Viime vuoden Yyterin reissusta viisastuneena teimme nyt lintureissun ennen hyttysaikaa. Tänä vuonna 2017 on kevät selvästi viime vuotista jäljessä. Lädimme matkaan kolmeksi päiväksi toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla.

Katso myös Yyterin linturetki 2018.

Ensimmäinen kohde oli linturikas Sastamalan alue. Kello oli jo yli puolenpäivän, joten linnut olivat päivälevolla. Meskalan rannassa tähyilin edellisinä päivinä nähtyjä sirrejä, mutta joen rannat olivat nyt tyhjänä. Pensaskerttu lauleli puussa. Lokit ja tiirat mekastivat läheisellä saarekkeella.Jokunen isokoskelo lensi joenpintaa viistäen ja auringon helminauhaa seuraillen kohti länttä.

Ajoimme kaunista Kokemäenjokea seuraillen kohti länttä. Ajoimme pieniä maalaisteitä pitkin kohti rannikkoa ja saavuimme idylliselle Luvialle. Jatkoimme matkaamme meren rantaan ja saavuimme Laitakarin venesatamaan. Paikka oli tuttu jo 90-luvulta, kun poikani kanssa teimme mm. täältä käsin uistelureissuja merelle. 

Viime vuonna testasimme asuntovaunua ja nyt olimme asuntoautolla liikkeellä. Parkkeerasin auton Tröömin lahden puolelle suojaiseen paikkaan. Vaimo alkoi loihtimaan illallista kaasuhellalla. Nappasin kameran jalustan kera mukaan ja siirryin kuvaamaan lahden lintuja.

Kyhmyjoutsen lipui paikalle upeassa soidin asennossa. Canonin kennolle tarttui touhujamme tutkimaan tullut kirjosieppo. Merimetsopariskunta tuli kalastelemaan lahdelle. Kuikka kalasti kauempana kuuluttaen välillä reviiriään.

Sääksi tutkaili tovin veden pintaa paikallaan räpytellen.Sääksellä oli satelliittipaikannin selässä. Varikset jahtasivat sääkseä herkeämättä. Sääksi poistui paikalta ilman saalista tällä kertaa. Paikallinen kalastaja oli ikänsä asunut täällä, eikä ollut ikinä nähnyt sääkseä. Liekö sääksi ollut aina niin korkealla, ettei erota ilman kiikareita.

Söimme maukkaan illallisen asuntovaunussa upeassa merimaisemassa ilta-auringon luodessa lämmittäviä säteitään. Linnut lauloivat keväisiä säkeitään, joten muuta musiikkia ei kaivannut. Johan alkoi ramaisemaan raikkaassa meri-ilmassa, mutta ilta oli vielä nuori.

Jututin paikallista kalastajaa, joka kertoi, että saukot ovat riesa kalastajille. Repivät ja syövät kalat verkoista. Myös merimetsoista on ollut jonkin verran haittaa.

Asettelin mukaan ottamani ulkotuolit ja pöydän rannalle. Vaimo nautti lämpimistä ilta-auringon säteistä. Itse tietysti kuvailin ja kiikarilla tiirailin.

Merihanhia lensi ylitsemme laumoittain johonkin ruokailemaan ja myöhemmin illalla lensivät samaa reittiä takaisin.

Räystäspääskyt rakensivat pesäänsä vanhan piipun päähän.

Täällä kuvasin lisäksi myös:  laulujoutsen, sinisorsa, tukkakoskelo, valkoviklo ja viherpeippo.

Menimme aikaisin nukkumaan. Hyvin nukutun yön jälkeen heräsimme klo 3 aamutoimille. Laitoin lämmityksen päälle ja nopeasti puhallin lämmitti tilan miellyttäväksi. Pikaisen aamupalan jälkeen lähdimme kohti vajaan 40 km:n päässä olevaa Yyterin lietteitä. Matkalla oli sumua, joten mietitytti, ettei merellä olisi sumua peittäen näkyvyyden lietteille.

Saavuimme Huhtalanraitin parkkipaikalle ollen ensimmäinen auto paikalla. Lastasin isomman kamerarepun ja jalustan joskus laivalta tuotuun ”kaljakärryyn”. Vaimolla parempiselkäisenä oli toinen reppu selässä. Hiukan oli hankala vetää pitkospuilla ko. kärryjä, koska pyörät muljuilivat välillä pois pitkospuilta.

Kävelimme suoraan Sannannokan lintulavalle. Oli upeaa katsella taas kaunista Yyterin merimaisemaa, kun oli rauhallista ja paikalla ei ollut kuin linnut ja me. Kamerat framille, 7d mark ii ja 600 mm ( 960 kinomilliä ) putki jalustalle ilman telejatketta aluksi, kun oli vielä hämärämpää. Pienempi yhdistelmä, 7d ja 70-200 f2.8 2x jatkeella oli ilman jalustaa lentokuvia varten. Taskukiikarit 8×25 olivat taskussa. Kompassilla varustettu 7×50 merikiikari oli lisäksi mukana. Kaukoputki olisi vielä hyvä olla, mutta kantamuksien määrässä tulee raja vastaan.

Sannannokan eteläpuolelta käveli heti aamutuimaan kaksi metsäkaurista kaislikon läpi suoraan merenrantaan asti.

Luotin siihen, että kaukoputkimiehet tulevat kohta paikalle. Niin tapahtuikin, kun 4 nuorta lahjakasta lintuharrastajaa pölähti kaukoputkineen paikalle. Pojat alkoivat vauhdilla määrittää lintuja ja minä peesasin kameralla. Pitkällä kamerayhdistelmällä saa kyllä hyvästä kuvasta kropattua käyttökelpoisen ja ainakin tunnistuskuvan, mutta kauempana merellä olevia ei tunnista suoraan kameran okulaarista. Lähilietteen linnut kyllä tunnistaa kamerallakin.

Valon lisääntyessä lisäsin jatkeita 600 mm objektiiviin. Ensin 1,4x ( 1344 kinomilliä ) ja sitten lopuksi 2x ( 1920 kinomilliä ) jatkeen. Lintuporukka lavalla alkoi lisääntymään ja alusta tärisi välillä tehden kuvauksen vaikeaksi. Lämpöväreily haittasi kuvausta jo merkittävästi klo 8 aikoihin, kuten viime vuonnakin. Porukka lisääntyi ja kaverit kertoilivat ( huusivat ) tarinoitaan älykännykköihinsä, joten aamun rauha oli mennyttä. Täällä kuvasin mm: isosirri, jänkasirriäinen, kurki, lapinsirri, lapintiira, kalatiira, meriharakka, niittykirvinen soidinlennossa, pajusirkku, pikkusirri, pikkuvarpunen, punajalkaviklo soidinlennossa, ristisorsa, suosirri, töyhtöhyyppä, tylli, urpiainen, valkoposkihanhi, västäräkki. Lisäksi näimme tai kuulimme ainakin: harmaahaikara, luhtahuitti, luhtakana, harmaalokki, kalalokki, kalatiira, keltavästäräkki, kiuru, korppi, naurulokki, rytikerttunen, töyhtöhyyppä, peippo, taivaanvuohi, viiksitimali.

Siirryimme vähän matkan päässä olevalle Isosannan lintulavalle. Lietteellä olevat linnut olivat hiukan lähempänä, kuin edellisessä paikassa, mutta lintuja oli vähemmän. Täällä oli taas rauhallista vähän aikaa, kunnes porukka seurasi perässä;) Täällä kuvasin mm: isosirri, punakuiri, ruokokerttunen, tuulihaukka.

Kuvailimme näillä huudeilla klo 11 asti, joka oli turhan pitkään, koska kuvia suttaava lämpöväreily voimistui koko ajan. Takaisin käveltiin jo auringon porottaessa hiki päässä. Onneksi asuntoautossa oli ilmastointi, niin hiki laski pian.

Ajoimme Uniluodon viereiselle parkkipaikalle. Nostelin vaatteet ulos kuivumaan raikkaaseen merituuleen. Vaimo laittoi taas herkullisen päivällisen matkalaisille. Huilasimme hetken asuntoauton mukavilla patjoilla. Kuvailin auton ikkunasta Uniluodon uimarannan lintuja mm: kyhmyjoutsen ja tukkasotka.

Poislähtiessä pyörähdin Kallon kärjen kautta. Siellä rakennettiin kesäterassia ja pohjat olivat jo valmiina. Puskassa huomasin hernekertun, mutta kuvaa en saanut.

Ajelimme hiljakseen Herrainpäivien surffirannan parkkipaikalle. Olipas hieno, rauhallinen ranta golfkentän vieressä ja merinäköalalla tietysti. Juotiin kaasuliedellä keitetyt kaffet autossa.

Siirryimme 20 m päähän rannalle tutkailemaan taas lintuja. Täällä pääsin paljon lähemmäksi kuvaamaan mukavissa iltavaloissa ja tulikin paljon parempia kuvia kuin Yyterin lietteillä. Kuvasin mm: keltasirkku, lapinsirri, meriharakka, suosirri, tylli.

Vietimme taas mukavan illan kauniissa ilta-auringossa mennen aikaisin nukkumaan. Nyt oli herätys klo 5, kun olimme heti rannan vieressä yötä. Aurinko helotti jo liiankin voimakkasti, kun aamutoimien jälkeen siirryimme rannalle kuvaamaan. Maisema oli, kuin postikortista. Kuvailimme muutaman tunnin mm: alli, haapana, isokoskelo, lapinsirri, meriharakka, merilokki, silkkiuikku, suosirri, telkkä, tukkakoskelo, tylli.

Lopuksi roudasimme tuolit ja pöydän rannalle. Vaimo taikoi pienen aamupiknikin. Vähensimme vaatteita, nautimme auringosta ja elämästä.

Ennen kymmentä lähdimme taas matkaan. Vaimo huomasi pari km ajettuamme pienen lammikon tien varressa. Hyppäsin kärppänä autosta kiikarit mukana. Lammella olikin lintuja. Palasin hakemaan ison kameran ja jalustan. Lampi olikin oikein helmi. Pari mustakurkku-uikku pariskuntaa uiskenteli kuvausetäisyydellä. Sainkin hyviä kuvia ja lisäksi kuvasin: nokikana, silkkiuikku, tukkakoskelo. 

Oli jo poislähdön aika, koska vuokra-asuntoauto piti luovuttaa klo 18 mennessä. Ajoin Pomarkun kautta, kun Harjakoskella oli nähty virtavastaräkki. Koski löytyi ja myös virtavästäräkki pienen haeskelun jälkeen. Lisäksi paikalla oli pesivä ( ilmeisesti ?) koskikarapariskunta.

Enää oli jäljellä kahvipaussi järven rannalla. Asuntoauto oli paljon näppärämpi ratkaisu lintuhommissa, kuin asuntovaunu. Ketterämpi, saa ajaa sataa, vakaampi ja helpompi käsitellä ahtaissa paikoissa. Loppusiivouksessa ja ulkopuolisessa pesussa vierähtää helposti pari tuntia, joten ihan päiväksi ei kannattane vuokrata. 

Reissu oli erittäin onnistunut. Kuvasin 47 lintulajia. Lisäksi nähtiin tai kuultiin 19 lintulajia. Yhteensä havainnoitiin 66 lintulajia ja yksi nisäkäs. Kuvasin 7 itselleni uutta lintulajia, joka nosti kaikkiaan kuvaamani lintulajit 245 kpl:n vajaa 7 v aikana. Lisäksi yksi itselleni uusi Suomi laji. Maisemat olivat hienoja ja kelit suosivat. 

Huhtikuun alussa on vielä kylmiä öitä. -5 ja -10°C asteen pakkasia on vielä harva se yö. Aurinko paistaa päivisin, joten päivällä ilma lämpiää saman verran plussalle, mitä yöllä oli pakkasta.

Olin tietokoneen ääressä ikkunan vieressä, kun ulkoa kuului normaalia kovempi harakoiden metakka. Otin kiikarin mukaan ja menin katsomaan tilannetta. Harakat syöksähtelivät viereisen pellon reunaan. Katsoin kiikareilla n. 10 m:n päähän ruohikon sekaan. Huomasin surkean näköisen naakaan, joka huusi sydäntäsärkevästi. Samassa ko. paikasta lennähti haukka viereiseen kuuseen ja jäi siihen päivystämään.

Lähdin hakemaan sisältä kameraa. Palattuani takaisin haukka teki taas syöksyjä pellon pintaan ja nappasi maassa makaavan naakan mukaansa. Haukka lensi tien toiselle puolelle ja laskeutui johonkin. Ensin ajattelin, että se oli siinä ja kuvaa en saanut.

Tien toiselta puolelta kuului taas naakan surkea huuto ja varikset räksättivät kiivaasti tuijottaen tiettyyn suuntaan. Hyppäsin autoon ja otin vaimon jalustan kera lisäsilmiksi havainnoimaan. Löysimme haukan helposti varisten avulla. Ajoin auton n. 10 m päähän haukasta.

Maassa kanahaukka söi elävältä vieläkin ääntelevää naakkaa. Kanahaukka tuijotti välillä meitä, mutta ei kiihkossaan välittänyt meistä. Kanahaukka jatkoi syöntiään, niin että höyhenet pöllysivät ja lihanpalaset roikkuivat haukan nokasta ja silmäkulmista. Naakka yritti vieläkin sitkeästi välillä pyristellä karkuun. Eihän se enää onnistunut, koska kanahaukka puristi toisella jalalla naakan päästä ja kynnet olivat uppoutuneena pään sisään.

Kanahaukan tullessa kylläisemmäksi suurin kiihko hävisi ja haukka lennähti vieläkin elävä naakka kynsissään kauemmaksi kuusen juurelle. Annoin kanahaukalle ruokarauhan ja poistuimme paikalta.

Koko tilanne kesti puolisen tuntia ja oli rajun näköistä katseltavaa. Kanahaukka tappoi ja söi nälkäänsä, joka kuuluu luonnon kiertokulkuun. Naakka oli harvinaisen sitkeä ja voimakas ylivoimaisen kanahaukan kynsissä.

Kaamosmatkamme suuntautui tällä kertaa Lanzarotelle ja ajoittui jälleen joulukuulle. Olimme reissussa 3 viikkoa, joten aika riitti hyvin pienen saaren tutkimiseen. Majoituimme saaren pohjoisosaan Los Morros nimiseen pikkukylään. Lennot ( Finnair ), auto lentokentältä ( Cigar ) ja yksityismajoitus meren rannalla ( Caleta Campos ) toimivat loistavasti.

Katso myös: Azorit, Fuerteventura, Lanzarote, Teneriffa, Gran Canaria

Los Morros oli pieni ja rauhallinen kylä kaukana turistipyydyksistä, kuvassa majapaikkamme.

Vieressä oli Punta Mujeres ja Arrieta, joihin oli mukava tehdä kävelyretkiä auringonlaskun aikaan ja tutkia laskuveden paljastamia merenrantoja. Näimme, kun pikkukuovi riepotteli tälläistä jo parhaat päivänsä nähnyttä rapua. Mahtoiko saada syötyä? Meren rannalla huomasi selvästi meren pinnankorkeuden vaihtelut, joka oli maksimissaan n. 3 m.

Punta Mujeres:ssa oli useita laavakivillä kehystettyjä meriuima-altaita merenrannalla, jotka hienosti täyttyivät ja tyhjenivät vuoroveden mukaan.

Casa Carmelina, talo Punta Mujeres:ssa. Oli näköjään otolliset olosuhteet mehikasvien kasvattamiseen.

Arrietassa oli yksi meriuima-allas. Taustalla Arrietan kuuluisin talo, jota kutsutaan nukketaloksi. Argentiinalainen rikas vehnänviljelijä Don Juan de Leon Perdomo rakensi sen v. 1916 raikkaaseen meri-ilmastoon tyttärelleen Juana de Leon Aleman:lle, joka sairasti tuberkuloosia.

Arrietassa on myös uimaranta auringonpalvojille.

Majapaikkamme oli merenrannalla. Meren kohinaan ja välillä tuuliseenkin mereen sai tottua loman aikana. Surffarit olivat kärppänä paikalla, kun vuorevesi ja tuuli yhdessä loivat otolliset olosuhteet harrastukselle.

Lähirantojen kävelyretkillä löytyi mm. etelänharmaalokkeja, harmaahaikaroita (kuvassa), karikukkoja, tyllejä, pikkukuoveja, rantasipejä ja silkkihaikaroita. Linnut hyödynsivät laskuveden paljastamaa rantaa ja sen eliöstöä.

Arrietassa pensasvarpuset tekivät pesiään palmuihin.

Reissun yksi pääkohteista oli lännenkaulustrappi, joka viihtyy aavikoilla. Plussana olisi aavikkojuoksija, joka lienee jo vaikeampi tapaus. Aiemmilla reissuilla Fuerteventuralla ko. lintuja jahdattiin kahdella eri reissulla useita kertoja mm. Tindayan aavikolla, mutta tuloksetta. Nyt suuntasimme Lanzarotella El Jablen aavikolle, missä ko. lintuja voisi olla? Teimme ensin 2 reissua aavikolle ajellen vähän parempia nimismiehen kiharalla olevia hiekkateitä. Pikkulintuja löytyi kohtalaisesti mm: etelänisolepinkäinen, kanariankirvinen, kiuru, kuvan pikkukiuru, joka oli uusi laji itselleni ja ruostesorsia ylilennolla. Vaan ei lännenkaulustrappeja. Taitaa tulla pitkä kolmeviikoinen aavikoilla, jos ei ala löytymään, ajattelin. Minulla oli päähänpinttymä, että tällä reissulla lännenkaulustrappi kuvataan.

Kolmannella El Jablen reissulla käännyin pienemmille, melkein näkymättömille hiekkateille Soon itäpuolelle. Uskalsin näitä ajella, koska aavikon pohja oli melko hyvää eikä isoja laavamöhkäleitä ollut. Minä tähystin kuskin puolelle ja vaimo repsikan puolelle. Tuolla on, huudahti vaimo! Näin myös lännenkaulustrapin ( kuvassa ) välittömästi auton oikealla puolella n. 100 m:n päässä. Sydän pamppaillen nousin matalana autosta ulos, tuin vajaata 1000 kinomilliä auton kattoa vasten. Kerkesin ottamaan muutaman kuvan, ennenkuin lännenkaulustrappi hävisi pienen töppäreen taakse. Tarkistin asetukset näytöltä ja hämmästyin, koska kuvassa olikin 2 lännenkaulustrappia. Huh, ja kameran säädötkin vielä suht kohdallaan. Justeerasin säätöjä vielä hiukan ja odotin kamera valmiina, josko vielä ilmestyisivät.

Tulivathan ne ja vielä soidintivatkin. Sain otettua runsaasti onnistuneita kuvia, ennenkuin silminnähden onnellinen lännenkaulustrappipariskunta poistui takavasemmalle kukkaniitylle. Ilo oli ylimmillään ja ylävitoset lentelivät onnistuneen kuvaussession jälkeen.

Ennen auringonlaskua teimme päivittäin n. 5 km:n kävelylenkin merenrannalla ja uimalenkin +17°C virkistävässä uimaaltaassamme. Pimenevässä illassa pidimme terassillamme pienet trappipirskeet vaimon laittaman hyvän ruuan ja valkoviinin merkeissä. Lemmikkimme seurasivat herkeämättä, josko irtoaisi makupaloja. No irtosihan niitä, kuin koti-Suomessa mukavia koiravieraitamme, Laraa ja Siriä ruokkiessa ruokapöydästä.

Kun trappipaikka löytyi, niin löysimme samasta paikasta seuraavallakin reissulla lännenkaulustrapin, kun iso vuohilauma ajoi trapin piilostaan liikkeelle.

Hienosti näki lajikäyttäytymisen, kun lännekaulustrappi ( kuvassa ) puskissa lymyillen matalana kulkien kiersi meidät. Jos ei olisi pitkällä putkella seurannut koko ajan, niin lintua ei enää olisi löytänyt, koska maastoutui niin hyvin. Muniquen itäpuolelta LZ-401 tien läheltä löysimme vielä eri reissulla yhden lännenkaulustrapin. Teimme 6 reissua El Jablen aavikolle ja kolmena kertana trappi löytyi. Aavikosta tulikin reissun lempipaikkani. Vaikka muualla oli pilvistä, niin aavikon yllä oli aina taivas auki, koska lämmin ilma nousi ylöspäin poistaen pilvet.

Löysimme yllättäen lännenkaulustrapin myös Guinaten pohjoispuolen ylängöltäkin. Lisäksi löytyi: hemppo, kanariankirvinen ja pikkupensaskerttu.

Ajoimme Mirador del Riolle johtavaa LZ-202 länsipuolen tietä, kun huomasimme jyrkänteen reunan alapuolella kovaa vauhtia lentävän haukan. Arvelin sen olevan arabihaukka, joka lienee jopa maailman nopeimpana lintuna pidettyä muuttohaukkaakin nopeampi. Arabihaukka onkin muuttohaukasta pienempi versio ja lähisukulainen. En kerennyt kuitenkaan ottamaan kuvaa nuolen nopudella lentävästä linnusta. Kyttäsimme aikamme, mutta haukkaa ei enää näkynyt uudestaan.

Tulimme heti seuraavana päivänä uudestaan auringonnousun jälkeen mahdollista arabihaukkaa kyttäämään. Oli niin kova tuuli, ettei meinannut pystyssä pysyä. Lähdin kameran ja jalustan kanssa kohti jyrkänteen reunaa. Ajattelin, että voisin nähdä pesän n. 500 m korkean jyrkänteen reunan alapuolella. Vaimo huusi tuulen sekaan, että älä mene sinne! No, pitihän sinne silti yrittää, mutta tuuli oli niin kova, että oli palattava takaisin turvallisempaan paikkaan. N. klo 9 maissa haukka sukelsi taas jyrkänteen alla. Vähän ajan kuluttua se kurvasi takaisin ja toinenkin arabihaukka sukelsi jyrkänteeltä sekaan. Nyt sain kauempaa lentokuvia, jopa kahdesta kisailevasta haukasta yhtä aikaa ja ne olivat harvinaisia arabihaukkoja.

Parin päivän kuluttua tulimme taas samaan haukkapaikkaan. Arabiaukka lensi taas klo 9 aikoihin jyrkänteen alla, mutta en saanut kuvia. Odotin tunnin kamera valmiina, jos haukka vielä ilmestyisi. Yhtäkkiä arabihaukka syöksyi vastatuuleen ylös jyrkänteen takaa. Zoomilla rajaus sopivaksi ja kamera lauloi. Sainkin melko hyviä kuvia, koska arabihaukka ei päässyt vastatuuleen niin lujaa, mutta vauhdikkaasti kumminkin. Lopuksi arabihaukka teki huiman pystysuoran syöksyn alaspäin häviten jyrkänteen reunan taakse.

Mirador del Rion ympäristössä löytyi arabihaukkoja 2 kpl, etelänharmaalokkeja, kanariankirvisiä, korppeja, pikkukiuruja ja pikkuisia liskoja saalistavia tuulihaukkoja ( kuvassa ).

Orzola, saaren pohjoiskärjessä oli muuttunut jonkin verran. Laivaliikenne Orzola – La Graciosa välillä oli lisääntynyt selvästi. Suosikki kalaravintolamme oli kiinni, joten jäimme ilman päiväruokaa. Satamasta löytyi etelänharmaalokkeja, karikukkoja, punajalkavikloja ( kuvassa ), silkkihaikara ja tyllejä. Jos La Graciosalle aikoo mennä kuvailemaan, niin kannattaa valita tuuleton päivä. Meillä jäi nyt sinne meno väliin.

Kapea LZ-207 tie läpi Tabayesco:n ja varsinkin mutkainen loppupää oli hyvää lintukuvauspaikkaa ja muutenkin tosi idyllistä ajella. Aamulla, kun ajettiin ylöspäin kauniin auringonnousun kullatessa rinteitä, niin pysähdyttiin kuvaamaan kauniisti laulavia afrikansinitiaisia ( kuvassa ) ja kanarianhemppoja. Ajoimme eteenpäin seuraavan mutkan taakse ja melkein säikähdin, kun tielle pölähti yleensä harvemmin nähtyjä ja piilottelevia kalliopyitä, joita oli peräti 6 kpl. Käänsin auton välittömästi kapealla tiellä poikittain, että pääsen sivuikkunasta kuvaamaan. Parhaillaan sain samaan kuvaan sopimaan 3 kpl kalliopyitä. Kuvausjuhlaa kesti hetken, kunnes auto tuli vastaan ja oli lähdettävä tietä tukkimasta pois.

Ylhäällä LZ-207 ja LZ-10 tien risteyksessä on kanssa hyvä kuvauspaikka Siihen mahtuu parkkeeraamaan auton tien sivuun. Täällä kuvasin hemppoja, kanarianhemppoja ( kuvassa ) ja kanariankirvisiä.

LZ-404 tietä tuli ajettua useasti. Vain kerran, kun oli sumuisempi aamu, niin Teseguiten keskustasta löytyi harjalintuja 2 kpl ( kuvassa ), pikkupensaskerttuja ja turkinkyyhkyjä. Muina kertoina oli yllättäen tyhjää.

LZ-10 tien varressa oleva Peña del Silbo:n ylänkö oli parasta haukkapaikkaa. Edellisellä reissulla kuvasin täällä mm. niittysuohaukan ja nyt tällä reissulla kuvasin etelänisolepikäisiä ( kuvassa ) iloisesti laulamassa, korppeja, tuulihaukkoja ja kuin kirsikkana kakussa sinisuohaukan.

Sinisuohaukka lekutteli Peña del Silbo:ssa hienosti vastatuuleen lähellä maanpintaa. Sinisuohaukka tutki n. parin kilometrin reitin pariin kertaan silloin tällöin syöksyen pöheikköön.

Saaren varmimpia lintupaikkoja on Salinas de Janubion suola-altaat, joten pitihän sinnekkin tehdä pari reissua.

Lintuja oli jälleen runsaasti, mutta ehkä hiukan vähemmän, kuin aiemmalla Lanzaroten reissulla. Eteläpuolen pikku lahdessa oli hyvä päivystää retkituolilla istuen ja kamera jalustalla jököttäen. Autonkin saa melko lähelle eteläpuolella.

Laguna de Janubiosta löytyi kanariankirvisiä, karikukkoja, lapasorsia 2 kpl, pitkäjalkoja runsaasti, punajalkavikloja, rantasipejä, ruostesorsia, taveja 2 kpl, tuulihaukkoja, tyllejä, ja kuvan valkovikloja.

Eteläpuolen Playa Blanca oli melkoinen turistirysä. Oli laajentunut voimakkaasti länteen päin ja mielestäni jo liian lähelle eksoottisia ja hienoja Papagayo laguuneja, jonne kannattaa suunnata, jos rantahommat kiinnostaa. Tietäkin oli sinne hiukan parannettu. Papagayolle johtavan tien varrelta kuvasin kuvan lehmähaikaran.

Femeksessä kannattaa poiketa hienoon näköalaravintolaan, joka on yli 600 m korkealla. Söin El Mirador De Femes:ssä päiväsnäkärillä ”ajo langostinos” annoksen, eli katkarapuja valkosipulissa. Katkaravut ovat runsaassa öljyssä paistettu ja mukana vielä chilipalko. Tarjoillaan pienessä kuumassa saviastiassa. Vei kielen mennessään. Vaimon bravuri päivisin oli kanarialaiset ryppyperunat ”papas arrugadas con mojo”. Sisältää pieniä kanarianperunoita, jotka keitetään runsaassa suolassa. Mukana tulee maittavia mojo kastikkeita.

Playa Quemadassa oli meressä kalankasvattamo. Siellä oli tietenkin runsaasti lokkeja ja saattaahan siitä muitakin vesilintuja bongata. Muutama ravintolakin oli tullut rannalle lisää.

Puerto Caleron satama oli vaimon suosikkipaikka. Tiistaina oli pienet markkinat. Merkkiliikkeitä ja muita kauppoja löytyi runsaasti. Ravintoloita löytyy varmasti jokaisen makuun. Venebongarille löytyi nähtävää paljon ja löytyipä Suomalaisten valmistama sukellusvenekin ( kuvassa ).

Puerto del Carmen oli laajentunut massiiviseksi turistirysäksi. Läpi ajettiin ja se riitti, eikä uudestaan tarvinnut mennä, vaikka sielläkin olemme joskus yöpyneet parin viikon verran.

Saaren pääkaupunkiin Arrecifeen tehtiin pari reissua, joista toinen oli kuvausreissu. Menimme sunnuntaina, koska silloin on selvästi rauhallisempaa. Auto vietiin Gran Hotel:n alakerran parkkihalliin, koska rantatiellä tulee takuuvarmasti lahjakortti, jos sinne autonsa jättää. Siitä on kilometrin kävely Castillo de San Gabriel:n, missä on laskuveden aikaan hyvät lieterannat ja siten lintuja kuvattavaksi asti. Kesken kuvauksen iski kova sadekuuro ja olimme toisiimme liimautuneena pienen sateevarjon alla, kuin Don Juan ja Carmen. Iso kamerakin jalustalla piti saada sekaan. Ohi kulkijakin katsoi meitä hymyillen, että ompa hempeätä heti aamulla:)

Arrecifessa kuvasimme harmaahaikaran, merilokkeja, pikkukuovin, pulmussirrejä, tundrakurmitsoja ( kuvassa ) ja tyllejä. Paluumatkalla autolle palkitsimme itsemme herkullisilla leivoskahveilla rantatien Panaderia pasteleria Lolitassa.

Costa Teguise on selvästi rauhallisempi paikka ja väljempi ympäristö, jos saaren eteläpuolella haluaa majoittua, vaikka sekin pikkuhiljaa jatkaa kasvamistaan.. Golf kentän ympäristö on hyvää kuvauspaikkaa. Täällä kuvasin lehmähaikaroita, tuulihaukkoja ja vaaleakiitäjiä ( kuvassa ), joka oli itselleni uusi laji.

Costa Teguisen kautta ajoimme aamutuimaan tutkimaan hiekkatietä Los Ancones:n päin. Läheltä Los Anconesta löytyi parina kertana kalliopyitä. Ensimmäisellä reissulla 1 kpl ja toisella 2 kpl. Täällä kuvasin myös etelänisolepikäisiä.

My way is the highway. Cueva de los Verdes:lle johtava tie.

Jos markkinoista tykkää, niin entiseen pääkaupunkiin Teguise:n kannattaa mennä sunnuntaina. Muutenkin kiva paikka käveleskellä ympäriinsä. Miehille löytyy rautakauppa ja naisille paljon pikku putiikkeja

Teguisen kukkulalta löytyy Santa Bárbara Castle, joka rakennettiin Guanapay tulivuoren huipulle 1400 luvulla Teguisen kaupungin suojelemiseksi merirosvoilta.

Caleta de Famara, joka on surffareiden mekka oli jonkin verran laajentunut sitten viime reissun. Lintuja emme tällä kertaa täältä hakeneet, vaan söimme eväät katsellen surffareiden touhuja.

Club La Santa, joka on urheilijoiden mekka oli laajentunut voimakkaasti. Kuvassa keskellä äärimmäisenä meren rannalla. Ranta on myös surffareiden suosiossa korkeine aaltoineen. Lintuja ei ollut lokkeja kummempaa.

El Golfo oli samanlainen hässäkkäpaikka, kuin ennenkin. Paljon ravintoloita ja sisäänheittäjiä, mutta jos rauhallisempaa paikkaa hakee, niin tänne ei kannata mennä.

Timanfayan kansallispusto oli edelleen säilynyt lähes koskemattoman oloisena turistivirrasta huolimatta. Jos tykkää lumoavista kraaterimaisemista, niin silloin tämä on oikea paikka.

Lintukuvauspaikat tällä reissulla. Kuva LR karttaosiosta.

Kuvasin 35 lintulajia joista 3 kpl oli itselleni uusia. Lännenkaulustrappi oli mieluisin tällä kertaa. Viikossa kyllä kerkeää tämän pienen, kauniin ja matalapiirteisen saaren koluamaan, mutta kiirettä pitää. 2 viikkoa on passeli ja 3 viikossa joutuu jo samoja paikkoja koluamaan moneen kertaan. Saari on helppo autoilla ja pääosin hyvät tiet. Päivälämpötilat olivat 21 – 24°C ja aamuisin 16 – 19°C. Muutaman kerran satoi. Väliin oli melko tuulistakin. Viimeinen viikko oli kylmempi, kun käänsi tuulen pohjoiseen. Kaamosreissuun verraton paikka. Kiitoksia tarkkanäköiselle matkakumppanille lintuhavainnoista, joka laittoi lisäksi niin hyvää ruokaa, ettei tehnyt iltaisin ravintoloihin mieli mennä syömään. Päivisin tietysti syötiin snäkäreitä reissun päällä. Paitsi sunnuntaina, kun melkein kaikki paikat olivat kiinni.

Yyterin lietteet Porissa ovat yksi Suomen tärkeimmistä lintualueista ja muuttolintujen levähdysalueista. Alue on erityisesti kahlaajalintujen suosiossa. Uusien pitkospiden avajaiset vietettiin 2014 syksyllä. Pitkospuiden varrella on useita lintulavoja, joista jokainen läytää mieleisensä.

Yyterin lietteiden vieressä on myös 6 km:n hiekkaranta auringonpalvojille, joka on Suomen ja Pohjoismaiden pisimpiä rantoja.

Katso myös  Yyterin linnut 2017

Toukokuun lopulla olimme lähdössä vaimoni kanssa reissuun Yyterin lietteille. Halusin olla paikalla heti auringonnousun aikaan, jolloin ei lämpöväreily vielä pääse kuvia pilaamaan, joten kotoa lähtö tapahtuisi yöllä kahden aikaan. Päätimme kuitenkin vuokrata asuntovaunun ja yöpyä paikanpäällä, jotta ei tarvitse niin aikaisin herätä.

Ajoimme jo edellisiltana paikalle. Käännyimme Mäntyluodontieltä Huhtalanraitille.  Ajettuamme n. 2 km Huhtalanraittia saavuimme parkkipaikalle. Ajattelin, että tässähän on hyvä yöpyä. Yöpymishalut hälvenivät nopeasti avattuani auton oven. Hyttysiä hyökkäsi välittömästi mustanaan kimppuun.

Yyterin sannannokka.

Päätimme käydä pikaisesti tutustumassa paikkaan pelkkä kiikari mukana ja siirtyä sitten yöksi johonkin tuuliseempaan paikkaan merenrannalle. Parkkipaikalta oli alle kilometri ensimmäiselle lintulavalle nimeltä Yyterin lietteet. Keli oli aurinkoinen ja näkyvyys hyvä. Etäisyys lintulavalta oli vesirajaan n. 300 – 400 m ilmansuunasta riippuen.

Paikka tuli nähtyä, joten lähdimme katselemaan asuntovaunulle sopivaa yöpymispaikkaa. Muistin aiemmilta kalastusreissuilta reippaan poikani kanssa mukavan niemennokan, joka on kunnan omistuksessa ja voisi olla sopiva yöpymispaikka. Ajoimme paikalle ja paikka näytti sopivalta. Mukava tuuli puhalsi mereltä, joten hyttysarmeijoista ei pitäisi olla kiusaa.

Kuvasin hienossa ilta-auringossa vesilintuja sillä aikaa, kun vaimo kokkasi gourmee kokin ammattitaidolla kaasuliedellä illallisen. Kauempana oli lukuisia vesilintuja, mutta olisi vaatinut kaukoputken tunnistamiseen. 1344 kinomilliä riitti tällä kertaa vain kuvan silkkiuikun ja tukkasotkan kuvaamiseen. Tuntemattomaksi jäänyt haukka saalisti lahdella ajaen vesilinnut karkuun.

Säppi majakkasaaren takaa  ( kuvassa taustalla ) paistoi ilta-aurinko asuntovaunun tummennetusta ikkunasta sisään, kun söimme valkoviinin kanssa maukkaan kesälautasen kera uusien perunoiden ja sillin ym. Uni maittoi aikaisin raikkaassa meri-ilmassa.

Aurinko nousi neljän aikoihin, joten olimme jo kolmen jälkeen reippaana aamutoimissa. Saukko kurkki meressä aamutoimiamme. Ajoimme eiliseltä tutulle parkkipaikalle Yyterin lietteille ja puimme jo autossa valmiiksi hyttyssuojat päähämme.

Lähdimme kävelemään kohti kilometrin päässä olevaa Yyterin lietteet lintulavaa. Joku oli vielä aikaisemmin liikkellä. Kaveri oli jo tulossa poispäin lintulavoilta. Hän avasi auton ikkunan ja samassa oli hänen naamansa niin täynnä hyttysiä, ettei kasvonpiirteitä erottanut. Hän kertoi, että lintuja oli aika vähän liikkeellä. Huh, onneksi meillä oli hyttyssuojat päässä.

Laulurastas kökötti metsässä kannon päällä.

Aamu oli vielä kolea, niin en vielä pahasti hikoillut kamerakuorman alla kävellessämme hyttysiä täynnä olevan metsän läpi. Vaimo oli jo hiestä märkänä ja hyttyset olivat pistäneet hyttysverkon läpi korvanlehdet turvoksiin.

Kiipesimme Yyterin lietteet lintulavalle ( kuvassa taustalla vasemmassa reunassa ). Ranta oli tosiaan vielä melko autio. Päätimme siirtyä samantien vajaan kilomerin päässä olevalle sannannokka lintulavalle, joka on hiukan lähempänä vesirajaa. Sinne johtikin upeat kaiteilla varustetut pitkospuut.

Matkalla kuvasin aamuauringossa upeasti laulavan ruokokerttusen.

Sannannokan lintulava olikin jo vähän lähempänä vesirajaa n. 150 – 200 m:n päässä. Näkymät olivat silmiähivelevät. Hyttysistä ei ollut enää tietoakaan, kun pääsimme metsästä pois. Haarapääsky lämmitteli viereisessä puussa aamuauringon loisteessa.

Onneksi paikalle tuli myös kaukoputkella varustettu lintutietäjä, joten pääsin taas yhteistyöhön itseäni paremman tietäjän kanssa. Lintuja ilmestyi pikkuhiljaa lietteelle ja kauemmaksi merelle enevässä määrin. Oli aika aamun juhlahetkelle. Kahvi ruisleivän kera kruunaa tälläiset upeat aamut.

Ristisorsat löysivät ruokaa lietteestä.

Valkoposkihanhetkin löysivät huikopalaa.

Merikihu teki tapansa mukaisen ryöstöretken ja pakotti lokin oksentamaan pyydystämänsä kalan aamupalaksi.

Harmaahaikaralla oli ilmeisesti pesä rannan ruovikossa.

Ruskosuohaukka teki aamun ensimmäisen saalistuskierroksen edessämme.

Merimetsot olivat liikkeellä kalastajien iloksi.

Taivaanvuohi pesi myös ruovikossa.

Telkät lensivät kiivaasti kohti pohjoista.

Pikkuhiljaa alkoi lämpöväreily kahdeksan aikaan voimistumaan häiritseväksi, joten päätimme pakata tavarat ja lähteä samaa reittiä takaisin. Poikkesimme vielä Yyterin lietteet lintulavalla hikeä kuivattelemassa.

Kuvassa väsynyt linturetkeilijä hyttysiä piilossa.

Johan olivat taas hyttyset hikisen ihon kimpussa, kun oli pakko vähentää vaatteita. Ryhmä luokkaretkeläisiä kulki shortseissaan tornin ohi hyttysarmeija perässään.

Kuvasin täältä vielä lietteelle, mutta lämpöväreily oli jo niin voimakasta, ettei kuvista tullut mitään.

Kelvollisia kuvia tuli mm: Haarapääsky, harmaahaikara, kuovi, luotokirvinen, merikihu, merimetso, ristisorsa, ruokokerttunen, ruskosuohaukka, suosirri, taivaanvuohi, telkkä, tundrakurmitsa ja valkoposkihanhi. Lisäksi nähtiin useita muita lintuja, jotka olivat niin kaukana, ettei saanut kelvollista kuvaa.

Kävelimme taas metsikön läpi entistä suurempi hyttysarmaada ympärillä. Vastaan tuli taas luokkarekeläisiä. Nähdessään varusteemme hyttyssuojineen opettajat kyselivät meiltä hyttystilanteesta. No, kerroimme totuuden, että tosi paljon on hyttysiä. Ryhmä jatkoi vielä jonkun matkaa paljaine käsivarsine ja säärinen. Muutaman minuutin kuluttua he kääntyivät ympäri ja juoksivat takaisin linja-autolleen kirkuen, kuin Hitchcock:n linnut elokuvassa. Rankkaa on tämä luontomatkailu.

Kävimme vielä pyörähtämässä Herrainpäivät niemellä löytämättä mitään kummempaa kuvattavaa. Auringon paistaessa täydeltä terältä jatkoimme vielä kohti Mäntyluotoa. Jopas alkoi nälättämään ja ramaisemaan aikainen herätys. Pysähdyimme Mäntyluodon uimarannan kupeeseen levähdyspaikalle. Emäntä kokkasi maittavan päivällisen asuntovaunussa ja minä tiirailin lintuja kuvattavaksi laihoin tuloksin.

Ajelimme vielä luotsiaseman ohi Mäntykallon saaren päähan, missä oli idyllinen kallioinen rantapaikka.

Tästä jatkoimme Reposaareen, missä pirautimme kahvit kaasuhellalla hienossa rantapaikassa.

Lähdimme kohti Merikarviaa. Päätin poiketa Ahlaisessa katsomassa olisiko edellispäivänä pellolla nähty harvinainen tiibetinhanhi vielä paikalla. Haravoin lähipellot, missä viimeksi nähty, mutta eipä löytynyt enää. Asuntovaunusta on se haitta, että on hankalampi ajella pienemmillä teillä, missä lintuhommissa yleensä pyöritään.

Koska asuntovaunussa oli vielä vuokra-aikaa yksi päivä jäljellä, niin piti taas löytää yöpymispaikka. Kiva paikka löytyikin. Pieni kalasatama ennen Merikarviaa oli sopiva paikka meille.

Kuvailin auringonlaskun kultaamia lintuja, kun vaimo taas loihe loihti hienon illallisen auringon laskiessa ja satakielen pitäessä luonnon omaa konserttiaan. Kuvassa merihanhet ylilennolla kohti auringonlaskua.

Asuntovaunu oli oiva vaihtoehto yöpymiseen lintumatkailun lomassa. Voi syödä, nukkua ja liikkua melko vapaasti. Tärkeintä , että oli helppoa olla lintupaikoilla heti auringonnousun jälkeen.

Saarioisjärvi on Valkeakosken eteläpuolella sijaitseva rehevöitynyt linturikas järvi. Toukokuun puolivälissä teimme retken itsellemme uudelle lintupaikalle.

Pohjoisesta tullessa käännyimme Hämeenlinnantieltä oikealle Jutikkalantielle. N. 150 m Jutikkalantietä ajettuamme löytyi autolle parkkipaikka. Kävelimme n. 650 m polkua pitkin hienon lehtomaisen metsän läpi Lapinnokan matalalle lintulavalle.

Matalalta lintulavalta avautuu hieno näkymä suurelta osin rehevöityneelle järvelle. Lavan edusta näyttäisi siltä, että talvella olisi niitetty enimmät ruovikot pois. Aamuaurinko paistaa aikaiselle kuvaajalle  hyvin selän takaa.

Heti tullessamme luhtakana toivotti tervetulleeksi omalaatuisella äänellään, mutta outona kähmyilijänä tunnettu lintu ei hevillä näyttäydy, kuten ei nytkään.  Taivaanvuohi mäkätti myös lähellä suostuen myös lyhyeen lentonäytökseen. Jonkinlaisen kuvankin kerkesin siitä nappaamaan.

Ruokokerttunen ja pajusirkku lauloivat kauniisti aamuauringon luovuttaessa ensimmäisiä säteitään metsän läpi. Myös kuovi liritteli taivaalla keväistä lauluaan. Laulujoutsenpariskunta oli aamutoimillaan ja kuuluttivat reviiriään.

Joku haukka, niin luulin,  lensi suoraan meitä kohti. Yritin pitkällä putkella saada sitä kuvaan siinä onnistumatta. Tempaisin olalta lyhyemmän zoomilla varustetun putken, joka on ideaali lähilentokuvauksessa. Sain linnusta kuvan kun se oli lähes yläpuolellamme. ”Haukka” osoittautui käeksi, joka muistuttaa kauempaa katsoen yllättävän paljon haukkaa.

Kurjet, joita oli 6 kpl parhaillaan kuuluttivat kovalla äänellä järven kuuluvan omaan reviiriinsä. Tappeluhan siitä syntyi ja kuvaaja tykkäsi.

Kalatiira sai napattua jälkikasvulleen aamupalaa.

Ruskosuohaukka teki laajan saalistuskierroksen edessämme, saalistaen sammakoita, hyönteisiä yms, tarjoten kuvaajalle runsaasti räpsyteltävää.

Sorsalinnuista näyttäytyivät punasotka

ja sinisorsa.

Paluumatkalla tiheän lehtomaisen metsän läpi kuului useita lintujen ääniä, mutta digikennolle tarttui ainoastaan kirjosiepon kuva, joka olikin kesän ensimmäinen ko. lajista.

Saarioisjärvi on mielenkiintoinen luontoretkipaikka ja helposti saavutettavissa.