Azorit sijaitsevat keskellä Atlantin valtamerta n. 1500 km:n päässä Lissabonista länteen. Saariryhmä koostuu yhdeksästä saaresta, jotka kuuluvat Portugaliin. Reissumme ajoittui v. 2011 syyskuun loppuun ja lokakuun alkuun.

Katso myös: Fuerteventura, Lanzarote, Teneriffa, Gran Canaria

Oli tarkoitus lähteä viikoksi kuvailemaan muuttolintuja esim. Hankoon, mutta parempi puolisko ehdotti tälläistä kohdetta. Odotukseni lintukuvauksen suhteen eivät olleet korkealla, joten en selvittänyt etukäteen kohteita kovinkaan paljon. Taksikuski puhui jostain priolosta matkalla lentokentältä hotellille. Oppaalta kyselin linnuista. Olikin erittäin aktiivinen opas ( Noora Hispanialta ). Hän kertoi muutamia tietämiään paikkoja ja lupasi selvittää lisää paikkoja. Läppärikin oli mukana, mutta koska lomalla oltiin, niin ajattelin pitää taukoa tietokoneista.

Ma 26.09.2011: Saapumispäivänä kuvailin varpusia parvekkeelta.

Ti 27.09.2011: Aamusella kuvasin varpusia ja mustarastaita parvekkeelta. Oli kova myrskypäivä, joten ei kannattanut lähteä autolla vuoristoa koluamaan.

Ke 28.09.2011: Aamulla taas alkulämmittelyä varpusten ja mustarastaiden kera. Ilma oli edelleen huono, mutta kaatosateessa lädimme kohti Furnasia. Lagoa das Furnasista löytyi heti parvi nokikanoja, joita pääsin kuvaamaan auton ikkunasta melko läheltä 400 millisellä. Savuavan kraaterijärven vierestä löytyi lisäksi nokitiira, valkoposkihanhi, erikoisen näköisiä sorsia ja hanhia. Koska keli oli niin huono, niin käännyimme takaisinpäin.

Poikkesimme takaisin tullessa Vila Franca do Campon satamassa kahvilla. Satamassa kuvailin ensin lokkeja ja tiiroja. Huomasin lokkien seassa itselleni oudomman linnun, joka osoittautui karikukoksi. Aikani niitä kuvailtuani huomasin vielä toisenkin oudomman lajin, joka oli pulmussirri.

To 29.09.2011: Aamu valkeni kirkkaana ja auringonpaisteisena. Lädimme valloittamaan Lagoa do Fogoa, joka oli saaren keskiosassa. Heti ylöspäin vuorille ajaessa yhytimme pariin kertaan komeita azorin hiirihaukkoja taivaalla kaartelemassa. Azorien saariryhmä on kuulemma nimetty tämän haukan mukaan. Olivat luulleet sitä aikoinaan ensin kanahaukaksi ja nimenneet sen mukaan, mutta myöhemmin paljastui linnun oikea laji ja nimi vaihdettiin.

Patikoimme alas Lagoa do Fogon kraaterijärvelle. Rinne oli tosi jyrkkä. Välillä mentiin tikapuitakin pitkin. Oli haastavaa painava kamerareppu selässä ja kamera kaulassa patikoida välillä melkein pystysuoraa rinnetä alas. Alhaalla järvellä löytyi vain lokkeja tiiroja ja sudenkorentoja, mikä oli pettymys lintukuvauksen kannalta. Muuten maisemat olivat mykistäviä. Ylöspäin tullessa puuskutettiin jo reilusti. 20 min:ssa tultiin ylös, joka oli kuulemma hyvä suoritus.

Koukkasimme vielä pohjoisrannikon Ribeira Granden kautta, mutta siellä ei lintuja näkynyt.

Illalla Hispanian Noora kertoi lisää selvittelyitään saaren linnuista. Itäpuolen Nordesten seuduilla pitäisi priolo ( suomeksi azorientulkku, ennen azorienpunatulkku ) näkyä kuulemma ja Spea:n sivuilla kannattaa poiketa.

Pe 30.09.2011: Aamu valkeni taas kirkkaana. Lädimme vilkkaasti saaren itäpuolta koluamaan. Povoacaon jälkeen löysimme tien vierestä kuvattavaksi kanarianhempon ja virtavästäräkin. Hetken matkaa ajettuani bongasin taas virtavästäräkin puusta. Auto jäi niille sijoilleen keskelle tietä hätävilkut päällä. Hyppäsin salamana autosta ulos kuvaamaan virtavästäräkkiä. Samassa huomasin vieläkin mielenkiintoisemman kohteen tien toisella puolella kauempana puussa. Iso azorien hiirihaukka siinä köllötteli puussa aamuauringossa ruokaa niityltä tutkaillen. Pääsin rauhassa sitä kuvailemaan melko pitkään. Itä- ja koillispuolella saarta näkyi useasti azorien hiirihaukkoja liihottelemassa.

Takaisin tulimme Pico de El-Rei:n kautta. Matkalla oli muutamia azorien hiirihaukkoja langoilla istuskelemassa, sekä kottaraisia.

La 01.10.2011: Aamu valkeni jälleen kerran kirkkaana. Pääsin kuvaamaan parvekkeelta aamuvalossa azorien hiirihaukkaa meren rannalla olevassa puussa. Sitten haukka tuli kohti ja aloin kuvaamaan, mutta kamera herjasi, että cf full. Kortti oli täynnä ja eihän sitä niin nopeasti vaihdettu. Juuri silloin tietysti haukka kurvasi n. 50 m:n päästä pervekkeemme editse.

Lähdimme ajamaan länsipuolelle kohti Sete Gidaneksen kraaterijärviä. Enää ei haukkoja näkynytkään, kuten itäpuolella. Pakollisten maisemakuvausten jälkeen kuvasin muutamia paikallisia sorsia Lagoa Azulin ja Lagoa Verden välisellä kannaksella. Takaisintullessa näkyi yksi haukka Feteirasin jälkeen pellolla kurvailemassa.

Illalla kuvailin altaalla kottaraisia lennossa.

Su 02.10.2011: Aamu valkeni sateisena. Koska oli viimeinen lomapäivä, niin oli viimeinen mahdollisuus kuvata saaren harvinaisinta lintua, prioloa ( azorientulkku ) itäosassa. Uusien tietojen kera lähdimme innokkaina matkaan sateisesta ja sumuisesta kelistä huolimatta. Haimme nyt priolo keskusta. Ajoin Serra da Tronqueira Bartolomeu vuoren huipulle. Ajoin päätien jälkeen n. 8 km matkan 10 km/h samalla kuvaten minkä sumussa näki. Oli kanarianhemppoja, peippoja ja virtavästäräkkejä. Priolokeskusta ei löytynyt huipulta. Tulimme takaisin ja löysimme ko. keskuksen piilotettuna Reserva Florestalin taakse. Sieltä löytyikin paljon tietoa ja vinkki mistä voisimme priolon löytää.

Ajoimme taas tosi hiljaa viidakon keskellä menevää auton levyistä soratietä kohti Pico Verdeä. Tähyilimme koko ajan puita, jotka kohosivat läpipääsemättöminä parinkymmenen metrin korkeuteen tien vieressä. Satoi koko ajan ja oli tosi pimeää, vaikka oli keskipäivä. Ajoin ko. vuoren huipun ohi etelästä pohjoiseen vielä jonkin matkaa ja totesin, että ei täällä mitään ole. Sain auton käännettyä jotenkin ympäri kapealla metsätiellä ja käännyin takaisin.

Sade hiukan taukosi ja pysäytin auton metsästä löytyvän aukon kohdalle. Nousin autosta ja ääntelin priolon ( azorientulkku ) huilumaista ääntä, niinkuin priolo keskuksessa opetettiin. Jonkun aikaa käveltyäni ja vihelleltyäni näin vilauksen linnusta puiden lomassa. Aloin kuvaamaan, mutta oli niin pimeää, että objektiivi 2x jatkeen kanssa ei tarkentanut. Vaihdoin manuaalitarkennukselle ja kuvasin kädet puuduksissa yöspäin. Viheltelin taas ja lintu hypähtelikin lähemmäksi tutkimaan, että mikä ihme tuo on. Nyt uskalsin jo vaihdella asetuksia ja af:kin toimi jälleen. Otin kuvia minkä kerkesin kädet puutumuksesta täristen. En tiennyt mitä kuvasin, mutta toivoin sen olevan priolo ( azorientulkku ). Monopodikin oli autossa, mutta en uskaltanut lähteä sitä hakemaan. Lopulta lintu pölähti lentoon.

Kävelin autoon pikku tärinä päällä. Tutkittuamme kuvia totesimme sen olevan priolon poikanen. Parissa kuvassa oli jopa kaksi prioloa ( azorientulkku ) kerralla. Jee, riemu oli katossa ja släpäreitä lenteli ilmassa. Se oli siinä.

(Suom.) azorientulkku ( ennen azorienpunatulkku ) poikanen kuvassa, (Eng.) Azores Bullfinch, (Port.) Priolo, (Lat.) Pyrrhula murina. Euroopan 2. harvinaisin lintu ja erittäin uhanalainen. Lintu elää vain Azoreilla Sao Miguelin saarella ja sielläkin vain itäpuolella harvinaisessa Laurel metsässä Serra da Tronqueiran vuoristossa rajoitetulla alueella. Lintuja on tällä hetkellä 700-800 linnun populaatio eri lähteistä riippuen.

Linnuista kuvia saitilla lintukuvastossa.

 Kuva: Tuke.

Kuva: retkikartta.fi. Siikaneva on Pirkanmaan suurin yhtenäinen suoalue ja sijaitsee Ruovedellä. Paikka on suosittu retkeily- ja lintujen seurantakohde.

Katso myös v. 2022 Siikaneva retkeily.

Auringon paistaessa lähes pilvettömältä taivaalta syyskuun puolivälissä saavuimme lähtöpaikkaamme, pohjoispuolen parkkipaikalle. Mukana oli testimielessä pari gepsiä ja suunnistaja ( Tuke ) kompassin ja kartan kera, joten eiköhän me pärjätä.

 

Kuva: Tuke. Tietysti kameravarustus oli molemmilla mukana. Lähdimme kiertämään reittiä myötäpäivään ajatuksena  valon optimaalinen tulosuunta kuvaustilanteissa. Itäpuoli on alkuun metsäreittiä melko pitkään. Metsässä oli jonkin verran lintuja, jotka nätisti pakenivat edestämme.

 

Kolme varttia kuljettuamme alkoi koillisesta kuulua voimistuvaa kurkien elämöintiä.

 

Pian näimmekin ensimmäisen kurkiauran saavuttuamme suon laitaan. Tuuli oli pohjoisen suunnasta ja ilma kirkas, joten mikäs siinä oli kurkien muuttaessa etelään kohti Espanjaa ja Pohjois-Afrikkaa.

 

Kuva: Tuke.  Suuntasimme risteyksestä suon yli suoraan etelään Pikkulatosaareen pitkospuita pitkin.

 

Ylityksen aikana näimme muutamia isoja kurkiauroja lisää.

 

Kuva: Tuke.  Kurjet pyörivät välillä melko pitkään suon päällä nousevassa ilmavirtauksessa keräten korkeutta ja levähtäen välillä. Lintujen määrästä voi helposti päätellä, että Kurkien syysmuutto on täydessä vauhdissa.

Suon ylityksen jälkeen saavuimme viitoitettuun risteykseen mistä jatkoimme länteen.

 

Ison Heinäsaaren kautta tulimme Vanhanladonsaareen, missä joimme kahvit ruisleivän kera. Muita lintuja, kuin kurkia ei näkynyt. Jokunen varis lensi kauempana ja siinä se. Välillä pitkospuiden päällä oli n. 5 cm vettä, joten aivan pikkukengillä reitistä ei selviä.

Kuva: Tuke. Reitti kulki välillä saaressa ( Isosaari, Lehtisaari ) ja sitten taas pitkospuilla suota pitkin. Paikoin pitkospuut ovat uusimisen tarpeessa, ettei tarvitse mulia suossa.

 

Saapuessamme Jaarikanmaan hienolle ja hyvin varustetulle laavupaikalle tuli savunhaju jo kaukaa nenään. Laavupaikalla olikin jo elämää, joten nuotiota ei tarvinnut itse sytytellä. Makkarat vaan ritilälle, leivät poskeen kahvin ja jääteen kera.

 

Olimme korkeammalla kalliolla, joten suota pääsi kuvaamaan kauemmaksi, mutta lintuja ei edelleenkään näkynyt.

 

Lähdettyämme laavupaikalta huomasi Tuke kauniin suruvaippa perhosen puussa, jota kuvasimmekin innolla.

 

Oho, löysimme hömötiaisen kuvattavaksi Jaarikanmaalta.

 

Ja hippiäinenkin vielä, edelleen Jaarikanmaalta.

 

Kuljimme kohti pohjoista ja Saarihuhdanmaan niemeä, jolloin alkoi kuulumaan taas kurkiparven kova mökä taivaanrannasta. Tovin haravoimme katseella taivasta, ennenkuin huomasimme taas ison parven matkalla kohti etelää.

 

Moskulanmäellä on vanha palovartiotorni. Ilmeisesti nykyään lintuharrastajien käytössä?

 

Tuossa on joku isompi porukka majaillut?

 

Retkelle tuli gepsin mukaan mittaa n. 8 km. Hieno reitti upeassa syyssäässä ja vielä hyvässä seurassa. Kiitoksia Tukelle mukavasta retkiseurasta. Aina neljä silmää havainnoi enemmän, kuin kaksi. Päivän aikana näimme toista tuhatta kurkea muuttopuuhissa.

 

Siikakankaalla poispäin metsätietä autolla ajaessamme yhytimme vielä teeriparven, josta kerkesin napata muutaman kuvan.

Kuva: Tuke. Kauniin syyspäivän erikoisen värinen auringonlasku kruunasi päivän.

 

 

Ollessani vierailulla syyskuussa alkupuolella Helsingissä päätin poiketa Helsinkiläisten lintuparatiisiin Vanhankaupunginlahdelle, eli Viikkiin. Lahdella näyttää olevan 7 lintutornia, joten on mistä valita.

Ensimmäiseksi suunnistimme itäpuolelle Fastholman lintutornille. Kävelymatkasta tornille tulee melko pitkä, jos jättää auton sallitulle paikalle. Ajoimme tietämättömyyttämme aivan polun päähän melkein omakotitalon pihaan. Päätin jättää auton siihen ja käydä pikaisesti tornilla. Jonkin verran lintuja näkyikin melko kaukana, mm. Kyhmyjoutsenia, Sorsia ja Nuolihaukka.

Koska olimme jo valmiiksi itäpuolella päätimme mennä seuraavaksi Kivinokkaan.

Täällä olikin hienot luontopolut pitkospuineen. Ei ollut tornia, vaan näköalatasanne, joka oli aivan riittävä meidän tarkoituksiimme. Myös täältä näkyi Kyhmyjoutsenia ja Sorsia. Opastaulut olivat todella hienoja. Tulomatkalla vaimo huomasi kahvihampaan kolotuksen lomassa Punarinnan synkässä kuusikossa. Iso:t ylös ja silti alhaisella suljinajalla kuvailin linnun pomppiessa hienosti eri asentoihin ja paikkoihin.

Päätimme koukata lahden länsipuolelle Lammassaareen. Saareen johti idyllinen ja hyvä pitkospuureitti korkean kaislikon keskellä. Näyttäisi olevan hyvä päiväretkipaikka vaikkapa lapsiperheille, koska lastenvaunuilla ilmeisesti pääsee pitkospuita pitkin.

Valkoposkihanhet lentelivät sankoin joukoin edestakaisin.

Lehmät oli tuotu ilmeisesti pitämään kasvustoa kurissa. Osmankäämejä kuulemma syövät innolla.

Läheiseltä Malmin kentältä nousee isompiakin paikallisia lintuja.

Siirryimme seuraavaksi lähellä olevaan Pornaistenniemen EU tuella rakennettuun lintutorniin.

Eteläänpäin olevalla Hakalan tornilla kuulemma hyvät näkymät, koska edustaa raivattu puhtaaksi. Tällä kertaa ei keretty sinne, mutta näkyi olevan torni täynnä porukkaa.

 Sinisuohaukka liiteli kaislikon päällä etsien aurinkoisen sunnuntaipäivän lounasta. Taivaalla liiteli myös tunnistamaton isohko haukka.

Töyhtöhyypätkin jo kerääntyvät suuriksi joukoiksi muuttoa varten.

Kyllä pääkaupungin kupeessa on upeat paikat lintuharrastajille.

Poislähtiessä kuvasin vielä parkkipaikan vieressä Silkkiuikkua Vantaanjoen suulla sijaitsevassa Vanhankaupunginkoskessa.