Seppo Komssi

Syyskuussa 13 – 19.2021 lähdimme vaimoni kanssa linturetkelle Itä-Suomeen. Ilma oli kuulas, aurinkoinen ja pohjoisen puoleista tuulta luvattiin koko viikoksi. Lämpötilaa ennustettiin alle 10 astetta ja niin se myös olikin. Kulkuvälineenä oli kevään reissulta tuttu Kangasalan EsaRent:stä vuokrattu Adria Twin Plus 640SLB manuaalivaihteinen retkeilyauto.

Katso Yyterin lietteet.

Loviisa

Ajelimme kauniissa aurinkoisessa syysilmassa 12 tietä kohti Lahtea. Poikkesimme 295 tielle kohti Kärkölää, missä näimme tuulihaukan lekuttelemassa pellolla. Kärkölän Levannossa oli iso parvi peippolajia. Jatkoimme 164 tietä Orimattilaan hienoja maalaisteitä ajellen. 167 tietä ajoimme Myrskylän kautta kohti etelärannikkoa.

Niinijärvi oli ensimmäinen lintukohteemme Loviisassa. 6 tieltä kääntyvän tien päässä oli puomi. Soitin paikallisen lintuyhdistyksen puheenjohtajalle, että voiko ko. paikasta jalan mennä järvelle. Iso automme juuri mahtui parkkiin liittymän reunaan.

Vaimo jäi autoon ja lähdin pikaisesti tutkimaan, että olisiko järvellä hyvää paikkaa lintukuvaukseen. N. 400m käveltyäni saavuin rehevöityneen ja ruovikkoisen järven rantaan. Näkyväisyys oli huono järven avovesialueelle ja lietteelle 600 – 1000 m:n päähän. 18 x suurentavalla kiikarilla ja kameran 640 millillä ei pystynyt erottamaan yksittäisiä pienempiä lintuja, mitä lietteellä oli.

Kurkia oli paikalla hurja määrä, n. 600 ja lisää tuli koko ajan. En nähnyt tarpeelliseksi tulla uudestaan kaukoputken ja pidemmän kameraputken kanssa, koska oli pitkä kuvausetäisyys ja ruovikko edessä. Viereisessä metsikössä rääkyi närhi ja käpytikka nakutti vaimeasti lahopuuta.

Oli jo senverran hämärää, että ajoin kohti suunnittelemaani yöpymispaikkaa Koskenkylän pienvenesatamassa. Paikalla oli puomi, joten kävin kävellen hämärässä katsomassa paikan mahdolliset linnut. Tyhjää oli, mutta olisi ollut hieno paikka yöpyä.

Pienen hakemisen jälkeen löysimme Koskenkylänjoen varresta rantapuiston, missä oli valaistu parkkipaikka. Vieressä oli myös leikkipuisto ja uimapaikka. Laitoin autoon ulkopuolelle 4 magneetti kiinnitteistä hämäräkytkinvaloa. Oli mukavampi mennä ulos, kun valot syttyvät ja ehkä suojaavat jonkinverran mahdollisilta ulkopuolisilta autoa lähestyjiltä.

Illalliseksi vaimo laittoi miniämme keräämiä maukkaita kanttarelleja. Paikka oli rauhallinen yöpyä. Muutaman kerran säpsähdimme, kun tuuli pudotti käpyjä auton katolle. Herätessämme aamulla, kuulimme hienosti muutaman kerran luhtakanan ääntelevän Koskenkylänjoen varressa.

Aamulla tutkimme Koskenkylänjoen hienoa ympäristöä, kuohuvia koskia ja hyvän näköalan tarjoavaa siltaa.

Paikka oli närhien valtakuntaa. Syykin oli selvä, koska tammia oli runsaasti, huomasi vaimo. Näimme peräti viisi närheä samalla alueella. Aamukahvit maistuivat raikkaassa ulkoilmassa reippailun jälkeen.

Ajoimme Loviisan idylliseen keskustaan ja siitä edelleen Rantatietä Laivasillan pienvenesatamaan. Lahdella oli n. 500 kanadanhanhea, 6 tukkasotkaa ja laulujoutsenia. Sataman ympäristö oli hieno ja kesällä varmasti kuhinaa riittää. Piipahdimme Haravakylän lintutornissa Loviisan eteläpuolella, mutta tyhjää oli.

Karttaa tovin tutkittuani löysin paikan, mistä mahdollisesti pääsisi merenrannikolle kuvaamaan. Ajoin hetken matkaa itäänpäin ja sitten saaristotietä Söderby Ropanudden:n. Jomalsundin kanavan pohjoispäässä kökötti merimetso kivellä itseään sukien. Ropabudden olikin lupaava kauas merelle työntyvä kärki. Vietimme täällä 3,5 tuntia.

Kuvasin merikotkaa ja merimetsoja, jotka taistelivat kohtalaisesti puhaltavaa luoteistuulta vastaan.

Vaimo huomasi varpushaukan lentävän parinkymmenen metrin päähän puuhun. Kuvasin retkeilyauton sivuikkunoiden läpi, ettei haukka lähde karkuun ikkunaa avatessa. Haukka pullautteli oksennuspalloja luullessaan, ettei kukaan nää. Harmaahaikara laskeutui viereiselle lahdelle. Hieno paikka, mutta matka jatkuu.

Virolahti

Alunperin suunnittelin käyvämme enemmänkin etelärannikon paikkoja, mutta laskeskelin, että emme kerkeä itärajaa ylöspäin, jos näin teemme. Haminasta olisi löytynyt Lupinlahden ja Kirkkojärven lintutorni. Jälkeenpäin kuulin, että Lupinlahti olisi ollut hyvä paikka ja autolla olisi päässyt lähelle.

Lähdin ajamaan itäänpäin kohti Virolahtea ja siellä olevaa Kellovuoren lintutornia. Virolahti on kuuluisa arktisen muuton seurantapaikka toukokuussa. Ajoimme suurimmaksi osaksi moottoritien viereistä 170 tietä. Pyhtäällä meni 3 hirveä tien yli rauhallisesti. Virolahden Ala-Pihlajassa meni yksi hirvi tien yli edessämme.

Saavuimme illansuussa Kellovuorelle. Venäjän rajalle oli linnuntietä 2 km. Tornin vieressä oli lintuasema rakennuksineen ja yksi auto pihassa. Päätimme jäädä Kellovuorelle yöksi. Lähdin pikaisesti käymään tornissa vaimon jäädessä illallista valmistelemaan. Paikka näytti lupaavalta.

Vilkkilänturalla näkyi vesilintuja, mutta hämärässä ei pystynyt erottamaan lajia. Palokärki kuulutti olemassaoloaan. Parhaaksi illan antimeksi jäi hieno auringonlasku.

Rauhallisen ja hyvin nukutun yön jälkeen olimme valmiita lintutornista staijaukseen. Jo matkalla viereiselle tornille vaimo huomasi varpushaukan varikset kintereillään. Kahden jalustan kera, missä kaukoputki ja lintukuvauskamera, kiipesimme torniin vähän ennen kahdeksaa. Kiikari roikkui tietysti kaulalla.

Tornissa oli jo staijaamassa 82v lintuasemanhoitaja Seppo Grönlund. Lintumies jo -50 luvulla, joten kokemusta löytyi. SG:ltä tuli liukuhihnalta vinkkejä taivaalla liikkuvista linnuista. Vaimo piti kirjanpitoa löydetyistä linnuista, sekä tähysti paljain silmin lähistön lintuja. Mm. pienen hömötiaisparven vaimo näki tornin viereisestä kuusesta ääntelyn perusteella, kun me muut staijasimme taivaanrantaan ja olisi jäänyt nämä huomaamatta. Minä kuvasin, kiikaroin ja tähystin kauemmaksi kukoputkella.

Aamupäivä kului mukavasti muuttolintuja staijaten ja vilkkaan seuramiehen SG tarinoita kuunnellen. Seuraan liittyi myöhemmin myös paikallinen lintuharrastaja PK, jolta löytyi aforismi joka lähtöön.

Tornissa viihdyimme hyvässä seurassa 3 h. Kuvasin vielä jonkin aikaa alhaalta lintuaseman ruokinnalta töyhtötiaista, koska kotopuolessa sitä näkee harvemmin. Lintuasemalta löytyy majoitusta useammallekkin. Keväällä arktikan aikoihin majoitustilat ovat SG:n mukaan täynnä.

Pois lähtiessämme, vartin ajettuamme, yhytimme Hurpuntiellä edessämme varpushaukan sepelkyyhkyn kimpussa. Pysähdyin ja tavoittelin kameraa. Varpushaukka huomasi meidät ja nosti päätään. Samantien saalis huomasi hetkensä koittaneen ja pyristeli itsensä irti. Kyyhky lensi metsään varpushaukka perässään. Kuinka lopulta kävi?

Lintuja kuvasin, havaitsimme ja kuulimme mm: haapanoita, harmaahaikara, hiirihaukkoja, hömötiaisia, jalohaikaroita, jouhisorsia, kanahaukka, kapustarinta, korppeja, kulorastaita, kyhmyjoutsenia, käpytikka, laulujoutsenia, laulurastas, merikotka, merilokkeja, merimetsoja, metsäkirvisiä, närhi, peippoja, ruskosuohaukkoja, nuori selkälokki, sinisorsia, sinitiaisia, taivaanvuohia, talitiaisia, tiklejä, töyhtötiainen ruokinnalla, valkoposkihanhia, variksia.

Imatra

Lähdimme ajamaan kohti Lappeenrantaa. Tarkoituksena oli poiketa myös Lappeenrannassa. Koska septitankki kaipasi tyhjennystä, niin ajoin ensin hiukan Lappeenrannan ohi Viipurinportin ABC:lle. Siellä olikin hieno paikka tähän tarkoitukseen. Tankkasin auton ja vesisäiliön samalla. Hetken mietimme jäisimmekö tähän yöksi.

Koska olin jo ajanut Lappenrannan ohi pienen matkaa, niin en viitsinyt enää kääntyä takaisin. Olisin kernaasti kääntynyt, jos olisin tiennyt, että Konnunsuon liepeillä oli pyörinyt hieno arosuohaukka.

Saavuimme Imatralle ja suuntasin heti hienoa Imatrankoskea kuvaamaan. Kesän iltajuoksutukset turisteille olivat kuitenkin jo päättyneet, joten sain tyytyä kuivan kosken kuvaamiseen. Sitäkin liikkuvasta autosta, koska autoja liikkui niin paljon, ettei pystynyt pysähtymään. Auto olisi pitänyt jättää kauemmaksi parkkipaikalle.

Imatran Valtionhotelli, 1903 valmistunut  jugendlinna, oli kuvaamisen arvoinen rakennus.

Yöpaikkaa jouduin haeskelemaan jonkun aikaa, kunnes tärppäsi Vuoksi joen rannalta kaunis ja rauhallinen paikka.

Aamulla matonpesupaikalla tapasin 88v hyväkuntoisen miehen mattoja pesemässä. Turistiin Imatran ajoista, kun hän oli ollut toimitsijana -70 luvulla Imatran ajoissa. Oli hieno muistella omia käyntejäni moottoripyörällä Imatran ajoissa 1972-1973. Katsojia oli silloin jopa 50000 ja fiilis oli korkealla.

Vuoksi joella kellutteli kanadanhanhia ja valkoposkihanhia kolmisensataa.

Ylitsemme lensi valkoposkihanhia kolmessa muuttoparvessa n. 4000. Kurkiparvi aurasi tietään lounaaseen n. 130 yksilön voimin. Naaras isokoskelo kalasteli illan hämärässä menestykkäästi joessa. Imatra oli hieno paikka ja olisi ansainnut pidemmänkin tutkimisen.

Koli

Koitsanlahdella ennen Parikkalan keskustaa havaitsimme pellolla 800 valkoposkihanhea. Selvästi lajin muutto on alkanut todenteolla suotuisten pohjoistuulien avittamana.

Parikkalassa pysähdyimme toviksi haeskelemaan siellä nähtyä mustaleppälintua, mutta emme löytäneet. Jatkoimme matkaa kohti Kolia. Matkalla saimme ihailla valkoposkihanhen syysmuuttoa. Kinnanarniemen pelloilla kilometrin välein lepäili ja ruokaili yhteensä n. 1800 valkoposkihanhea. Kesälahdella Ylä-Kousan järvellä huomasimme kahvittelun lomassa pari kuikkaa sukeltelemassa aktiivisesti.

Saavuimme Kolille ja ajoin suoraan huipulle ylös. Pidempää parkkeeraamista varten auto pitää jättää alemmaksi ja siitä maisemahissillä pääsi ylös. Maisema itään Pieliselle oli huikea. Saimme ihailla yhtä Suomen hienoimpaa kansallismaismaa. Otimme huipulta kuvat ja kävimme Kolin Luontokeskus Ukossa. Kolin huippu ei soveltunut meidän yöpymiseemme, vaikka hieno Break Sokos Hotel Koli siellä olikin.

Ajoimme Kolin itäpuolelle ja yövyimme hienossa maisemapaikassa Pielisen Purnulahdella. Muistelimme -90 luvun alussa tekemäämme koko perheen kesälomaretkeä Itä-Suomeen. Olin Juuassa ja Rääkkylässä Karelia Cup:n 24 h uistelukisassa vanhimman poikani kanssa.

Illan hämyssä näkyi Purnulahdella kaksi laulujoutsenta. Uni maittoi hyvin Pielisen rannalla. Radio Rex viihdytti meitä hyvällä musiikillaan. Aamulla ennen lähtöämme uistelijapariskunta lähti Pieliselle viikonloppuretkelle.

Lentuankoski

Ajelimme kohti pohjoista 6 ja 75 tietä ihaillen lisääntyvää ruskaa. Maaruskaakin alkoi jo olla enenevässä määrin. Kuhmossa poikkesimme Kuhmon luontokeskus Petolaan. Paikka oli todella hieno. Henkilökunta oli ammattitaitoista, palvelualtista ja auttavaista. Pedot liikkeellä hienossa näyttelyssä tuntui kuin itse olisi ollut keskellä metsää petojen ympäröimänä.

Lentuankoskelle oli motiivina poiketa, koska 1973 olin ollut siellä Kontiorallin kokoontumisajossa mottoripyörälläni. Koskeakin päästiin silloin laskemaan muistikuvieni mukaan. Saavuimme Lentua järven rannalle Laivaniemeen, mistä järvi laskee Iso Lentuankosken, Välisuvannon ja Pienen Lentuankosken kautta Poroselälle.

Paikka oli todella hieno ja näytti yöpymiseemme sopivalta. Järven rannassa oli hieno kota, mitä sai vuokrata päiväkäyttöön 35€ vuorokausi.

Otin pienemmän lintukameran mukaan ja lähdimme iltakävelylle Iso Lentuankoskelle. Pitkospuut oli juuri uusittu. Kyllä kelpasi kävellä hienoa kosken rantaa uutuuttaan hohtavia pitkospuita pitkin.

Koski on myös suosittu kalastuspaikka. Paikalla olikin yksi pariskunta perhokalastusvälineineen järvitaimenta ja harjusta pyytämässä. Iso Lentuankosken varrella on myös laavu.

Me emme kuitenkaan olleet kalastamassa tällä kertaa. Koskessa oli n. 30 naarastelkkää, jotka sukeltelivat kuin koskikarat konsanaan. Isokoskelonaaras oli myös koskessa sukeltelemassa. Viivähdimme pari tuntia ihastellen ruskaa, lintuja ja kuunnellen rauhoittavaa kosken pauhua auringon pikkuhiljaa painuessa metsän taakse. Loimme viime silmäyksen tyyneen Lentuanjärven pintaan ja nukuimme taas hyvin täydellisessä luonnonrauhassa.

Aamutoimien jälkeen lähdimme uudestaan Isolle Lentuankoskelle. Matkalla koskelle kuulimme hippiäisen ja korpin äänet, sekä näimme käpytikan puuta nakuttamassa. Punakylkirastasparvi lehahti viereisistä puista lentoon. Lentuan järvellä näimme kaksi koirastelkkää ja kaksi kalastelevaa kuikkaa.

Saavuimme kosken rantaan ja huomasimme, että joku eläin oli yöllä möyhentänyt uutta kävelytietä. Tulkitsimme jäljen karhun tassuksi. Paikasta oli autollemme n. 350 m.

Paikalla oli samat linnut kuin edellisiltana. Kuvailin taas telkkien hienoa koskikalastusta. Vaimo huomasi kivillä hyppivän pikkulinnun, jonka myös näin, mutta kuvaa en saanut. Tulkitsimme sen peukaloiseksi.

Poislähtiessä kävimme vielä fiilistelemässä Lentuankosken leirintäalueella nuoruuteni Kontioralli reissua, mikä oli moottoripyörien kokoontumisajo. Juttelin leirintäalueen pitäjän kanssa ja hän muisti ko. rallin hyvin. Minua hän ei sentään muistanut. Kuvasin Lentuankoskentiellä poislähtiessä hienoa maaruskaa.

Suonenjoki

Ajoimme 76 tietä kohti Vuokattia ajatuksena käydä siellä syömässä poronkäristystä. Paikalla oli kuitenkin niin kova härdelli, että luonnorauhassa viime päivät viihtyneenä lähdimme pikaisesti pois. Siellä oli mm. rullahiihdon sm kisat. Ajoimme 6 tietä kohti Nurmesta ja siitä 75 tietä Siilinjärvelle.

Viimeisen yön yövyimme 9 tien varressa Suonenjoen Koskelon Matkailukeskuksen pihassa. Saimme yöpyä rauhassa vaikka nuoriso mekastikin yöllä kahden aikaan pihassa.

Aamulla näkyi teeri tien reunassa tovin ajettuamme. Hankasalmella kohtasimme tietä ylittävän hirven. Välillä lämpötila laski +1 C:n, joten sai olla tarkkana, ettei ollut jäätä alavissa paikoissa. Hirviä meni koko reissulla tien yli 3 eri paikassa yhteensä 5 kpl.

Ennen reissuunlähtöä aavistelin, että lintuja ei ole yhtä paljon Kaakkois- ja Itäsuomessa kuin länsirannikolla, mikä pitikin paikkansa. Kuvasin, näimme ja kuulimme 4 vuodista ja 50 lintulajia. Lukumäärältään suurimmat olivat valkoposkihanhet, joidenka massamuutto ajoittui reissumme Itä-Suomen osalle, johtuen ajankohdasta ja suotuisista pohjoistuulista.

Ajokilometrejä reissullemme kertyi 1600 km. Sopiva määrä viikon reissulle, niin ei tarvitse koko ajan ajaa.

Kiitoksia taas vaimolle hyvästä reissukaverista, kirjanpitäjästä ja loistavasta kokkaajasta retkeilyauto olosuhteissa.