Huhtikuun alussa on vielä kylmiä öitä. -5 ja -10°C asteen pakkasia on vielä harva se yö. Aurinko paistaa päivisin, joten päivällä ilma lämpiää saman verran plussalle, mitä yöllä oli pakkasta.
Olin tietokoneen ääressä ikkunan vieressä, kun ulkoa kuului normaalia kovempi harakoiden metakka. Otin kiikarin mukaan ja menin katsomaan tilannetta. Harakat syöksähtelivät viereisen pellon reunaan. Katsoin kiikareilla n. 10 m:n päähän ruohikon sekaan. Huomasin surkean näköisen naakaan, joka huusi sydäntäsärkevästi. Samassa ko. paikasta lennähti haukka viereiseen kuuseen ja jäi siihen päivystämään.
Lähdin hakemaan sisältä kameraa. Palattuani takaisin haukka teki taas syöksyjä pellon pintaan ja nappasi maassa makaavan naakan mukaansa. Haukka lensi tien toiselle puolelle ja laskeutui johonkin. Ensin ajattelin, että se oli siinä ja kuvaa en saanut.
Tien toiselta puolelta kuului taas naakan surkea huuto ja varikset räksättivät kiivaasti tuijottaen tiettyyn suuntaan. Hyppäsin autoon ja otin vaimon jalustan kera lisäsilmiksi havainnoimaan. Löysimme haukan helposti varisten avulla. Ajoin auton n. 10 m päähän haukasta.
Kanahaukka syö kiihkossa naakkaa.
Maassa kanahaukka söi elävältä vieläkin ääntelevää naakkaa. Kanahaukka tuijotti välillä meitä, mutta ei kiihkossaan välittänyt meistä. Kanahaukka jatkoi syöntiään, niin että höyhenet pöllysivät ja lihanpalaset roikkuivat haukan nokasta ja silmäkulmista. Naakka yritti vieläkin sitkeästi välillä pyristellä karkuun. Eihän se enää onnistunut, koska kanahaukka puristi toisella jalalla naakan päästä ja kynnet olivat uppoutuneena pään sisään.
Kanahaukan tullessa kylläisemmäksi suurin kiihko hävisi ja haukka lennähti vieläkin elävä naakka kynsissään kauemmaksi kuusen juurelle. Annoin kanahaukalle ruokarauhan ja poistuimme paikalta.
Koko tilanne kesti puolisen tuntia ja oli rajun näköistä katseltavaa. Kanahaukka tappoi ja söi nälkäänsä, joka kuuluu luonnon kiertokulkuun. Naakka oli harvinaisen sitkeä ja voimakas ylivoimaisen kanahaukan kynsissä.
Mahtava lintu ja jännä episodi, yhden kuolema on luonnossa toisen elämä. Ei tuollaisia pääse Espoossa todistamaan. Naakka ei taida olla normiravintoa kanahaukalle, olisko toi nuori haukka?
Hurja luonnon näytelmä! Alkaa olemaan vauhdikas vuodenaika lintukuvaajalle kun linnut palaa Suomeen!
Muistan vielä itsekin sen hetken, kun täällä meilläpäin kanahaukka söi hiirtä hiekkakentän laidalla, mutta yllätyksekseni perääntyi siiliä ja lennähti puolet saaliistaan kynsissään meidän yli. Ja jätti siilille solidaarisesti loput puolet. Puistattaa se muisto ja vähän toi sunkin tarina, mutta sitähän se luonnon kiertokulku on 🙂
Kyllä se taisi olla rusakko eikä hiiri, joka sillä haukalla oli täällä.
Otan tästä aamunavauksen huomiseksi kolmasluokkalaisille. Sopivan verinen tarina heille. Kiitos.
Vaude mikä kuva! On se kyllä raakaa hommaa.. ei varmaan kovin usein pääse eläimet vanhuuteen kuolemaan luonnossa.
Olipa raaka tapahtuma ihan kotikulmilla … nykyään kaupunkilaiset näkee tällaista vain television dokumenttifilmeissä. Hyvä kuva.
Huh mikä juttu! Mutta hienoja ovat kuvat!