Tontillamme on jo useita vuosia pitänyt reviiriään harakkapariskunta. Ovat rakentanet pesänsäkin jo monena vuonna tontillemme useaan eri puuhun. Poikasiakin ovat saaneet keskimäärin kolmen kappaleen vuositahtia.
Ovat tietysti oppineet käyttämään myös ruokintapaikkaamme. Ovat melkoisia rohmuja, kun syövät kaiken minkä irti saavat. Käyvät jemmaamassa varastoihinsa loput, mitä eivät jaksa syödä. Ovat kyllä onneksi tosi arkoja. Ei tarvitse, kuin ikkunassa kättä heilauttaa, niin lähtevät pois, ainakin vähäksi aikaa.
Huhtikuun loppupuolella aurinkoisena kevätpäivänä lumet olivat jo melkein sulaneet kunnon lumi- ja pakkastalven jälkeen. Huomasimme 30 m:n päässä tontillamme olevalla pienellä kukkulalla jonkun mytyn pyörivän maassa. Nappasin järkkärin käteen ja aloin kuvaamaan 400 millisellä harakoiden raivokasta reviiritaistelua. Kuvasin vaikeassa asennossa kapeasta tuuletusikkunasta.
Reviirin haltija oli jo tässä vaiheessa niskan päällä. Reviirin toinen osapuoli kävi välillä tarkastamassa tilanteen, mutta ei puuttunut taisteluun.
Alimmaisena oleva tunkeilija oli jo väsynyt ja alakynnessä, mutta kerättyään voimia se jaksoi taas pistää kampoihin ja maassa kieriskely jatkui.
Tässä vaiheessa tunkeilijalta oli jo nokittu toinen silmä pois ja toiseen tähdätään.
Tunkeilija tarraa jalallaan niskan päällä olevan variksen nokasta kiinni, estäen näin toisenkin silmänsä nokkimisen.
Nyt reviirinhaltija sai tunkeilijan kurkusta otteen ja yrittänee tukehduttaa kilpailijan, joka on jo tosi voipumeen näköinen.
Odottaako tunkeilija viimeistä iskua päälläolijan kerätessä voimia?
Lopulta n. puolen tunnin taistelun jälkeen tunkeilija pääsi karkuun ja toinen silmäkin oli ilmeisesti tallella. Harakka viisaana lintuna oppinee tulevaisuudessa kunnioittamaan toisten reviirejä.
Katsoin aluksi että onpa kivoja kuvia leikkimistä harakoista, mutta siellä revittiinkin silmiä päästä 😀 hurja tarina ja upeita kuvia taas!
Jopas oli harakoiden taistelu kotipihalla! Selvästi harakat pitävät huolta reviiristään ja nokkimisjärjestyksestä.