Joulukuussa 2023 jälleen pimeys valtasi Suomen, joten myöhäiset muuttolinnut suuntaavat etelään, niin mekin teimme. Matkamme suuntautui seitsemännen kerran Gran Canarialle, muiden kanariansaarten reissujen lomassa. Koska hienosti toimiva Pirkkalan lentokenttä on lähellä käytimme sitä. Tuin matkat suuntaavat Pirkkalasta Gran Canarialle, joten sinne suuntaan tulee tehtyä muutamia peräkkäisiä reissuja. Oli helppo lähteä ja palata kotikenttäedun turvin. Tui ja Jettime toimivat vankkureinamme.

Katso myös: Cran Canaria 1 ja Gran  Canaria linnut 2

Autonvuokraus ei sitten toiminutkaan hyvin. Olimme etukäteen varanneet ja maksaneet Autoeuropen kautta auton, joka käytti Goldcarin autoja. Jonotimme lentokentällä yli 50 metrin jonon päässä pääsyä Goldcar virkailijan tiskille. Jono eteni tuskastuttavan hitaasti. Kun olimme jo lähempänä vuokraustiskiä ja olimme n. 2h jonottaneet, ihmettelimme, kun porukkaa lappasi jonon ohi. Selvitin tilannetta ja ilmeni, että maksamalla 65€ ylimääräistä viereiseen automaattiin etukäteen pääsi jonon ohi tiskille näyttämällä maksukuittia. Sitten meille tuli vielä puoli tuntia ylimääräistä, kun haimme autoa ulkoalueelta ilmoitetusta paikasta. Auto olikin viety väärän vuokraajan alueelle. Hiki päässä kiersimme laukkujen kanssa ympäri lääniä. Auto oli lopulta vuokra-autoksi ihan ok Ford Focus ecoboost.

Amadores

Majapaikkamme oli mielestämme saaren parhaan rannan, Playa de Amadoreksen kupeessa oleva Gran Amadores. Emme viettäneet rantaelämää upeasta rannasta huolimatta.

Hotelli oli tarpeisiimme riittävän hyvä. Ilta-aurinko merinäköalalla.

Päivät olimme kuitenkin aina reissussa, niin oli mukava syödä vaimon laittamaa maukasta illallista leppeässä ilta-auringossa.

Olimme kerran tuolla aamusella kahvilla veljeni Pentin kanssa, jonka jälkeen heitimme pikku lenkin hänen vuokra-avoautollaan. Hän jatkoi matkaa saaren ympäri reissulleen.

Hienosti hoidetuilla Amadoreksen kävelyteillä rannan tuntumassa kelpasi kävellä aamu- ja iltalenkit.

Aamukävelyjen lomassa kuvasin ja havainnoimme: afrikansinitiainen, etelänharmaalokki, kalliokyyhky, kanariantiltaltti, mustarastas, samettipääkerttu, turkinkyyhky, tuulihaukka, vahanokka.

Playa del Inglés Parque Romantico 

Lähdimme tutustumaan meille entuudestaan tuntemattomaan Parque Romantico puistoon, missä oli nähty sahelinkultavarpunen. Kävimme siellä 2 eri kertaa, mutta onni ei ollut myötä ja lintu jäi näkemättä. Puisto oli varmaan joskus ollut hieno, mutta ränsistynyt oli tämäkin puisto. Liekö asunnottomat siirtyneet tänne kun asutun näköisiä majoja oli jokusia.

Kuvasin ja havainnoimme: harjalintu, kalliokyyhky, kanarianhemppo, mustarastas, samettipääkerttu, turkinkyyhky.

Charcas de San Lorenzo

Ajoimme 100 km moottoritietä, missä liikenne lähempänä Las Palmasia oli hektistä ja agressiivista. Loppumatka oli pienempiä teitä saaren pohjoispuolen pikkulampareille, jotka ovat maanviljelijöiden kastelualtaita. Tämä olikin melko hyvä lintupaikka.

Tapasimme kolme ystävällistä paikallista lintuharrastajaa. Espanjalaiset olivat kuin vanhoja tuttuja ja lintujuttua riitti. Erityisesti Miguel Hernández, joka osasi hyvin englantia ja oli paikallinen erittäin aktiivi harrastaja. Hän lähetteli myöhemminkin tietoa lintupaikoista, iso kiitos avusta Miguel. Näihin sosiaalisiin Espanjalaisiin tutustuin tunnissa enemmän, kuin oman paikkakuntani lintuharrastajiin 10 vuodessa. Täällä näytti, että kaikilla lintuharrastijilla oli kamera mukana. Toisin kuin Suomessa suurimmalla osalla bongareista mukana vain kiikarit ja kaukoputki. Suomessa nämä bongarit jopa karsastavat kuvaajia.

Tamaraceitessa kävimme Pizza Royer’s:ssa pitsalla. Piti ottaa oikein perhepitsa, kun oli tarjouksessa. Riitti sitten mukaankin otettavaksi.

Kuvasin ja havainnoimme: harmaahaikara, kapustahaikara, lehmähaikara, liejukana, myskisorsa, nokikana, pikkutylli, pisamatavi, pitkäjalka, ruostesorsa.

La Charca de Maspalomas

Kävimme 5 kertaa tutussa saaren parhaassa lintupaikassa La Charca de Maspalomas:n altaalla lintuja kuvaamassa. Ajoimme upeaa GC-500 rantatietä läpi Puerto Ricon ja Arguineguínin. Auton ajoin parkkiin tuttuun ja siistiin Parking Maspalomasin parkkihalliin. Kävelimme rähjäisen puiston läpi, mistä oli poistettu laittomat majaviritykset. Tällä kertaa emme käyneet aikaisia aamureissuja, vaan ihan päiväseltään, kuten normi ihmisetkin.

Lintuja oli vähemmän kuin aiemmin, mutta liekö johtunut myöhäisemmästä käyntiemme ajankohdasta.

Turisteja oli taas paljon, mutta linnut ovat tottuneet ihmispaljouteen, joten jatkoivat puuhiaan häiriintymättä. Tavoitteena oli kuvata vastarannan kaislikossa viihtyvä meille uusi laji rääkkähaikara, mutta ei suostunut meille näyttäytymään. Vesi oli selvästi alempana kuin aiemmilla reissuilla.

Jätskit syötiin joka kerta ja kerran ruokailimme viereisessä Restaurant Bocatasissa, kun tapasimme veljeni, joka mukavasti yllättäen oli samoihin aikoihin reissussa. Ruoka, palvelu ja vessan siisteys olivat huippuluokkaa. Paikallisia kuvaajia oli aina jokusia paikalla ja olisi ollut kiva keskustella, mutta puhuivat vain espanjaa, vaan minä en.

La Charcassa kuvasin ja havainnoimme: amerikantavi, etelänharmaalokki, harmaahaikara, kalliokyyhky, kauluskaija, kuovisirri, liejukana, madeirankiitäjä, munkkiaratti, mustapyrstökuiri, pikkukuovi, pikkutylli, pitkäjalka, pronssi-iibis, pulmussirri, rantasipi, ruostesorsa, silkkihaikara, suokukko, suosirri, turkinkyyhky, tuulihaukka, tylli, valkoviklo.

Vecindario Parque de La Paz

Piipahdimme hyvin hoidetussa tutussa Parque de La Paz puistossa Vecindarion kaupungissa, missä vähemmän turisteja majailee. Vecindariossa oli ajatus mennä pitsalle, mutta ahtailta kujilta ei löytynyt parkkipaikkaa.

Puistossa kuvasin ja havainnoimme: mustarastas, pensasvarpunen, turkinkyyhky.

Vertedero de Juan Grande

Miguelin vinkistä kävimme 2 kertaa Vecindarion lähellä olevan kaatopaikan läheisyydessä. Jo kauempaa näimme haukan pörräämässä kaatopaikan yläpuolella. Otin heti kauempaa varmistuskuvan. Kuva osoittautui haarahaukaksi, joka oli meille kuvaelis. Sain kyllä sitten parempiakin kuvia, kun ajettiin niin lähelle kaatopaikkaa, kun pystyi.

Hiirihaukkoja oli useita. Ne taistelivat pyrstöt repaleisina keskenään ja häätivät haarahaukan pois. Hyvä kuvauspaikka oli lukuunottamatta voimakasta lämpöväreilyä.

Kaatopaikalla kuvasin ja havainnoimme: etelänharmaalokki, haarahaukka, hiirihaukka, tuulihaukka.

Llanos de La Pez

Kävimme pari kertaa vuorilla kiertelemässä. Ajoin GC-600 tietä ja haeskelimme harvinaista kanarianpeippo fringilla polatzekia.

Edellisen reissun paikasta ei ko lintua löytynyt. Nyt se löytyi Llanos de La Pez retkeilyalueen takaa kanarianmäntymetsiköstä. Täältä löytyi myös kanarianhemppoja, käpytikka ja sinitiainen.

Kävimme pyörähtämässä myös Pico de la Nieves:ssä, saaren korkeimmalla näköalapaikalla. Grill la Lumbre GC-600 tien varressa on vuoriston paras ruokapaikka, eikä pettänyt nytkään.

Grill la Lumbre:ssa havainnoimme: hiirihaukka, korppi, käpytikka.

Aldea

Pitihän Aldeassakin taas kerran käydä, vaikka lintupaikkana ei mikään ihmeellinen olekaan. Tie on sinne kivaa mutkatietä ajella. Sataman ympäristö on kaunista ja pikku ulkoilmaruokapaikat hyviä.

Kuvasin ja havainnoimme: etelänharmaalokki, kalliokyyhky, kanarianhemppo, pensasvarpunen, samettipääkerttu, turkinkyyhky.

Ayagaures

Ayagaureksen padolla kävimme myös tutkimassa oliko muutosta tapahtunut aiempaan. Ei ollut ja samat linnutkin, sekä kilpikonna, paikalla.

Lintuja kuvasin ja havainnoimme: harmaahaikara, kalliokyyhky, kanarianhemppo, kanariantiltaltti, mustarastas, punapyy, silkkihaikara, turkinkyyhky, tuulihaukka.

Tasarte

Lähdimme piknikille kohteena Playa de Tasarte. Ajoimme GC-200 tietä Aldeaa kohti. Käännyimme kapealle ja erittäin mutkaiselle GC-205 tielle, jota ajoimme n. 11 km. Lopussa on vajaa kilometri soratietä rantaan mennessä.

Perillä odotti hieno rauhallinen mukulakiviranta. 3-4 isoa laveria oli tehty auringonottajille ja retkeilijöille. Me perustimme piknikin yhdelle lavereista. Aurinko paistoi leppeästi ja vaimon tekemät retkieväät olivat maukkaita. Melko pian nousi voimakas tuuli, joten oli aika poistua. Pidempäänkin oltaisiin viihdytty.

GC-205 mutkatietä takaisin palatessa kuvasin hiirihaukan ja kanariankirvisen.

Maspalomas Parque del Sur

Lähdimme piknikille viime reissun lopussa löytämäämme isoon hyvin hoidettuun puistoon.

Puisto oli iso ja tarjolla vaikka mitä, mutta me tyydyimme retkipöytään ja jälleen vaimon tekemiin hyviin retkieväisiin. Myskisorsat pyörivät jaloissa, kun nautimme iltapäivän lämmöstä ja retkieväistä.

Poislähtiessä huomasin lammen yli menevän sillan alla isomman linnun, joka osoittautui yöhaikaraksi. Istuimme lammen vieressä olevalle puistonpenkille ja kuvasin mielin määrin, kun yöhaikara kalasti ja kisaili myskisorsien kanssa.

Oli hieno päivä hyvinhoidetussa puistossa. Maspalomas on muutenkin suhteellisen hyvin hoidettua aluetta.

Pico ja Caldera De Bandama

Ajoimme 75 km kohti Las Palmasia. Ensin GC-1 moottoritietä ja sitten yhä pienempiä teitä kohti 575m korkuista Pico de Bandaman huippua ja näköalapaikkaa. Paikalla oli kahvila, joka ränsistyneestä kunnosta päätellen ei ole ollut pitkään aikaan auki.

Näkymät olivat hienot mm. Las Palmasiin ja Caldera de Bandamaan, mihin myös halutessaan pääsee retkeilemään. Calderahan on uinuva tulivuoren kraateri.

Söimme jälleen piknik lounaan paikanpäällä. Kuvailin maisemia, sisiliskoperheen touhuilua ja tuulihaukkaa.

Poislähtiessä oli tarkoitus käydä Jardin Botanico kasvitieteelisessä puutarhassa, mutta oli suljettu ymmärrettävästi, koska oli joulupäivä. Päivä oli vielä nuori, niin päätimme sitten vielä lähteä vuorille seikkailemaan.

Ja seikkailua sitten riitti. Vähän ennen El Portilloa GC-15 tiellä pysähdymme jaloittelemaan, kun oli paikat puuduksissa mutkatiellä sompailusta. Otan aina avaimet mukaan autosta, ettei ovet mene vahingossa lukkoon ja avaimet sisällä. Onneksi jätin kuskin puolen oven raolleen, koska kun tulin takaisin, niin autossa ei ollut sähkön ripettäkään missään.

Onneksi olin jättänyt oven raolleen ja kännykkä taskussa, koska muuten olisi ollut hinausautokeikka. Olinkin jo soittamassa hinausautoa. Mutta koska näitä moottorivehkeitä on tullut ikäni räplättyä, niin päätin tutkia asiaa ensin. Avasin konepellin ja kävin läpi johtoja jos olisi löytynyt löysiä sähköliitoksia.

Löysin akun ja purin suojakotelon irti. Onneksi suojus lähti ilman työkaluja, kun mitään työkaluja ei ollut mukana. Huomasin heti, että akun plusnapa oli huomattavan löysällä. Ei ollut mitään millä kiristää mutteria. No, löysin konepellin alta jonkun vanhan mainoskäyntikortin. Taittelin sen tiiviisti ja kiilasin akunnavan akkua vasten. Voilà, homma alkoi rokkaamaan ja sähköt palasivat, huh.

Löysimme sitten itsemme Cruz de Tejedasta. Tämä on näköjään suosittu motoristien kohtauspaikka. Koska motoristit ovat yleensä auttavaista, ystävällistä ja rentoa porukkaa, niin kävin heiltä kysymässä työkalua akunnavan kiristämiseen. Yhdellä oli ”leatherman” tyyppinen monitoimityökalu millä akunnapa satiin kiristettyä.

Matka jatkui turvallisesti hienossa ilta-auringossa kohti Amadoresta upeista vuoristoteistä ja näkymistä nauttien. Meitä auttaneet moottoripyöräilijät ajoivat myöhemmin ohitsemme iloisesti vilkuttaen. Ainoa häiritsevä tekijä enää oli hullut kamikaze maantiepyöräilijät ja kokemattomat autoilijat, jotka köröttelivät hiljaa keskellä kapeita vuoristoteitä. Lisäksi leikkasivat pimeisiin kurveihin vastaantulijan kaistalle.

Pasito Blanco

Pasito Blancon upeassa venesatamassa kävimme jälleen fiilistelemässä veneitä. Samalla tuli muisteltua omaa uisteluharrastusta Suomessa 1990 luvulla, kun vetouistelubuumi oli kuumimmillaan. Lämpötila oli siedettävät 26C. Lintuja näkyi etelänharmaalokkeja, harjalintu ja turkinkyyhky.

Tämän vuoden reissulla nähtiin ja/tai kuvattiin 43 lintulajia. Pisamatavi oli elis ja haarahaukka kuvaelis.

Paluumatka koitti ja oli aika pakata tavarat ja muistot Gran Canarialta, sekä palata kotisuomessa odottaviin lumitöihin.

Goldcar kyykytti vielä kerran autoa palauttaessa. Jätin avaimet Golcarin tiskille ja pyysin tulemaan tarkastamaan auton välttyäkseni jälkilaskutuksilta. Jouduin taas kävelemään takaisin ulkokenturalle. Odotin puoli tuntia, ennenkuin tarkastaja tuli paikalle. Pyysin tarkastusta, koska ko. firmasta oli niin hurjia juttuja netissä. Lisäksi visaltani oli iso summa varauksessa, jos löytäisivät autosta kolhuja. Kolhuja ei ollut ja jälkilaskua ei tullut. Eipä tarvitse tämän firman autoja enää ikinä vuokrata.

Tui ja Jettime suoriutuivat hienosti. Varsinkin tulomatkalla aiemmilta matkoiltamme tuttu purseri oli mahtava. Tampereen pikkukenttä toimi taas hienosti. Laukkumme tulivat ensimmäisinä hihnalla. Joten pääsin ajoissa kaivamaan autoa isosta lumikasasta. Lisäksi oli aurattu iso valli auton eteen, joka onneksi ei ollut jäässä. Taas neliveto haukkasi hintansa.

Kiitos mukavalle reissukaverille, taas on yksi reissu plakkarissa.

Vehoniemen laavu sijaitsee luonnonkauniilla Vehoniemenharjulla Kangasalla Längelmäveden ja Roineen välissä.

Parkki 61.394499, 24.180932

Lokakuussa 2023 teimme pikku retken Vehoniemen laavulle. Ajoimme Vanhaa Pälkäneentietä. Parkkeerasimme auton harjulle vievän soratien alapäähän. Tiellä oli sallittu ajaa vain työmaan autoille. Jotkut olivat kuitenkin ajaneet harjun päällä sijaitsevalle puomille saakka. Vesi oli syövyttänyt syviä uria tielle, joten normi henkilöautolla eteneminen olisikin saattanut olla haastavaa.

Puomille asti tie olikin jyrkkää ylämäkeä. Sen jälkeen laskeuduttiin alamäkeä soramontuille. 1,4 km kävelyn jälkeen saavuimme laavulle, joka sijaitsi entisen soramontun pohjalla, joka oli jo tyhjäksi kaluttu.

Laavu 61.391014, 24.197639

Paikalla sijaitsi hieno laavu, joka tosin oli jo osittain spreijaamalla sutattu.

Puita oli riittävästi puuvajassa ja raudoitusverkon sisällä. Vajan seinään oli pultattu seinäkirves, joka kuitenkin oli valitettavasti käytössä katkennut vääntövarresta. Kivipaasin päällä oli myös hieno halkoma-alasin. Paikalla ei ollut kuitenkaan mitään välinettä millä lyödä puu halki halkoma-alasinta vasten. Pitäisi olla esim. moskula kettingillä kiveen kiinnitettynä.

Penkkejä ja pöytiä oli riittävästi ja hyvä nuotiopaikka, joten isompikin seurue mahtuu grillailemaan ja chillailemaan.

Ainoa miinus oli, että sijainti vanhan soramontun pohjalla ei ollut hieno. Vehoniemen harjulta löytyisi paljon hienompia paikkoja, mutta ilmeisesti laavun rakentaminen ei ollut muualle mahdollista.

Edestakaista matkaa kertyi 2,6 km gps:n mukaan. Korkeuseroista johtuen tuostakin mukavan pikkulenkin lenkin saa. Laavulle pääsee myös polkuja pitkin useampaakin reittiä.

Lintuja matkanvarrelle sattui: hiirihaukka, käpytikka, närhi, talitiainen.

Mikä alussa oli jyrkkää ylämäkeä se lopussa muuttui iloiseksi alamäeksi.

Toukokuun lopussa 2023 lähdimme tutustumaan meille uuteen Iso Vuorijärven retkeilyreittiin. Orivedeltä kun ajetaan n. 13 km Ruovedelle päin, niin käännytään Vuorijärvi nimiselle soratielle. Sitten jatketaan Rutajärventietä. Ajettuamme 6 km soratietä saavuimme Iso Vuorijärvi reitin tilavalle parkki- ja lähtöpaikalle. Rutajärventiellä oli pari kurkea tien vieressä.

Parkki- ja lähtöpaikka 61.797111°, 24.230311°

Parkkipaikka on siisti ja iso. Mahtuu isompikin porukka, eikä tarvitse tien varteen autoaan jättää. Takanurkasta oikealle, niin löytyy polun pää.

Heti lähdössä herättää huomiota upeat ja leveät pitkospuut, jotka kiinnitetty ruuveilla, niin eivät ole heti irtoamassa.

Luola 61.793629°, 24.229810°

Lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään. Mielestämme puolen kilometrin päässä on heti tämän reitin hienoin paikka. Korkeat kalliot, mistä oli upeat näkymät Iso Vuorijärvelle.

Upeista näkymistä toivuttuamme kiersimme kallioiden eteläpuolelta rantaan. Täältä löysimmekin kallionkielekkeen alta yhden erikoisimmista nuotiopaikoista, mitä olemme nähneet. Nuotiorakennelma oli hyvin ja huolella tehty.

Mietitytti, että mitä nuotion kuumuus ja siitä seuraava kielekkeen jäähtyminen tekevät yläpuolella roikkuvalle kallionkielekkeelle? Kallionkielekkeessä oli jo kaksi pitkää halkeamaa peruskallioon asti? Tuosta kielekkeestä, kun pienikin osa romahtaa alas, niin ei hyvä seuraa, jos joku on alapuolella makkaraa paistamassa. Riskiä pienentäisi joku tuki kallionkielekkeen etureunasta maahan.

Kirvesjärven laavu 61.788220°, 24.210691°

Jatkoimme edelleen myötäpäivään reittiä kohti Kirvesjärven laavua. Reitti on paikoin haastavaa ja ketteryyttä vaativaa jyrkkine kallioineen.

Luolalta lähtiessä kirjosieppo, metsäkirvinen ja peippo lauloivat innokkaasti.

Näkymät ovat edelleen huikeita, kun Iso Vuorijärven eteläreunaa taivallamme. Tällä osuudella kuulimme lisäksi käen kukkuvan, pikkutikan rummuttavan ja punarinnan tiksuttavan.

Edelleen pitkospuut ovat huippuluokkaa ja leveitä lankkuja. Kuivin jaloin selvisimme tästäkin.

Tämän kyltin kohdalta pääsee Kirvesjärvet tietä takaisin lähtöpaikan parkkipaikalle, jos ei halua Kirvesjärven laavulla käydä.

Tämä oli upea paikka auringonottoon ja levähtämiseen. Istuinpenkkikin löytyy pitkospuiden vierestä.

Kirvesjärvillä kuulimme lisäksi kulorastaan kaunista laulua ja vihervarpusen sointuvaa ääntä.

Saavuimme toiseen kahvittelupaikkaamme, Kirvesjärven laavulle. Paikka oli siisti idyllisen järven rannalla. Paikalla oli laavu, pari puuvajaa, ulkohuussi, pöytä ja nuotiopaikka. Tiltaltti talttasi kahvihetkemme ajan laavulla.

Salmijärvi ylitys 61.795598°, 24.211610°

Matka jatkuu kohti Salmijärveä upeita pitkospuita pitkin.

Hakkuuaukea oli ikävän näköinen, kun sulanmaan aikaan isolla metsäkoneella möyritty.

Metsäkirvinen ei rujosta hakkuuaukeasta välittänyt, vaan lensi iloista soidinlentoaan ja lauloi kauniisti.

Hieno idea tehdä kiinteitä levähdyspenkkejä reitin varteen. Penkkejä oli reitillä jokusia.

Salmijärvellä kuuntelimme kirjosieppoa, korppeja, käpytikkaa ja punatulkkua.

Soratietä takaisin lähdön parkkipaikalle talsiessamme havaisimme useita kangasperhosia ja joitain tuntemattomaksi jääneitä perhosia. Metsäkirvinen taas iloisesti lauloi ja soidinti metsäaukealla tien varressa

Loppumatka Salmijärven jälkeen n. 1,1 km takaisin parkkipaikalle onkin sitten hyväkuntoista soratietä pitkin.

Saimme karttaohjelman gps:n mukaan kulutettua kengänpohjia 5,6 km yo. kuvan reitillä. Luolan kohdalla tuli jonkin verran ylimääräistä, kun tutkimme hienoa luolan ympäristöä. Reitti on mielestämme hieno. Iso Vuorijärven itä- ja eteläpuoli ei ole huonompijalkaiselle sopivaa, koska muutamia jyrkähköjä kallioisia paikkoja löytyy.

Pitkospuut ovat todella hienossa kunnossa. Hakkuuaukea Kirvesjärven laavun jäkeen oli heikompi kuntoista. Salmijärven jälkeen kilometrin soratiepätkässä ei ollut mitään ihmeellistä nautintoa.

Tämä oli niin hieno reitti, että varmasti palaamme uudestaan.

Toukokuun puolivälissä 2023 lähdimme tutustumaan meille uuteen Eräpyhän retkeilykohteeseen. Eräpyhä sijaitsee Oriveden Eräjärvellä.

Parkkipaikka 61.572553°, 24.456109°

Parkkipaikka löytyy, kun Nunnankirkontien ajaa Längelmäveden rantaan asti. Parkkipaikalta löytyi hyvin tilaa ainakin näin arkipäivänä.

Nunnanlaavu 61.573028°, 24.453756°

Parkkipaikalta lähdimme kiertämään myötäpäivään rantaa pitkin. Heti parkkipaikan vierestä löytyy ulkoapäin siistin näköinen ulkohuussi. Jo n. 250 m parkkipaikalta löytyy ensimmäinen maapohjainen laavu. Paikalla oli uusi puuliiteri, pöytä ja muurattu tulisija tykötarpeineen. Hienoa hiekkaakin oli rannassa, joten auringonottoon ilta-auringossa ja uintiinkin paikka soveltuu mainiosti.

Pajulintu ja kirjosieppo lauloivat kauniisti taustalla ja västäräkit hyppivät rannassa iloisesti hörppiemmessä kahvia kera voisilmäpullien.

Eräpyhän laavu 61.574474°, 24.443490°

Kävelimme rantareittiä myötäpäivään kohti Eräpyhän laavua. Reitti oli tosi kivikkoista, eikä sovellu huonojalkaisille, tai liikuntarajoitteisille. Eräpyhän laavulla oli liuskekivistä muurattu tulisija, 2 pöytää ja laiturikin pitäisi olla. Nyt laituria ei ollut. Liekö talveksi otettu pois?

Kivikossa pomppiessamme havainnoimme: hippiäinen, käki, laulurastas, mustarastas, pajulintu, sinitiainen, tiltaltti ja uuttukyyhky (elis).

Laavulla kähmyili puunrungon takana puukiipijä ja kirjosieppo viritteli lauluaan, josko morsian löytyisi.

Järven luodolle, jonka nimi on Nunnankallio, kun kiikarilla tähyilin, niin löytyi: kalatiiroja ja merimetso. Samalla kuului myös kaulushaikaran matala ääni jostain kaislikosta.

Nunnankirkko 61.576099°, 24.442477°

Jatkoimme matkaa kohti Nunnankirkkoa jyrkkää rinnettä ylös.

Saavuimme Nunnankirkolle, mikä on iso kivikasa harjanteen päällä.

Nunnankirkolta lähtiessä kuulin terävän pjyp äänen. Samalla kun kiipesimme jyrkkää rinnettä, niin vaimo huomasi yläpuolellamme matalalla kaartelevan sääksen. Liekö pesäpaikka lähellä?

Jatkoimme harjannetta itään kohti parkkipaikkaa. Harjanteen päällä kulkeva polku olikin huomattavasti helpompikulkuista maastoa, kuin rantareitti. Harjulla kuulimme ja äänitimme vielä peukaloisen äänen.

Reittimme oli n. 2,5 kilometriä pitkä gps:llä mitattuna.