Seppo Komssi

Yyterin lietteet Porissa ovat yksi Suomen tärkeimmistä lintualueista ja muuttolintujen levähdysalueista. Alue on erityisesti kahlaajalintujen suosiossa. Uusien pitkospiden avajaiset vietettiin 2014 syksyllä. Pitkospuiden varrella on useita lintulavoja, joista jokainen läytää mieleisensä.

Yyterin lietteiden vieressä on myös 6 km:n hiekkaranta auringonpalvojille, joka on Suomen ja Pohjoismaiden pisimpiä rantoja.

Katso myös  Yyterin linnut 2017

Toukokuun lopulla olimme lähdössä vaimoni kanssa reissuun Yyterin lietteille. Halusin olla paikalla heti auringonnousun aikaan, jolloin ei lämpöväreily vielä pääse kuvia pilaamaan, joten kotoa lähtö tapahtuisi yöllä kahden aikaan. Päätimme kuitenkin vuokrata asuntovaunun ja yöpyä paikanpäällä, jotta ei tarvitse niin aikaisin herätä.

Ajoimme jo edellisiltana paikalle. Käännyimme Mäntyluodontieltä Huhtalanraitille.  Ajettuamme n. 2 km Huhtalanraittia saavuimme parkkipaikalle. Ajattelin, että tässähän on hyvä yöpyä. Yöpymishalut hälvenivät nopeasti avattuani auton oven. Hyttysiä hyökkäsi välittömästi mustanaan kimppuun.

Yyterin sannannokka.

Päätimme käydä pikaisesti tutustumassa paikkaan pelkkä kiikari mukana ja siirtyä sitten yöksi johonkin tuuliseempaan paikkaan merenrannalle. Parkkipaikalta oli alle kilometri ensimmäiselle lintulavalle nimeltä Yyterin lietteet. Keli oli aurinkoinen ja näkyvyys hyvä. Etäisyys lintulavalta oli vesirajaan n. 300 – 400 m ilmansuunasta riippuen.

Paikka tuli nähtyä, joten lähdimme katselemaan asuntovaunulle sopivaa yöpymispaikkaa. Muistin aiemmilta kalastusreissuilta reippaan poikani kanssa mukavan niemennokan, joka on kunnan omistuksessa ja voisi olla sopiva yöpymispaikka. Ajoimme paikalle ja paikka näytti sopivalta. Mukava tuuli puhalsi mereltä, joten hyttysarmeijoista ei pitäisi olla kiusaa.

Kuvasin hienossa ilta-auringossa vesilintuja sillä aikaa, kun vaimo kokkasi gourmee kokin ammattitaidolla kaasuliedellä illallisen. Kauempana oli lukuisia vesilintuja, mutta olisi vaatinut kaukoputken tunnistamiseen. 1344 kinomilliä riitti tällä kertaa vain kuvan silkkiuikun ja tukkasotkan kuvaamiseen. Tuntemattomaksi jäänyt haukka saalisti lahdella ajaen vesilinnut karkuun.

Säppi majakkasaaren takaa  ( kuvassa taustalla ) paistoi ilta-aurinko asuntovaunun tummennetusta ikkunasta sisään, kun söimme valkoviinin kanssa maukkaan kesälautasen kera uusien perunoiden ja sillin ym. Uni maittoi aikaisin raikkaassa meri-ilmassa.

Aurinko nousi neljän aikoihin, joten olimme jo kolmen jälkeen reippaana aamutoimissa. Saukko kurkki meressä aamutoimiamme. Ajoimme eiliseltä tutulle parkkipaikalle Yyterin lietteille ja puimme jo autossa valmiiksi hyttyssuojat päähämme.

Lähdimme kävelemään kohti kilometrin päässä olevaa Yyterin lietteet lintulavaa. Joku oli vielä aikaisemmin liikkellä. Kaveri oli jo tulossa poispäin lintulavoilta. Hän avasi auton ikkunan ja samassa oli hänen naamansa niin täynnä hyttysiä, ettei kasvonpiirteitä erottanut. Hän kertoi, että lintuja oli aika vähän liikkeellä. Huh, onneksi meillä oli hyttyssuojat päässä.

Laulurastas kökötti metsässä kannon päällä.

Aamu oli vielä kolea, niin en vielä pahasti hikoillut kamerakuorman alla kävellessämme hyttysiä täynnä olevan metsän läpi. Vaimo oli jo hiestä märkänä ja hyttyset olivat pistäneet hyttysverkon läpi korvanlehdet turvoksiin.

Kiipesimme Yyterin lietteet lintulavalle ( kuvassa taustalla vasemmassa reunassa ). Ranta oli tosiaan vielä melko autio. Päätimme siirtyä samantien vajaan kilomerin päässä olevalle sannannokka lintulavalle, joka on hiukan lähempänä vesirajaa. Sinne johtikin upeat kaiteilla varustetut pitkospuut.

Matkalla kuvasin aamuauringossa upeasti laulavan ruokokerttusen.

Sannannokan lintulava olikin jo vähän lähempänä vesirajaa n. 150 – 200 m:n päässä. Näkymät olivat silmiähivelevät. Hyttysistä ei ollut enää tietoakaan, kun pääsimme metsästä pois. Haarapääsky lämmitteli viereisessä puussa aamuauringon loisteessa.

Onneksi paikalle tuli myös kaukoputkella varustettu lintutietäjä, joten pääsin taas yhteistyöhön itseäni paremman tietäjän kanssa. Lintuja ilmestyi pikkuhiljaa lietteelle ja kauemmaksi merelle enevässä määrin. Oli aika aamun juhlahetkelle. Kahvi ruisleivän kera kruunaa tälläiset upeat aamut.

Ristisorsat löysivät ruokaa lietteestä.

Valkoposkihanhetkin löysivät huikopalaa.

Merikihu teki tapansa mukaisen ryöstöretken ja pakotti lokin oksentamaan pyydystämänsä kalan aamupalaksi.

Harmaahaikaralla oli ilmeisesti pesä rannan ruovikossa.

Ruskosuohaukka teki aamun ensimmäisen saalistuskierroksen edessämme.

Merimetsot olivat liikkeellä kalastajien iloksi.

Taivaanvuohi pesi myös ruovikossa.

Telkät lensivät kiivaasti kohti pohjoista.

Pikkuhiljaa alkoi lämpöväreily kahdeksan aikaan voimistumaan häiritseväksi, joten päätimme pakata tavarat ja lähteä samaa reittiä takaisin. Poikkesimme vielä Yyterin lietteet lintulavalla hikeä kuivattelemassa.

Kuvassa väsynyt linturetkeilijä hyttysiä piilossa.

Johan olivat taas hyttyset hikisen ihon kimpussa, kun oli pakko vähentää vaatteita. Ryhmä luokkaretkeläisiä kulki shortseissaan tornin ohi hyttysarmeija perässään.

Kuvasin täältä vielä lietteelle, mutta lämpöväreily oli jo niin voimakasta, ettei kuvista tullut mitään.

Kelvollisia kuvia tuli mm: Haarapääsky, harmaahaikara, kuovi, luotokirvinen, merikihu, merimetso, ristisorsa, ruokokerttunen, ruskosuohaukka, suosirri, taivaanvuohi, telkkä, tundrakurmitsa ja valkoposkihanhi. Lisäksi nähtiin useita muita lintuja, jotka olivat niin kaukana, ettei saanut kelvollista kuvaa.

Kävelimme taas metsikön läpi entistä suurempi hyttysarmaada ympärillä. Vastaan tuli taas luokkarekeläisiä. Nähdessään varusteemme hyttyssuojineen opettajat kyselivät meiltä hyttystilanteesta. No, kerroimme totuuden, että tosi paljon on hyttysiä. Ryhmä jatkoi vielä jonkun matkaa paljaine käsivarsine ja säärinen. Muutaman minuutin kuluttua he kääntyivät ympäri ja juoksivat takaisin linja-autolleen kirkuen, kuin Hitchcock:n linnut elokuvassa. Rankkaa on tämä luontomatkailu.

Kävimme vielä pyörähtämässä Herrainpäivät niemellä löytämättä mitään kummempaa kuvattavaa. Auringon paistaessa täydeltä terältä jatkoimme vielä kohti Mäntyluotoa. Jopas alkoi nälättämään ja ramaisemaan aikainen herätys. Pysähdyimme Mäntyluodon uimarannan kupeeseen levähdyspaikalle. Emäntä kokkasi maittavan päivällisen asuntovaunussa ja minä tiirailin lintuja kuvattavaksi laihoin tuloksin.

Ajelimme vielä luotsiaseman ohi Mäntykallon saaren päähan, missä oli idyllinen kallioinen rantapaikka.

Tästä jatkoimme Reposaareen, missä pirautimme kahvit kaasuhellalla hienossa rantapaikassa.

Lähdimme kohti Merikarviaa. Päätin poiketa Ahlaisessa katsomassa olisiko edellispäivänä pellolla nähty harvinainen tiibetinhanhi vielä paikalla. Haravoin lähipellot, missä viimeksi nähty, mutta eipä löytynyt enää. Asuntovaunusta on se haitta, että on hankalampi ajella pienemmillä teillä, missä lintuhommissa yleensä pyöritään.

Koska asuntovaunussa oli vielä vuokra-aikaa yksi päivä jäljellä, niin piti taas löytää yöpymispaikka. Kiva paikka löytyikin. Pieni kalasatama ennen Merikarviaa oli sopiva paikka meille.

Kuvailin auringonlaskun kultaamia lintuja, kun vaimo taas loihe loihti hienon illallisen auringon laskiessa ja satakielen pitäessä luonnon omaa konserttiaan. Kuvassa merihanhet ylilennolla kohti auringonlaskua.

Asuntovaunu oli oiva vaihtoehto yöpymiseen lintumatkailun lomassa. Voi syödä, nukkua ja liikkua melko vapaasti. Tärkeintä , että oli helppoa olla lintupaikoilla heti auringonnousun jälkeen.