Olipa kerran 2024 joulukuu. Suomen pimeydessä päätä taas puristi sen verran, että piti lähteä useasti käymäämme Gran Canarialle. Lähtö oli taas Tampereen idylliseltä ja parhaan palvelun kentältä.

Katso myös: Cran Canaria 1 Gran  Canaria linnut 2 Cran Canaria 3

Lentokentältä vuokrasimme luotettavalta Cicar:lta sujuvasti Jeep Avenger 4 vedon ajopeliksi. Ko. auto valittiin vuoden autoksi Euroopassa 2023, joten piti olla käypänen peli ja myös oli sitä meidän saarireissu tarpeisiimme. 4 veto on siitä hyvä, että pääsee halutessaan pidemmälle ja vaikeampaan paikkaan jumiin. Vaikkakaan meille ei näin käynytkään, mutta lähellä oli.

Majapaikkamme oli Hotel New Folias San Agustin. Parkkipaikkakin hotellin lähikaduilta aina löytyi, vaikka etukäteen arvelluttikin. Hotellilla oli omat kalliit parkkipaikat, mutta niitä ei kannata käyttää. Hotelli oli asiallinen, hyvä siivous ja palvelu ok muutenkin. Allas ja auringonottopaikka näytti hyvältä, vaikka emme sitä käyttäneetkään. Myös lapsille oli oma altaansa. Allasbaarissa oli aamupala sen maksaneille ja muuten snack bar. Lähes kaikki huoneet olivat merinäköalalla ja aurinko paistoi parvekkeelle koko päivän. Ilmastointilaite huoneessa oli hyvä varuste.

Kameravarustus oli tällä reissulla kevyempi. Täyskennoinen Canon järkkäri 400 mm objektiivilla lintukuvaukseen ja kännykällä maisemakuvat.

San Agustin

Hotellin vieressä oli Papi’s Grill ravintola. Kerran kävimme ja ihan käypästä ruokaa oli. Shopping Center San Agustín oli 550 m kävelymatkan päässä. Löytyi mm. kaksi ruokakauppaa, ravintoloita ym. ostospaikkoja.

Muutaman sadan metrin päästä hotellilta oli upea päällystetty kävelytie meren rannassa. Kävelimme siellä aamuin illoin. Kävelytien varrelta löytyi useita ruokapaikkoja. Järkkäri oli muutaman kerran mukana painolastina mahdollisia lintuja varten.

Itäänpäin, Playa del Aguilaa kohti saimme hotellilta merenrantakävelytietä 3 km lenkin edestakaisin. Länteenpäin Playa del Inglesiä kohti saimme merenrantakävelytietä 4 km lenkin edestakaisin. Tällä jälkimmäisellä lenkillä näimme muuttohaukan aamusaalistuksella. San Agustin oli kaikkiaan viihtyisä ja rauhallinen paikka.

Yo kuvan iltana ja yönä oli poikkeuksellisen lämmintä. Yöllä oli mitattu jopa 30 C mittauspisteessä. Seuraavat pari päivää olivat sumuisia ja saharasta tuli hiekkaa parvekkeelle asti.

San Agustinissa kuvasin ja havainnoimme 16 lajia: etelänharmaalokki, harjalintu, kalliokyyhky, kanarianhempo, kanariantiltaltti, munkkiaratti, mustarastas, muuttohaukka, pensasvarpunen, pikkukuovi, pulmussirri, rantasipi, riuttatiira, silkkihaikara, turkinkyyhky, tuulihaukka.

La Charca

Saaren parhaassa lintupaikassa kävimme 4 kertaa. Tällä kertaa emme käyneet koko reissulla aikaisia hämäränhyssy aamukuvauksia. Charcassa kävimme 4x iltapäivällä ja illalla ennen auringonlaskua. Halusimme kuvata vastarannan kaislikkoa, minne paistoi vasta iltapuolella aurinko.

Päätavoitteenamme oli rääkkähaikara, mitä emme viime reissulla saaneet kuvattua sinnikkäistä yrityksistä huolimatta. Ko. haikara oli hyvin piilotteleva ja joskus satunnaisesti tuli kaislikosta piipahtamaan näkyville. Oli vain odotettava kärsivällisesti. Lisäksi siivet supussa se maastoutui täydellisesti kuivaan kaislikkoon. Kuvausetäisyys kaislikkoon oli n. 120 m.

Tällä reissulla saimme jokaisella La Charca reissulla rääkkähaikaran ( elis ) kuvattua. Osaamista vai tuuria? Wikipedia: ”Lennossa rääkkähaikara näyttää valkoiselta, maassa seistessään ruskealta. Täysikasvuisen yksilön pituus on 40–49 cm, siipien kärkiväli 82–95 cm ja paino 230–370 grammaa.” Oli yllätys, kuinka pieni rääkkähaikara oli. Lisäksi välimerenlokki oli meille uusi laji tästä paikasta. Muut linnut olivat jo aiemminkin kuvattuja.

Kerran söimme jätskit, mikä oli niin löysää, että ennenkuin myyjä kerkesi tötterön ojentamaan, niin se alkoi valumaan. Muilla kerroilla söimme snackit Cafe Waikiki:ssa. Kanarianperunoita ja katkarapuja valkosipuliöljyssä. Katkaravut olivat suoraan kalastajilta ja sen huomasi erinomaisesta mausta ja koosta.

La Charcassa kuvasin ja havainnoimme 27 lajia: etelänharmaalokki, harmaahaikara, jalohaikara, kalliokyyhky, kanarianhemppo, kanariantiltaltti, kapustahaikara, kauluskaija, lehmähaikara (lähellä liikenneympyrässä), liejukana, madeirankiitäjä, merimetso, munkkiaratti, mustarastas, nokikana, pisamatavi, pronssi-iibis, rääkkähaikara (elis), rantasipi, tavi, turkinkyyhky, tuulihaukka, tylli, välimerenlokki (elis), valkoviklo, yöhaikara.

Juncalillo del Sur

Juncalillo del Sur on tulvatasanko, joka sijaitsee Gran Canarian kaakkoisrannikolla. Auto on jätettävä parkkipaikalle. Alue on n. 3 km pitkä rannan suuntaisesti. Alueella on muutamia suolavesialtaita, jotka tällä kertaa olivat lähes kuivia.

GC-500 tieltä käännytään soratielle, mistä pääsee parkkipaikalle mihin auto jätettävä. Tässä kohtaa oli heti hyötyä jeepin maavarasta ja nelivedosta. Koska heti oli soratiellä iso monttu vastassa. Kävelimme aamutuimaan auringon noustessa taivaanrannalta mukulakivirantaa kohti suolavesialtaita.

Olimme myös edellisreissulla täällä kuvaamassa. Silloinkin lintuja melko vähän, kuten nytkin. Kuvasin ja havainnoimme 8 lajia: harmaalokki, kanarianhemppo, kanariankirvinen, madeirankiitäjä, pikkukuovi, rantasipi, selkälokki, tylli ( 3 kpl ).

Aldea

Teimme pari reissua Aldean ympäristöön. Lähinnä Puerto- ja Playa de la Aldeaan. Ensimmäisellä kerralla ajoimme hienoa maisematietä GC-200 pitkin. Koimme pienen yllätyksen, kun tielle oli oli vuoren rinteestä pudonnut isoja lähes autonkokoisia kiviä ja useita pienempiä. Paikalla oli liikenteenohjaus ja pääsimme kiertämään isoimmat kivet. Toinen tapaus jäi mieleen, kun pikkukuorma-autolla ajava aurinkovarjomyyjä ilmeisesti harjoitteli tulevaa GC mm rallia varten. Ohitteli mahdottomissa paikoissa ja näytteli käsimerkkejä ohitettaville.

Toisella kerralla ajoimme Aldeaan GC-1 ja GC-2 moottoriteitä pitkin saarikierroksen päätteeksi. Vain lyhyt pätkä lopussa oli normi mutkatietä.

Molemmilla kerroilla olimme puolenpäivän jälkeen liikkeellä, joten oli lounasaika. Nämä ruokapaikat olivat Puerto de Aldean tuntumassa. Ensimmäisellä kerralla söimme sisätiloissa Restaurante Grill Luis nimisessä paikassa. Ravintola oli siisti ja ruoka hyvää. Toisella kerralla söimme ulkotilassa pikkupaikassa Cafeteria Bazar El Chargo. Tässä oli useita ulkoilmaruokapaikkoja.

Rannalle oli rakennettu upea siltamainen rantapromenadi. Muutenkin oli paikkoja siistitty ja taiteiltu uusia patsaitakin. Lintukatseluun oli rakennettu jonkinlainen suoja.

Kahvittelimme ja söimme omia eväitä hienoksi rakennetussa piknik puistossa. Paikalla oli kahvilakin, mutta ei ollut auki.

Rannan viereisessä ryteikössä vilisteli paljon pikkulintuja, mutta niitä oli vaikea päästä kuvaamaan oksiston seasta.

Barranco Caiderillon joki oli tällä kertaa täysin kuiva vedestä. Aiemmilla reissuilla tässä on ollut vettä ja lintujakin. Gran Canarian mm ralli 2025 Aldea – Mogan pätkän lähtöpaikkana toimii tämä Aldea.

Lintulajeja kuvasin ja havainnoimme 8 lajia: etelänharmaalokki, kanarianhemppo, kanariankirvinen, kanariantiltaltti, korppi, pensasvarpunen, samettipääkerttu, tikli.

Ayagaures

Ayagaures:n lähdimme piknikille. Ajoimme GC-504 tietä. Olimme perillä aamulla auringonnousun jälkeen. Kylä uinui vielä hiljaiseloaan, vain kukot kiekuivat ja mustarastas lauloi vienosti. Lintuja oli melko vähän. Aiemmilla reissuilla kuvaamaani punapyytäkään ei löytynyt. Mönkijäsafaritkaan eivät tällä kertaa häirinneet aamun idylliä. Patoaltaassa uiskenteli isoja kaloja.

Pois lähdimme vuoren harjannetta GC-503 tietä, mistä oli upeat näköalat. Monte leonissa kuvasin yläpuolellamme kaartelevan hiirihaukan. Tällä harjanteella aiemmin oli runsaasti tuulihaukkoja, mutta ei nyt.

Poikkesimme vielä Los Palmitos:ssa parkkipaikkavisiitillä. Wikipedia: ”Palmitos Park on 20 hehtaarin kasvitieteellinen puutarha, lintutarha ja eläintarha Gran Canarian saarella Kanariansaarilla Espanjassa”.

Lintuja kuvasin ja havainnoimme: hiirihaukka, kalliokyyhky, kanarianhemppo, kanariantiltaltti, mustarastas, samettipääkerttu, tuulihaukka.

Los Espinales Este

Paikalla oli iso banaaniviljelmä ja pari siistiä vesiallasta. Sieltä löytyikin mustakaulauikku, joka oli elis meille. Lisäksi kolme ruostesorsaa lensi ylitsemme.

La Florida

Isojen banaaniviljelmien ym yhteydessä oli 3 isoa allasta. Kuvauspaikkana huono, koska päivällä joutui kuvaamaan kovaan vastavaloon. Kuvista tuli vettä ja aurinkoa vasten kelvottomia tästä syystä. Kerran paikalle tuli ystävällinen vanhempi mies, joka tarjosi meille syötäväksi isoja tomaatteja juuri viljelmältä poimittuja.

Lintuja kuvasin ja havainnoimme: etelänharmaalokki, kanarianhemppo, pikkupensaskerttu, rantasipi, selkälokki, silkkihaikara, tylli, valkoviklo. Lisäksi ylilennon teki tunnistamaton isompi haukka.

Vertedero de Juan Grande

La Floridasta lähdimme ajamaan kohti kaatopaikkaa karttaohjelman suosittelemaa reittiä, joka oli soratietä. Alkuun itse ajattelin ajavani GC-1 moottoritien kautta, mutta kokeillaan nyt karttaohjelman ehdotusta. Alkuun oli ihan ajettavaa soratietä. Sitten tie alkoi muuttumaan yhä huonommaksi. No, onhan meillä neliveto ja korkeampi maavara ajattelin. Napsautin sähköisesti sand nelivetoasetuksen päälle.

Selvisimmekin hyvin Barranco Juan Granden kuivuneista vesiuomista ja jyrkistä pikku nousuista. Näimme pari jalohaukkaa. Nappasin auton liikkuessa kameran käteeni ja tempaisin muutaman kuvan niillä asetuksilla mitä kamerassa sattui olemaan. Suttuahan niistä kuvista tuli, kun haukat olivat matalalla ja kovassa vauhdissa. Tunnistamattomaksi jäivät.

Lohkareiden koko alkoi kasvamaan pään kokoiseksi ja ajaminen oli vaivalloista. Sitten oli iso kivi edessä, mikä olisi pitänyt siirtää. Siinä vaiheessa meni usko ja päätin kääntyä ympäri kapealla auton levyisellä lohkareuralla. Onneksi tuli joskus nuorena ajettua abce kortti, niin pitäisihän tämmöinen käännös onnistua vaikka lantin päällä. Käännös onnistui lohkareikossa hyvin, eikä autoonkaan tullut naarmuakaan ja Jeep Avenger näytti kykynsä.

Palasimme ruotuun ja ajoimme asfalttitien kautta kaatopaikalle, missä kuvasin ja havainnoimme: etelänharmaalokki, etelänisolepinkäinen, hiirihaukka 4 kpl, silkkihaikaraikara lennossa.

Fataga

Hiukan kylmempänä sateisena päivänä päätimme lähteä autolla vuorelle kiipeilemään. 1680m korkeudessa Llanos la Pez:ssä GC-600 tiellä retkeilypaikka oli täynnä retkeilijöitä ja useita matkailuautoja, vaikka satoi ja lämpötila 5-10C. Aioimme pysähtyä syömään Grill La Lumbressa. Paikka oli kiinni ja remontti kyltti edessä.

Jatkoimme matkaa vuoren yli kohti pohjoista GC-60 tietä pitkin. Tulimme Fataga:n ja siellä löysimme ruokapaikan El Labrador. Söin maukkaan grillatun pihvin ja vaimo grillattua kanaa.

Poistuessamme huomasimme: afrikansinitiaisen auton viereisessä puussa, viereisessä puussa oli kanarianhemppo, harmaahaikara ja mustarastas.

Takaisin ajeltiin vuoren itäpuolen mutkateitä. Hotellille palatessamme huomasimme tuulihaukan saalis suussaan.

Lomo Vergara

Lähdimme klo 6.45 ajelemaan kohti pohjoista GC-1 moottoritietä pitkin. Paljon ennen Las Palmasia tiellä oli jo massiiviset ruuhkat. Siirryimme GC-2:lle, siitä GC-3:lle ja taas GC-2:lle. Auton navigaattorissa oli vanhentunut kartta ja se ohjasi liian aikaisin vuoristoteille, missä seikkailimme tovin. GC-2 pitkin olisi päässyt suoraan lähelle Lomo Vergaraa. Suorinta tietä moottoriteitä tuonne oli 73 km. Meille tuli vähän enemmän.

Idyllinen paikka kylpi aamuauringossa. Paikalla oli lähes vierekkäin kaksi allasta. Paljon oli pikkulintuja äänessä ja lennossa ympäristössä. Alimmaisen yo kuvien altaalta löysimme amerikantukkasotkan. Tämä oli vaimon mielestä paras koko reissun lintupaikoista idyllisyydessään.

Kuvasin ja havainnoimme: afrikansinitiainen, amerikantukkasotka, harmaahaikara, kanarianhemppo, kanariankirvinen, madeirankiitäjä, nokikana, punapyy, ruostesorsa, samettipääkerttu.

Poispäin ajelimme saaren ympäri osin hienoa uudehkoa GC-2 moottoritietä, missä paljon myös tunneleita. Poikkesimme toisen kerran Aldeaan ja söimme lounaan siellä.

Pasito Blanco

Hieno satama, missä poikkesimme syömässä Restaurante La Punta Yacht Club:ssa. Ei tuntunut hinnoissa olevan hienon sataman lisää. Auton joutuu jättämään alueen ulkopuolelle, mistä kävellen n. 1 km loppumatka. Ilmeisesti pöytävarauksen tekemällä saa koodin millä porttivahti päästää sisälle ajamaan.

Ruoka ja ympäristö oli hyvää. Tarjoilijamme osasi muutaman sanan suomeakin. Tämä oli ruokapaikoista vaimon lemppari ympäristöstä johtuen.

Maspalomas Golf

Paikalliset lintuihmiset olivat käyneet myös otsikon paikassa, joten mekin rohkaistuimme menemään sinne. Jätimme auton parkkiin ja kävelimme auki olevasta aidan portista sisään. Heti muutaman kymmenen metrin päässä oli pari vesiallasta, mitä tarkkailin kiikarilla asfaltoidulta kävelytieltä.

Havainnoin lammelta kiikarilla: myskisorsa, rantasipi, ruostesorsa. Poistuimme pikaisesti samaa reittiä kuin tulimme, koska eivät tykänneet kävelijöistä. Syntymäpaikkakunnallani oli sanonta, että ei tupata kun ei tykätä.

Tällä reissulla kuvasin ja havainnoimme yhteensä 50 lajia. Uusia lajeja meille olivat mustakaulauikku, rääkkähaikara ja välimerenlokki. Emme kuitenkaan lukumäärää varsinaisesti jahdanneet. Elikset kiinnostivat ja muut tulivat siinä matkailun lomassa.

Suomeen oli taas kiva tulla. Koneelta lentoasemalle kävely oli mennen tullen luminen ja jäinen. Myös paluumatkalla, kun lentoasemalta astuin ulos, meinasin olla selälläni rappurallin ollessa jäinen. Auto oli taas kivasti aurausvallin takana edustan parkkipaikalla.

Kotipihassakin oli puoli metriä lunta. Onneksi lähistöllä asuva poikani vaimonsa kanssa olivat ansiokkaasti tehneet lumityöt, niin pääsimme pihaan ajamaan. Suurkiitos heille siitä.

Kiitos reissukumppani vaimolle. Minä kuvaan, ajan ja suunnittelen reitit. Vaimoni tekee tekee muistiinpanoja sekä linnuista, että muusta, niin tämäkin juttu on mahdollinen.