Taas on kaamoksen aika Suomessa v. 2018 joulukuussa, joten on aika suunnata vaimon kanssa etelään, mihin osa meitä viisaammat linnutkin suuntaavat talveksi. Tuttu Kanarian saarten Teneriffa valikoitui kohteeksi. Aurinkoa, lämpöä, valoa ja vähän lintujakin odotettavissa.
Teneriffalla olimme viimeksi v. 2013 lintuaiheisella lomareissulla, joten on aika päivittää lintutilanne saarella. Lähinnä etukäteen kiinnostivat lajeista meiltä puuttuva kanariankyyhky ja lisäksi kalliovarpunen olisi kiva saada lisättyä lajilistaan.
Olimme TUI:n matkalla ja Jet Time koneella. Koneeseen sai viedä vain 5 kg käsimatkatavaroita, joten se tuotti hankaluuksia kameratarvikkeille. Otin mukaan vain yhden järkkärin ja siihen 600 mm objektiivin lintukuvaukseen ja 24 mm pannukakkuobjektiivin maisemakuvaukseen. Teleobjektiiviin otin mukaan jatkeet 1,4x ja 2x.
Lisäksi otin mukaan kaukoputken, koska hotellimme oli Los Gigantes:ssa meren rannalla. Ajatuksena oli staijailla parvekkeelta merilintuja merelle, jos vaikka muitakin kuin lokkeja näkyisi, vaikkakin joulukuu on varmaan huonoin aika siihen hommaan.
Auton vuokrasimme jo kentältä. Otin pykälää suuremman Seat Leonin Cigarin vuokraamolta, että olisi moottorissa hiukan enemmän vääntöä jyrkille vuoristoteille. Ajelimme tuttuja teitä motaria pitkin Los Gigantesiin. Loppupäässä oli rakennettu uutta 2 kaistaista tietä lähes Los Gigantesiin saakka. Päivittämätön Garmin gepsini ei tuntenut tätä tietä.
Hotellissa otin tallipaikan autolle, koska tien varsi oli täynnä. Oli vaarana iltaisin hotellille tullessa, että ei autopaikkaa löydykkään. Hotelli ja huoneistomme oli hyvä. Varsinkin merelle länteen aukeava iso parveke oli loistava.
Emme ottaneet hotellin aamupalaa ja ruokailuja, koska ne sitovat liikaa aikatauluja. Pitäydyimme vaimon tekemissä gourmee ruuissa. Aamuisin olimme liikkeellä jo pimeän aikaan, että olisimme auringonnousun aikaan pelipaikoilla. Linnut ovat tällöin aktiivisimmillan ja valo on sopivan pehmeää. Tosin täällä aurinko nousee ja laskee niin pystysuoraan ja nopeasti, että parhaat valot eivät kauaa kestä. Jos olet väärässä paikassa aamulla, niin hot spot on ohitse ennenkuin huomaatkaan.
Lintupaikat olivat jo entuudestaan tuttuja. Koordinaatitkin olivat edelliseltä reissulta jo valmiiksi gepsissä. Ei tarvinnut liiaksi ihmetellä, että mihinkähän menisi.
Los Gigantes
Los Gigantesissa staijailimme pääosin parvekkeelta käsin, joka oli 158 m korkeudella merenpinnasta. Kerran teimme kävelyreissun jyrkkää tietä pitkin alas satamaan. Sataman lähellä oli tiet kaivettu auki, joten useammin ei sinne viitsinyt mennä.
Iltaisin kuvasin kaunista auringonlaskua, joka laski 30 km:n päässä olevan La Gomeran taakse. La Gomera oli usein pilviverhon peittämä, mutta joka ilta maisema oli erilainen ja mykistävän kaunis.
Muutamana päivänä oli niin kirkas keli, että La Palmakin näkyi 100 km:n päässä horisontissa. Los Gigantesissa havaitut linnut: etelänharmaalokki, kalliokyyhky , kanarianhemppo, kanariankirvinen, kanariantiltaltti, korppi, merilokki, munkkiaratti , selkälokki, turkinkyyhky, tuulihaukka.
Adeje
Adejessa suuntasimme suoraan Barranco del Infiernon rotkon reunalle ravintola Otelon yläpuolelle ajatuksena tehdä pieni vaellus rotkon pohjoisreunan polkua pitkin.
Systeemit olivatkin muuttuneet sitten viime reissun. Sisäänpääsymaksu polulle oli turisteilta 8,5 € ja lisäksi olisi pitänyt käydä puolen tunnin koulutus. Hintaan olisi kuulunut kypärät ja muut vermeet. Koska tarkoitus oli tehdä vain lyhyt lenkki polulla, niin se tuntui liian monimutkaiselta.
Kysyin luvan ja saimme mennä kuvaamaan näköalatasanteelle, joka oli 375 m korkeudella merenpinnasta ja mistä näkee hyvin rotkoon.
Ko. tasanteelta näkyi hyvin mm. paikkaan, mikä aiemmin on ollut arabihaukkojen levähdyspaikka. Ei näkynyt vilaustakaan arabihaukasta, eikä kalliopyystä. Tuulihaukka, joka on yleinen saarella, sen sijaan saalisti aamupalaa.
Kanariantiltaltit lauloivat tilt-talt-tilt-talt… kanarianhempot ja afrikansinitiainen myös lauloivat kauniisti.
Samettipääkertut kisailivat ja räksättivät puskissa auringon paisteen kasvaessa hetki hetkeltä poistaen aamun koleuden.
Korppikin merkkasi kaverinsa kanssa reviiriään ja kalliokyyhkyt kirmasivat vuoren rinteessä. Rukoilijasirkka venytteli jäseniään aamuauringon lämmössä huoltokopin seinällä.
Tovin kuvattuamme tuli joku kaupungin virkailija huonolla englannin kielellä kyselemään, että mihin tarkoitukseen kuvaan ja kauanko aion kuvata? Olisikohan siitäkin pitänyt maksaa, että saa kuvata heidän lintujaan ja rotkoaan?
Pari tuntia kuvailimme näköalatasanteelta. Ravintola Otelon alueelta voisi kanssa kuvata, jos menee vaikka kahville. Ravintola aukeaa kuitenkin vasta myöhemmin, kun aurinko on jo liian korkealla.
Kävin vielä tsekkaamassa kaupungin laidalla olevan vesialtaan, mutta se oli tyhjä ja kuiva, joten ei ollut vesilintujakaan. Muuallakin saaren eteläpuolella vesialtaat olivat tyhjiä, ne mitä kävin kurkkaamassa.
Merendero de Chío
Los Gigantes:sta, kun ajoimme Teideä kohti TF-38 tietä, niin oikealla puolella löytyi meille uusi leirintäalue, Merendero de Chío, 2114 m:n korkeudessa. Täältä löytyi melko paljon vain Teneriffalla eläviä endeemisiä kanarianpeippoja ( fringilla teydea ).
Las Lajas
Pyörähdimme pari kertaa Las Lajas:n leirintäalueella 2110 m:n korkeudessa, joka sijaitsee TF-21 tien varrella, kun Teideltä laskeudutaan etelään päin kohti La Orotavaa.
Olimme auringonnousun aikaan paikalla. Moottoripyörällä liikkeellä oleva nuoripari yöpyi teltalla alueella. Ilma oli vielä 7 °C koleaa ja tuulista. Yksinäinen kanarianhemppo lauleli auringonnousun aikaan klo 8 maissa havupuun latvassa. Käpytikan nakutus kaikui ympärillä ja kohta kameran etsinkin löysi koiraan punaisen niskalaikun.
Korppipariskunta kisaili, piti jonkinlaista soidintaan ja hyväili toisiaan. Olikohan sama pariskunta mitä v. 2013 kuvasin?
Kanarianpeipot ilmestyivät paikalle vähän myöhemmin n. klo 9 maissa. Ensin kuului kaunista kujerrusta kanarianmäntymetsiköstä ja sitten ilmestyivät puiden oksille. Kävivät vähän väliä juomassa vettä leirintäalueen yhdestä tietystä vesipisteestä.
Juomapistettä hyödynsivät myös kalliokyyhkyt, kanarianhempot, korpit ja käpytikka, joka osasi juoda suoraan hanasta. Lisäksi afrikansinitiainen hyppeli ympäriinsä.
Muuten oli hyvä kuvauspaikka, mutta välillä kova tuuli pyöritti pölypilveä, kuin Saharassa konsanaan. Oli täysi homma suojata kuvausvälineitä sankalta pölypilveltä ja jalustasta sai pitää tosissaan kiinni, kun tuli tuulenpuuska.
El Portillo
Teideltä, kun lähdetään kohti pohjoista TF-21 tietä löytyy Restaurant El Portillo 1980 m:n korkeudessa TF-21 ja TF-24 tien risteyksessä. Paikassa löytyy hyvän ruuan lisäksi myös lintuja. Söimme maukkaan 3 ruokalajin menun 8,90 €:lla juomineen.
Kuvasin kauempana runsaina pyöriviä madeirankiitäjiä. Linnut olivat kaukana, vauhti ja käännökset olivat niin rajuja, että käsivaralla ja painavalla putkella oli tekemistä pysyä mukana. Jo reissussa kiinnitin huomiota muutamiin kuviin, missä kiitäjä näytti vähän oudommalta. Kotona isommalta näytöltä tutkiessa selvisi, että se oli Euroopassa harvinainen harhailija, joka on pohjoisamerikkalainen laji nimeltä piippukiitäjä. No sehän meille kelpasi uutena lajina tietysti.
Ramón el Caminero
Ajoimme Teiden kautta, missä oli -4 °C alimmillaan klo 7.20 yli 2000 m:n korkeudella. Teideltä laskeududuimme TF-21 tietä kohti Puerto de la Cruzia. Matkalla pysähdyimme kurkkaamaan 1594 m:n korkeudessa Ramón el Caminero:n grillauspaikan lintuja. Täältäkin löytyi kanarianpeippoja, kuten aiemminkin v. 2013.
La Caldera
Edelleen jatkoimme TF-21 tietä kohti Puerto de la Cruzia. Oikealla puolella on La Caldera:n retkeilypaikka 1193 m:n korkeudessa. Pienessä kraaterissa on vesipisteitä, grillauspaikkoja, pöytiä, lasten leikkipaikkoja ja erittäin hyvin hoidettu iso wc tila, mutta ilman vessapaperia. Wc aukesi vasta klo 9, harmi…
Heti tullessamme parkkipaikalle vaimo kuuli matalaa kurnutusta ja huhuilua, joka saattoi olla kanariankyyhky, mutta emme pitäneet sitä varmana. Lisäksi mennessämme kraateriin, joku kyyhky lehahti puista, mutta en kerennyt tunnistaa sitä hämärässä.
Kovasti kuului taas puista lintujen ääniä, mutta mitään ei näkynyt pitkään aikaan. Ensimmäinen kunnon näköhavainto oli, kun kuivuneessa puussa korkealla oli joku lintu. Otin kuvan ja zoomasin näytölle. Oho, sehän onkin vanha koiras varpushaukka, joka kyttäsi lintuja aamupalaksi. Eipä ihme, ettei muita lintuja näkynyt, vaan pysyivät piilossa.
Kun varpushaukka poistui paikalta ilman saalista, niin johan alkoivat pikkulinnut elämöimään ja tulivat näkyviin. Virtavästäräkki tuli pelottomasti vesilätäkköön ruokailemaan ja antoi kuvata itseään rauhassa.
Lisäksi havainnoimme: afrikansinitiainen, hippiäinen , kanariantiltaltti, mustarastas, peippo.
La Laguna
Kävimme pyörähtämässä myös pohjoisen La Lagunan yliopistokaupungissa. Täällä on jopa lentokenttä, koska on saaren entinen pääkaupunki.
Suuntasimme suoraan v. 2013 reissulta tuttuun Parque de La Vega puistoon 555 m:n korkeudelle, joka oli silloin hienossa kunnossa. Pettymys oli suuri, kun astuimme puistoon sisään. Puisto oli päästetty ränsistymään ja oli huonossa kunnossa. Kahvilaakaan ei enää ollut.
Läpi virtaavassa vedessä ei ollut ainuttakaan vesilintua enää. Pikkulintuja viipotti, äänteli ja lauloi puissa, mutta eivät nekään suostuneet näyttäytymään. Perus kanariantiltaltteja ja kanarianhemppoja kyllä oli. Muut mahdolliset suuruudet jäivät näkemättä ja kuulematta. Lintutauluja oli, mutta nekin puoliksi hajalla.
Parque Rural de Anaga
Sunnuntaipäivänä ajelimme kohti koillisen Anaga vuoristoa, joka kohoaa n. 1000 m korkeuteen. Täältä löytyy Euroopan vanhinta metsää ja mm. laakeripuumetsääkin löytyy, missä on nähty kanariankyyhkyjäkin, joten toivossa on hyvä elää.
Oli virhe lähteä tänne viikonloppuna, koska tiet, levähdyspaikat ja näköalapaikat olivat täynnä autoja, moottoripyöräilijöitä ja pyöräilijöitä. Pyöräilijät olivat monesti ongelma, koska tuntui, että liikennesäännöt eivät koske heitä ollenkaan.
Kerrankin tulivat porukalla vastaan miehittäen myös oman kaistani. Kun kevyesti töräytin torvea varoittaakseni, niin keskisormia nousi pystyyn, eivätkä silti väistäneet omalle kaistalleen. Pääkaupunki Santa Cruz:n läheisyys tekee tämän viikonloppuruuhkan. Jos näimme mielenkiintoisia maisemia tai lintuja, niin ei ollut mahdollisuutta pysähtyä, koska muuten torvet soivat. Levähdys- ja näköalapaikat olivat täynnä autoja ja ihmisiä.
Jatkoimme TF-123 tietä kohti Chamorgaa. Ruuhkat alkoivat jo hellittää, koska suurin osa viikonloppuajelijoista kiertää lenkin TF-12 tietä pitkin.
Pysähdyimme kuvaamaan aiemmin tutulle levähdyspaikalle 776 m:n korkeudella. Pikkulintuja kuhisi sysipimeässä ja tiheässä metsikössä. Kennolle tarttui afrikansinitiainen, kanariantiltaltti ja peippo. Tästä kuvan tintillon alalajin peiposta voisi hyvinkin tehdä oman lajin, koska eroaa niin paljon normi peiposta?
Jatkoimme edelleen matkaa kohti Chamorgaa, koska muistimme, että täältä sai hyvää kotiruokaa. Casa Alvaro Chamorga oli edelleen paikalla ja söimme mureaa lihapataa. Täältä lähtee vaellusreittejä ja ilmeisesti ovat hyviä, koska vaeltajia oli niin paljon paikalla.
Lintuja löysimme Chamorgassa: kanariantiltaltti, kanarianhemppo ja tuulihaukka.
La Grimona
La Grimona:n levähdyspaikalla 95 m:n korkeudella poikkesimme 3 kertaa vanhaa tuttuamme palmankyyhkyä tarkkailemassa. Vain yhtenä kertana yhytimme palmankyyhkyn.
Ensin tuli tuulihaukka väijymään laakeripuumetsä saarekkeeseen. Ajattelimme, että nyt ei sitten ainakaan palmankyyhkyjä näy, kun haukka on paikalla.
Suureksi yllätyksemme kaksi palmankyyhkyä lensi suhteellisen lähelle tuulihaukkaa sen alapuolelle, eivätkä olleet moksiskaan tuulihaukasta ja olivat siinä tovin hyvin kuvattavana.
Kun La Grimonassa käytiin, niin oli hyvä tilaisuus käydä saaren upeimmalla huoltoasemalla. Huoltoasema on tasokas, niin tankkauksen, ravintolan, kuin näköalankin suhteen. Tankkauksen yhteydessä ”bensapoika” pesi tuulilasin ja tuli vielä pussukka karamellejakin lahjaksi. Ravintolassa on parhaat purilaiset, kakku- ja kahvipulla tarjonnat. Ravintolan ikkunasta kuvasin harmaahaikaran hienon maiseman yhteydessä.
Buenavista
Buenavista sijaitsee saaren luoteisnurkassa, missä kävimme Punta del Tenon käyntien yhteydessä.
Buenavistan rannalla on kioski, mistä saa pikkupurtavaa. Lisäksi löytyy tasokkaampi ravintola Restaurante El Burgado, missä söimme päivällä kerran papas arrugadas con mojo. Golfkenttä ja uimahalli sisältäen kuntosalin löytyy vierestä. Lintuja löytyi: etelänharmaalokki, kanarianhemppo, pikkukuovi, rantasipi, afrikansinitiainen, tuulihaukka.
Punta del Teno
Luoteisnurkan Punta del Tenossa käytiin kolme kertaa. Aiemmin vaarallinen tie tippuvien kivien takia oli nyt parempi. Osalle matkasta suojaksi tippuvilta kiviltä oli laitettu teräsverkko.
Meiltä puuttuvaa kalliovarpusta pääasiassa täältä jahtasimme. Ensimmäisellä kerralla olimme puolenpäivän jälkeen liikkeellä. Oli tosi kuumaa ja lintujen ääniä kyllä kuului, mutta pysyivät piilossa.
Ainoa saalis olivat kaktuksenpiikit, joita sain sääreeni 13 kpl, kun kävelin suoraan kaktusta päin katsellessani kauemmas.
Hiukan piti tarkkailla, ettei tule tulehdusta jalkaan. Yksi piikki osui suoraan pintaverisuoneen. Hyvin tuostakin kumminkin selvittiin.
Toisellakin kerralla ehdimme vasta klo 11 maissa paikalle. Tälläkin kertaa saalis oli laiha. Kanariankirvisiä ja tuulihaukka löytyi.
Olimme jo luovuttamassa kalliovarpusen suhteen. Toiseksi viimeisenä päivänä päätimme yrittää vielä viimeisen kerran. Lähdimme hyvissä ajoin ennen auringonnousua liikkeelle ja ajoimme suoraan Punta del Tenoon poikkeamatta mihinkään. Olimme perillä sopivasti juuri ennen auringonnousua.
Noudatimme samaa taktiikkaa, kuin ennenkin. Vaimo kulkee ympäriinsä edelläni, minä haen aina jonkun korkeamman paikan ja laitan kameran jalustalle, että olen valmiina kuvaamaan, jos jotain näkyy. Lintuja oli kyllä mukavasti piilossa puskissa, eikä ihme, koska tuulihaukka väijyi vähän väliä taivaalla. Vaikka tuulihaukka ei pikkulintuja söisikään, niin linnut eivät sitä välttämättä tiedä.
Kiertelimme 3,5 h pitkin ja poikin aavikkoa, mutta kalliovarpusesta ei vilaustakaan. Kuvasin puskista: kanarianhemppo, kanariankirvinen, kanariantiltaltti, keltahemppo, pikkupensaskerttu, samettipääkerttu.
Se oli siinä, ei löytynyt taaskaan kalliovarpusta tokaisin vaimolle. Auton nokka oli kohti majakkaa. Piti käydä kääntymässä majakan kupeessa, koska oli niin kapea tie. Takaisin tullessa hiukan enemmän majakalle päin, missä olimme aiemmin pyörineet, oli vanhojen viljelyksien jäänteet. Parvi pikkulintuja pyöri siinä.
Pysäytin auton ja avasin ikkunan. Pikkulintu pysähtyi 10 m:n päähän metallisen aidantolpan päähän. Katsoin kiikarilla, koska kamera oli jo pakattu laukkuun. Voihan vitalis, sehän on kalliovarpunen, huudahdin vaimolle.
Otin äkkiä peräluukusta kameran esille ja jalustalle. Lintu tietysti lähti heti livohkaan. Laitoin kameran jalustoineen tien poskeen ja jäin odottamaan, koska useita potentiaalisia aidantolppia oli lähistöllä. Taas tuli lintuparvi pellolle. Kuvasin niitä, mutta ne olivat kanarianhemppoja.
Puoli tuntia odotimme paikallaan liikkumatta. Taas tuli pikkulintu aidantolpalle parinkymmenen metrin päähän. Katsoin kiikarilla ja sehän olikin kalliovarpunen. Huh, käänsin kameraa varovasti peläten, että lintu lähtee heti käpälämäkeen, niinkuin ne yleensä tekevät.
Eipä lähtenyt karkuun, vaan sain otettua runsaasti kuvia ennenkuin kalliovarpunen livahti taas lentoon. Ylävitoset lensivät ja mieli oli iloinen, kun viimein tämäkin lymyilijä saatiin kameran kennolle. Niinhän se on, että työ tekijäänsä palkitsee, kun aikansa sinnikkäästi yrittää.
Senverran koville kuvaussessio otti, että mennessämme päiväsnäkärille Buenavistan rannan kioskille ja syödessäni chicken bocadilloa juomapullo toisessa kädessä, niin se putosi maahan. Maistuihan se bocadillo ilman juomaakin.
Erjos
Kävimme kolmena eri kertana Erjoksessa, joka kuuluu saaren kärkipään lintupaikkoihin. Lähdimme kuvaamaan meiltä puuttuvaa kanariankyyhkyä Monte del Agua:n vuoristoon. Olikin yllätys, että vuoristoon menevä tie oli suljettu portilla. Emme olleet varautuneen yli 10 km:n vaellukseen, joten eipä sinne sitten mentykään.
Kuvasimme yo. paikassa 1053 m:n korkeudella portin vieressä kanarianhemppoja, kalliokyyhkyjä ja hiirihaukkoja.
Ajoimme tätä tietä 0,5 km takaisin kohti Erjosta tien alimpaan kohtaan, missä aamun aurinko porotti jo lämpimästi. Arabihaukka ajoi takaa hiirihaukkaa. Olipa yllätys, kun ensimmäisen kerran löysimme arabihaukan tällä saarella. Vieläpä kuvan kanssa, tosin huonon sellaisen, etäisyydestä johtuen. Täällä kuvasimme: arabihaukka, hiirihaukka, kanarianhemppo, mustapääkerttu, mustarastas, samettipääkerttu.
Toisena kertana suuntasimme Erjoksen altaille vähän yli 1000 m:n korkeudelle heti aamutuimaan. Altaalla pääsi kuvaamaan, joko ylhäältä ( yo. kuva ) pusikoiden välista, tai kuvasta katsoen oikealta alhaalta paremmalla kuvakulmalla. Tämä oli miellyttävä ja rauhallinen paikka. Autolla pääsee hyvin perille. Vaeltajia lappasi välillä kyselemässä linnuista.
Altaalta, ympäriltä ja ilmasta löytyivät: hiirihaukka, kanarianhemppo, kanariantiltaltti, liejukana, mustarastas, nokikana, tuulihaukka, virtavästäräkki.
Altaan linnut säikkyivät syöksyvää tuulihaukkaa, vaikka tuskin siitä vaaraa oli toisin, kuin lukuisista ilmassa pyörivistä hiirihaukoista, joita näimme 4 kpl yhtä aikaa ilmassa.
Kolmannella kerralla olimme jälleen aamutuimaan liikkeellä. Tullessamme klo 8.35 oli +2 °C, mutta maassa oli kuuraa, joten yöllä oli ollut pakkasta yli 1000 m:n korkeudessa. Ennenkun kerkesimme altaalle asti, niin kohtasimme sinne johtavalla soratiellä kaksi kalliopyytä, jotka olivat ilmeisesti tiellä kiviä syömässä.
La Gomera
Koska tavoiteltua kanariankyyhkyä ei vielä ollut plakkarissa, niin päätimme suunnata La Gomeran saarelle, koska sieltä kuuleman mukaan löytyy myös sekä palmankyyhkyjä, että kanariankyyhkyjä Tony Clarke & David Collinsin kirjan mukaan.
Ajoimme Los Cristianos :n satamaan klo 7 aikaan. Hain lauttaliput satamatoimistosta Fred Olsenin katamaraaniin. Yläkerrasta löytyi myös hyvä kahvila, mistä sai halutessaan pikkupurtavaa.
Fred Olsen katamaraani lähti klo 9.00 kohti La Gomeran San Sebastiania. Matkaa oli 40 km ja nopeus oli 22 kn ( 41 km/h ). Katamaraani oli hieno, tilava ja kulki vakaasti. Laivalta löytyi pari kahvilaa ja pieni shoppailupaikka. Olimme peräkannella passissa kameran kanssa jalustoineen, jos kiinnostavia merilintuja löytyisi. Vauhti oli vähän liiankin kova kuvaamista ajatellen.
Ihmiset kohahtivat ja kamerat lauloivat, kun pallopäävalasparvi ilmestyi tyyrpuuriin. Emme olleet aiemmin näitä nähneetkään. Myöhemmin näimme myös hotellimme parvekkeelta kaukoputkella 15-20 km:n päässä 8 kpl pallopäävalasta, joita turistiveneet joukolla piirittivät ja kuvasivat.
Vanhempi Armas laiva lähti puoli tuntia aiemmin, mutta otimme sen kiinni. Voisi olla parempi kuvauksen kannalta Armaksen hitaampi vauhti. Lintuja ei löytynyt matkalla etelänharmaalokkia kummempaa.
Olin aiemmin merkannut gepsiin potentiaalisia kanariankyyhkyn paikkoja Tony Clarke & David Collins kirjan mukaan. Lähdimme GM-1 tietä kohti luodetta.
Pysähdyimme viimeisen tunnelin, Tunel el Cumbren jälkeiselle näköalapaikalle. Kiikaroimme tässä puolisen tuntia. Näimme ensimmäisen kanariankyyhkyn pölähtävän lentoon. Se oli sitten tavoitelintu siinä. Vielä kuva kanariankyyhkystä, niin päivän tavoite on pulkassa, ajattelin. Lisäksi näimme: kanariantiltaltti, korppi, tuulihaukka.
Käännyimme CV-14 tielle kohti lounasta. Pysähdyimme levähdys paikalle vähän ennen Mirador el Rejoa. Heti autosta noustuamme kuului useiden kanariankyyhkyjen kurnutusta vieressä olevasta jyrkästä laakeripuiden täyttämästä vuorenrinteestä.
Puusto oli niin tiheää, että lintuja ei näkynyt, kunnes yksi kanariankyyhky lehahti lentoon ja meni vastapäisen vuorenrinteen laakeripuuhun. Seurasin kiikarilla tarkkaan ja katsoin paikan. Siirsin katseeni kameran etsimeen, mutta en enää löytänyt sitä. Kyllä harmitti, kuin pientä oravaa, kun en kuvaa saanut.
Siirryimme samaa tietä eteenpäin Mirador el Bailaderoon. Lähdin tutkimaan vuoren yläpuolelta sitä samaa vuorenrinnettä, mihin edellisen paikan kanariankyyhky lensi. Löytyi hyvä tähystyspaikka, muuten mutta niin täynnä puskaa, ettei nähnyt mitään. Vaimo oli taas sillävälin nähnyt kanariankyyhkyn, kun oli lentänyt aivan vierestä.
Jatkoimme edelleen CV-14 tietä kaakkoon päin. Käännyimme El Cedroon menevälle metsätielle. Tie meni alaspäin ja oli kivipohjaiseksi rakennettu. Ensin ajattelin, että saakohan tälläisella Hannu ja Kerttu tiellä autolla ajaakaan, mutta sitten näin muutaman muunkin auton. Synkässä metsässä ei lintuja näkynyt.
Ajoimme vähän yli 2 km tätä peikkotietä ja saavuimme lähes El Cedroon. Tästä näki koko laakson kerralla. Vastarinteessä oli Campig la Vista.
Vastarinteessä 300 m:n päässä kuvasin tuulihaukan. Muita lintuja löytyi: afrikansinitiainen, kanariantiltaltti, mustarastas.
Käännyimme takaisin ja jatkoimme matkaa GM-2 tietä länteen päin. Pysähtyimme palaneen metsän kohdalle. Huolimatta rujosta näkymästä, niin kuulimme kaunista afrikansinitiaisten liverrystä. V. 2012 saarella oli ollut tuhoisa metsäpalo jolloin 12% saaren pinta-alasta paloi.
Luoteisnurkan Bar Restaurantesta Los Chorros de Epinassa GM-1:n varrella ostimme maukkaat kanapeen tyyppiset paikalliset leivonnaiset. Lintuja näkyivät hiirihaukka ja afrikansinitiainen.
Olimme alunperin suunnitelleet koko saaren ympäri kiertämistä, mutta kello näytti lahjomattomasti, ettei keretä, koska lautta lähti klo 17.30 takaisin. Käännyimme siis ympäri ja ajelimme aluksi samaa tietä takaisin päin. Näimme paluumatkalla vielä pari hiirihaukkaa, korpin ja tuulihaukan.
Loppupätkä ajettiin GM-2 tietä San Sebastianiin. Tie oli todella upea jylhine maisemineen. La Gomeralla olivat muutkin tiet hyvässä kunnossa. Paljon teitä ajettiin ”puutunnelissa”, missä oksat olivat kääntyneet tien päälle. Lintujen tarkkailun kannalta tämä oli hankalaa, kun oli niin heikko näkyväisyys. Tavoiteltua kanariankyyhkyä en saanut kuvattua, mutta nähtiin 3 eri kertaa.
San Sebastianissa syötiin laivaa odotellessa pitsat huurteisten kera hyvän päivän kunniaksi. Satama oli pullollaan autoja Fred Olsenin katamaraaniin menossa.
45 min merimatka, San Sebastian La Gomera – Los Cristianos Teneriffa, meni auringonlaskua kuvaillessa.
Los Cristianin päässä lähellä satamaa etelänharmaalokit jahtasivat merimetsoa. Oli mukava päivä ja reissu kannatti tehdä.
Monte del Agua
Olimme jo lähes luovuttaneet kanariankyyhkyn suhteen kuvan saamisesta. La Gomeran reissun jälkeen, kun pidimme kuvauksista vapaapäivän, olimme taas virtaa täynnä. Kysyin vaimolta, että lähdetäänkö 11 km:n patikkaretkelle. Hän nyökkäsi, joten pakkasimme minimivarusteet mukaan. Suuntasimme auton nokan kohti Erjosta, mistä lähtee vaellusreitti Monte del Agualle.
Olimme paikalla juuri auringonnousun aikaan ja parkkeerasimme auton vaellusreitin puomin eteen. Klo 8.10 lähdimme liikkeelle. Suurin osa matkasta kuljettiin taas peikkometsän puutunnelissa, kuten La Gomerallakin, mistä taivasta ei juuri näkynyt.
Gps näytti menomatkan kävelymatkaksi puomilta 5,2 km. Kyyhkyjä pölähteli silloin tällöin lentoon rinteessä alapuoleltamme, mutta ne olivat todennäköisesti kalliokyyhkyjä. Matkalla havainnoimme pikkulintuja: hippiäinen, kanariantiltaltti, mustaras , peippo, punarinta.
Saavuimme 890 m:n korkeudessa olevalle oletetulle kanariankyyhkypaikalle klo 9.20. Paikasta ei ollut epäselvyyttä, koska en kerennyt saamaan kameraa jalustalle, kun alkoi jo kanariankyyhkyjä lentelemään vuorenrinteessä 300 – 500 m:n päässä.
Yritin saada lentokuvaa lujaa lentävistä kanariankyyhkyistä. Rinne oli varjon puolella, joten välillä oli valoa niukasti ja sitten taas auringossa valoa oli liikaa. Tarkoitus oli pitää kameran isot siedettävänä samalla, kun piti olla riittävän nopea suljinaika nopeasti lentävien lintujen pysäyttämiseksi. Lisäksi kuvakulma oli melko kapea, mistä lintuja pystyi seuraamaan puiden välistä.
Sitten kun kanariankyyhkyt lennosta sukelsivat puiden sekaan, ne joko hävisivät sinne, tai olivat niin sysipimeässä paikassa, ettei valo tahtonut riittää.
Hiiriihaukka tuli välillä pyörimään taivaalle vuorenrinteen yläpuolelle. Kanariankyyhkyt pysyivät tällöin visusti piilossa. 20 min kesti haukan poistumisen jälkeen ennenkuin kanariankyyhkyjä alkoi taas lentelemään.
Vajaan 3 h kuvailimme kanariankyyhky paikalla. Lintujen lennot alkoivat loppua, joten oli aika lähteä paluumatkalle. Pikkulintuja vilisi paljon puskissa. Nyt oli enemmän aikaa tarkkailla ympäristöä ja mieli oli iloinen, koska saimme viimein kuvattua kanariankyyhkyn.
Loppupäässä paluumatkalla pysähdyimme näköalapaikalle ansaitulle kahvitauolle ja nautimme auringon lämmöstä.
Saavuimme autolle klo 13.50 ja totesimme, että kannatti taivaltaa 11 km kanariankyyhkyn perässä painavien varusteiden kera. Teide näkyi ensimmäistä kertaa Erjoksesta käsin, koska oli niin selkeä ilma.
Paluumatkalla Los Gigantesiin TF-82 tiellä pysähdyimme päivälliselle. Restaurante Fleytas:n takana rinteessä oli kalliokyyhkyjen pesäpaikka, mitä jo aiemmin kuvattiin.
Restaurante Fleytasissa söimme ( liian ) ison menun, mikä sisälsi elämämme isoimman porsaankyljyksen. Lautanen oli iso, mutta siltikään kyljys ei mahtunut lautaselle kokonaan.
Kaamosreissu täytti taas tehtävänsä ja jokunen lintukin tuli siinä sivussa kuvattua. Aurinko paistoi ja lämpötila nousi joka päivä Los Gigantesissa 24°C tuntumaan. Oli myös heikkotuulista, niin oli miellyttävä kuvata. Alimmillaan lämpötila putosi -4°C:n Teidellä klo 7.20 ennen auringonnousua.
Yhtenä yönä oli kova myrsky ja yöllä repeytyi parvekkeemme markiisi seinästä irti. Huoltomies joutui tulemaan yöllä klo 05 korjaamaan sitä, kun se paukutti seinää, ettei saanut nukuttua. Seuraavana aamupäivänä oli sitten vähän harmaampi ilma.
Penalta saimme lintutiedotuksia ensimmäisellä viikolla Kap Verdeltä ja Titalta Fuerteventuralta toisella viikolla.
Aurinko laski meille viimeisen kerran Los Gigantesissa ja kuin symboliikkana taivaalle ilmestyivät auringonlaskun jälkeen pilvistä muodostuneet linnut, jotka suunnittelevat muuttomatkaa takaisin Pohjolaan, kuten mekin mielellämme teemme. Kiitokset taas yhä enemmän harrastukseen innostuvalle tarkkasilmäiselle vaimolleni!
Lintulajeja Teneriffalla ja La Gomeralla kuvasin 33 kpl ja lisäksi 6 kpl havainnoitiin ilman kuvaa, eli 39 yhteensä. Uusia lajeja itselle olivat kanariankyyhky, kalliovarpunen, keltahemppo ja harvinainen piippukiitäjä.
Lajilista Teneriffa:
Afrikansinitiainen, cyanistes teneriffae teneriffae
Arabihaukka, falco pelegrinoides
Etelänharmaalokki, larus michahellis michahellis
Harmaahaikara, ardea cinerea
Hiirihaukka, buteo buteo insularum
Hippiäinen, regulus teneriffae
Kalliokyyhky, columba livia canariensis
Kalliopyy, alectoris barbara koenigi
Kalliovarpunen, petronia petronia madeirensis
Kanarianhemppo, serinus canaria, endeeminen Macaronesia
Kanariankirvinen , anthus berthelotii berthelotii, end Macaronesia
Kanariankyyhky , columba bollii, endeeminen Canary Islands
Kanarianpeippo, fringilla teydea , endeeminen Teneriffa
Kanariantiltaltti, phylloscopus canariensis canariensis, end Canary Islands
Keltahemppo, serinus serinus
Kesykyyhky, columba livia canariensis
Korppi, corvus corax canariensis
Käpytikka, dendrocopos major canariensis
Liejukana, gallinula chloropus
Madeirankiitäjä, apus unicolor, endeeminen Macaronesia
Merilokki, larus marinus
Merimetso, phalacrocorax carbo
Munkkiaratti, myiopsitta monachus
Mustapääkerttu, sylvia atricapilla
Mustarastas, turdus merula cabrerae
Nokikana, fulica atra
Palmankyyhky, columba junoniae, endeeminen Canary Islands
Peippo, fringilla coelebs tintillon
Piippukiitäjä, chaetura pelagica
Pikkukuovi, numenius phaeopus
Pikkupensaskerttu, curruca conspicillata orbitalis
Rantasipi, actitis hypoleucos
Samettipääkerttu, curruca melanocephala leucogastra
Selkälokki, larus fuscus
Turkinkyyhky, streptopelia decaocto
Tuulihaukka, falco tinnunculus canariensis
Varpushaukka, accipiter nisus granti
Virtavästäräkki, motacilla cinerea canariensis
Punarinta, erithacus superbus
La Gomeralla kuvasin lintulajeja vain 3 kpl ja havainnoitiin lisäksi 5 kpl. Pääasiassa jahtasin kameralla vain kanarinkyyhkyä, jota sitten ei saatu kuvattua, mutta nähtiin 3 kertaa. Kaikki La Gomeralla havainoimamme lintulajit näimme myös Teneriffalla.
Lajilista La Gomera: afrikansinitiainen, etelänharmaalokki, hiirihaukka, kanariankyyhky, kanariantiltaltti, korppi, mustarastas, tuulihaukka.
Nyt meillä on kuvattuna kaikki Kanarian saarten endeemiset lajit ( niin ensin luulin ). Ei sitten ollutkaan, koska Gran Canarian kanarianpeippo erotettiin v. 2016 omaksi lajikseen. Syystäkin, koska ovathan ne eri näköisiäkin. Suuri osa endeemisistä alalajeistakin on jo plakkarissa.
Olimme v. 2014 tätä Gran Canarian kanarinpeipon silloista alalajia jahtaamassa, mutta ei heti löydetty. Sitten luovutettiin, kun ajateltiin, että meillä on kumminkin jo kanarianpeippo Teneriffalla kuvattuna.
”Missä on papukaija” sanoi poikani reissutarinan kuultuaan ? Hyvä, että kelit suosivat lintukuvauksia ja matkailijoita. Jälleen hienoja kuvia bongatuista linnuista ja mykistävön hieno kuva Teidestä auringon nousun alussa.
Tämä on eläväinen reportaasi. Mukava lukukokemus. Hyvää kieltä ja hienoja kuvia. Opettajalta 10.
Taas kerran hieno matkakertomus upeine kuvineen. Kuten Karimkin kirjoitti hyvä ja kiinnostava tyyli kirjoittaa. Minultakin 10!
Kyllä tekee mieli lähteä itse myös paikanpäälle näiden kuvien jälkeen. Vaellukset kiinnostavat kovasti ja mikäs noita teitä kulkiessa sekä auringonlaskuja katsellessa.
Kertomukset sen kuin vain paranevat ja halu kunnollisen lintumatkan tekemiseen kasvavat … sen verran mielenkiintoisia havaintoja löytyy ja kun saari muuten on tuttu, niin mikä ettei. Kiitos taas hienosta blogista.
Ihania kuvia ja mielenkiintoinen matkakertomus! ? Tällä hetkellä ollaan mieheni kanssa hotelli Royal Sunissa ja eilen käynti la Gomeralla, kenties ensi viikolla uudestaan.