Toukokuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna 2019 lähdimme vaimon kanssa perinteiselle linturetkelle Poriin. Ilma oli helteinen ja menomatkalla lämpötila kohosi parhaimmillaan jopa 26,5 °C :n. Matkalla havainnoimme auton ikkunasta mm. räystäspääskyjä ja tuulihaukan.

Katso myös Meri-Porin lintuja.

Toukari

Ajoimme suoraan Porin Toukariin, missä oli nähty harvinainen pussitiainen. Kävelimme hiestä märkinä ja mäkäräisten saattelemina Kokemäenjoen vartta oletettuun paikkaan. Puolisen tuntia haeskelimme pussitiaista ensin parisataa metriä väärästä paikasta. Palasimme hiukan takaisinpäin tietä pitkin ja löysimme rakenteilla olevan pussitiaisen pesän n. 50 m tiestä.

Pystytin jalustan ja kameran kauemmaksi tielle ja jäimme odottamaan lintua ilmestyväksi pesänrakennuspuuhiin. Tovin odoteltuamme pussitiainen lennähti pelottomasti pesälle ja alkoi kutoa taidokkaasti hienoa pesäänsä. Kuvasin varjossa olevaa pesää ja sen sisällä häärivää pussitiaista kovaan vastavaloon haarukoimalla valotusta.

Pussitiainen viivähti pesällään alle 5 min ja lähti hakemaan lisää pesänrakennustarvikkeita. Poistuimme myös takavasemmalle, ettemme häiritse ahkeraa lintua, vaikka kuvasinkin kauempaa 960 kinomillillä.

Toukarissa näimme pussitiaisen, joka oli meille reissun eka elis. Lisäksi näimme ja kuulimme kauniisti laulavan laulurastaan, mustarastaan ja punakylkirastaan.

Kovan keskipäivän valon aikaan oli hyvää aikaa viedä ylimääräiset tavarat majapaikkaan. Tällä kertaa yövyimme Virkistyshotelli Yyterissä. Hotellissa oli myös kylpylä, joka kuului huoneen hintaan, mutta emme kuitenkaan kylpylässä käyneet. Hotellissa ei ollut ilmastointia huoneissa, mutta käytävässä oli, joten pitämällä ovea auki käytävään sai huonetta viilennettyä.

Hilskan torni

Iltakuvauksiin lähdimme Reposaareen johtavan tien varrella olevaan Hilskansaaren luontotorniin. Paikka on helposti saavutettavissa, kun autolla pääsee aivan tornin viereen. Tornista on näkymä etelän suuntaan, joten ilta-aurinko paistaa oikealta puolelta.

Pajusirkku toivotti laulullaan tervetulleeksi heti torniin saavuttuamme. Lintuja ei ollut ruuhkaksi asti tornin edustan vesialueella.

Myös keltavästäräkki tuli heti tutkimaan, että ketä vieraita torniin tuli tällä kertaa. Ruokokerttunen säksätti oikealla kaislikossa, mutta ei tullut näyttäytymään.

Kyhmyjoutsen tutkaili meitä vienosti kumppanin hautoessa lähistöllä.

Harmaahaikarakin saapui arvokkaasti liitäen ilmeisesti yöpymispaikalleen.

Merihanhipariskunta teki neljän poikasen kanssa maihinnousun 500 m:n päässä Reposaarentien itäpuolella. Toisella pariskunnalla oli kaksi poikasta.

Merimetsoja saapui illan mittaan koko ajan lisää Fänrikit saaren tuntumaan. Lopulta niitä oli vähintään 400 kpl paikalla.

Yllättäen vähän ennen poislähtöä läheiseen pajupuskaan tupsahti idänuunilintu, mikä oli hienosti jo toinen reissun elis meille!

Lintulajeja kuvasimme ja havainnoimme Hilskassa: haahka, haapana, haarapääsky, harmaahaikara, idänuunilintu, isokoskelo, jouhisorsa, kalatiira, keltavästärakki, kyhmyjoutsen, lapasorsa, laulujoutsen, merihanhi, meriharakka, merilokki, merimetso, mustarastas, naurulokki, pajulintu, pajusirkku, pikkulokki, pussitiainen, ruokokerttunen, silkkiuikku, sinisorsa, tavi, telkkä, tukkakoskelo, tukkasotka, tylli, valkoposkihanhi.

Yyterin lietteet Sannannokka

Herätys oli neljän aikaan, että olisimme parhaiden aamuvalojen aikaan paikalla. Vaimo värkkäsi aamupalan huoneessa, koska hotellin aamupala oli tietysti vasta myöhemmin saatavissa.

Klo 4.45 starttasimme auton kohti Yyterin lietteitä. Saavuimme tutulle Huhtalanraitin parkkipaikalle. Tavaraa oli taas kohtuullisesti kannettavana pienelle marssille kohti Sannannokkaa. Pari kameraa pitkine putkineen, kaukoputki, kiikari, pari jalustaa. Repussa lisäksi eväät, vähän varavaatteita ja uutena reissukaverina ipad.

Parkkipaikalla oli jo kohtuullisesti hyttysiä, joten verkkohatut päähän ja menoksi. Jouduin taas selkää säästämään, joten valitettavasti vaimokin joutui toimimaan sherpana. Metsäosuudella kuului hyttysten ininää ja mm tiltaltit säestivät askeltemme rytmiä.

Ohitimme esimmäisen lintulavan ja saavuimme aamuhämärässä tutulle Sannannokan lintulavalle. Pitkospuilla kuulimme tervetulotoivotuksena taivaanvuohen mäkätystä. Myös valkoviklon uikutus kuului jo pitkospuilla.

Heti kaislikon takana parinsadan metrin päässä oli vesilätäkkö, missä ruokaili runsaasti pieniä kahlaajalintuja. Tyllejä oli sankoin joukoin. Kuvatessa on vaikea keskittyä lintujen lukumäärän laskemiseen, joten yleensä tyydymme kuvaamiseen ja lajien tunnistamiseen.

Pikkusirrejäkin oli jokusia paikalla.

Kerkesimme kuvaamaan parikymmentä minuuttia, ennenkuin ensimmäiset rannallakävelijät ja staijaajat saapuivat paikalle. Vuosi vuodelta nämä lisääntyvät vaikka PLY:n sivuilla kielletään rannallakävely pesimäaikaan. ”Niityllä kulkeminen pesimäaikaan noin 15.3.-31.7. on ehdottomasti kielletty.” Sikäli ihmeellistä, että näillä kulkijoilla oli vain kiikareita ja kaukoputkia, niin aivan hyvin samat linnut näkee lintulavoiltakin. Lintulavoja on 3 kpl lyhyen matkan sisällä, niin näiltä putoaa pohja pois, kun rannalta staijaajat ajavat linnut pois. Nytkin kulki 3 eri porukkaa. Suurin osa linnusta mitä ajoivat ylös, niin eivät palanneet ko. paikkaan.

Ikävä vaan, kun ajaa paikalle pari sataa kilometriä, herää neljältä ja sitten rannalla onkin markkinat. Tämän aamun kuvaussessio meni tältä osin meiltä pieleen.

Nämä lintutorneista ja lavoilta otetut kuvat ovat yleensä kaukaa otettuja dokumenttikuvia, joten itsekin mielelläni menisin rannalle lähempää kuvia ottamaan.

Vlkohäntäkauriskin tuli perinteisesti ruokailemaan rannalle kahden vasansa kanssa aamuhämärässä. Tällä kertaa tummat pilvet taivaanrajassa estivät aamuauringon parhaan valon lankeamisen rannalle.

Punajalkaviklot ääntelivät ja lentelivät ahkerasti soidinlentoa koko aamun.

Ristisorsa saapui paikalle hiukan myöhemmin. Olemme joka vuosi täällä käydessämme nähneet ristisorsan.

Taivaanvuohikin oli koko aamun aktiivinen ja lenteli soidinlentoa.

Taivaanvuohen mäkättävä ääni syntyy pyrstön reunasulista ilmavirran vaikutuksesta linnun syöksyessä alaspäin. Ensimmäistä kertaa sain kuvattua kuvan, missä reunasulat näkyvät levällään. Suttuinen dokumenttikuva tosin vaan.

Lavan viereiset puskat ja puut ovat hyviä paikkoja kuvaajalle. Pikkulinnut viivähtävät näissä usein hetken.

Lapasorsapariskunta retkellä haapanapariskunnan kanssa.

Hernekertut tulivat ihmettelemään lavan viereen maailman menoa. Vaimo löysi lähipuskien lintuja hyvin sillävälin, kun itse staijasin ja kuvasin kauempana olevia lintuja. Itsellä, kun ei ole silmiä selässä, niin lisä silmäpareista on aina apua.

Lintulajeja Sannannokasta kuvasimme ja havainnoimme: haahka, haapana, hernekerttu, isokoskelo, jänkäsirriäinen, kalatiira, kuikka, kuovi, kurki, käki, käpytikka, lapasorsa, lapinsirri, lapintiira, laulurastas, meriharakka, merimetso, naurulokki, niittykirvinen, pajulintu, pajusirkku, peippo, pikkulokki, pikkusirri, pikkutylli, punajalkaviklo, punavarpunen, rantasipi, rytikerttunen, räyskä, ristisorsa, sepelkyyhky, suosirri, taivaanvuohi, tervapääsky, tiltaltti, töyhtöhyyppä, tylli, valkoposkihanhi, valkoviklo, vihervarpunen, västäräkki.

2,5 h session jälkeen lähdimme hotellille aamupalalle. Lämpöväreily alkoi lisääntymään ja rannallakävelijät alkoivat tympimään. Hotellissa oli hyvä ja monipuolinen aamupala. Mikä onkin selvä etu hotellimajoituksessa muihin majoitustyyppeihin verrattuna. Olemme aika montaa eri majoitusmuotoa kokeilleetkin näillä Porin lintureissuilla.

Reposaari

Torkkujen ja ruokailujen jälkeen lähdimme iltapäiväkierrokselle. Mukana oli vain kevyempi varustus, yksi kamera 640 kinomillillä varustettuna. Mukana tietysti kiikari 18×50 vakaajalla varustettuna.

Ensimmäisenä suunnistimme Reposaareen. Tahkoluodon risteyksessä vaimo huomasi merikotkan liihottelevan taivaalla. Kaupparannan Kioskille Reposaaressa pysähdyimme jätskille. Kioskista saa kuulemma kaikkea, mitä ihminen tarvitsee. Myyjän mukaan Suomen ainoa posti, mistä saa konjakkia.

Jätskit syötiin satamapuistossa. Jätskinsyönnistä tosin ei meinannut tulla mitään, koska lintuja pörräsi ympärillä koko ajan. Valkoposkihanhipariskunta oli ruohikolla syömässä kesykyyhkyjen kanssa.

Haarapääskyt esittelivät taitolentonäytöstä päidemme yläpuolella. Merimetsoja lensi Tukkiviikinlahdelle ja takaisin vähän väliä. Kivitasku lennähti satama-altaan reunalle, mutta kuvaaja oli jätski kädessä, niin kuvaa en saanut.

Ajoin Reposaaren eteläkärkeen aallonmurtajan kupeeseen. Allonmurtajan länsipuolen pohjukassa lillui haahkoja ja telkkä. Laulurastas luritti kauniisti viereisessä metsikössä. Vaimo istahti penkille nauttimaan leppoisesta ilmasta ja iltapäivän auringosta.

Lähdin kävelemään vajaa 600 m pitkää aallonmurtajaa pitkin. Matkalta löysin naaras isokoskelon ja laulujoutsenen, joka hääti kyhmyjoutsenpariskunnan reviiriltään.

Kalatiira hautoi vaatimattomassa pesässään aallonmurtajalla ja toinen puolisko vartioi ilmatilaa.

Mäntyluoto

Mäntyluodon Uniluodolta löytyi tukkakoskelo, isokoskelo ja kyhmyjoutsenpariskunta. Pyörähdimme myös Mäntykallossa, mistä löytyi meriharakka kauniiden maisemien lisäksi.

Herrainpäivät

Ajoimme Herrainpäivien surffirannalle, mikä on ollut yleensä hyvä kuvauspaikka, koska linnut ovat suhteellisen lähellä lietteellä syödessään. Myöhäisiltapäivällä ei ollut odotettavissa, kuin dokumenttikuvia, koska kuuma hiekka väreilee suorassa auringonpaisteessa sen verran kovasti.

Surffirannalla näimme: haarapääsky, kylpevä kottarainen, kyhmyjoutsenpariskunta, laulava mustarastas, pikkutylli, tavipariskunta, viisi tukkakoskeloa, joista yksi söi kalaa, tyllejä.

Levon lammet

Levon lammilla piipahdin ilman kameraa, koska auton joutui jättämään huonoon paikkaan tien varteen. Täten myös vaimo jäi autoon tavaroita vartioimaan.

Lintuja kiikaroin: haapana 4 kpl, kalatiira 2 kpl, laulujoutsenpariskunta, nokikana 5 kpl, kaksi rantasipipariskuntaa pesivänä 4 kpl, tavi 2 kpl, kaksi telkkäpariskuntaa 4 kpl.

Yyterin sannat

Viimeisenä aamuna heräsimme jo klo 3.40. Vaimo teki jälleen pikapuuron kuumaan veteen, keitti kahvit ja teki maukkaat voileivät mukaan. Ensin ajattelimme lähteä kävellen Yyterin santojen rantaa pitkin koko varustearsenaali mukana kohti surffirantaa. Hotellilta ei ollut, kuin runsas 100 m meren rantaan.

Päästyämme rantaan huomasimme, että koko ranta surffirantaan asti oli täynnä lintuja. Aamun sävyt olivat hienoja ja nopeassa tahdissa sävyt vaihtuivat. Emme viitsineet häiritä ja ajaa lintuja lentoon, joten aloimme kuvaamaan ja staijaamaan heti hotellin rannasta. Olisi siinä ollutkin tarpomista surffirannalle pehmeässä hiekassa painavien varusteiden kanssa.

Telkkiä tuli ja meni runsaasti. Laskin ja arvioin niitä olevan vähintään 800 kpl.

Rusakko pysähtyi hiekkarannalle tuijottamaan meitä toviksi. Ajatteli varmaan, että onpa nohevan näköisiä kummajaisia heti aamutuimaan. Liekö vaimon tekemät hyvät eväät tuoksuneet rusakon nenään, koska mutustelimme niitä raikkaassa meri-ilmassa kuvauksen lomassa.

Ilmeisesti helteet olivat lämmittäneet pintaveden lämpöisemmäksi kuin ilman, koska oli kevyttä sumua ilmassa, haitaten kuvaamista. Vasta, kun aurinko oli noussut kunnolla metsänrajan yläpuolelle, niin ilma selkeni ja kuvaus onnistui paremmin.

Naurulokki saalisti pikkukaloja pinnan tuntumasta. Kala jäi tunnistamatta, koska omasta vetokalastus vuosista on jo vierähtänyt liian pitkä aika. Silloin uistellessa katselimme näitä maisemia useasti mereltä päin poikani kanssa. Silloin tällöin taimenia ja jopa merilohia uistimeen haksahti.

Meriharakat olivat energisiä heti aamusta. Lentelivät ja ääntelivät vilkkaasti rannan tuntumassa.

Kullatut laulujoutsenet nauttivat nousevan auringon lämmöstä lähes tyynellä merenlahdella.

Lintulajeja havainnoimme hotellin rannasta: alli, haahka, haarapääsky, harmaalokki, isokoskelo, kalalokki, kalatiira, kuikka, kyhmyjoutsen, käki, käpytikka, laulujoutsen, meriharakka, merimetso, mustakurkku-uikku, mustalintu, naurulokki, pilkkasiipi, tavi, teeri, telkkä, tukkakoskelo, tukkasotka.

Klo 7.30 oli aika siirtyä ansaitulle hotellin aamupalalle. Onneksi ei ollut pitkä matka. Aamupala oli jälleen hyvä ja ravitseva, sekä maisema ikkunasta upea. Terassillakin oli mahdollisuus syödä aamupalaa.

Kotimatkalla tulimme Harjakosken kautta, missä tuntuu olevan ikuinen siltatyömaa. Haarapääskyjä lenteli padon tuntumassa.

Reissu oli jälleen onnistunut. Seura oli hyvää, ilmat suosivat ja hyttysiä oli maltillisesti. Kokeiltuamme lähes kaikki muut majoitusvaihtoehdot, paitsi teltan, niin hotellimajoitusta puoltaa vaivattomuus, sekä hyvä ja vaivaton aamupala. Koko reissulla havainnoimme 72 lintulajia. 3 kpl oli itselleni uusia kuvalajeja: idänuunilintu, pussitiainen, räyskä.

 

Toukokuun alussa v. 2019 vappuaamuna klo 5 lähdimme ajamaan kohti Tykölänjärveä, joka oli meille uusi kohde. Järvellä on kaksi lintutornia. Eteläpään torni kuuluu Valkeakoskeen ja pohjoispään torni Pälkäneeseen.

Etelätornin koordinaatit: 61°15’06.1″N 24°12’53.4″E (61.251694°, 24.214833°)

Suuntasimme ensin eteläpään torniin. Lintutornin kyltti näkyy Pälkäneentielle, jos osaa katsoa oikeassa kohdassa. Polku tornille menee opastettua polkua pitkin tiheässä metsässä. Metsässä laulullaan meitä tervehtivät tiltaltit ja peipot.

Ennen pitkospuita korkean kuusen kätköissä lauloi laulurastas hienosti. Heti ei sitä löydetty, mutta myöhemmin vaimo löysi linnun, kun kävi lämmittelylenkillä ja kävin kuvaamassa sen.

Loppupäässä kuljetaan pitkospuita pitkin. Torni on avonainen matala ja yksitasoinen. Näkymä Tykölänjärvelle on hyvä ruovikon yli.

Pesintätouhut ja parittelut olivat sumuisessa -3 °C:n kevätaamussa täydessä tohinassa. Naurulokkeja oli runsaasti pesiä rakentamassa.

Myös nokikanapariskunta rakensi pesäänsä mättäälle. Pajusirkut olivat ahkerana pesänrakennustouhussa rannan ja tornin välisellä alueella.

Lapasorsapariskunta ruokaili tiiviisti yhdessä. Taivaanvuohi mäkätti välillä melko lähellä, mutta jäimme ilman näköhavaintoa.

Silkkiuikkuja oli useita pareja soidintamassa. Tikat viestittivät ympäristössä rummuttamalla toisilleen.

Pikkulokinkin onnistuin saamaan kuvaan, joten varmistui, että niitäkin täällä on.

Tornin vieressä oli talviruokintapaikka, mikä onkin kuvaajalle hyvä lisä. Tosin tässä paikassa oli niin paljon oksia ruokintapaikan edessä, että kuvaaminen oli haastavaa.

Aamusumu kesti melko pitkään, joten terävien kuvien saaminen oli haastavaa. Tosin hämyisiä tunnelmakuvia kyllä sai. Kun sumu hälveni, niin aurinko oli jo niin korkealla, että sitten kuvaamista haittasi lämpöväreily.

Näpit olivat jäässä, kun käpistelin kylmää kameranrunkoa ja kiikaria koko aamun ohuet kesähanskat kädessä.

Lintulajeja havainnoimme etelätornissa: haapana, isokoskelo, keltasirkku, korppi, kurki, käpytikka, lapasorsa, laulujoutsen, laulurastas, mustarastas, naurulokki, nokikana, pajusirkku, peippo, pikkulokki, punatulkku, sepelkyyhky, silkkiuikku, taivaanvuohi, tavi, telkkä, tiltaltti, vihervarpunen.

Poislähtiessä kävin vielä piipahtamassa Pälkäneen pohjoispään tornissa, joka on melko uusi torni. Torni oli korkea ja useampi tasoinen. Näkymä alatasanteeltakin oli jo hyvä. Tällä kertaa linnut olivat vähissä. Näin silkkiuikkuja ja pari kurkea.

Pohjoistornin koordinaatit: 61°16’04.2″N 24°11’25.4″E (61.267822, 24.190398)

Huhtikuun puolessavälissä 2019 lähdimme tutustumaan Tammelan Pehkijärven uudehkoon lintutorniin. Lisäpontimena toimi järvellä nähty morsiosorsa ja mandariinisorsa.

Gps ohjasi Teurontieltä Loukkuhuhdantielle. Saavuimme maalaistalon pihaan ja paikan isäntä ystävällisesti viittoi jättämään auton pihaan. Paikalta poistui juuri audimies, joka kertoi nähneensä ko. linnut matalan kaislikon yli vastarannalla.

Tornin sijainti: 60°50’41.0″N 23°52’47.7″E ( 60.844711°, 23.879908° ).

Kävelimme mullospellon yli, mihin oli tehty hienosti purulla päällystetty polku. Saavuimme rantaan ja tähyilin länteen ja lounaaseen vastarannalle kaukoputkella. Vastavaloon en havainnut ko. lintuja. Jälkeenpäin tajusin, että olisi ehkä pitänyt katsoa suoraan eteläänpäin, koska sieläkin oli vastaranta?

Päätimme jatkaa metsän läpi lintutornille, jos vaikka korkeammalta näkyisi paremmin. Vastavalo vaivasi edelleen näkemistä. Vaarana on silmän vaurioituminen, jos näillä superteleillä ja kaukoputkilla katsoo liian kirkkaaseen kohteeseen.

Torni oli uudehko, melko tukeva kaksitasoinen ja katolla varustettu, mikä on tietysti luksusta sateella. Haittaa kuitenkin kuvausta ja staijaamista ylöspäin.

Melko pian eteläpuolen linnut joutuivat paniikkiin ja lentelivät ympäriinsä, kun nuori merikotka tuli lintuja saalistamaan. Nyt meni sitten koko paletti uusiksi ajattelin. Nuori merikotka meni puuhun tähyilemään. Linnut rauhoittuivat vähitellen.

Melko pian saapui kuitenkin pohjoisesta aikuisempi merikotka ja taas linnut joutuivat paniikkiin. Lopuksi merikotkat alkoivat taistelemaan ja vanhempi rökitti nuorempaa.

Porukkaa torniin tuli ja meni, mutta kukaan ei ainakaan tornista nähnyt näitä tavoitelintuja. Iltapäivällä, kun osa porukasta lähti poispäin, niin pyysin soittamaan, jos morsiosorsa vielä näkyisi matkalla.

Kohta tulikin ystävällinen Naantalin kaveri ilmoittamaan, että jotain oli näkynyt eteläpuolella. Se oli ollut mandariinisorsa. Lähdimme paikalle pikimiten. Pystytin jalustan ja aloin skannaamaan ko. paikkaa kaukoputkella.

Samassa eteläpuolen vastarannan kesämökin laiturille ilmestyi ilmeisesti lintuporukkaa kiikareineen. Lähistön linnut säikähtivät ja lensivät itäpuolen lahteen näkymättömiin. Lintumiehet lähtivät vikkelästi laiturilta huomattuaan meidät. Ilmeisesti olivat luvatta kesämökin laiturilla.

Lähdimme vielä Naantalin kaverin kanssa tutkimaan, jos itäpuolen lahdelle pääsisi jostain kautta näkemään . Emme kuitenkaan löytäneet sopivaa kulkukelpoista reittiä kovasta yrityksestä huolimatta, koska ojat tulvivat, niin ei pystynyt yli loikkimaan. Aina ei voi voittaa. Tätä kirjoittaessa kyseiset morsiosorsa ja mandariinisorsa koiraat seikkailevat Oulun seudulla ja ovat jo valtakunnanjulkkiksia.

Lintulajeja havainnoimme mm: haapana, harmaahanhilaji, isokoskelo, jouhisorsa, kurki, käpytikka, laulujoutsen, merikotka, pajusirkku, ruskosuohaukka, tavi, telkkä, töyhtöhyyppä, uivelo.

Oli hieno päivä taas luonnossa. Pehkijärvi torneineen oli hyvä ja runsas lajistoltaan, joten käymisen arvoinen lintupaikka. Torniin kannattaa tulla aamulla aikaisin, niin pääsee kuvaamaan ja staijaamaan myötävaloon.

Maaliskuun lopulla 2019 lähdimme yhdistetylle kelkkailu- ja linturetkelle Lappiin. Kohteeksi valikoitui tällä kertaa Levi hyvin hoidettujen kelkkareittien toivossa.

Lauantaina ajelimme hienossa keväisessä ilmassa pienempiä asfalttiteitä n. 900 km. Matkalla tarkkailimme ajankuluksi lintuja. Kangasala – Oulu välillä näkyi siellä täällä muuttomatkalta palailevia lintuja pelloilla. Näimme mm: kottaraisia, käpytikan, laulujoutsenia, närhiä, telkkiä, töyhtöhyyppiä. Lisäksi näimme joukon metsäkauriita aamuhämärissä.

Limingan jälkeen lintuhavainnot kokolailla loppuivat. Loppumatkasta Ylläksentiellä pölähti hämäränhyssyssä 5 kpl riekkoja, joka oli yksi reissun tavoitelinnuista kameralla. Nyt en pystynyt pysähtymään jäisellä tiellä loivassa alamäessä ja painava peräkärry perässä.

Saavuimme lauantai-iltana Levin Isorakkaan ja vastassa olivat poikani ja vaimonsa, jotka olivat jo viikon lomailleet paikalla. Tavarat lähtivät vikkelästi kärrystä, kun oli riski poika auttamassa.

Heti sunnuntaiaamuna lähdin poikani Tamin kanssa kelkkailemaan Kittilän pohjoisosan erämaamaisemiin. Ajoimme itäpuolta Pokkaan ja pysähdyimme tankkaamaan kelkat ja itsemme legendaarisessa Tieva baarissa. Oli hieno nähdä, että Tieva baari oli samanlainen kuin v. 2006 viimeksi käydessäni.

Tamilla tuli pieni lisälenkki, kun perälaukku oli pudonnut kelkan tarakalta ja joutui palaamaan 10 km samoja jälkiä takaisinpäin hakemaan sen. Onneksi ei koskenut heikkokuntoista, niin ei tuntunut missään.

Jatkoimme länteen upeaa erämaamaisemaa kohti Puljua. Reitti oli sopivan möykkyistä, niin ei päässyt vilu yllättämään. Pysähdyimme Raijankiselän autiotuvalle juomatauolle ja kelkkojen alustoja säätämään.

Seuraava pysähdys oli Pyhävasan autiotupa. Olipa kiva tulla, kun edellämme menevä kelkkaporukka oli tehnyt tulet valmiiksi. Käristimme makkarat ja söimme eväät hienossa autiotuvassa puron solistessa iloisesti vieressä. Eipä ollut tälläkään kertaan kännykkään kenttää, joten pitkä kävelymatka tulee, jos kelkat hajoavat.

Seuranamme oli pieni päästäinen, joka pelottomasti tuli ruokaa kerjäämään. Tottakai ruokimme kämpän vakioasukasta.

Jatkoimme matkaa energiaa ja intoa täynnä kohti Pallastunturia. Keli ja reitti olivat hyviä. Alustatkin alkoivat pelaamaan ahkeran säätämisen jälkeen.

Puljun risteyksessä katselin opasviittoja. Hettaan olisi enää 75 km. Tami katseli kauhulla, että ei kai se tuonne enää lähde. Koko lenkille olisi tullut tällöin mittaa 350 km, joten päätin jättää väliin, koska oli vasta ensimmäinen ajopäivä.

Puljusta jatkoimme Lompoloon, Tepastoon ja lopulta Leville. Loppumatkasta alkoi jo väsy hiipiä puseroon, kun oli reittikin melko pattista Puljusta Leville. Matkaa tuli yli 200 km, joten oli siinä ensimmäiseksi reissuksi riittävästi.

Iltaisin saunoimme ja söimme tukevasti hyvässä seurassa Tamin, Tarun, Sirin ja Laran kanssa.

Maanantaina pidimme lepopäivän kelkkailusta ja suuntasimme Tarun ehdotuksesta Levin Luvattumaan Ice Galleryyn. Paikka oli upea ja taidolla tehty. Tätä paikkaa kelpaa näyttää ulkomaalaisille. Otimme paljon valokuvia, nautimme taidokkaista luviveistoksista ja lumoavista valoista.

Tiistaina lepopäivän jälkeen lähdimme vielä kipeillä lihaksilla jälleen kelkkaretkelle. Suuntasimme ensin itäpuolen kautta Levin huipulle, mistä avautuu huikea näköala Lapin lumoon.

Tämän jälkeen laskeuduimme länsipuolta alas ja suuntasimme Kätkätunturin pohjoispuolelta hienossa kelissä kohti Muoniota. Muutaman evästauon jälkeen saavuimme Muonioon. Reitti oli möykkyineen mukavaa ajettavaa ja Lapin lumoa löytyi jälleen. Ajomatkaa kertyi n. 150 km.

Rouvat ulkoiluttivat koiria mm. Immeljärven jäällä ja kävivät shoppailemassa Levin putiikeissa. Shoppailut jäivät tosi vähiin, koska Levillä oli hinnoissa levilisä.

Keskiviikkona hurautimme Ylläkselle. Pääsimme ajamaan lanattua jälkeä, mikä ei ollut hääppöistä sekään. Lanausjälki on huonoa nykyään Levillä. Päiväseltään kun lanataan, niin pehmeä jälki ajetaan parissa tunnissa ruvelle. Iltaisin, jos lanattaisiin, niin jälki saisi ainakin yön yli kovettua.

Kävimme Ylläksen huipulla ihailemassa komeita maisemia ja niitähän riitti.

Takaisin ajettiin Kittilän kautta. parinkymmenen kilometrin Venejoen pätkä oli kivaa ajettavaa. Ajomatkaa tuli n. 150 km.

Lähellä Leviä Kittilästä tullessa pääsimme puhaltamaan kelkkapoliisien pilliin. Hyvä, että kännääjiä valvotaan! Metvurstileipäni ei saanut viisaria värähtämään. Tutut rutiinit taas illalla.

Torstaina lähdin vaimon kanssa lintukuvausretkelle. Ajoimme ensin Luvattuun maahan, kun viimeksi käydessä omistajat sanoivat, että aamuisin näkyy riekkoja ja teeriä. Nyt oli vain hiljainen kylätie.

Ensimmäiset kunnon lintuhavainnot tehtiin ennen Lompolon kylää, kun punatulkkupariskunta yhytti kameran kennon. Lompolon kylässä Näimme hiiripöllön langalla ja n. 35 taviokuurnaa, jotka lauloivat iloisesti talvisessa lumisateessa.

Lompolon jälkeen Rovakoskessa näimme yhden koskikaran jään reunalla tepastelemassa. Nunnasessa näimme taas parven taviokuurnia.

Hetassa söimme hotellin seisovassa pöydässä. Koko kylän virkamiehistö oli myös paikalla lounastamassa. Ikkunasta huomasimme parven pikkuvarpusia.

Takaisin ajelimme Pallastunturin itäpuolta Raattaman kautta takaisin. Näimme paluumatkalla kuukkelin ja isolepinkäisen. Poromarkkinoilla kävimme matkan varrella ihastelemassa käsityöläisten luomuksia. Vaimolle tarttui käsin tehty sormus mukaan. Lapussa mukaan tuli jopa koordinaatit, mistä sormuksen ainekset on poimittu.

Pallastunturissa Lapland hotel Pallaksen yhteydessä on hieno luontokeskus, joka on käymisen arvoinen paikka luontoihmiselle ja muillekkin.

Porot jäivät ihmettelemään, kun kuvasin niitä Pallastunturin kupeessa.

Perjantai oli viimeinen kelkkailupäivä ja suuntasimme Kumputunturille, missä kaikki kelkkailijat käyvät Levin reissulla ainakin kerran.

Ensimmäinen pysähdys oli Erämaakeitaassa. 2004 vuonna kun kävin täällä, niin oli mettässä vain pöytä ja termospullossa kahvia ym särvintä. 2006 vuonna oli asuntovaunu ja tarjontaa hiukan enemmän. Nyt vuonna 2019 oli jo lupien kanssa rakennettu pieni pytinki, hienoa!

Kumputunturista on hienot näkymät ympäriinsä. Kelkkoja oli huipulla paljon. Ylhäällä oli lisäksi pari kamiinoilla varustettua autiotupaa.

Päätimme ajaa puoli kilometriä Sodankylään päin kodalle. Täällä oli tosi paljon kelkkailijoita ja makkaratuletkin valmiina. Isossa kodassa oli ainakin parikymmentä ukkoa yhtäaikaa nuotion ympärillä makkaraa paistamassa.

Takaisin ajettiin fiilistellen viimeistä kelkkaretkeä tänä vuonna. Ajomatkaa kertyi n. 100 km. Viikon aikana tuli ajokilometrejä runsas 600 km, joten oli siinä riittävästi tälle kunnolle. Kiitoksia loistavalle kelkkakaverille kelkkareissuista!

Vielä viimeiset saunomiset Tamin ja Tarun kanssa. Kävimme vielä pitsalla Classic pizzeriassa. Itse söin Rudolf:n, mikä sisälsi: Tomaattikastiketta, mozzarellaa, kylmäsavustettua poroa, leipäjuustoa, karpaloita ja lakkahilloa. Olipa tosi maukasta pitsaa ja siinäkin oli Lapin lumoa. Reissun ikävin vaihe itselleni on pakkaaminen, mutta onneksi elämän reissukaverini on hyvä ”ammattipakkaaja”.

Kotimatkalla lauantaina kuvasin vielä aamulla lähtiessä Ylläksentiellä toisenkin hiiripöllön. Illalla viimeiset parisataa kilometriä tuli pimeässä ajaen ja hirviä väistellen. Väsyneenä, mutta onnellisena, kuten sanonta kuuluu.

Kiitoksia kaikille mukaville reissukavereille mukavasta matkaseurasta! Seuraavalla kerralla yksi matkakumppani lisää.

Taas on kaamoksen aika Suomessa v. 2018 joulukuussa, joten on aika suunnata vaimon kanssa etelään, mihin osa meitä viisaammat linnutkin suuntaavat talveksi. Tuttu Kanarian saarten Teneriffa valikoitui kohteeksi. Aurinkoa, lämpöä, valoa ja vähän lintujakin odotettavissa.

Teneriffalla olimme viimeksi v. 2013 lintuaiheisella lomareissulla, joten on aika päivittää lintutilanne saarella. Lähinnä etukäteen kiinnostivat lajeista meiltä puuttuva kanariankyyhky ja lisäksi kalliovarpunen olisi kiva saada lisättyä lajilistaan.

Olimme TUI:n matkalla ja Jet Time koneella. Koneeseen sai viedä vain 5 kg käsimatkatavaroita, joten se tuotti hankaluuksia kameratarvikkeille. Otin mukaan vain yhden järkkärin ja siihen 600 mm objektiivin lintukuvaukseen ja 24 mm pannukakkuobjektiivin maisemakuvaukseen. Teleobjektiiviin otin mukaan jatkeet 1,4x ja 2x.

Lisäksi otin mukaan kaukoputken, koska hotellimme oli Los Gigantes:ssa meren rannalla. Ajatuksena oli staijailla parvekkeelta merilintuja merelle, jos vaikka muitakin kuin lokkeja näkyisi, vaikkakin joulukuu on varmaan huonoin aika siihen hommaan.

Auton vuokrasimme jo kentältä. Otin pykälää suuremman Seat Leonin Cigarin vuokraamolta, että olisi moottorissa hiukan enemmän vääntöä jyrkille vuoristoteille. Ajelimme tuttuja teitä motaria pitkin Los Gigantesiin. Loppupäässä oli rakennettu uutta 2 kaistaista tietä lähes Los Gigantesiin saakka. Päivittämätön Garmin gepsini ei tuntenut tätä tietä.

Hotellissa otin tallipaikan autolle, koska tien varsi oli täynnä. Oli vaarana iltaisin hotellille tullessa, että ei autopaikkaa löydykkään. Hotelli ja huoneistomme oli hyvä. Varsinkin merelle länteen aukeava iso parveke oli loistava.

Emme ottaneet hotellin aamupalaa ja ruokailuja, koska ne sitovat liikaa aikatauluja. Pitäydyimme vaimon tekemissä gourmee ruuissa. Aamuisin olimme liikkeellä jo pimeän aikaan, että olisimme auringonnousun aikaan pelipaikoilla. Linnut ovat tällöin aktiivisimmillan ja valo on sopivan pehmeää. Tosin täällä aurinko nousee ja laskee niin pystysuoraan ja nopeasti, että parhaat valot eivät kauaa kestä. Jos olet väärässä paikassa aamulla, niin hot spot on ohitse ennenkuin huomaatkaan.

Lintupaikat olivat jo entuudestaan tuttuja. Koordinaatitkin olivat edelliseltä reissulta jo valmiiksi gepsissä. Ei tarvinnut liiaksi ihmetellä, että mihinkähän menisi.

Los Gigantes

Los Gigantesissa staijailimme pääosin parvekkeelta käsin, joka oli 158 m korkeudella merenpinnasta. Kerran teimme kävelyreissun jyrkkää tietä pitkin alas satamaan. Sataman lähellä oli tiet kaivettu auki, joten useammin ei sinne viitsinyt mennä.

Iltaisin kuvasin kaunista auringonlaskua, joka laski 30 km:n päässä olevan La Gomeran taakse. La Gomera oli usein pilviverhon peittämä, mutta joka ilta maisema oli erilainen ja mykistävän kaunis.

Muutamana päivänä oli niin kirkas keli, että La Palmakin näkyi 100 km:n päässä horisontissa. Los Gigantesissa havaitut linnut: etelänharmaalokki, kalliokyyhky , kanarianhemppo, kanariankirvinen, kanariantiltaltti, korppi, merilokki, munkkiaratti , selkälokki, turkinkyyhky, tuulihaukka.

Adeje

Adejessa suuntasimme suoraan Barranco del Infiernon rotkon reunalle ravintola Otelon yläpuolelle ajatuksena tehdä pieni vaellus rotkon pohjoisreunan polkua pitkin.

Systeemit olivatkin muuttuneet sitten viime reissun. Sisäänpääsymaksu polulle oli turisteilta 8,5 € ja lisäksi olisi pitänyt käydä puolen tunnin koulutus. Hintaan olisi kuulunut kypärät ja muut vermeet. Koska tarkoitus oli tehdä vain lyhyt lenkki polulla, niin se tuntui liian monimutkaiselta.

Kysyin luvan ja saimme mennä kuvaamaan näköalatasanteelle, joka oli 375 m korkeudella merenpinnasta ja mistä näkee hyvin rotkoon.

Ko. tasanteelta näkyi hyvin mm. paikkaan, mikä aiemmin on ollut arabihaukkojen levähdyspaikka. Ei näkynyt vilaustakaan arabihaukasta, eikä kalliopyystä. Tuulihaukka, joka on yleinen saarella, sen sijaan saalisti aamupalaa.

Kanariantiltaltit lauloivat tilt-talt-tilt-talt… kanarianhempot ja afrikansinitiainen myös lauloivat kauniisti.

Samettipääkertut kisailivat ja räksättivät puskissa auringon paisteen kasvaessa hetki hetkeltä poistaen aamun koleuden.

Korppikin merkkasi kaverinsa kanssa reviiriään ja kalliokyyhkyt kirmasivat vuoren rinteessä. Rukoilijasirkka venytteli jäseniään aamuauringon lämmössä huoltokopin seinällä.

Tovin kuvattuamme tuli joku kaupungin virkailija huonolla englannin kielellä kyselemään, että mihin tarkoitukseen kuvaan ja kauanko aion kuvata? Olisikohan siitäkin pitänyt maksaa, että saa kuvata heidän lintujaan ja rotkoaan?

Pari tuntia kuvailimme näköalatasanteelta. Ravintola Otelon alueelta voisi kanssa kuvata, jos menee vaikka kahville. Ravintola aukeaa kuitenkin vasta myöhemmin, kun aurinko on jo liian korkealla.

Kävin vielä tsekkaamassa kaupungin laidalla olevan vesialtaan, mutta se oli tyhjä ja kuiva, joten ei ollut vesilintujakaan. Muuallakin saaren eteläpuolella vesialtaat olivat tyhjiä, ne mitä kävin kurkkaamassa.

Merendero de Chío

Los Gigantes:sta, kun ajoimme Teideä kohti TF-38 tietä, niin oikealla puolella löytyi meille uusi leirintäalue, Merendero de Chío, 2114 m:n korkeudessa. Täältä löytyi melko paljon vain Teneriffalla eläviä endeemisiä kanarianpeippoja ( fringilla teydea ).

Las Lajas

Pyörähdimme pari kertaa Las Lajas:n leirintäalueella 2110 m:n korkeudessa, joka sijaitsee TF-21 tien varrella, kun Teideltä laskeudutaan etelään päin kohti La Orotavaa.

Olimme auringonnousun aikaan paikalla. Moottoripyörällä liikkeellä oleva nuoripari yöpyi teltalla alueella. Ilma oli vielä 7 °C koleaa ja tuulista. Yksinäinen kanarianhemppo lauleli auringonnousun aikaan klo 8 maissa havupuun latvassa. Käpytikan nakutus kaikui ympärillä ja kohta kameran etsinkin löysi koiraan punaisen niskalaikun.

Korppipariskunta kisaili, piti jonkinlaista soidintaan ja hyväili toisiaan. Olikohan sama pariskunta mitä v. 2013 kuvasin?

Kanarianpeipot ilmestyivät paikalle vähän myöhemmin n. klo 9 maissa. Ensin kuului kaunista kujerrusta kanarianmäntymetsiköstä ja sitten ilmestyivät puiden oksille. Kävivät vähän väliä juomassa vettä leirintäalueen yhdestä tietystä vesipisteestä.

Juomapistettä hyödynsivät myös kalliokyyhkyt, kanarianhempot, korpit ja käpytikka, joka osasi juoda suoraan hanasta. Lisäksi afrikansinitiainen hyppeli ympäriinsä.

Muuten oli hyvä kuvauspaikka, mutta välillä kova tuuli pyöritti pölypilveä, kuin Saharassa konsanaan. Oli täysi homma suojata kuvausvälineitä sankalta pölypilveltä ja jalustasta sai pitää tosissaan kiinni, kun tuli tuulenpuuska.

El Portillo

Teideltä, kun lähdetään kohti pohjoista TF-21 tietä löytyy Restaurant El Portillo 1980 m:n korkeudessa TF-21 ja TF-24 tien risteyksessä. Paikassa löytyy hyvän ruuan lisäksi myös lintuja. Söimme maukkaan 3 ruokalajin menun 8,90 €:lla juomineen.

Kuvasin kauempana runsaina pyöriviä madeirankiitäjiä. Linnut olivat kaukana, vauhti ja käännökset olivat niin rajuja, että käsivaralla ja painavalla putkella oli tekemistä pysyä mukana. Jo reissussa kiinnitin huomiota muutamiin kuviin, missä kiitäjä näytti vähän oudommalta. Kotona isommalta näytöltä tutkiessa selvisi, että se oli Euroopassa harvinainen harhailija, joka on pohjoisamerikkalainen laji nimeltä piippukiitäjä. No sehän meille kelpasi uutena lajina tietysti.

Ramón el Caminero

Ajoimme Teiden kautta, missä oli -4 °C alimmillaan klo 7.20 yli 2000 m:n korkeudella. Teideltä laskeududuimme TF-21 tietä kohti Puerto de la Cruzia. Matkalla pysähdyimme kurkkaamaan 1594 m:n korkeudessa Ramón el Caminero:n grillauspaikan lintuja. Täältäkin löytyi kanarianpeippoja, kuten aiemminkin v. 2013.

La Caldera

Edelleen jatkoimme TF-21 tietä kohti Puerto de la Cruzia. Oikealla puolella on La Caldera:n retkeilypaikka 1193 m:n korkeudessa. Pienessä kraaterissa on vesipisteitä, grillauspaikkoja, pöytiä, lasten leikkipaikkoja ja erittäin hyvin hoidettu iso wc tila, mutta ilman vessapaperia. Wc aukesi vasta klo 9, harmi…

Heti tullessamme parkkipaikalle vaimo kuuli matalaa kurnutusta ja huhuilua, joka saattoi olla kanariankyyhky, mutta emme pitäneet sitä varmana. Lisäksi mennessämme kraateriin, joku kyyhky lehahti puista, mutta en kerennyt tunnistaa sitä hämärässä.

Kovasti kuului taas puista lintujen ääniä, mutta mitään ei näkynyt pitkään aikaan. Ensimmäinen kunnon näköhavainto oli, kun kuivuneessa puussa korkealla oli joku lintu. Otin kuvan ja zoomasin näytölle. Oho, sehän onkin vanha koiras varpushaukka, joka kyttäsi lintuja aamupalaksi. Eipä ihme, ettei muita lintuja näkynyt, vaan pysyivät piilossa.

Kun varpushaukka poistui paikalta ilman saalista, niin johan alkoivat pikkulinnut elämöimään ja tulivat näkyviin. Virtavästäräkki tuli pelottomasti vesilätäkköön ruokailemaan ja antoi kuvata itseään rauhassa.

Lisäksi havainnoimme: afrikansinitiainen, hippiäinen , kanariantiltaltti, mustarastas, peippo.

La Laguna

Kävimme pyörähtämässä myös pohjoisen La Lagunan yliopistokaupungissa. Täällä on jopa lentokenttä, koska on saaren entinen pääkaupunki.

Suuntasimme suoraan v. 2013 reissulta tuttuun Parque de La Vega puistoon 555 m:n korkeudelle, joka oli silloin hienossa kunnossa. Pettymys oli suuri, kun astuimme puistoon sisään. Puisto oli päästetty ränsistymään ja oli huonossa kunnossa. Kahvilaakaan ei enää ollut.

Läpi virtaavassa vedessä ei ollut ainuttakaan vesilintua enää. Pikkulintuja viipotti, äänteli ja lauloi puissa, mutta eivät nekään suostuneet näyttäytymään. Perus kanariantiltaltteja ja kanarianhemppoja kyllä oli. Muut mahdolliset suuruudet jäivät näkemättä ja kuulematta. Lintutauluja oli, mutta nekin puoliksi hajalla.

Parque Rural de Anaga

Sunnuntaipäivänä ajelimme kohti koillisen Anaga vuoristoa, joka kohoaa n. 1000 m korkeuteen. Täältä löytyy Euroopan vanhinta metsää ja mm. laakeripuumetsääkin löytyy, missä on nähty kanariankyyhkyjäkin, joten toivossa on hyvä elää.

Oli virhe lähteä tänne viikonloppuna, koska tiet, levähdyspaikat ja näköalapaikat olivat täynnä autoja, moottoripyöräilijöitä ja pyöräilijöitä. Pyöräilijät olivat monesti ongelma, koska tuntui, että liikennesäännöt eivät koske heitä ollenkaan.

Kerrankin tulivat porukalla vastaan miehittäen myös oman kaistani. Kun kevyesti töräytin torvea varoittaakseni, niin keskisormia nousi pystyyn, eivätkä silti väistäneet omalle kaistalleen. Pääkaupunki Santa Cruz:n läheisyys tekee tämän viikonloppuruuhkan. Jos näimme mielenkiintoisia maisemia tai lintuja, niin ei ollut mahdollisuutta pysähtyä, koska muuten torvet soivat. Levähdys- ja näköalapaikat olivat täynnä autoja ja ihmisiä.

Jatkoimme TF-123 tietä kohti Chamorgaa. Ruuhkat alkoivat jo hellittää, koska suurin osa viikonloppuajelijoista kiertää lenkin TF-12 tietä pitkin.

Pysähdyimme kuvaamaan aiemmin tutulle levähdyspaikalle 776 m:n korkeudella. Pikkulintuja kuhisi sysipimeässä ja tiheässä metsikössä. Kennolle tarttui afrikansinitiainen, kanariantiltaltti ja peippo. Tästä kuvan tintillon alalajin peiposta voisi hyvinkin tehdä oman lajin, koska eroaa niin paljon normi peiposta?

Jatkoimme edelleen matkaa kohti Chamorgaa, koska muistimme, että täältä sai hyvää kotiruokaa. Casa Alvaro Chamorga oli edelleen paikalla ja söimme mureaa lihapataa. Täältä lähtee vaellusreittejä ja ilmeisesti ovat hyviä, koska vaeltajia oli niin paljon paikalla.

Lintuja löysimme Chamorgassa: kanariantiltaltti, kanarianhemppo ja tuulihaukka.

La Grimona

La Grimona:n levähdyspaikalla 95 m:n korkeudella poikkesimme 3 kertaa vanhaa tuttuamme palmankyyhkyä tarkkailemassa. Vain yhtenä kertana yhytimme palmankyyhkyn.

Ensin tuli tuulihaukka väijymään laakeripuumetsä saarekkeeseen. Ajattelimme, että nyt ei sitten ainakaan palmankyyhkyjä näy, kun haukka on paikalla.

Suureksi yllätyksemme kaksi palmankyyhkyä lensi suhteellisen lähelle tuulihaukkaa sen alapuolelle, eivätkä olleet moksiskaan tuulihaukasta ja olivat siinä tovin hyvin kuvattavana.

Kun La Grimonassa käytiin, niin oli hyvä tilaisuus käydä saaren upeimmalla huoltoasemalla. Huoltoasema on tasokas, niin tankkauksen, ravintolan, kuin näköalankin suhteen. Tankkauksen yhteydessä ”bensapoika” pesi tuulilasin ja tuli vielä pussukka karamellejakin lahjaksi. Ravintolassa on parhaat purilaiset, kakku- ja kahvipulla tarjonnat. Ravintolan ikkunasta kuvasin harmaahaikaran hienon maiseman yhteydessä.

Buenavista

Buenavista sijaitsee saaren luoteisnurkassa, missä kävimme Punta del Tenon käyntien yhteydessä.

Buenavistan rannalla on kioski, mistä saa pikkupurtavaa. Lisäksi löytyy tasokkaampi ravintola Restaurante El Burgado, missä söimme päivällä kerran papas arrugadas con mojo. Golfkenttä ja uimahalli sisältäen kuntosalin löytyy vierestä. Lintuja löytyi: etelänharmaalokki, kanarianhemppo, pikkukuovi, rantasipi, afrikansinitiainen, tuulihaukka.

Punta del Teno

Luoteisnurkan Punta del Tenossa käytiin kolme kertaa. Aiemmin vaarallinen tie tippuvien kivien takia oli nyt parempi. Osalle matkasta suojaksi tippuvilta kiviltä oli laitettu teräsverkko.

Meiltä puuttuvaa kalliovarpusta pääasiassa täältä jahtasimme. Ensimmäisellä kerralla olimme puolenpäivän jälkeen liikkeellä. Oli tosi kuumaa ja lintujen ääniä kyllä kuului, mutta pysyivät piilossa.

Ainoa saalis olivat kaktuksenpiikit, joita sain sääreeni 13 kpl, kun kävelin suoraan kaktusta päin katsellessani kauemmas.

Hiukan piti tarkkailla, ettei tule tulehdusta jalkaan. Yksi piikki osui suoraan pintaverisuoneen. Hyvin tuostakin kumminkin selvittiin.

Toisellakin kerralla ehdimme vasta klo 11 maissa paikalle. Tälläkin kertaa saalis oli laiha. Kanariankirvisiä ja tuulihaukka löytyi.

Olimme jo luovuttamassa kalliovarpusen suhteen. Toiseksi viimeisenä päivänä päätimme yrittää vielä viimeisen kerran. Lähdimme hyvissä ajoin ennen auringonnousua liikkeelle ja ajoimme suoraan Punta del Tenoon poikkeamatta mihinkään. Olimme perillä sopivasti juuri ennen auringonnousua.

Noudatimme samaa taktiikkaa, kuin ennenkin. Vaimo kulkee ympäriinsä edelläni, minä haen aina jonkun korkeamman paikan ja laitan kameran jalustalle, että olen valmiina kuvaamaan, jos jotain näkyy. Lintuja oli kyllä mukavasti piilossa puskissa, eikä ihme, koska tuulihaukka väijyi vähän väliä taivaalla. Vaikka tuulihaukka ei pikkulintuja söisikään, niin linnut eivät sitä välttämättä tiedä.

Kiertelimme 3,5 h pitkin ja poikin aavikkoa, mutta kalliovarpusesta ei vilaustakaan. Kuvasin puskista: kanarianhemppo, kanariankirvinen, kanariantiltaltti, keltahemppo, pikkupensaskerttu, samettipääkerttu.

Se oli siinä, ei löytynyt taaskaan kalliovarpusta tokaisin vaimolle. Auton nokka oli kohti majakkaa. Piti käydä kääntymässä majakan kupeessa, koska oli niin kapea tie. Takaisin tullessa hiukan enemmän majakalle päin, missä olimme aiemmin pyörineet, oli vanhojen viljelyksien jäänteet. Parvi pikkulintuja pyöri siinä.

Pysäytin auton ja avasin ikkunan. Pikkulintu pysähtyi 10 m:n päähän metallisen aidantolpan päähän. Katsoin kiikarilla, koska kamera oli jo pakattu laukkuun. Voihan vitalis, sehän on kalliovarpunen, huudahdin vaimolle.

Otin äkkiä peräluukusta kameran esille ja jalustalle. Lintu tietysti lähti heti livohkaan. Laitoin kameran jalustoineen tien poskeen ja jäin odottamaan, koska useita potentiaalisia aidantolppia oli lähistöllä. Taas tuli lintuparvi pellolle. Kuvasin niitä, mutta ne olivat kanarianhemppoja.

Puoli tuntia odotimme paikallaan liikkumatta. Taas tuli pikkulintu aidantolpalle parinkymmenen metrin päähän. Katsoin kiikarilla ja sehän olikin kalliovarpunen. Huh, käänsin kameraa varovasti peläten, että lintu lähtee heti käpälämäkeen, niinkuin ne yleensä tekevät.

Eipä lähtenyt karkuun, vaan sain otettua runsaasti kuvia ennenkuin kalliovarpunen livahti taas lentoon. Ylävitoset lensivät ja mieli oli iloinen, kun viimein tämäkin lymyilijä saatiin kameran kennolle. Niinhän se on, että työ tekijäänsä palkitsee, kun aikansa sinnikkäästi yrittää.

Senverran koville kuvaussessio otti, että mennessämme päiväsnäkärille Buenavistan rannan kioskille ja syödessäni chicken bocadilloa juomapullo toisessa kädessä, niin se putosi maahan. Maistuihan se bocadillo ilman juomaakin.

Erjos

Kävimme kolmena eri kertana Erjoksessa, joka kuuluu saaren kärkipään lintupaikkoihin. Lähdimme kuvaamaan meiltä puuttuvaa kanariankyyhkyä Monte del Agua:n vuoristoon. Olikin yllätys, että vuoristoon menevä tie oli suljettu portilla. Emme olleet varautuneen yli 10 km:n vaellukseen, joten eipä sinne sitten mentykään.

Kuvasimme yo. paikassa 1053 m:n korkeudella portin vieressä kanarianhemppoja, kalliokyyhkyjä ja hiirihaukkoja.

Ajoimme tätä tietä 0,5 km takaisin kohti Erjosta tien alimpaan kohtaan, missä aamun aurinko porotti jo lämpimästi. Arabihaukka ajoi takaa hiirihaukkaa. Olipa yllätys, kun ensimmäisen kerran löysimme arabihaukan tällä saarella. Vieläpä kuvan kanssa, tosin huonon sellaisen, etäisyydestä johtuen. Täällä kuvasimme: arabihaukka, hiirihaukka, kanarianhemppo, mustapääkerttu, mustarastas, samettipääkerttu.

Toisena kertana suuntasimme Erjoksen altaille vähän yli 1000 m:n korkeudelle heti aamutuimaan. Altaalla pääsi kuvaamaan, joko ylhäältä ( yo. kuva ) pusikoiden välista, tai kuvasta katsoen oikealta alhaalta paremmalla kuvakulmalla. Tämä oli miellyttävä ja rauhallinen paikka. Autolla pääsee hyvin perille. Vaeltajia lappasi välillä kyselemässä linnuista.

Altaalta, ympäriltä ja ilmasta löytyivät: hiirihaukka, kanarianhemppo, kanariantiltaltti, liejukana, mustarastas, nokikana, tuulihaukka, virtavästäräkki.

Altaan linnut säikkyivät syöksyvää tuulihaukkaa, vaikka tuskin siitä vaaraa oli toisin, kuin lukuisista ilmassa pyörivistä hiirihaukoista, joita näimme 4 kpl yhtä aikaa ilmassa.

Kolmannella kerralla olimme jälleen aamutuimaan liikkeellä. Tullessamme klo 8.35 oli +2 °C, mutta maassa oli kuuraa, joten yöllä oli ollut pakkasta yli 1000 m:n korkeudessa. Ennenkun kerkesimme altaalle asti, niin kohtasimme sinne johtavalla soratiellä kaksi kalliopyytä, jotka olivat ilmeisesti tiellä kiviä syömässä.

La Gomera

Koska tavoiteltua kanariankyyhkyä ei vielä ollut plakkarissa, niin päätimme suunnata La Gomeran saarelle, koska sieltä kuuleman mukaan löytyy myös sekä palmankyyhkyjä, että kanariankyyhkyjä Tony Clarke & David Collinsin kirjan mukaan.

Ajoimme Los Cristianos :n satamaan klo 7 aikaan. Hain lauttaliput satamatoimistosta Fred Olsenin katamaraaniin. Yläkerrasta löytyi myös hyvä kahvila, mistä sai halutessaan pikkupurtavaa.

Fred Olsen katamaraani lähti klo 9.00 kohti La Gomeran San Sebastiania. Matkaa oli 40 km ja nopeus oli 22 kn ( 41 km/h ). Katamaraani oli hieno, tilava ja kulki vakaasti. Laivalta löytyi pari kahvilaa ja pieni shoppailupaikka. Olimme peräkannella passissa kameran kanssa jalustoineen, jos kiinnostavia merilintuja löytyisi. Vauhti oli vähän liiankin kova kuvaamista ajatellen.

Ihmiset kohahtivat ja kamerat lauloivat, kun pallopäävalasparvi ilmestyi tyyrpuuriin. Emme olleet aiemmin näitä nähneetkään. Myöhemmin näimme myös hotellimme parvekkeelta kaukoputkella 15-20 km:n päässä 8 kpl pallopäävalasta, joita turistiveneet joukolla piirittivät ja kuvasivat.

Vanhempi Armas laiva lähti puoli tuntia aiemmin, mutta otimme sen kiinni. Voisi olla parempi kuvauksen kannalta Armaksen hitaampi vauhti. Lintuja ei löytynyt matkalla etelänharmaalokkia kummempaa.

Olin aiemmin merkannut gepsiin potentiaalisia kanariankyyhkyn paikkoja Tony Clarke & David Collins kirjan mukaan. Lähdimme GM-1 tietä kohti luodetta.

Pysähdyimme viimeisen tunnelin, Tunel el Cumbren jälkeiselle näköalapaikalle. Kiikaroimme tässä puolisen tuntia. Näimme ensimmäisen kanariankyyhkyn pölähtävän lentoon. Se oli sitten tavoitelintu siinä. Vielä kuva kanariankyyhkystä, niin päivän tavoite on pulkassa, ajattelin. Lisäksi näimme: kanariantiltaltti, korppi, tuulihaukka.

Käännyimme CV-14 tielle kohti lounasta. Pysähdyimme levähdys paikalle vähän ennen Mirador el Rejoa. Heti autosta noustuamme kuului useiden kanariankyyhkyjen kurnutusta vieressä olevasta jyrkästä laakeripuiden täyttämästä vuorenrinteestä.

Puusto oli niin tiheää, että lintuja ei näkynyt, kunnes yksi kanariankyyhky lehahti lentoon ja meni vastapäisen vuorenrinteen laakeripuuhun. Seurasin kiikarilla tarkkaan ja katsoin paikan. Siirsin katseeni kameran etsimeen, mutta en enää löytänyt sitä. Kyllä harmitti, kuin pientä oravaa, kun en kuvaa saanut.

Siirryimme samaa tietä eteenpäin Mirador el Bailaderoon. Lähdin tutkimaan vuoren yläpuolelta sitä samaa vuorenrinnettä, mihin edellisen paikan kanariankyyhky lensi. Löytyi hyvä tähystyspaikka, muuten mutta niin täynnä puskaa, ettei nähnyt mitään. Vaimo oli taas sillävälin nähnyt kanariankyyhkyn, kun oli lentänyt aivan vierestä.

Jatkoimme edelleen CV-14 tietä kaakkoon päin. Käännyimme El Cedroon menevälle metsätielle. Tie meni alaspäin ja oli kivipohjaiseksi rakennettu. Ensin ajattelin, että saakohan tälläisella Hannu ja Kerttu tiellä autolla ajaakaan, mutta sitten näin muutaman muunkin auton. Synkässä metsässä ei lintuja näkynyt.

Ajoimme vähän yli 2 km tätä peikkotietä ja saavuimme lähes El Cedroon. Tästä näki koko laakson kerralla. Vastarinteessä oli Campig la Vista.

Vastarinteessä 300 m:n päässä kuvasin tuulihaukan. Muita lintuja löytyi: afrikansinitiainen, kanariantiltaltti, mustarastas.

Käännyimme takaisin ja jatkoimme matkaa GM-2 tietä länteen päin. Pysähtyimme palaneen metsän kohdalle. Huolimatta rujosta näkymästä, niin kuulimme kaunista afrikansinitiaisten liverrystä. V. 2012 saarella oli ollut tuhoisa metsäpalo jolloin 12% saaren pinta-alasta paloi.

Luoteisnurkan Bar Restaurantesta Los Chorros de Epinassa GM-1:n varrella ostimme maukkaat kanapeen tyyppiset paikalliset leivonnaiset. Lintuja näkyivät hiirihaukka ja afrikansinitiainen.

Olimme alunperin suunnitelleet koko saaren ympäri kiertämistä, mutta kello näytti lahjomattomasti, ettei keretä, koska lautta lähti klo 17.30 takaisin. Käännyimme siis ympäri ja ajelimme aluksi samaa tietä takaisin päin. Näimme paluumatkalla vielä pari hiirihaukkaa, korpin ja tuulihaukan.

Loppupätkä ajettiin GM-2 tietä San Sebastianiin. Tie oli todella upea jylhine maisemineen. La Gomeralla olivat muutkin tiet hyvässä kunnossa. Paljon teitä ajettiin ”puutunnelissa”, missä oksat olivat kääntyneet tien päälle. Lintujen tarkkailun kannalta tämä oli hankalaa, kun oli niin heikko näkyväisyys. Tavoiteltua kanariankyyhkyä en saanut kuvattua, mutta nähtiin 3 eri kertaa.

San Sebastianissa syötiin laivaa odotellessa pitsat huurteisten kera hyvän päivän kunniaksi. Satama oli pullollaan autoja Fred Olsenin katamaraaniin menossa.

45 min merimatka, San Sebastian La Gomera – Los Cristianos Teneriffa, meni auringonlaskua kuvaillessa.

Los Cristianin päässä lähellä satamaa etelänharmaalokit jahtasivat merimetsoa. Oli mukava päivä ja reissu kannatti tehdä.

Monte del Agua

Olimme jo lähes luovuttaneet kanariankyyhkyn suhteen kuvan saamisesta. La Gomeran reissun jälkeen, kun pidimme kuvauksista vapaapäivän, olimme taas virtaa täynnä. Kysyin vaimolta, että lähdetäänkö 11 km:n patikkaretkelle. Hän nyökkäsi, joten pakkasimme minimivarusteet mukaan. Suuntasimme auton nokan kohti Erjosta, mistä lähtee vaellusreitti Monte del Agualle.

Olimme paikalla juuri auringonnousun aikaan ja parkkeerasimme auton vaellusreitin puomin eteen. Klo 8.10 lähdimme liikkeelle. Suurin osa matkasta kuljettiin taas peikkometsän puutunnelissa, kuten La Gomerallakin, mistä taivasta ei juuri näkynyt.

Gps näytti menomatkan kävelymatkaksi puomilta 5,2 km. Kyyhkyjä pölähteli silloin tällöin lentoon rinteessä alapuoleltamme, mutta ne olivat todennäköisesti kalliokyyhkyjä. Matkalla havainnoimme pikkulintuja: hippiäinen, kanariantiltaltti, mustaras , peippo, punarinta.

Saavuimme 890 m:n korkeudessa olevalle oletetulle kanariankyyhkypaikalle klo 9.20. Paikasta ei ollut epäselvyyttä, koska en kerennyt saamaan kameraa jalustalle, kun alkoi jo kanariankyyhkyjä lentelemään vuorenrinteessä 300 – 500 m:n päässä.

Yritin saada lentokuvaa lujaa lentävistä kanariankyyhkyistä. Rinne oli varjon puolella, joten välillä oli valoa niukasti ja sitten taas auringossa valoa oli liikaa. Tarkoitus oli pitää kameran isot siedettävänä samalla, kun piti olla riittävän nopea suljinaika nopeasti lentävien lintujen pysäyttämiseksi. Lisäksi kuvakulma oli melko kapea, mistä lintuja pystyi seuraamaan puiden välistä.

Sitten kun kanariankyyhkyt lennosta sukelsivat puiden sekaan, ne joko hävisivät sinne, tai olivat niin sysipimeässä paikassa, ettei valo tahtonut riittää.

Hiiriihaukka tuli välillä pyörimään taivaalle vuorenrinteen yläpuolelle. Kanariankyyhkyt pysyivät tällöin visusti piilossa. 20 min kesti haukan poistumisen jälkeen ennenkuin kanariankyyhkyjä alkoi taas lentelemään.

Vajaan 3 h kuvailimme kanariankyyhky paikalla. Lintujen lennot alkoivat loppua, joten oli aika lähteä paluumatkalle. Pikkulintuja vilisi paljon puskissa. Nyt oli enemmän aikaa tarkkailla ympäristöä ja mieli oli iloinen, koska saimme viimein kuvattua kanariankyyhkyn.

Loppupäässä paluumatkalla pysähdyimme näköalapaikalle ansaitulle kahvitauolle ja nautimme auringon lämmöstä.

Saavuimme autolle klo 13.50 ja totesimme, että kannatti taivaltaa 11 km kanariankyyhkyn perässä painavien varusteiden kera. Teide näkyi ensimmäistä kertaa Erjoksesta käsin, koska oli niin selkeä ilma.

Paluumatkalla Los Gigantesiin TF-82 tiellä pysähdyimme päivälliselle. Restaurante Fleytas:n takana rinteessä oli kalliokyyhkyjen pesäpaikka, mitä jo aiemmin kuvattiin.

Restaurante Fleytasissa söimme ( liian ) ison menun, mikä sisälsi elämämme isoimman porsaankyljyksen. Lautanen oli iso, mutta siltikään kyljys ei mahtunut lautaselle kokonaan.

Kaamosreissu täytti taas tehtävänsä ja jokunen lintukin tuli siinä sivussa kuvattua. Aurinko paistoi ja lämpötila nousi joka päivä Los Gigantesissa 24°C tuntumaan. Oli myös heikkotuulista, niin oli miellyttävä kuvata. Alimmillaan lämpötila putosi -4°C:n Teidellä klo 7.20 ennen auringonnousua.

Yhtenä yönä oli kova myrsky ja yöllä repeytyi parvekkeemme markiisi seinästä irti. Huoltomies joutui tulemaan yöllä klo 05 korjaamaan sitä, kun se paukutti seinää, ettei saanut nukuttua. Seuraavana aamupäivänä oli sitten vähän harmaampi ilma.

Penalta saimme lintutiedotuksia ensimmäisellä viikolla Kap Verdeltä ja Titalta Fuerteventuralta toisella viikolla.

Aurinko laski meille viimeisen kerran Los Gigantesissa ja kuin symboliikkana taivaalle ilmestyivät auringonlaskun jälkeen pilvistä muodostuneet linnut, jotka suunnittelevat muuttomatkaa takaisin Pohjolaan, kuten mekin mielellämme teemme. Kiitokset taas yhä enemmän harrastukseen innostuvalle tarkkasilmäiselle vaimolleni!

Lintulajeja Teneriffalla ja La Gomeralla kuvasin 33 kpl ja lisäksi 6 kpl havainnoitiin ilman kuvaa, eli 39 yhteensä. Uusia lajeja itselle olivat  kanariankyyhky, kalliovarpunen, keltahemppo ja harvinainen piippukiitäjä.

Lajilista Teneriffa:

Afrikansinitiainen, cyanistes teneriffae teneriffae
Arabihaukka, falco pelegrinoides
Etelänharmaalokki,  larus michahellis michahellis
Harmaahaikara, ardea cinerea
Hiirihaukka, buteo buteo insularum
Hippiäinen, regulus teneriffae
Kalliokyyhky, columba livia canariensis
Kalliopyy, alectoris barbara koenigi
Kalliovarpunen, petronia petronia madeirensis
Kanarianhemppo, serinus canaria, endeeminen Macaronesia
Kanariankirvinen , anthus berthelotii berthelotii, end Macaronesia
Kanariankyyhky , columba bollii, endeeminen Canary Islands
Kanarianpeippo, fringilla teydea , endeeminen Teneriffa
Kanariantiltaltti, phylloscopus canariensis canariensis, end Canary Islands
Keltahemppo, serinus serinus
Kesykyyhky, columba livia canariensis
Korppi, corvus corax canariensis
Käpytikka, dendrocopos major canariensis
Liejukana, gallinula chloropus
Madeirankiitäjä, apus unicolor, endeeminen Macaronesia
Merilokki, larus marinus
Merimetso, phalacrocorax carbo
Munkkiaratti, myiopsitta monachus
Mustapääkerttu, sylvia atricapilla
Mustarastas, turdus merula cabrerae
Nokikana, fulica atra
Palmankyyhky, columba junoniae, endeeminen Canary Islands
Peippo, fringilla coelebs tintillon
Piippukiitäjä, chaetura pelagica
Pikkukuovi, numenius phaeopus
Pikkupensaskerttu, curruca conspicillata orbitalis
Rantasipi, actitis hypoleucos
Samettipääkerttu, curruca melanocephala leucogastra
Selkälokki, larus fuscus
Turkinkyyhky, streptopelia decaocto
Tuulihaukka, falco tinnunculus canariensis
Varpushaukka, accipiter nisus granti
Virtavästäräkki, motacilla cinerea canariensis
Punarinta, erithacus superbus

La Gomeralla kuvasin lintulajeja vain 3 kpl ja havainnoitiin lisäksi 5 kpl. Pääasiassa jahtasin kameralla vain kanarinkyyhkyä, jota sitten ei saatu kuvattua, mutta nähtiin 3 kertaa. Kaikki La Gomeralla havainoimamme lintulajit näimme myös Teneriffalla.

Lajilista La Gomera: afrikansinitiainen, etelänharmaalokki, hiirihaukka, kanariankyyhky, kanariantiltaltti, korppi, mustarastas, tuulihaukka.

Nyt meillä on kuvattuna kaikki Kanarian saarten endeemiset lajit ( niin ensin luulin ). Ei sitten ollutkaan, koska Gran Canarian kanarianpeippo erotettiin v. 2016 omaksi lajikseen. Syystäkin, koska ovathan ne eri näköisiäkin. Suuri osa endeemisistä alalajeistakin on jo plakkarissa.

Olimme v. 2014 tätä Gran Canarian kanarinpeipon silloista alalajia jahtaamassa, mutta ei heti löydetty. Sitten luovutettiin, kun ajateltiin, että meillä on kumminkin jo kanarianpeippo Teneriffalla kuvattuna.