Lähdimme vaimon kanssa 2015 joulun tienoilla parin viikon reissuun Fuerteventuralle. Olimme neljä vuotta sitten samalla saarella samaan aikaan vuodesta. Olikin jo aika päivittää mitä saarella on neljässä vuodessa tapahtunut linnuston ja muun suhteen.
Katso myös: Azorit, Fuerteventura 3, Lanzarote, Teneriffa, Gran Canaria
Majoituimme saaren Afrikan puoleiselle rannalle paikkaan nimeltä Las Playitas. Paikka oli erittäin viihtyisä ja siisti sporttikeskus. Täältä löytyi paljon liikuntapaikkoja lähes joka makuun. Tämä ei ole mikään biletyspaikka, vaan liikkujille, lapsiperheille ja muuten vaan rauhallisesta paikasta pitäville lomailijoille.
Koska olimme liikkeellä joulun aikaan, niin aiemmin käyttämäni halvemmat Cicar vuokraamon autot olivat kaikki vuokratut. Saimme lopulta kalliimmalta Avis vuokraamolta 10 päiväksi skoda citigo pikkuauton. Skodan litrainen moottori oli tarpeisiimme riittävä, koska saari on hyvin matalapiirteinen, joten nousut olivat loivia. Maavaraa saisi olla selvästi enemmän. Auto oli lintumagneetti, koska kun olimme kuvaamassa ja tulimme takaisin, niin myskisorsa odotti auton vieressä ja poseerasi kuin malli ikään.
Ensimmäisenä päivänä ei ollut autoa alla, joten oli aikaa tutustua Las Playitakseen. Hotellin viereiseltä rantaviivalta löytyi aamusella pikkukuovi ja rantasipi hyppelemässä kivillä. Etelänisolepinkäinen kyttäsi aamupalaa rannan kävelytien lampun päällä.
Iltalenkillä kävimme viereisillä kukkuloilla tähystämässä merelle. Saalis oli laiha, vain etelänharmaalokkeja ja jokusia liitäjiä näkyi kera hienon auringonlaskun. Viereiseltä golfkentältä löytyi kuvan ruostesorsia lammessa pulikoimassa.
Majapaikan terassilta kuvasin mm. kanarianhemppoja, pensasvarpusia ja turkinkyyhkyjä. Hotellin alueella oli useita kissoja, joita hoidettiin ja ruokittiin, että ihmiset saavat paijata niitä. Mekin löysimme oman lemmikimme joukosta. Annoimme sille nimeksi kissi.
Saatuamme auton allemme suuntasimme tutulle Catalina Garcian altaalle. Matkaa oli majapaikastamme 14 km tien FV-512 ja FV-20 kautta. Lammesta ajaa helposti ohi etelästä saavuttaessa. Lampi on oikealla puolella, mutta jää kukkulan taakse. Pohjoisesta tullessa lampi näkyy helpommin vasemmalla puolella FV-20 tietä. Lammen lähelle ei pääse enää autolla, koska tie on kaivettu auki monesta kohtaa.
Kävimme Catalina Garcian altaalla kaksi eri reissua, päivällä ja illalla. Lintuja oli selvästi vähemmän, kuin neljä vuotta sitten. Täällä kuvasin: eteläisolepikäinen, hietakyyhky, kaniini, mustaviklo, pikkutylli, kuvassa pitkäjalka, ruostesorsa ja tuulihaukka. Joitain kiuruja ja muita pikkulintuja siritti puskissa, mutta en saanut niistä kuvaa.
Catalina Garciasta pari kilometriä kohti Tuinejea on aamuauringossa hyvä kuvauspaikka tien vasemmalla puolella. Aamuaurinko kun lämmittää maan ja tulee nousevia ilmavirtauksia, niin petolinnut lähtevät aamun saalistuskierrokselle. Täällä sain hyviä kuvia yo. kuvan pikkukorppikotkasta, joka oli yksi reissun pääkohdelinnuista. Pikkukorppikotka on uljas näky taivaalla, kun se levittää 155-170 cm:n siipivälinsä.
Lisäksi tällä paikalla kuvasin hiirihaukan ja tuulihaukan useana aamuna. Aavikkotulkkukin näkyi langalla.
Tuinejesta kohti Pajaraa menevällä tiellä kuvasin harvinaisemman yo. kuvan pikkukotkan ja pikkukorppikotkan. Pikkukotka oli upea yllätys, joka selvisi vasta tietokoneen ääressä kotona kuvia tutkiessani. En ole aiemmin kanarian saarilla pikkukotkaan törmännytkään, saati kuullutkaan.
Pajarassa pysähdyimme huilaamaan kuivuneen joenuoman viereiselle parkkipaikalle. Oli yllätys, kun pikkulintuja vilisti puissa siellä sun täällä. Lintuja kuvasin: kanariantiltaltti, kuvan mustapääkerttu, tikli ja turkinkyyhky.
Myös FV-605 tien varrella sijaitsevan La Paredin rannalla olevassa joenuomassa oli vähemmän lintuja ja lajeja, kuin 4 vuotta sitten. Täällä kannattaa silti poiketa, koska maisemat ovat hienot ja rannalla olevasta ravintolasta saa maukasta ruokaa.
La Paredissa kuvasin mm: sudenkorentoja ainakin pari eri lajia, pensasvarpunen, pikkutylli ja rantasipi.
Tesejeraguesta kohti etelää FV-511 tietä löytyi vasemmalta puolen tietä paikka missä parveili useita komeita pikkukorppikotkia. Varsinkin vanha uros on näyttävän näköinen.
Tästä kun jatketaan kohti FV-511 ja FV-6:n tien risteystä, niin ennen ko. risteystä oli tulvalammikko missä kuvasin: hiirihaukka, lampiviklo, ruostesorsa, silkkihaikara ja västäräkki.
La Fuenitassa vuohitilan kohdalla liiteli myös pikkukorppikotkia.
FV-30 tie ja Betancuria on yksi hienoimmista Fuerteventuran ajelureiteistä. Lintujakin täältä löytyy. Näköalapaikoilla pääsee lähietäisyydeltä kuvaamaan mm. korppeja pensasvarpusia ja maaoravia. Maaoravat tulevat kädestä ottamaan herkkupaloja. Maaoravia ei kuulemma saisi syöttää, koska ovat Marokosta kotiutunut vieraslaji ja syrjäyttävät saaren alkuperäisiä eläimiä.
Liekö kasvanut maaoravakanta hyvää ravintoa haukoille, koska mm. Las Penitaksesta löytyi paljon haukkoja: kuvan piekana, hiirihaukka, ruskosuohaukka ja tuulihaukka.
Kun Betancurian FV-30 tieltä poikkeaa alas Presa de las Peñitas patojärvelle menevälle tielle, niin löytyy upea ruokapaikka Casa de la Naturaleza. Vähän on piilossa tämä hieno paikka, mutta vaivannäkö palkitaan maittavalla aterialla. Paras päiväruokapaikka mielestämme.
Tämän tien päästä löysin rinteestä kivikasasta kuvattavaksi yo. kuvan piekanan ilmeisesti pesälle laskeutumassa. Etelänisolepinkäinen oli myös täällä väijymässä. Piekanat huutelivat piuuu ja lentelivät hienosti pitkin vuoren rinnettä.
FV-30 tietä etelästä tullessa kannattaa piipahtaa myös oikealle El Pinar:n tielle. Kun tien ajaa ylös, niin löytyy jonkinlainen retkeilyalue. Täällä kuvasin: etelänisolepikäinen, maaorava, monarkkiperhonen ja piekana. Rinteessä oli paljon pikkulintuja, jotka eivät suostunet esittäytymään.
Etelästä tullessa, kun ajetaan Betancurian ohi ja heti ylös vasemmalle, niin löytyy vuohitiloja, mistä löytyy paljon pikkulintuja mm. kanariankirvisiä, pensasvarpusia yms.
FV-30 tietä edelleen pohjoiseen ajettaessa kannattaa poiketa Morro Velosan jälkeen oikealle ylös vievälle näköalapaikalle. Sieltä avautuu hienot maisemat. Paikasta saa myös kahvia lintutauluesittelyjen kera. Lintuja täältä ei löytynyt, kuin kanariankirvisiä.
Muistelin reittiä Embalse de los Molinoksen patoaltaalle ja ajoin ensin FV-30 tieltä 2,5 km FV-221 tietä ja käännyin vasemmalle vuohitilalle. Olin muistanut väärin ja käännyin ympäri. Siinä olikin onni onnettomuudessa. kun huomasin neljä aavikkotulkkua aidalla.
Oikein Embalse de los Molinoksen patoaltaalle olisi kuulunut ajaa FV-30 tieltä Los Molinokseen päin FV-221 tietä 9 km. Sitten käännytään vuohitilan kohdalta vasemmalle. Ajetaan hiekkatietä 2,5 km ja saavutaan Embalse de los Molinos patojärvelle. Tämä oli ainakin lukumäärällisesti saaren linturikkain paikka. Sinne viimeisteltiin juuri piilokojua ilmeisesti lintukuvaajien käyttöön?
Ruostesorsia oli erittäin runsaasti. Olivat lisääntyneet neljässä vuodessa hurjasti. Kuvasin Embalse de los Molinos:n patojärvellä lintuja: hiirihaukka, kanariankirvinen, myskisorsa, nokikana, pikkukorppikotka, pitkäjalka, kuvan ruostesorsa, ruskosuohaukka, silkkihaikara ja tavi.
Los Molinoksen rannalla oli rähjäinen, mutta kohtuullinen ruokapaikka. Lintuja oli myskisorsia, kalkkuna ja riikinkukko, joka jahtasi koiraa. Koira hyppäsi melkein vaimoni syliin hakiessaan turvaa.
Tindayan aavikolla kävin kahteen otteeseen aavikkojuoksioita haeskelemassa, mutta aavikko ei ollut meille suosiollinen. Kylässä kylläkin näkyi harjalintu. Aavikolla pensaista löytyi pikkupensaskerttu. Lisäksi korppeja ja tuulihaukkoja. Ajoin FV-10 tieltä 8 km ”päällystetyn” ruputien rantaan saakka. Automme maavara ei sallinut poikkeamista poikkiurille. Hilkulla oli, että tämänkin tien selvisi.
Kuvauksellisilta raunioilta El Cotillon FV-10 tien varrella löytyi runsaasti pesimäpuuhissa olevia kuvan pensasvarpusia ja kanariankirvisiä joukoittain.
El Cotillo ja vieressä oleva Los Lagos olivat selvästi kasvattaneet turismia. Rannat olivat täynnä ja uutta oli rakennettu.
Kiersimme saaren pohjoisosan hiekkatien. Lintuja täällä ei juuri näkynyt. Luoteiskärjessä on museomajakka Museo de la Pesca Tradicional. Pohjoispuolella on paljon hienoja rantoja, jos jaksaa ajaa 20 km nimismiehenkiharaista hiekkatietä. Matkan varrelta löytyy Majanicho ja Origo Mare, mistä saattaa löytää snäkäriä nälkäiselle matkalaisille.
Koilliskärjen Corralejo on vain turisteja täynnä oleva kaupunki. Corralejosta etelään FV-1 tien varrella on hienoja hiekkarantoja ja dyynejä.
Pääkaupunki Puerto Rosarion eteläpuolen rantatien varren rannalta löytyi kuvan tundrakurmitsa. Puerto Rosarion kehätien FV-3 vierestä löytyi taas komea uros pikkukorppikotka.
Caleta de Fustesta FV-3 tien varrrelta löytyi myös pikkukorppikotka.
Tuinejesta pohjoiseen FV-20 kohti Antigua ja sen jälkeenkin oli usein pikkukorppikotkia ja hiirihaukkoja.
Antiguassa, joka oli tyylikäs paikka, pölähti hietakyyhky parvi.
Ensimmäinen reissuviikko oli lämmin ( 21-24C ), mutta erittäin tuulinen. Tuuli jo paikoittain haittasi kuvaamista, kun ei meinannut pystyssä pysyä. Toisella viikolla tuuli hellitti ja lämpötila nousi vielä hiukan. Saaren pohjoisosan hiekkatiellä auton lämpömittari näytti parhaimmillaan jopa 29 C.
Lintukuvauspaikat tällä reissulla.
Reissun yhtenä pääkohteena valohoidon lisäksi oli uhanalainen pikkukorppikotka. Tilanne näytti näiden osalta selvästi paremmalta, kuin viimeksi. 4v sitten niitä näkyi muutaman kerran korkealla lekuttelemassa. Nyt niitä näkyi joka päivä saaren keskiosissa. Saaren pohjois- ja eteläosassa niitä ei näkynyt. Liekö yhteys vuohitilojen sijaintiin. Saarellahan on vuohia enemmän kuin ihmisiä. Ruostesorsien määrä oli myös selvästi lisääntynyt.
Kiitokset mukavalle reissukumppanille ”nitistämisistä” ja tarkoista lintuhavainnoista!
Katso myös UUSIN 2017 reissu Fuerteventuralle.
Jälleen veri veti huhtikuun viimeisenä viikonloppuna Utö:n lintusaarelle vaimon kanssa vappuviikonloppua viettämään. Kaikki oli jo tutumpaa viime vuoden käynnin perusteella.
Pärnaisten lähtösatamassa näimme merivartioston suorittaman pelastusharjoituksen, joka oli upeaa seurattavaa.
M/S Eivor:n reittikartta Pärnainen – Utö. Kuva laivan yläkannelta.
Itselleni oli yllätys, kun näimme Aspö:n tullessa Teeren soidintamassa kalliolla.
Merikotka vartioi muuttohaukan pönttöä linjataulun päällä. Muuttohaukan pesintä ei liene kuitenkaan vielä onnistunut.
Illan hämärtyessä Utö kuvattuna n. 13 km:n etäisyydeltä Jurmosta. Polttoväli oli 1300 kinomilliä.
Aamun kuvaukset jäivät melko vähiin yöhaikaran hakuiluista johtuen. Kuvasin mm: Haahka, kivitasku ( kuvassa ), kottarainen, merikihu, punarinta, tukkakoskelo, varis.
Luotsivene hakee luotsin laivasta.
Aamupalan jälkeen otimme koko kuvausarsenaalin mukaan ja suuntasimme itäniitylle. Aurinko porotti jo täydeltä terältä. Ongelmaksi muodostui pitkällä putkella ( 600 mm x 1,4 jatke x 1,6 kroppi ) lämpöväreily, joka tuntui olevan kallioisella saarella erityisen voimakasta. Kuvaamisesta ei tullut oikein mitään pitkällä putkella. Kuvasta ei saanut tahtonut saada terävää oikein millään konstilla lämpöväreilystä johtuen.
Pikkuputkella ( 200 mm x 2 jatke x 1,6 kroppi ) sai läheltä muutaman metrin päästä kuvattuna hernekertusta ( kuvassa ) sentään jotain aikaiseksi. Aamupäivällä itärannalla lämpöväreilystä huolimatta kuvasin mm: Hernekerttu, kivitasku, luotokirvinen, punajalkaviklo soidinlennolla, tiltaltti ja tylli.
Maittavan ja monipuolisen lounaan jälkeen pikku huili ja auringon porottaessa lämpöväreilyään lähdimme uudelleen kuvauslenkille. Kaupalla oli munkki- ja simakekkerit vappuaaton kunniaksi. Kuvassa kalanpäänäyttely kylän raitilla.
Lämpöväreily oli edelleen posketonta, mutta kovalla yrittämisellä jotain sentään syntyi. Kesnäsin lahdelta löytyi Mustakurkku-uikku pariskunta. Jäteasemantiellä kuvasin mm: Kivitasku, leppälintu, merihanhi ja harvinaisempi mustapaatasku ( kuvassa ).
Illalla klo 19 maissa pahimman auringon poltteen jo hellitettyä pystyin kuvaamaan jonkilaisen kuvan harvinaisesta allihaahkasta kaakkoisrannan kallioilta kaukaa mereltä.
Vappuaamuna oli rauhallisen illan jälkeen jälleen aikainen herätys neljältä ja livahdimme virkeänä aamukuvauksille hotellin lähirannoille. Olo ei ollut kuin Kotkan pojilla ilman siipii;) Auringonnousu oli jälleen mykistävä viime vuoden tapaan.
Aamulla ennenkuin lämpöväreily pääsi vaikuttamaan, niin kuvat napsahtelivat teräviksi, kuin itsestään. Kuvasin mm: Haahka, harmaalokki, kalatiira, kivitasku, kottarainen, merilokki, merimetso, tukkakoskelot hienosti soitimella ( kuvassa ) ja västäräkki.
