urheilijoiden suosima harjoittelupaikka.
Caleta de Famara on surffareiden suosikkipaikka. Surffarit kerääntyivät tänne iltaisin nauttimaan leppoisista mainingeista.
Caleta de Famara mm: isolepinkäinen, kuvan silkkihaikara, pikkukuovi , merihanhi.
Pohjoisessa kannattaa käydä myös Mirador del Rio näköalapaikalla. Sieltä on upeat näkymät mm. La Graciosan saarelle. Orzolasta pääsee laivalla ko. saarella vierailemaan. Täältä löytyi kanariankirvisiä ja tuulihaukka.
Orzolassa saaren pohjoiskärjessä löytyi hyviä kalaruokapaikkoja. Lintuja mm: Silkkihaikara, tuulihaukka.
Hariasta löytyi hyviä ruokapaikkoja ja sen eteläpuolella olevalta Mirador del Haria:n näköalapaikalta löytyi tuulihaukkoja ja kuvan kanariankirvisiä.
Pena del Silbo oli mielenkiintoista haukka-aluetta. Sieltä löytyi mm: tuulihaukka, niittysuohaukka, kalliopyy, kanariankirvinen, korppi.
Teguisen länsipuolen laavahiekkapelloilta löytyi mm: kuvan paksujalka ja lehmähaikara.
Kuvan lehmähaikaroita löytyi lisäksi Costa Teguise Golf:n eteläpuolelta ja Playa Quemada:n tien varresta. Isolepinkäisiä ja tuulihaukkoja istuskeli langoilla siellä sun täällä.
Guatizasta löytyi harmaahaikara ja tuulihaukka.
Timanfayan alue oli karuudestaan ja kauneudestaan huolimatta täysin tyhjä linnuista.
Timanfayan upeiden maisemien jälkeen voi käydä illallisella länsirannikon El Golfossa ihailemassa länteen laskevaa kauniisti punertavaa aurinkoa. Jos ei satu olemaan pilvistä, kuten tässä kuvassa. Paikasta löytyy useita ravintoloita aivan meren rannasta.
Yaizan liikenneympyrästä saisivat monet kaupungit ottaa mallia.
Katso myös: 2016 Lanzaroten linnut
Pikkukuovi
Paksujalka
Punatulkku
Linnut pihlajanmarjoja syömässä
Etelä-Suomessa on ollut ennätyksellinen pihlajanmarjasato. Linnut ovat käyttäneetkin sadon antimia täysin rinnoin hyväkseen.
Katso myös linnut marjapensaissa.
Ensimmäisenä lähipiirissäni oleviin pihlajoihin ilmestyivät räkättirastaat pihlajanmarjoja syömään. Ensin muutamia kerrallaan ja sitten sankoin joukoin. Parvissa oli välillä useita kymmeniä kerrallaan.
Seuraavaksi havainnoin harakoiden ja variksien iltaisin ennen hämärän laskeutumista käyttävän pihlajan antimia hyväkseen. Harakat ovat yllättävän arkoja kuvattavia. Lähtevät karkuun heti, kun huomaavat pienenkin liikkeen. Tämä kuva on otettu piilokojusta n. 3m:n päästä linnusta.
Mustarastas oli seuraava vierailija pihlajanmarjapuussa ja hyvin näyttivät pihlajanmarjat kelpaavan. Hienosti heitteli marjaa ilmaan ja taidokkaasti nappasi sen sitten suuhunsa.
Sitten eräänä iltana kauniissa auringonlaskussa ilmestyivät ensimmäiset tilhet n. parinkymmenen yksilön parvena.
Ensimmäiset pakkasyöt olivat jo saaneet pihlajanmarjat käymistilaan, joten aikansa marjoja syötyään tilhet törmäilivät ikkunoihin.
Yksi löytyi parkkipaikalta kuolleena. Eipä aikaakaan, kun joku lintu höyhensi sen ja pisti suihinsa. Hämärässä en pystynyt tunnistamaan höyhentäjän lajia. Kauniit ja värikkäät tilhen sulat vain jäivät paikalle todisteeksi tapahtuneesta.
Toisena kertana, kun olin samaisen pihlajanmarjapuun vieressä 2m:n päässä kuvaamassa taviokuurnia, niin n. 30 tilhen parvi pölähti paikalle. Olin keskellä parvea ja humina vaan kävi, kun tilhet lentelivät ympärilläni siipien hipoessa takkiani ja päätäni.
Tilhet sitten ajoivatkin suuremman joukkovoimansa ansiosta pienemmän taviokuurnaparven pois.
Eräänä päivänä vaimo soitti työpaikaltaan, että täällä on outoja lintuja pihlajanmarjapuussa. Iltahämärissä sitten hiivin paikialle ja tunnistin linnut taviokuurniksi. Otin ensin kaukaa muutaman kuvan ja sitten lähestyin koko ajan kuvaten. Taviokuurnat osoittautuivtkin erittäin pelottomiksi ja päästivät muutaman metrin päähän kuvaamaan.
Sittemmin pääsin taviokuurnia kuvaamaan useamminkin eri paikoissa. Ympäri Etelä-Suomea onkin tullut runsaasti havaintoja taviokuurnista. Normaalivuosina ei taida näin runsaasti taviokuurnia Etelä-Suomessa nähdä. Taviokuurnat ovatkin varsinaisia sottapyttyjä, koska syövät pihlajanmarjasta vain siemenen ja ravistavat hedelmälihan pois.
Itselleni on ollut yllätys, että olen nähnyt sini- ja talitiastenkin syövän pihlajanmarjoja. Hyvin runsas lintulajisto näköjään käyttää phlajanmarjoja ravinnokseen.
Tulihan sieltä lopulta punatulkutkin aterialle, vaikkakin pihlajanmarjat olivat jo ruttuisia. Ilmeisesti olivat pienessä höyryssä marjoista, koska olivat huomattavasti pelottomampia, kuin normaalisti.
Olisikin hyvä konsti laittaa käyneitä pihlajanmarjoja pakkaseen ja syöttää sitten pitkin talvea. Kuvaaminen voisi olla helpompaa, koska linnut ovat höyryissä selvästi rauhallisempia.