Lähdimme vaimoni kanssa lokakuussa 2019 lintu- ja lomaretkelle Kaakkois-Aasiassa sijaitsevaan Singaporen Tasavaltaan. Perillä viivyimme 11 päivää, joten ehdimme saada jonkinlaisen läpileikkauksen saaren runsaaseen lintutarjontaan. Tässä artikkelissa kerrotaan lintureissuistamme ja esitellään käymiämme lintupaikkoja.

Sisällysluettelo

• MacRitchie Reservoir
• Botanic Gardens
• Sungei Buloh Wetland Reserve
• Kranji Nature Trail ( Coastal Trail )
• Kranji Marshes
• Mount Faber
• Upper Seletar Reservoir
• Singapore Jurong Bird Park
• Leedon Heights

Singapore sijaitsee hiukan päiväntasaajan pohjoispuolella Malakan niemimaan eteläkärjessä. Lähin naapurimaa on Johorensalmen pohjoispuolella sijaitseva Malesia.

Finnairin suora lento Helsingistä Singaporeen kestää n. 12 h. Perillä odottaa peräti kuusi kertaa parhaaksi valittu Changin lentokenttä. Singaporen ilmasto on trooppinen ja sademäärät sekä ilmankosteus ovat suuria.

Majoituimme saaren eteläpuolen Leedon Heights:ssä. Meillä oli hieno mahdollisuus majoittautua poikamme luona. Saimme myös paikallistuntemusta, koska 4 v Singaporessa asunut poikamme toimi oppaanamme koko vierailumme ajan.

Suomessa tutustuimme etukäteen paikalliseen lintulajistoon isäntäperheeltä aiemmin lahjaksi saamamme, Birds of Singapore, kirjan avulla. Tekijöinä Yong Ding Li, Lim Kim Chuah ja Lee Tiah Khee.

Kuvausvälineinä toimivat: Apple iPhone XS, Canon 7D ja 7D mark II, Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM, Canon EF 600 mm f/4L IS II USM, Canon EF-S 24mm f/2.8 STM, Canon Extender EF 1.4x III ja EF 2x III. Jalustana toimi Manfrotto MT055 ja siinä Gitzo Gimbal Head eli kiikku. Lisäksi kiikarina kevyt Swarovski 10×25 Pocket.

Kuvausvälineet kulkivat mukana kahdessa repussa. Lisäksi oli 1 kpl yhdistetty eväs- ja juomalaukku. Koko tämä setti painoi n. 25 kg. Kantajina olivat kaikki tiimin 3 jäsentä vaihtelevasti kuormitettuina.

MacRitchie Reservoir

Heti ensimmäisenä aamuna aikainen herätys klo 5 paikallista aikaa. Ajoimme auton MacRitchie Reservoir Car Park:n. Olimme MacRitchie Reservoir järven rannalla klo 6.30. Lämpötila oli alle 30 °C ja hiki pukkasi välittömästi pintaan. Sumuinen kostea näkymä oli upea maisemakuvaukseen.

Kaivoin repusta pienemmän kameran, Canon 7D + Canon EF 70-200mm f/2.8L IS II USM, kuvatakseni sillä. Oli kuitenkin liian kosteaa ja lämmintä, koska kamera ja objektiivi menivät välittömästi huuruun. Silläkin oli osansa, että kamera oli kylmempi ulkolämpötilaa oltuaan yön ilmastoidussa viileämmässä tilassa.

Kävelimme kuumankosteassa ilmassa hiestä märkinä n. 2,3 km suuntaansa ja samaa reittiä takaisin. Koko menomatkan oli sumuista ja hämärää, mikä haittasi lintujen kuvaamista. N. 6 km painavien kamerareppujen ja jalustan kanssa kävi hyvästä aamureippailusta.

Vasta palattuamme takaisin lähes lähtöpaikkaan klo 8.30, oli aurinko lämmittänyt sumuverhon pois ja ilma oli lintukuvaamiseen sopivampi. Tässä vaiheessa vasta kaivoin esiin isomman kuvausyhdistelmän 7d markII + EF 600 mm f/4L IS II USM. Kauempana puissa kököttävistä linnuista ei ilman pitkää putkea kuvia syntyisikään. Sitten kun valoa on riittävästi, niin extender ef 1,4x III laitetaan objektiivin ja kameran väliin lisäämään ulottuvuutta.

Matka oli helppoa kulkea hienoa ja hyvätasoista kävelyreittiä pitkin. Kulkureitti oli osittain tehty järven päälle rantaviivaa seuraten. Tällöin ei reitintekijöiden tarvinnut kaataa hienoja sademetsän puita.

MacRitchie Reservoir:ssa kuvatut lintulajit olivat: haarapääsky, jaavanmaina, jaavansalangaani, keltaperäbulbuli, keltaposkibulbuli, kiiltokottarainen, kookosmedestäjä, punakaulakyyhky, ruskohaikara, tyynenmerenpääsky.

Yhteensä kuvasin 10 lintulajia. Lisäksi näimme viiridrongon lennossa, mutta kuvaa en saanut. Yksi lintuparvi jäi kuvasta huolimatta tunnistamatta.

3 hengen tiimi ( poikani, vaimoni ja minä ) toimi hienosti. 3 silmäparia näkee aina enemmän kuin yksi. Olin kuin lapsi karkkikaupassa, kun lähes kaikki kuvatut linnut olivat uusia lajeja itselleni.

Botanic Gardens

Botanic Gardens, Birds of Singapore kartan kohdassa 8, on keskeisellä paikalla ja lähellä keskustaa. Leedon Heights, missä majoituimme oli kävelymatkan päässä. Menimme kuitenkin aina autolla painavien varusteiden takia.

Teimme kolmena eri päivänä aamupäiväreissun Botanic Gardens:n. Puisto on kuitenkin niin laaja ja linturikas, että tämäkään aika ei riittänyt kuin pintaraapaisuun. Paljon jäi tämän puiston lintulajeja vielä kuvaamatta.

Puistossa on useita pieniä lampia, mitkä kuvaajan on helppo hallita. Taukopaikkoja on joka lähtöön, ruokapaikkoja, siistejä vessoja, erilaisen biotyypin reittejä jne. Tämän puiston tutkimiseen olisi helposti kulunut koko lomamme. Lintukirjamme mukaan yli 130 lintulajia on havaittu tässä puistossa. Upea paikka!

Tämä lintu mm. kuvattuna tree top walk:lta, eli puiden latvojen tasalla kulkee kävelysilta. Tällöin pääsee kuvaamaan lintua lähempää ja siten, että ei aina kirkas taivas ole taustana.

Botanic Garden:ssa kuvatut lintulajit: aasiansininärhi, aasianturturikyyhky, harakkatasku, idänmehiläishaukka, intiansarvinokka, isokalakotka, jaavanmaina, jora, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kiinanpikkuhaikara, kirjokeisarikyyhky, kyhmyjoutsen, loistosalangaani, malakanriippukaija, marmoriseppä, mustajoutsen, mustakurkkuräätäli, ojasuokana, oliivimedestäjä, pikkuvarpunen, pitkäpyrstökaija, punakaulakyyhky, punaviidakkokana, ruostepääsky, smyrnankalastaja, tiikerilepinkäinen, veriselkäkukastaja, viiridrongo.

Yhteensä Botanic Garden:ssa kuvasin 29 lintulajia.

Sungei Buloh Wetland Reserve

Birds of Singapore kirjan mukaan Sungei Buloh Wetland Reserve, karttapaikka 1, on saaren parhaiten tunnettu lintupaikka. Alue käsittää n. 200 ha mangrove metsää, mutaa ja lampia. Alueelta löytyy lukuisia kuvaus- ja staijipaikkoja. On piilokojuja, lintutorni yms. Reitti on helppokulkuista ja hyväpintaista. Ei ollut tarvetta saappaille.

Kävelyreitillä voi tulla vastaan mitä vaan. Mm. varaaneja, joita on syytä hiukan varoa, eikä ainakaan kannata hätistellä. Syys – marraskuu on parasta aikaa, jolloin muuttolinnut pysähtyvät ruokailemaan. Mm. kahlaajia ja haikaroita on tällöin paljon. Paikalla on tavattu yli 200 lintulajia!

Auton sai parkkiin Neo Tiew Carpark:n lähelle Wetland Center:ä, mistä käydään sisään puistoon. Olimme paikalla vähän ennen klo 8, mikä olikin passeli aika, koska aamusumu oli jo hälvennyt.

Heti kun päästään sisään alueelle mennään Sungei Buloh Bridge:n yli. Lintuja oli heti sillalta nähtävissä runsaasti, kun näkymä avautui Sungei Buloh Besar joelle.

Sungei Buloh Bridge:n sillalta kuvasin: harmaahaikara, isokalakotka, jaavanmaina, kyyryhaikara, ojasuokana, pikkujalohaikara, punajalkaviklo, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja, valkoviklo.

Heti sillan jälkeen päästiin Sungei Buloh Wetland Reserve:n alueelle. Kiersimme lenkin myötäpäivään. Vähän väliä tuli eteen mielenkiintoista kuvattavaa.

Kuvausretki oli antoisa. Päivä kuluikin nopeasti. Vietimme alueella 4 h. Olisimme viettäneet mielellään enemmänkin, mutta kuumuus ja auringon säälimätön porotus tekivät tehtävänsä. Huomasin myös kuvissa hiukan normaalia enemmän kohinaa. Johtunee kuumasta ilmasta, auringon porotuksesta ja jatkuvasta kuvaamisesta, jolloin kameran kuvakenno lämpenee normaalia enemmän. Tällöin kohina lisääntyy.

Sungei Buloh Wetland Reserve alueelta sillan jälkeen kuvatut lintulajit: aasianiibishaikara, aasianturturikyyhky, bramiinihaukka, haarapääsky, harmaahaikara, idänvarpushaukka, intianvaris, kookosmedestäjä, kuningaskalastaja, naamiokuhankeittäjä, ruskohaikara, ruskosieppo, silkkihaikara, valkomerikotka.

Sungei Buloh Wetland Reserve:n koko alueelta kuvasin yhteensä 23 lintulajia.

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail )

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail ) on hieno merenrantareitti Birds of Singapore kirjan karttapaikasta 1 vähän länteen päin. Auton parkkeerasimme Kranji Carpark C:n klo 8 paikkeilla.

Parkkipaikan vieressä kuvasin heti puissa mielenkiintoisia lintuja: aasianturturikyyhky, intianvaris, kiiltokottarainen, oliivimedestäjä.

Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre vieressä yo. kuvan puissa oli mukavasti lintuja: aasiansininärhi, keltaperäbulbuli, punakaulakyyhky, punarintakaija.

Kuljimme Sungei Buloh Wetland Reserve Visitor Centre:n kautta merenrantareitille. Saavuimme merenrannalle Little Heron Deck:n hienolle staijipaikalle. Tässä kuvasin: naamiokuhankeittäjä, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja. Lisäksi kuvasin juovavaraanin rantakivikossa.

Vastaan tuli upea Fantail Pod lintutorni, joka muistuttaa riisikutojan pesää. Täällä on käytetty rahaa rutkasti, kun näitä on muotoilija suunnitellut.

Vastaan tuli samaa riisikutojan pesää muistuttavia staijipaikkoja. Tässä kuvasin: kyyryhaikara, tyynenmerenpääsky.

Paluumatkalla yhytimme vielä hienon valkomerikotkapariskunnan puussa. Ehkä sulattelivat aamun saalista, kun niin rauhassa olivat. Oli taas fantastisen upea reitti jälleen kerran. Täältä voi kuka vaan hakea mallia luontoreittien rakentamiseen.

Kranji Nature Trail ( Coastal Trail ) lintulajit: aasiansininärhi, aasianturturikyyhky, intianvaris, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kyyryhaikara, naamiokuhankeittäjä, oliivimedestäjä, punakaulakyyhky, punarintakaija, rantasipi, silkkihaikara, turkoosikalastaja, tyynenmerenpääsky, valkomerikotka. Yhteensä kuvasin15 lintulajia.

Kranji Marshes

Kranji Marshes, Birds of Singapore kirjan karttapaikassa 2, on laaja suo- ja ruohoalue. Puustoakin löytyy sopivasti. Yo. kuvan kohdassa A yritimme ensin päästä Turut Track tien kautta suoaltaille. Tietä pääsi kyllä ajamaan, mutta altaille ei päässyt kuvaamaan, koska verkkoaidan portti oli kiinni.

Olimme paikalla puoli kahdeksan maissa. Oli vielä hämärää ja sumuista. Täällä kuvasin pikkuputkella: himalajansalangaani, jaavanmaina, ruskohaikara.

Poikani löysi kuukkelin avulla uuden reitin Neo Tiew Lane 2 tien kautta. Tämä olikin virallinen reitti, kun oli parkkipaikka ja siistit vessatkin, kuten aina näissä luontopaikoissa sisääntullessa. Singapore on tarkkojen sääntöjen maa ja onkin syytä selvittää tarkasti mitkä asiat ovat kiellettyjä.

Parkkipaikalta on kilometrin verran kävelyä Raptor Tower:lle, yo. karttakuvan kohtaan B. Reitti kulki metsän reunaa, joten lintuja näkyi ja ääniä kuului paljon. Matkalla kuvasin: indonesianmehiläissyöjä, kauluskaija, keltaberäbulbuli, punarintakaija, seeprakyyhky, smyrnankalastaja. Lisäksi kuulimme tikan naputtelua melko läheltä, mutta lintu ei suostunut näyttäytymään, joten laji jäi tunnistamatta.

Jälleen hiestä märkinä saavuimme hienolle Raptor Tower:lle. Singaporessa on kyllä panostettu luontotornien tekoon. Kaikki ovat tukevia ja turvallisia. Täällä näkee, että ammattilaiset ovat suunnitelleet ja rakentaneet nämä tornit.

Reissun yksi tärkeimmistä varusteista oli vyötäröllä roikkuva pyyhe. Oli näppärä kuivata naamaa välillä, koska muuten jatkuvana valuva hiki kirveli silmissä vaikeuttaen kuvaamista.

Kuvasin indonesianmehiläissyöjiä yo. kuvan puusta. Vasta kotona löysin kuvasta kurnulivertäjän, mikä olikin mieluisa yllätys. Sattui olemaan vieläpä oikealla tarkennusalueella.

Raptor Tower:ssa kuvasin: aasiankiitäjä, indonesianmehiläissyöjä, keltaperäbulbuli, kiiltokottarainen, kurnulivertäjä, pitkäpyrstökaija, punakaulakyyhky.

Siirryimme lähellä sijaitsevaan Moorhen Blind piilokojuun. Tämä olisi varmaan ollut heti aamusta aikaisin hyvä paikka.

Moorhen Blind:stä kuvasin: harmaaräätäli, marmoriseppä.

Kranji Marshes alueelta kuvasin yhteensä 16 lintulajia. Oli kokonaisuutena taas kerran hieno paikka, parempi kuin ennakkoon kuvittelin.

Mount Faber

Tulimme aamulla puoli kahdeksaksi kätevällä Grab Taxilla Mount Faber puistoon, joka sijaitsee Singaporen eteläosassa lähellä Sentosan saarta.

Kävelimme runsas 4 km melko mäkistä maastoa. Näköalat olivat hienot, avautuen eteläiselle merialueelle. Kuljimme yli kuuluisan Henderson Waves sillan. Jatkoimme siitä Top of Telok Blangah Hill Park:n. Edelleen kuljimme hienoa tree top walk reittiä kohti määränpäätämme Water Gardenia.

Mount Faber hill top view oli suosittu paikka turisteille. Kiljuvia turisteja oli välillä tungokseen asti.

Singaporen eteläosassa tuntui olevan enemmän kiitäjiä yms. kuin pohjoisosassa.

Tämä lisko levittää itsensä ja liitää puiden välillä.

Mizuma Gallery oli tämän retken päätepiste. Tästä jatkoimme taas Grab Taxilla majapaikkaamme Leedon Heights:n. Olipa hieno maisemareitti vaihtelevassa mäkisessä maastossa.

Mount Faber retken kuvatut lintulajit: aasiankiitäjä, jaavanmaina, keltaperäbulbuli, naamiokuhankeittäjä, punakaulakyyhky, ruskosieppo, tutkasalangaani.

Upper Seletar Reservoir

Teimme aamun linturetken lisäksi iltapäiväretken Upper Seletar Reservoir järvelle. Menimme Singapore Zoo:n yhteydessä olevalle Riversafarille, missä isommalla turistiveneellä teimme pienen lenkin järvellä.

Riversafarilla kuvasin ainoana lintuna pikkukameralla ja -putkella safiirimehiläissyöjän yo. kartan paikassa C. Riversafari olisi saanut olla paljon pidempi ja aikaisemmin aamulla, niin olisi varmasti ollut enemmän lintuja näkyvillä.

Rantapuskista kuvasin Riversafarin jälkeen amurinuunilinnun ja oliivimedestäjän. Seeprakyyhkyn kuvasin tepastelemassa kävelyreitillä. Riversafarin jälkeen kävelimme myös ympäri Singapore Zoo:n, missä oli paljon mielenkiintoisia eläimiä ja kaloja.

Upper Seletar Reservoir retken kuvatut lintulajit: amurinuunilintu, oliivimedestäjä, safiirimehiläissyöjä, seeprakyyhky.

Singapore Jurong Bird Park

Teimme jälleen aamun linturetken lisäksi iltapäiväretken. Tällä kertaa Jurong Bird Park:n lintupuistoon. Alkuun ajattelin, että onkohan tarpeellista lähteä häkkilintuja katselemaan, kun muutenkin luonnossa näemme paljon lintuja harrastuksestamme johtuen.

Olin väärässä ajatuksineni. Lintupuisto oli todella hyvin hoidettu, siisti ja upea paikka. Jurong Bird Park on Aasian suurin lajissaan ja myös maailman suurimpien joukossa.

Mikä myös hienoa, että ympärillä oli paljon vapaata metsää ja pieniä lampia, joten täällä oli myös villejä lintuja, mitkä eivät kuulu lintupuiston asukkeihin, mutta sattuvat vain elämään täällä. Paikka on lähellä Chinese Garden puistoa ja Jurong Lake järveä, jonne meidän piti myös aiemmin mennä. Oli kuitenkin suljettu. Paikka on Birds of Singapore kartan kohdassa 3.

Ao. linnut olivat vapaana luonnossa eläviä, metsässä tai taivaalla kuvattuina.

Jurong Bird Parkin ympäristössä kuvasin villejä ja vapaita lintuja: aasianiibishaikara, intianviheltäjäsorsa, kirjokeisarikyyhky, mustajoutsen, pisamapelikaani, sinikorvakalastaja, sundaniibishaikara, tulitöyhtö.

Leedon Heights

Majapaikkamme oli upea tornitaloalue, missä majoituimme kirjan kartan kohdassa T. Botanic Garden:sta pari kilometriä länteen. Täällä kuvailin tornitalon 20 kerroksen parvekkeelta ja lähiympäristöstä.

Yo. kuvan mehiläishaukkoja pyöri iltapäivisin kauempana parvekkeemme edustalla. Parhaimmillaan näimme niitä 7 kpl yhtä aikaa. Tämä yksilö kuvattu Botanic Gardenissa.

Kun ilmastoidusta tilasta vei kameran ulos kuumaan ja kosteaan ulkoilmaan, niin kameran linssit menivät huuruun. Tällöin oli parempi kuvata sisältä ilmastoidusta tilasta parvekkeen edessä lenteleviä lintuja.

Leedon Heights:ssä kuvatut lintulajit: aasianturturikyyhky, idänmehiläishaukka, jaavanmaina, jaavansalangaani, oliivimedestäjä, seeprakyyhky. Ilman kuvaa havaittu töyhtökiitäjä.

Singaporen reissulla kymmenessä päivässä kuvasin 69 lintulajia. Uusia kuvalajeja meille oli 57 kpl, mikä ylitti reilusti odotuksemme. Lisäksi 1 kpl tunnistettu uusi laji ilman kuvaa.

Muita turistireissuja

Sentosan lomasaarella kävimme seikkailemassa MegaZip köysiradalla. Näkymät olivat huikeat ja vauhtia riitti.

Mielenkiintoinen iltapäivä vietettiin Battlebox:ssa. Singaporen taistelu käytiin 8.–15. helmikuuta 1942. Taistelu käytiin Japanin asevoimien ja Singaporen saarta puolustaneiden brittiläisten, australialaisten ja intialaisten joukkojen välillä.

Seilasimme Rivercruise risteilyllä Singaporen jokea pitkin 40 min. Oli mainio tapa nähdä nopeasti Singaporen keskustaa.

Reissu Singaporeen oli mielenkiintoinen ja antoisa. Eipä sinne olisi tullut lähdettyä, ellei poikani perheineen olisi siellä ollut ja kutsunut meidät sinne. Isot kiitokset reissuseurasta vaimolleni ja isäntäperheelle vieraanvaraisuudesta. Erityiskiitokset pojallemme, kun jaksoit oppaanamme ja seuranamme olla joka päivä.

Varma syksyn merkki on, kun aamusumu verhoaa viilenevän järven pinnan v. 2019.

Vesijetillä Längelmävedellä

Päätimme vaimoni kanssa kokeilla vesijettiä lintujen tarkkailussa. Olin huomannut jo aiemmin tehdessäni vesijeteillä retkiä poikieni kanssa, että lintuja pääsee häiritsemättä melko lähelle vesijetillä.

Mukana oli vanhempi kamerani canon 7d ja canon 70-200 f2.8 + 2x jatke. Kiikarina canon 18×50 vakaajakiikari. Kamera oli vaimolla repussa ja kiikari oli väliin kaulalla ja jetin säilytysboksissa.

Vesijetin vuokrasimme Kangasalan Motorentistä, missä palvelu oli hyvää ja asiantuntevaa.

Vesijettinä oli seadoo gti 130 hp pitkänä versiona, joten kahdelle oli hyvin tilaa. Varalla oli 10 l bensakannu, jos Rönniltä ei olisi saanutkaan bensaa. Navigointivälineenä oli garmin zumo 600 gps. Kaikuluotain olisi hyvä lisävaruste, niin uskaltaisi kulkea lähempää rantoja tuntemattomilla vesillä.

Lähdimme Kangasalan Mobilian rannasta liikkeelle kohti pohjoista. Ensimmäiset linnut yhytimme ennen pelisalmea olevalla karilla. Pysäytin, sammutin jetin ja katsoin kiikarilla kanadanhania. Jettihän pyörähti heti väärään suuntaan ja oli hankala katsoa heiluvasta jetistä kiikarilla, vaikka oli vakaajalla varustettu.

Ajoimme hiljakseen laivaväylää pitkin kohti pohjoista. Ponsanselällä näkyi kuikkia ja silkkiuikkuja. Aallokko oli kohtalaista, joten vettä lensi naamalle vähän väliä. Keskellä selkää aallokossa ei tehnyt mieli pysähtyä lintuja tarkkailemaan.

Saavuimme Rönnille kapeaa ja hienoa väylää pitkin. Ennen Rönniä näkyi parisataa kurkea kaislikossa. Samassa paikassa lehahti metsää vasten joku iso tuntemattomaksi jäänyt lintu. Nyt tuli jetin etu esiin, kun matalassa rännissä pystyimme hiukan liikkumaan pois väylältä.

Tankkasimme Rönnillä tankin täyteen ja pidimme evästauon laituriin kiinnittyneenä. Ennenkuin sain jetin laituriin, niin vastarannan kaislikossa iso, ilmeisesti hiirihaukka jahtasi sorsia. En taaskaan kerennyt kiikareilla tilanteeseen saatikka repussa olevalla kameralla.

Jatkoimme edelleen kohti pohjoista. Säkkiänselällä oli taas paljon silkkiuikkuja ja jokunen kuikka. Piittalansalmessa olivat isokoskelot poikasineen, yht 18 kpl.

Ajoimme erittäin kauniin Karviansalmen läpi ja saavuimme Länkipohjan venelaituriin. Söimme eväät ja loikoilimme laiturilla leppeässä ilta-auringossa. Västäräkit pörräsivät ympäriinsä rannalla. Länkipohjan vpk tuli pitämään harjoitusta. Katsoivat jettiämme kateellisena ja sanoivat haluavansa samanlaisen.

Paluumatkan ajoin samaa reittiä, kuin tullessa. Näimme aiempien lisäksi kurkia ja harmaahaikaran.

Illan hämärtyessä lisäsin hiukan vauhtia, että kerettiin valoisan aikaan Mobilian satamaan.

Vesijetti oli erinomainen laite retkeilyyn ja myös rauhalliseen kruisailuun. Laite ei ole pelkästään rälläys- ja häiriköintiväline, kuten yleensä helposti luullaan.

Koimme hienon päivän lämpöisen elokuun lopun auringonpaisteessa. Ajomatkaa kertyi n. 120 km. Valokuvaukseen ja lintujen tarkkailuun paketti ei ollut tällä kertaa paras mahdollinen. Vaatisi kuskin, joka vain ajaa. Kiikaroija ja kuvaaja voisi istua takatuhdolla pitäen kameraa valmiudessa nopeita tilanteita varten. Iphone xs toimi tällä kertaa erinomaisesti reissun dokumenttikuvissa, kun järkkäri pysyi visusti repussa.

Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna 2019 lähdimme vaimon kanssa perinteiselle linturetkelle Poriin. Ilma oli helteinen ja menomatkalla lämpötila kohosi parhaimmillaan jopa 26,5 °C :n. Matkalla havainnoimme auton ikkunasta mm. räystäspääskyjä ja tuulihaukan.

Katso myös Meri-Porin lintuja.

Toukari

Ajoimme suoraan Porin Toukariin, missä oli nähty harvinainen pussitiainen. Kävelimme hiestä märkinä ja mäkäräisten saattelemina Kokemäenjoen vartta oletettuun paikkaan. Puolisen tuntia haeskelimme pussitiaista ensin parisataa metriä väärästä paikasta. Palasimme hiukan takaisinpäin tietä pitkin ja löysimme rakenteilla olevan pussitiaisen pesän n. 50 m tiestä.

Pystytin jalustan ja kameran kauemmaksi tielle ja jäimme odottamaan lintua ilmestyväksi pesänrakennuspuuhiin. Tovin odoteltuamme pussitiainen lennähti pelottomasti pesälle ja alkoi kutoa taidokkaasti hienoa pesäänsä. Kuvasin varjossa olevaa pesää ja sen sisällä häärivää pussitiaista kovaan vastavaloon haarukoimalla valotusta.

Pussitiainen viivähti pesällään alle 5 min ja lähti hakemaan lisää pesänrakennustarvikkeita. Poistuimme myös takavasemmalle, ettemme häiritse ahkeraa lintua, vaikka kuvasinkin kauempaa 960 kinomillillä.

Toukarissa näimme pussitiaisen, joka oli meille reissun eka elis. Lisäksi näimme ja kuulimme kauniisti laulavan laulurastaan, mustarastaan ja punakylkirastaan.

Kovan keskipäivän valon aikaan oli hyvää aikaa viedä ylimääräiset tavarat majapaikkaan. Tällä kertaa yövyimme Virkistyshotelli Yyterissä. Hotellissa oli myös kylpylä, joka kuului huoneen hintaan, mutta emme kuitenkaan kylpylässä käyneet. Hotellissa ei ollut ilmastointia huoneissa, mutta käytävässä oli, joten pitämällä ovea auki käytävään sai huonetta viilennettyä.

Hilskan torni

Iltakuvauksiin lähdimme Reposaareen johtavan tien varrella olevaan Hilskansaaren luontotorniin. Paikka on helposti saavutettavissa, kun autolla pääsee aivan tornin viereen. Tornista on näkymä etelän suuntaan, joten ilta-aurinko paistaa oikealta puolelta.

Pajusirkku toivotti laulullaan tervetulleeksi heti torniin saavuttuamme. Lintuja ei ollut ruuhkaksi asti tornin edustan vesialueella.

Myös keltavästäräkki tuli heti tutkimaan, että ketä vieraita torniin tuli tällä kertaa. Ruokokerttunen säksätti oikealla kaislikossa, mutta ei tullut näyttäytymään.

Kyhmyjoutsen tutkaili meitä vienosti kumppanin hautoessa lähistöllä.

Harmaahaikarakin saapui arvokkaasti liitäen ilmeisesti yöpymispaikalleen.

Merihanhipariskunta teki neljän poikasen kanssa maihinnousun 500 m:n päässä Reposaarentien itäpuolella. Toisella pariskunnalla oli kaksi poikasta.

Merimetsoja saapui illan mittaan koko ajan lisää Fänrikit saaren tuntumaan. Lopulta niitä oli vähintään 400 kpl paikalla.

Yllättäen vähän ennen poislähtöä läheiseen pajupuskaan tupsahti idänuunilintu, mikä oli hienosti jo toinen reissun elis meille!

Lintulajeja kuvasimme ja havainnoimme Hilskassa: haahka, haapana, haarapääsky, harmaahaikara, idänuunilintu, isokoskelo, jouhisorsa, kalatiira, keltavästärakki, kyhmyjoutsen, lapasorsa, laulujoutsen, merihanhi, meriharakka, merilokki, merimetso, mustarastas, naurulokki, pajulintu, pajusirkku, pikkulokki, pussitiainen, ruokokerttunen, silkkiuikku, sinisorsa, tavi, telkkä, tukkakoskelo, tukkasotka, tylli, valkoposkihanhi.

Yyterin lietteet Sannannokka

Herätys oli neljän aikaan, että olisimme parhaiden aamuvalojen aikaan paikalla. Vaimo värkkäsi aamupalan huoneessa, koska hotellin aamupala oli tietysti vasta myöhemmin saatavissa.

Klo 4.45 starttasimme auton kohti Yyterin lietteitä. Saavuimme tutulle Huhtalanraitin parkkipaikalle. Tavaraa oli taas kohtuullisesti kannettavana pienelle marssille kohti Sannannokkaa. Pari kameraa pitkine putkineen, kaukoputki, kiikari, pari jalustaa. Repussa lisäksi eväät, vähän varavaatteita ja uutena reissukaverina ipad.

Parkkipaikalla oli jo kohtuullisesti hyttysiä, joten verkkohatut päähän ja menoksi. Jouduin taas selkää säästämään, joten valitettavasti vaimokin joutui toimimaan sherpana. Metsäosuudella kuului hyttysten ininää ja mm tiltaltit säestivät askeltemme rytmiä.

Ohitimme esimmäisen lintulavan ja saavuimme aamuhämärässä tutulle Sannannokan lintulavalle. Pitkospuilla kuulimme tervetulotoivotuksena taivaanvuohen mäkätystä. Myös valkoviklon uikutus kuului jo pitkospuilla.

Heti kaislikon takana parinsadan metrin päässä oli vesilätäkkö, missä ruokaili runsaasti pieniä kahlaajalintuja. Tyllejä oli sankoin joukoin. Kuvatessa on vaikea keskittyä lintujen lukumäärän laskemiseen, joten yleensä tyydymme kuvaamiseen ja lajien tunnistamiseen.

Pikkusirrejäkin oli jokusia paikalla.

Kerkesimme kuvaamaan parikymmentä minuuttia, ennenkuin ensimmäiset rannallakävelijät ja staijaajat saapuivat paikalle. Vuosi vuodelta nämä lisääntyvät vaikka PLY:n sivuilla kielletään rannallakävely pesimäaikaan. ”Niityllä kulkeminen pesimäaikaan noin 15.3.-31.7. on ehdottomasti kielletty.” Sikäli ihmeellistä, että näillä kulkijoilla oli vain kiikareita ja kaukoputkia, niin aivan hyvin samat linnut näkee lintulavoiltakin. Lintulavoja on 3 kpl lyhyen matkan sisällä, niin näiltä putoaa pohja pois, kun rannalta staijaajat ajavat linnut pois. Nytkin kulki 3 eri porukkaa. Suurin osa linnusta mitä ajoivat ylös, niin eivät palanneet ko. paikkaan.

Ikävä vaan, kun ajaa paikalle pari sataa kilometriä, herää neljältä ja sitten rannalla onkin markkinat. Tämän aamun kuvaussessio meni tältä osin meiltä pieleen.

Nämä lintutorneista ja lavoilta otetut kuvat ovat yleensä kaukaa otettuja dokumenttikuvia, joten itsekin mielelläni menisin rannalle lähempää kuvia ottamaan.

Vlkohäntäkauriskin tuli perinteisesti ruokailemaan rannalle kahden vasansa kanssa aamuhämärässä. Tällä kertaa tummat pilvet taivaanrajassa estivät aamuauringon parhaan valon lankeamisen rannalle.

Punajalkaviklot ääntelivät ja lentelivät ahkerasti soidinlentoa koko aamun.

Ristisorsa saapui paikalle hiukan myöhemmin. Olemme joka vuosi täällä käydessämme nähneet ristisorsan.

Taivaanvuohikin oli koko aamun aktiivinen ja lenteli soidinlentoa.

Taivaanvuohen mäkättävä ääni syntyy pyrstön reunasulista ilmavirran vaikutuksesta linnun syöksyessä alaspäin. Ensimmäistä kertaa sain kuvattua kuvan, missä reunasulat näkyvät levällään. Suttuinen dokumenttikuva tosin vaan.

Lavan viereiset puskat ja puut ovat hyviä paikkoja kuvaajalle. Pikkulinnut viivähtävät näissä usein hetken.

Lapasorsapariskunta retkellä haapanapariskunnan kanssa.

Hernekertut tulivat ihmettelemään lavan viereen maailman menoa. Vaimo löysi lähipuskien lintuja hyvin sillävälin, kun itse staijasin ja kuvasin kauempana olevia lintuja. Itsellä, kun ei ole silmiä selässä, niin lisä silmäpareista on aina apua.

Lintulajeja Sannannokasta kuvasimme ja havainnoimme: haahka, haapana, hernekerttu, isokoskelo, jänkäsirriäinen, kalatiira, kuikka, kuovi, kurki, käki, käpytikka, lapasorsa, lapinsirri, lapintiira, laulurastas, meriharakka, merimetso, naurulokki, niittykirvinen, pajulintu, pajusirkku, peippo, pikkulokki, pikkusirri, pikkutylli, punajalkaviklo, punavarpunen, rantasipi, rytikerttunen, räyskä, ristisorsa, sepelkyyhky, suosirri, taivaanvuohi, tervapääsky, tiltaltti, töyhtöhyyppä, tylli, valkoposkihanhi, valkoviklo, vihervarpunen, västäräkki.

2,5 h session jälkeen lähdimme hotellille aamupalalle. Lämpöväreily alkoi lisääntymään ja rannallakävelijät alkoivat tympimään. Hotellissa oli hyvä ja monipuolinen aamupala. Mikä onkin selvä etu hotellimajoituksessa muihin majoitustyyppeihin verrattuna. Olemme aika montaa eri majoitusmuotoa kokeilleetkin näillä Porin lintureissuilla.

Reposaari

Torkkujen ja ruokailujen jälkeen lähdimme iltapäiväkierrokselle. Mukana oli vain kevyempi varustus, yksi kamera 640 kinomillillä varustettuna. Mukana tietysti kiikari 18×50 vakaajalla varustettuna.

Ensimmäisenä suunnistimme Reposaareen. Tahkoluodon risteyksessä vaimo huomasi merikotkan liihottelevan taivaalla. Kaupparannan Kioskille Reposaaressa pysähdyimme jätskille. Kioskista saa kuulemma kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Myyjän mukaan Suomen ainoa posti, mistä saa konjakkia.

Jätskit syötiin satamapuistossa. Jätskinsyönnistä tosin ei meinannut tulla mitään, koska lintuja pörräsi ympärillä koko ajan. Valkoposkihanhipariskunta oli ruohikolla syömässä kesykyyhkyjen kanssa.

Haarapääskyt esittelivät taitolentonäytöstä päidemme yläpuolella. Merimetsoja lensi Tukkiviikinlahdelle ja takaisin vähän väliä. Kivitasku lennähti satama-altaan reunalle, mutta kuvaaja oli jätski kädessä, niin kuvaa en saanut.

Ajoin Reposaaren eteläkärkeen aallonmurtajan kupeeseen. Allonmurtajan länsipuolen pohjukassa lillui haahkoja ja telkkä. Laulurastas luritti kauniisti viereisessä metsikössä. Vaimo istahti penkille nauttimaan leppoisesta ilmasta ja iltapäivän auringosta.

Lähdin kävelemään vajaa 600 m pitkää aallonmurtajaa pitkin. Matkalta löysin naaras isokoskelon ja laulujoutsenen, joka hääti kyhmyjoutsenpariskunnan reviiriltään.

Kalatiira hautoi vaatimattomassa pesässään aallonmurtajalla ja toinen puolisko vartioi ilmatilaa.

Mäntyluoto

Mäntyluodon Uniluodolta löytyi tukkakoskelo, isokoskelo ja kyhmyjoutsenpariskunta. Pyörähdimme myös Mäntykallossa, mistä löytyi meriharakka kauniiden maisemien lisäksi.

Herrainpäivät

Ajoimme Herrainpäivien surffirannalle, mikä on ollut yleensä hyvä kuvauspaikka, koska linnut ovat suhteellisen lähellä lietteellä syödessään. Myöhäisiltapäivällä ei ollut odotettavissa, kuin dokumenttikuvia, koska kuuma hiekka väreilee suorassa auringonpaisteessa sen verran kovasti.

Surffirannalla näimme: haarapääsky, kylpevä kottarainen, kyhmyjoutsenpariskunta, laulava mustarastas, pikkutylli, tavipariskunta, viisi tukkakoskeloa, joista yksi söi kalaa, tyllejä.

Levon lammet

Levon lammilla piipahdin ilman kameraa, koska auton joutui jättämään huonoon paikkaan tien varteen. Täten myös vaimo jäi autoon tavaroita vartioimaan.

Lintuja kiikaroin: haapana 4 kpl, kalatiira 2 kpl, laulujoutsenpariskunta, nokikana 5 kpl, kaksi rantasipipariskuntaa pesivänä 4 kpl, tavi 2 kpl, kaksi telkkäpariskuntaa 4 kpl.

Yyterin sannat

Viimeisenä aamuna heräsimme jo klo 3.40. Vaimo teki jälleen pikapuuron kuumaan veteen, keitti kahvit ja teki maukkaat voileivät mukaan. Ensin ajattelimme lähteä kävellen Yyterin santojen rantaa pitkin koko varustearsenaali mukana kohti surffirantaa. Hotellilta ei ollut, kuin runsas 100 m meren rantaan.

Päästyämme rantaan huomasimme, että koko ranta surffirantaan asti oli täynnä lintuja. Aamun sävyt olivat hienoja ja nopeassa tahdissa sävyt vaihtuivat. Emme viitsineet häiritä ja ajaa lintuja lentoon, joten aloimme kuvaamaan ja staijaamaan heti hotellin rannasta. Olisi siinä ollutkin tarpomista surffirannalle pehmeässä hiekassa painavien varusteiden kanssa.

Telkkiä tuli ja meni runsaasti. Laskin ja arvioin niitä olevan vähintään 800 kpl.

Rusakko pysähtyi hiekkarannalle tuijottamaan meitä toviksi. Ajatteli varmaan, että onpa nohevan näköisiä kummajaisia heti aamutuimaan. Liekö vaimon tekemät hyvät eväät tuoksuneet rusakon nenään, koska mutustelimme niitä raikkaassa meri-ilmassa kuvauksen lomassa.

Ilmeisesti helteet olivat lämmittäneet pintaveden lämpöisemmäksi kuin ilman, koska oli kevyttä sumua ilmassa, haitaten kuvaamista. Vasta, kun aurinko oli noussut kunnolla metsänrajan yläpuolelle, niin ilma selkeni ja kuvaus onnistui paremmin.

Naurulokki saalisti pikkukaloja pinnan tuntumasta. Kala jäi tunnistamatta, koska omasta vetokalastus vuosista on jo vierähtänyt liian pitkä aika. Silloin uistellessa katselimme näitä maisemia useasti mereltä päin poikani kanssa. Silloin tällöin taimenia ja jopa merilohia uistimeen haksahti.

Meriharakat olivat energisiä heti aamusta. Lentelivät ja ääntelivät vilkkaasti rannan tuntumassa.

Kullatut laulujoutsenet nauttivat nousevan auringon lämmöstä lähes tyynellä merenlahdella.

Lintulajeja havainnoimme hotellin rannasta: alli, haahka, haarapääsky, harmaalokki, isokoskelo, kalalokki, kalatiira, kuikka, kyhmyjoutsen, käki, käpytikka, laulujoutsen, meriharakka, merimetso, mustakurkku-uikku, mustalintu, naurulokki, pilkkasiipi, tavi, teeri, telkkä, tukkakoskelo, tukkasotka.

Klo 7.30 oli aika siirtyä ansaitulle hotellin aamupalalle. Onneksi ei ollut pitkä matka. Aamupala oli jälleen hyvä ja ravitseva, sekä maisema ikkunasta upea. Terassillakin oli mahdollisuus syödä aamupalaa.

Kotimatkalla tulimme Harjakosken kautta, missä tuntuu olevan ikuinen siltatyömaa. Haarapääskyjä lenteli padon tuntumassa.

Reissu oli jälleen onnistunut. Seura oli hyvää, ilmat suosivat ja hyttysiä oli maltillisesti. Kokeiltuamme lähes kaikki muut majoitusvaihtoehdot, paitsi teltan, niin hotellimajoitusta puoltaa vaivattomuus, sekä hyvä ja vaivaton aamupala. Koko reissulla havainnoimme 72 lintulajia. 3 kpl oli itselleni uusia kuvalajeja: idänuunilintu, pussitiainen, räyskä.

 

Toukokuun alussa v. 2019 vappuaamuna klo 5 lähdimme ajamaan kohti Tykölänjärveä, joka oli meille uusi kohde. Järvellä on kaksi lintutornia. Eteläpään torni kuuluu Valkeakoskeen ja pohjoispään torni Pälkäneeseen.

Etelätornin koordinaatit: 61°15’06.1″N 24°12’53.4″E (61.251694°, 24.214833°)

Suuntasimme ensin eteläpään torniin. Lintutornin kyltti näkyy Pälkäneentielle, jos osaa katsoa oikeassa kohdassa. Polku tornille menee opastettua polkua pitkin tiheässä metsässä. Metsässä laulullaan meitä tervehtivät tiltaltit ja peipot.

Ennen pitkospuita korkean kuusen kätköissä lauloi laulurastas hienosti. Heti ei sitä löydetty, mutta myöhemmin vaimo löysi linnun, kun kävi lämmittelylenkillä ja kävin kuvaamassa sen.

Loppupäässä kuljetaan pitkospuita pitkin. Torni on avonainen matala ja yksitasoinen. Näkymä Tykölänjärvelle on hyvä ruovikon yli.

Pesintätouhut ja parittelut olivat sumuisessa -3 °C:n kevätaamussa täydessä tohinassa. Naurulokkeja oli runsaasti pesiä rakentamassa.

Myös nokikanapariskunta rakensi pesäänsä mättäälle. Pajusirkut olivat ahkerana pesänrakennustouhussa rannan ja tornin välisellä alueella.

Lapasorsapariskunta ruokaili tiiviisti yhdessä. Taivaanvuohi mäkätti välillä melko lähellä, mutta jäimme ilman näköhavaintoa.

Silkkiuikkuja oli useita pareja soidintamassa. Tikat viestittivät ympäristössä rummuttamalla toisilleen.

Pikkulokinkin onnistuin saamaan kuvaan, joten varmistui, että niitäkin täällä on.

Tornin vieressä oli talviruokintapaikka, mikä onkin kuvaajalle hyvä lisä. Tosin tässä paikassa oli niin paljon oksia ruokintapaikan edessä, että kuvaaminen oli haastavaa.

Aamusumu kesti melko pitkään, joten terävien kuvien saaminen oli haastavaa. Tosin hämyisiä tunnelmakuvia kyllä sai. Kun sumu hälveni, niin aurinko oli jo niin korkealla, että sitten kuvaamista haittasi lämpöväreily.

Näpit olivat jäässä, kun käpistelin kylmää kameranrunkoa ja kiikaria koko aamun ohuet kesähanskat kädessä.

Lintulajeja havainnoimme etelätornissa: haapana, isokoskelo, keltasirkku, korppi, kurki, käpytikka, lapasorsa, laulujoutsen, laulurastas, mustarastas, naurulokki, nokikana, pajusirkku, peippo, pikkulokki, punatulkku, sepelkyyhky, silkkiuikku, taivaanvuohi, tavi, telkkä, tiltaltti, vihervarpunen.

Poislähtiessä kävin vielä piipahtamassa Pälkäneen pohjoispään tornissa, joka on melko uusi torni. Torni oli korkea ja useampi tasoinen. Näkymä alatasanteeltakin oli jo hyvä. Tällä kertaa linnut olivat vähissä. Näin silkkiuikkuja ja pari kurkea.

Pohjoistornin koordinaatit: 61°16’04.2″N 24°11’25.4″E (61.267822, 24.190398)

Huhtikuun puolessavälissä 2019 lähdimme tutustumaan Tammelan Pehkijärven uudehkoon lintutorniin. Lisäpontimena toimi järvellä nähty morsiosorsa ja mandariinisorsa.

Gps ohjasi Teurontieltä Loukkuhuhdantielle. Saavuimme maalaistalon pihaan ja paikan isäntä ystävällisesti viittoi jättämään auton pihaan. Paikalta poistui juuri audimies, joka kertoi nähneensä ko. linnut matalan kaislikon yli vastarannalla.

Tornin sijainti: 60°50’41.0″N 23°52’47.7″E ( 60.844711°, 23.879908° ).

Kävelimme mullospellon yli, mihin oli tehty hienosti purulla päällystetty polku. Saavuimme rantaan ja tähyilin länteen ja lounaaseen vastarannalle kaukoputkella. Vastavaloon en havainnut ko. lintuja. Jälkeenpäin tajusin, että olisi ehkä pitänyt katsoa suoraan eteläänpäin, koska sieläkin oli vastaranta?

Päätimme jatkaa metsän läpi lintutornille, jos vaikka korkeammalta näkyisi paremmin. Vastavalo vaivasi edelleen näkemistä. Vaarana on silmän vaurioituminen, jos näillä superteleillä ja kaukoputkilla katsoo liian kirkkaaseen kohteeseen.

Torni oli uudehko, melko tukeva kaksitasoinen ja katolla varustettu, mikä on tietysti luksusta sateella. Haittaa kuitenkin kuvausta ja staijaamista ylöspäin.

Melko pian eteläpuolen linnut joutuivat paniikkiin ja lentelivät ympäriinsä, kun nuori merikotka tuli lintuja saalistamaan. Nyt meni sitten koko paletti uusiksi ajattelin. Nuori merikotka meni puuhun tähyilemään. Linnut rauhoittuivat vähitellen.

Melko pian saapui kuitenkin pohjoisesta aikuisempi merikotka ja taas linnut joutuivat paniikkiin. Lopuksi merikotkat alkoivat taistelemaan ja vanhempi rökitti nuorempaa.

Porukkaa torniin tuli ja meni, mutta kukaan ei ainakaan tornista nähnyt näitä tavoitelintuja. Iltapäivällä, kun osa porukasta lähti poispäin, niin pyysin soittamaan, jos morsiosorsa vielä näkyisi matkalla.

Kohta tulikin ystävällinen Naantalin kaveri ilmoittamaan, että jotain oli näkynyt eteläpuolella. Se oli ollut mandariinisorsa. Lähdimme paikalle pikimiten. Pystytin jalustan ja aloin skannaamaan ko. paikkaa kaukoputkella.

Samassa eteläpuolen vastarannan kesämökin laiturille ilmestyi ilmeisesti lintuporukkaa kiikareineen. Lähistön linnut säikähtivät ja lensivät itäpuolen lahteen näkymättömiin. Lintumiehet lähtivät vikkelästi laiturilta huomattuaan meidät. Ilmeisesti olivat luvatta kesämökin laiturilla.

Lähdimme vielä Naantalin kaverin kanssa tutkimaan, jos itäpuolen lahdelle pääsisi jostain kautta näkemään . Emme kuitenkaan löytäneet sopivaa kulkukelpoista reittiä kovasta yrityksestä huolimatta, koska ojat tulvivat, niin ei pystynyt yli loikkimaan. Aina ei voi voittaa. Tätä kirjoittaessa kyseiset morsiosorsa ja mandariinisorsa koiraat seikkailevat Oulun seudulla ja ovat jo valtakunnanjulkkiksia.

Lintulajeja havainnoimme mm: haapana, harmaahanhilaji, isokoskelo, jouhisorsa, kurki, käpytikka, laulujoutsen, merikotka, pajusirkku, ruskosuohaukka, tavi, telkkä, töyhtöhyyppä, uivelo.

Oli hieno päivä taas luonnossa. Pehkijärvi torneineen oli hyvä ja runsas lajistoltaan, joten käymisen arvoinen lintupaikka. Torniin kannattaa tulla aamulla aikaisin, niin pääsee kuvaamaan ja staijaamaan myötävaloon.

Maaliskuun lopulla 2019 lähdimme yhdistetylle kelkkailu- ja linturetkelle Lappiin. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Levi hyvin hoidettujen kelkkareittien toivossa.

Lauantaina ajelimme hienossa keväisessä ilmassa pienempiä asfalttiteitä n. 900 km. Matkalla tarkkailimme ajankuluksi lintuja. Kangasala – Oulu välillä näkyi siellä täällä muuttomatkalta palailevia lintuja pelloilla. Näimme mm: kottaraisia, käpytikan, laulujoutsenia, närhiä, telkkiä, töyhtöhyyppiä. Lisäksi näimme joukon metsäkauriita aamuhämärissä.

Limingan jälkeen lintuhavainnot kokolailla loppuivat. Loppumatkasta Ylläksentiellä pölähti hämäränhyssyssä 5 kpl riekkoja, joka oli yksi reissun tavoitelinnuista kameralla. Nyt en pystynyt pysähtymään jäisellä tiellä loivassa alamäessä ja painava peräkärry perässä.

Saavuimme lauantai-iltana Levin Isorakkaan ja vastassa olivat poikani ja vaimonsa, jotka olivat jo viikon lomailleet paikalla. Tavarat lähtivät vikkelästi kärrystä, kun oli riski poika auttamassa.

Heti sunnuntaiaamuna lähdin poikani Tamin kanssa kelkkailemaan Kittilän pohjoisosan erämaamaisemiin. Ajoimme itäpuolta Pokkaan ja pysähdyimme tankkaamaan kelkat ja itsemme legendaarisessa Tieva baarissa. Oli hieno nähdä, että Tieva baari oli samanlainen kuin v. 2006 viimeksi käydessäni.

Tamilla tuli pieni lisälenkki, kun perälaukku oli pudonnut kelkan tarakalta ja joutui palaamaan 10 km samoja jälkiä takaisinpäin hakemaan sen. Onneksi ei koskenut heikkokuntoista, niin ei tuntunut missään.

Jatkoimme länteen upeaa erämaamaisemaa kohti Puljua. Reitti oli sopivan möykkyistä, niin ei päässyt vilu yllättämään. Pysähdyimme Raijankiselän autiotuvalle juomatauolle ja kelkkojen alustoja säätämään.

Seuraava pysähdys oli Pyhävasan autiotupa. Olipa kiva tulla, kun edellämme menevä kelkkaporukka oli tehnyt tulet valmiiksi. Käristimme makkarat ja söimme eväät hienossa autiotuvassa puron solistessa iloisesti vieressä. Eipä ollut tälläkään kertaan kännykkään kenttää, joten pitkä kävelymatka tulee, jos kelkat hajoavat.

Seuranamme oli pieni päästäinen, joka pelottomasti tuli ruokaa kerjäämään. Tottakai ruokimme kämpän vakioasukasta.

Jatkoimme matkaa energiaa ja intoa täynnä kohti Pallastunturia. Keli ja reitti olivat hyviä. Alustatkin alkoivat pelaamaan ahkeran säätämisen jälkeen.

Puljun risteyksessä katselin opasviittoja. Hettaan olisi enää 75 km. Tami katseli kauhulla, että ei kai se tuonne enää lähde. Koko lenkille olisi tullut tällöin mittaa 350 km, joten päätin jättää väliin, koska oli vasta ensimmäinen ajopäivä.

Puljusta jatkoimme Lompoloon, Tepastoon ja lopulta Leville. Loppumatkasta alkoi jo väsy hiipiä puseroon, kun oli reittikin melko pattista Puljusta Leville. Matkaa tuli yli 200 km, joten oli siinä ensimmäiseksi reissuksi riittävästi.

Iltaisin saunoimme ja söimme tukevasti hyvässä seurassa Tamin, Tarun, Sirin ja Laran kanssa.

Maanantaina pidimme lepopäivän kelkkailusta ja suuntasimme Tarun ehdotuksesta Levin Luvattumaan Ice Galleryyn. Paikka oli upea ja taidolla tehty. Tätä paikkaa kelpaa näyttää ulkomaalaisille. Otimme paljon valokuvia, nautimme taidokkaista luviveistoksista ja lumoavista valoista.

Tiistaina lepopäivän jälkeen lähdimme vielä kipeillä lihaksilla jälleen kelkkaretkelle. Suuntasimme ensin itäpuolen kautta Levin huipulle, mistä avautuu huikea näköala Lapin lumoon.

Tämän jälkeen laskeuduimme länsipuolta alas ja suuntasimme Kätkätunturin pohjoispuolelta hienossa kelissä kohti Muoniota. Muutaman evästauon jälkeen saavuimme Muonioon. Reitti oli möykkyineen mukavaa ajettavaa ja Lapin lumoa löytyi jälleen. Ajomatkaa kertyi n. 150 km.

Rouvat ulkoiluttivat koiria mm. Immeljärven jäällä ja kävivät shoppailemassa Levin putiikeissa. Shoppailut jäivät tosi vähiin, koska Levillä oli hinnoissa levilisä.

Keskiviikkona hurautimme Ylläkselle. Pääsimme ajamaan lanattua jälkeä, mikä ei ollut hääppöistä sekään. Lanausjälki on huonoa nykyään Levillä. Päiväseltään kun lanataan, niin pehmeä jälki ajetaan parissa tunnissa ruvelle. Iltaisin, jos lanattaisiin, niin jälki saisi ainakin yön yli kovettua.

Kävimme Ylläksen huipulla ihailemassa komeita maisemia ja niitähän riitti.

Takaisin ajettiin Kittilän kautta. parinkymmenen kilometrin Venejoen pätkä oli kivaa ajettavaa. Ajomatkaa tuli n. 150 km.

Lähellä Leviä Kittilästä tullessa pääsimme puhaltamaan kelkkapoliisien pilliin. Hyvä, että kännääjiä valvotaan! Metvurstileipäni ei saanut viisaria värähtämään. Tutut rutiinit taas illalla.

Torstaina lähdin vaimon kanssa lintukuvausretkelle. Ajoimme ensin Luvattuun maahan, kun viimeksi käydessä omistajat sanoivat, että aamuisin näkyy riekkoja ja teeriä. Nyt oli vain hiljainen kylätie.

Ensimmäiset kunnon lintuhavainnot tehtiin ennen Lompolon kylää, kun punatulkkupariskunta yhytti kameran kennon. Lompolon kylässä Näimme hiiripöllön langalla ja n. 35 taviokuurnaa, jotka lauloivat iloisesti talvisessa lumisateessa.

Lompolon jälkeen Rovakoskessa näimme yhden koskikaran jään reunalla tepastelemassa. Nunnasessa näimme taas parven taviokuurnia.

Hetassa söimme hotellin seisovassa pöydässä. Koko kylän virkamiehistö oli myös paikalla lounastamassa. Ikkunasta huomasimme parven pikkuvarpusia.

Takaisin ajelimme Pallastunturin itäpuolta Raattaman kautta takaisin. Näimme paluumatkalla kuukkelin ja isolepinkäisen. Poromarkkinoilla kävimme matkan varrella ihastelemassa käsityöläisten luomuksia. Vaimolle tarttui käsin tehty sormus mukaan. Lapussa mukaan tuli jopa koordinaatit, mistä sormuksen ainekset on poimittu.

Pallastunturissa Lapland hotel Pallaksen yhteydessä on hieno luontokeskus, joka on käymisen arvoinen paikka luontoihmiselle ja muillekkin.

Porot jäivät ihmettelemään, kun kuvasin niitä Pallastunturin kupeessa.

Perjantai oli viimeinen kelkkailupäivä ja suuntasimme Kumputunturille, missä kaikki kelkkailijat käyvät Levin reissulla ainakin kerran.

Ensimmäinen pysähdys oli Erämaakeitaassa. 2004 vuonna kun kävin täällä, niin oli mettässä vain pöytä ja termospullossa kahvia ym särvintä. 2006 vuonna oli asuntovaunu ja tarjontaa hiukan enemmän. Nyt vuonna 2019 oli jo lupien kanssa rakennettu pieni pytinki, hienoa!

Kumputunturista on hienot näkymät ympäriinsä. Kelkkoja oli huipulla paljon. Ylhäällä oli lisäksi pari kamiinoilla varustettua autiotupaa.

Päätimme ajaa puoli kilometriä Sodankylään päin kodalle. Täällä oli tosi paljon kelkkailijoita ja makkaratuletkin valmiina. Isossa kodassa oli ainakin parikymmentä ukkoa yhtäaikaa nuotion ympärillä makkaraa paistamassa.

Takaisin ajettiin fiilistellen viimeistä kelkkaretkeä tänä vuonna. Ajomatkaa kertyi n. 100 km. Viikon aikana tuli ajokilometrejä runsas 600 km, joten oli siinä riittävästi tälle kunnolle. Kiitoksia loistavalle kelkkakaverille kelkkareissuista!

Vielä viimeiset saunomiset Tamin ja Tarun kanssa. Kävimme vielä pitsalla Classic pizzeriassa. Itse söin Rudolf:n, mikä sisälsi: Tomaattikastiketta, mozzarellaa, kylmäsavustettua poroa, leipäjuustoa, karpaloita ja lakkahilloa. Olipa tosi maukasta pitsaa ja siinäkin oli Lapin lumoa. Reissun ikävin vaihe itselleni on pakkaaminen, mutta onneksi elämän reissukaverini on hyvä ”ammattipakkaaja”.

Kotimatkalla lauantaina kuvasin vielä aamulla lähtiessä Ylläksentiellä toisenkin hiiripöllön. Illalla viimeiset parisataa kilometriä tuli pimeässä ajaen ja hirviä väistellen. Väsyneenä, mutta onnellisena, kuten sanonta kuuluu.

Kiitoksia kaikille mukaville reissukavereille mukavasta matkaseurasta! Seuraavalla kerralla yksi matkakumppani lisää.