Syyskuussa 13 – 19.2021 lähdimme vaimoni kanssa linturetkelle Itä-Suomeen. Ilma oli kuulas, aurinkoinen ja pohjoisen puoleista tuulta luvattiin koko viikoksi. Lämpötilaa ennustettiin alle 10 astetta ja niin se myös olikin. Kulkuvälineenä oli kevään reissulta tuttu Kangasalan EsaRent:stä vuokrattu Adria Twin Plus 640SLB manuaalivaihteinen retkeilyauto.

Katso Yyterin lietteet.

Loviisa

Ajelimme kauniissa aurinkoisessa syysilmassa 12 tietä kohti Lahtea. Poikkesimme 295 tielle kohti Kärkölää, missä näimme tuulihaukan lekuttelemassa pellolla. Kärkölän Levannossa oli iso parvi peippolajia. Jatkoimme 164 tietä Orimattilaan hienoja maalaisteitä ajellen. 167 tietä ajoimme Myrskylän kautta kohti etelärannikkoa.

Niinijärvi oli ensimmäinen lintukohteemme Loviisassa. 6 tieltä kääntyvän tien päässä oli puomi. Soitin paikallisen lintuyhdistyksen puheenjohtajalle, että voiko ko. paikasta jalan mennä järvelle. Iso automme juuri mahtui parkkiin liittymän reunaan.

Vaimo jäi autoon ja lähdin pikaisesti tutkimaan, että olisiko järvellä hyvää paikkaa lintukuvaukseen. N. 400m käveltyäni saavuin rehevöityneen ja ruovikkoisen järven rantaan. Näkyväisyys oli huono järven avovesialueelle ja lietteelle 600 – 1000 m:n päähän. 18 x suurentavalla kiikarilla ja kameran 640 millillä ei pystynyt erottamaan yksittäisiä pienempiä lintuja, mitä lietteellä oli.

Kurkia oli paikalla hurja määrä, n. 600 ja lisää tuli koko ajan. En nähnyt tarpeelliseksi tulla uudestaan kaukoputken ja pidemmän kameraputken kanssa, koska oli pitkä kuvausetäisyys ja ruovikko edessä. Viereisessä metsikössä rääkyi närhi ja käpytikka nakutti vaimeasti lahopuuta.

Oli jo senverran hämärää, että ajoin kohti suunnittelemaani yöpymispaikkaa Koskenkylän pienvenesatamassa. Paikalla oli puomi, joten kävin kävellen hämärässä katsomassa paikan mahdolliset linnut. Tyhjää oli, mutta olisi ollut hieno paikka yöpyä.

Pienen hakemisen jälkeen löysimme Koskenkylänjoen varresta rantapuiston, missä oli valaistu parkkipaikka. Vieressä oli myös leikkipuisto ja uimapaikka. Laitoin autoon ulkopuolelle 4 magneetti kiinnitteistä hämäräkytkinvaloa. Oli mukavampi mennä ulos, kun valot syttyvät ja ehkä suojaavat jonkinverran mahdollisilta ulkopuolisilta autoa lähestyjiltä.

Illalliseksi vaimo laittoi miniämme keräämiä maukkaita kanttarelleja. Paikka oli rauhallinen yöpyä. Muutaman kerran säpsähdimme, kun tuuli pudotti käpyjä auton katolle. Herätessämme aamulla, kuulimme hienosti muutaman kerran luhtakanan ääntelevän Koskenkylänjoen varressa.

Aamulla tutkimme Koskenkylänjoen hienoa ympäristöä, kuohuvia koskia ja hyvän näköalan tarjoavaa siltaa.

Paikka oli närhien valtakuntaa. Syykin oli selvä, koska tammia oli runsaasti, huomasi vaimo. Näimme peräti viisi närheä samalla alueella. Aamukahvit maistuivat raikkaassa ulkoilmassa reippailun jälkeen.

Ajoimme Loviisan idylliseen keskustaan ja siitä edelleen Rantatietä Laivasillan pienvenesatamaan. Lahdella oli n. 500 kanadanhanhea, 6 tukkasotkaa ja laulujoutsenia. Sataman ympäristö oli hieno ja kesällä varmasti kuhinaa riittää. Piipahdimme Haravakylän lintutornissa Loviisan eteläpuolella, mutta tyhjää oli.

Karttaa tovin tutkittuani löysin paikan, mistä mahdollisesti pääsisi merenrannikolle kuvaamaan. Ajoin hetken matkaa itäänpäin ja sitten saaristotietä Söderby Ropanudden:n. Jomalsundin kanavan pohjoispäässä kökötti merimetso kivellä itseään sukien. Ropabudden olikin lupaava kauas merelle työntyvä kärki. Vietimme täällä 3,5 tuntia.

Kuvasin merikotkaa ja merimetsoja, jotka taistelivat kohtalaisesti puhaltavaa luoteistuulta vastaan.

Vaimo huomasi varpushaukan lentävän parinkymmenen metrin päähän puuhun. Kuvasin retkeilyauton sivuikkunoiden läpi, ettei haukka lähde karkuun ikkunaa avatessa. Haukka pullautteli oksennuspalloja luullessaan, ettei kukaan nää. Harmaahaikara laskeutui viereiselle lahdelle. Hieno paikka, mutta matka jatkuu.

Virolahti

Alunperin suunnittelin käyvämme enemmänkin etelärannikon paikkoja, mutta laskeskelin, että emme kerkeä itärajaa ylöspäin, jos näin teemme. Haminasta olisi löytynyt Lupinlahden ja Kirkkojärven lintutorni. Jälkeenpäin kuulin, että Lupinlahti olisi ollut hyvä paikka ja autolla olisi päässyt lähelle.

Lähdin ajamaan itäänpäin kohti Virolahtea ja siellä olevaa Kellovuoren lintutornia. Virolahti on kuuluisa arktisen muuton seurantapaikka toukokuussa. Ajoimme suurimmaksi osaksi moottoritien viereistä 170 tietä. Pyhtäällä meni 3 hirveä tien yli rauhallisesti. Virolahden Ala-Pihlajassa meni yksi hirvi tien yli edessämme.

Saavuimme illansuussa Kellovuorelle. Venäjän rajalle oli linnuntietä 2 km. Tornin vieressä oli lintuasema rakennuksineen ja yksi auto pihassa. Päätimme jäädä Kellovuorelle yöksi. Lähdin pikaisesti käymään tornissa vaimon jäädessä illallista valmistelemaan. Paikka näytti lupaavalta.

Vilkkilänturalla näkyi vesilintuja, mutta hämärässä ei pystynyt erottamaan lajia. Palokärki kuulutti olemassaoloaan. Parhaaksi illan antimeksi jäi hieno auringonlasku.

Rauhallisen ja hyvin nukutun yön jälkeen olimme valmiita lintutornista staijaukseen. Jo matkalla viereiselle tornille vaimo huomasi varpushaukan varikset kintereillään. Kahden jalustan kera, missä kaukoputki ja lintukuvauskamera, kiipesimme torniin vähän ennen kahdeksaa. Kiikari roikkui tietysti kaulalla.

Tornissa oli jo staijaamassa 82v lintuasemanhoitaja Seppo Grönlund. Lintumies jo -50 luvulla, joten kokemusta löytyi. SG:ltä tuli liukuhihnalta vinkkejä taivaalla liikkuvista linnuista. Vaimo piti kirjanpitoa löydetyistä linnuista, sekä tähysti paljain silmin lähistön lintuja. Mm. pienen hömötiaisparven vaimo näki tornin viereisestä kuusesta ääntelyn perusteella, kun me muut staijasimme taivaanrantaan ja olisi jäänyt nämä huomaamatta. Minä kuvasin, kiikaroin ja tähystin kauemmaksi kukoputkella.

Aamupäivä kului mukavasti muuttolintuja staijaten ja vilkkaan seuramiehen SG tarinoita kuunnellen. Seuraan liittyi myöhemmin myös paikallinen lintuharrastaja PK, jolta löytyi aforismi joka lähtöön.

Tornissa viihdyimme hyvässä seurassa 3 h. Kuvasin vielä jonkin aikaa alhaalta lintuaseman ruokinnalta töyhtötiaista, koska kotopuolessa sitä näkee harvemmin. Lintuasemalta löytyy majoitusta useammallekkin. Keväällä arktikan aikoihin majoitustilat ovat SG:n mukaan täynnä.

Pois lähtiessämme, vartin ajettuamme, yhytimme Hurpuntiellä edessämme varpushaukan sepelkyyhkyn kimpussa. Pysähdyin ja tavoittelin kameraa. Varpushaukka huomasi meidät ja nosti päätään. Samantien saalis huomasi hetkensä koittaneen ja pyristeli itsensä irti. Kyyhky lensi metsään varpushaukka perässään. Kuinka lopulta kävi?

Lintuja kuvasin, havaitsimme ja kuulimme mm: haapanoita, harmaahaikara, hiirihaukkoja, hömötiaisia, jalohaikaroita, jouhisorsia, kanahaukka, kapustarinta, korppeja, kulorastaita, kyhmyjoutsenia, käpytikka, laulujoutsenia, laulurastas, merikotka, merilokkeja, merimetsoja, metsäkirvisiä, närhi, peippoja, ruskosuohaukkoja, nuori selkälokki, sinisorsia, sinitiaisia, taivaanvuohia, talitiaisia, tiklejä, töyhtötiainen ruokinnalla, valkoposkihanhia, variksia.

Imatra

Lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa. Tarkoituksena oli poiketa myös Lappeenrannassa. Koska septitankki kaipasi tyhjennystä, niin ajoin ensin hiukan Lappeenrannan ohi Viipurinportin ABC:lle. Siellä olikin hieno paikka tähän tarkoitukseen. Tankkasin auton ja vesisäiliön samalla. Hetken mietimme jäisimmekö tähän yöksi.

Koska olin jo ajanut Lappenrannan ohi pienen matkaa, niin en viitsinyt enää kääntyä takaisin. Olisin kernaasti kääntynyt, jos olisin tiennyt, että Konnunsuon liepeillä oli pyörinyt hieno arosuohaukka.

Saavuimme Imatralle ja suuntasin heti hienoa Imatrankoskea kuvaamaan. Kesän iltajuoksutukset turisteille olivat kuitenkin jo päättyneet, joten sain tyytyä kuivan kosken kuvaamiseen. Sitäkin liikkuvasta autosta, koska autoja liikkui niin paljon, ettei pystynyt pysähtymään. Auto olisi pitänyt jättää kauemmaksi parkkipaikalle.

Imatran Valtionhotelli, 1903 valmistunut  jugendlinna, oli kuvaamisen arvoinen rakennus.

Yöpaikkaa jouduin haeskelemaan jonkun aikaa, kunnes tärppäsi Vuoksi joen rannalta kaunis ja rauhallinen paikka.

Aamulla matonpesupaikalla tapasin 88v hyväkuntoisen miehen mattoja pesemässä. Turistiin Imatran ajoista, kun hän oli ollut toimitsijana -70 luvulla Imatran ajoissa. Oli hieno muistella omia käyntejäni moottoripyörällä Imatran ajoissa 1972-1973. Katsojia oli silloin jopa 50000 ja fiilis oli korkealla.

Vuoksi joella kellutteli kanadanhanhia ja valkoposkihanhia kolmisensataa.

Ylitsemme lensi valkoposkihanhia kolmessa muuttoparvessa n. 4000. Kurkiparvi aurasi tietään lounaaseen n. 130 yksilön voimin. Naaras isokoskelo kalasteli illan hämärässä menestykkäästi joessa. Imatra oli hieno paikka ja olisi ansainnut pidemmänkin tutkimisen.

Koli

Koitsanlahdella ennen Parikkalan keskustaa havaitsimme pellolla 800 valkoposkihanhea. Selvästi lajin muutto on alkanut todenteolla suotuisten pohjoistuulien avittamana.

Parikkalassa pysähdyimme toviksi haeskelemaan siellä nähtyä mustaleppälintua, mutta emme löytäneet. Jatkoimme matkaa kohti Kolia. Matkalla saimme ihailla valkoposkihanhen syysmuuttoa. Kinnanarniemen pelloilla kilometrin välein lepäili ja ruokaili yhteensä n. 1800 valkoposkihanhea. Kesälahdella Ylä-Kousan järvellä huomasimme kahvittelun lomassa pari kuikkaa sukeltelemassa aktiivisesti.

Saavuimme Kolille ja ajoin suoraan huipulle ylös. Pidempää parkkeeraamista varten auto pitää jättää alemmaksi ja siitä maisemahissillä pääsi ylös. Maisema itään Pieliselle oli huikea. Saimme ihailla yhtä Suomen hienoimpaa kansallismaismaa. Otimme huipulta kuvat ja kävimme Kolin Luontokeskus Ukossa. Kolin huippu ei soveltunut meidän yöpymiseemme, vaikka hieno Break Sokos Hotel Koli siellä olikin.

Ajoimme Kolin itäpuolelle ja yövyimme hienossa maisemapaikassa Pielisen Purnulahdella. Muistelimme -90 luvun alussa tekemäämme koko perheen kesälomaretkeä Itä-Suomeen. Olin Juuassa ja Rääkkylässä Karelia Cup:n 24 h uistelukisassa vanhimman poikani kanssa.

Illan hämyssä näkyi Purnulahdella kaksi laulujoutsenta. Uni maittoi hyvin Pielisen rannalla. Radio Rex viihdytti meitä hyvällä musiikillaan. Aamulla ennen lähtöämme uistelijapariskunta lähti Pieliselle viikonloppuretkelle.

Lentuankoski

Ajelimme kohti pohjoista 6 ja 75 tietä ihaillen lisääntyvää ruskaa. Maaruskaakin alkoi jo olla enenevässä määrin. Kuhmossa poikkesimme Kuhmon luontokeskus Petolaan. Paikka oli todella hieno. Henkilökunta oli ammattitaitoista, palvelualtista ja auttavaista. Pedot liikkeellä hienossa näyttelyssä tuntui kuin itse olisi ollut keskellä metsää petojen ympäröimänä.

Lentuankoskelle oli motiivina poiketa, koska 1973 olin ollut siellä Kontiorallin kokoontumisajossa mottoripyörälläni. Koskeakin päästiin silloin laskemaan muistikuvieni mukaan. Saavuimme Lentua järven rannalle Laivaniemeen, mistä järvi laskee Iso Lentuankosken, Välisuvannon ja Pienen Lentuankosken kautta Poroselälle.

Paikka oli todella hieno ja näytti yöpymiseemme sopivalta. Järven rannassa oli hieno kota, mitä sai vuokrata päiväkäyttöön 35€ vuorokausi.

Otin pienemmän lintukameran mukaan ja lähdimme iltakävelylle Iso Lentuankoskelle. Pitkospuut oli juuri uusittu. Kyllä kelpasi kävellä hienoa kosken rantaa uutuuttaan hohtavia pitkospuita pitkin.

Koski on myös suosittu kalastuspaikka. Paikalla olikin yksi pariskunta perhokalastusvälineineen järvitaimenta ja harjusta pyytämässä. Iso Lentuankosken varrella on myös laavu.

Me emme kuitenkaan olleet kalastamassa tällä kertaa. Koskessa oli n. 30 naarastelkkää, jotka sukeltelivat kuin koskikarat konsanaan. Isokoskelonaaras oli myös koskessa sukeltelemassa. Viivähdimme pari tuntia ihastellen ruskaa, lintuja ja kuunnellen rauhoittavaa kosken pauhua auringon pikkuhiljaa painuessa metsän taakse. Loimme viime silmäyksen tyyneen Lentuanjärven pintaan ja nukuimme taas hyvin täydellisessä luonnonrauhassa.

Aamutoimien jälkeen lähdimme uudestaan Isolle Lentuankoskelle. Matkalla koskelle kuulimme hippiäisen ja korpin äänet, sekä näimme käpytikan puuta nakuttamassa. Punakylkirastasparvi lehahti viereisistä puista lentoon. Lentuan järvellä näimme kaksi koirastelkkää ja kaksi kalastelevaa kuikkaa.

Saavuimme kosken rantaan ja huomasimme, että joku eläin oli yöllä möyhentänyt uutta kävelytietä. Tulkitsimme jäljen karhun tassuksi. Paikasta oli autollemme n. 350 m.

Paikalla oli samat linnut kuin edellisiltana. Kuvailin taas telkkien hienoa koskikalastusta. Vaimo huomasi kivillä hyppivän pikkulinnun, jonka myös näin, mutta kuvaa en saanut. Tulkitsimme sen peukaloiseksi.

Poislähtiessä kävimme vielä fiilistelemässä Lentuankosken leirintäalueella nuoruuteni Kontioralli reissua, mikä oli moottoripyörien kokoontumisajo. Juttelin leirintäalueen pitäjän kanssa ja hän muisti ko. rallin hyvin. Minua hän ei sentään muistanut. Kuvasin Lentuankoskentiellä poislähtiessä hienoa maaruskaa.

Suonenjoki

Ajoimme 76 tietä kohti Vuokattia ajatuksena käydä siellä syömässä poronkäristystä. Paikalla oli kuitenkin niin kova härdelli, että luonnorauhassa viime päivät viihtyneenä lähdimme pikaisesti pois. Siellä oli mm. rullahiihdon sm kisat. Ajoimme 6 tietä kohti Nurmesta ja siitä 75 tietä Siilinjärvelle.

Viimeisen yön yövyimme 9 tien varressa Suonenjoen Koskelon Matkailukeskuksen pihassa. Saimme yöpyä rauhassa vaikka nuoriso mekastikin yöllä kahden aikaan pihassa.

Aamulla näkyi teeri tien reunassa tovin ajettuamme. Hankasalmella kohtasimme tietä ylittävän hirven. Välillä lämpötila laski +1 C:n, joten sai olla tarkkana, ettei ollut jäätä alavissa paikoissa. Hirviä meni koko reissulla tien yli 3 eri paikassa yhteensä 5 kpl.

Ennen reissuunlähtöä aavistelin, että lintuja ei ole yhtä paljon Kaakkois- ja Itäsuomessa kuin länsirannikolla, mikä pitikin paikkansa. Kuvasin, näimme ja kuulimme 4 vuodista ja 50 lintulajia. Lukumäärältään suurimmat olivat valkoposkihanhet, joidenka massamuutto ajoittui reissumme Itä-Suomen osalle, johtuen ajankohdasta ja suotuisista pohjoistuulista.

Ajokilometrejä reissullemme kertyi 1600 km. Sopiva määrä viikon reissulle, niin ei tarvitse koko ajan ajaa.

Kiitoksia taas vaimolle hyvästä reissukaverista, kirjanpitäjästä ja loistavasta kokkaajasta retkeilyauto olosuhteissa.

Touko- kesäkuun vaihteessa 2021 räkättirastaspariskunta rakensi pesän meiltä salaa 10 m:n päähän ulko-oveltamme läheiseen vuorimäntyyn 3 m:n korkeuteen paikkaan, missä runko haarautuu kolmeksi. Emme huomanneet lintuja pesärakennusvaiheessa lainkaan. Ensimmäiset havainnot linnuista ja pesästä olivat, kun parittelivat kesäkuun alussa pesänsä vieressä.

Kesäkuun viidentenä päivänä naaras oli pesässä ja ilmeisesti munimassa. Aluksi naaras oli pesässä yksin hautomassa. Sitten jokusien päivien kuluttua koiraskin osallistui kuuliaisesti haudontaan. Tätä vuorottelua sitten jatkui munien kuoriutumiseen saakka.

Välillä oli kovia pesän puolustus taisteluita. Orava yritti tulla munia rosvoamaan. Räkättirastaat puolustivat raivokkaasti pesäänsä lentämällä kiinni oravaan ja nokkimalla sitä. Kerran jo orava pääsi pesään saakka, mutta räkättirastaat saivat ajettua sen taas pois. Saiko orava tehtyä munille vahinkoa, sitä emme tiedä. Lopulta orava luovutti ja loikki käpälämäkeen.

Isolla tontillamme pyörii paljon käpytikkoja. Poikasineen lukumäärä oli toistakymmentä. Tikatkin syövät linnunpoikasia, joten räkättirastaat jotuivat puolustamaan pesäänsä myös useita tikkahyökkäyksiä vastaan. Jokusia kertoja reviirinhaltijat ajoivat myös ylimääräiset räkättirastaat päättäväisesti pois häiritsemästä.

Neljän viikon kuluttua viikolla 25 se sitten tapahtui, että poikaset kuoriutuivat. Poikasia oli 2 kpl. Sitä emme tiedä, että montako munaa munittiin alunperin. Kesäkuussa hellepäiviä oli peräti 25 kpl, joten lämpötila oli haudontaan otollinen. Kesäkuun keskilämpötila oli ennätyksellisen korkea.

Sitten alkoi ruokintaralli. Räkättirastaat olivat mestareita saalistamaan matoja nurmikoltamme. Pidin ruohikon hiukan pidempänä helteistä johtuen, joten maa ei päässyt niin pahasti kuivamaan. Räkättirastaat ruokkivat poikasiaan ahkerasti heti auringonnoususta yömyöhään. Jotain marjoja kantoivat myös poikasilleen.

Paluupostissa usein pesältä lähtiessä veivät poikasten jätökset pois. Myöskään aikuiset eivät sotkeneet pesän ympäristöä.

Kesäkuun lopulla toinen poikasista luiskahti pesän ulkopuolelle oksanhankaan. Jännitimme, että kuinkahan poikasen nyt käy, koska ei päässyt yrityksistä huolimatta takaisin pesäänsä. Huolemme oli turhaa, koska aina kun pesään tuotiin ruokaa, niin poikanen sisukkaasti kurkotti kaulansa tosi pitkälle ja piti kovaa ääntä puoliaan pitäen saaden osansa ruokinnasta.

Tikka yritti jälleen röyhkeästi silmiemme edessä ryöstää poikasen pesästä, siinä kuitenkaan onnistumatta. Räkättilaivue piti mestarillisesti huolen pesän puolustuksesta.

Yleensä räkättirastas on pesintäaikana ärhäkkä myös ihmistä kohtaan. Touhusimme pihassa kuitenkin normaalisti. Ruohoakin leikkasin äänekkäällä koneella, mutta räkättirastaat eivä olleet moksiskaan. Katselivat pesän viereiseltä oksalta rauhallisena touhujamme.

Kerran yrittivät häätää vaimoa pesäpuun viereiseltä kukkapenkiltä tekemällä ylilennon. Vaimo sanoi linnulle rauhallisesti tsot tsot ja lintu rauhoittui heti. Meillä oli kesävieraina lapsenlapsia. Meno ja melske oli vauhdikasta. Linnut eivät häiriintyneet tästäkään.

Yritin kiinnittää narua pesäpuun oksaan, sitoakseni pävänvarjoa. Sitä lintu ei enää kestänyt, vaan lennähti pois pesästään. Tuli kuitenkin heti takaisin, kun häirintä loppui. Häätivät varikset ja harakat tehokkaasti 100 m:n säteeltä heti, jos näkivät vilauksenkin niistä.

Heinäkuun toinen päivä oli säpinää pesällä. Pesällä oli innokasta lentoharjoittelua siipiä räpyttelemällä. Toinen poikasista oli viereisellä oksalla. Illalla kun olimme keinussa 15 m:n päässä pesäpuusta yrittivät räkättirastaat häätää meitä pois tekemällä ylilentoja läheltämme ja räksättämällä voimakkaasti. Siirryimme keinusta pois, koska todennäköisesti poikaset olivat pesästä lähdössä.

Heinäkuun kolmannen päivän aamuna emme nähneet pesällä enää kuin yhden poikasen. Räkättirastaat olivat jälleen rauhallisia ja jatkoivat pesään jääneen poikasen ruokkimista. Saimme liikkua jälleen normaalisti pesäpuunkin lähellä.

Heinäkuun neljäntenä päivänä pesä oli tyhjä. Pesä oli hienosti tehty savesta ja oljista tms. Sitten vielä pehmikettä väliin. Joku oli pehmikettä repinyt pesästä.

Löysimme nurmikolta yksinäisen poikasen, joka pystyi tekemään lyhyitä lentopyrähdyksiä. Rastaat ruokkivat poikasiaan madoilla. Emme nähneet kahta poikasta yhtä aikaa, mutta eri paikoissa tonttiamme niitä näimme. Oletimme kummankin poikasen olevan hengissä.

Henäkuun yhdentenätoista päivänä räkättirastaat poikasineen olivat edelleen tontillamme.

Oli mielenkiintoista seurata räkättirastaiden elämää ja kehitystä lähietäisyydeltä. Tuli hieno tunne, kun lähietäisyydeltä katsoimme aikuisia räkättirastaita silmästä silmään. Tuli syvällinen olo, kun saimme kontakia villeihin luontokappaleisiin. Räkättirastasta pidetään henkipattona, koska syövät marjoja. Tämän kokemuksen perusteella voimme sanoa, että on fiksu ja älykäs lintu.

Kiitoksia vaimolle päiväkirjan pitämisestä, minkä pohjalta tämä juttu on kirjoitettu.

Toukokuun puolivälissä 10 – 16.5.2021 teimme jälleen vaimoni kanssa linturetken keväiseen ja kauniiseen suomalaiseen luontoon. Vuokrasimme retkeilyauton tutusta Kangasalan EsaRent:stä. Saimme käyttöömme uuden Adria Twin Plus 640SLB manuaalivaihteisen retkeilyauton. Retkeilyauto on osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi tarpeisiimme.

Pakkaaminen sujui rutiinilla, vaikkakin turhaakin tavaraa tulee lastattua joka kerta varmuuden vuoksi mukaan. Hain auton heti aamu yhdeksältä. Pääsimme silti matkaan vasta klo 15 maissa. Joka kerta yllättää pakkaamiseen kuluva aika. Tavarat olivat jo suurimmaksi osaksi pakattu etukäteen, mutta silti tavaroiden järjestely paikoilleen ym vei aikaa.

Katso Itä-Suomen linturetki.

Naantali

Ajelimme kohti Naantalia aurinkoisessa kevätsäässä. Ajoimme isoja- ja pikkuteitä. Suosimme kylläkin pienempiä teitä aina mikäli mahdollista. Kevään ensimmäisen tiltaltin kuulimme ja haarapääskyn näimme Yläneellä.

Naantalin Teersalo oli määränpäämme. Täällä oli nähty kyhmyhaahka, minkä mekin halusimme nähdä ja kuvata. Saavuimme klo 19 Teersalon Velkuaan vievään lossirantaan. Paikalla näkyi olevan 3 lintumiestä staijaamassa. Kertoivat, etteivät olleet nähneet vilaustakaan kyhmyhaahkasta, vaikka jo hyvän toivin olivat sitä staijanneet. Ei kuulostanut lupaavalta, mutta päätimme jäädä paikalle, koska tänne asti tultiin. Kolme muuta staijaria lähti pois.

Tähyilin puolen kilometrin päässä olevan Rännit saaren suuntaan kiikarilla ja kaukoputkella. Kyhmyhaahkasta ei näkynyt jälkeäkään. Normi haahkoja oli runsaasti. Elättelin toivoa, josko lintu olisi Rännit saaren takana. Olimme tunnin verran tähyilleet ja kuvasin muita lintuja. Ilta alkoi jo hämärtymään ja valoa oli enää niukasti kuvaamiseen.

Olimme jo poislähdössä, kun Rännit saaren takaa lensi matalalla meren pintaa viistäen yksinäinen haahka, niin luulin. Kuvasin sitä lennossa hämärtyvässä illassa. Katsoin kuvia ja hämmästyin, kun linnulla olikin punaoranssi kyhmy nokan päällä. Mitä ihmettä, tämähän onkin kyhmyhaahka! Olimme innosta ymmyrikäisenä, kun saimme kuvattua edes dokumenttitasoisen kuvan tavoitelinnusta, joka oli meille elis.

Teersalosta kuvasin ja havainnoimme: haahka, kalatiira, kyhmyhaahka, kyhmyjoutsen, merihanhi, meriharakka, merilokki, naurulokki, tiltaltti, valkoposkihanhi.

Päätimme yöpyä lossirannan parkkipaikalla. Saimme viettää rauhallisen yön ja uni maittoi hyvin.

Mynämäki

Heräsime jälleen klo 4 maissa, kuten näillä lintureissuilla on tapana ollut. Aamupalan jälkeen kävimme vielä kurkistamassa Teersalon lossirannassa, olisiko kyhmyhaahka aamulla paikalla ja paremmin kuvattavissa. Ei ollut, joten auton nokka kohti Mynämäkeä. Matkalla Mynämäelle näimme autosta: yksittäisiä kurkia, metsäkauriita pelloilla, rusakko, sepelkyyhkyjä.

Mynämäen Mietoistenlahdelle saavuimme klo 6.30. Auton parkkeerasimme Silakkarin lintulavan eteen parkkipaikalle. Kävelimme hienossa aurinkoisessa aamussa luonnon ääniä kuunnellen puoli kilometriä Silakkarin staijipaikalle, joka oli kallioinen niemenkärki varustettuna muutamalla pöydällä.

Jo matkalla Silakkarin staijipaikalle kuvasin ja havainnoimme: kaulushaikara, kiuruja, kottaraisia, kuovi, mustarastaita, pensastasku, rytikerttunen, taivaanvuohi, valkoposkihanhia, viherpeippo.

Silakkarin staijipaikalla oli 4 ammattimaista lintuharrastajaa kaukoputkineen. Hyviä näköhavaintoja linnuista tuli solkenaan, kiitos niistä. Lintuja ja lajeja oli kyllä paljon, mutta suurin osa oli kuvaajalle toivottoman kaukana hyvien kuvien saamiseksi. Kallioisella paikalla sai olla tarkkana, että kaukoputki ja kamera pysyivät pystyssä. Merenrannan kalliot ovat paljon liukkaampia, kuin sisämaan kalliot järvien rannoilla.

Onneksi edustalla oli jonkinverran kaislikkoa, niin saimme seurata lapintiiran mestarillista kalastusta. Räyskäkin pyörähti paikalla.

Staijipaikalla vierähti nopeasti 3 h lintuja kuvaten, eväitä syöden ja lintumiesten kanssa turisten. Vaimo tarkkaili ilman kiikaria ympäristön pikkulintuja, kun me muut tähystimme pitkien putkien läpi kapealla kuvakulmalla. Vaimo löysikin lähistöltä tarkkasilmäisena useita lajeja, mitkä meiltä muilta olisi jäänyt huomaamatta.

Silakkarin staijikallioilla kuvasin ja havainnoimme: haahka, haapana, heinätavi, hernekerttu, isokoskelo, jouhisorsa, kalatiira, keltavästäräkki, kirjosieppo, kottarainen, kurki, kyhmyjoutsen, laulujoutsen, lapasorsa, lapintiira, liro, meriharakka, merikotka, merimetso, nuolihaukka, pajulintu, punajalkaviklo, punakuiri, rantasipi, ruskosuohaukka, räyskä, suokukko, sääksi, tavi, tukkasotka, töyhtöhyyppä, valkoposkihanhi.

Silakkarin parkkipaikalla söimme lounaan ja vaimo nautti keskipäivän auringosta ympäristöä tutkien.

Taivassalo

Iltapäivällä klo 15 jälkeen lähdimme ajelemaan kohti seuraavaa yöpaikkaa. Pysähdyimme Taivassalon Rantalanlahden lintutornin viereen. Paikka näytti lupaavalta iltaa, yötä ja seuraavaa aamua ajatellen. Koska kello oli vasta 17, niin jatkoimme matkaa kohti Kustavia.

Ajoimme Vartsalan lossille, mutta koska lossille oli pitkä autojono, niin käännyin ympäri. Söimme jätskit Kustavin Salessa ja tutkimme Kustavin rantoja. Kilpunkarin uimaranta oli idyllinen paikka, mutta emme kuitenkaan jääneet yöksi, koska ei ollut hyvä aamukuvauspaikka.

Palasimme Taivassaloon Rantalanlahden lintutornin kupeeseen. Vaimo alkoi loihtimaan gourmee illallistaan kuten tavallista. Otin kiikarit ja radiopuhelimen mukaan, sekä lähdin 250 m:n päässä olevalle lintulavalle. Rantalanlahti osoittautui idylliseksi ja rauhalliseksi, joten oli ilmeisen hyvä valinta. Ilmoittelin radiopuhelimella lintulajit vaimolle autoon ja hän kirjasi ne kokkauksen ohessa vihkoonsa.

Illan havaintoja Rantalanlahdella: haarapääskyjä, kalatiiroja, kyhmyjoutsenpariskunta, käki, liejukanan ääni kaislikossa, punajalkaviklo, sääksi kalastamassa, sinisorsia, suokukkoja, tavikoiras, västäräkkejä.

Nukuimme jälleen rauhallisen yön. Klo 4 herätys ja viiden jälkeen olimme jo Rantalanlahden lintutornissa tähyilemässä aamun lintuja. Käki kukkui kävellessämme lintulavalle. Parikymmentä kalatiiraa kalastivat jo heti virkeänä ja kyhmyjoutsenpariskunta lipui arvokkaasti paikalle reviiriään tarkkaillen.

Vaimo huomasi kohahduksen takaoikealta puissa. Merikotka lehahti puusta lentoon variksen härnäämänä. Varis kävi nyppimässä merikotkan pyrstösulkia lennossa.

Kuvasin pienen lokintapaista, mitä kotona tutkittuamme tulkitsimme sen iloisena yllätyksenä pikkukajavaksi. Pikkukajava oli sitten myös elis meille.

Kaislikossa oli kovasti sutinaa heti aamutuimaan. Pajusirkku lauloi ponnekkaasti. Ruoko- ja rytikerttuset räksättivät iloisesti. Punajalkaviklo lensi soidinlentoaan äännellen voimakkaasti. Vaimon lempilaulaja mustarastas lauloi kauniisti koko aamun.

Lehtokurppa kurnutti oma eksoottista ääntelyään taustalla taivaanvuohen säestäessä mäkätyksellään.

Viereisellä rantapellolla saalisteli ruskosuohaukka. Onneksi kävi kaislikonkin päällä pyörimässä, niin sain siitä kuvia napattua.

Hektisen kiikaroinnin, kaukoputkitähyilyn ja kuvailun lomassa oli aika rauhalliselle kahvihetkelle kananmunaleivän kera. Aamuaurinko lämmitti jo mukavasti selkää. Kahvihetki keskeytyi, kun lahdelle tuli kyhmyjoutsenparin reviirille kolmas pyörä. Alkoi raivokas taistelu, kun koiraat alkoivat taistelun naaraasta. Lopulta tunkeilija sai rökäletappion ja kyhmyjoutsenpariskunnan auvoinen aamu sai jatkua entisellään.

Kolmen tunnin hieno luontohetki oli koettu ja oli aika palata retkeilyautolle. Rantalanlahden aamun lintulajeja havainnoimme ja kuvasin: haapana, haarapääsky, harmaahaikara, isokoskelo, kalatiira, korppi, kurki, kyhmyjoutsen, käki, laulujoutsenpariskunta, laulurastas, lehtokurppa, merihanhi, merikotka, merilokki, mustarastas, pajusirkku, pikkukajava, punajalkaviklo, ruokokerttunen, ruskosuohaukka, rytikerttunen, sepelkyyhky, sinisorsa, taivaanvuohi, tavi, telkkä, tukkasotka, varis, västäräkki.

Rihtniemi

Jatkoimme matkaa rannikkoa pitkin kohti pohjoista. Tutkin Uudenkaupungin aluetta, mutta en löytänyt mieleistä staijipaikkaa merenrannalta. Rannikkoa eteenpäin tutkiessani löysin mielenkiintoisen oloisen paikan Rihtniemessä, joka on kaukana kaikesta sivistyksestä. Ajoimme idyllistä ja tosi mutkaista 196 rantatietä koko matkan, joka oli varmasti motoristeille sopivaa mutkatietä, mutta ei ehkä niinkään isolle retkeilyautolle.

Rihtniementielle käännyttäessä tie kapeni huomattavasti ja heräsi epäilys, että kohta on puomi vastassa ja joudumme peruuttamaan takaisin. Ajoimme Rihtniementietä 8 km ja usko meinasi mennä, mutta perille päästiin. Rihtniemi on Etelä-Suomen mantereen läntisin kohta.

Rihtniemessä on parkkipaikalta kävellen lintulava n. 150 m:n päässä ja korkea 3 tasoinen huojuva lintutorni n. 300 m:n päässä. Jo heti parkkipaikalta avautuu mykistävän hieno merinäköala. Paikka näytti lupaavalta ja parkkipaikalla oli hyvin tilaa. Päätimme yöpyä täällä. Lämmintä ja tyyntä oli, sekä helleraja meni rikki. Heti parkkipaikalla kirjosiepot ja pajulinnut pitivät konserttiaan. Pariutuminen oli selvästi käynnissä.

Vaimo jäi laittamaan illalista ja lähdin tutustumaan paikkaan. Paikka oli todella hieno ja lintuja lenteli lupaavasti merellä edestakaisin.

Maukkaan illallisen jälkeen lähdimme helteisessä ja aurinkoisessa illassa tutustumaan lintutornin antimiin. Otin mukaan vain pikkukameran minkä kroppikertoimella pääsin 640 mm:n. Ilma oli kirkas, mutta lämpöväreily oli tietysti massiivinen, joten lintukuvaamisen sai lähes unohtaa.

Hienon maisemallisen illan lintuhavainnot: haahka, haarapääskyjä, harmaahaikara, harmaalokki, harmaapäätikka, isokoskelo, kalalokki, kalatiira, kirjosieppo, kyhmyjoutsenpariskunta, merihanhipariskunta, meriharakkapariskunta, merimetsoja runsaasti, mustarastas, naurulokki, pajulintu.

Parkkipaikalla oli rauhallinen yö, vaikka jonkinverran kulkijoita olikin. Heräsimme yöllä kolmen aikaan linnunlauluun. Luonnossa ei aina ole niin rauhallista nukkua, kuin luulisi. Linnut pitävät aikamoista metakkaa auringon noustessa ja yölaulajiakin riittää.

Olimme hämärässä jo klo 5 maissa viereisellä lintulavalla. Valitsin sen lintutornin sijaan, koska oli vakaampi kuvausalusta huojuvan tornin sijaan. Aamu oli jälleen todella hieno ja muutama laivakin seilasi kohti Rauman satamaa.

Ilma oli seesteinen ja lämpötila aamulla 14 C. Paras kuvausaika on todella lyhyt. Ensin on liian hämärää, sitten on sopivasti valoa, jos on kirkas ilma ja pian onkin sitten kuvat pilaavaa lämpöväreilyä. Paras kuvausaika kestää 1-2 h aamulla.

Kauempana merellä lensi, sekä etelään, että pohjoiseen runsaasti mm. haahka-, isokoskelo-, meriharakka-, merimetso-, telkkä- ja valkoposkihanhiparvia.

Vietimme Rihtniemessä hienon ohikiitävän hetken Suomen kauniissa meriluonnossa ja havaitsimme aamustaijauksessa: haahka, haarapääsky, harmaahaikara, isokoskelo, kalalokki, kalatiira, kirjosieppo, kurki, kyhmyjoutsen, käki, laulujoutsen, merihanhi, meriharakka, merimetso, mustarastas, naurulokki, pajulintu, peippo, pensastasku, rantasipi, sepelkyyhky, talitiainen, tavi, telkkä, valkoposkihanhi, västäräkki.

Luvia

Suuntasimme kohti tuttua ja idyllistä Luviaa 25 C helteessä. Luvian keskustassa söimme helteen helpotukseksi jätskit ja suuntasimme Laitakarin satamaan. Laitakarissa oli vilskettä ja vipinää. Veneitä laskettiin vesille, vesijetitjetit pörräsivät ja ihmiset nauttivat lämmöstä ja auringosta. Muitakin asuntoautoja oli paikalla enemmän kuin aiemmilla reissuilla. Kaunis satama, mutta oli tällä kertaa liian rauhatonta yöpymistä ajatellen.

Laitakarissa havainnoimme lintuja: haarapääskyjä, laulujoutsenpariskunta, merimetsoja, peippopariskunta.

Jatkoimme matkaa tuttuun Luvian Lankoorinnokan kalasatamaan. Täälläkin odotti melkoinen vilske. Sukellusporukka palasi mereltä hylkysukellusreissultaan ja pakkasi tavaroitaan, mitä riittikin runsain määrin. Uistelijoita tuli ja meni, koska melkein tuuleton ilma. Yksi venekunta mitä haastattelin oli jopa saanut mitan täyttävän lohenkin. Isompi kalastusalus palasi mereltä kotisatamaansa.

Itä-Suomalainen yritys urakoi Säpin saareen Metsähallituksen toimeksiannosta uutta laituria, joten heidänkin kalustoaan oli paljon paikalla. Ensin näytti toivottomalta sopia porukkaan, mutta vaimon ehdotuksesta ajettiin aallonmurtajan edustalle syrjään. Vasemman puolen ikkunoista näkyi fantastinen auringonlasku, mistä jaksoin vielä ottaa kuvat ennen nukkumaanmenoa.

Illalla havainnoin Lankoorinnokassa kiikarilla vaimon kokatessa illallista: merihanhipariskunta, kirjosieppopariskunta pöntöllään, kalatiiroja, lapasorsa, meriharakka, tukkasotka, 6 silkkiuikkua pariutuneet, kyhmyjoutsenpariskunta, isokoskelopariskunta.

Raikkaassa meri-ilmassa hyvin nukutun yön jälkeen sallimme itsellemme herätyksen vasta kuuden maissa, koska kuvauspaikka oli heti auton vieressä. Satamassa oli muutaman tunnin rauhallista, ennenkuin Säpin laiturinrakentajat tulivat tavaroitaan lastaamaan.

Kuvasin pitkään kirjosieppopariskunnan pesänrakennuspuuhiapuuhia pönttöön. Viasvedenlahti oli voimakkaaseen vastavaloon, joten sinne ei juuri päässyt kuvaamaan.

Meri oli tyyni, joten pienemmilläkin veneillä kelpasi lähteä uistelemaan. Vasemman reunan Säpin jälkeen länteen mennessä seuraava paikka on Ruotsin rannikko.

Vietimme keskipäivän siestaa lämmöstä ja auringosta nauttien, luonnon ääniä kuunnellen ja sataman tohinaa seuraten. Aamun lintuhavainnot Lankoorinnokasta: haahkakoiras, haarapääskypariskunta, harmaalokkipariskunta, isokoskelopariskuntia, kalatiirapariskunta, kirjosieppopariskunta, kuikka, kyhmyjoutsenia, merihanhipariskuntia, merilokki, merimetsoja, mustarastas, naurulokkipariskunta, punajalkaviklo, punarinta, sepelkyyhky, silkkiuikkupariskuntia, sinisorsia, rantasipi, telkkäpariskunta, tiltaltti, tukkasotkapariskunta.

Pori

Yyterin lietteiden Huhtalanraitin parkkipaikalle ajoimme ajatuksena piipahtaa viereisessä Langouran lintutornissa Riitsaranlahtea tutkailemassa. Juuri kun pääsimme paikalle, niin alkoi rankka sadekuuro. Jäimmekin sitten retkeilyautoon kahvihetkelle ja taisimme päivälevollekkin käydä.

Levon lammille suuntasimme, koska siellä oli nähty mm. Lampiviklo, minkä sainkin kuvattua. Lampiviklo oli meille suomielis. Levon lammilta pääsee kuvaamaan, joko lintutornilta, tai kivasti ison tien viereiseltä kävelytieltä. Tämä onkin oikein citybongaajan ihannepaikka. Kuvasin tällä kertaa kävelytieltä lammen lintuja.

Kuvasin punakuirin millä oli erikoinen nokka. Liekö lievä epämuodostelma yläosan tyviosassa? Vaimo jäi Merisatamantien varteen autoon, mistä näki myös hyvin lammen linnut. Radiopuhelimella ilmoitin lajeja ja vaimo kirjasi ne autossa vihkoonsa.

Kuovisrriäkin olemme pitkään Suomesta jahdanneet ja nyt sain senkin kuvattua. Kuovisirri oli meille suomielis. Kuvasin sitä ruovikossa ja lentoonlähtevässä parvessa. Levon lammet olikin meille antoisa tällä kertaa kahden suomieliksen kera.

Levon lammilla kuvasin ja havainnoimme lintulajeja: harmaahaikara, kalatiira, kuovisirri, lampiviklo, lapinsirri, liro, meriharakka, naurulokki, nokikana, pikkulokki, punajalkaviklo, punakuiri, rantasipi, silkkiuikku, suokukko, suosirri, taivaanvuohi, tavi, tylli.

Kirrinsannan tehtaan altailla kävimme bongaamassa siellä nähtyä sitruunavästäräkkiä. Jo hiukan väsyneenä, mutta intoa piukeana nappasin ison kameran jalustoineen ja vielä kiikarit kaulaan. Lähdin puolijuoksua puolen kilometrin päähän, missä lintu oli nähty. Vajaan tunnin tähyilin umpeen kasvanutta tehtaan allasta ja siinä kasvavaa pikku koivikkoa, mutta sitruunavästäräkkiä en löytänyt.

Kirrinsannan tehtaan altailla havainnoin ja kuvasin: merihanhia, silkkiuikkuja, telkkiä.

Surffirannalle suuntasimme illaksi ja yöksi. Paikkaan, joka on aiemmin ollut suosikkipaikkamme. Paikalla oli lisäksemme kaksi matkailuautoa. Suuntasin jälleen heti rantaa tutkimaan vaimon tehdessä illallista. Surffirannan lietteet olivat lähes tyhjiä linnuista. Vain yksi liro oli ruokailemassa rannalla.

Surffirannalta ja mereltä illalla kuvasin ja havainnoin: harmaahaikarapariskunta, liro, meriharakka, mustakurkku-uikkuja, mustalintuja, valkoposkihanhia.

Yö sujui Surffirannalla muuten rauhallisesti, mutta yhdessä asuntoautossa vanhempi pariskunta piti kännibileitään ja soitti musiikkia kovalla iltamyöhään. Neljältä nousimme taas ylös ja viideltä olimme jo Surffirannalla tutussa paikassa kuvaamassa. Aamu oli pilvinen, eikä auringon valaisevia säteitä nyt saatu. Rannalla ruokaili vain jo illalla nähty liro.

Munakarin edustalla n. 2,5 km:n päässä oli isoja määriä lintuja, mutta kuvaajalle toivottoman kaukana. Lämpöväreily oli maltillista, joten kaukoputkella lajit näkyivät hyvin. Luoksemme tuli liikuntarajoitteinen mies kiikarin kanssa. Näytin hänelle pyynnöstään kaukoputkella lintuja, jotka olivat hänelle eliksiä. Hän oli linnuista kovasti tyytyväinen, mistä tuli itsellekkin hyvä mieli.

Surffirannalta aamulla kuvasin ja havainnoimme lintulajeja: alli, haahka, jouhisorsa n. 30 kpl, kirjosieppo, laulujoutsen, liro, meriharakka, mustakurkku-uikku, mustalintu satoja, naurulokki, tukkasotka, peippo, pilkkasiipi, silkkiuikku, telkkä, tukkakoskelo, västäräkki.

Kirrinsannalle lähdimme jälleen jahtaamaan sitruunavästäräkkiä. Tehtaan altaiden parkkipaikalla oli paljon autoja, joten kuvittelin linnun taas löytyneen. Vaimo jäi autoon ja harpoin taas välineineni paikalle. Porukkaa oli kymmenisen kappaletta, mutta lintua ei ollut kukaan nähnyt.

Puolentoista tunnin ajan ennen puolta päivää tähyilin lintua, mutta ei suostunut tälläkään kertaa näyttäytymään. Olipahan ainakin mukavaa juttuseuraa paikalla. Kirrinsannan tehtaan altailla kuvasin: harmaahaikara, kiuru, kurki, merihanhia, merimetsoja, pajusirkku, pensastasku, telkkä.

Hilskan saaren parkkipaikalle ajoimme varjoiseen paikkaan keskipäivän siestaa viettämään, ruokailemaan ja päikkäreille.

Reposaareen suuntasimme iltapäiväksi. Reposaaren rantakioskista ostimme jätskit. Kyselin samalla paikkaa missä voisi retkeilyauton vesisäiliön täyttää. Marina Merilokista löytyi septitankin tyhjennys-, ja vesisäiliön täyttöpaikka. Aika harvassa noita septitankin tyhjennyspaikkoja vaan on. Ajoimme kauniin ja idyllisen Reposaaren ympäri hissukseen.

Reposaaren lintuja: haarapääskyjä, isokoskelo, kivitasku, kottarainen, kyhmyjoutsen, meriharakka, mustarastas, naurulokki, valkoposkihanhia.

Ajokilometrejäkin oli jo tullut sen verran, että kävin tankkaamassa Yyterin huoltoasemalla tankin täyteen. Kulutus oli 10 l satasella.

Halssin pienvenesatamaan Kokemäenjoen suistoalueelle suuntasimme iIllaksi ja yöksi. Kokemäenjoen suistoalue on Suomen ja Pohjoismaiden laajin jokisuisto. Tuttu kaava jälleen. Vaimo laittaa retkeilyautossa illallista ja minä menen staijaamaan tällä kertaa vaan kiikarin kanssa, koska ajattelin aamulla suorittaa kuvauspuolen.

Paikalla oli paikallinen ”ammatilintustaijaaja” KH. Häneltä tuli hyviä näköhavaintovinkkejä, kiitos niistä. Näin kiikarilla mm. niittysuohaukan, mikä on meille suomihavaintoelis. Lintu oli niin kaukana, etten kameralla olisi hääppöistä kuvaa saanutkaan, mutta 18x suurentavalla vakaajakiikarilla sen hyvin löysin KH:n avittamana. Lyhyen aikaa, minkä kerkesin ennen illallista staijaamaan kiikarilla, havainnoin: haarapääsky, harmaahaikara, hiirihaukka, jalohaikara, kyhmyjoutsen, käki, laulujoutsen, merihanhi, niittysuohaukka, punasotka, ruskosuohaukka, satakieli.

Halssi oli jälleen rauhallinen yöpymispaikka. Yöllä kun heräsin klo 2.30 kuulin luhtakanan äänen, mutta en jaksanut äänittää. Klo 4, kun jälleen heräsin kuulin kaunista satakielen laulua ja äänitin sen.

Halssin aamu olikin sumuinen, joten vakavamman lintukuvauksen sai unohtaa. Nappasin pienemmän järkkäripaketin ja lähdin kiiruusti kalsareillani kuvaamaan muutaman kymmenen metrin päästä laiturilta sumuista maisemaa. Reissu venähtikin tunnin mittaiseksi ja taisin käydä kilometrin päässä kalsareillani kekkuloimassa ja kuvaamassa.

Otin kuitenkin sumun seasta joitakin lintukuvia. Sumuiset lintukuvat voivat olla onnistuessaan hienoja. Sumua ei ole kuitenkaan aina helppoa vangita kuvaan. Ääniä kuului viereisestä metsästä paljon, mutta kakofonia oli niin kova, että jäi tunnistamatta suurin osa, kun keskityin sumukuvaamiseen. Palattuani autolle vaimokin oli jo herännyt ja aamukahvi maistui kalsarireissun jälkeen hyvältä.

Yön ja aamun lintulajeja Halssissa: harmaahaikara, kaulushaikara Ä, kirjosieppo pesäpönttöllä, käpytikka ä rumm, laulujoutsen, luhtakana ä, merihanhi, merimetsoja, ruokokerttunen, satakieli Ä, silkkiuikku, telkkä, varis, västäräkki.

Kahdeksan jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa. Sepänmäen pelloilla näimme 5 rusakkoa ja koirasfasaanin. 4 merihanhea teki ylilennon edestämme. Päätimme poiketa vielä Levon lammilla ennen kotimatkaa, kun kerran matkan varrella oli.

Levon lammmmella näin kauempaa kirkkaankeltaisen linnun. Nyt se sitruunavästäräkki on tuolla, ajattelin. Juoksujalkaa taas kameran ja jalustan kanssa menin paikalle kuvaamaan. Olikin kumminkin keltavästäräkki, kun kuvasta katsoin. Hieno lintu sekin.

Levon lammella kuvasin ja havainnoimme: keltavästäräkkejä, naurulokkeja, lapinsirrejä, liroja, nokikana, pikkulokkeja, suokukkoja, tyllejä, valkoviklo.

Kirrinsannan tehtaan altailla päätin kuitenkin vielä viimeisen kerran poiketa sitruunavästäräkkiä jahtaamaan. Taas oli paljon porukkaa paikalla ja nyt lintu oli aamulla nähtykin. Meni kuitenkin taas tovi, eikä mitään näkynyt. Takaraivoon hiipi ajatus, että ei ollut minun lintuni tämä.

Paikalle tuli nuori mies isänsä kanssa. Tämä nuori mies löysi linnun kaukoputkella puskista ja sain sen kuvattua vihdoinkin. Meillä oli aiemmin vaan huono suttukuva kaislikon seasta, eikä nytkään kovin hyvää kuvaa tullut, etäisyydestä ja väreilystä johtuen. Parempi kuitenkin kuin aiemmin Yyterin lietteillä v. 2018 kuvattu. Kovaa hommaa joskus tämä lintukuvauskin on. Kolmena päivänä kävin tätä jahtaamassa, ennenkuin tärppäsi.

Kuin kirsikkana kakun päälle täältä oli löydetty sinirinta, minkä sain myös laulavana kuvattua. Sinirinta oli elis meille. Vaimo jäi autoon kokkaamaan päivällistä. Oli hieno palata altailta hyvien lintu-uutisten kera, kun vaimon laittama aina maukas ruoka odotti valmiina retkeilyautossa. Lintuhavainnot ja kuvatut Kirrisannan tehtaan altailta: keltavästäräkki, pajusirkku, ruokokerttunen, sinirinta, sitruunavästäräkki.

Reissu oli onnistunut. Uusia lintupaikkoja nähtiin ja koettiin. Lintulajeja kuvasin ja havainnoimme 91 kpl. Uusia kuvattuja globaali eliksiä meille tuli 3 kpl ( kyhmyhaahka, pikkukajava, sinirinta ), uusia suomikuvaeliksiä tuli 2 kpl ( kuovisirri, lampiviklo) ja suomihavaintoelis 1 kpl ( niittysuohaukka ).

Reissussa vierähti viikko. Tuhansien raw kuvien jälkikäsittelyssä ja tämä blogijuttu lopuksi menikin sitten kuukauden päivät. Joka päivä vähintään puoli päivää tehden.

Lue myös 2021 reissu länsi- ja etelärannikolle.

Kiitoksia Esarent:lle hyvästä ja uudesta retkeilyautosta. Kiitoksia myös reippaalle vaimolle hyvästä kirjanpidosta, ”sissireissun” jaksamisesta ja maukkaista ruuista.