Länsi- ja etelärannikon lintuja

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto.

Syyskuussa 2020 lähdimme vaimoni kanssa viikon mittaiselle linturetkelle. Vihdoin löysimme vapaan retkeilyauton kesän kotimaan huippu matkailusesongin jälkeen ja vieläpä lyhyellä varoitusajalla.

Katso Länsirannikon lintuja 2021.

Fiat Weinsberg Carabus 601 Fire

Vuokrasimme viikoksi Matkailuautorenting.com:sta Fiat Weinsberg Carabus 601 Fire  vm. 2019 retkeilyauton. Meillä on ollut jo muutaman kerran vuokralla isompi matkailuauto ja halusimme kokeilla pienempää ja ketterämpää retkeilyautoa.

Laulujoutsenparvi ruokailemassa Mutilahden pellolla.

Ajoimme Kokemäenjoen pohjoispuolta kohti länsirannikkoa aurinkoisessa syysilmassa. Matkalla näkyi ihmeen vähän lintuja. Näimme matkalla muutamia närhiä, laulujoutsenia pelloilla ja n. 80 yksilön etelään muuttava kurkiparven.

Puurijärven ja Isosuon kansallispuisto

Rusakko pinkaisee karkuun Mutilahdella.

Metsäisellä Mutilahdentiellä näimme tiellä pyyn joka lehahti metsään edestämme. Pellolla näimme 26 laulujoutsenta evästä tankkaamassa. 40 kpl sepelkyyhkyparvi lensi ylitsemme. Rusakko kiihdytteli automme vieressä voittaen meidät helposti.

Sepelkyyhkyparvi

Saavuimme Mutilahden lintutornille Puurijärven ja Isosuon kansallispuistoon ennen klo 19. Saimme retkeilyauton parkkiin tornin lähelle. Alkoi jo hämärtämään, joten lähdimme kiiruusti viereiselle lintutornille.

Puurijärvi pohjoiseen.

Tornilta avautui hieno näkymä Puurijärvelle pohjoisen suuntaan. Hämärsi jo voimakkaasti, joten valokuvaaminen oli haastavaa. Jatkuvasti lensi ylitsemme pimenevässä illassa isoja pikkulintuparvia, hanhiparvia, kurkiparvia ja laulujoutsenia. Havaitsemiamme lajeja ja jotain kuvasinkin: hömötiainen, isokoskelo, järripeippo, kottarainen, kurki, laulujoutsen, metsähanhi, nokikana, sepelkyyhky, sinisorsa.

Retkeilyautossa kaikki tarvittava löytyy.

Yövyimme täällä eksoottisessa ympäristössä ja täydellisessä pimeydessä. Mutta hiljaista ei ollut, koska hanhet, kurjet yms. pitivät kovaa metakkaa ympäristössä koko ajan. Iltatoimien jälkeen uni tuli nopeasti ja nukuimme makoisasti lämpöisessä retkeilyautossa. Jääkaapin ja lämmityslaitteen hurinat alkuun häiritsivät hiukan, mutta niihinkin totuttiin.

Harmaahaikara

Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme pirteänä kuuden maissa. Aamupalaa syödessä seurailin, kun kaksi punarintaa kirmaili lähipuskissa. Aamutoimien jälkeen siirryimme jälleen klo 8 jälkeen viereiselle Mutilahden lintutornille staijaamaan ja kuvaamaan. Näin myöhään syksyllä on kuvaajalle armollisempaa kun aurinko nousee vasta niin myöhään, että ei tarvitse yöllä neljältä herätä.

Laulujoutsen

Nyt olikin Puurijärvellä erilainen meininki kuin illalla. Valoakin oli jo kuvaukseen nippanappa ja linnut olivat yhtä pirteänä kuin mekin. Tornissa oli jo yksi paikallinen pitkän linjan ammattitaitoinen lintuharrastaja. Saimme häneltä arvokasta tietoa Sastamalan linnuista ja olosuhteista. Kiitos siitä!

Ruskosuohaukka saalistuslennolla aamutuimaan.

Vietimme hienossa aamumaisemassa tornilla aikaa 2,5 h. Havaitsimme lintulajeja: haapana, haarapääsky, harmaahaikara, hömötiainen, kiuru, kurki, käpytikka, laulujoutsen, mesähanhi, nokikana, närhi, ruskosuohaukka, sepelkyyhky, sinitiainen.

Sinisuohaukka

Kahvitteluhetken jälkeen retkeilyautossa jatkoimme matkaa. Villiläntieltä Sastamalan Honkolassa havaitsimme sinisuohaukan saalistamassa pellon yläpuolella. Retkeilyautossa istutaan korkeammalla kuin henkilöautossa, joten ikkunasta oli hyvä kuvata saalistavaa sinisuohaukkaa, joka saikin saalista.

Laitila

Ajatuksenamme oli aloittaa rannikkoreissu Porista ja siitä etelään. Tiesin kuitenkin ennakkoon, että Laitilassa oli ollut muutaman päivän harvinainen Tundravikla. Keskustelimme siitä Mutilahden tornilla Sastamalan lintumiehen kanssa. Hän lähettikin minulle viestin, että Laitilan Tundravikla oli edelleen paikalla. Kiitos kaunis!

Muutimme lennossa suunnitelmaa ja ajoimme Laitilaan. Ajoimme retkeilyauton Valkojärven Vasikkahangas:n pellon reunaan parkkiin ja kävelimme muutamia satoja metrejä peltotietä. Näimme muutaman staijarin kaukoputkeen tiirailemassa, joten liityimme porukkaan. Hyvin maastoutuva pieni lintu oli todella vaikea löytää isolta peltoaukealta, vaikka tiesin, että siellä se on.

Tundrakurmitsa vasemmalla ja tundravikla oikealla kiistelevät madosta.

Lopulta löysin sen ja kuvasin useiden satojen metrien päässä olevaa pientä ja harvinaista tundraviklaa. Kuvasin 7DII:lla ja 600 mm objektiivilla. 1,4x jatkeenkin olisi jo voinut vaihtaa, mutta lintu oli niin vaikea löytää, että halusin pitää sen putkessa hallinnassa. Tundravikla oli elis meille, joten mieli oli korkealla ja läpsäytimme perinteiset släpärit.

Tundrakurmitsa löysi madon.

Tundrakurmitsa hengaili lähes koko ajan tundraviklan kanssa. Kun tundravikla sai madon, jonka näin sen saavankin 5 kertaa, niin tundrakurmitsa yritti usein ryöstää madon itselleen. Tosin näin myös tundrakurmitsan saavan madon ihan itsekin. Pellolta löytyi myös tylli.

Söimme pellonreunassa retkeilyautossa vaimon kokkaaman lounaan. Emme lähteneet enää Poriin päin, kun jo näin etelään oli tultu. Sen sijaan lähdimme kohti Mynämäen Mietoistenlahtea.

Mynämäki

Kurkiaura muuttomatkalla etelään.

Kivikyläntiellä Mynämäessä näimme jalohaukan, keltavästäräkkiparven ja komean kurkiauran matkalla kohti etelää.

Mietoistenlahden opastetaulu parkkipaikalla kuvattuna.

Vähän ennen iltaseitsemää saavuimme Mietoistenlahden hyvin hoidetulle parkkipaikalle. Parkkipaikka oli siisti, hyvät opastetaulut ja siistit ulkovessat. Roskapönttöjä ei ollut, mutta ei ollut roskiakaan. Lintuharrastajat ovat siistiä porukkaa ja vievät roskat mennessään, niinkuin kuuluukin.

Koska kello oli taas niin paljon, että kohta tulisi pimeä, lähdimme välittömästi varusteiden kanssa kohti Vasikkahaan lintutornia. Tavaraa oli kuin armeijan pitkällä tst marssilla. Meidän marssimme oli n. puoli kilometriä lintutornille.

Mietoistenlahti kuvattuna Vasikkahaan lintutornista illan hämyssä.
Pieni otos Mietoistenlahden linnuista. Kuvassa valkoposkihanhia.

Torni oli korkea ja näky Mietoistenlahdelle oli mykistävä. Tuhatmäärin mm. kurkia, merihanhia, metsähanhia ja valkoposkihanhia. Lintuja laskeutui koko ajan enemmän kuin lentokoneita maailman vilkkaillemmallekkaan lentokentälle.

Aurinko loihe viime säteensä enää kuuhun jättäen meidät alkavan pimeyden syleilyyn.

Palasimme retkeilyautolle ja söimme maukkaan illallisen. Mietoistenlahden parkkipaikalla saimme viettää rauhallisen yön. Retkeilyauton hurinoihinkin alkoi jo tottua.

Aamunäkymä lounaaseen Vasikkahaan lintutornilta.

Olimme klo 9 jälkeen taas kuvaamassa Vasikkahaan korkeassa tornissa hienossa ja kirkkaassa aamussa.

Muuttohaukka aamun saalistuslennolla.

Eipä mennyt aikaakaan, kun haukka ilmestyi näköpiiriin. Kuvasin sitä kuin Rokka näreikössä. Jee, se olikin muuttohaukka. Elis heti aamutuimaan ensimmäisenä. Olen tuota jahdannutkin jo monta vuotta.

Muuttohaukka ajaa tavia takaa 600 m:n päässä.

Myhemmin kuvasin kaukaa n. 600 m:n päästä, kun muuttohaukka jahtasi tavia, joka sukelsi piiloon. Tavi pullahti sitten pintaan ja lähti karkuun muuttohaukka perässään. Menivät perätoukuria kaislikkoisen saarekkeen taakse, joten en nähnyt lopputulosta.

Ruskosuohaukka ja kaksi muuttohaukkaa 600 m:n päässä kuvattuna.

Sitten tuli toinenkin muuttohaukka paikalle ja ne kisailivat keskenään pitkään. Lopulta tuli ruskosuohaukkakin samaan hässäkkään rähisemään muuttohaukoille. Oli siinä säpinää kerrakseen.

Merikotka säikyttelee hanhiparvia.

Merikotka taisi tehdä kolme kertaa majesteetillisen ylilennon kuin mahtaillakseen ja nauttiakseen, kun valtaisat hanhiparvet säikähtivät ja nousivat lentoon. Palasivat kuitenkin kohta aina takaisin. Mielenkiintoista oli, että hanhet eivät kuitenkaan säikkyneet haukkoja.

Tiibetinhanhi yksinäisenä lajinsa edustajana suuressa hanhimassassa.

Meillä oli ennakkotietoa, että tiibetinhanhi saattaisi olla paikalla. Lintua haettiin valtavasta hanhimassasta purukalla koko aamun kiikareilla, kaukoputkilla ja kameroilla. Kerran se luultiin jo löytyneen, mutta hukkui taas, tai sitten oli näköharha. Lopulta, kun olimme jo poislähdössä, tiibetinhanhi löytyi läheltä rantaa. Tiibetinhanhi oli elis meille.

Mietoistenlahdella havainnoimme ja kuvasimme: haapana, haarapääsky, korppi, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, merihanhi, merikotka, muuttohaukka, nokikana, närhi, palokärki, peippo, piekana, ruskosuohaukka, sinisuohaukka, suokukko, tavi, tiibetinhanhi, taigametsähanhi, tundrametsähanhi, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi, varis.

Parkkipaikalla söimme retkeilyautossa ansaittua lounasta loistavan lintuaamupäivän ja kahden eliksen jälkeen.

Jatkoimme matkaa kohti etelää kauniissa auringonpaisteessa. Joku Vasikkahaan lintutornilla vinkkasi, että Raisionlahden lintutorni olisi hyvä paikka. Ajoimme E18 tietä lähes tornin viereen, mutta maps ei osannut opastaa pikkutielle, mistä pääsee tornille. E18 tielle ei voinut pysähtyä saati parkkeerata. En alkanut säätämään enempää, vaan jatkoimme matkaa.

Kesäiset kulkupelini. Vastaavalla kuin kuvassa vasemalla kawasaki 900cc Z1:llä museopyörälläni olin -70 luvulla Artukaisten tai Ruissalon ajoissa.

Seuraavaksi suunnistimme kohti Ruissaloa ja Marjaniemen lintutornia. Torni löytyi, mutta ei löytynyt isolle retkeilyautolle sopivaa parkkipaikkaa. Ajoin Ruissalon länsikärkeen katsellen samalla sopivaa yöpymispaikkaa. Muistelin ajaessa, kun olin täälläpäin kuvan kaltaisella moottoripyörälläni ( kawasaki 900cc Z1 ) TT-kilpailussa katsojana joskus -70 luvun alkupuolella.

Sopivaa yöpymispaikkaa ei löytynyt. Länsikärjessä olisi ollut Ruissalo Camping, mutta emme halunneet sinne mennä. Jatkoimme seuraavaksi kohti Paimionlahtea ja siellä olevaa lintutornia. Löysin perille ja edessä oli avattava puomi, joka ei ollut lukossa. Avasin sen ja saavuimme perille idyllisen näköiseen paikkaan, missä oli venesatama ja lintutorni vieressä.

Vaimo alkoi valmistamaan illallista ja menin sillävälin katsastamaan lintutornia. Paikalla oli nuivan oloinen lintuharrastaja, joka oli hämmästyneen näköinen, kun saavuin paikalle. Hän antoi ymmärtää, että torni on vain paikallisten lintuharrastajien käytössä. Ymmärsin yskän, että en ollut toivottu vieras, eikä venesatamassakaan saanut hänen mukaansa olla kuin luvalla.

Ensimmäistä kertaa törmäsin lintutorniin, missä ei saanutkaan olla? Vaimolla oli pihvin paisto kesken, mutta lähdimme pois, koska oli vaarana, että portti lukitaan ja jäämme jumiin. Suuntasin kohti Salon Halikonlahtea n. 35 km:n päähän, mikä oli meille entuudestaan tuttu paikka. Vaimo istui asuintilan penkillä turvavöissä ja piti pihvipannusta kiinni toisella kädellä.

Salo Viurilanlahti

Salo Viurilanlahti.

Saavuimme n. klo 20 hujakoilla Salon Viurilanlahden jo pimeälle rannalle yleiselle parkkipaikalle. Vaimo paistoi pihvit loppuun ja hyvää tuli, vaikka vähän joutui säätämään. Jäimme tähän yöksi, koska vieressä oli pari lintutornia. Saimme jälleen viettää rauhallisen yön, vaikka alkuillasta autoja kävikin rannalla pyörimässä.

Heräsimme hyvin nukutun yön jälkeen syksyiseen aamusumuun.

Aamutoimien jälkeen suuntasimme sumun hälvennyttyä klo 10 huudeilla aurinkoisessa ilmassa kohti lintutorni Timalia. Tornista oli hyvä näkyväisyys Viurilanlahden luonnonsuojelualueelle.

Näkymä lintutorni Timalista Salon Viurilanlahdelle.

Tornin edessä ja kuvassa oikealla olevalla lietteellä oli mukavasti lintuja.

Metsä– ja valkoposkihanhia.
Fasaani lymyää puskassa.

Vaimo löysi tarkoilla silmillään ilman kiikareita lähipuskista fasaanin lymyilemästä. Puskakuvaus oksien ja lehtien sekaan on aina haastavaa. Canonin pistetarkennuksella sain kuitenkin hyvän kuvan oksien ja lehtien seasta.

Kuvasimme ja havainnoimme Timalitornilta tunnin verran ja näimme: fasaani, haapana, harmaahaikara, jouhisorsa, lapasorsa, laulujoutsen, merihanhi, metsähanhi, mustarastas, närhi, palokärki, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi. Söimme lounaan retkeilyautossa kauniilla merenrannalla ennen lähtöä.

Karjaa

Hiirihaukka

Puolenpäivän jälkeen suuntasimme auton nokan kohti Raaseporin Karjaata. Matkalla näimme tuulihaukan lekuttelevan pellon päällä. Saavuimme Karjaan Jäteaseman ympäristöön. Vaimo huomasi hiirihaukan tuijottavan puussa. Käpytikkakin nakutti viereisessä kelossa.

Varpushaukka illan saalistuslennolla.

Löysimme itsemme Timmersmanvägeniltä, joka oli noin puolen km päässä jäteasemasta. Paikalla oli muutama muukin lintuharrastaja. Täällä oli nähty aiempina päivinä harvinainen käärmekotka. Vietimme paikalla 5,5 h, mutta emme nähneet käärmekotkaa. Kaukoputkimies näki kaukana jonkun ison linnun roikottavan jaloissaan jotain pitkää narua tai vastaavaa. En kerennyt paikalle kuvaa ottamaan, joten havainto jäi epäselväksi.

Timpurintie Karjaa.

Havaintomme Karjaan Timmersmanvägeniltä: hemppo, hiirihaukka, käpytikka, palokärki, varpushaukka, västäräkki, vihervarpunen.

Hanko

Hanko Vedagrundet illan hämyssä.

Illansuussa lähdimme ajamaan kohti Hankoa. Saimme parilta lintuharrastajalta vinkkejä staiji- ja yöpymispaikoista. Suuntasimme Vedagrundet:n. Paikalla oli pieni vene- ja uimaranta. Vinkki osoittautui loistavaksi yöpymispaikaksi.

Retkeilyauto merinäköalalla.

Yö sujui taas rauhallisesti retkeilyautossa ”middle of nowhere”. Yön pimeys ja hiljaisuus saattaisi jopa alkaa oudompaa pelottamaan. Oli hieno herätä merinäköalaan.

Kulorastas sumuisessa aamussa.

Vaimo lähti heti heräämisen jälkeen kallioille ihailemaan maisemia. Hän löysi kaksi kulorastasta kujertamasta puun latvasta. Hän myös kuuli oudon ääntelyn kaislikosta. Äänitin sen ja tunnistimme sen luhtahuitiksi. Kuulimme vielä toisenkin luhtahuitin äänen.

Panoraama Vedagrunetista kaakkoon.

Staijasimme ja kuvasimme pari tuntia hienossa auringon paisteessa. Merellä oli kuitenkin vielä usvaa ja sumua haitaten kuvaamista.

Kyhmyjoutsen aamuvalossa kauempana merellä.

Merellä kauempana kellutteli sorsalintuja sankoin joukoin. Oli sumuista ja olivat niin kaukana, että tunnistaminen oli epävarmaa. Vaimo löysi teerenpapanoita rantakalliolta.

Tundrakurmitsa hakee syötävää rantahietikolta.

Vaimon laittaessa ruokaa lähdin kävelemään rantaa pitkin länteen päin. Pari tundrakurmitsaa ruokaili hienolla hiekkarannalla. Kuvailin niitä tovin häiritsemättä ja riittävän kaukaa.

Sinisorsat lähtivät ”kohti Lontoon sumua” kyhmyjoutsenten seasta.

Merellä voi sumu yllättää hetkessä. Niin nytkin, kun ensin oli aurinkoista ja yhtäkkiä oli taas tienoo sumussa. Vedagrunetissa kuvattiin ja havainnoitiin: harmaahaikara, harmaalokki, jalohaikara, kulorastas, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, luhtahuitti, merilokki, närhi, naurulokki, palokärki, sinisorsa, tundrakurmitsa, västäräkki.

Kobbenista itäänpäin kuvattuna. Lintujakin kelluttelee sankoin joukoin taustalla.

Jatkoimme matkaa hiukan Hankoon päin ja poikkesimme Kobbeniin. Täällä on myös pieni pienvenesatama. Perillä oli hieno kalliomuodostelma, mistä on hyvä staijata ja kuvata merelle.

Varpushaukka

Poislähtiessä Kobbenin tiellä kuvasin varpushaukan puussa väijymässä. Kobbenissa kuvasimme ja havainnoimme: kyhmyjoutsen, merimetso, naurulokki, sinisuohaukka, varpushaukka.

Ajoimme Täktomintietä Hankoon. Ajatuksena oli käydä Manner-Suomen eteläisemmässä kohdassa Hankoniemessä. Auto olisi pitänyt kuitenkin jättää niin kauas, että kävelyä tulisi 3,5 km suuntaansa. Mikä sinänsä ei olisi ollut mahdotonta, mutta emme halunneet painavien varusteiden kanssa tällä kertaa sinne mennä. Kurvailimme hiukan kaupungilla, mutta aika hiljaista oli näin syksyllä.

Jatkoimme matkaa kohti itää. Koska reittimme kulki jälleen Karjaan ohi, päätimme käydä vielä kerran katsomassa olisiko käärmekotka nyt paikalla. Karjaan ABC:llä saimme tyhjennettyä retkeilyauton septitankin, mikä on hyvää palvelua matkailijoille.

Karjaan Jäteaseman kupeessa joku villiviini oli syvänpuneisessa ruskan värissä.

Ajoimme tällä kertaa Karjaan Jäteaseman pääportin viereen parkkiin. Kävelimme jäteaseman itäreunaa metsää pitkin avoimen kallion päälle. Staijasimme tunnin verran. Emme kuitenkaan tälläkään kertaa nähneet käärmekotkaa. Sensijaan näimme: lokkeja, käpytikka, närhi, variksia.

Inkoo Kopparnäs

Lähdimme kiiruusti kohti seuraavaa yöpymispaikkaa, koska pian alkoi hämärää pukkaamaan. Saavuimme hämärän hyssyssä Inkoon Kopparnäs:n luonnonsuojelualueelle. Laitoin retkeilyauton parkkiin vralliselle parkkipaikalle. Vaimo jäi autoon kokkaamaan illallista. Kävin pikaisesti niemenkärjessä tutkimassa paikan, joka osoittautui upeaksi, kallioiseksi retkeilypaikaksi.

Inkoo Kopparnäs etelään päin.

Yö sujui jälleen rauhallisesti. Klo 9 jälkeen sumun hälvettyä olimme jälleen terhakkaana hienon kallion päällä luontoa tarkkailemassa.

Kyhmyjoutsenet Märagrundetin luodolla.

Nautimme 2,5 h Suomen kauniista meriluonnosta ja jonkin verran oli lintujakin. Näimme lintulajeja: harmaahaikara, harmaalokki, isokoskelo, kalalokki, kyhmyjoutsen, merimetso, silkkiuikku, telkkä, valkoposkihanhi, varis, vihervarpunen, västäräkki.

Helsinki – Porvoo

Yöpyminen kadun reunassa merisataman kupeessa.

Matkamme jatkui kohti itää kauniissa ja aurinkoisessa ilmassa. Tiet suurenivat ja paranivat kohti Helsinkiä mennessä. Lauttasaaren silloilla näimme kahden merikotkan kisailevan keskenään. Liekö olleet Viikin onnistuneen pesinnän jälkeläisiä?

Saavuimme Porvooseen mitä kauneimmassa aurinkoisesa syysilmassa. Pysäköin retkeilyauton kaupungin keskustan tuntumaan Porvoonjoen kupeeseen. Nautimme aamukahvit autossa ja tutustuimme kävellen kaupunkiin.

Näkymä Porvoonjokea pohjoiseen.

Porvoo osoittautui kauniiksi, idylliseksi ja hyvin hoidetuksi pikkukaupungiksi. Kävimme myös Porvoon vanhassa kaupungissa, joka oli viehättävä paikka pikku putiikkeineen. Vaimokin pääsi ihastelemaan kädentaitajien taidonnäytteitä.

Porvoo osoittaui tällä kertaa lintuköyhäksi paikaksi. Emme kyllä tosin paikallisissa lintutorneissa käyneetkään. Ajelin pikkuteitä paikallisilla peltoalueilla, mutta emme nähneet naakkoja kummempaa.

Ajelimme loppureissun pikkuteitä pitkin kirkkaassa aurinkoisessa ilmassa kotiinpäin, mutta linnut olivat tosi vähissä. Retkeilyautolla oli kiva pysähtyä kahvittelemaan, syömään ja yöpymään silloin kun huvittaa. Tavaraakin saa kuskattua ( liikaakin ) mukana enemmän kuin henkilöautossa.

Retkeilyauto osoittautui tälläisessä linturetkeilyssä huomattavasti näppärämmäksi ja sopivammaksi meille kuin isompi asuntoauto. Suunitelmia oli myös helppo muuttaa matkan varrella, kun ei ollut yöpymispaikkoja valmiiksi varattuna.

Länsirannikko voitti tällä kertaa mennen tullen etelärannikon lintujen määrässä ja lajirunsaudessa. Lintulajeja näimme tällä syksyisellä reissuilla 60 kpl. Syksyllä linnut parveutuvat muuttomatkaa varten, joten suurelta osin on hiljaista, mutta sitten jossain, kuten Mynämäellä oli pilvin pimein lintuja.

Loppusiivous otti n. 1,5 h aikaa, joten ei näitä matkailu- tai retkeilyautoja ihan päiväksi kannattane vuokrata. Mutta tälläiseen viikon rundiin on vallan passeli. Kiitoksia taas vaimolle hyvästä reissu- ja lintukaverista. Viikko ahtaahkossa retkeilyautossa on hyvä parisuhdetesti kelle vaan.

Lue myös nämä

  1. 17.06.2020

    Meri-Porin lintuja

Kommentit

  1. Tami 2020.10.31 9:38am

    Onpa teillä ollut hieno reissu taas! Upeita maisemia ja upeita lintukuvia. Onneksi pääsin itsekin mukaan tarinan merkeissä!

  2. Titta 2020.10.31 1:08pm

    Upeita, tarkkoja lintu- ja maisemakuvia. Hienosti olit saanut tarkan kuvan myös kuusta. Kiva lukea teidän roadtripistä. Suomen kaunis luonto on hyvä kohde kotimaanmatkailuun.

  3. Tuukka 2020.10.31 2:36pm

    Kiitos kivasta ja monipuolisesta tarinasta! Kovasti olet taas nähnyt vaivaa reissun dokumentoinnissa ja siitä löytyi paljon hyviä vinkkejä. Näppärältä vaikutti matkailuauto ja sopii luonnossa liikkuvalle näköjään tosi hyvin.

  4. Bena 2020.11.01 12:18am

    Hieno reissutarina! Mukava päästä nojatuolimatkalle siihen mukaan. Kuvista nousi mun silmään suosikiksi Kawojen ohella komea sinisuohaukan lentokuva.

  5. Karim 2020.11.08 9:44am

    Kylläpä löytyy paljon lintukohteita Suomesta. Löytyy vielä varmaan toiseen reissuun. Onhan tämä iso maa ja paljon luontoa jossa on hyvä retkeillä.

  6. Liisu 2020.11.15 10:42pm

    Olipa taas hieno matka, osaat kuvailla niin värikkäästi, että mielenkiinto pysyy loppuun saakka. Upeita kuvia, paras mielestäni muuttohaukasta. Kertyi taas varmaan monta matkakilometriä lintuja havainnoidessa. Olisi kiva tehdä samanlainen reissu.

Linssin takana